keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tokokoe 22.9



Oltiin sbcak-yhdistysmestaruuskokeessa Haminassa, tuomarina Tommi Varis.
Suunnitelma oli vetää koe läpi iloisin mielin kävi miten kävi. Treenattu ei olla ihan hulluna, niinkuin joskus aiemmin, ja treenit on menneet vähän miten sattuu. Viimehetken korjailuksi meni osittain, ja kaikkea ei saatukaan korjattua.

Paikka istuminen: 10

Paikka makuu: 8, taas kaksosikäsky maahan, oltiin taas ekoina rivissä. Nyt kontakti pysyi, mutta korvat liikkurin askelissa. Muuten näytti palatessa oikein hyvälle, ryhdikäs ja korvat luimussa. Luulen että parhain paikkamakuu tähän asti, en usko että oli ollut yhtään rauhaton, eikä tuomarikaan sanonut mitään.

Seuruu: 8.5, tuomari tykkäsi yleisilmeestä, kontakti piti ja oli iloista, mutta ei aivan korrektia. Moona oli aavistuksen vinossa ja edisti aavistuksen. Askelsiirtymät osaa tehdä myös nätimmin. Levähtänyttä seuraamista, yyh. Nyt tehotreeniin tämä.

Zeta: 8.5, seuruu todella levähtänyttä, ja maahan meni vinosti. Istumaan ja seisomaan suoraan ja rivakasti. Pisteitä vähensi oma törttöily, mm. kiersin yhden tötterön väärältä puolelta, ei vaan osaa. Ja myös vino maahanmeno vähensi, seuraamisesta en kuullut sanottavan mitään.

Luoksetulo: 10. No oli se muuten ihan hieno, mutta se maahanmeno olis voinut olla mun mielestä nopsempi.

Ruutu: 9, Oikein mallikas, ohjaajan käsimerkistä piste pois. Annan ilmeisesti vähän vartaloapua kun näytä väärällä kädellä.

Ohjattu: 9, Oli nätti, piste pois varmaan liian tiiviistä luovutuksesta, luulisin. En kuullut.

Hyppynouto metallilla, 9.5, oli tosi kiva. Puolikas meni ehkä siitä, että irrotuksen jälkeen länttäsi naamansa muhun kiinni, muuten ei koskenut.

Tunnari: 6: Nousi seisomaan kun käännyin kohti, pysyi onneksi paikallaan ennen käskyjä. Etsi omaa kapuloiden takaa, mut toi oman kuitenkin sitten lopulta.

Kaukot: 9.5. Järkkä m-s-i-m-i-s-m. Suoritti ripeästi ja korrektilla tekniikalla. i-s vaihdossa jäi toinen etujalka vajaaksi, siitä puolikas. Olipa kyllä kiva, että teki noin hyvin. Kaukoja on jauhettu niin tsiljoonia toistoja.

Yht. 284.5p. eli EVL1

Vire oli tosi hyvä läpi kokeen, ja oman jännittäminen alkaa ehkä helpottaa. Kehässä oli ihan mukavaa oikeastaan. Moona reagoi nyt myös kivasti kehuihin, palkkaantui, mutta ei haukkunut. Videota ei ole taaskaan..

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kolmet kisat on nyt takana kolmosissa. Ekoissa kisoissa Moona kulki jotenkin tahmeasti, ja kontaktit oli hitaat, ja oma ohjaaminen ihan perseestä. Eka rata meni ihan säätämiseksi, ja hyllytettiin monessa kohtaa. Toinen rata säätöä myös, mutta tulos 0. Ainakin kahdessa kohtaa moona oli jo lukinnut väärän esteen, mutta viime tipassa sain sen karjaistua pois, huhhhuhhhuu.. Sija oli ehkä 8, mutta nolla jokatapauksessa. Kolmas rata meni sitten jo ihan mukavasti, taisi pudota pari rimaa vain, mutta nyt tehtiin edes jotenkin yhdessä rataa.
Toiset kisat oli piirinmestikset, ja ne menikin sitten todella hyvin fiiliksin. Eka rata vähän kämmäilin ja hyl, toisella taisi tulla 10, mutta hyvää oli paljon. Joukkueradalla Moona varasti puomin kontaktilta heti alussa, jota en tietty korjannut. Jotenkin ihmeellisesti pelastelin siitä eteenpäin vaikka suunnitelmassa olin sitä paljon edellä puomin jälkeen.. Viimeinen rima putosi myös, eli 5vp. Tässäkin radassa oli paljon hyvää. Joukkue sijoittui neljänneksi :)
Kolmannet kisat viikko sitten ojangossa. Ensimmäinen rata tössäsi heti alkuunsa, kun juoksi A:an läpi, kyllä sillä vain on hyvä muisti.. En edes ärsyyntynyt tipan tippaa, jotenkin osasin odottaa sitä. Ihan vähän vain harmitti ettei saatu juosta rataa loppuun, olisi ollut tosi kiva rata. Toinen rata oli onneksi kiva myös, mutta lopussa huono takaaleikkaus leväytti Moonan väärään suuntaan, ja koska itse sitten juoksin oikeaan suuntaan tuli Moonalla ärsyynnys kiire ja rima putosi. Pidin sitä puomilla pitkään, ja sitten olinkin jo itse juossut ohi linjan ja Moo ohitti pituuden, siitä HYL. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rataan, ja meillä oli hurjan hauskaa. Sain myös Moonan ekaa kertaa komentamaan muo ennen rataa, niinkuin treeneissä. Kisoissa sen ajatukset ei yleensä ennen rataa ole mussa, vaan suorittavassa koirassa ja radassa. Viimeinen rata oli simppeli hyppäri, mutta jotenkin en siitä tykännyt. Alussa hassusti hypyt, ja kaksi takaaleikkausta joutui tekemään. Radalla mentiin vähän huiskis vaan tyylillä, mutta nollalla maaliin. Mietin taas, että levähtipä se nyt taas joka paikassa ja nipistettävää olis kaarteissa ollut. Yllättäen kuitenkin aika oli tosi kova, ja voitettiin. Siis HÄH?? Oli kyllä aika siistiä, eli Moona nappasi SERT-H:n. Taitaa se siis kuitenkin olla todella nopsakka koira :)

Videolla viimekisoista toka rata kokonaan, ja nollaradasta jäi valitettavasti alku puuttumaan.


Koiratanssikilpailut Veikkolassa



Meidän seura järjesti tanssikisat 8-9.9, joihin oli sitten tietysti pakko osallistua Moonan kera, mentiin luokkaan HTM avo. Vitkuttelin ohjelman kehittämistä viimemetreille, mutta siitä tuli oikeastaan aika kiva. Moona teki onnettomasta harjoittelusta huolimatta kumpanakin päivänä oikein mallikkaasti, kuunteli käskyt ja kontakti piti läpi ohjelman. Oikealla ja takana seuruu ei ole ihan korrektia, pakko olisi treenata ahkerammin, jos mielii pärjätä. Innostuin laittamaan ohjelmaan myös liikaa temppuja. Videoita ei harmivain tullut kuvattua. Ensimmäisenä päivänä pisteiden keskiarvoksi tuli 162.67, mikä riitti KUMAan. Toisena päivänä ohjelma sujui kokonaisuudessaa paljon paremmin, ja yksi tuomari arvioikin sen 17p. paremmaksi suoritukseksi, mutta kaksi muuta antoivat alhaisemmat pisteet ja keskiarvo laski alle KUMA-rajan. Vähiten pisteitä antaneet tuomarit kirjoittivat kuitenkin sanallisen arvostelun, niin auttaa ohjelman parantamiseen ja oikeasti ymmärtää mikä laski pisteitä jne. Ilmoittauduin vielä yksiin HTM-kilpailuihin tälle vuodelle, jospa se toinen luokan vaihtoon vaadittava KUMA sieltä irtoaisi. Laitan esille vain sanalliset kommentit, osa-alueista en oikein itsekään ottanut selvää. Esim kohta yhtenäisyys ja kumppanuus jäi melkein kaikissa arvosteluissa pisteisiin 40/50, vaikka Moona oli taatusti kympillä mukana ja teki hyvällä vireellä töitä, ja sanallisesti saa vielä kehuakin.

SANALLISET KOMMENTIT:
Johanna Saariluoma: Kaunis ja herkkä ohjelma, jossa valitettavasti liikaa freestylea. Koiralla ajoittain takapää jäi jälkeen sivuaskelissa, ja aluksi se myös niiasi sivuaskelissa -näihin vielä tarkkuutta ja luottoa seuraamisen esittelyyn, niin hyvä tulee! Koira ihanasti mukana.
Mari Väänänen: Hyvin kuuliainen ja tottelevainen koira. Olisin kaivannut enemmän seuraamista. Nyt koira esittele paljon positioita lähes paikoillaan. Enemmän liikettä siis kaipaisin.

Olisko ehkä aika kirjailla tänne jotain?

Vuodatuksen katkon jälkeen kirjoittelut jäi :( Vaikeaa sitten kirjoittaa ylipäätään, kun niin paljon olisi huomion arvoista kerrottavaa..

Viimeiseen kirjoitukseen liittyen, päästiin tokorinkiin. Kommentit oli seuraavat:

Paikallaolo: Hieman rauhaton takaosa, muuten ok.

Seuraaminen: Hyvä kontakti, hieman tiivis varsinkin käännöksissä.
Keskittyminen herpaantuu välillä, ei ihan suora seuraamisasento, kuplii
käännöksissä. Hienot askelsiirrot.

Luoksetulo: Tasainen ja hyvä vauhti. Koskee vähän ohjaajan jalkaan
sivulletulossa.

Noutaminen: Hyvä ja tasainen vauhti mennessä ja tullessa, hyvä kapulan
nosto. Liian tiivis ohjaajan edessä, kapula kiinni ohjaajassa ja koira
vielä vähän painaa ohjaajaa kapulalla.

Vapaa liike, kaukokäskyt (AVO): Nopeat vaihdot, varsinkin maahanmenot.
Toinen etujalka jää aavistuksen vajaaksi, mutta muu koira tarpeeksi
ryhdikäs.

Yleisvaikutelma: Työskentelee hyvällä tempolla, ohjaaja on korrekti eikä
käytä vartaloapuja. Valitettavasti koira haukkuu välillä liikkeiden
välissä ja jäi kysymysmerkiksi onko ongelmia/aggressiivisuutta muita
koiria kohtaan? Voisi keskittyä paremmin myös liikkeiden välissä,
työskentelyssä kyllä keskittyy.


Piirinmestaruuskoe oli ja meni, ja meidän osalta meni kovin huonosti. Noh, Moonalla on ongelmaa kestää kuumaa, ja tietysti sattui viimeinen suoritusnumero ja hirveä helle. Paikkamakuun jälkeisessä monen tunnin odottelussa olin kyllä kieltämättä itsekin jo aika pökkerössä, että ihan ymmärrettävää kaiketi, että Moona oli todella flegu. Uskon, että virheet johtui suureksi osaksi huonosta vireestä. Eli tosi huono juttu, mielummin hyvä virhe ja vaikka pelkkiä virheitä. Moona kokosi itsensä jokaisen liikkeen alkuun, mutta kesken liikkeiden tuntui miettivän, että ei jaksa enää. Videota ei ole, onneksi. Itse olin melko rennosti kehässä, ei jaksanut oikein edes jännittää siinä enää.

Istuminen: 10
Makuu: 8, kaksoiskäsky maahan, huomio liikkurissa.
Seuruu: 9, Alkuun priimaa, lopun pysähdyksessä siirtyi eteen: "Ei jaksa enää, ei enää, bliiiiss!"
Zeta: 6.5, Alkuun hyvä, sitten rupesi jätättämään ja kontakti putoamaan ja viimeisessä jätössä jäi vaan seisomaan maahan menon sijaan..
Luoksetulo: 7, hitaasti maahan ja varasti siitä, ei taas jaksanut oikein tehdä liikettä loppuun.
Ruutu: 0, Hyppäsi kehänauhan yli, eipä olla treenattu kehänauhaa vieressä.
Ohjattu nouto: 6, irrotti kapulan vasta toisella käskyllä. Laama muutenkin.
Tunnari: 9, pureskeli kapulaa vähän, muuten hyvä.
Kaukot: 8, ekaan vaihtoon tuplakäsky, muuten siistit vaihdot.
Yht: 224.5p 2-tulos.

Jatkan myöhemmin lisää, nyt kun on aloittanut ei voi enää perääntyä ja unohtaa blogia ;)

Oltiin myös sbcak-leirillä kesällä, alla jotain mitä siitä joskus kirjoittelin kun vuodatus oli poissa käytöstä:
Oltiin torstaista sunnuntaihin bortsujen je kelpejen leirillä Hartolassa. Säät eivät suosineet, hellettä oli liikaa!! Lajiksi meille valitsin agilityn pienen pohdiskelun jälkeen, koska tiesin että sivusta en pysty katsomaan kun muut kirmaa radalla. Ja en kyllä olisi pystynytkään. Kouluttajana oli Ville Liukka, joka on jäänytkin minulle kisoista mieleen yltiöpositiivisesta asenteestaan, aina hymyssä suin ja kannustaa koiriaan loppuun asti. Moona ajoitti juoksun parhaat päivänsä juuri leirille, ja joutui myös nukkumaan autossa. Hyvin se pärjäsi, eikä agilityssa kukaan uros häiriintynyt juoksuhajuista, ennemminkin Moona olisi ollut enemmänkin flirttailemassa. Jopa ohi meneville nartuille..

Torstaina ei vielä treenattu mitään. Tai no, osa treenasi itsenäisesti kentillä, mutta tyydyin katselemaan sivusta, tai no pakosta katsoin sivusta, kun Moonalla ne juoksut.. Otettiin me talon takana kyllä vähän seuruuta ja jääviä iltaruoan eteen, edes jotakin kun toinen oli niin täpinnöissään ja levännyt koko päivän autossa..
Perjantaina sitten tositoimiin, kun treenit starttasivat klo 08.30. Meitä oli vain 6 koirakkoa, ja treeniaikaa koko päivä!!! Oli siinä välissä lounastauko ja iltapala, mutta ihanaa kun ei ollut yhtään mikään kiire. Ei tarvinnut kellottaa treeniaikaa, ja oli aikaa pölistä vaikka mistä agilityyn liittyvästä ryhmän ja kouluttajan kanssa, ihan luksusta. Olin ihan täpinöissään koko päivän, ekaa kertaa yli kuukauteen sai mennä Moonan kanssa. Tehtiin vaikka ja mitä perustreeniä ratapätkissä, kuin kivaa. Illalla oli sitten mehut pois sekä koirasta että ohjaajasta.

Lauantaina treenit jatkuivat, ja jatkuivat, ja jatkuivat. Nyt oli enemmän rata treeniä, onneksi melko lyhyitä pätkiä. Iltaa kohden näkyi että Moona oli kovin poikki, niinkuin voi olettaa. Loppuun tehtiin kontakteja niin että putki oli kontaktin edessä, saatiin aika mukiin meneviä itsenäisiä kontakteja näin. Illalla käytiin vielä vähän yhteenvetoa treeneistä, jotka antoivat kyllä paljon. Kysyin että mikä olis nyt meille se tärkein treenattava juttu tms, kun kouluttaja oli nähnyt aika kokonaisvaltaisesti meidän menemistä. Vastaukseksi tuli, että älä treenaa liikaa. Hmmm, mistä niin voi päätellä. Sanoi myös, että mulla, niinkuin ehkä yleensäkin suomalaisessa ohjauksessa, on tapana tehdä koiran puolesta monia asoita, eli saatan Moonaa paljon käännöksiin, joka onkin tavallaan ihan viisasta kun ehdin moneen paikkaan, mutta voisi myös harjoitella enemmän tiukkia käännöksiä kauempana koirasta, joka onkin kyllä ihan totta, ja sen asian tunnistan omasta ohjauksesta. Villen mielestä ei myöskään ole niin tarkkaa, että koira tekee täydellisen käännöksen. Jos koira kokoaa kovin tiukasti, pitää vauhdin hetkellisesti miltei pysähtyä, aavistuksen vähemmän kootussa käännöksessä pysyy vauhti paremmin yllä. Huomaan kyllä itsessäni muutenkin turhan nillittäjän piirteitä, nään usein ne virheet, ja juurikin päällimmäisenä ne. Ei agility vain ole niin pilkunviilausta kuin toko, liikaa muuttuvia palasia. Aionkin nyt olla enemmän positiivinen, enkä tartu jokaiseen pieneen virheeseen.

Sunnuntaina päästiin hakuun, jossa kouluttajana Mervi Kähönen. Näki kyllä Moonasta, että oli kiva päästä tekemään välillä jotain muutakin kuin aksaa. Moonalla oli valmiit etukulmat, kolmas lähetys lähipiilo, neljäs ääniavulla, viides tyhjä ja kuudes kahden maalimiehen ylläri äänellä, jossa oli myöskin maastonmuutos kun tiheä metsä vaihtui hiekkakuopaksi. Ei se treeni nyt ihan täydellisesti mennyt, yhden piston korjasin kun ei mennyt tarpeeksi syvälle, paarmat kiusasi eikä siinä tainnut keskittyä. Jotain ei heti löytynyt, ei ollut saanut hajua ja jouduin laittamaan uudelleen, varmaan jotain muutakin pientä siinä kävi. Kokonaisuutena olin kuitenkin todella tyytyväinen Moonaan, se jaksoi innolla lähteä ja teki hyviä pistoja, ja eteni takarajaa oikein, tosin laatikot olivat ehkä liiankin suuria. Epäilin kyllä vähän sen jaksamista, kun lihakset oli taatusti kipeät, mutta hyvin se veti. Palaute oli erittäinkin positiivista, ohjasin kuulemma hyvin, ja Moonakin oli kovin taitava. Kouluttaja osasi nähdä myös positiivisen puolen Moonan laukaus pelossa, en voi nyt ainakaan pilata Moonaa etenemällä liian nopeasti sen kanssa, vaikka se siihen luultavasti pystyisikin maaston osalta. Ja siis joo, kyllä me nyt yritetään sitä siedättämistä. (Kerran otettiin jo niin, että seuruun aikana tuli paukku. Jo seuraamiseen lähdössä otti painetta, varmaan siis oma käytös kertoo sille että nyt tulee jotain kamalaa. Ampumisen jälkeen lopetti seuraamisen ja olis hilppassut autolle jos ei olisi ollut liinassa. Vaadin takaisin seuraamaan ja leikki palkka heti siitä. Leikki normaalisti. Otettiin vielä yksi samanlainen, nyt pudotti kontaktin mutta seurasi kuitenkin, palkkasin kun otti itsenäisesti kontaktin, leikki ihan normaalisti, eikä ollut mitenkään paineistunut sen jälkeen. Jatketaan nyt näin, mutta pitäis vaan päästä jatkamaan, vaikeaa kun ei voi itsenään treenata jos ei kukaan ole ampumassa.)

Olipa kyllä mukava leiri! Joka ilta saunottiin pitkään, ja grillailtiin makkaraa. Niin kivaa kun on paljon samanhenkisiä ihmisiä ja loputtomasti voi höpistä koirista ja harrasteista. Lauantaina oli myös leiri olympialaiset, jossa joutui hyppimään agiesteitä itse, ja koiratkin joutuivat hommiin. Moona sai kerätä keppejä ruudusta ja juosta pallon korista jne. Meidän tiimi oli Rassen Haaremi huonekaverin koiran mukaan, ja täpärästi oltiin toisia, melkein voitettiin. Voittajat lahjoivat kyllä tuomareita, eli siitä taisi johtua häviö?? No ei vaan :D

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Nuorten toko-ringin näyttökoe


Näitä päivityksiähän oikein satelee, mutta pakko päästä vähän purkamaan omia mietteitä. Siitä tämä blogi on kyllä mainio!


Eli haettiin nuorten koirien toko-rinkiin, ja tänään oli näytön paikka. Liikkeet alemmista luokista, eli hyvin hallussa niin sanotusti. Meille koe osoittautuikin sitten oikeaksi jännitysnäytelmäksi paikkamakuun osalta. Oltiin vikana suoritusvuorossa juoksun takia, ja häiriökoiraksi sattui punainen irlanninsetteri, arvata saattaa miten Moona käyttäytyi jo ennen kun päästiin kehään. Murinaa ja tuijottelua, meinasin jo luovuttaa ihan saman tein siihen paikkaan. Moona yhdistää kaikki samanrotuiset koirat noihin naapurin koiriin, joiden kanssa meillä on niin pahat ongelmat, että pysytään visusti poissa meidän lähi metsistä koirien välejen takia. Olen siitä ennenkin tänne kirjoitellut tarkemmin. Moona käyttäytyi tasan samanlailla häiriökoiraa kohtaan kuin naapurin koiria, kovin varuillaan ja valmiina hyökkäämään pienimmästäkin uhkaavasta eleestä. Onneksi kehään käveltiin remmissä, onneksi.. Ja onneksi shetteri oli meidän oikealla puolella niin olin turvana siinä välissä Moonalle. Voi olla että viisainta olis ollut unohtaa koko toko-rinki tuossa tilanteessa, mutta yritin sitten vaan rentoutua ja luottaa Moonaan, vaikka tuossa tilanteessa siihen ei olis kyllä ollut luottamista, eikä Moonalla aihetta luottaa että mun kanssa on turvassa, kun ei se ennenkään ole ollut shettereiden läheisyydessä. Hyvä kuva siis annettiin heti meistä kehään mennessä juu..



Paikkamakuu alo: Askeltamalla maahan, ei hypähtämällä niinkuin aina tekee. Katseli rauhassa sivuilleen, näytti siltä että huomaamatta katsoo onko shetteri varmasti paikallaan. Siirsi painoa kerran toiselle lonkalle, ihan ministi. Sivulle ei niin täpäkästi kuin yleensä. Oli siis rauhaton ja varuillaan, ei rento ollenkaan. Harmi todella, koska treeneissä Moonan paikkamakuu on ollut just sellainen mitä pitää, korvat luimussa ja keskittyy 100% tehtäväänsä. Tosin olosuhteisiin nähden oli varmasi niin hyvä kuin se pystyi olemaan.



Seuruu voi: Vielä kierroksilla edellisistä, suoralla seuraa normaalisti, paikallaankäännöksissä yksi pa selän taakse vino ja oikealle jotain häikkää. Tempon vaihtelut hyvää. Käännöksissä joko jäi tai ylityöskenteli, olisko vielä lisäksi pudottanut kontaktinkin jossain. Tämä harmittaa kyllä, kun seuruu on Moonan vahvin liike ja mennyt aina hyvin missä tilanteessa tahansa. Todella alta riman siis, mutta posiitivisesti ajatellen ainakin siitä näkyi, että se osaa kyllä seurata aina välillä, vaikka pakka hajoaakin. En vieläkään käsitä tätä, mutta se ei vaan keskittynyt. En tiedä näyttikö se nyt niin pahalta kuin tuntui, toivottavasti ei.



Luoksetulo alo: Mun mielestä se oli tosi hyvä, matka oli pitkä. Vauhtia oli tarpeeksi ja hyvä pa.



Nouto avo: Täydellistä. Heiton jälkeen otti heti kontaktin, lähti täysillä, tuli täysillä. Ei törmännyt, mutta luovutus tiivis, niinkuin aina. Se kyllä yritetään korjata, harmi etten tiennyt ihannetta, kun opetin eteentuloa.... Sivulle vähän pompsahti tiiviyden takia, mutta hyvin kuitenkin.



Kaukot avo: Taas astumalla maahan, miksi ihmeessä. Joka vaihdossa, hitto. Muutenkin himpun tahmea. Tää oli ihan omavalinta liike, oli kyllä kantsinut ottaa joku muu, vaikka metskunouto.



Kaksi kertaa iso haukahdus kehuista, muutenkin reagoi niihin kovin oudosti, nosti virettä ja kyttäsi ympärilleen. Veti myös yksilöliikkeisiin samalla tavalla kuin agikisoihin, varmaan siinäkin jotain tekemistä siihen shetteriin. Jos sitä ärsyttää tai hermostuttaa joku, niin purkaa mielellään itsensä tekemiseen. Liikkeiden välillä siihen oli vaikea saada kontaktia, oli jotenkin oudossa kyttäys tilassa. Noh, mutta ainakin Moona oli älyttömän innokkaan näköinen liikeiden aikana, teki täysillä silmät palaen ja nauttien. Ei tullut kaksoiskäskyjä tai muutenkaan mitään isoja virheitä. Vain pientä hienosäätöä, ja se yleisvaikutelmä, ööööh. Niin paitsi se maailman kamalista kamalin seuruu, josta tykkään kaikista eniten itse Moonan liikkeistä, siksi saatan myös arvioida kovin kriittisesti. Kova paikka oli kyllä seuruu, ja taisin olla itsekin aika sekaisin paikkamakuun tapahtumista. Kotimatkalla pääsi helpotuksen kyyneleet, paikkamakuun jälkeinen jännitys ja pelotus laukesi vasta silloin. Niin, ja kuumuus ei kyllä vaikuttanut Moonan suoritukseen tippaakaan, jotta näin. Vaikka oli niin kuuma että itsellä oli paha olla, ei Moona edes läähättänyt autossa jäissä viiletetyn coolin coattinsa ja kylmä alustansa kanssa. Kaikesta huolimatta uskon, että meille on mahdollista päästä rinkiin, ja toivon sitä niin paljon. Vaikka suoritus oli meidän oikeaan tasoon nähden huonompi, niin oli siinä myös paljon positiivisiakin asioita. Toivottavasti tuomarit/päättäjätkin näkisivät sen niin. Harmittaa varmasti jos ei päästä, koska olisi voinut mennä paljon paremminkin. Tosin en voi sanoa, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Paitsi olisi pitänyt olla nopeampi silloin kun Moonan ollessa pentu husky hyökkäsi sen päälle, jos olisin reagoinut nopeammin, olisin ehtinyt napata sen syliin. Shettereiden karatessa meidän luo lenkillä ensimmäisen kerran, olisi pitänyt häätää ne itse heti karjumalla ja jahtaamalla pois meidän luota, eikä kauhuissaan odottaa mitä tapahtuu. Pieniä häviäviä hetkiä, jotka olisivat merkinneet paljon. Jos jos ja jos.



Moonaheart On se vaan niin maailman paras koira. Ei tainnut olla meillä onni tällä kertaa vain matkassa mukana.







Kiirettä pitää


Ei ole ehtinyt paljoa päivitellä blogia, kun koko ajan pitäisi olla jossain menossa. Eipä sitä enää muista mitä ollaan tehty, mutta ainakin käytiin mökillä juhannuksena. Moona sai hurjat 4 päivää lomaa kaikesta treenaamisesta, ja se mökkihöperöityi kamalaksi jokapaikan riekkujaksi ja autojen haukkujaksi. Ei ole kyllä koskaan ollut niin väsynyt kuin mökkireissun jälkeen.





Tokoa ollaan treenattu melko useasti, ja ehdottomasti suurin osa treeneistä on mennyt hyvin fiiliksin, ja se on oppinut uutta. Muutama huonokin treeni on ollut, tai ei välttämättä huono, mutta kuumassa jaksaa tehdä täysillä vain n 15min, ja eilen aloitti heti puoliteholla, vaikka tekikin teknisesti oikein. Ihmeellistä vaihtelua kyllä, mutta onneksi valtaosan treeneistä se on hyvä kuitenkin, ja yritetään välttää pahimpia kuumuuksia. Niin ja jos sää on viileä, niin Moona käy sitten vaihtoehtoisesti kuumana, kun treenit on keskittyneet vauhtiin ja vireeseen lähinnä kuumien ilmojen takia. EVL liikkeet ei ole lähellekään kasassa, ja aika vain hupenee. Jos se on keskeneräinen, en halua viedä sitä kokeeseen, varsinkaan jos on mahdollisuus kuumuudesta. Jos se ei osaa ihan täydellisesti ja on kuuma, niin ei tule kyllä mitään muuta kuin paha mieli. :(



Hakuiltu ollaan vissiin vain pari kertaa nyt. Sunnuntaina oltiin hi-han treeneissä vierailemassa. Ensin etukulmassa umppari, josta irtorulla ilmaisu. Ekaa kertaa metsässä ilmaisi umpparista, oli ottanut rullan nopeasti, mutta sitten pyörinyt piilon ympärillä vielä muutaman kierroksen ennen rullan tuomista. Toinen etukulma löytö kinntorulla ilmaisulla, oli hetken miettinyt mitä piti tehdä, ja sitten napannut itse rullan. Ei edennyt rullaa tuodessa ja jouduin huutelemaan että löytää mut. keskilinjalla oli kyllä paljon ihmisiä vähän matkan päässä takana. Kolmas tyhjä, lähti vähän vinoon, kääntyi oikein josta kehuin. Tuli takaisin jonkun ajan päästä kun huutelin, ja kehuin sitä. Neljäs ääniavulla suorapalkka, ja kaikki tulivat mukaan piilolle rapsuttelemaan ja syöttelemään Moonaa, ja palloakin potkittiin. Moonalla oli kivaa!



NIIN, ja ollaan myös käyty PAIMENTAMASSA! :) Olen aina haaveillut paimentamisen harrastamisesta, ja jo pitkään olen halunnut nähdä paimenkoiran työssään. Ompa kyllä just niin hienon näköistä kuin kuvittelinkin, kun osaavat koirat menee pillin säestyksellä. Ollaan nyt alkeiskurssilla Moonan kanssa, ja neljä kertaa takana. Paimen ihmisten salakieli alkaa valjeta hieman, ja mitä käskyjä käytetään ja mitä ne tarkoittavat koiralle. Tuntuu että nyt ollaan raapaistu vasta pintaa, joten koko loppu kesälle on paimennuksia varattuna vähintään kerta viikkoon, ja yksi leirikin! Niin ja mitens se Moona on mennyt.. Alkuun en ymmärtänyt oikein sitäkään, tai no toki jotain. Moona tykästyi heti hommaan, ja on kerta kerralta innokkaampi. Pyöröaitauksessa ollaan oltu useasti, ja itseasiassa ekalla kerralla siellä meni parhaiten, kun Moona ei ollut vielä niin syttynyt, ehkä, näin ymmärsin. Silloin se juoksi aika kovaa lampaita ympäri, mutta nyt kun tuijotus tulee esiin kerta kerralta enemmän, niin pyöriessä Moonan pää kääntyy lampaisiin, eikä mene ympyrän kehän suuntaisesta, niinkuin pitäisi. Sitten lampaat onkin ihan sumpussa mun ympärillä ja Moona tulee lähemmäs ja lähemmäs. Oikea suunta on myös paljon vaikeampi, mutta kyllä sen sinnekin saa lähtemään. Niitä elukoita olis niin kovin mukavaa tuijottaa herkeämättä, Moonalla tuntuu olevan kovin voimakas silmä. Ajamiseen on alkanut löytymään malttia, ja se lähtee maasta jo ensimmäisen askeleen hyvin hipsien, eikä singahtele. Vielä on liinassa ajoissa, että voi tarvittaessa pysäyttää sen jos ei tottele down käskyä. Eilen oli nurkkatreeniä, ja kerran lambit pääsi karkuun, ja koska Moona oli vapaana yritti se tuoda lampaat takaisin.. Yritykseksihän se jäi, kun ei se vielä osaa itse hahmottaa tilannetta. Sain lampaat kuitenkin jotenkin napattua, ja Moonan maahan sopivan kauas lampaista. Jännää jännää, mutta Moona on kyllä toistaiseksi tosi kiltti lampailla. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, eiköhän kuitenkin jotain. Nyt pähkäillään miten saada ne silmät irti lampaista "flänkeillä".



Aksajalkaa vipattaa kovasti, haluaa jo kunnolla juoksemaan Moonan kera! Torstaina lähdetään onneksi SBCAK-leirille, ja lajina on aksa. Suoriltaan tauolta siis sinne, Moonalla on nyt juoksu, joten seuran kentälle ei voi mennä. Ehkä kokeillaan pihalla parit kontaktit vielä.



Nakun kanssa ollaan tehty jotain, ja saatiin myös ulkopuolista koulutusta kun Nina Frantsi otti meidät oppiinsa. Ihan uutena juttuna tuli ponnistuspaikan merkkaus valssissa. Nakua en olekaan saanut ennen kääntymään ennakoivaan valssiin, mutta nyt sain. Muutenkin pitää huomioida ohjauksen ajoitus, kun Naku laukkaa niin paljon pidempää askelta. Naku osasi yllättävän hyvin, ja oli tosi hyvä treeni. Sain hyvät ohjeet myös ylösmenokontaktin opetukseen. Nyt pitäs vaan treenata kaikenlaista! Oikeastaan ihan loputtomasti on treenattavaa.



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kesä






Kaikenlaista on tullut tehtyä. Moonalta lähti tukka, kuumuus tuntui vievän parjaan terän Moonan tekemisestä, joten ajelin sen sitten sen ihmeempiä miettimättä. Ei siinä mitään ainakaan häviä, paitsi näyttelyyn en sitä joudu vieläkään ilmoittamaan. Onhan se ehkä kauniimpi karvoissaan, mutta ihan siedettävä ilman karvojakin. Toivottavasti tämä edes auttaa vähän, ja ainakin viilennysloimet viilentävät nopeammin, kun ei karvaa välissä.


Rasmu on päässyt Moonan agiryhmään tuuraajaksi, kun Moona taukoilee, ja on ihan tykännyt. Yleisesti on kyllä tuntunut kovin vaikealta, eikä yhteistä rytmiä ole oikein löytynyt. Harjoituksen on kyllä olleet vähän erityylisiä kuin mihin ollaan totuttu, joten ehkä syy on ihan vain huonossa ohjauksessa. Tuntuu kyllä nyt siltä, että kisoihin ei ole menemistä, kun taso on treeneissäkin näin surkea. Voi tietenkin olla, että epäonnistumisten jälkeen oma itseluottamus aina murenee palasen, ja ohjaan siten treeneissä aina toisto toiston jälkeen epävarmemmin ja huonommin, eikä sitten suju mikään. Ollaan kuitenkin jokaisen treenin lopun nollayrityksessä tehty nolla, vaikka aiemmassa harjoittelussa tulee vain virheitä ja virheitä, milloin en saa Rasmusta kepeille oikein, tai se ohittaa hyppyjä tms. kummallisia virheitä. Ehkä niissä sitten tsemppaan eritavalla ja yritän enemmän.


Moona on tehnyt sitten muita lajeja. Toko sujuu ihan mukavasti, ....... aina kun on viileää. Kuuma on harmillisesti vaikuttanut Moonan työskentelyyn paljon :( Vaikkei edes pahimmat helteet ole käsillä, en muista että viime vuonna olisi todellakaan näin voimakkaasti vaikuttanut kuumat ilmat. Jääviä arpoo kuumalla ihan miten sattuu, ja seuruu on laahustamista. Tekee kaiken koska on pakko, eikä yhtään nauti tekemisestä. Illalla ollaankin sitten pääosin treenattu, ja silloin on tehnyt erittäin hyvällä fiiliksellä hommia. Liikkeet edistyy mukavasti, ja varsinkin viime Ninan treenit meni hyvin. Tehtiin ruutua, kun halusin vähän selkeyttä pariin asiaan. Ensinnäkin siihen ruudun hakemiseen ennen liikkeean alkua, ja Moona hakikin nyt kivasti sen katseellaan, mun pitää vain uskoa siihen merkkaukseen, koska meinasin vähän varmistella liikaa ja Moona kuumui siitä. Merkit hyvä, jes. Lähti heti hyvin ruutuun, mutta paikka oli jostain kumman syystä hukassa. Otettiin kerran paikan muistutus lähempää, ja meni nyt hyvin. Sitten uusiksi, ja nyt Moona päätti mennä maahan heti ruudussa kun pysäytin sen. Tosi hyvä että tämä virhe tuli nyt esille, niin päästiin siihenkin käsiksi. Sain näissä tapauksissa ohjeeksi nostaa sen käskyllä seisomaan ja kehua, kutsua pois ruudusta ja ottaa uudelleen samalla tavalla. Moona yritta varmaan 3 kertaa mennä maahan, mutta neljännellä jäi seisomaan, ja pääsin palkkaamaan sen. Tosi hyvin meni kaikilla yrityksillä oikeaan paikkaan takareunaan, ihan yhtä innokkaasti. Eiköhän se virhe pian unohdu, aiemmin en ole sitä nostanut seisomaan, vaan kutsunut vaan pois ruudusta ja helpottanut tehtävää. Hyvä huomio oli myös, että turhaan sitä edes pyytää seisomaan joka kerta ruudussa, kun sen pitää se kuitenkin automaattisesti tehdä muutenkin siihen samaan paikkaan aina. Paitsi nyt tietysti käskytän myös pysähdystä jonkin aikaa, kun menee siitä välillä maahan.


Hakua ollaan tehty myös, ja se sujuu ihan mukavasti. Intoa on ja ukot löytyy, ja ilmaistaan jos täytyy. Pari kertaa on mennyt vähän vinoon, joko huolimaton lähetys tai mennyt vaan. Näihin tarkkuutta, ja jos lähtee vinoon niin pitäis yrittää heti kertoa että väärin meni jotta sen saa takaisin. Viimeksi oli etukulma tyhjä, lähti suoraan ja kääntyi hyvin, mutta palasikin sit vielä takaisinpäin kun halusi niin kovin löytää. Höh, mut ainakin motivaatio on kova, ja kivaa on.







Esinäitä ollaan myös tehty pari kertaa. Ensin Jaron kanssa niin että saivat vuorotellen hakea esineen ruudusta. Moona kävi niin kuumana että melkeen kiljui, mutta silti esineet löytyi ennatys nopeasti. Viimeksi ei oikein sujunut treeni, kun Jerry oli käynyt ruudussa ennen meitä. Enpä edes ajatellut että se vaikuttaa, mutta kovin iski Moonalle ahistus kun haistoi Jerryn päästessään autosta. Hilasi itsensä autolle turvaan, saas kyllä nähdä jäikö paukuista nyt samanlainen mörkö Moonan mieleen, varmaan jäi, mutta toisaalta voi myös olla pieni mahdollisuus että ei olis niin pahasti jäänyt. Reagoihin se siellä luonnetestissäkin tosi voimakkaasti, mutta sitten taas treeneissä ei kun ammuttiin. Mutta siellä kyllä myös palautui nopeasti vaikka reagoikin voimakkaasti. Ei voi tietää. Mutta siis sinne esineruutuun lähti ihan vauhdikkaasti, ja mun mielestä haistoikin jo esineet mutta ei jäänyt tarkentamaan. Juoksenteli ruudussa ja haisteli vähän sitä sun tätä, kutsuin pois ja uusi lähetys, näytti vähän oudolta sen etsiminen välillä, haisteli puskia yms., kävi taas ihan esineen vieressä, eikä muka löytänyt. Lähetin vielä kolmennenkin kerran, yritin innostaa sitä ennen lähetystä, mutta ei siihen oikein saanut yhteyttä. Katsoi kyllä ruutuun ja oli lähdössä, mutta korvat luimussa. Toi nyt esineen kuitenkin pitkän etsinnän jälkeen ja sai palkkansa. Luulen että ei vaan halunnut etsiä esinettä kun se haisi Jerrylle, ja oli siksi vähän kummallinen. Voi voi. Noh mut eipä tuolla nyt niin väliä, kiva että sitten lopulta toi esineen vaikka olikin niin vaikeaa, olis se voinut luovuttaakin.




torstai 31. toukokuuta 2012

Agipäivä ja tokoiluja


Muuta ei ollakkaan nyt tehty kuin agia ja tokoa, ei edes temppuja. Rasmu on päässyt myös aksaamaan, jospa vaikka pyörähdettäis parit kisat kesällä. En tiedä miten sitten syksyllä sujuisi, jos vaikka kisais kummallakin koiralla samoissa kisoissa. Oliskohan se liian hankalaa, kun ovat kuitenkin niin erilaiset ohjattavat, hmm. Olis kuitenkin kiva kisailla vielä Rasmun kanssa myös, kun se niin tykkää. Vaikka rahaa siihen menee tavallaan turhaan, kun paljon halvemmalla vois juosta möllejä, eikä sillä niin väliä meneekö virrallisissa vai epävirallisissa, kun ei x-rotu mitään sm-nolliakaan voi koota. :)



Moonan tokot sujuu ihan hyvin, mutta mulla ei motivaatio ole niin korkealla kuin pitäisi. Niinhän se aina ennenkin on heitellyt kyllä, että toivottavasti tää menee pian ohi. Ollaan kyllä treenattu lähes joka päivä jotakin, mutta tuntuu siltä että pitää treenata. Tiettyyn päivämäärään mennessä pitää olla koevalmis, ja liikkeiden onnistumisprosentti lähelle 100. Ja lähelle 100 siksi, että voi todennäköisyyden nimissä luottaa että se tekee oikein kokeessa, niin ei tarvitse stressata niin paljon. On varaa tulla muutama pieni virhe. Pitäis tässä olla ihan tarpeeksi aikaa, mutta valitsisin ehkä mieluummin tilanteen, jossa voidaan treenata omaan tahtiin ja mennä kokeeseen vaikka vuoden päästä, jos siltä tuntuu. Nyt tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta edes ajatella, että voittaja oli joskus niin hyvin kasassa että oltiin kokeessa. Nyt ajatuskin sen tekemisestä tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta. Viekö kokeeseen valmistautuminen multa oikeasti monta kuukautta, siis että monta kuukautta pitää valmistautua ja treenata siihen yhteen kokeeseen, ja kun se on ohi niin kaiken aloittaa taas alusta. Huoh. Tietysti se on sitten seuraavassa luokassa vähän eri asia, kun liikkeet pysyy samana. Mutta eihän me nytkään selviydyttäis voittajan kokeesta, niin miten sitten monesta EVL kokeesta.

Ja sitten niihin treeneihin. Kaikki liikkeet se osaa jollain tasolla, mutta oikeasti ei osaa mitään. Tai osaa palasia, mutta kokonaisena ei vielä. Varmuus on huono, kokonaisuutta ei ole. Kehitystä tapahtuu, ja nyt pitäis vaan treenata ja tehdä. Tuntuu vaikealta suunnitella mitään treenejä, kun tasaista suoritusvarmuutta ei ole. Tuntuu vaikealta löytää sopivaa vaatimustasoa, välillä vaatii liikaa, ja välillä päästää koiran liian helpolla. Näin siis yleisesti. Merkki on välillä tosi upea, mutta välillä surkeuden huippu. Selvää on miten sen saa hyväksi ilman pysäytys käskyä sinne, mutta heti jos sanoo mitä vain, se ennakoi seuraavalla ja jää vajaaksi odottaesaan käskyä. Kaukot on alkeneet sujua normaaliin tapaansa, kun jätin takapalkan pois. Ei enää jumita paineistuneen näköisenä yhtään, vaan tekee nopsia hyviä vaihtoja. Kestää uudelleen ottamisen virheen sattuessa, ja niitä valitettavasti sattuu. Eli se sama ongelma kuin ennen takapalkkaa. Se saattaa yht äkkiä vetää hatusta jonkun virheen, ja jäädä sitten toistamaan sitä. Viimeksi maahan-seiso, joka ollut varmimpia sille, liikutti toista takajalkaa eteenpäin. Toisti sitä samaa monta kertaa, ihan kuin se olisi tiedostanut oman virheensä ja päättänyt että siirtää jalkaa eikä luovuta. Jäähän se usein virheisiinsä kiinni, mutta miten se voisi tiedostamatta siirtää sitä samaa jalkaa juuri saman pari cm, olin melkein varma että se tekee sen tahallaan: "Se menee varmasti näin, saat luvan taipua tähän jalan siirtoon, en suostu tekemään normaalisti". Sen koomin ei ole virhettä sattunut. Noudossa oli kanssa pientä vääntöä siitä, otetaanko kontakti ennen kapulan hakemista vai ei. Tuntui että se tasan tarkkaan tietää kyllä mitä pitää tehdä, ja niin kai sen pitäiskin, mutta ei. Katseli kyllä vaikka minne muualle, mutta ei vahingossakaan ottanut kontaktia.. Tunnaria ollaan tehty lähinnä sisällä, ja kerran niistä monista monista toistoista on tuonut väärän, kun olin innostanut sitä ennen tunnaria aika paljon. Olen vain kaatanut palikat tiiviiseen läjään ja pistänyt oman sinne keskelle, jopa niin että se osuu jostain kulmasta hajuttomaan kapulaan. Tarkoitus että se oikeasti tarkentaa hajun ennen oman nappaamista, koska tuuli voi kuljettaa hajua jne. Tänään otin ulkona pitkästä aikaa yhden toiston, palikat ympyrässä kaukana toisistaan niinkuin kuuluu, ja oli kyllä hyvä nyt. Ripeää laukkaa kapuloille, rauhoitti hyvin itsensä ja nuuski kapuloita järjestyksessä hyvin tarkasti, ilman mitään aikomusta kuitenkaan avata suuta väärien kohdalla, ja sitten kun sattui oma niin nappasi välittömästä suuhunsa ja palautti samaa vauhtia kuin mennessään. Kaksi kertaa puraisi palikkaa, jotain epävarmuutta plautuksessa luulisin, tai sitten tykkää rouskia sitä. Toivottavasti epävarmuutta niin menee ohi itsestään. Zeta on varma, ja jäävien onnistumisprosentti on parin viime viikon sisältä 100%, ei yhtään virheitä kokonaisena tai erottelu treenissä, aikas pätevää. :) Luoksari ok, ei asento virheitä ja ihan hyvä vauhti, mutta pysähdykset saisi huomattavasti nopeammiksi, mutta miten??



Maijun agipäivässä oltiin, ja rata näytti tältä:



Ihan mukava rata oli, ja hyvin selvitettävissä kummankin kanssa. Rasmus aloitti, ja korostui taas mun ennakoiva ohjaus, voisin luottaa siihen enemmän ja lähetellä sitä kauempaakin vaikka takaakiertoihin, jotta pääsen vedättämään vieläkin enemmän. Rasmus väsyi helteellä tosi äkkiä, ja lopun nolla yrityksessä putosi monta rimaa, ehkä 3. Moona teki hyvin myös, mutta käännöksissä pitää muistaa rauhassa vaatia. Kääntyi tosi hyvin kun maltoin, ja huijasti heti jos annoin siihen tilaisuuden. Voi tuhma tuhma Moona. Rytmitystä tuli taas mietittyä, ja osui kyllä hyvään saumaan, koska se on jäänyt taka-alalle ajatuksista. Nyt muistaa taas tietoisesti miettiä rytmittämistäkin. Moonan kanssa meno tuntui aika helpolta, ja lopun nollaratayrityksessä yksi rima tuli alas. Ehkä väsy painoi vähän Moonaakin.



Nadjan treeneissä tiistaina oli tosi kiva rata, jossa kaikenlaista mietittävää. Moona kepitteli hyvin, mutta käännöksissä meinasi taas alkuun pistää vastaan. Tuntuu kyllä just siltä, että tauko tekisi vain hyvää nyt. Lopuksi saatiin kyllä sairaan hienoja käännöksiä, kyllä se osaa, jos haluaa, ja jos vielä mäkin ohjaan täydellisesti. Vähän niinkuin, että kuut ja tähdet osuu kohdilleen, niin silloin onnistuu. Ja jos ei osu, niin ei voi kuin irvistää. Mutta anyway, ne muutamat käännökset oli kyllä miltei täydellisen hienoja, ja se tunne on kyllä mahtava, kun kaikki osuu kohdilleen:)



perjantai 25. toukokuuta 2012

Jotain hyvää, mutta myös huonoakin


Ensin tokoa, seuruussa keskityttiin vauhdin muutoksiin, niissä on ollut häikkää, ja niin oli myös tänäänkin. Mut treeniä vaan, ja mun pitää muistaa suora rintamasuunta. Alkuun Moona pudotti 2 kertaa kontaktin, höh. Lopuksi vielä pieni pätkä liikkuroituna, jossa askelsiirtymiä lähinnä, se meni hyvin. Merkit ei sujunut sitten ollenkaan, jäi vaan jumittamaan väärään asentoon, ja vaikka annoin sen korjata ja palkkasin, niin ei vaan hogannut. Mitäköhän sille sitten tekee, kyllä se vaan eilen ja toissapäivänä sujui ihan hyvin, outoa. Varmaan ihan vain paikka korjauksi niin että jättää sen valmiiksi seisomaan ihan merkin lähelle, hyvä idea. Kaukoja se ei osannut tänäänkään. Ihan epävarma, vääriä vaihtoja, epäpuhtaalla tekniikalla. Seiso-istu on ainoa joka sujuu hienosti. Oon ihan pulasa näiden kanssa, on menneet nyt todella huonompaan suuntaan, vaikka ollaan treenattu ihan sopivan usein. Viime treeneissä kävi näin, ja taas. Kotona se kyllä tekee, mutta olemus on kyllä ihan sama. Tympääntyneen näköinen. Mietin tätä juttua, ja totesin että takapalkan jälkeen on menty vain huonompaan suuntaan. Ei ne silloin ennenkään hyvät olleet, mutta esim. voittajan kaukot onnistui vakiosti kohtuullisella häiriölläkin, vaikka virheitä sattui aina väliin. Nyt niitä virheitä on melkein enemmän kuin onnistumisia, ei hyvä. Ihan kun se ei osais ollenkaan, vaikka tiedän että se osaa/ on ainakin vähän aikaa sitten osannut. Kaukoissa Moona ei halua katsoa muhun päin, katselee sivulle jne, ensinluulin että se on paineistunut, mutta epäilisin kyllä sitä takapalkkaa. Vaikka se tuleekin usein suljetusta purkista tms, niin se aiheuttaa vähän saman efektin kuin namit jalkojen edessä paikkamakuussa. Monta viikkoa ollaan nyt kokeiltu, ja koska tulosta ei tullut niin voidaan ehkä hylätä se takapalkka. Alkuun en ottanut sitä juuri tämän takia, kun se ei pystynyt tekemään kunnolla. Metallia loppuun, alkuun ihan ok sen kanssa, kun vain leikittiin jne, sitten pääsi hypyn jälkeen törmäämään muhun nätin luovutuksen sijaan, otti siitä jotenkin nokkiinsa. Kapulasta tuli hirviö. Otettiin Jerry tekemään metskua Moonan edessä, eikä se sitten ajanut tarkoitustaan, koska Moona paineistui jo Jerryn näkemisestä. Ennen se ei ole yhdistänyt paukkuja mihinkään paikkaan tai muuhun, mutta nyt sitten näköjään. Läähätti ja oli todella paineessa, ei mitään pientä huolestumista todellakaan. Voi voi ja lämmin leipä. Metskua se ei enää ottanut suuhun ollenkaan siinä treenissä, harmistus. Se on toisaalta niin herkkis tyyppi,

Aksan jälkeen otettiin vielä metskua uudelleen, nyt oli unohtuneet ällötykset onneksi.



Sitten aksaa, myös Nakun kanssa. Otin tyhmän pätkän, juuri sellaisen mistä itse en tykkää. Ihme käännöksiä, jotka oli vaikeita sekä Nakulle että Moonalle. Kumpikin pääsi valahtamaan jossain selän taakse, mutta ihan hyödyllistä kyllä. Moona teki muutaman A:n kontaktin, ja kaikki toistot hyviä. Päivän pelastus, kyllä ne kontaktit vielä kuntoon tulee. Onnistui myös etupalkalla, focus lelussa, mutta ei hipsutusta :) Oon nyt jättänyt hetsaukset kokonaan pois, tehdään vaan "rauhassa" keskittyen, ja sitten menee aina nopsaan. Nakulla oli selvästi välähtynyt myös jotain, ja puomin alastulo alkaa sujua :)



Nakun kanssa korkattiin möllikisat viimeviikolla, tässä videota:

torstai 24. toukokuuta 2012

Hakua ja tokoa




Ollaan nyt yritetty tehdä vähän vähemmän treeniä, kun viimepäivät olleet niin rankkoja ja päivällä kovin kuuma.



Toko on sujunut tosi kivalla vireellä nyt, paitsi maanantaina meni vähän huonommin. Ruudussa tuli ihme säätöä, kun Moona päätti mennä suoraan maahan, samanlaisesti kuin silloin kokeessa. Yritin korjata eikä millään osannut muka jäädä seisomaan, virhe jäi taas päälle. Merkit oli huonoja, ja olenkin tainnut tehdä sen virheen, että olen innostanut sitä liikaa, ja korjannut huonoja liikaa, jonka tuloksena kriiteri ei ollut selvä, tai se muutenvain jumiutui ja räkytti päättömästi. Otettiin kotona vähän pelkkiä merkkejä, niin että sai rauhassa tarjota oikean suoran asennon, tai oikeastaan kriteerinä on nyt vino niin että se kääntyy yli. Päätin myös etten enää pysäytä sitä seiso käskyllä, vaan heitän vaan jonkun mitä se ei tiedä, esim top. Alkuun tarjosi niiaamista merkillä, mutta hoksasi pian ettei top tarkoita mitään. Eilen tehtiin ohjattua niin että oli liikkurikin, nyt oli niin hyvät merkit että. Pitää vain muistaa treenata niitä yksittäinkin. Ohjatun tein kumpaankin suuntaan kerran helpotetusti niin, että kävin näyttämässä oikeaa kapulaa kävelemällä kaaren. Toi ihan hurjaa vauhtia, hyvä :) Jäävät on nyt tehnyt lähes100% oikein, hyvä hyvä. Tunnaria sisällä hienosti. Kaukoja välillä hyvin, mutta maanantaina tosi huonosti varsinkin. Oli ihan tyhmää edes treeneta niitä kun se oli sen ruutu jankkauksen jälkeen vähän väsynyt, ja sitten kaukojakin hinkattiin ihan liian kauan kun ne ei sujuneet. Seuruu tuntuu edelleen hyvältä, ja juoksun täykkäri ok myös, paitsi viimeksi Moona painoi hitaassa kävelyssä hetken :0 Pitää katsoa ettei seuruun vire ainakaan tuosta nouse ylemmäs. Pitää ehdottomasti muistaa nyt suunnitella treenit hyvin, muuten käy niin että en ajattele ja tehdään liikaa kaikkea, ihan turhaan, Ja suunnittelussa on sekin hyvä puoli, että miettii kaksi kertaa yrittääkö liian vaikeaa juttua, vai helpottaako jotenkin, jne. Ja osaa treenata oikeita liikkeitä.



Tänään pieni hakutreeni. Ei menannut totella mukana käskyä, huoh. Jotenkin tuntui ettei se yhtään kuunnellut mitä sanoin, ens kerralla sitten huolellisemmin käsken sitä, kun nyt se pääsi karkaamaan keskilinja ihmisten luo. Eipä ole pitkiin aikoihin käynyt noin, mutta eipä olla hetkeen sitä treenattukaan. Ensin etukulma, jossa matkalla hämypiilo, halusin kokeilla mitä se tekee, ja umppari matkalla oli kyllä liian vaikea Moonalle. Tuntui ettei se lähetyksessä oikein keskittynyt, oli kyllä menossa, mutta muo ei kyllä kuunnellut. Ei edennyt siitä piilolta, lähettelin lähempää ja ohitti sitten onneksi sen piilon, mutta eteni ihan vinoon ja kääntyi sitten taaksepäin ja löysi. Olis ollut järkevämpää ottaa ääni, mutta tulipahan kokeiltua. Toiselle puolelle kanssa etukulma, lähti taas jotenkin epäkeskittyneesti, ja kääntyi hieman ennen etukulmaa, eikä ukkoa löytynyt. Eteni kyllä hyvin aluetta. Lähetin uudestaan ja nyt sain sen keskittymään paremmin, ehkä olin itse jotenkin napakampi. Lähti heti jotenkin määrätietoisemmalla laukalla liikkelle, ja nyt löysikin sitten.



Lopuksi ammutiin Moonalle. Otettiin samalla tavalla Moona ja Jerry kävelemään kuin viimeksi. Moona pelästyi heti ekaa, ja kipitti autolle turvaan :( Hain sen takaisin, ja hetken päästä päästin uudelleen vapaaksi ja taas kipitikipi autolle. Ei olis pitänyt päästää, mutta en sitten siinä tajunnut sitä tilannetta, tai halunnut tajuta. Otettiin vielä muutama samalla kun käveltiin, pystyi kyllä syömään, mutta oli kovin paineistunut, ja yritti välillä aina singahtaa autolle. Lopuksi palautuminen normaaliin kesti liian kauan. Miksi sitten yhtäkkiä näin, en tiedä. Harmitti tosi paljon, en edes ajatellut että välittäisin koko paukkujen sietämisestä niin paljon. Asenne on ollut vain, että se nyt pelkää, mennään sen mukaan, ei siihen maailma kaadu, ja sen voi toivottavasti siedättää. Koska ampumiset on menneet niin hyvin viimeaikoina, on vaan ajatellut että kyllä se siitä, kun vaan jatketaan näin, ja odotukset ja toiveet on nousseet. En todellakaan osannut odottaa näin suurta takapakkia, enkä nyt enää tiedä mitä siltä jatkossakaan voi odottaa. Epätietoisuus ahdistaa, tottuuko se vai ei? Ei kukaan voi tietää, pitää vain tehdä töitä sen eteen, ja sitten ehkä todeta ettei onnistunut, tai onnistui. Ja jos ei onnistunut, niin yritys oli turha. Koiraa kiusattiin turhaan ikävällä paukkeella, treenattiinko hakuakin ihan turhaan. Ei tietystikään, ei meidän aluksi pitänytkään ikinä edes ajatella kokeisiin menemistä, halusin vain oppia ja tehdä rauhassa virheitä, ihan vaan huviksi, koska haku oli hauskaa, mutta nälkä kasvaa syödessä.. Tuntuis ehkä vaan tavallaan turhalta, että ollaan kökitty satoja tunteja metsässä ihan huvin vuoksi, vaikka se olis kuinka hauskaa tahansa. Ja joskus ne monen tunnin hakuilut on kieltämättä aika rankkoja, kylmää, märkää, hyttysiä ja kusiaisia. Niin kova nälkä, että joku kissanruokakin tuoksuu hyvältä, heh.. Mutta ei se päämäärä, vaan se matka, vai miten se nyt meni. Miksi niillä tuloksilla sitten ylipäätänsä on niin suuri merkitys. En mä kyllä ikimaailmassa jaksaisi treenata tokoa huvin vuoksi, mitä ideaa? Vaikka onnistuneet treenit olisikin ihan yhtä palkitsevia kuin kokeet, niin ilman kokeita ei olisi mitään merkitystä miten menee treenit. Haussakin olisi ihan se ja sama, onko pistot suoria, tai löytyykö sieltä nyt niin ketään. Temppuja voisin ehkä opettaa muutenkin huvikseen.

Ikävää on myös katsoa kun oma rakas koira pelkää niin paljon, että haluaa autolle turvaan. Ei siinä mitenkään voi edes yrittää olla hyvällä tuulella, kun toinen on ihan ahdistunut ja paineessa, eikä osaa käsitellä tilannetta. Niin ikävää. Ei siinä voi mitenkään auttaa koiraa, ja vielä kun itseäkin harmittaa. Kai me tästä kuitenkin jatketaan eteenpäin, tiedän että seuraavalla kerralla on mahdollista, että se ei taas reagoi kuin vähän, mutta enää en usko siihen niin vahvasti. Tän jälkeen on vielä vaikeampi luottaa siihen, ettei se esim. vapaana ollessaan karkaa jonnekkin jos ammutaan. Pelkään sitä jo valmiiksi, eli ei hyvä.

Jo toisen kerran tänä vuonna meinaan luovuttaa. Ensin sen agin kanssa, ne Joensuun kisat oli vain niin suuri pettymys. Ensin luulee että menee hyvin, sitten matto vedetään jalkojen alta. Vaikka nyt on mennytkin agi kisoissa hyvin, niin silti pelkään vielä jokaisessa kisassa, ettei se jää lähtöön, tai unohtaa että mäkin olen olemassa.



Pitää nyt yrittää olla enemmän positiivinen, sitäpaitsi positiivinen ilmapiiri luo paremmat olosuhteet onnistumiselle.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Tekemisen iloa etsimässä


Tekemistä on taas riittänyt ihan hurjasti. Jos miettii viimepäivien osalta treenit/kisat, niin torstai aamulla aksakisat 2 rataa, iltapäivällä ilmaisutreenit + esineet ja illalla vielä temputusta/tokoa sisällä. Perjantaina iltapäivällä hakutreenit + esineet, illalla tokoa ja agia kentällä, myös Nakun kanssa aksaa. Lauantaina taas hakumetsään, ja illalla tottiksiin, välissä tietysti temppuilua kotona, ja muutama kontakti.. Ja siinä sivussa tein myös Nakun ja Henkan kanssa viestiä. Sunnuntaina, eli tänään, oltiin vain agikisoissa, paitsi minä myös viestillä, ja Moona kuunteli laukauksia. Ihan parhaat päivät siis :)


Aloitetaan hausta. Ilmaisut meni ihan jees, oltiin metsässä ja ukot piilossa suht lähellä, eikä tallattua aluetta. Vaihtelin ilmaisun ja suorapalkan kanssa. Toi heti kiinnon taas ekasta kiintorullan sijaan. Se on nyt selvästi hoksannut sen jutun. Mun pitää nyt olla tarkkana sen luovutuksen kanssa, ettei se ala ennakoimaan sylkemällä rullaa ilman käskyä. Perjantaina ja lauantaina ei otettu ilmaisuja ollenkaan metsässä, vaan keskityttiin muuhun. Perjantain treenistä jäi mieleen, että ei edennyt taaskaan keskellä olevalla tyhjällä, ilmeisesti oli jäänyt tarkistamatonta aluetta siihen väliin. Lauantaina tein samanlaisen tyhjän, ja nyt kääntyi oikein ja eteni hyvin. Palkkasin tästä. Lauantaina oli muutenkin pistot suoria ja hyviä, paitsi kerran meinasi harhautua ja kääntyi n25m kohdalla polkua pitkin, isoja polkuja ei ole ollutkaan hetkeen. Sanoin heti pienet nuhtelut, ystävällisesti tosin, ja Moona paalasi takaisin. Uudella lähetyksellä lähti innokkaasti ja juoksi suoraan takakulmaan, ihanaa että se ymmärsi missä teki väärin, etten turhaan sille sanonut. Mun pitää nyt muistaa huudella sitä keskilinjalla niin tyhjillä, ilmaisuilla kuin suorapalkoillakin, ettei se vedä mitään omia johtopäätöksiä.


Sitten esineisiin, torstaina tein hajuhaulla kaksi esinettä, kummastakin ensin haju, ja sitten peräkkäin haut ja palkka vasta lopuksi. Oli ihan hyvä. Perjantaina tein ilman apuja ekan esineen, Moona haukkui kun virittelin sitä, komensi että mennään jo sinne ruutuun.. Odotti lähetyksessä silmät kiiluen lupaa etsiä, ihana. Ampui hurjaa vauhtia ruutuun, ja etsi siellä ihan järkevän näköisesti, mutta mitään ei löytynyt. Odotettiin ja odotettiin, tuntui ikuisuudelta, vähintään(!) 5min se siellä etsi, vai pitäisikö sanoa "etsi", ja lopulta harhautui ulos ruudustakin etsimään, kutsuin pois. Virittelin uudelleen, ja taas taas se haukkui innoissaan.. Nyt löysi kuitenkin onneksi, huh. Paljon palkkaa tästä. Toinen vielä haju haulla. Esineet pienet kynsiharja ja kukkaro. Vaikka se nyt ei mennytkään ihan oppikirjan mukaan, niin olin hurjan iloinen sen innosta. Olkoon sitten löytämättä mitään, kunhan yritys on hyvä ja hauskaa on. Tuntui jotenkin että Moonan energisyys oli palannut, ja niin se olikin <3


Perjantai iltana tokoiltiin, ja meillä oli hauskaa! Ensin seuruuta, ja se tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Täyskäännökset mahteja, paitsi juoksussa on parantamisen varaa. Sitten kokonaisena zeta, heti oikein ja täydellinen kaikin osin. Vielä ohjattua, ensin meinasi juosta suoraan keskikapulalle, sitten palkkailin merkkejä, suuntia ei kuunnellut vaan taas keskikapulalle, se oli varmasti kiva kun sinne ei heti saanut mennä, voi päätön kana. Tein yhden helpotetun kaarikävelyllä, jotta se virhe unohtuu. Moona kun on just sellainen, että jää virhettä toistamaan. Sitten alusta uudestaan kummatkin suunnat, ja näytin keskikapulaa niin että se kiinnostuisi siitä enemmän kuin oikeista noudettavista, koska kierona elukkana se sitten ajattelee, ettei sinne varmaan pidä mennä kun kiusataan. Ja niin se ajattelikin, ja teki ihan superisti kummankin suunnan, kiero elukka se siis on. Merkit oli pääosin hyviä, ja lisävaikeutta toi ruoho, joka oli niin pitkä ettei kapuloita oikeen näkynyt. Moona oli hyvä, normaali, ihana oma itsensä. Nyt siitä osaa olla niiiiiin iloinen taas :) Kumpa jatkuisi näin.


Lauantaina tottis treenit. Ammuttiin seuruun aikana, ekaan reagoi eniten, ja pudotti kontaktin, huomautin siitä mahd. normaalisti, ja sitten menikin paljon paremmin. Piti kontaktia ja palkkasin namilla, ja lopuksi vielä leikittiin samalla kun ammuttiin. Oli vähän paineistunut ampumisen jälkeen, pian ravisti ja oli ihan normaali. Muut jatkoivat räiskintää, niin mentiin kauemas metsään ulkoilemaan. Ensimmäiseen reagoi hieman, sitten jatkoi normaalisti olemista. Seuraamisen aikana ampumisen saa varmasti kuntoon, näin veikkaan. Paikkamakuussa tulee se isompi ongelma luultavasti. Hyppy oli kovin vaikea Moonalle, ja siitä vähän harmistuin, ja kielsin sitä kiertämästä hypyn madaltamisen sijaan. Hyppäsi suurimman osan honolla tekniikalla, oli alle metrin. Pitää treenata selvästi tekniikkaa, mutta sitäpä me ollaankin kesällä treenaamassa, joten no hätä, ihanku sillä hypyllä olis muutenkaan mikään kiire. A:ta niin että lähetin sen palkalle, ja sitten kutsuin toiselta puolelta niin että näytin harjan yli palkkaa. Ja kerran kapulan kanssa ees taas niin että itse sivussa, meni hyvin. Luoksetulossa meinasi tulla eteen, mutta lopussa päätyikin sivulle. Otin niitä eteentuloja vielä, eiköhän se senkin opi vielä kunnolla. Paikkamakuu niin, että pari teki luoksetulon, ja Moona oli kerran vilaissut ja sitten katsonut takaisin muo. Ehkä me vielä joskus päästään sinne BH kokeeseen, toivoa on.


Sitten aksoihin, aloitetaan vaikka halatorstain kisoista. Kaksi hyllyä, ei hyviä ratoja. Mä olin huono huono huono, eikä ollut intoa kisata. Rataantutustumisessa katsoin mitä muut tekee, kun ei tullut itselle ideoita mieleen. Mitä vitsiä, yleensä keksin ihan itse omat kuvioni, ja niissä pysyn, oli ne sitten huonoja tai hyviä, niin itse opin ja itse keksin. Itse tiedän paremmin kuin muut mikä sopii itselle, ja jos en, niin sitten kaadun omaan tyhmyyteen ja toivottavasti en toista samaa virhettä. Nyt ei vaan ollut mun päivä loistaa, ja hyppärillä tuli vaikka mitä kieltoja ja Moona esteistä ohi, kun en ohjannut. Positiivisina asioina oli hyvät kontaktit Moonan osalta. Kepeillä mokia kummallakin radalla, sekä aloituksessa että lopussa, ekaa kertaa keppivirheitä, paitsi Joensuussa se ihme välikepin ohitus, jota en niin laske. No oli ihan hyvä epäonnistua välillä kunnolla, niin etten voi ainakaan syyttää koiraa, paitsi ehkä niistä kepeistä vähän. Ei ollu kivaa kisata ei, ja löysintä ohjausta ikinä, pakka hajos kummallakin radalla.


Perjantaina sitten treenattiin, vetäsin hatusta oikeen mukavan radan, jossa mentiin moneen kertaan kepit. Olipa mukava treenata pitkästä aikaa rataa yksinään, tätä olen kaivannut. Saa itse miettiä rauhassa ja treenata mitä huvittaa, ilman ohjaajaa sanomassa mitä pitää tehdä ja mikä meni pieleen. Kaikella on puolensa. Aluksi yritin nollalla heti läpi, ja 10vp kaikki kepeiltä, eli on niissä vaan parantamisen varaa. Lopuksi hinkuttamisen jälkeen taas nollayritys, ja nolla tuli. Oli hurjan hyödyllinen treeni kummallekin, ja taas meillä oli hauskaa.


Lauantaina tein kaksi toistoa kaikkia kontakteja omalla pihalla, ollaan palattu vanhaan, ja palkkaan paljon kontakteista, enkä stressaa vauhdista ja aina palkkaa. Tuntuu menevän parempaan päin :)


Tänään sitten Järvenpäähän kisaamaaan. Ihanan aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, ja lähdettiin ihan kaksistaan matkaan Moonan kanssa. Ihan niinkuin viime kesänä, hassu deja vu tunne. Viime järvenpäänkisat olivat parhaat kisat viimevuonna, vieläkin muistan ne radat, ja muistan että ekaa kertaa tehtiin yhdessä, ja sen kaoottisen fiiliksen tilalta nautin jokaisesta hetkestä, ja vaikka tuloksena olikin vain hyllyjä, niin leikittiin vaikka kuinka kauan kentällä kisojen jälkeen palkaksi, ja ihan vaan huviksi. Istuskeltiin silloin ratojen jälkeen nurtsilla, ja tein niin hyvän ja nyt kisarutiineihinkin kuuluvan havainnon. Jokaisen radan jälkeen kannattaa istua hetkeksi alas, ja käydä rauhassa suoritus läpi pala palalta, ja sitten päästää siitä irti, jotta voi taas ladata kaikki ajatukset seuraavaan starttiin. Niin yksinkertaista, mutta itselle tärkeä havainto. Mutta takaisin tähän päivään, matkalla tuli radiosta vain hyviä biisejä, ja yritin oikein tsempata mun ajatusten kanssa. Halusin takaisin sen tekemisen ilon, tuloksista välittämättä. Kisaamisen pitää olla hauskaa, ja varsinkin viimeisen epäonnistumisen jälkeen piti saada hyvä fiilis päälle. Katselin radan rakennusta ja manasin radan ajatuksissani ihan mahdottomaksi meille, "Voi ei, okserille pitää tehdä takaaleikkaus, Moona pudottaa riman, voi ei, en ehdi tuollakaan ohjaamaan sitä oikeaan putkeen, vihaan hyppyratoja.", sitten katselin vielä minit, ja ajatuksissa pyöri vain: "Onpa noi kaikki hyviä, ei Moona osaa noin, en mä ehdi tonnekaan kun Moona on niin nopea, jne." Lenkitin Moonan ja huomasin ettei lämppähyppyjä ole tarjolla, ou nou. Tehtiin sitten luoksarin stoppeja ja tokoa, jotta Moona sai tuntumaa pohjaan. Lämpässä on ihan liian usein käynyt niin, että se pudottaa ekan riman jos pohja erilainen. Rataantutustumista ennen sain skarpattua itseni, huh, ja pää vilisi erilaisia ohjausvaihtoehtoja, joista onnistuinkin valitsemaan sopivat. Unohdin negatiiviset ajatukset ja radan juokseminen tutustumisessa tuntui rullaavan, se olikin itseasiassa aika helppo rata Moonalle, ei se haittaa vaikka en ehdi juosta, Moona irtoaa ja lukee hyvin rataa, miksi mä sen olin unohtanut. Hain Moonan autosta ja kipkap radalle juoksujalkaa, takaaleikkaus okserille meni kuin vettä vaan, ja Moona irtosi hienosti joka paikkaan, kepeille kesti hetken löytää, mutta nollalla maalin, jes. Oli hyvä rata, ja aika riitti voittoon. Katselin taas minejä samalla kun löhöilin auringossa, toka rata oli nyt oikeasti aika vaikea, muttei mikään kohta ollut meille mahdoton. Ajattelin että nolla siitä on otettava, koska kolmatta rataa en jaksa kyllä mennä siinä helteessä. Välistävedot vähän jännitti, mutta ne oli helpotetussa kulmassa. Taas koira juoksujalkaa autosta, olin jo lähdössä ihan hiessä, onneksi ollaan oltu niillä Juhan rääkki yksäreillä. Kolmantena esteenä puomi, ja Moona varasti ilman lupaa, en puuttunut kun oli niin hyvä fiilis ja meno päällä. Sitten keinulla suhisin ja huusin pintaa, muttei se tietenkään totellut, kun oli ottanut jo yliotteen puomilla, kepeille kesti kauan löytää taas sisään, ja annoinkin sen itse rauhassa hakea, sadasosia palaa näihin, keppejä pitää treenata todella. Aan otin sitten varman päälle enkä vedättänyt, vaan jäin taakse, ja huh se pysähtyi. Pidin siinä ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja olin jo liikkunut liian kauas siitä missä olisin nopealla vapautuksella ollut, joten rytmitys meni ihan pieleen, ja lopun valssi valui tosi pahasti, läheltä piti, että sain sen kalasteltua oikealla hypylle. Nollalla maaliin ja oli niin hauskaa, vaikkei se ihan totellutkaan. Sijoituttiin toisiksi, sekunti jäätiin voittajasta. Parempi kuitenkin että pidin sen siellä A:lla kunnolla, muuten oli ehkä ärsyttänyt aika paljon, jos olis kaikilta kontakteilta päässyt varastamaan :D Voi tuhma ihana Moona, tietää ainakin mihin kiinnitetään huomiota siellä kolmosissa syksyllä, rehelliseen kontaktityöskentelyyn! Vuoden tavoitteet on nyt agilityn osalta saavutettu, vajaa kolmessa kuukaudessa ollaan tehty 6 nollaa. Se on nyt sen merkki, että suoritusvarmuus on ihan hyvää, ja hyviä ratoja on tehty! Nyt on hyvä jäädä kisatauolle :)


Paljon palkintoja, arvollisesti jää jopa starttimaksusta voitolle, kerrankin. :D


Illalla vielä viestiä, Naku on aika hyvä siinä :) Sitten ammuttiin niin, että Moona ja Jerry oli "lenkkeilemässä", jos vaikka Moona huomaisi, ettei niihin tarvitse reagoida, kun muutkaan ei välitä. Tuntui ihan hyvältä näin, eikä Moona pahemmin välittänyt. Vähän korvat luimuun aluksi muttei muuta, otti siis hieman painetta hetkellisesti, mutta aina paukkujen välissä ihan rento. Näin se totuttaminen menee varmasti parhaiten, kun Moona saa itse huomata ettei mitään pahaa tapahdu, eikä mun tarvitse yrittää leikittää tms.


 

tiistai 15. toukokuuta 2012

Moona fyssarilla ja Rasmu aksassa



Moona pääsi tänään fyssarille hoidettavaksi. Ensin katseltiin liikkeitä, ja Niina huomasikin saman kuin mitä itse olin havainnoinut. Takajalkojen liikeradassa oli jotain pientä poikkeamaa normaaliin. Välillä ravasi normaalisti, mutta välissä aina pieni hypähdys? Istumiset ja maahanmenot olivat symmetriset, sitä kai siinä katsotaan. Ei taipunut vasemmalle normaalisti, mutta tässä on aina ollut vikaa, kiitos vain seuraamisen. Nyt oli kuitenkin vielä huonompi, ja saman olen huomannut pyörimis tempussa toiseen suuntaan, agilityssa olen huomannut senmyös  niistoja harjoitellessa taipuvan toiseen suuntaan paremmin. Sitten katsottiin syvien lihaksien kunto, ja nyt keskivartalon syvät olivat ihan yhtä priimaa kuin muutkin. Kropan hallinta on Moonalla oikein hyvä, eikä mun enää tarvitsekaan niitä syviä säännöllisesti jumpata. Vähän aikaa sitten testailtiinkin niitä raunio koirien tikapuu esteitä, ja Moona tepsutti siitä ekalla yrittämällä ilman minkäännäköistä ongelmaa, se on kuulemma tosi vaikea monelle koiralle. Takajalkojen noston opettaminen on myös auttanut sitä hahmottamaan kroppaansa paremmin. Selän jousto oli taas vähän jäykkä, muttei mitenkään merkittävästi. Seuraamisen puoleinen "kylki" oli hyvä, toisin kuin viimeksi. Itse olen sitä yrittänyt myös hieroa, ja ehkä auttanutkin. Takajalkojen kintereet oli ihan jumissa, ja myös vasen lonkka(?), siitä kuului myös joku ihme napsahdus. Jalat taipuivat kuitenkin ihan normaalisti. On vaan niin rasittuneet, että sen takia jumit. Oudot takajalan liikkeet varmaan johtuivast sitten niistä jumeista, katsottiin että ravasi rennommin käsittelyn päätteeksi. Ja mun pitää itsekin seurailla sitä, ja hieroa kintereitä säännöllisesti. Viimekerralta oli paperiin merkitty liian lihava, ja nyt todettiin Moona aliravituksi ja yli kunnossa olevaksi. Se pääsi pulskistumaan talvella kennellyskän takia, kun annoin sille normaalisti ruokaa liikunnan ollessa nolla, sitten vähensin hetkeksi ruokaa reilusti, ja Moona laihtui kovin nopeasti, jolloin ruoka palautui normaaliin. Kesän tultua on liikunta ehkä jopa tuplaantunut talveen verraten, joten ruokaa tuli sittenkin liian vähän. Jo kolmisen viikkoa sitten huomasin sen olevan ihan luinen, ja lisäsin ruuoan määrää reilusti, ja silti se on vieläkin liian laiha. Nyt saan lisätä ruokaa taas, joten määräksi tulee 6dl päivässä + koulutusnamit ja muut herkut. Niin se vaan taitaa liikkua kuitenkin aika paljon. Toivottavasti paino lähtee nyt nousemaan. Suositus oli myös vähentää treenimääriä, ja niin se vaan on, että kesäloma agista on viisain ratkaisu. Hausta tulee taukoa automaattisesti talvella, tokoa on pakko treenata piirinmestaruuskisojen takia, temppuja pitää opetella syksyn tanssikisoja varten. Agilityssa ei ole kesällä kisoja, eikä kisoja varten tarvitse treenata samalla lailla, joten se on vaan helpoin jättää pois. Syksyllä sitten uudella innolla, rennommalla mielellä, paremmalla hyppytekniikalla ja parempi kuntoisena muutenkin. Voin kuvitella myös, että Moonan stressitaso lakee, kun agility on kuitenkin niin kiihdyttävää.



Rasseli pääsi Moonan treeneihin, ja oli niiiiiiin innoissaan. Kontakteille pysähtyminen oli vähän unohduksissa, mutta välillä tuli hyviäkin. Rata oli aika helppo, jotain putki-puomi erottelua, mutta Rasselle se on aika helppo nakki. Yksi sokkari oli ohjaajalle vähän hankala, mutta sekin saatiin onnaamaan. Lopuksi tehtiin nollarata yritys, ja Rasmus sai heti nollan. Hyvä Ras :) Sitten pääsi vielä uimaan ja leikkimään kamujen kanssa, loisto päivä siis. Rasmus on niin ihanan kiltti koira, mukavaa vaihtelua mennä sen kanssa välillä.


Nakun kanssa ollaan myös treenattu, ja se edistyy hurrjaa vauhtia. Keinua ja keppejä on aloiteltu, ja kontaktitkin tuntuu edistyvän. Rimat oli viimeksi 50cm, ja tehtiin vaikeaa radanpätkää. Hyppäsi nätisti ja lukee jo rataa kuin vanha menijä. Se edistyy niin vauhdilla verraten Moonaan, mutta onhan se ihan eri asia kun nyt tiedän taas enemmän mitä olen tekemässä, eikä toista samoja virheitä kuin Moonan kanssa silloin alkuun.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Uimassa


Tänään oli niin kaunis sää, että oli pakko lähteä vähän pidemmälle lenkille. Suunnattiin siis meidän lemppari lenkkipoluille, niin Moona pääsi lemppari järveensä polskimaan.


Moona odottaa kehotusta hypätä järveen, nää on Moonan lemppari uimahyppypaikkoja. :D



 


Vihdoin se sanoi "Missä kala?"



Äkkiä ylös..



 


.., jotta pääsee uudelleen hyppäämään.



 


Korvatkaan ei voi välttyä kastumiselta.



 


Fiilistelyä





Illalla mentiin vielä tokoilemaan, kun oli omatoimitreenit. Tosin ainoat ahkerat meidän lisäksi oli Tuija ja Pyry, mutta toisella puolella kenttää oli rallytokoilijoita, niin saatiin häiriötä kuitenkin. Treenit meni ihan kivasti oikeastaan, muttei loistavasti. Ensin tehtiin seuraamista, ja täyskäännökset tuntuu jotenkin huonoilta, muuten ihan ok. Sitten zetaa, makasi heti ensimmäisen seisomisen, buu. Tein nyt vähän uudella tavalla, ja helpotin toiselle toistolle ja palkkasin heti, ettei se jää virheeseensä kiinni, niinkuin näissä tilateissa liian usein käy. Otin zetan uudestaan alusta, järkkänä i-m-s, kaikki asennot hyviä, ja seuraaminen myös. Treenailtiin myös ihan asentojen erottelua, ja vielä uudestaan zetaa. Sekoitti pari kertaa jonkun siinä erottelu treenissä, toivottavasti alkaisi olemaan pian tarkempi, kun näitä on nyt treenattu kuitenkin. Jossain vaiheessa oli niin, ettei se oikeastaan sekoittanut ollenkaan, mutta selvästi ei enää ole porkkanan tarkka.. Sitten ohjattua noutoa, merkeiltä palkkasin paljon, ja ne olikin ihan hyviä. Ensin kokonaisena kummatkin suunnat, meni hurjan tarkasti ja kuulolla, ja lähti hyvällä linjalla hakemaan. Oli vähän hidas, mutta uskon että paranee kunhan vain onnistumisia tulee, ja itsevarmuus kasvaa. Nyt kun se on mennyt niin useasti pieleen, niin ei ihmekään että vauhti kärsii. Otin vielä yhden helpotetusti, niin että kävelin näyttämässä haettavaa kapulaa, ja palautuksessa juoksin karkuun, ja annoin Moonan murista hetken kapulan kanssa ennenkuin käännyin ja Moona pääsi luovuttamaan. Sitten tehtiin paikkamakuu, namut tassujen edessä, ja oltiin pitkään piilossa. Odotti hyvin omaa käskyään maahan, ja vapautin palatessa suoraan maasta, vasta kun muut oli käskeneet sivulle. Otin myös lyhyen istumisen, ja se tuntuu aika varmalta. Pitää vaan pidentää aikaa, ja ottaa kiusaamisia. Viimeksi kun kiusattiin, niin Henkka taputti maata ja sanoi maahan, niin Moo silti pysyi hienosti istumassa silti. Sitten vielä kaukoja, niin että oli myös takapalkka. Ensin teki miten sattuu, ja kun huomautin niin alkoi toimimaan paremmin. Näitä pitäis treenata ihan tuhottomasti.


Eilen oltiin pitkästä aikaa oman ryhmän hakutreeneissä, ja hyvä treeni, vaikkei ihan täydellisesti onnistunutkaan. Ensin valmis etukulma ilmaisulla, ei ollut kai löytänyt irtorullaa, niin ilmaisi sitten kiinnolla. Hyvä näin, varmaan voidaankin sitten siirtyä pian kiintorullalla ilmaisuun. Toiseen etukulmaan ääni, ukko oli tosi syvällä, eikä ihan kuulunut mistä ääni tuli. Lähetin sitten vähän väärään paikkaan, Moona kääntyi oikeaan suuntaan muttei löytänyt, juoksenteli siellä ja kutsuin pois, ei meinannut totella. Lähetin uudelleen uuden äänen kanssa, nyt kääntyi väärään suuntaan, sekosi kai kun palattiin niin paljon taaksepäin kun olin edennyt. Kutsuin pois, ja sitten uudella lähetyksellä ei meinannut millään lähteä suoraan, kutsuin aina pois, ja menin eteenpäin, lopulta sainkin sen lähtemään suoraan, ja ukko löytyikin sieltä. Kannatti siis uskoa. Seuraava äänellä ja ilmaisulla, muuten hyvä, mutta pudotti rullan 5m ennen muo, tajusi pian itse ottaa sen ja tuoda. Katsoin läpi sormien, kun ei se tahallaan.. pöh.. Seuraavassa oli tarkoitus harjoitella etenemistä, ja otettiin ääni jonka jälkeen ukko liikkui aluetta eteenpäin piilolle. Oli taas ylisyvä, n80m, ja taisin lähettää himpun vinoon, lähti tosi hyvin ja suoraan, ja ilmeisesti oli edennytkin aluetta kun palasti metsästä suoraan mun luo. Ei ollut vaan löytänyt, kun sen hieman vinoon on aika pitkä matka kun juoksee sen 80m takarajalle, uudella lähetyksellä lähti ihan yhtä innolla, vaikken ottanut uutta ääntä, kesti varmaan 5min löytää, mutta onneksi löysi. Kaksi vikaa vielä äänillä ja suorapalkoilla. Otin ekaa lukuunnottamatta kaikki äänillä, jotta pistot pysyisivät suorina. Ollan nyt aika nopeasti siirrytty valmiisiin, ja vielä ilmaisuihinkin. Vieläkin ihmettelen miten se ilmaisu siirtyi niin hyvin metsään alun hankaluuksien jälkeen, melkein sen täytyy johtua siitä yhdestä taistelusta kun se ei millään suostunut tuoda rullaa viime talvena, ja aina sai vain lisä apuja. Niin se taitaa vaan kaikessa kyllä olla Moonan kanssa, että jos houkuttelee, niin siitä saa passiivisen kovin helposti, ihan joka asiassa. Arjessa myös, tai tokossa :D Ehkä siksi, kun se on saanut oppia melkein kaiken itse keksimällä, se ei osaa muuta tapaa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Negatiivista ajattelua + kisavideo


Tässä Moonan nollarata vikoista ykkösten kisoista



Kerrankin jotain videoa kisoista. Mutta surullista on se, että katson videota liian kriittisesti, miksi olen noin huono. Olen jokapaikassa myöhässä, ja Moona joutuu katsoa ja kysyä monessa paikassa. Ainoa hyvä oli kontakti, joka on tän hetken treenitilanteeseen verrattuna nopea.


Tänään oli tottistreeni. Tehtiin häiriöitä seuraamisessa ja paikka istumisessa, ne meni tosi hienosti. Monta muuta asiaa ei sitten mennyt. Ensin ammuttiin, Moona liinassa ja nyt leikin pallolla. Reagoi selvästi, vaikka oltiin tosi kaukana. Jossain vaiheessa irrotin liinan, ja sitten Moona vähän rentoutui ja leikki melko normaaliin tyyliin. Pallon tuijottaminen meni pelon ohi, mutta ehkä se ei silti ollut ihan hyvä noin. Jatkossa voisin ehkä seurauttaa sitä, tai käveleskellä, niinkuin kerran jo tehtiin. Silloin Moona tuntui käsittelevän tilanteen paremmin, ehkä. Paikkamakuu oli ihan surkea, ei yhtään keskittynyt siinä, eikä oikein innostunut leikkimään palkka pallollakaan. Söi ruohoa vaan, ja muutenkin lenkillä ahmi sitä kuin mikäkin lehmä, ei ollenkaan normaalia. Voikohan se olla jotenkin kipeä. Seuraamisessa oli huonosti mukana, ja täyskäännökset tuntui huonoilta. Eteenmenossa seuraaminen on parantunut hieman, ja palkkailinkin siitä. Lopuksi teki mieli vielä ottaa jotain, kun tuntui ettei itse treeni mennyt niin hyvin. Otin noutoa, takuulla hauskaa ja varmaa, ööööööö ei. Palautusvauhti oli Moonaksi tosi hidas, ja ravasi monet askeleet ennen luovutusta. Mietin että varmaan se aina tekee noin, ajattelen vaan liian negatiivisesti taas, mutta katsoin äsken edellistä toko videota, ja hyvällä vauhdilla se silloin teki, eikä ravannut lopussa. Tykkään hirveästi Moonan noudosta, vaikka se onkin liian tiivis luovutuksessa, nyt ei ollut mitään tykättävää siinäkään :( Tehtiin vielä palautuksia, myös vinosta, ne oli hyviä. Jäävät kerran zeta tyylisesti, kaikki oikein.


Miksi kaikki tuntuu menevän niin huonosti. Yleensä oon aina hyväntuulinen treenien jälkeen, koska Moona on ollut niin hieno, enää en edes muista milloin olisin viimeksi osannut iloita ja treeni olisi mennyt hyvin. Varmaan hallikaudella oli viimeksi tosi hyvin menneet treenit. Kokoajan mennään van huonompaan suuntaan, loppuukohan tää alamäki koskaan? Vaadinko itseltäni liikaa, vaadinko Moonalta liikaa, vai missä vika? Liian moni asia ei suju, ehkä Moonakin aistii sen. En tiedä yhtään mitä tässä pitäis tehdä. Yleensä huonomman treenin tai honosti menneen liikkeen jälkeen stressaan ja pohdin miten asia ratkaistaan, miten lähdetään korjaamaan, ja sitten treenaamaan heti kun ehtii, ja sitten meneekin vähintään paremmin. Aina kaikesta ollaan päästy yli, mutta nyt en luota siihen, että seuraavissa treeneissä menee paremmin. Ja vaikea tässä on mitään seuraavaksi treeniksi miettiä, kun ongelma on jokseenkin yleisluontoinen. Jos Moonan vahvuudet seuruu eikä noutokaan tunnu hyvältä, niin ei varmaan mikään mukaan onnistu. Agilitynkin otan liian vakavasti, tiedän että mulla on super hieno koira, mutta silti nään vaan ne virheet. Kontaktitkin on loppujenlopuksi ihan siedettävät, pilaan vaan niitä lisää liiallisella treenaamisella, vaikkeikai ne treenaamattakaan parane. Haussa on sentään mennyt aika hyvin, mutta voi oikeasti olla, että haussa kisaamisen saa unohtaa paukkuarkuuden takia. Milloin musta on tullut näin negatiivinen, vaikkei nyt uskoisikaan, on mun vahvuus ainakin omasta mielestäni ollut positiivinen asenne, minne se on oikein hukkunut?

tiistai 8. toukokuuta 2012

Mukava vapaapäivä


Kesä on täällä! Ekaa kertaa tarkeni olla t-paidassa, ja silti tuli kuuma. Ja Moona heitti talviturkin myös, olinkin ihan kokonaan unohtanut kuinka paljon Moona rakastaa uimista. Agitreenien jälkeisellä lämppälenkillä tuli nurkan takaa yllättäen lapsia, eikä Moona edes häntäänsä heilauttanut, tsippaili vaan polkua korvaa kääntämättä rauhakseen eteenpäin. Mietin että se taitaa olla aika väsynyt, kun ei edes huomaa mitä ympäristössä tapahtuu. Hetken päästä kuulin yllättäin murinaa ja roisketta. Vähän pelästyin, mutta Moona olikin vain pulahtanut uimaan, niinkuin aina on ollut tapana treenien päätteeksi. Oli niin innoissaan että ihan kunnolla räyhäsi vedelle räpiköidessään.


Aamulenkillä, tai no päivä se taisi jo siihen aikaan olla, istuskelin pitkään kalliolla suklaata mussuttaen, ja katselin kun Moona jahtasi kaiken maailma ötökkiä ja lintuja. Ihana ihana kesä. Lenkin jälkeen lähdettiinkin suoraan tokoilemaan navalan nurmikentälle, välillä tehtiin jotain, ja sitten taas lokoiltiin aurinkoa ottaen. Niin stressitöntä, eikä minnekään kiire. Ensin otettiin yhtä niistä monista murheenkryyneistä, eli metalli hyppynouto pääsi syynaukseen. Tehtiin aika paljon kaikkea hauskaa, hyppyä agility tyyliin, karkuun juoksua, ja kokonaisena. Ote oli hyvä, asenne hyvä. Lisää tällaisia treenejä, niin eiköhän se tästä. Sitten seuraavaan vaikeaan juttuun, eli ohjattu nouto. Merkit huonontuneet yleisesti, kun ei olla tehty niitä erikseen. Ensin tein kokonaisena liikkeen alkuna kummatkin suunnat, vauhdista palkka, toi oikeat. Sitten vielä helpotetusti, ja otin pitkästä pitkästä aikaa myös luovutukset, eikä ymmärtänyt muka mitä pitää tehdä, sylkäisi kapulan ja masentui. Uusi yritys ja nyt muisti hyvin, hönö. Pitää muistaa ottaa noutoa loppuun myös, vaikka pääasiassa palkkaisinkin vauhdista. Ja vinosta luovutukset treeniin myös. Sitten harjoiteltiin merkkejä, laitoin neljä merkkiä "keskipisteestä" eri puolille, tarkoituksena harjoitella oikean merkin lukitsemista, ja saada vauhtia juoksuttamalla sitä pitkällä matkalla vastakkaisille merkeille. Parani loppua kohden, ja alkoi selvästi ymmärtämään, että mun rintamasuunnasta suoraan olevalle merkille kuuluu mennä, välliläkun se lukitsee väärän merkin, eikä pysty päästämään siitä irti. Vauhtiakin saatiin lisää, oli oiken hauska harjoitus. Loppuun vielä eteenmenoa, palkkailin nyt seuruu osuudesta. Sitten tulikin treenikaverit, niin sain otettua vielä paikkamakuun pk-tyyliin. Jätin namut tassujen eteen, ja sanoin paikka käskynkin, makasi aikas nätisti, paitsi kun Naku teki luoksarin, kääntyi pää. Kielsin ja moona otti sen hyvin, ja pysyi rauhallisena. Ihan tyytyväinen olin kyllä. Sitten Moona autoon tauolle, ennen esineruutua. Esineenä kännykkä ja pieni pehmo-avaimenperä. Meni mun mielestä ihan hyvin, ja jaksoi etsiä. Lisää "jotain" olisi voinut vielä olla työskentelyssä, ja ennen lähetyksiä kaipasi vähän innostamista. Voisi tehdä vielä hajunhakuja esimerkiksi, niin varmuutta ja itseluottamusta tulisi lisää. Nyt se ei ole ehkä vielä ihan varma, vaikka jaksaakin työskennellä ja löytääkin esineitä.


Hetken lepotauon jälkeen päästiin kesäkauden ensimmäisiin treeneihin. Ryhmä ja koutsi on "uudet", vaikka kaikki onkin ennestään tuttuja. Kivaa vaihtelua kuitenkin, ohjaajana Nadja. Treeni oli mukavan erilainen, ja saatiin uusia näkökulmia, ja itsekin sai taas ajateltavaa ja treenattavaa. Mikäs sen parempaa siis.



Alku oli miltei mahdoton, kokeiltiin vaikka ja mitä, ja lopulta löydettiinkin sopiva ohjaus. Kakkosella olin ottamassa vastaan ja jarruttamassa, ja siitä sokkari ja kolmoselle niisto. Ainoa tapa millä 2-3 ei valunut pikäksi. Moona jarrasi mun mielestä hyvin kun jarrutin lähellä ponnistuspaikkaa, mutta ei onnistunut ollenkaan, jos merkkasin hypyn ajoissa ja lähdin liikkeelle. Eikä ihmekään, koska sellaista ei olla opeteltu, ja treenien jälkeen tajusinkin, että suhina tarkoittaa jarruta nyt. Ja siinä merkkaamisessa kävikin niin, että se kokosi kun suhisin, mutta hyppäsikin pitkästi väärään suuntaan kun suhina lakkasi ja lähdin liikkee käännöksen suuntaan. Näitä pitäis harkata siis jotenkin, niin saadaan lisää vaihtoehtoja ohjaamiseen. Treenin jälkeen tuli myös mieleen, että Anne-Marian koulutuksessa on joskus ollut melko samanlainen tilanne kuin tässä alussa, ja ratkaisua mietittiin silloinkin. Niisto toimi hyvin, ja ennakoivat valssitkin, kun sain rytmityksen kohdilleen. Oli tarkoitus lähettää koiraa itsenäisesti hyppäämään, ja voi kamala kun mun teki mieli juosta mukana niissä paikoissa. Kepeiltä meinasi kääntyä väärään suuntaan lopussa, kun laittoi meneämään itsenäisesti, vauhtikin oli aika surkea. Kepit treeniin, hep! Moona pudotti muutaman riman, oli selvästi vaikeuksia pohjan kanssa, ja se pohja olikin talven jäljiltä aika mössöä paikoitellen. Moona ponnistaa ja liikkuu niin voimalla, ettei saanut oikein pitoa maasta. Kivat treenit kyllä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mikään ei onnistu eikä toimi


Joskus tuntuu siltä, että kaikki menee huonosti, vaikkei todellisuus ole ehkä kuitenkaan niin karu. (Nyt se kyllä tuntuu kovin karulta.)


Lauantaina käytiin kisaamassa Valkeakoskella ekat kakkosten kisat, ja suurimmaksi osaksi meni huonosti. Ekalla radalla lyllersin ja olin myöhässä, oma vika kun Moona pudotti riman, mitäs kiljuin täälä huutoja kun se oli ponnistamassa, silloin on vähän myöhäistä kertoa koiralla minne suuntaan pitäisi laskeutua. Keinulla halusin kokeilla vapauttaa ripeästi, sitä kun ollaan nyt treenattu, innostuis sitten liikaa A:lle, ja pysähtyminen jäi, vaikka käsky kävi. Uusin sen, eli HYL. Toiselle radalle skarppasin, ja sainkin mahtavan kisafiiliksen päälle. Tykkäsin myös radasta, se haastoi mukavasti, ja pääsi tekemään vaikka mitä kivoja ohjauksia. Heti niiston tapainen jarrujuttu kakkoshypylle, sitten hauska valssi, vastakäännös, ennakoiva valssi ja japanilainen. Sai syöksyä tilanteesta toiseen, ja kokoajan piti ohjata kunnolla. Kiljuin, hoputin ja kannustin siinä samalla, ja oli niiiiiin hauskaa että. A:n ja keinun kontaktit otti hyvin, varmaan vapautin aika nopeasti niiltä. Sitten kolmanneksi vikalla esteellä ei stopannut puomille, murrr. Nollalla maaliin, nopein aika myös, ja eka LUVA. Sitten vielä hyppäri, ja ohjaaja taas mokaili senkin. Jäin miettimään jotain kun koira putksessa, ja sitten olinkin taas myöhässä, ja onnistuin torpedoimaan valssaamalla surkeasti ja huutelemalla jotain riman päällä, eikä Moona antanut anteeksi. Sitten vielä vekitin ihan pöllösti, ja taas rima sen takia. Oli siinä radalla ihan hyviäkin pätkiä, ja yllätin itseni ehitmällä lopussa vedättämään koiraa oikein kunnolla. Tulos 10vp, ja sijoitus kolmas, eli sentäs lohdutuspalkintoja saatiin. Jotenkin tuntui surkealta kisapäivän jälkeen, vaikka toisaalta iloiselta, kun meni noinkin hyvin. Moona oli ihan jees kisakaveri, tai no radoilla tomi hyvin, muuten oli ihan possukka. Kävi hurjan kuumana, ja hyvä ettei tukehtunut vetäessään radalle. En voi sitä käskeä olla vetämättä, kun siihen ei saa kontaktia, menee vain hermot, ja Moo kuumuu lisää. Ainoa keino jonkinlaisen kontaktin saamiseen on leikkiä sen kanssa, ja siinäkin saa tehdä töitä että se pystyy leikkimään ennen rataa. Lämppälenkillä meinasi aina pujahtaa aidan ali kisaradalle päin, ja yritti aina tilaisuuden tullen rähistä muille koirille. Ei se kai yleensä ihan noin huonosti käyttäydy, huoh.


Kontakteja ollaan otettu muutamaan kertaan omalla pihalla, ja voi apua miten huonot ne on. Ne on olleet tosi nopsat, mutta ei ole enää, paitsi kisoissa liiankin. Tää onkin suurista suurin onkelma, niiden toivois olevan ihan samanlaiset kisoissa ja treeneissä. Nyt vielä voi pyytää kisoissakin pysäytyksen, mutta sitten joskus kolmosissa ei aika tule riittämään mihinkään, jos ei vapauta ajoissa. Totesin tänään ettei Moona tiedä mitä käsky pinta tarkoittaa, tehtiin puomin alastuloa, ja jos sanoin käskyn ajoissa se hipsi ja jäi jopa kokonaan seisomaan kontaktille. Siis se Moona jolla on ollut hienot kontaktit, joskus vuonna nakki ja peruna ilmeisesti. Syitä voi vaan arvuutella, viimeaikoina olen alkanut palkkaamaan vain nopeita, ja hitaista tai lagaamisista olen ottanut sen pois ja antanut uuden yrityksen, tuloksena se, ettei se pääse lagaamisesta yli, vaan on muuttunut epävarmaksi oikeasta suorituksesta. Ollaan myös alettu harjoittelemaan vapautusta ennen pysähtymistä, mutta kontaktit oli jo ennen sitä liian hitaat. Tänään kokeilin ilman sitä pinta käskyä, pelkkää kiipee kiipee hapatusta, ja kas kummaa, ripeitä kontakteja. Hyvä että takajalat jäi puomille. Jospa ne nyt lähtis sitten näin toimimaan, ainakin toivo elää. Seuraavalle koiralle tulee ihan varmasti juoksukontaktit, oli kuinka hankalaa opettaa tai ei, ihan sama. Pää hajoaa näiden kontaktien kanssa. Ja juoksukontakteista saa varmaan helpommin muutettua pysäytyskontaktit, kun nekin menee ihan persiilleen kuitenkin.


Ja sitten päästäänkin tokoon, ja uudet ongelmat valtaavat pään. Kesäkuun lopulle olen vähän katsellut EVL korkkausta, ei sitä koskaan tiedä, jos saadaan kokonaisuus valmiiksi joskus. Nyt ollaan treenattu laiskasti, tai no viime päivinä sentäs vähän aktivoiduttu. Eniten ahdistaa luoksarin seiso stoppi, ja oikeastaan ihan kaikki muutkin liikkeet, jos tarkasti ajattelee.


Paikkamakuu: Mitä häiriöitä se kestää, entä lonkalle painonsiirto. Tänään otettiin Ninan tokoissa ryhmässä melko pitkä makuu, unohdin laittaa namut tassujen eteen. Kerran oli siirtänyt painoa lonkalle ja takaisin, muuten hyvä. Käskytin eriaikaan kuin muut, ei reagoinut muiden käskyihin, se oli hyvä.


Istuminen: Kestoa ja piiloa ollaan treenattu hävettävän vähän. Kiusattu sitä on jonkin verran, ja hyvin on ne kestänyt.


Seuruu: No seauraus on aina ollut Moonalla ihan hyvää, ei valittamista, vaikka parannettavaa löytyy.


Zeta: Yleensä on ollut tarkka ja tehnyt hienosti, mutta ei kai enää sitten. Ihme sekoittelua, virheet jää päälle, takajalat liikkuu seisomisessa helposti, yhyyyy. Ainoa liike jonka luulin sen osaavan.


Metallihyppy: Inhoaa kapulaa, taas! Ottaa vinoon suuhun, miksi oi miksi. Yhyyy.


Ohjattu: Viimeksi teki pätevästi, mutta mitä se nyt sitten kertoo? Joskus näyttää että osaa hyvin, mutta välillä tuntuu ettei sillä ole siitä hajuakaan, eikä varmaan olekaan ihan selvää.


Tunnari: Tätäkin viimeksi hyvin, mutta silti olen ylivarovainen tunnarin kanssa. En uskalla treenata, kun pelkään että menee pieleen.


Ruutu: Epävarmuutta, ruutinin puutetta. En tiedä miten itse kävellään loppuosa.


Kaukot: Välillä sujuu, välillä ei.


Luoksari: Se hiton stoppi on huono, on ollut paljon parempi. Unohdin taas sen avuilla oikean tekniikan, ei se vaan toimi Moonalle. Ei millään tule suurinta osaa hyviä stoppeja, ja ne pari kertaa kun on testannut ilman apuja, on tehnyt vieläkin huonommin kuin yleensä. Voi olla että itse en osaa, avuilla kun en ole itse opettanut juurikaan mitään, ainakaan kunnolla, ja voi olla ettei Moonakaan osaa oppia noin. En tiedä kyllä, parhaat stopit on saatu iloisella mielellä, ja palkkailemalla kaikki hyvät yritykset. Nyt kun olen alkanut siihen, että vain hyvistä palkkaa, on kehitys mennyt huonompaan suuntaan. En vaan osaa.


Ei siis hyvältä kuulosta, ei ollenkaan. Nyt aletaan oikeasti treenaamaan, koska tarkoitus on osallistua seuran pm-joukkueeseen Moonan kanssa elokuussa. Näin jo pari viikkoa sitten pahaa unta, ettei oltu treenattu tarpeeksi, ja oli sitten pakko osallistua kisaan joukkueen takia.


Muutenkin on pitänyt miettiä jaksottamista lajien kanssa, en halua kuluttaa Moonaa loppuun, vaikka se yleisesti ottaen jaksaakin. Jatkuvasti useat treenit päivässä on kuitenkin liikaa. Käydään vielä kahdet agikisat, ja sitten riittää, kesällä ei kisata, eikä sitten myöskään treenata.  Ohjatuissa saatetaan käydä, mutta yritän malttaa mielen ja ottaa vaikka Rasmusta ohjattuihin, tai mahdollisesti Nakua. Hyppytekniikkaa tehdään omalla pihalla harkitusti, ja kontakteja siihen asti että ne on ok, toivottavasti jo tässä kuussa. Heinäkuun lopussa aloitellaan treenejä normaalilla teholla, ja aletaan taas kisaamaan. Vajaa 2kk taukoa ei ole varmasti pahitteeksi, vaikka se aika ikävältä kuulostaakin. Kesäkuussa tehotreenataan siis tokoa. Lisäksi hakutreenejä, tottista ja esineitä, ja toivottavasti myös laukauksiin siedättämistä. Tanssitemppuillaan kun huvittaa, mutta mä suunnittelen kuitenkin ohjelmia syksylle valmiiksi. Tokon haluaisin vihdoin syksyllä jättää tauolle, mutta saas nyt nähdä, jos satutaan saamaan ykköstulos, niin varmaan haluan ne kaksi muutakin kerätä ennen pidempää taukoa. Ja jos ei saada ykköstä, niin en toivottavasti halua luovuttaakaan. Hankalaa on kaikki, kun oikein miettii ja suunnittelee.


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Valkohampaan leirillä + muuta



Viimeviikolla treenailtiin kaikenlaista, enää ei tosin ole niin muistissa että mitä. Ainakin aksat meni keskiviikkona aika putkeen, kun treeneissä oli seuran sisäiset möllikisailut. Moona teki nollan sekä kisaavien hyppy että agiradalta, ja voitettiin kumpikin. Eka agirata oli aika helppo, ennen rataa en saanut Moonaa ihan kuulolle, ja radalla ohjasin liian vaisusti, enkä rytmittänyt hyvin, muuten ohjaukset ihan ok. Taiteiltiin nolla kuitenkin Moonan ansiosta. Hyppäri oli kanssa helppo, ja tähän sain nyt itsekin hyvän fiiliksen ja yrityksen päälle, yhdessä kohtaa olin myöhässä, mutta sain pelasteltua kuitenkin. Moona oli niiiin hyvä, kuunteli mutta samalla luki hyvin rataa ja irtosi vaikka minne. Se oli taas niin täydellinen aksakoira, oikea timantti. Tottiksista jäi mieleen metrin hyppynouto, joka onnistui, mutta Moona mietti vähän hyppyä, vaikka vain pikkukapulalla tehtiin. Ammuttiin lopuksi, eikä Moona reagoinut yhtään. Laukaukset tuli yllättäen kun olin potkimassa sen kanssa eteenmenon pallopalkkaa, ja se taisi olla hyvä juttu. Yleensä Moona on ollut mulla hihnassa, ja siinä on sitten leikitty, ja koko tilanteesta on ehkä tullut jotenkin paineistava. En varmasti olisi edes uskaltanut pitää sitä irti niinkuin se oli, jos olisin tiennyt että nyt ammutaan jo. Hyvä että meni siis noin.


Perjantaina lähdettiin kohti Hauhoa ja Valkohampaan leiriä, jolta kotiuduttiin eilen illalla. Olin siellä siis ohjaamassa mm. agilitya, joten Moonakin pääsi mukaan vääränrotuisena belgejen ja schipperkejen keskelle. Ensimmäinen koiraleiri nyt siis takana, ja oli kyllä hauskaa. Moona jaksoi hyvin monet treenit päivässä, eikä oikeastaan nyt kotonakaan vaikuta normaalia väsyneemmältä, viettihän se leirillä suuren osan ajasta lokoilemalla häkissä, toisin kuin minä.


Hakumetsässä oltiin päivittäin, eli yhteensä 5 maastotreeniä tuli Moonalle. Motivaatio on Moonalla oikein hyvä nyt, ja vaikka se menee vauhdilla, niin tekee hyvin töitä. Lauantain kokeiltiin ekaa kertaa ilmaisuja metsässä irtorullilla, ja se onnistui heti tosta noin vain. Kolmannen näytöllä mulla vain nyrjähti nilkka, ja treeni jouduttiin keskeyttämään siihen.. Mutta pääasia että se ilmaisu sujui metsässä, ja ihmeen helposti se kävi. Seuraavassa treenissä oli myös yksi ilmaisu, ja siinä tuli vähän sählinkiä, kun Moona ei ihan osannut ohittaa keskilinjan ihmismassaa ja pudotti rullan ennen kuin löysi mut. Otettiin vielä toinenkin treeni metsässä ilmaisuja, ja viimeisellä niistä oli jo ihan edennytkin rulla suussa eikä palannut omia jälkiään. Tyhjät sujuu ekoina pistoina, niinkuin niitä yleensä olen tehnyt, mutta nyt ainakin kääntyi kerran väärään suuntaan tyhjällä, kun se oli kolmas lähetys ja lähti etukulman piiloa kohti. Ukot löytyi kaikki hyvin, ja Moonalla kova hinku etsiä, hyvällä mallilla on siis jokatapauksessa. Vikoissa treeneissä oli lopuksi samassa piilossa Moonalle kaksi tuttua maalimiestä, ja moona oli oikein onnellinen, siihen oli hyvä päättää leirin hakuilut :) Joka päivä taisi olla myös erikseen ilmaisuja kentällä, ja kaksi kertaa sai ilmaista myös kiinnolla, vähän oli vaikeaa, mutta ottaa kiinnon kuitenkin hyvin maasta, eikä sivukautta heilauttamalla niinkuin silloin joskus. Mökkikylää tehtiin kerran myös.


Aksaa Moona sai myös tehdä enemmän tai vähemmän. Puomi taas hidas, yyh. Treenailtiin kontakteja, niistoja ja kääntymistä pituudella ja muurilla sekä päällejuoksua kepeillä. Lisäksi kaikkea turhaa tai vähemmän turhaa esteillä humputtelua. Temppuja Moona pääsi näyttämään myös, ja treenailtiin myös jotain uuttakin. Moona pääsi myös pitkästä aikaa etsimään lelua metsästä kaverinsa tervu Jaron kanssa, ja kerran löysi Jaro ja kerran Moona. Se on kyllä hyödyllistä esineruutua ajatellen, koska aina näiden leikkien jälkeen on Moonalla enemmän hinkua esineruudussa etsimiseen. Vaikka onkin kilpailutilanne, niin hyvin on Moonalla silti nenu auki, kun lelu löytyy nopeasti. Tokoa/tottista tehtiin vain kerran vikana päivänä ihan viimeiseksi, vaikka ei mennyt niin hienosti, niin ainakin Moonalla oli intoa tehdä. Jäävejä sekoitti pariin kertaan, eikä tassut pysyneet paikallaan, noudossa ei malttanut olla rauhassa, kun jouduin aika voimakkaasti heittämään uutta painavempaa kapulaa. Ensin törmää luovutuksessa, sitten seuraavaksi vino pa.. Eteenmenoa edeltävä seuraaminen on ihan mahdoton juttu, kun niin kova kiire juoksemaan palkalle. Alla jotain videoa tästä, ja siitä on suosiolla jätetty epäonnistumiset pois..


Leirillä oli myös koiratoto, eli koirien juoksukilpailu. Moona voitti, ja Naku oli hyvä kakkonen, eli mun aksakoirat nappasivat tuplavoiton, hieno juttu! :) Tein myös Nakun kanssa vähän aksaa, ja se meni oikeestaan aika hyvin. Pääsin kokeilemaan myös viestiä, kun saan olla Nakun toinen pää. Vaikutti ihan hauskalta lajilta sekin, ja jatketaan varmasti Nakun kanssa.


 


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ekat hakutreenit, viimeinen nolla ykkösistä ja tokoilua


Huomaa että kesäkausi on käsillä, treenejä on jokaisella varpaalle ja sormelle, kädelle ja jalalle, tassulle ja korvalle.....


Agility on taas yhtä ylämäkeä ja alamäkeä, joskus osaan ohjata, joskus en. Joskus Moona keskittyy, joskus ei. Joskus hyppää nätisti, joskus roiskii. Että semmosta! Sunnuntaina napattiin kuitenkin se viimonen nolla kkk:n kisoista, ja voitettiin myös. Eli nyt kakkosiin. Rdasta tulossa video kunhan saan sen, mutta rata oli ihan kiva, vähän erilainen kuin yleensä profiililtaan. Vain A kontakteista radalla, hassua putki putkipyöritystä ja ansa esteitä, mutta silti aika helppo. Moona kulki kuin unelma, vaikka ohjaaja ei ollutkaan täydellinen. Heti alkuun olin suunnitellut tyhmän liikkumisen, ja Moona melkein menikin jo kepeille siinä, en tiennyt tuliko hylly vai ei, mutta radan jälkeen sain kuulla että ei se sinne kepeille vielä kerennyt, tuli toki laaja kaarros ja kerran pyörähti siinä itsensä ympäri, mutta aikaa siinä vain kului. Loppurata oli ihan hyvä, vähän myöhässä yhdessä valssissa, mutta ei sen niin vakavaa silloin kun Moona on noin ihana. Kaiken kaikkiaan tuntui sujuvalta, ja ihan kaikista tärkeintä on se, että tehtiin yhdessä, kummatkin keskittyi täysillä olennaiseen. Ennen rataa tein lähdön lähellä seuruuta ja jääviä, ja se tuntui toimivan ihan hyvin.


Videota viime viikon treeneistä



Kisojen jälkeen suunnattiinkin auton nokka kohti vuoden ekoja hakutreenejä, jee :) Olipa hauskaa hakuilla, ja kökkiä metsässä maalimiehenä. Moonalle 5 löytöä, kaikille ääniapu. Otin aina kahdesta äänet ja sitten palasin lähettämään, paitsi vikalle suoraan. Moona meni aina suoraan ja reippaasti, löytämisessä kesti melko pitkään, mutta löysi kuitenkin ukot aina lopulta. Nyt tuntuu oikeestaan ihan selkeeltä miten treenejä jatketaan, ja mitä tehdään seuraavaksi. Kunhan päästään vauhtiin, niin tyhjiä lisätään pikkuhiljaa, ja ilmaisu pitäis jotenkin taiteilla metsään.


Tokoiltu ollaan aika paljon myös, mutta pitäis vielä enemmän ja pienemmissä osissa. Ruudussa ollaan ainakin edistytty, ekoja kertoja ei yhtään tajunnut ruutua merkin kautta, vaikka ollaan me sitä hieman tehtykin, mutta silloin Moona oli aina ensin tehnyt VOI tyyliin. Videolla näkyy miten viime treeni meni, vähän epävarmaa se eka lähetys, toiselta puolelta parempi, kun ruutu jo tuttu. Teen nyt niin, että virittelen sen lähdöstä ensin ruutuun, haki ainakin viimeksi hyvin sivustakin, ja sen jälkeen viritys merkille. Käsimerkin annan vastakkaisella kädellä, niin se eroaa ohjatusta ja kierrosta. Merkillä Moona katsoi jo ruutuun, ihan hyvä kai, kunhan pitää merkin kriteeriin selkeänä. Merkit oli aika hyviä nyt, ja paikka ruudussa. Ohjattu on vähän epäselvä juttu, mutta katsellaan miten se tästä lähtee. Sain eilen Nina Mannerin tokotreeneissä ideoita siihen, joten kokeillaan niitä sitten. Luoksarin stopit oli pitkään tauolla, ja ne on painaneet mieltä. Nyt tartuttiin kuitenkin härkää sarvista, ja alettiin treenaamaan niitä hiekalla, koska hiekalla tulee helpoiten hyvä tekniikka. Lähdin tekemään Sirken neuvomalla tavalla, voimakkailla vartalo avuilla. Pidin huolen, että vauhtia oli jokaisella luoksetulolla, ja vain parit kerrat pysäytin melko lähelle, sain hyviä lukkojarrutuksia ja auraamis maahanmenoja :) Nyt tehdään vaan näin, ja vain hiekalla. Haetaan oikeaa tekniikkaa, ja draivia luoksetuloon. Seuruu tuntui tauon jälkeen huonolta, mutta eilisissä treeneissä katsottiin sitä tarkemmin, ja ainoa virhe oli, että välillä pa:ssa tulee hitusen eteen. Testailin sitä iste, ja jos pysähdyn ripeästi on pa hyvä, jos valmistelen pysähdystä tulee tassut 2cm jalkaterän yli. En olisi kyllä itse huomannut kyseistä virhettä. Käännöksissä tuntui, että pää nyökki aavistuksen, mutta ilmeisesti sitä ei kuitenkaan huomaa.


Ruutu treeniä: