maanantai 28. marraskuuta 2011

Haaste



Tunnustuksen saaneen pitää:


1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

 

1. Kiitos haasteesta Emmille!


2. Jos joku on vielä myöhäisempi kuin minä, eikä ole tätä tehnyt, niin nyt on viimeistään pakko ;)


 

4.

1. No ensin voisin kertoa elämästäni näin yleensä. Asun Veikkolassa omakotitalossa äidin ja koirien kanssa. Lukiosta en ole vieläkään päässyt läpi, yksi nelonen on liikaa kemiasta. Keväällä saan sen uusittua toivottavasti, niin saan sen lakin sitten neljässä vuodessa, heh. Jaan nyt työkseni postia, ja vaikka se on aika tylsää, niin kunto kasvaa rappuja ravatessa. Koirat syö ajasta ison osan, ja muu kuin koiriin liittyvä elämä on vähenemään päin. Toivoisin, että olisi enemmän aikaa vietettäväksi kavereiden kanssa, mutta koiraharrastukset on vain vetäneet mukaansa, ja tunteja vuorokaudessa aivan liian vähän.

 

2. Olen aina ollut harrastaja sorttia. En osaisi varmaankaan elää ilman "täyspäiväistä" harrastusta. Olen tanssinut, ratsastanut, voimistellut, ja viimeksi harrastin kilpauintia vuosia. Altaan pohjan kaakeleita tuli tuijoteltua jopa pari kertaa päivässä, 3v. sitten lopetin uimisen, enkä sen jälkeen ole jalallakaan astunut uimahalliin. Melko radikaalia, mutta jos en pysty jotain tekemään täysillä, niin en tee sitten ollenkaan.

 

3. Tuntuu siltä, että koirista olisin löytänyt sellaisen loppuelämän harrastuksen. En voi kuvitella kyllästyväni tähän koskaan, on niin paljon kaikkea kokeiltavaa, ja loputtomasti saavutettavaa.  Aina jää nälkä tehdä vain lisää ja lisää. Muistan uinti aikoina miettineeni agility/ratsastus päivinä aina, että ihanaa päästä agilityyn tai tallille, ja pidin sentään uimisestakin kovasti. Sama tunne on vieläkin ennen treenejä :)

 

4. Toimin meidän seurassa myös agilityn ohjaajana, ja tokokurssejakin olen pari pitänyt. Alkuun ohjaaminen jännitti kovasti, ja suostuinkin mukaan lähinnä siitä syystä, että olisi tuntunut luovuttamiselta kieltäytyä. Halusin haastaa itseni, ja kokeilla rajoja. Tuntui pelottavalta ohjata paljon vanhempia ihmisiä, kun itse olen vielä aika pieni (:D) Kouluttajana toimiminen paljastui kuitenkin tosi kivaksi puuhaksi, ja se antaa itsellekin todella paljon.

 

5. Olen tavallaan aika laiska, mutta tavallaan en. Jos en oikeasti halua jotain, niin en mitään sen eteen teekkään. Jos haluan jotain, niin panostan täysillä. Joku voisi sanoa, että olen hiljainen, toinen taas, että puhun paljon. Toisinaaan lenkkeilen ja treenaan paljon, toisinaan makaan päiviä perunana sohvalla. Jonkinlainen tasapaino on kokonaan hukassa.

 

6. Tunnustan lelliväni Moonaa ilman muuta syytä, kuin että se on söpö ja pehmoinen. Katselen telkkaria Moonamuru kainalossa, ja rapsuttelen ja halittelen sitä, jos se näyttää haluavan huomiota. Illalla se tulee viereen antamaan hyvän yön pusun, ja vaatimaan muutamaa rapsutusta, aamulla kun olen herännyt, änkee Moona taas kainaloon ennenkuin nousen ylös. Sitten Moona jää vielä lämmitetylle paikalle jatkamaan unia. Leikitään myös ihan muuten vaan siällä, vain koska se on hauskaa.

 

7. Etsin kaikelle aina selityksiä, tapahtui niin, koska joskus kävi näin, jne. Koitan aina etsiä syytä Moonan virheille esim. tokossa, ja vaikka se onkin selittelyä, niin uskon, että epäonnistumiset ovat aina syytä jostakin koulutuksellisesta virheestä, tai seurausta jostain muista syistä. Tämä on tavallaan hyvä asia, koska on helpompi lähteä korjaamaan asioita, kun tietää mistä ne johtuvat. Pohdin muutenkin paljon meidän onnistumisia ja epäonnistumisia eri lajeissa, parasta on, kun itse oivaltaa ratkaisun ongelmaan, tai opettamis tavan jollekin asialle. Jos saisi aina valmiiksi pureskellun vastauksen ongelmiin, jäisi suurin osa tiedosta oppimatta. Toki pitää osata sopivasti kuunnella viisaita, mutta omaa ajattelua ei saisi koskaan unohtaa.

 

8. En suutu ollenkaan helposti, ja jos suutun niin ärsyyntymisen/turhautumisen kautta, enkä aina näytä suuttumustani. Yleensä olen hyväntuulinen ja positiivisella mielellä. Tulen parhaiten toimeen avointen ja puheliaiden ihmisten kanssa. Enää en jaksa keksiä mitään satunnaisia asioita, nyt riitti!

 

Siinä on sepustusta ihan riittävästi, vihdoin on haasteeseen vastattu, eikä tarvitse siitä enää stressata, että milloin jaksan vastata.. Silmät lurppaa siihen malliin, että kohdissa 1-8 ei välttämättä ole mitään järkeä.

 

Sunnuntai hakuilut



Haussa on päästy taas harppaus eteenpäin, hitaasti, mutta varmasti vaikeutetaan, mutta suunta on aina parempaan päin. Muutamissa treeneissä on ollut jo valmiita ukkoja, ja aina on löytynyt maalimies piilosta. Pääosin pistot ovat hyvin suoria, ja on pyritty siihen, että löydöt suoraan piston päässä. Välillä on joutunut etenemäänkin lähinnä vahingossa. Yksi vahinko tyhjäkin tuli tehtyä kerran. Irtoaa tosi syvälle etsimään, ja jaksaa etsiä niin pitkään että löytää. Joskus olen kutsunut pois, ja onkin saanut hajun tullessaan mun luo. Hyvin on silti mennyt maalimiehelle, mun käskyistä välittämättä. Hyvä näin, sillä hallinnan kanssa tuskin tulee meille suurempia ongelmia, se on tavallaan aika kuuliainen kuitenkin. Eilen tehtiin kuusi pistoa ja kaikilta löytö. Ekat 4 ilman apuja, vieraat maalimiehet. Kahdesta vikasta äänet, ja sitten vuorotellen lähetykset. Kaikki löytyi, ja ihan hyvällä vauhdilla lähti kaikille pistoille. Mulla oli tosi rankkaa, kun haen aina Moonan juoksujalkaa piilolta pois sen löydettyä maalimiehen. Oli Moonakin kyllä aika väsyneen oloinen, kun kaikki oli löydetty. Ei vain kunnon puolesta, vaan onhan se aika väsyttävää keskittyä haisteluun. Ilmoittauduttiin myös vieraalle "tuomarille", eikä Moona pomppinut yhtään, vaan pysyi nätisti sivulla. Ilmasuja yritettiin kerran metsässä, eikä mennyt oikein hyvin, mutta eiköhän se siitä vielä. Kentällä homma on jo niin hyvin hallussa. Seuraavaksi otetaan tyhjät mukaan treeneihin, ja sitten satsataan niihin ilmaisuihin etsinnän yhteydessä.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Moo täytti 2 vuotta!!!


Nyt loppui tämä päivitys tauko! Aina on vain vaikeampi kirjoittaa, kun enemmän ja enmmän olisi kirjoitettavaa.. Seli seli! Treenien ja ajatusten kirjaaminen on oikeasti todella hyödyllinen prosessi, sillä siinä tulee asioita mietittyä ja pohdittua pakostakin. Nyt ollaan vain treenattu ihan liikaa ja huolimattomasti, ilman tarkkaa asioiden pureksimista. Mutta siis, torstaina oli Moonan synttärit, se on jo 2v. aikuinen koira, hui! Paljon ollaan yhdessä tehty, ja tietysti matkanvarrella kehitytty valtavasti. Kahdessa vuodessa on tapahtunut niin paljon, ja vuosia on jäljellä vielä monia. Silti koiran elämä on liian lyhyt, eikö se voisi vanhentua samassa tahdissa minun kanssa?

Synttäreitä juhlistettiin Moonan lempparilajin parissa. Eli mentiin purinalle agi epiksiin. Ensimmäinen rata oli ehkä surkein meidän kisaradoista koskaan, ja toinen rata periaatteessa ihan hyvä. Yksi rima, eikä jalat pysyneet kontaktilla, kun tein pers-jätön A:n jälkeen. Silti oli siinäkin ihan kauhea tunne, eli tuntui etten kerkeä ja hosasin sinne tänne. Mitään muuta ei jäänyt mieleen, kuin sekalaisia kauhun tunteita.. Liian väsyneenä taisin lähteä kisaamaan.. Lohjalla oltiin myös kisaamassa, ja eka rata vedettiin tosi hienosti, vain yksi väärä este suoritettiin matkalla.. Käytiin myös Mäkelän Markon koulutusviikonlopussa Sastamalassa, ja meillä meni aika hienosti. Moona sai jopa kehuja hyvästä teknisestä osaamisestaan jne. Erityisen valaisevaa tietoa saatiin kuitenkin käsien käytöstä, ja voisin sanoa, että idean ymmärsin kunnolla vasta eilisissä treeneissä. Aloin miettimään, miksi poispäinkäännös ei toimi kunnolla. Moona siis meni sen periaatteessa ihan oikein, mutta ei koonnut hypätessä. Älysin, että se ennakoi käännöstä, ja lähtee ilman vapautusta hyppyyn. Linjasta tulee mahdoton, eikä koira ehdi saamaan informaatiota optimaalisesta laskeutumispaikasta ennen ponnistusta. Ennakointi johtuu selvästi vippailusta, ja sama vika oli sylkkäreissä myös. Koulutuksessa Marko sanoikin, että sylkkärit saattaa jossain vaiheessa ruveta takkuilemaan, ja silloin voikin vaihtaa ne niin, että vapautus annetaankin toisella kädellä, ja aina on pakko tulla kohti hypyn puoleista kättä. Nyt vasta ymmärsin, mikä niissä alkaa mennä pieleen.. Tuntuu kyllä hienolta ymmärtää jotain näin vaikeaa, mikä sitten onkin todella yksinkertaista :)

Pakko mennä nukkumaan, koska huomenna aikaisin hakua, mutta toivottavasti plalailen jo huomenna kirjaamaan muitakin kuulumisia. Loppuun video tämän päivän treenailusta. Videolla esineruutua, ja ruutua.