maanantai 31. tammikuuta 2011

Laatuaikaa kera Moonan


Ennen agitreeniä käytiin Moonan kanssa lenkillä ihan kaksistaan, sain napsittua myös kivoja kuvia!




Sitten agitteluihin. Moona oli ihan täpinöissään tajutessaan, että minä todella roudaan agiesteitä kentälle.

Taukoiltiin aina palkkauksen jälkeen ja rauhoitin Moonan kunnolla. Vire pysyi suhteellisen matalana koko treenin, ja Moona oli kuuliainen. Kivaa kun sain olla ihan yksin koko hallissa, niin pystyttiin kummatkin keskittymään paremmin.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Ohi on!


Siis Moonan juoksu!

Ensin vähän eilisistä Moonan tokoista. Ruutuun meno oli ihan mahti hieno! Mistä vain lähetettynä ampui suoraan keskelle ja himmasi ihan itse sopivalla vauhdilla, että sai pysähdyttyä keskelle. Ruudun loppuosa ei ollutkaan sitten niin hillitty, ohi paahtoi ja pomppi päälle. Pitää treenata. Otin nyt vasta ensimmäistä kertaa paikan hakemisia ilman kosketusalustaa, olis pitänyt jo aikaisemmin. Plikka oli ihan ihmeissään kun se oli kadonnut, mutta kyllä se tajus kuitenkin, että keskellä ruutua pitää olla.

Kaukojen istu-maahan-istu vaihdot oli jokainen täydellisiä mitkä teki, samoin maahan-seiso vaihto. Matka oli n. 5m varmaan. Kokeilin myös jos istu-seiso vaihto onnistuisi, mutta ei se ihan toiminut. Ensin yritti etupää paikallaan ja sitten liikuttamatta jalkoja (näytti muuten aika koomiselta). Pitää treenata näitä lisää sisällä.

Jäävät oli ihan pettymys. Vaihteeksi päätti, että tällä kertaa seisoo kaikki. Tein putkeen monta ja palkkasin aina oikeasta. Vähän kusee kyllä nämä taas. Ärsyttävää!! Mikä on mennyt pieleen?

Seuraaminen varmaan ihan kivaa, pitäis saada videolle niin näkis oikeasti. Hinkattiin vasemmalle käännöksiä, ei niistä kyllä viälä hienoja tullut. aina menee joku pieleen, joko takapää heittää liikaa, tai sitten edestä on liian väljä. Blääh.

Tänään ollaan harjoiteltu jääviä sisällä. Välillä tekee oikein, mutta välillä ei. Osaako se ne vai eikö se osaa? Aloitin myös tunnarin opettamisen. Levittelin kylppäriin hajustamattomia vessapaperin paloja ja sekaan yhden misää oli mun hajua. Jotain ideaa saatiin jo tähän, ja nenu käy kovasti.

Tultiin juuri haliitokosta! Oli iiihanaa päästä sisälle treenamaan vaihteeksi Moonankin kanssa. Ja huomenna mennään heti agittamaan hallille ihan kaksistaan Moonan kanssa. Pakko päästellä vähän höyryjä ihan rauhassa, ennen tiistaisia treenejä missä on muitakin koiria. Ajatella, että melkein kk sitten Moona oli viimeksi agittamassa. Nyt on ainakin itselle tullut lisää motivaatiota kun on ollut tauolla Moonan treenaamisesta.

Ja ne tämän päivän tokot. Moona oli ihan intona jo kun käveltiin hallin ovelle päin, malttoi kuitenkin keskittyä ihan kivasti treenatessa. Alkuun asenne seuraamista ja naksuttelua omatoimisesta kontaktin ottamisesta. Sitten tehtiin hyppy pitkästä aikaa, hieno oli. Jäävit päätin ottaa nyt kuitenkin, ja ensimmäinen maahanmeno avustettuna kädellä, että varmasti onnistuisi. Sitten normaalisti ja onnistui taas, ja sen jälkeen seisominen joka onnistui myös. Kaukoista otin samaiset mitkä eilen onnistuivat, ja onnistuivat tänäänkin. Paikkamakuu oli aika pitkä, palkkasin välissä maahan. Makasi nätisti. Lopuksi luoksetulon pysäytyksiä. Ekaksi pyysin seisomaan, mutta heittäytyi maahan. Huppista ja uusi yritys, nyt onnistui. Tein pari lisää, jotka hienoja. Myös yksi maahan meno, jossa ei ollut ongelmia. Lopuksi vielä seisominen, johon sitten lopetettiin. En muistanut ottaa läpijuoksuna yhtään, pitää muistaa ensi kerralla. Onnistunut treeni oli!

Löysin autotallin perukoilta pulkan ja aisahässäkän koiralle. Valjastin Moonan siihen eteen, mutta idea ei ollutkaan niin hyvä. Jo valjaat ahdistavat Moonaa, joten aika masentuneen näköinen se aisa selässään oli. Söi kuitenkin nameja, ja koitin saada liikkumaan muutaman askeleen, helppoa se ei ollut. Pk-valjaat oli vähän sama juttu, ei edes auttanut että laitoin ne sille yöksi päälle. Aamulla ei vieläkään suostunut liikkumaan. Haku treeneissä se kuitenkin unohti ne kun oli muuten niin hauskaa. Pulkkaa vetämään en kyllä varmaan sitä opeta, sillä Rasmus osoittautui vallan mainioksi vetokoiraksi. Pulkka tai aisa systeemi ei sen menoa haitannut ollenkaan. Laitoin maalitörpön painoksi pulkkaan, ja lähdettiin pienelle lenkille. Rasmus halusi vähän lisätä vauhtia, ja mikäpä siinä. Ei muuten mitään, mutta sen vauhdin syy olikin naapurin kisu. Kiskaisu oli niin kova, että minä lensin mukkelismakkelis ja Rasmus pääsi pulkka perässään irti. Maalitörppö lensi ojan pohjalle ja pulkka lensi naapurin seinään. Huppistakeikkaa, tuli naapurikin ihmettelemään kolausta

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Moona on Puh Pah Pallero..


..Tai ainakin tässä kuvassa se oli n. puolivuotisena. Tulee ihan mieleen piikkisiili, koska karvat on jokapuolelta pystyssä. Eihän se vieläkään mikään kaunis ole, mutta uskaltaisin sanoa että sen tunnistaa ihan bordercollieksi kuitenkin. En edes ennen tän kuvan katsomista muistanut kuinka hölmöltä se näytti.


Eilen oltiin tavalliseen tapaan tokoilemassa illalla kaarihalleilla. Moona oli ihan super hyper! En tarkoita tällä niinkään super hyvää, vaan ennemminkin super energistä. Ei sitä edes huomannut, ennenkuin vasta kentällä. Kotona se oli vielä ihan rauhallinen koira Moonaksi, mutta kun päästiin kentälle kaivautui hirmulisko Moona esiin.

Aloitettiin ruudulla. Ajattelin aloittaa paikan hakemisella, mutta Moona tarjosikin vasenta etutötsää. Ollaan nyt naksuteltu merkkiä sisällä, ja ilmeisesti se ei sitten hahmottanut ruutua niin lyhyen välimatkan päästä vaan luuli merkiksi. Pienensin ruutua ja menin himpun verran kauemmas lähettämään, johan löytyi kosketusalusta ihan sieltä ruudun keskeltä. Korjasin ruudun takaisin oikean kokoiseksi ja nyt lähetin sen jo kaukaa. Hienosti ampui ihan oikeaan paikkaan ja länttäsi tassut vauhdista alustalle. Yritti jarruttaa hienosti mutta liukui yli takarajan. Pyysin korjaamaan paikkaa, mutta ei korjannut. Kävelin ruudulle urkkimaan tilannetta, ja kyllä se kosketusalusta vaan siinä tassun alla oli, miksipä siis olisi korjannut. Kosketusalustana mulla on tosiaan sellainen pieni laatan pala, eli ehkä huonoin vaihtoehto liukkaalla lumella. Sen takia laatta, ettei ottaisi sitä suuhun. Tein uudelleen ja laitoin kosketusalustan ruudun etuosaan. Moona liiti taas täysillä ruutuun ja kosketualustalla laittoin liinat kiinni. Nyt jo paikka parempi, mutta eihän sitä tietenkään tällä korjata. Kyllähän sen koiran pitää tietää, että keskelle ruutua on vauhdin pysähdyttävä. Käskin maahan ja nopeasti meni, eikä varmasti ennakoinut kun maahan käsken sen niin harvoin. Kävelin myös loppuosan ja kutsuin seuraamaan. Yritys hyvä kymmenen, mutta seuraamisen sijaan se kävikin lahkeeseen kiinni, hehheh. Seuraavan kerran käskin napakasti seuraamaan ja jarrutin vähän vauhtia niin onnistui. Tarkoitus ei todellakaan ollut saalistaa minua. Osa ongelmista johtui kuitenkin Moonan energisyydestä. Heti näkyi yksi treenaamaton päivä.

Tehtiin myös häiriö seuraamista. Huijasin Moonaa huutamalla kaikkia tuntemattomia "käskyjä" ja huomautin jos Moona yritti keksiä niihin jotain omia liikkeitä palkan toivossa. Hyvin tajusi homman jujun, eli että namia tulee kun jättää turhuuksiin reagoimatta. Myös treenikaveri Emma huuteli kaikkea typerää, ja myös vaikeana ihan oikeita käskyjä mitä Moona ei saanut kuunnella. Yritti kuuliaisesti totella myös Emmaa, mutta pari kertaa kun huomautti väärästä ja palkkasi reagoimattomuudesta nekin toimi. Ainoastaan uimaan käsky oli liian haastava, vaikka joskus kesällä on sen viimeksi kuullut. Sanoin myös välillä maahan ja seiso käskyjä, hyvin osasi erottaa mös ne oikat ja toimia jos niin on opittu.

Lopuksi otin vielä noutoa. Emma leikki Vickanin kanssa vieressä, ja se oli ilmeisesti vähän liikaa häiriötä Moonalle. Keskittyminen ei ollut kokonaan noutokapulassa, vaan osaksi se oli ärsyyntynyt siitä kun toinen koira sai leikkiä mutta se ei. Syöksyessään kapulalle se ärisi, toi sen pureskellen ja suoraan sivulle. Pitkään aikaan ei ole enää yrittänyt tätä. Mutta ilmeisesti heti kun on vähän epävarmuutta se palaa vahaan ensiksi opittuun tapaan. Tehtiin muutama helpotettu toisto, ja lopulta saatiin hyvä ja palkka sitten siitä.

Lopuksi luoksetulon pysäytystä seisomaan. Näissä ei mitään erityistä.



Tänään olin Rasmuksen kanssa hallilla "tokoilemassa". Intoa löytyi paljon, mutta minulta vähemmän kärsivällisyyttä. Tehtiin maahan ja istumaan jäävejä. Hyvin onnistui liikkeestä. Otettiin myös sivulletuloja, jotka on hienoja kun on nami kädessä. Jos yrittää ottaa namin pois kädestä, menee Rasmu joko lukkoon tai maahan. En osaa päästä enää eteenpäin sivulletulon opettamisessa:( Vaihdettiin siis suosiolla johonkin mielekkäämpään tekemiseen. Otettiin eteenmenoja, ja Rasmu syöksyi hienosti lelulle. Osaahan se sen jo agilitystä, mutta kuitenkin. Sitten toko hyppyä, eli eteenmenoa lelulle hypyn kautta. Ei mitään vaikeuksia. Sitten kyllästyin tokoon, ja tehtiin agia varten sylikäännös, poispäinkäännös ja persjättö harjoituksia. Hauskaa oli!


Rasmun treenien jälkeen menin Moonan kanssa parkkikselle treenaamaan. Teemana oli korjata eilisiä virheitä. Ruutua se luuli jälleen kasaksi merkkejä, vaikka lähetin ihan sitä varten kauempaa ja näytin sille kosketusalustan. Ensin tarjosi vasenta etumerkkiä, käskin korjaamaan--> tarjosi vasenta takamerkkiä, odotin että itse yrittäisi ratkaista--> tarjosi oikeaa takamerkkiä, odotin--> meni maahan, odotin--> toi oikean etumerkin mulle. Aika vaikea esine muuten on tötterö noudettavaksi kun ajattelee. Matkalla kerroin sille, että nyt meni ihan puihin, hupsis. Aika hienosti yritti kuitenkin ratkaista ongelmaa. Nyt oli jo pakko saada onnistuminen, vein Moonan kauemmas ja menin ruudun viereen vahtimaan valmiiksi. Näytin kosketualustan ja sinne se sitten menikin. Tein pari ruutua pidemmältä ja nyt oli kaikilta osin priimaa. Kokeilin huviksen lähettää vielä pidemmätä, ehkäpä n. 40 metristä. Hyvin juoksi sinne ja kävelin palkkaamaan. Paikka oli oikea vaikka vauhdilla sinne meni. Lopetettiin tähän ruutu.

Sitten luoksetulon pyäytys seisomaan. Tein muutamat ja välillä pudotin palkan salaa Moonan taakse. Oli tosi hyviä ja nopeita. Kerrankin onnistui tämän treenaaminen ilman virheitä.

Seuraavaksi nouto käsittelyyn. Kokeilin kokonaisen ja oli aika hyvä. Tein muutaman luovutuksen lisää ja hianoja oli pääosin. Ei yhtään niinkuin eilen.

Sitten seuraamista pikkupätkät. Liikkellelähdöt oli hyvät, ja pisteet kotiin peruuttamisesta. Vaikkei olla tehty tätä muuten kuin pari kertaa huvikseen hassuteltu joskus aikaa sitten, niin piti paikan kuin liimattuna ja kontaktin täydellisesti myös, samoin sivuaskeleet ja paikallaankäännökset on tosi hyvät vaikka ei olla treenattu. Ihmeellistä, mutta kyllähän bc:t antaa monia asoita ilmaiseksi. Vasemmalle käännöksissä ennakoi täyskäännöstä, ja heitti peppua ihan liikaa. Naksuttelin hyvistä.

Lopuksi luoksetulo läpijuoksuna, hieno oli. Siitä super palkka loppuun.



Meinasin melkein jättää treenaamiset väliin tänään, koska olin ja olen vieläkin ihan katki poikki väsynyt. Olin meinaan itse kouluttautumassa agilityohjaajaksi sekä eilen, että tänään. Rankka viikonloppu siis. Mutta onneksi tuli lähdettyä treenaamaan kuitenkin, pitihän koirienkin saada koulutusta! Mutta huomiselle lupaan itselleni vapaapäivän tokosta, ja Moona saa tyytyä naksutteluun sisällä sekä ehkä myös piha aksailuun.

torstai 20. tammikuuta 2011

Moonan eiliset tokot ja tän päivän karvaat pettymykset


Käytiin eilen illalla tokoilemassa kaarihalleilla, ja treenin jälkeen koirien kanssa kävelyllä kuun valossa. Löysin uusia kivoja lenkkipolkuja, jee

Treenit meni ihan mahtavasti. Aloietettiin asenneseuraamisella. Eli paljon iloisia kehuja ja palkkaa, eikä oikeaoppisella paikallakaan niin väliä. Tehtiin kahdeksikkoa.

Jatkettiin pienen tauon jälkeen kokeenomaisella treenillä, paitsi liikkuria ei ollut. Ensin liikkeestä seisominen. Jätin virittelyn pois, ja Moona teki ihan nappi suorituksen. Sitten luoksetulo, sanoin vahingossa jättökäskyn ennenkuin olin lähdössä. Moona luuli että pitää mennä maahan, nostin istumaan ja jätin oiken. Pa:oon tuli tosi hyvin lopuksi. Pitäis varmaan treenata sitä, että sanon huijaus käskyjä, eikä Moona saa reagoida niihin. Seuraavaksi oli liikkeestä maahanmeno, mikä oli hieno myös. Sen jälkeen seuraaminen, joka oli tosi mallikasta ja pa:t suoria. Vasemmalle käännökset vielä vähän hassuja, mutta selvästi meidän seuraamisen tehotreenaus on tuottanut tulosta. Lopuksi vielä hyppy ilman hyppyä, eli suomeksi sanottuna eteenmeno ja seisominen. Sekin oli oikein hieno. Kaikista liikkeistä, paitsi luoksetulosta olisin antanut 10p Moonalle.Jokaisen liikkeen jälkeen innostin sitä samalla tavalla kuin ennen lelun saamista, ja annoin sen hyppiä vasten. Hetken kehujen jälkeen käskin sen sivulle ja siirryttiin hallitusti seuraavaan paikkaan. Suoritus oli tosi yhtenäinen, enkä huomannut palkattomuuden aiheuttavan minkäänlaista pettymistä liikkeiden välillä. Tästä treeninpätkästä olen vieläkin hirmu iloinen.

Tauon jälkeen otin paikkamakuun. Tässä olen ollut liian lepsu, ja katsonut joskus läpi sormien kun Moona syö lunta. Itselläkin ollut jano, enkä ole raaskinut kieltää moista, tyhmä Minä. Nyt huomautin sille asiasta, ja Moonapa pomppasi pystyyn kuin kenguru. "Ai eikö lunta saanutkaan syödä vai häh?" No ei saa! Ellei ole janoon kuolemassa, onpa taas loogista mun osalta. Tein kaksi lyhyempää paikkamakuuta vielä, ja molemmat oli hienoja. Pääsin siis palkkaamaan. Lopuksi vielä luoksetulon pysäytyksiä. Meinasi tarjota aina maahanmenoa, mutta vääristä en huomioinut ja jankattiin vaan lopulta seisomisia. Ne onnistui sitten lopulta hyvin, kun Moona jo ennakoi ne. Höps, hankalaa on..

Tänään oli tarkoitus mennä taas treenaamaan, ruutua olisi ollut suunnitelmassa. Kamat olin laittanut autoon jo, ja koiria ajattelin vielä pissattaa ennen autoon pakkaamista. Ei oltu päästy edes pihalta pois, kun Moona jo kierii kissan paskassa. Vauhdista heittäytyi jo selälleen, ennenkuin kerkesin edes ajatella kieltämistä. Siitähän on tullut vikkelä, ja pirulainen ajatteleekin nopeammin kuin minä. Ällöti niin paljon, että tyydyttiin pikaiseen pissalenkkiin. Matkalla sisälle ja pesulle otin treenirepun takaluukusta matkaan. Rasmuspa luikahti jo takaluukun ovenraosta autoon, aika vikkelästi ottaen huomioon sen, että ennen se piti nostaa takaluukkuun. Vielä kahdessa osassa kun painaa niin paljon. Rasmusraasu olisi halunnut treenaamaan, tai edes minne vain pois kotoa. Moona ei tykännyt pesusta ollenkaan, harmi vaan, ettei se ymmärrä tapahtumaketjua kissankakassa pyörimisen ja suihkun välillä, tai sitä miksi me ei sitten mentykään treenaamaan. Mokoman tajuamiseen vaadittaisiin vielä muutama toisto lisää, niitä odotellessa...

maanantai 17. tammikuuta 2011

Onnistunut treeni = Hyvä mieli


Rasmuksella olisi ollut tänään treenit, mutta me ei sitten päästykään kun auto ei lähtenyt käyntiin. Rasmus oli jo kiireellä menossa takakonttiin, mutta autopa ei auennutkaan, vaikka avainten nappia painoin. Ensin luulin, että avaimet on mennyt rikki, mutta ehjät ne onneksi olivat. Se olisi ollut aika harmi, koska käytössä on jo vara-avaimet, koska edellisest joutuivat vahingossa pesukoneeseen. Avasin auton manuaalisesti ja ihmettelin kun mitään ei tapahtunut koittaessani käynnistää auton. Siinä vaiheessa jo tajusin, että akku on tyhjentynyt. Vähän kyllä ketutti, ja Rasmusta masensi kovasti kun ei päässytkään treeneihin. Pappa tuli onneksi apuun, ja huomenna auton pitäisi taas toimia. Huomattiin että hanskalokero oli mennyt huonosti kiinni, ja valo jäänyt sinne palamaan. Tuommosen takia jäi sitten treenit välistä, pöh! Huomen aamuna on onneksi treenit, ja Rasmus saa tehdä Moonankin puolesta

Minun piti viedä vielä Ärrälle lainaamani DVD:t, ja nyt kaikenlisäksi kävellen. Pitkästä aikaa piti ihan kävellä jonnekin muualle kuin metsään koirien kanssa. Otin Moonan mukaan ja päätin treenata sen kanssa Veikkolan suuressa ja vilisevässä keskustassa. Noh, kyllä sieltä hyvää häiriötä löydettiin onneksi. Tehtiin perusasentoja ja pientä seuraamispätkää alkuun. Naksuttelin ahkerasti kontakista, ja hyvistä seuraamisen aloituksista. Viereisen liikkeen ikkunasta saatiin peili, ihan luksusta! Vasemmalle kääntymisissä oli vähän liikaa takapäänkäyttöä ja kontahti tipahteli välillä, lisäksi täyskäännös oikealle oli myös todella huono. Hetki sitten Moona edisti seuraamisessa reilusti, mutta kun vaihdoin palkan tulemaan selän takaa asento parani. Nyt on ehkä jopa vähän liiankin takana. Luoksetulot oli muuten hyvät, mutta mietti selvästi pysähtymistä matkalla, kun tehtiin näitä eilen. Jäävit seisomaan ja maahan oli hienot, tein vain yhdet kumpaakin. Eilen ennakoi ensimmäistä kertaa maahanmenon, mutta huomautus näköjään auttoi. Seisomisessa on tuupannut menemään vahingossa maahan, edes huomauttelu ei ole auttanut. Keksin ehkäpä ongelmaan ratkaisun, virittelyt liian samankaltaisia. Maahanmenossa korvan koskeminen ja seisomisessa rinnan taputus, eli molemmissa kumarrun sen ylle. Tänään jätin seisomisen virittelyn pois, ja ylläripylläri se toimi. Olen siis ehkä turhaan huomauttanut sille seisomisen muuttumisesta maahanmenoksi, jos se oikeasti luuli että kumartelu tarkoittaa maahanmenoa. Saattoihan tuo olla myös sattumaa. Paikkamakuu oli hyvä, tosin en tiedä kauan se siinä makasi. Tämä johtuu minun liian hienosta puhelimesta, josta ei edes sekkaria löydä helkkari!

Häiriöön Moona suhtautui paljon paremmin kun eilen (treenattiin tietysti samalla kun lainasin DVD:n ;) Eilen se meinasi karata meitä päin kävelevän miehen luo rapsutettavaksi, mutta tuli kuitenkin takaisin. Ohikulkeva mies myös ihmetteli ääneen, että ompa hyvin käyttäytyvä koira, siitäpä Moonan korvat rupesivat heti heilumaan iloisesti, mutta pysyi se kuitenkin sivulla hienosti. Tänään oli vähemmän ihmisiä liikkeellä, eikä Moona noteerannut niitä melkein ollenkaan. Vaikein oli heiluva ja ympäriinsä juokseva pikku napero, mutta Moona hillitsi itsensä eikä aikonutkaan lähteä leikkimään tuon ihanan pienen olennon luo.

Juoksut ei ole vaikuttanut Moonan työmotivaatioon, vaan se on ihan samanlainen kuin aina. Ainut mihin se vaikuttaa on äkäisyys muita koiria kohtaan, joka oli pahimmillaan juuri ennen juoksun alkua. Saas nähdä tuleeko valerauskaus myös tälläkin kertaa. Olen ehkä kauhea, mutta melkein toivon että se luulee saavansa pennut, valeraskauskaan ei vaikuttanyt treeni intoon. Viimeksi luulin, että Moona on vihdoinkin rauhottunut, kun se vaan nukkui sen pedillä. Pian kuitenkin tajusin, että se hoitaa vinkuvaa lelua. Onhan Moona ihana, mutta pieni loma siitä on tervetullut. Moona on meinaan aina silmien edessä, tai vähintäänkin ulottuvilla. Se seuraa aina kannoilla, ja edes vessassa ei saa olla rauhassa. Mitään mun tekemisistä ei jää siltä huomaamatta, se myös avaa ovet, jotta pääsisi aina samaan huoneeseen. Se on kuin varjo, mutta ei näkymätön sellainen. Suihkurauha on kyllä tällä hetkellä vielä tallella. Pesin sen vähänaikaa sitten, joten se tyytyy odottamaan oven ulkopuolella, ettei vain joudu pesulle. Sitä ennen se tuijotteli viemäriin valuvaa vettä suurella mielenkiinnolla, päivästä toiseen..

Sisällä ollaan naksuteltu maahan menoa pää maassa, ja siinä pysymistä. Olen rauhoittanut Moonan aina ennen sen treenaamista, ja myös jälkeen. Voi olla, että rakennetaan tästä paikkamakuu ihan kokonaan uudestaan. Pidetään toistaiseksi kuitenkin perinteinen tyyli. Tässä video: vimeo.com/18882192

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Meillä on blogi ..


..vaikka onkin vielä ihan keskeneräinen, koska meikä ei vaan osaa. Liian monimutkaista.

Voisin aloittaa meidän kirjoittelut kertaamalla viimevuoden tapahtumat noin pääosin, ja listata muutaman mukavan tavoitteen tälle vuodelle.

Rasmus

2010

-Treenattiin paljon agilityä, ja kehityttiin aivan valtavasti! Ykkösluokasta kerättiin neljä nollaa (2xhyppy), ja kakkosluokassa heti toisista kisoista luva nolla. Vuoteen on mahtunut jos jonkinmoisia ongelmia, ensin keinuongelma, sitten putkiongelma, kesällä oli suuri rimojen räiskimis ongelma, jota seurasi kontaktiongelma. Helpolla ei siis olla päästy, mutta nyt meidän meno on aika tasaisen varmaa.

-Alkuvuodesta Rasmus sairasti kennelyskän, muuten on ollut tervettä poikaa ainakin fyysisesti. Loppuvuodesta Rasmus herkkiksenä masentui, johtuen luultavasti monesta muutoksesta sen elämässä liian lyhyen ajan sisällä. Toivottavasti se tottuu..

2011

-Eiköhän me sinne kolmosluokkaan nousta, vaikka ohjaaja ei sinne edes haluaisi. Onkohan meille edes mahdollista päästä ihanneaikaan? Se jää nähtäväksi! Treenataan tekniikkaa kovasti paremmaksi niin ehkä on mahkuja. Suuri tavoite voisi sitten olla edes yksi nollatulos 3. luokasta.

-Treenataan joko tokoa, tai sitten ehkä koiratanssia. Näissä ei ole muuta tavoitetta kuin hyvä mieli ja innokas Rasmus.

-Myös terveenä pysyminen voidaan laskea tavoitteeksi, ja Rasmuksen piristyminen takaisin myös kotioloissa iloiseksi Rasmukseksi.




Moona

2010

-Moona kasvoi pikkunaperosta isoksi koiraksi, vaikka hirmu pieneksi se kyllä jäi mun mielestä. Ja murkkuikä on varmaan jäänyt päälle.

-Minä innostuin tokosta, ja sitä ollaan enimmäkseen treenailtu. Moona, kuin myös minä ollaan opittu tästä lajista valtavan paljon, mutta huomattu, että sitäkin enemmän on vielä opittavaa. Tätä lisää!

-Pk-jälkeä kokeiltiin kurssin verran keväällä, mutta minä olin aika laiska sitä treenaamaan. Moona olisi tykännyt kovastikin tästä, mutta minusta on tosi tylsää mennä yksin tallomaan jotain jälkeä keskelle mettää. Kurssilla oli tosi kivaa kun ohjaaja seurasi osan jäljistä, eikä ongelmia ikinä tullut. Mutta yksin olin jotenkin uuden lajin parissa aivan avuton.Tätä tuskin tulen koskaan minkään koiran kanssa harrastamaan, mutta never say never...

-Syksyllä mentiin sitten jäljen jatkokurssin sijaan hakuilemaan, ja sehän se sitten oli hauskaa. Jatkettiin treenejä säännöllisesti kerren viikossa hirmu pakkasiin asti, ja nyt ei meidän porukka ole treenannut ollenkaan:( Minä en tästäkään lajista hirveästi mitään tiedä vieläkään, mutta ohjaajan mukaan oltais maastolta koevalmiita jo ens kesänä, no way. Ainakaan minä ole! Ukot löytyy jo tosi kivasti ihan sieltä takarajalta asti, ja pistot on suoria ainakin yleensä. Rulla kerittiin siirtää jo metsään helppoihin ukkoihin. Saas nähdä mitä on tämän tauon jälkeen tapahtunut, onkohan Moona unohtanut jo kaiken? Noh, hauskaahan me vaan pidetään..

-Agilityä ollaan tietenkin treenattu myös. Esteet Moona oppi suurimmaksi osaksi katsomalta toisilta mallia, olihan se aina pentuna kentän laidalla uinumassa. Enää se ei kyllä nuku, likka kuumuu vähän liiankin helposti yli. Yllättävän helposti se on kyllä kaiken oppinut, keinullekkin se vaan marssi mökillä ihan itse ilman että oltiin edes treenaamassa. Sinne vaan kiipesi ja antoi keinun laskeutua ja tuli alas, kontaktia ei sentään 2on2offina tehnyt. Hieman säikähdin ja luulin että tuloksena on nyt sitten suuren luokan keinukammo. Mutta ei vaan, sinne se meni uudelleen kun oli niin kivaa. A:lle oli sama juttu, kerran treenatessa se sinne karkasi ja suoritti vauhdilla kuin kokenut koira. Kontaktit opetin erikseen portaalla ja sitten siirsin esteille, keppejä tehtiin 2by2 menetelmällä kuuteen asti, ja sitten vauhti rakennettiin kujalla. Ohjausta se lukee ihan ihmeen tarkasti, vaikka koira tässä on sen aloittelija, niin minä se osaamaton kuitenkin olen, höh. Moonan ongelmana on liika kuumuminen ja minulla liian lepsu kuri. Pitkään se napsi minua jos en käskenyt sitä suorittaa jotain, ja myös komensi räkyttämällä. Yksi kouluttaja laittoi Moonan kuitenkin ruotuun, ja palautti minut maanpinnalle. Kuunneltava on, myös agiradalla! Mölleissä ollaan käyty kaksi kertaa, ja yhdestä meidän monista starteista saatiin nolla. Hyllyjä tuli kyllä siitäkin, kun palkkasin kontakteilta.

-Terveenä on ollut muuten, paitsi ihan pikku nassikkana sai pissatulehduksen. Vielä sunnuntai iltana niin jouduttiin viikkiin asti lähteä. Positiivisena muistan reissulta, että kaikki kehuivat kovasti Moonan luonnetta ja vielä hoitokertomuksessakin oli maininta Moonan mahtavasta luonteesta. Onhan se hieno koira, tosi avoin ja luottavainen. Lonkat ja kyynäret kuvattiin ihan loppuvuodesta myös. Viralliset tulokset eivät ole vielä tullut, mutta luultavasti on A/A ja 0/0. Terve luusto siis, Hienoa! :)

2011

-Tokoa treenataan ahkerasti, ja pian ehkäpä kokeisiinkin uskaltaudutaan. Säilytetään treenamisen ihana fiilis ja motivaatio.

-Tottisvalmennus alkaisi tiistaina, mutta neidillä on juoksut. Tottista on siis myös tarkoitus treenata, ja BH koe suoritetaan jos taidot riittävät. Valmennuksen idea on kuitenkin avustaa meidät BH koe valmiiksi, että ehkä sen pitäisi olla ihan oikea tavoite kuitenkin.

-Hakua treenataan säännöllisesti, ja toivonmukaan mullekin alkaisi vähän selvitä sen kiemurat.

-Agissa tavoitteena saada Moona enemmän mun hanskaan, ei sinnetänne ryntäilevää rakettia kiitos! Kisaaminen aloitetaan varmaan heti kun ikä riittää, en malta odottaa supervauhdin tuomaa lisäjännitystä. Ohjaustekniikkaa hiotaan paljon, nyt kun tiedän ne kuviot ihan nimeltäkin pääpiirteittäin.. Hyppytekniikka on mulle aika tuntematon käsite, mutta jos\kun hankin lisää tietoa harjoitellaan sitäkin.

-Toivottavasti Moona pysyy terveenä!