sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Aramis ja vihdoinkin täyspainoista treenaamista :)

Etnan pentuprojekti ei ollut kovin onnistunut kun kolmesta muskettisoturista selviytyi vain yksi. Yksi menehtyi hapenpuutteeseen synnytyksessä ja yksi oli syntyessään alikehittynyt ja kuoli vajaa 3vrk ikäisenä. Tätä surua en olisi tarvinnut, mutta elämä opettaa näköjään nyt.

Oli mielenkiintoista nähdä minkälainen emä Etnasta kuoriutui ja kyllähän sieltä joku luonnon viisaus löytyi. Kamalinta oli katsoa menehtyneen Alvin pennun taitavia pelastus yrityksiä ja lopulta Etna kantoi Alvinin ihmisen syliin ja pyysi apua. Pennun mennessä huonompaan kuntoon Etna antoi hänen nukkua pois rauhallisesti lämmössä. Etna oli aikamoinen leijonaemo. Aramis oli hänen suuri aarre ja kaikki jätökset siivosi salamana ulkonakin. Etna komensi pentua tekemästä tuhmuuksia ja jaksoi kärsivällisesti toimia leikkitätinä. Pelkäsin miten käy kun pentu muuttaa oman ihmisensä luo ja vietiin se yhdessä Etnan kanssa. Viimeiset leikit ja Etna jätti suosiolla Amon tätinsä Jonan leikitettäväksi. Tyhjään kotiin paluu olikin kamalampaa minulle kuin Etnalle. Kerran ollaan käyty jo Amoa moikkaamassa. Olen tosi tyytyväinen siihen minkälaiselta Amo vaikutti, jo vajaa neljä viikkoisesta tuli vahva tunne, että tyyppi on tasapainoinen ja kiltti ihmisen kaveri. Juuri sellainen kuin toivoin ja haluaisin, ja oli sydäntä raastavaa antaa sen mennä. Se oli kuitenkin ainoa oikea ratkaisu, koska nyt on aika panostaa Etnaan ja Aramis saa arvoisensa elämän parhaassa kodissa, jossa on hänelle aikaa.


Etna pääsi liikkumaan vapaana metsään jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja pihassa tehtiin jonkin verran tottista ja lenkin varressa parit esine treenit. Pennun lähdön jälkeen aloitettiin heti treenaaminen ilmaisuilla, esineillä ja tottiksella, yhdet hakutreenitkim ehdittiin ennen tämän viikon tending-leiriä. Leirillä tuli sitten tehtyä ekaa kertaa ilmaisuja metsässä maalimiehen näkyvillä, tyhjä pisto ja valmiit esineruudut. Etna on kyllä ihan mielettömän hieno ja lahjakas koira maastoissa ja teki todella upeasti hommia. Tokossakin saatiin hyviä ajatuksia ja uskon että siitä tulee vielä  hieno. Olen niin iloinen kun vihdoin ollaan päästy tekemään ja nyt kun meillä suhde jotenkin syventynyt kun tehty enemmän niin on ihanaa tehdä sen kanssa. Alan vasta ymmärtää mikä kultakimpale se on. Tuntuu että agilitysta voisi pitää vieläkin pidempää taukoa ja jatkaa vielä hetken keskittyen tottikseen, tokoon, hakuun ja esineisiin.

Muusa on päässyt nyt paimentamaan muutaman kerran ja se on ollut mukavaa. Muusan kanssa on mukava harjoitella lajia, kun se on niin kiltti. Pian varmaan pitäisi harkita kokeita. Ekaan Ek3-kokeeseen se on ilmoitettukin ja pudotettua ja tarkkuutta pitäisi vielä vähän treenata ainakin. Jälkiä ollaan ajettu nyt muutamat ja kolmet hakutreenit nyt tauon jälkeen mennyt ok. Agility saa Muusan kanssa jäädä ainakin toistaiseksi, todennäköisesti lopullisesti.

Malkin on asustellut koko koronan ajan äidin luona ja se on kyllä helpottanut meidän remmilenkkejä kovasti, kun kiskoo yms. Bh-koe käytiin tekemässä moitteetta läpi ja treenaillut on hakua ja tottista silloin tällöin, esteitäkin ollaan tehty säästeliäästi. Jalka tarvitsee fysioterapiaa pysyäkseen kunnossa, mutta tuntuu kestävän hyvin elämää.

Eli ollaan vihdoin päästy treenaamaan ja ongelmat ovat tässä hetkessä takana päin. Joka kerta kun otan koiran autosta niin pelkään ontumista ja jos jotakin kaatumista tai liukastumista käy niin paniikki meinaa iskeä. Tämä pelko siis hieman varjostaa elämää, mutta jo pitkäksi aikaa sen pystyy unohtamaan ja nauttimaan tästä hetkestä. Jos jotain taas muistaa paremmin, niin nauttia matkasta ja ihanista koirista, joita en vaihtaisi koskaan. En usko että vähään aikaan harmittaa tai menee hermo minkään epäonnistuneen treenin tai kisan takia. 

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Treenailua

Etna on tiine, ja ne jutut siirtyy osoitteeseen etnaobi.blogspot.com

Muusan lusiessa saikkuaan on Etnan kuntoutuminen edistynyt ja treenattukin ollaan. Ihanaa kun pääsee jotain hyödyllistä tekememään oikeasti. Muusan kanssa kun ei puolitehon treenit auta mihinkään, koska käy vaan niin kierroksilla kun ei pääse juoksemaan täysiä ja pomppimaan niinkuin yleensä ja sen mielentilan takia ne tekniset pikkujutut sitten menee huonosti. Etna ei vielä osaa paljon mitään, niin saan sen pidettyä tyytyväisenä ihan vain perusjuttujen opettelulla. Seuruu treeni on edistynyt hyvin ja ollaan keskitytty pidentämään pätkiä. Tänään tehtiin ekaa kertaa noutoa isolla puisella kapulalla pidemmällä matkalla, ja Etna osasi. Heittoon se alkoi reagoida tokalla treeni kerralla niin, ettei etujalat pysy paikallaan ja lösähtää huonoon ryhtiinkin. Tämä otettiin treenin alle. Ihanaa kun voi taas antaa sen vähän juoksennella lelun kanssa. Paikkamakuussa Etna ei kyllä oikeen pysy liikkumatta, vaan laittaa päätä maahan ja ottaa mukavaa asentoa. Tämä toki siksi kun elämänsä lähinnä makoillut vapaamuotoisesti paikalleen käskettynä. 

Tehtiin myös haun ilmaisuja viikko sitten ekan kerran ja tänään toisen. Tänään pääsimme jo siihen asti, että n. 30m matkan lähetyksen päässä Etna haisteli ensin maalimiehellä palkkaa innoissaan ja älysi sitten ottaa rullan maasta maalimiehen kädestä ja tuoda sen eteen tuloon mulle. Näytölle lähdössä fokusoi vasta maalimiehen aloitteesta.


maanantai 13. huhtikuuta 2020

Elämää ja odottelua

Huolta on taas aiheuttanut Muusan varvas. Oikean etujalan uloimmasta varpaasta napsahti sivuside poikki ja se sitten leikattiin 4.1. Juuri kun oli kunto palautunut jotenkin pitkästä levosta pääsi se varvas menemään uudestaan. Vein sen sitten jo amputaatio leikkaukseen pikaisesti, mutta tilanne ei ollutkaan niin paha mitä kuvittelin ja varvas sai vielä yhden mahdollisuuden. Enää ei teippailla tai mitään, mutta lenkit 15min kerrallaan. Kurja olo kyllä Muusan puolesta, koska saikkuilu jatkuu ihan liian pitkään. Olisin toivonut jopa vain päästä siitä varpaasta eroon, mutta nyt mennään näin ja taas toivotaan ja mahdollisesti petytään.

Etnan kanssa on treenailtu vähän välillä ja jumpattu melkein joka päivä puolipallot apuna. Vesikävelyt aloitettu koronasta huolimatta, koska nyt on tärkeää seurata jalkaa ja kuntouttaa, jotta tulee mahdollisimman hyvä eikä liikuntaa lisätä liikaa kerrallaan. Nyt mennään puolen tunnin lenkkejä remmissä eikä liikkeessä näy mitään, altaassa näkyy hiukan ennenkuin vertyy. Pahoinvointia ei ole ollut ja muutenkin kaikki mahdolliset oireet voi ihan yhtä hyvin selittää valeraskaus. Välillä tuntuu että on se tiine ja välillä olen ihan varma että ei ole ja nisät pitäisi olla jo enemmän kasvanut. Ei auta kuin odotella viikon päähän ultraan. Etnan seuruu treeniä videolla


Malkin on nyt äidillä etätyö seurana ja Moona meillä sitten ainoa ilman liikuntarajoituksia elelevä. Eilen käytiin parin tunnin metsälenkkiä ja hyvin jaksoi hölkkäillä.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Etnan siirtospermasiemennys

Päätin jokin aika sitten astuttaa Etnan, koska tällä hetkellä on paras mahdollinen aika pitää pentu taukoa ja juoksu oli odotettavissa juuri sopivasti niin, ettei harrastusaikaa tuhlaannu liikaa. Geenitestit laitoin tilaukseen ja silmätkin piti peilata. Ennen juoksun alkua geenitestejä en ehtinyt edes lähettää ja silmälääkärille pääsyä odotellessa huomasin ell aseman valkoiselle lattialle tulleen pienen punaisen jäljen. Aiemmin sinä päivänä oltiin käyty jo fyssarilla ja juoksua ei silloin vielä ollut, eli sain alun heti kiinni.

Uros oli jo löydetty ja tärkeimpien geenitestien osaltakin täysin terve, eli Etnan testituloksettomuus ei haitannut, testit nyt toki lähetetty. Uros on belgialainen, eli siinä alkoi heti mahdollisien lentojen katselu. Mielenkiintoista oli se, että jos reissun olisi varannut 0-2 yöksi niin suorien lentojen hinta yli 1100e. Reissussa olisi pitänyt olla vähintään kolme yötä, jolloin lentojen hinta n. 400e. Yhtä nopeasti kuin suunnittelu alkoi, niin täytyi palata takaisin maan pinnalle, koska koronan takia ei tietenkään uskaltanut matkustaa ja nyt jälkikäteen huomattuna se ei mitenkään olisi ollut edes mahdollista. Uroksen omistaja sitten heti ehdottikin siementämistä, ja kertoi että lähettänyt spermaa aiemminkin. Siitä se selvittely sitten lähti, ja toive ettei korona onnistu pilaamaan tätäkin ideaa. Vaihtoehto B:tä ei ollut enkä sellaista halunnut tehdä. Soitin heti reprovetiin, joka koirien lisääntymispalveluja tarjoava klinikka. Sain heti lisätietoa miten asia käytännössä hoidetaan. Uroksen omistaja Belgian päässä alkoi myös selvittelemään sperman luvutus asioita ja koronan vaikutusta niihin.

Aloitettiin progesteronitason seuranta juoksun 8. päivästä keskiviikkona, ajatuksena ehtiä tarvittaessa reagoida, jos spermaa pitäisi saada maahan jo perjantaiksi. Lauantaina tai sunnuntaina ei tavaraa voi laittaa matkaan tai noutaa, vaikka se kentälle viikonlopun aikana saapuisikin. Progesteronia seuraamalla voidaan optimaalista siemennys päivää ennustaa sen verran etukäteen, että sperma voidaan laittaa oikeaan aikaan tulemaan. Kävimme testeissä reprovetissa ja tuloksen tulemiseen näytteen ottamisesta meni joka kerta alle 2 tuntia. Juoksun 8. päivän tulos oli matala 0.5 ng/ml. Tällöin tiedettiin, että voidaan rauhassa osotella viikonloppua ja melko varmasti ei ovulaatio ole ainakaan perjantaina, mikä olisi huonoin vaihtoehto siirtospermalle. Lauantai aamuna juoksun 11. päivänä lähdettiin sitten toisen kerran reprovetiin ja tällä kertaa tuloksena oli jo 2.5ng/ml.Tuloksen ollessa 2–3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta ja tuloksella 3–4 ng/ml keskimäärin 1 vrk. Päätettiin sitten ottaa seuraavana iltana uusi arvo, jotta tiedämme kannattaako sperma laittaa matkaan maanantaina vai tiistaina. Sunnuntaina juoksun 12. päivänä klo 17 otetussa näytteessä arvo olikin sitten jo 6.5ng/ml. Ovulaatio tapahtuu välillä 5-10ng/ml ja siitä menee keskimäärin kaksi päivää aikaa munasolujen kypsymiseen valmiiksi hedelmöittymään. Normaali astutus on yleensä ovulaation aikaan, mutta siemennys kohtuun pakaste/siirtospermalla tehdään vasta munasolujen ollessa mahdollisimman lähellä hedelmöittymisvalmiutta, koska siittiöt eivät elä enää niin kauan kuin tuoreessa tavarassa, joka voi kuulemma säilyä hedelmöittämiskelpoisena nartun sisällä jopa viikon. Optimaaliset siemennys päivät ovulaatiosta laskettuna oli meillä siis tiistai ja keskiviikko. Progejen otto sujui kyllä erittäin kitkattomasti reprovetissa, pääsimme aina heti toimenpiteeseen siihen aikaan mikä sovittu.


Ilmoitin heti tuloksen kuultuani uroksen omistajalle, että sperma tarvitsisi kerätä seuraavana päivänä, eli maanantaina. Eläinlääkäri tuli kotiin keräämään koronan takia, mutta siinä suunnitelmassa meni jokin pieleen ja sain sitten aamulla kuvan uroksesta auton takakontissa matkalla klinikalle. Jännittävän odottelun päätteeksi lopulta tuli kuva uroksesta ja keräyksessä auttaneesta beaglesta. Juoksuista narttua ei ollut käytettävissä, mutta keräys oli sujunut hyvin ja libido ollut hyvä. Sitten hetken päästä tuli kuva boxista, jotta sain arvioitua paketin kokoa lähetystä varten. Keräyksen jälkeen sperma laimennetaan ja viilennetään hitaasti kuljetukseen styroxipaketissa, jossa se säilyy 1-2vrk kylmänä jonkinlaisen viilennys säiliön kanssa. Helpotuksen huokaus ja seuraava stressin aihe olikin järjestää paketille kuljetus. Kuljetusyhtiö Fedexiin olin jo aiemmin ollut yhteydessä ja kysellyt koronan vaikutuksia kuljetusaikoihin ja heidän sivujen kautta katsonut, että kuljetus onnistuu tarpeeksi nopeasti. Kuljetuksen järjestämisen voi joissain tapauksissa hoitaa keräävä ell-asema, uroksen omistaja tai itse. Sovittiin niin että itse hoidan sen täältä käsin, ja asia onnistuiksin lopulta melko helposti ja ihan suomen kielellä. Soitin Fedexin asiakaspalveluun ja tarkistin vielä kuljetuksen aikataulua ja tiedon kulkemista Belgiaan. Täytin netissä lähetyskaavakkeen ja laitoin rahtikirjan sähköpostilla tulostettavaksi uroksen omistajalle ja vielä s-postilla tiedon fedeksille asian toimittamisesta belgiaan mahdollisimman nopeasti. Uroksen omistaja sitten chattasi fedexille heti rahtikirjan saatuaan ja sopi paketille hakuajan heiltä kotoa. Sainkin sitten kuvan uroksesta odottelemassa paketin lähtöä. Kaikki kunnossa ja enää voin vaan odotella paketin saapumista. Reprovettiin soittelin siemennys ajan sopimiseksi.


Paketin lähdettyä matkaan soitin vielä Fedexille ja pyysin kotiinkuljetuksen sijaan pysäyttämään paketin kentälle. Illalla katselin sitten netistä miten paketti liikkui noudon jälkeen. Iltapäivällä se belgian maaseudulta lähti Brysselin kautta Pariisiin oletettavasti maateitse ja sieltä sitten aamuyöstä oli matkannut Tukholmaan aamulla ja sieltä hetkessä Helsinkiin. Kymmeneltä se oli sitten valmiina noudettavaksi lentokentän Fedexin pisteeltä. Aika uskomaton fiilis oli saada se paketti hyppysiin ajoissa. En edes tajunnut miten mutkattomasti voi kuljetuspalvelu toimia ja asiakaspalvelusta sain kyllä kaikkeen nopeasti ystävällisen vastauksen. Mielellään tuollaisesta palvelusta kyllä maksaa.







Siemennykseen aika oli klo 12 ja jännityksellä luovutin paketin avaamattomana eläinlääkärille. Kylmänä siittiöt eivät liiku ja ne täytyy hitaasti herätellä. Jonkin ajan kuluttua tulikin sitten eläinlääkäri hakemaan meidät katsomaan mitä sieltä löytyi. Tässä linkki mitä siellä näkyi. Hyviä uutisia siis, ja spermassa oli vielä yli 80%liikkuvuus. Kuulemma paremmin ei voisi olla ja joskus käy niinkin huonosti, ettei sperma ole enää oikein käytettävissä. Spermaa oli myös sen verran paljon, että säästettiin puolet seuraavalle päivälle. Tiinehtyvyys paranee kahdesti siemennettäessä ja pentumääräkin on tällöin tutkitusti isompi. 
Siemennys sujui nopeasti ja lääkäri kertoi koko ajan mitä tapahtui ja mitä ruudulla näkyi kun tähystin eteni kohtuun. Sinne meni kalliit pikku siittiöt. Lopuksi sai vielä syödä herkkuja, jotta kokemus olisi Etnankin mielestä mahdollisimman mukava. Seuraavana päivänä olikin jo tuttu juttu meille molemmille ja siittiöissäkin oli vielä yli 70% liikkuvuus. Reprovetissa oli kyllä ihan huippu palvelu, osaava ja ystävällinen. 

Nyt vain sitten odotellaan miten käy ja saatiinko Etna tiinehtymään. Tuntuu jo ihmeeltä, että siemennys prosessi onnistui lopulta parhaalla mahdollisella tavalla. Laitan vielä budjettia alle, jos joku lukija joskus näitä miettii. Sen takia tätä kirjoittelin auki, kun itse luin ja etsin näitä tarinoita, koska alussa tuntui hankalalta lähteä tätä järjestelemään. Lopulta kuitenkin oli ihan kiva, ettei tarvinnut lähteä reissaamaan, enkä usko että tuli kalliimmaksikaan. Tiinehtyvyys luonnollisessa astutuksessa taitaa kuitenkin olla parempi joidenkin lähteiden mukaan, mutta tuoreella siirtospermalla on kuitenkin selvästi paremmat mahdollisuudet kuin pakasteella. 

Proget: 3 x 55e = 165e
Sperman keräys: 250e
Lähetys: 200e
Siemennykset: 350e + 260e = 610e

Yhteensä 1225e

EDIT: 14.4 Etna ultrattu tiineeksi :) 





lauantai 21. maaliskuuta 2020

Jumppailua

Meidän lauman elo on jo yli kuukauden koostunut vain lenkeistä ja jumppa temppuilusta. Työn sarkaa löytyy ja varsinkin Muusa on kropan hallinnaltaan rapa kunnossa. Ei enää kuntoudu nyt jo 7 vuotiaana yhtä nopeasti kuin nuorempana. Fyssarien ohjeet on kaikilla omansa niin liikuntaan kuin lenkkeilyyn. Välillä meinaa iskeä pahemman luokan turhautuminen, kun kaikille neljällä ne optimi tarpeet on tietenkin erilaiset. Malkinin kanssa pitäis hölkätä remmilenkkejä, Moona ei kestä remmihölkkää ja sitten metsässä mentäessä ei ole tasaista Muusan varpaalle. Etnan lenkit on nyt rajattu rajattu 15min kerrallaan vielä pari viikkoa. Sitten jumppiin kuluu helposti tunti kun kaikkien kanssa tekee. Aina ei olla siis tehty niinkuin se optimaalinen olisi, vaan arjen ja jaksamisen mukaan on ollut pakko tehdä kompromisseja ja tytöt kuntoutuu omaa tahtiaan. Minne meillä kiire olisi, varsinkaan nyt korona aikaan.

Kuva lenkiltä jokin aika sitten, kun pikku Aura kävi viihdyttämässä tylsistyneitä koiruja ♥️ 

Ennen rajoitus suosituksia koirat käyneet sporttiksella muutamasti tokoilemassa. Malkinin kanssa on aloiteltu tokon AVO liikkeitä opettelemaan ja Etna ennen saikkuaan lähinnä pääsi tekemään hallilla tokoa. Etnaa intouduin nyt vasta tosissaan kouluttamaan tottikseen ja aloin työstämään liikkeitä niinkuin oikeasti olisi järkevää, eli kotona ajatuksen kautta ja useita treeni kertoja. Tähän asti Etna treenaillut joskus ja jouluna samoja juttuja mitä jo pentuna oppinut, eikä ikinä edennyt. Mielentila on ollut tosi surkea, koska odotusarvot tiukasti agilityssa. Kotona Etna on aina ollut ihana temppu treenattava, nopea oppimaan ja keskittyvä. Jo ennen saikkua sain opetettua vihdoinkin noudon alkeet ja eteen tulon, ja siihen ei mennyt kuin pari päivää lyhyillä kotitreeneillä. Sitten saikulla ollaan työstetty sivulla oloa taaemmas ja seuraamisen alkeita. Aiemmin Etnan seuraaminen on ollut innokasta, mutta alkanut heti edistää ja korjaus yrityksissä turhautuu ja ääntelee. No ei sitä ole ikinä sen kanssa loogisesti työstettykään ja nyt kun aloin hommiin, niin käsittämättömän nopeasti se muokkaa toimintaansa ja oikeasti yrittää tehdä niinkuin haluan. Tänään toisen kerran tehtiin ulkona niin, että saatiin pidempi pätkä kuin pari askelta. Olipa mukavaa treenata jotakin taas pitkästä aikaa. Ihanasti Etna keskittyy, vaikka on jo saikku ja juoksemattomuus jatkuneet pitkään. Vähän eteentuloakin tehtiin, ja siihen tuli taapero potkimaan palloa, ja Etna ei välittänyt mitään, vaikka pallo meni ihan senttien päästä taapero perässä. Kun tietää mitä tekee niin vilkas Etnakaan ei huomaa kaikkea. Treenin jälkeen kyykistyin vielä vähän rapsuttelemaan Etnaa, niin hän päätti tehdä pentu hyökkäyksen ja onnistui keilamaan mut selälleen ja nuolemaan naaman ihan märäksi. Semmoinen on Etna ilopilleri. :)

tiistai 25. helmikuuta 2020

2020

Herätellään blogi henkiin. Lauman aktiivisimmat tohelot Muusa, Malkin ja Etna on aloittanut vuoden kuntoutumalla tapaturmistaan. Moona on tohelo toki myös, mutta voi tasaisen hyvin kipulääkityksellä.

Vuoden alussa Etna pääsi Saksaan kisaamaan Backiin. Oli kyllä huippu reissu pikku Etnan kera isossa agility maailmassa. Etnan kanssa oli tosi kiva matkustaa, tosi kiltti ja järkevä tyttö siitä on kasvanut. Etna ei mistään stressaa, on vaan aika villi ja vapaa tähtisilmä.

Malkin joutui ekaa kertaa elämässään bussiin, kun autokin hajosi koirien lisäksi ja fyssarille piti päästä. Vesijuoksut sujuikin jo hienosti ja Malkin on päässyt jo hetkeksi juoksemaan vapaaksi. 

lauantai 30. joulukuuta 2017

Joulukuu

Vuosi lopuullaan ja uusi alullaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna ei saavutettu mitään ja olen ollut tehoton. No on ainakin opintopisteitä kertynyt ja koirat jotakin oppineet.

Muusan kanssa tuntuu ettei olla kisattu paljon ollenkaan, mutta onhan me aksassa startattu monta kertaa ja tulostakin on tullut. Ensi vuodelle voisi tavoitteeksi asettaa nollaprosenttia paremmaksi tuloksellisesti. Tärkein tavoite kuitenkin voisi olla mulle löytää itsevarmuutta ja luottoa omaan tekemiseen. Haussa saatiin viime kaudella yksi 2-tulos ja yksi 1-tulos. Tässä selkeä tavoite saada vika ykkönen valionarvoa varten, ja jos saadaan vielä yksi koulari keväällä niin haluaisin pk-smiin osallistua edes kerran elämässä. Tokoa Muusa treenasi satunnaisesti ja tulevana vuonna haluaisin treenata sen verran että selvittäisiin EVL läpi ykköstuloksella. Terveänä pysyminen tietysti edellytys näille. Nyt on Muusan jalat taas ok ja kunnon kohotus käynnissä. Tuntuu kovin kaukaiselta mikään kisaaminen, vaikka se voisikin olla jo lähellä. Niin ja näyttelyyn Muusa..

Malkin starttasi aksauransa kolmella hyllyllä ja lisää startteja on suunnitelmissa saada seuraavalle vuodelle. Osaaminen pitäisi jo hyvin riittää nolliin. Bh-koe ja tokon alokasluokka olis myös tavoitteena ja osaaminen voisi niihin jo ollakin Makella.

Etna Eppu Peppu Eemeli on saanut myös mun kanssa aksailla. Tavoitteena rakentaa siitä taitava ja osaava tulevan vuoden aikana. Tulinen luonne on välillä haaste, mutta voi hitsi kun se on parhaimmillaan niin makee pieni raketti. Epun kanssa puomi on ollut kuluvana vuotena suurena projektina ja siinä sivussa muuta agilityakin se on oppinut mukavasti. Onhan se oikeastaan jo aika hyvä aksakoiran alku, vaikka treenattavaa on ihan hirveästi. Ei sitä vielä kisoihin haluais viedä kun kaikkivon niin kesken. Etna voisi tokoilla myös Saran kanssa.

Moona on saanut aina välillä treenata temppuja, tokoa ja pienesti aksaa. Koiratanssikisoihin olisi vielä kiva mennä yhdessä. Moona on vielä villi kuin mikä :)