keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Rasmulle nolla + treeneistä


Sunnuntaina kisailtiin Ritva Herralan radoilla Masalassa. Oli kyllä tosi kivat radat, ja juosta sai. Ekalta radalta saatiin 10vp ja ripaus yliaikaa. Rima putosi johtuen mun huonosta valssista ja kepeillä taas aloitusvirhe. Jo on kumma kun näitä ei ikinä ikinä tapahdu treeneissä. Vähän höslä oli muutenkin mun ohjaus joissain paikoissa. Toiselta radalla sitten se nolla ajalla -7.01 ja sijoituttiin neljänsiksi, eli oli LUVA nolla. Vähän oli mun puolesta häsläystä tälläkin radalla, mutta tuntui jo ohjaus rennommalta kuin edellisellä, mutta ei kuitenkaan yhtä varmaa kuin treeneissä. Lisää kisoja, niin enköhän saa rutiinia. Enää yksi nolla voidaan saada kakkosista, kolmosiin en haluaisi sinne huippujen keskelle hirmu vaikeille radoille:(






Illalla oli sitten Moonan tokot. Moona meni ihan kivasti, paitsi ylityöskenteli seuraamisen käännökset. Merkille mentäessä haukahteli, eikä edes meinannut uskoa aluksi. Hyppy tehtiin nyt vihdoin käskytettynä, eikä se välittänyt mitään käskytyksestä onneksi. Päätin yrittää ilmoittautua kokeisiin Janakkalaan, mutta ei mahduttu, vaikka heti soitin ilmoittautuminen alkoi:( Kirkkonummella olis myös kokeet, mutta sinne ei ole sitten toivoakaan mahtumisesta varmaan...

Maanantaina oli taas Pian pitämät treenit med Rasmus. Rasmus oli ihan super, ja treeni myös tosi kiva. Harjoiteltiin aluksi erikseen poispäinkäännöksiä, takaaleikkauksia ja välistävetoja, kaikki sujui. Ja lopuksi yhdistettiin vielä kaikki radaksi. Tokalla kerralla saatiin jo rata melkein oikein, vain yksi rima putosi. Treenin jälkeen kyllä tunsi tehneensä jotain, ei ehtinyt paljoa huilia:)                                                              

Tiistaina otin aamulla vain Moonan. En jaksanut piirtää rataa, kun se on paperilla jo, mutta aika vaikea oli. Sain taas huomata, että olen aika hidas. Vaikea keretä sijoittumaan oikeaan paikkaan, varsinkaan kun en osaa Moonaa ohjata tarpeeksi varmasti ja selkeästi. Jotain juttuja meni kuitenkin ihan hyvin, ja tuli hyvinkin selväksi se, että en saa myöhästyä yhtään. Heti jos olin myöhässä, tai rinta laaseri osoitti millin väärin, valitsi Moona ihan väärän esteen. Eikä ole väliä kuinka kaukana väärä este on, koska Moonalle on ihan sama kuinka kaukana minä olen. Onhan siitä irtoavuudesta paljonkin hyötyä, mutta ei niin hyvälle ohjaajalle paljon myös haittaa.

torstai 17. helmikuuta 2011

Normi päivä tylsä päivä


Tänään ei olla tehty mitään kummempaa. Perusjuttuja sisällä kummankin koiran kanssa. Ulkona Moona sai kiertää yhtä agi keppiä erilaisten noutokapuloiden kanssa. Vire oli niin korkea, ettei Moona edes huomannut kun metalli kapula vaihtui suuhun. Ilman kapulaa haukahteli kiertäessä, ja yritti vähän murrata kapula suussa myös, aiai. Pitää toivoa, ettei tartu tavalliseen noutoon tai merkkiin tai mihinkään. Kielsin kyllä haukkumisen, mutta mutta.. Rasmun isukki Syke kävi myös kyläilemässä hetken, ja huomisesta lähtien tulee hoitoon viikoksi. Moona oli alkuun aika epäluuloinen, ja koitti pistää uutta tuttavuutta kuriin normaaliin tapaansa. Lenkin jälkeen otti kuitenkin rennommin, että eiköhän niistäkin saada kaverukset. Täällä määrään kuitenkin minä, eikä Moona saa pitää muille kuria. Rasmus oli ihan innoissaan, kun sai jonkun muunkin kaveriksi kuin Moona monsterin. Tein myös Moonan kalsaritokoista ja kontakteista pienen videon:)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Reeneistä



Tiistaina aamutreeneissä treenailtiin takanalikkauksia, pimeetä putkenpäätä, sylkkäreitä, poispäinkäännöksiä ja kestävyyttä kepeillä kumpaisenkin koirulin kanssa. Kerrankin oli aikaa tehdä ihan rauhassa, kun sain treenata ihan yksikseni. Kummankin kanssa toimi takaaleikkaukset hienosti allaolevalla helpohkolla kuviolla, pitää joku kerta kokeilla tiukempia mutkia. Sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä tein parilla hypyllä, ja vitsit että Moonalla on ne niin hienot. Se hyppää ihan siivekettä nuollen, ja kääntyy ihan minimaalisella vartaloavulla, melkein kuin ajatus. On se vaan niin hieno:) Rasmuksellakin onnistui ne, ja se on ihan puolivoittoa se. Molemmat haki putkenpään hienosti, ja Rasmuskin irtos sinne tosi hyvin. Kepeillä Moona ei kestä, jos juoksen sen edelle. En ymmärrä miten olen voinut moisen jättää treenaamatta, ja harmiksi ei voi treenatakaan nyt pihalla:( Sain onnistumaan kun meni valmiiksi keppien puoliväliin ja kävelin sen edellä vaan. Rasmun kepit on kyllä edistynyt ihan huimasti, eikä se häiriinny vaikka päälläni seisoisin, leikkaan edessä, tai poukkoilen edes takas takana.  Tosi hienot, ei voi kun ällistellä niitä. Moona yritti oikoa renkaan ali, jos olin sen edellä. Pitää siis muistaa sitäkin treenata. Oli kivan helppo treeni, mutta silti niin hyödyllinen kummalekin koiralle. Hyvällä ja virkeällä fiiliksellä pääsin treenin jälkeen enkun yo kuunteluun;)                                                                                          

Eilen oli toinen kerta Moonan BH-koe treenejä. Ensin katsottiin läksyt, eli edestä sivulle tulo, seuraamisen aloitus ja kontakti häirittynä. Edestä sivulle tuli ensin vähän vinoon, ja toisella kerralla paremmin. Oli kuitenkin parantunut viime kerrasta, kun sillon vain tarjosi sivu käskyllä tiiviimpää eteentuloa. Nyt yritti tarjota ilman käskyäkin sitä sivulle tulemista, mutta ei se haittaa kun ollaan sitä nyt naksuteltu. Tein tänään kotona, ja tuli ihan mukisematta suoraan, eli varmaan vaan heti keskittynyt täysillä. Seuraamisen aloitus oli hyvä, pitää vain muistaa, että lähden liikkeelle vasta hetken päästä käskystä. Nyt olen lähtenyt jo samaan aikaan käskyn kanssa. Kontakti häirittynä onnistui myös. Edistys oli kuulemma suuri, mutta luulen sen johtuvan vain siitä, että viime kerralla Moona ei keskittynyt niin hyvin, kun oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa ja se höyrysi siitä sen inhoamasta koirasta. Ollanhan me toki jotain kahden viikon aikana treenattukin, ettei sen puoleen. Varsinainen asia meidän suunnitelmassa oli käännökset ja henkilöryhmä. Käännökset onnistui heti ekalla yrittämällä täydellisesti kaikki, just. Ohjaaja ihmetteli, että mitähän vikaa niissä sitten mahtoi olla kun olin tärkeimmäksi laittanut vasemmalle käännökset. Noh, kiva kuitenkin että teki sitten hyvin. Tänään kuitenkin ylityöskenteli sitten vasemmalle käännyttäessä taas, halusi vaan ohjaajalle esittää parastaan, tai sitten minä skarppasin ja M mun mukana. Henkilöryhmää tehtiin toista kertaa, ja se onnistui tosi kivasti myös. Vähän meinasi korvat alkaa heilua rapsujen toivossa, kun oli palkannut sen keskellä. Otin uudelleen pysähtymisen keskelle, mutta palkkasin vasta henkilöryhmän ulkopuolella. Sen keskittyminen herpaantuu aina hetkeksi, kun se on saanut palkkaa. Liikkeestä maahanmeno oli nopea ja hyvä, ja lopuksi tehtiin hyppy tokon alo tyyliin, joka sekin meni ongelmitta. Ei taidettu saada mitään varsinaisia läksyjä, mutta sivulle tulossa pitää kiinnittää huomiota, että tulee heti ekalla suoraan. Paikkamakuun varmistin pitkällä hihnalla, ettei käy mitään vahinkoja taas. Ensin tehtiin pieniä pätkiä, että sain palkattua hyvästä mielentilasta. Sitten otin pitkästä aikaa sen 2min ilman välipalkkaa, nyt on jostain syystä vähemmän treenattu ilman, kun on tehty sään vuoksi niin vähän paikkamakuita. Tein pk-tyyliin selkä koiraa päin osan ajasta, ja oli vaihtanut vähän lonkalle. Muuten pysyi rauhallisesti, eikä se vihamies koirakaan häirinnyt, vaikka oli lähellä. Tehtiin aika pitkiäkin aikoja välillä palkaten, hyvin se pysyy.

Tänään ollaan tokoiltu pihalla ja kierretty siivekettä, vaikka onkin tosi kylmä. Moona sai kiertää merkkiä, ja koska haukku oli herkässä, niin laitoin sille noutokapulan suuhun. Hyvää harjoittelua noudolle, ja tosi hauskaa Moonan mielestä, eikä silti ollut aikomustakaan pureskella kapulaa, kun oli niin kiirus. Myös kaikki jäävät sujuu kivasti ilman sekoittamisia.

Tosi hienosti on mennyt nyt kaikki jutut tältä erää, toki on paljon hiottavaa ja uutta asiaa opeteltavana, muttei mitään suuria asioita korjattavana. Toki katsonkin asioita varmaan löysemmin kuin fanaattisimmat pilkun viilaajat, mutta kyllä me näinkin edistytään, vaikka ajattelenkin asioita usein positiivisemmalta puolelta ,ja päällimmäisenä treeneistä jää mieleen ne onnistumiset, vaikka pitäishän ne epäkohdatkin toki huomioida ja käsitellä vaikkei se niin kivaa aina olisikaan.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ei nyt ihan mennyt putkeen


Lauantaina oltiin Rasmun kanssa kisaamassa hyvinkäällä, ja kuten otsikosta voi huomata, niin meillä ei tuloksilla juhlittu. Ekalta radalta huono hylly, ja toiselta 10vp. Ihme mokkeloita ja vähän huolimatonta ohjausta. Ei yhtään tuntunut varmalta meidän meno, vaikka kyllä varmaan jotain hyviä pätkiä löytyikin. Mun ohjaamisesta puuttui rytmi. Takana leikkaukset on nyt saatava kuntoon, ja pitää kisata enemmän. Tänään on treeneissä luvassa ainakin takanaleikkauksia mun toiveesta, ja katsotaan kuinka toivottamalta näyttää. Sunnuntaina on masalassa kisat taas, kivaa:)

Eilisissä tokoissa Moona oli oikein pätevä plikka. Aloitettiin asenneseuraamisella, joka olikin oiva valinta alkuun. Se on Moonan mielestä sopivan kivaa, ja vahvistaa seuraamisen kontaktia hyvin. On myös kivaa kun siinä ei tarvitse puuttua mihinkään virheisiin, riittää kun on hyvä asenne ja kontakti. Jatkettiin ruudulla, alkuun M kiersi jostain kummasta syystä vasemman etu tötterön kautta sinne, hassu. Tajusi kuitenkin pian, että kyllä sinne suoraankin voi juosta. Otettiin myös yksi ruudusta seuraamaan tulo, ja se oli hyvä. Ei ollut aikomustakaan käydä lahkeeseen kiinni, tai possuilla mitään muutakaan. Asiaa tosin auttoi se, että mulkoilin sitä sen juostessa mun luo. Pitää pian testata ilman mulkaisua siihen päin. Otettiin myös paikan hakemisia ilman markkeria, ja ne meni hyvin. Seuraavaksi otettiin pieni palkaton pätkä, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Kaikki meni hienosti. Noiden jälkeen paikkamakuu, jouduin huomauttamaan pariin kertaan haistelusta, palkkailin myös hyvistä pätkistä. Loppuun otettiin vielä seuraamista kekittyen käännöksiin. Täyskäännöksessä vasemmalle oli vähän vajaa takapään käyttö, mutta käännös oli sitten taas juuri sopiva. Vaihtelee aika sattumanvaraisesti milloin mikäkin on hyvä, ja mikä kaipaa korjaamista. Olen nyt alkanut puhaltamaan ulos täyskäännöksessä ja toivon sen auttavan.

Löysin ihan super kivan palkan Moonalle, meinaan puolentoista litran muovi pullot. Pentuna se leikkikin niillä, mutten ole treenatessa tajunnut kokeilla ennen. M on niihin just sopivasti hulluna, eikä tee sitä maaniseksi niinkuin pallot. Pullot lentää hyvin, ja niitä on hauska jahdata kun ne liukkaina luiskahtelee hampaista. Niistä voi myös taistella ilman, että mun kädet menee rikki. Palkkasin pullolla ruuduista, ja oli just sopiva palkka siihen. Ei hipsutellut niinkuin pallolla, eikä raivonnut niinkuin patukalla. On myös halpoja ja kestäviä. Narulelut menee heti rikki, ja nahkasista patukoista lähtee märkänä ja paljon käytettyinä nukkasia. lehmän lypsykumit on kivoja, muttä märkinä en saa niistä kunnon otetta. Ainut vaan, ettei iso pullo mahdu kunnolla taskuun :(

torstai 10. helmikuuta 2011

Muistiinpanoja treeneistä ja Moonan agi möllit


Sunnuntaina oli toko treenit Moonan kanssa hallilla. Ei niissä mitään kummempaa tapahtunut, mutta Moonaa ällötti puinen noutokapula. Ollaan tehty nyt muovisella, koska puinen oli liian kiva ja sitä piti pureskella. Ei ainakaan ole liian kiva enään, kun ote oli ihan liian löysä. Ei edes jäänyt uusia hampaanjälkiä siihen.  Paikkamakuu oli myös hyvä. Tänään ei muistanut enää, että puu olisi ällöä tai outoa.




Maanantaina Moona oli poikkeuksellisesti Rasmuksen tilalla treeneissä, koska halusin katsoa kontaktit vielä ennen tiistaisia möllejä. Aiheena olikin sitten sattumalta kontaktit, ja sehän passasi mainiosti meille. Moonan kontaktit on pysähtymis varmat, mutta vapautuksen kanssa on vielä pieniä epäselvyyksiä. Se kestää hyvin paikallaa jos juoksen pysähtymättä, mutta jos esim hidastan vauhtia, ja sitten kiihdytän, tulkitsee Moona sen vapautukseksi. Pitäisi siis treenata sitä, että vapautuu vain ja ainoastaan sillä JESillä. Rata meni tosi kivasti muuten.


Tiistaina otin vain Rasmuksen aamutreeneihin. Tehtiin jotain Emman rataa, jonka oli ottanut hevosten este puolelta? Toimihan sekin, mutta oli ilmeisesti vähän muunneltu kuitenkin. Vekkasin kakkoselle, ja kolmosen jälkeen tein kerrankin persjätön, joka toimi siihen hyvin. Kepeille ohjasin oikealta puolelta, ja Rasmus meni helposti toiseen väliin, joka oli siinä tyrkyllä. Saatiin oonnistumaan se kuitenkin. Keppejä tehtiin lopuksi niin, että hypyt jäi minun ja Rasmun väliin, ei ollut mitään ongelmia, nyt ne kepit on ihan itsenäiset. Ei kyllä uskoisi, että sen kepit on opetettu kädellä näyttämällä. Kyllähän me viime kesänä tehtiin vähän kujilla, ja niillä sain varsinkin suoritus varmuutta "väärälle" puolelle, mutta kuitenkin. Rasmus on myös oppinut irtoamaan minusta poispäin hiljalleen, kyllä se vaan kehittyy kun treenataan. Moonan ohjaaminen on auttanut minua hahmottamaan kuvioiden ohjausta, koska se kyllä menee eteenpäin jos vain näytän oikein. Rasmuksen kanssa me ei oikein päästy tekniikoissa mihinkään, kun en luottanut edes omaan ohjaukseen, saati sitten Rasmuksen menemiseen. Nyt on ollut helpompaa, kun tiedän milloin sen pitäisi mennä.                                                                                                                                                                                      
Illalla lähdettiinkin sitten kohti Turkua mölleihin kera Moonan, Emman ja Goldien. Möllien rata oli hyppäri, ja meille aika haastava. Startattiin kaksi kertaa. Viitoselle asti meni hyvin kummallakin kerralla. Käännökset putkiin venyi ja vanui. Jännitti ihan kauheasti, enkä oikein kyennyt yhteityöhön Moonan kanssa. Moona huiteli jossain edessä kaukana ja minä huiskin takana. Ekalta radalta päästiin läpi, mutta meni tyyliillä, että seisoin paikallaan ja häiritsin Moonan menemistä kun huutelin sille rimojen päällä, ja mutkat oli pelastuksia. En muista monta rimaa putosi, ainakin pari ja sitten vielä kielto kun en ohjannut ja varmaan jotain muuta mitä en muista. Harmi kun ei tullut videolle. Toinen rata oli vielä kamalampi, yritin edes juosta ja ohjata, mutta meni vielä huonommin. Ohjasin huonosti hypylle 8, ja Moona rankaisi haukkasemalla käteen, ei onneksi osunut. Olivat kuulemma jutelleet katsomossa, että ei koira tainnut tykätä tuosta ohjauksesta Loppuratakin meni sitten aika blörinäks.


Päätin vielä mennä avoimeen luokkaan, koska halusin katsoa ne kontaktit. Ja onneksi mentiin, niin ei jäänyt niin katastrofi fiilis. Ilmoittauduin mineihin, ettei tarvitsisi ohjata niin tarkasti, eikä Moona ole maxeja hypellytkään. Treeneissä usein 50cm tai alle. Alku meni hienosti, mutta sitten putosin kartalta. Sain Moonan jotenkin ihmeellisesti kiertämään hypyn 5 takaa. Puomin kontakti oli hyvä, ja palkkasin siitä. Tarkoitus oli ohjata Moona kepeille, mutta mun vartalo näytti selvästi A:lle, ja sinne kauas Moona olisi irronutkin. Pyysin takaisin ja lähetin selvemmin kepeille. Nyt haki hyvin ja sujahti putkeen ennenkuin huomasinkaan. Sain jotenkin kummallisesti Moonan menemään ohi A:sta, se ei olekaan siis mahdotonta. Kontakti oli hyvä ja vapautin nopeasti putkelle. Ohjasin vähän turhan voimakkaasti 12-13, mutta hyvä vain, että oli kuulolla ja kääntyi. Keinulle käskytin vain kiipee kiipee, ja Moona teki lentokenun. Luuli varmasti, että se oli puomi, tyhmä minä. Tehtiin uudelleen ja nyt oli hyvä kontakti, takaakierto hyvä, ja putkelle vain lähetin. Olin auttamattomasti myöhässä, ja moona luki seuraavaksi esteeksi putken 18. Paljon virheitä ja epäselvää ohjaamista, mutta oli kuitenkin kivaa. Tuntuu siltä, kuin ohjaisi hetkenä minä hyvänsä räjähtävää ohjusta





Nyt olen sitten ihan kipee. Koirat ei ole päässeet edes kunnon lenkille. Moona on silti tosi rauhallinen vielä, vaikka kaksi päivää lepoa takana. Eilen touhuttiin illalla jotain pientä, ja tänään ei vielä mitään, ja silti se vaan tälläkin hetkellä nukkuu jaloissa. Selvästi valeraskaus tulossa, tai sitten se vaan on vähän rauhoittunut? Toivottavasti vähän tervehtyisin lauantaiksi, koska Rasmuksella on hyvinkäällä kisat, eikä ole kivaa kipeenä siellä.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Treeni laiskuutta



Ei olla paljoa nyt käyty treenaamassa misään, ja liian lyhyitä lenkkejä ollaan tehty myös. Huono omatunto on, ja Rasmuskin on ihan masentunut. Rasmuksella on myös vatsa ihan sekaisin, oli toissa yönä paskantanut sisälle! Ja vielä soffalle! Moonalla oli myös jäänyt joku luun palanen kurkkuun(?), ja oksenteli sitten ympäriinsä, ja tietenkin matoille. Kolmelle eri matolle!! Olin unohtanut tilata lisää nappuloita, ja annoin sitten enemmän raakaa lihaa ruoan joukossa kuin yleensä, siitä Rasmun ripuli, tai sitten raa'asta kananmunasta, tiedä sitten. Ihanaa on meidän elämä kyllä. Kaikista eniten harmittaa Rasmuksen masennus, en kyllä yhtään tiedä mitä sille tekisi, kun ei millään näytä menevän ohi. Eikö se Rasmus vois vaan olla normaali koira. Hermo menee siihen kun se vaan läähättää ja tärisee aina kun komennan Moonaa, tai teen jotain muuta normaalista poikkeavaa. Inhottavaa kun ei voi normaalisti olla. Ei ole kyllä yhtään tasapainoinen meidän lauma, Rasmus masentelee ja stressaa, minä ärsyynnyn siihen, Moona on muuten vain hullu psykopaatti, jota en saa pidettyä kurissa ja nuhteessa. Olen siis epäonnistunut laumanjohtajana.. Tai sitten on vain huono päivä.

Torstaina olin viimeksi tokoilemassa Moonan kanssa, ja menikin tosi kivasti. Seuraaminen oli todella kivaa ilman häiriötä. Nouto oli kaikinpuolin hyvä, ja päätin sitten kokeilla metallikapulalla. Ensimmäisen kerran toi ravilla, ja sitten ei halunnut ottaa enää suuhun, vinkui turhautuneesti kapulalla ja oli jotenkin poissaoleva. Olisi ilmeisesti pitänyt jättää vain siihen yhteen. Vaadin sen kuitenkin todella helpotetusti tuomaan sen kapulan lyhyellä matkalla mun käteen ja palkkasin siitä. En ihan tiedä olisiko pitänyt vaatia sitä noutamaan samalla tasolla mitä halutessaan osaa, ja entä jos se ei olisi millään suostunut. Näyttääkö se nyt mulle kieltä ja lällättelee salaisesti, kun ei halua sitä metallia noutaa niin ei joudukaan, vaan riittää että metrin päästä nostaa sen valittaen mun käteen, ja sitten saa vielä palkan kaupanlisäksi. Vai vaadinko sittenkin Moonalta liikaa, kun sen motivaatio ei kanna. Jossain on nyt menty pieleen, sillä kesällä se nouti sitä kapulaa ihan täydeltä matkalla ja vauhdikkaasti. Syksyllä pidettiin taukoa metallista, koska opetin noutoa uudestaan eteen luovutettavaksi, ja jotenkin sen metallin treenaaminen sitten jäi, seliseli. Sisällä ollaan tehty sitä, mutta on jotenkin pakkopullaa. Apuva. Lopetettiin muovisen kapulan noutoon, että jäisi hyvä maku suuhun. Tehtiin putkeen jäävät ja luoksetulo, ja lopussa sai vasta palkan. Ei sekoittanut jääviä, JES! Taidettiin me jotain muutakin tehdä, mutta en kyllä muista mitä. Positiivinen mieli jäi kuitenkin treenistä.

Tänään jatkettiin tunnarin treenaamista, tai lähinnä vain tunnistamaan sitä omaa hajua. Vihdoin sain ostettua post it lappusia, kun ei ne vessapaperin palat oikein toiminu kun lenteli ympäriinsä. Aloitin ihan alusta, ja piilotin lapun alle namin. haistella Moona osaa käskystä. Hyppäsin heti siihen, että oli enemmän lappusia ja hajustettu etummaisena. Ei oikein toiminut alkuun, ja haukkaili vääriä eikä ihan ymmärtänyt. Tai osui kuitenkin oikeaan ja naksautin niistä. Käsittääkseni koiran hajuaisti on niin hyvä, että se minun hajustaman lapun löytäminen olisi ihan lasten leikkiä. Vaikeinta on saada koira tajuamaan mitä siltä haetaan. Havaitsin pian, että ne lappuset kannattaa laittaa riviin, ja lähettää Moona rivin alusta haistelemaan. Menasin menettää jo uskoni, mutta kyllä se vaan lähti siitä sitten toimimaan. Rivissä oli 5 lappusta tosi etäällä toisistaan, ja Moona löysi tosi helposti sen oikean. Joko se jää nuuskimaan sitä pidempään ja naksutan, tai sitten se jää seisomaa oikean kohdalle, olen naksauttanut näistäkin vielä. Jatketaan nyt näin kunnes asia on päivän selvä, siihen tuskin kauan menee.. En ole aivan varma, että miten tästä kokonainen liike joskus kehitetään, mutta ei siitä varmaan ole haittaakaan, että se osaa sen oman lapun tunnistaa

torstai 3. helmikuuta 2011

Moonan treeneistä


Tiistaina oli ensimmäistä kertaa BH/tottis-treenit hallilla. Kun tultiin hallille, oli Moona ihan sekaisin. Puhisi ja räyhäsi, vetäjä kysyikin, että onkos Moonasta tullut agressiivinen. Selitin, että ihan normaali Moona se on ollut ainakin eilen tokossa ja samana päivänä agilityssä. Ei siis mitenkään mielivaltaisesti muille rähjää. Vastaa kyllä ja saattaa yrittää haastaa tuijottelemalla jos ei ole käskyn alla, mutta kuitenkin ihan hallinnassa ja uskoo jos kiellän, ja jos joku koira pääsee lähelle niin ei siitä välitä. Eihän Moona mikään vieraiden koirien ystävä ole, mutta sietää niitä kuitenkin, eikä huomio treenatessa mitenkään. Tajusin että Moona kiihtyi yhdestä snautserista, joka on treenannut hakua joskus meidän kanssa. Silloinkin Moona rähjäsi sille, ja haastoi tuijottamalla heti tilaisuuden tullen. Ei vaan voi jostain kumman syystä sietää tätä koiraa. Moona rauhoittui nyt kuitenkin nopeasti, kun sai muuta tekemistä.

Meidän vuoro oli treenata ensin. Aloitettiin pienellä seuruu pätkällä, ja käännöksistä saatiin korrektit, mutta ei heti ensimmäsellä yrittämällä. Seuraaminen oli kuulemma hyvää, mutta alussa sen pitäisi tulla heti paremmin mukaan. Sitä olenkin nyt vahvistanut paljon, mutta ongelma ei ole näköjään kokonaan kadonnut. Läksyksi tuli vahvistaa enemmän kontaktia, kun seistään seuraamisen alussa paikalla. Harjoiteltiin näitä sillä tavalla, että Moona oli perusasennossa ja annoin seuraamis käskyn. Ohjaaja teki pientä häiriötä, ja jos Moonan kontakti herpaantui, niin sanoin korjaamis merkin, ja kun korjasi niin naksu. Ja myös naksu jos piti kontaktin oikein. Tämä tulikin kotiläksyksi. Tehtiin myös liikkeestä istumista, ja se ei ihan menannut onnistua. Ihan mun moka, kun olen jättänyt sitä treenaamatta ja tehnyt vain maahanmenoja ja seisomisia. Niitä se sitten yrittikin aina välissä tarjota, mutta kyllä se myös istuikin. Ens kerralla katsotaan istumista myös, ja nyt olenkin tehnyt myös sitä. Jäävät on onnistunut kaikki ihan hyvin.

Sitten vaihtui osat, ja oli medän vuoro menää paikkamakuuseen. Moona jäi hyvin, ja vaikutti tosi rauhalliselta maatessaan. Oli laittanut pään maahan ja näytti oikein kiltiltä ja kuuliaiselta. Mutta sitten yht äkkisesti ilman minkäänlaisia varoitusmerkkejä se lähti täysillä juoksemaan kohti minua. Olin ihan suu auki, että mitä ihmettä. Moona ei ole lähtenyt paikkamakuusta alkusyksyn jälkeen kertaakaan, paitsi kerran tuli mun luo turvaan kun viereinen koira meinas käydä päälle. Ei se nyt sitten mun luo tullutkaan, vaan jatkoi ohi haastamaan riitaa sen snautsenin kanssa, joka nyt sei seisoskeli omistajineen mun takana. Moonalla oli onneksi hihna jäänyt päälle, joten sain sen napattua pois nopeasti. Kyllä hävetti, myös Moonaa, joka ilemeisesti ymmärsi, että teki jotain väärin kun mielisteli niin paljon. Suorastaan ihan kamalaa! Luulin että sen paikka makuu on tosi varma, ja kyllähän se yleensä pysyy paikallaan jos jonkinmoisessa hälinässä, eikä edes häiriinny jos joku leikkii koiransa kanssa lähettyvillä. Suorastaan kummallista, toivottavasti näin ei enää ikinä käy.  Olin minäkin aika tyhmä, kun en tajunnut että se snautseri oli suoraan moonan edessä. Luultavasti se oli katsellut muutenvain Moonan suuntaan, ja moona oli sitten tulkinnut sen haasteeksi.

Lopputreenin Moona olikin sitten tosi rento, vaikka mun piti laittaa se seinään kiinni sen ajaksi kun menin henkilöryhmään toiselle koiralle, se vaan köllötteli maassa rauhallisesti, eikä yrittänytkään komentaa niinkuin yleensä. Ihmetyyppi.

Eilen oltiin Emman ja Vickanin kanssa tokoilemassa Nummelassa. Aloitettiin seuraamisella, ja ruutua tehtiin myös. Ja jäävitkin taisi onnistua tosi kivasti. Paikkamakuussa palkkasin aika usein rauhallisuudesta. Pää pyöri välillä kun ihmisiä käveli ohi. Samoin seuraamisessa häiritsivät ohi kävelevät ihmiset, pakko oli aina kurkata kuka kävelee ja missä. Pitäis enemmän treenata sellaisilla paikoilla, missä ihmisiä kävelee ohi. Videolta näkyy hyvin kontaktin tipahteleminen kun tulee häiriötä. Jos treenailee oikein ruuhkaisella paikalla, niin silloin Moonalla ei ole tarvetta tarkkailla muita, koska niitä nyt vaan kulkee jokapuolella. Mutta tuolla oli vaikeaa, kun ensin ei ollut ketään, mutta sitten kulkikin ihmisiä ohi. Jossain kohtaa videolla näyttää myös, että Moona jättäisi pa tekemättä, mutta se vain odottaa palkkaa kun olin naksauttanut jostain. Itse kävelen myös jotenkin töksähtelevästi, mutta ne vasemmalle käännökset eivät olekaan niin pahoja kuin luulin.