sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Tokoa taasen


Olin tänään seurailemassa toko koetta ihan huvikseen, ja melkein tekisi itsekin mieli jo mennä, mutta ehkä nyt ei ihan. Ehkä hullua edes haluta mennä sinne kehään tärisemään, ja elää stressissä pahimmassa tapauksessa viikkoja ennen koetta. Voittajan liikkeet on aika hyvällä mallilla, mutta jostain syystä tuntuu ettei mikään ole kuitenkaan varmaa. Tunnaria on tehty hyvin hyvin vähän, ja kaukoja myös vaikaeammissa olosuhteissa. Ruutu on mitä on, pa kaikenpäälle vielä vinottaa. Hittolainen. Ihan älyttömästi tekemistä, että noi edellämainitut olisivat häiriövarmoja. Sitten liikkeiden lisäksi vielä se kokonaisuus, milloin me sitä päästään treenaamaan. Hallille pitäis päästä tekemään ihan koemaista treeniä, ehkä se järjestyy vielä, kunhan ne liikkeet ensin. Ehkä se tästä lähtee kun on juoksutauko ohitse..


Tänään on tehty kaukoja sisällä muutamaan otteeseen, ja on mennyt aika hyvin. Palkkailen vielä melkein joka vaihdosta, mutta kaikki vaihdot nyt kotiolosuhteissa menee useimmiten puhtaasti. Vasen takajalka vaan elää välillä ihan omaa elämäänsä, luisuu joissain vaihdoissa kumallisesti taaksepäin, miten sitä nyt sitten korjaa.. Kokeiltiin tänään ihan oikeankin pituinen sarja istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan, eikä kyllä liikkunut senttiäkään, milleistä en mene vannomaan. Sitten on taas asia erikseen miten hallilla, kun voi vire olla korkeampi. Sivulletuloja otin myös satsin, ja tuntui ettei vinottaisi niin paljon, mutta mene ja tiedä sitten miten on oikeasti asian laita. Että semmosta puuhanurkkaa tänään.


Rasseli pääsi hallille tokoilemaan, ja meidän treeni alkoikin aika koomisesti. Sain mahtavan idean testata miten pk A sujuisi, eikä ihan sujunut ei. Hyppäsi vauhdilla kyytiin, mutta kun etujalat oli toisella puolen iski pupu pöksyyn: "Hui, mamma miten luulet että pääsen täältä harjalta pois?? :(" Siinä se nökötti surkeana, kauhusta jäykistyneenä. Henkka tuli sitten nostamaan ja työntämään, minä vedin, niin ei tarvinnut sinne asumaan jäädä. Eipä siinä sit mitään, Rasmu oli kovin iloinen kun pääsi alas. Tehtiin hyppyä ilman houkuttelevia apuja, ennakolta kyllä virittelin tulevaan. Pariin kertaan ei ihan tajunnut ekasta käskystä hypätä, napitti vain hassusti niistä, mutta kolme hyvää hyppäämistä saatiin niin, että palkka lensi taskusta vasta kun Rasse oli hypyn yli, ja kerran jopa seis käskyllä pysäytyin sen sinne seisomaan hetkeksi. Muutkin jutut meni aika hyvin, että hyvä Rasmuli!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Rasmus treenaa, ja vähän Moonakin


Rasmus on saanut treenata jokaisissa Moonan treeneissä, paitsi sporttiksella aksassa kun sinne saa juoksussakin mennä. Eli Rasmuksesta on tullut nyt ihan aito tokokoira ;D Ollaan treenattu sen kanssa vaikka mitä, ja onnistuttukin niissä mitä on tehty. Seuruussa on imutettu nakilla, ja sivulletuloa otettu myös. Käsiapu on vaan pinttynyt siihen kiinni.. Liikkeestä maahanmenon se tekee kivasti, joskin reagoi käskyyn vähän hitaanlaisesti, mutta itse toiminto on ihan ok. Liikkeestä seisomista on aloitettu käsi avustuksella, ja jopa noutoa ollaan tehty. Ennen kokeilemista ajattelin, että Rasmuksella ei varmasti koskaan saa kapulaa suuhun, mutta väärässä olin. Vauhtinoutona tarttui heti kapulaan, ja palkkasin vauhdista. Pito onnistuu paremmin kuin hyvin, se oikein kahmaisee kapulan suuhunsa. Paikkamakuuta tehtiin ryhmässä tokaa kertaa, ja se oli siellä kuin patsas konsanaan. Hyppy sujuu hyvin, mutta seisomista se ei osaa. Luoksetulo pienellä käsiavulla hyvä. Rasmus on aika passeli toko koira, ja voi kun se niin tykkää tehdä mun kanssa. Taidan ottaa sitä ihan useamminkin tokoilemaan, myös kun Moonan juoksu on ohi. Aina sanon ettei rasmuksesta mitään tule tokossa, mutta kun saatiin vähän veuvoja, niin johan alkoi sujumaan ne vaikeampiekin juttujen opettelut. En vaan osaa, kun Moonalle olen liikkeet opettanut niin täysin eri tekniikalla. Vaikka Rasmus ottaakin painetta hyvin herkästi, niin hyviä puolia on myös. Se palkkautuu namuista, palloista, taistelusta, tai vaikka ihan kehuista, ja yrittää kovasti tehdä parhaansa. Patukoilla on nyt leikitty vaiteluksi palloista, ja se taistelee yllättävän hyvin. Ote on hyvä, eikä varmaan anna lelusta periksi, voitettuaan on niin ylpeää poikaa että.


Moonan kanssa on nyt käyty kahdet Liuhtojen treenit kahdeksasta, ja hyvin on kulkenut. Treenit kestää kaksi tuntia per kerta, ja ryhmässä 5 koirakkoa. Joka toinen kerta on Timo, ja toinen Tuulia. Radat on olleet ihan älyttömän kivoja, sopivan haastavia, muttei liian vaikeita. Käydään rata läpi aina yhdessä, ja siitä on kyllä todella hyötyä. Ja treeniaikaa on myös ruhtinaallisesti. Kouluttajista pidän kovasti, ja halli on mukavan tilava. Ihan luksusta siis. Ekalla kerralla mentiin rata Timon suunnittelemien ohjauksien mukaan, ja joitain kohtia joutui sitten tekemään oman mukavuusalueen ulkopuolella. Hyvä vaan. Koira piti irrotta takaa leikkauksen jälkeen kauas hypylle, ja Moona irtosikin hieman liikaa, heh. Saksalainen ei pelittänyt, ja Moona laskeutui liian kauas, näitä pitäis treenata. Niistoja oli paljon, ja ne toimi hvin. Timo sanoikin, että ovat oikein mallikkaita nyt. (Saatiin viimeksi yksärillä kotiläksyksi..) Lopussa oli pari persjättöä hypyillä, ja ihan huimaa että ehdin juosta Moonan edellä niissä. Eilen oli sitten Tuulia kouluttamassa, ja omasta väsymyksestä huolimatta selvittiin ihan kunnialla treenistä. Nyt sai valita omia vaihtoehtoja, ja lintsasin heti alussa ja ohjasin 3. hypyn japanilaisella, enkä saksalaisella. En halunnut millään jäädä hinkkaamaan sitä.. Alussa roiski rimoja kun yritin kiirehtiä 3. valssaamaan, mutta kun maltoin ohjata rauhassa, niin rimat pysyi. Vekkasin keppejä ennen olevalle hypylle, joten oli vaikeuksia saada koira oikeaan väliin kepeille vasemmalta puolelta, sain kuitenkin toimimaan kun helpotin linjaa. Keppikulmat reeniin.. Kokonaisuudessaa meni oikein hienosti kummallakin, ja lopulta saatiin kaikki onnaamaan. Aikaa jäi jopa hieman ylikin, ja Moona raasu oli niin puhki kuin olla ja voi, vaikka piti juomataukojakin välissä. Mä sain läksyksi, että rataantutustumisissa jo kiinnitän huomiota siihen, etten missään vaiheessa ole koira juoksulinjalla, niitä kävi nyt pari kertaa, että tungin Moonan pois linjalta. Moona sai kovasti kehuja taas, ja jopa minäkin omasta liikkumisesta. Mut onhan se Moona vaan aika hieno, hyvä siitä tulee, tai meistä tulee :)


Eilinen treeni:



Täänään vähän tokoiltiin pihalla, ja kuvasin ihan videotakin. Siitä näkee ihan realistisesti taas miten asiat on just nyt. Luoksarin stopeissa on nyt tuollainen ei niin hieno tekniikka, mutta ei se nyt mun mielestä pahakaan ole. Tolla tekniikalla se pystyy pysähtymään vähän nopeamminkin jos pohja on hyvä, mutta noi on nyt ehkä sellaista normi Moonaa. Puun kierto linjaa on käytetty paljon, ja se on harmivain jo senverran kova, ettei pito ole parhain. Tiellä tulee vielä huonommat stopit, kun se varoo liukkautta. Eilen vasta tein tämän hyvin yksinkertaisen havainnon, että heureka vaan. Ei siis stoppeja liukkaallaa ei... Ja antaa ton tekniikan nyt vaan olla, ehkä se siitä vielä nopeutuu. Luoksari voisi olla ehkä hitusen myös vauhdikkaampi, muttei tuokaan nyt niin huono ole. Maahanmenot myös ok. Jäävissä seisomonen hyvä, ja maahanmeno myös ok, istumisessa pyllyllä vähän kestää, mutta seuraillaan. Tunnari aika hyvä, olen siihen tyytyväinen. Tarkoituksella sijoittelin omat niin, että joutuu ensin nuuskimaan muita, ja oikeasti tekemään edes vähän töitä sillä nenulla. Vire on aika korkea, ja voipi olla että siitä joskus tulee ongelmaa, en tiedä kyllä. Yhdessä otin palautuksen, ja kovin kauas jäi. Saatiin tämä jo korjattua ennen taukoa tunnarista, mutta nyt on unohtunut, tai lähinnä siinä on luultavasti pieni epävarmuus taustalla. Kerran jo tätä korjailtiin, joten eiköhän nytkin onnistu. Jos usein on niin, että tauon jälkeen koira tekee yllättäen paremmin, kun ajatukset on saaneet muhia, niin meillä ei ole noin. Asiat paranee hinkkaamalla ja treenaamalla, tauko tuo mukanaan vain ylimääräisiä kierroksia, ja takapakkia tulee väistämättä himpun verran. Näin niis ainakin tokon osalta, tauko saa vaan liikkeitä rempalleen, vaikka toki ne saa uudelleen kerittyä kasaan nopeasti taas. Vaikka tekniikaassa onkin parantamisen varaa, niin ainakaan Moona ei mokannut kertaakaan tänään, aina oikea asento ja tunnari palikka. Tarkka plikka.


 


lauantai 7. tammikuuta 2012

Ovela kettu


Ja juu-u, tuosta pienestä suloisesta paimenesta on kyse. Se on niin hauska kaikessa älykkyydessään, voisi vaikka kirjoittaa kirjan: "Miten koulutat omistajasi". Niinhän sitä sanotaan, että bc oppii kyllä vedättämään hömelöä omistajaa vaikka 6-0, ja tottahan se onkin.


Tänään oli taas hauska tilanne ilmaisu treeneissä, kun Moona yritti juksuttaa vähän kaikkia. Mentiin aukeaan mettään, jossa neljä ilmaisua ihan näkyvillä ukoilla. Ei siis tarkoituksena etsiä mitään vielä. Ensimmäisellä muuten hyvä, mutta räki rullan metriä ennen suusta, yleensä luovuttaa kovin nätisti eteentulo asennossa. Odotin että itse hoksaisi korjata sen, muttei mitään yritystä edes vaikka kuinka rullaa osoittelin, ei ollut sitä huomaavinaankaan. Sorruin antamaan käskyn tuo, ja sit toikin. Näyttö hyvä säädöistä huolimatta. Sitten seuraava toiselle puolelle, en nähnyt ihan mitä siellä tapahtui, kun ehdin etenemään aika paljon. Ei ollut kuulemma suostunut ottamaan rullaa, ja maalimies oli sitten auttanut luonnollisesti. Oli pudottanut rullan melkein heti, ja maalimies oli sitten ystävällisesti käynyt nostamassa sen Moonalle. Mietin kyllä että olisin ohjeistanut maalit niin, ettei rullan kanssa saa auttaa ollenkaan, kun on muutamissa viime treeneissä päässyt käymään niin, että jos ei heti hoksaa ottaa, niin maalimiehet auttaa sille rullan suuhun. Hyvä minä, kun en muistanut sit ohjeistaa maalimiehiä tästä heti. . Sanoin tuo ennen kuin ehti räkäisemään, jotta ede rullantuonti onnais, näyttö hyvä. Kolmosella ei taas ollut ongelmaa rullan ottamisella, olihan se aikaisemminkin sen puolen maalilta sen ongelmitta ottanut, vaikka samanlailla oli sielläkin maassa irtaallaan. Räkäs taas rullan metrin päähän, eikä yrittänytkään korjata, uusin koko lähetyksen, ja toi sitten oikein tiiviisti eteen sen, näyttö taas hyvä. Olis varmaan heti ekalla pitänyt korjata, se osaa kyllä, yrittää vain oikoa. Sitten taas nelonen sillä maalimiehellä, joka ei äsken onnistunut. Nyt oli suunnitelma, että maalimies passiivinen. Ja niinhän siinä yllätys yllätys kävikin, että ei millään olis ottanut rullaa. Etenin ja huutelin Moonaa, mitään ei kuulunut. odotin ehkä 5min, ja palailin lähemmäs katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ei mitään, Moona seisoo hölmönä maalimiehellä odottaen apuja, ei auttanut ei. Sanoin ihan että ohhoh, nyt ei kyllä mee ihan nuin, ja Moona tulikin sieltä sitten mun luokse. Uusi lähetys eikä minkäänlaista ongelmaa rullan otossa, ei edes pientä miettimistä mitä pitäis tehdä, voi pientä huijaria. Näyttö taas hyvä, ja siihen olikin kiva lopettaa. Joutui pieni raskaan työn raataja tehdä ihan itse palkan eteen töitä. Kyllähän tuo kovasti tykkää hommia tehdä, mutta jostain syystä se välillä puijaa. Varmaan niin kova kiire saada palkka, ettei millään malta olla huolellinen. Yrittää päästä helpolla, ja on huomannut että se toimii. Usein saa vähän helpotusta, kun pitäisi vain antaa miettiä ihan omilla aivoilla. Samahan oli siinä metalli noudossa, asteittain se huijasi mut antamaan sille palkan kuonkosketuksesta, vaikka aiemmin osasi noutaa koko kapulan, huonolla otteella tosin silloin. Mutta juu, oletan, että enskerralla menis ilmaisutkin ihan putkeen tän taistelun jälkeen. On se vaan niin hupaisa otus :)


Arkikäytös on ollut myös pohdinnan alla. Yleisesti Moona on tosi kiltti koira, eikä tuhmaile, mutta on myös niitä tilanteita, joissa hallittavuus vois olla paljon parempi. Esim juuri koirien kohtaaminen metsässä, en luota siihen aina niin paljon, etten laittaisi sitä varmuuden vuoksi hihnaan, ja noiden naapurin koirien luo se on karkaillutkin. Treeneissä se saalistaa agility koiria, ja tuijottelee muita, ja vastaa murinaan häntä pystyssä, rinta rottingilla. Muita koiria ei päästä lähelle jne. Yksi treenikaveri ehdotti meille vakavasti jääkautta, sillä meillä ei johtajuus asiat ole kaiketi kunnossa. Mietin kyllä hetken, mutta ei. Yleisesti Moona kuuntelee tosi hyvin, tulee kutsusta salamana luokse, menee lenkillä vapaana, ja hienovaraisellakin huomautuksella kulkee nätisti mun takana. Ei vedä hihnassa, ja odottaa ovista kulkemiseen lupaa jos niin pyydän. Enää ei ole yleisesti sitä sääntöä, kun unohdin sen aina itse. Se väistää pois tieltä, ei pompi sohvilla jne. Ja kun olen asiaa pohtinut, niin en taida edes uskoa noihin johtajuusteorioihin ja jääkausiin. En ole myöskään pelkän palkitsemis koulutuksen kannalla. Jotenkin liian radikaaleja ääripäitä, valitsen mielummin jotain siltä väliltä. Palkitsen alkuun, ja kerron miten pitää toimia, kun osataan, niin voi jo vaatia tekemään, ja palkkaa tippuu vain satunnaisesti. Esim. lenkeillä Moonan on nyt välillä tultava lähelle kävelemään, ja palkkana siitä on päästä takaisin juoksemaan. Jos ei tottele, on tätäkin pari kertaa yrittänyt, niin tulee ihan vihainen kielto. Sitten tottelee taas. Toki voisi ihan palkkaankin perustaa, mutta sitten meillä on ainakin ongelmana se, että Moona näkee asian niin, että tottelee jos palkka on haluttava. Jos pitää valita jänis, vai namia, niin ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsee. Nälkäisenä on tehnyt niinkin, että hakee pikapikaa namun, jonka jälkeen säntää jäniksen perään :D Mulla pitää siis olla jonkinlainen päättäjän asema, toteltava on ihan vain koska täytyy, ei vain palkan takia. Tällä viikolla ohitettiin räyhäävä staffi tms. ihan parin metrin päästä lenkkipolulla, ja molemmat koirat vapaana vierellä, ei nakkeja, ei houkutteluja, vain napakka mukana käsky. Olin niin ylpeä, vaikka asian pitäis olla kai ihan itsestäänselvyys :) Agilityn jahtaamiseen olen myös puuttunut, vähän jyrkemmin keinoin tosin.. Olen niin iloinen, että saatin tähän apua! Katsotaan mihin edistytään, toivottavasti jonain päivänä ei tarvitsisi olla sen kanssa niin varuillaan, tai kuunnella sitä räkytystä.. Kyllä se vaan pystyy hillitsemään itsensä, mutta oli tässäkin asiassa päässyt uunoa omistajaansa huijaamaan.