tiistai 28. helmikuuta 2012

Moona is back!


Karanteenit on vietetty, ja treenaihin palauduttu viikonloppuna. Kolmen viikon tauko siitä melkein tulikin, onneksi yskä oli vain pientä ja kesti vain vajaa viikon. Lenkkeiltiin jo toisella karanteeni viikolla lähelle normaalia ja tokoiltiinkin vauhdikkaammin ilman väsymisen merkkejä.


Ensimmäisenä oli vuorossa hyvin epävirallinen möllitoko / kokeenomainen treeni. Vetästiin sitten suoriltaan voittaja läpi ilman tunnaria. Kun tultiin paikalle Moona kyräili taas muita koiria, ja tais rähähtääkin kun joku meni liian läheltä, huoh.. Noh, mutta ehkä se siitä taas normalisoituu kun treenit pyörähtää taas käyntiin. Kehässä Moona toimi hyvin, ja teki iloisesti hommia. Kehuihin reagoi muuten hyvin, mutta haukahti noutojen jälkeisissä kaksi kertaa, tyylillä tulisko se palkka jos nyt kerran haukahdan, mutta ei mitään vinkumis haukkua.


Paikkamakuu: Pelkäsin vähän mitä tästäkin tulee, kun Moona oli hieman innoissaan kun pääsi treenaamaan, eikä paikkamakuuta olla treenattu pitkään aikaan, eikä kertaakaan 4min.. Heh, olis varmaan tuon perusteela ollut viisasta jättää koko makuukin välistä.. Virittelyt toimi kuitenkin hyvin ja Moona rauhoittui, käskytettiin yksitellen alas EVL tyyliin Moo viimeisenä, ja ihme kyllä totteli vasta omaa käskyänsä. Moona oli maannut hyvin keskittyneesti, ei pyöräytellyt pyllyä tai mitään muutakaan rauhattomuutta. Ihan ihmeellistä siis, selvästi on auttanut treenaus pallo tassujen välissä, ja nartsapallon vaihto naruttomaan versioon. Eli tuijotus fiilis on jo makuussa :D


Seuruu: Kontakti putosi varmaan jokaisessa pysähdyksessä, kerpele. Koiraan päin sivuaskeleet kaameita. Muuten kai ihan ok seuruuta, toivottavasti ei liian tiivis.


Liikkeestä istuminen: Tää tais olla aika hyvä, paitsi takaisin tullessa oli kovin unessa.


Luoksetulo: Vauhti nyt aika sopiva, seiso stoppi oli oikein hieno! Maahanmeno taas hidas. picasaweb.google.com/DreamoorBCs/2012_02_25MollitokotVeikkolassa


Ruutu: Moonan katse lukkiutui kehän toisessa nurkassa olevaan merkkiin, ja sinne se sit meni. Uusintayritys otettiin, ja liikkuri kävi juoksemassa ruudussa että Moona huomais senkin.. Vieläkin oli focus siellä ihanassa merkissä, ruudustakin sitä vielä tsiikaili ja paikka laidassa. Loppuosa hyvä, tätä treenittiinkin joskus ennen taukoa. Pitää harjoitella korjaamaan ruutuun jos lähtee jonnekin muualle, ja toki se yleinen ruudun etsiminen pistetään nyt treeniin. Eli ruutuja rakennellaan nyt eri paikkoihin eri kentille. Tää onkin ollut aiemmin onkelmana, että jos lukitsee jonkun tietyn kohteen ensimmäisenä, niin ei luovu siitä.


Hyppynouto: Ihan ihme mokkelo, ei hypännyt paluu hyppyä. Ihan uusi virhe Moonalle. Sanoin sit myöhässä uuden hyppy käskyn ja pudotti kapulan ja hyppäs menosuuntaan uudelleen, höpö. Eipä tätä ollakkaan treenattu pitkiin aikoihin, mutta että silti. Uusi yritys oikein, varmistin vielä hyppy käskyllä. Luovutus kovin tiivis, pitikin opettaa se noin :/ picasaweb.google.com/DreamoorBCs/2012_02_25MollitokotVeikkolassa


Metallinouto: Blöösh tästäkin. Hyvin kapulalle, mutta murisi sille, AARRGGHH. Ollaan nyt rakenneltu hvyää virettä siihen, mutta niin se vaan purkas sen siihen murinaan, kun ei tykännyt kapulasta. Palautus laukalla, mutta jäi väljään asentoon eteen, ja mönki siitä sitten tiiviiksi. Parannusta kai kuitenkin viimekertaiseen koemaiseen verrattuna, tai ainakin hitusen lähempänä sitä mitä sen pitäis olla. Jos se energia vain menis siihen noutamiseen, niin olis bueno lukuunottamatta liian tiivistä luovutusta. Että ehkä sitten joskus..


Kaukokäskyt: Tää oli nyt ekaa kertaa kaukot liikkurin kanssa, tai ylipäätänsä kokonaisena liikkeenä koematkalla. Maahan-seiso-istu vaihto ei onnistunut. Tuli hirveesti eteenpäin siinä, höh.. Istu-seiso myös vajaa, mutta siitä maahanmeno onnistui kuitenkin takajalat liimattuna. Haukkasi lunta kun kävelin poispäin, oli varmaan jano :D Muuten hyvät kaukot kuitenkin, ettei esim. sekoitellut vaihtoja tai jättänyt tekemättä. Toi seiso-istu on siitä vaikea, että painon pitää ihan oikeasti olla takana, ei voi yhtään lintsata.


Osa liikkeistä pääsi videollekin:


 


 



La illalla olikin sitten vuorossa aksaa, kaikilla neljällä koiralla. Eli Moona, Rasmus, Naku ja Jerry pääsi treenaamaan. Moona teki vain lähinnä hyppytekniikkana perussarjaa ja sit kontaktin alastuloa, ettei mee liian rankaksi. Rasseli teki myös perussarjaa, kontaktia, keppejä ja radanpätkää. Ja huvikseen kokeilin miten 2on2 olis mielessä, ja vitsit että se teki hienoja pysäytyksiä Ransuksi, pitäiskö sittenkin? Naku sai hyppiä myös, hyppii aika kivasti. Naku irtoaa hyvin, ja rdanlukutaito on jo hyvää. Kontaktit alkaa hahmottua toivottavasti hiljalleen. Jerry hyppii vähän hassusti, ja rataakin teki. Irtosi nyt hyvin putkeen mitä treenattiinkin viimeksi, mutta muuten radanlukua pitäisi vielä vahvistaa tekemällä paljon helppoja harjoituksia ja yksittäisiä esteitä. Sen kanssa oonkin tehnyt vasta pariin kertaan..


www.youtube.com/watch Naku hyppii ja lopussa radanpätkä


www.youtube.com/watch Jerryn hyppyjä


www.youtube.com/watch Moona näytti lopuksi uusimmat temput


Su treeneissä ensin vinot hyppynoudot. Ensin helpompia ja sitten heitin vielä kapulan ihan vinoon esteen sivusta ja Moona teki silti hienosti. Ihan selviö sille tuo juttu on. Sitten seuruuta paljoilla pitkillä pysähdyksillä, ja nyt se kerpele ei pudottanut kertaakaan kontaktia vaikka miten yritin mennä lähelle häiriöitä:D Sitten metskua, kaksi siivekkeen kiertoa kapulan kanssa joissa luovutus, ja sitten kaksi vauhtinoutoa palkka kesken palautuksen. Hyviä kaikki, ei ääntelyä. Sit vielä kaksi tunnaria niin, että liikkurin haju kapuloissa. Sit oli ihan pakko ottaa vielä pa kontaktia suunnitelman ulkopuolelta, jotta se olis mokannut. Mut ei mokannut vaikka mitä häiriöitä sille tehtiin, pöh. Kerran huomautin, mutta silloinkaan en ollut antanut käskyä. Varmaan oli kontakti vahvistunut niistä alun palkkailuista. Moona oli ihana oma itsensä taas, ei jälkeäkään juoksun jälkeisestä kiehumisesta ja siitä seuraavasta väsymyksestä. Oli siis tasaisen hyvä koko treenin, eikä tehnyt yhtäkään virhettä. Tarkkana kuin porkkana :)


Kaukoja kotona, ja oli mystisesti unohtanut sen seiso-istu vaihdon. Liikutti aina takajalkoja, eikä millään korjannut virhettään. Ihan kuin olis päättänyt, että se menee nyt tästä lähin näin, eikä mitään kunnon nojaamista taakse. Jouduin ihan kädestä pitäen korjaamaan sille oikean suorituksen, ja sitten muistui mieleen yllätäen. Seiso istu vaihto on tosi varma myös etupalkan kanssa, kun tavallaan luopuu palkasta oikein korostetusti. Muissa vaihdoissa se on etupalkalla jopa yrittänyt siirtää takajalkaa taaksepäin, että ei se kuitenkaan ole ihan käyttökelpoinen juttu :o Takapalkka ei toimi, kun se aiheuttaa oikean takajalan vääntymistä, josta seuraa vinotus. Ainoa vaihtoehto on siis toistaiseksi palkka multa, olin sitten kuinka kaukana vain, niin palaan koiran luo palkkaamaan. Kehun kuitenkin oikeasta vaihdosta heti, jos palkkaan siitä, mutta koira jatkaa paikallaan pysymisen suorittamista, eikä kehu vapauta niinkuin yleensä. Toivottavasti nyt sujuu tällä kaavalla..

torstai 16. helmikuuta 2012

Rasmus videolla ja pohdiskelua *lisäys lopussa


Saimpa aikaiseksi kuvattu Rasmuksen tokojuttuja videolle, ja myös Moonan tempun :)


 



 


Luin muutenvain meidän päivityksiä taaksepäin, ja niinhän se on, että saatiin vetää ruksi rasmuksen agitavoitteiden yli. Nolla saavutettu ja kontaktit onnellisesti unohdettu! Hyvin ne toimi silloin ennenkin "herran haltuun" tyylillä, jotta miksei sit nytkin. Että todella on nyt selkeytetty kontakteja! Ehdottomasti tulee enemmän osumisia kuin loikkia, miksi edes vaivasin päätä niillä 2on2offeilla? Muistaakseni alunperinkin oli vain tarkoitus kokeilla kuinka hyvin saisin ne opetettua :D Nyt vois vaikka panostaa sit siihen rallyyn agin ohella, ehkä..


Moonan tavoitteita ei voi vielä raksia, mutta käytös on kyllä parantunut kun siihen olen kiinnittänyt huomiota. Nyt on tilanne jo se, että agikentän laidalla se pystyy hillitsemään itsensä, kun komennan sen käy/down käskyllä maihin, tuijottaa vielä suorittavaa koiraa, muttei räyhää tai sinkoile. Helpottaa kyllä, kun pystyy pitämään sitä rauhassa mukana kun katselee toisten suorituksia. Tuttujen koirien kanssa olen pitänyt sitä myös kauempana maassa makaamassa epävirallisella maahan käskyllä, kun olen esim. auttanut muita, ja ollut pitkänkin aikaa miettimässä parhaita ohjausvaihtoehtoja jne. Ei se sieltä lähtenyt, välillä nousi seisomaan josta palautin maahan. Palkaksi pääsi tekemään itse aina välistä jotakin. Kiusattiin myös tarkoituksella yli, eli esim Rasmukselle heitettiin palloja sen nokan edestä ja agitettiin, tai laitoin sen maahan ihan suoritettavan hypyn viereen, jotta sain sanottua sille. Hyvin se osaa itsensä hillitä, mutta vieraiden koirien kanssa en sitä varmasti vois laittaa ilman hihnaa makoilemaan, en luottais että se pysyy, ja se aistisi sen varmasti. Viime agikisoissa otettiin tokoa lämppäalueen ja radan välisellä alueella, ja se keskittyi mainiosti muhun. Pari huomautusta kun katse meinasi harhautua, mutta muuten täydellinen kontakti, eikä vire noussut taivaisiin. Ei ollut oikeastaan minkäänlaista eroa normaaliin, ja pystyin luottamaan siihen hyvin. Tähän on varmaan auttanut, kun yhdellä meidän tokovuorolla on hallin toisella puolella aina agitreenit. Viime vuonna en olis edes suostunut tokoilemaan jos toisella kentällä agia :D


Muutenkin se on ollut oikein kiltti, ohittaa koirat nätisti hihnassa tai ilman, vaikka Rasmus vähän vinkuisikin. Metsässä on käynyt taas pari tilannetta, eli yksi saku tuli meidän luokse irrallaan. Olin kutsunut Moonan jo näköetäisyydeltä kiinni, ja sain pidettyä ne erossa toisistaan, oli uros eikä mitenkään aggre, mutta Moona murisi ja yritti näpsäistä.. Just näitä tilanteita inhoan, Moona ei luota että sille ei käy mitään, ja että mä huolehtisin asioista. Onneksi se oli hihnassa (Niinkuin aina jos lenkin varrella on koira vapaana, just näiden tilanteiden varalta), koska muuten olisi taatusti puolustanut. Samoin lenkin varrella yksi pikkuräksy tuli iholle haukkumaan, sen omistaja otti sen jo hyvissä ajoissa kinni ennenkuin oltiin niiden pihan kohdalla, mutta jostan kumman syystä se päästi ihan varoittamatta sen "tervehtimään" meitä, siis räkyttäen puolustamaan pihaansa. Pidin koirat toisella puolella ja pikkurakin toisella, Moona taas murisi ja valmiina napsaamaan. Mun olis varmaan pitänyt selkeemmin hätää tunkeiliat, mutta sen sijaan keskityn vaan siihen, ettei pikkukoira pääse Moonan luo. En vaan osaa jotenkin, tai meen ihankuin lukkoon noissa tilanteissa enkä osaa toimia.


Oon miettinyt paljon sitäkin, miksi Moona käyttäytyy niin aggressiivisesti naapurin koiria kohtaan, ja se vaikuttaakin nyt aika selkeältä. Moonan ollessa vielä aika pentu, n.5kk?, kävi metsälenkillä aika ikävä tapahtuma. Huomasin irtokoiran, husky, ja kutsuin Moonan luokse. Juur kun se oli nätisti tullut, hyökkäsi husky sen kimppuun varoittamatta. Äiti mätki sitä kepillä, ja sain Moon kaapattua syliin. Reikiä ei tullut, mutta en silloin vielä arvannutkaan mitä se teki sen luottamukselle :( Saatiin roppakaupalla ongelmia, se alkoi rähjätä remmissä, ja pentukurssilla saatiin aloittaa 100m kaukana muista koirista, koska se vaan karvat pystyssä murisi muille. Ohituksissa tein niin, että rauhoitin sen kyljelleen, ja syötin namia, se oli ainut tapa millä siihen sai edes jotain kontaktia. Se toimi, se alkoi luottamaan ettei ne käy päälle, eikä sen jälkeen ohituksissa ole ollut ongelmaa, ellei Rasmus ole inissyt, silloin se on ehkä kokenut jollain tapaa tarvetta puolustaa Rasmusta. Aika nopeasti selätettiin noi ongelmat päällisin puolin, mutta jos toinen koira tulee arvaamatta haistelemaan, niin se on heti hyökkäämässä. Ja se miten tää liittyy niihin naapurin koiriin, niin kerran toinen niistä tuli metsässä meidän luokse, oli hyvin kaukana ja huomasin vain Moonan nuuskimassa sen kanssa. Kutsuin Moonan luo, ja tää shetteri tuli kanssa perästä. Aika samanlainen tilanne, kuin se missä husky hökkäsi. Kun se oli jo melkein mun luona, se huomasi seuraajan ja lähti jahtaamaan sitä pois, eikä edes kuullut mun luoksetulo kutsuja, toinen koira alistui, ja Moona jäi siihen jännittyneenä murisemaan.  Kävelin niiden luo ja otin Moonan pois, ja päästin shetterin menemään. Sen omistajia ei näkynyt missään, ja yleensä ne liikkuvatkin vähän missä sattuu eikä omistajiensa näköpiirissä. Tästä se sitten lähti.. Sen jälkeen on Moona päässyt ainakin kaksi kertaa jahtaamaan niitä pois meidän luota, ja muuten olen saanut sen kiinni jos ovat tulleet meidän luo. Siis yhteensä tämän vajaa kahden vuoden aikana, ei ne oikeasti usein karkailemeidän luo lenkeillä. Nyt riittää että se edes näkee nää shetterit, ja heti nousee karvat pystyyn ja olis tappelemassa. Nyt ollaan jo pitkään käyty eri metsässä lenkillä, koska silloin jouluna Moona karkasi niiden luo ilman syytä, Oli kuulemman vain murissut ja shetterit vastanneet, mutta en usko että se jäis siihen. Käytös on jo päässyt vahvistumaan niin monesti, ja omalla käytöksellä olen sen koiran näkökulmasta vieläpä sallinut.


Harmittaa ettei se voi luottaa muhun noissa tilanteissa, mutta en mä vaan ole ollut sen luottamuksen arvoinen. Kaikki on hyvin siihen asti kun muut koirat pysyvät pois iholta, onneksi edes niin. Ja muuten meidän suhde on kuitenkin hyvä, ja mä oon selkeästi päättäjä/johtaja ilman kyseenalaistuksia. Moona on oikeastaan aika pehmeä ja kiltti koira loppujen lopuksi, kun on vain todella mustavalkoinen sääntöjen kanssa. Ensin kertoo sille miten pitää toimia, ja sitten vain johdonmukaisesti sen aina vaatii. Muuten se kyseenalaistaa säännöt, ja ottaa omia vapauksia. Kaiken muun osalta asiat on nyt kuitenkin paremmin kuin hyvin, arki sujuu hyvin ja Moonaan voi luottaa pikkuhiljaa paremmin ja paremmin :) (Kun tuon edellä mainitun sais vaan kuntoon :(


*Seuraavana päivänä kirjoitettua: Onko oikeasti normaalia, että vapaana olevat koirat juoksentelee toisten luo omilta pihoiltaan ta lenkillä, vai onko meillä vain hiton huono tuuri? Lähdettiin iltalenkille, eikä edes päästy pihasta ennenkuin toisenpuolen naapurin kultsu on tulossa täysillä luokse "rakastan teitä lurps lurps" asenteella, mutta hei, entä jos me ei tykätä susta? Hetkeksi menin taas paniikkiin, ja Moo reagoi tietysti rähisemällä, mutta kokosin kuitenkin itseni ja yritin sanoa vihaiseti mene pois HETI, ja se kultsu lähtikin sitten huutavan omistajansa luo onneksi :) Moonalta kesti kyllä hetki rauhoittua kiihtyneestä tilastaan, mutta ehkä edes vähän nostin arvoani sen silmissä tältä osin, tai sit en.. Mut toivottavasti se yskä ei tarttunut kuitenkaan sille kultsulle, ei kai se ainakaan niin helposti enää tartu, kun se on jo parantunut kuitenkin. Lenkin tarkoitus oli tänään ihan puhtaasti keskittyä nättiin käytökseen, ja etsiä häiriöitä. Ajattelin että tällainen veis siltä vähän energiaa pois, alkaa näkyä jo sisälläkin ylimääräinen energia. Tuon episodin jälkeen mentiin koko lenkki vapaana, mutta oli mukana käsky päällä, paitsi välillä päästin sen ravailemaan ja nuuskimaan palkaksi. Riehumis yrityksistä aina käskyn alle, kun otetaan vielä rauhassa. Yhdessä koiran ohituksessa se meni mun taakse ja laittoi pään alas ja kiinni mun jalkoihin, ohitettava koira oli paikallaan, vinkui ja tuijotti. Varmaan oli vähän epävarma, et tuleeko sekin meidän luo. Kaksi muuta ohitusta meni normaaliin malliin, ja käytiin kaupan pihassakin pyörähtämässä, ja sai hetken makoilla yksinään kun kävin nurkan takana piilossa. Ei siis paikkamakuu, vaan epämääräinen käy siihen röhnöttämään käsky, ja rennosti se siinä röhnöttinkin. Käveltiin myös isomman autotien viertä jalkakäytävällä, ja pari kertaa meinasi katse harhautua atoihin, vain pieni huomautus riitti. Ihmisiä ei noteerannut ollenkaan. Takaisinpäin tultaessa se oli kultsun talon kohdalla kovin jännittinyt, ja seisoskeltiin siinä sit niin kauan että se rentoutui, ja syöttelin sille nappuloita. Muuta häiriötä ei sit ollutkaan, ja lenkki kesti n.20min. Mulla on selvästi tylsää, kun raportoin pitkästä aikaa jostain muista kuin treeneistä.. Mut eipä enää montaa päivää, niin voidaan tokoilla vähän vauhdikkaamminkin pihalla, ja pian ehkä päästäis jo 30min lenkki :D


 


 

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Pieniä onnistumisia



Tokoiltiin eilen pihalla Rasmun kanssa, ja oli ihan super hauskaa. Rasmus pukitteli ja pomppi, ja palkka tennaria mäyhäsi kuin hullu. Tehtiin niitä perus juttuja mitä Rasmu osaa, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, sivulle tuloa, ja hyvin meni. Mutta parasta oli, että se tarjosi liikkeestä seisomista, vaikkei sitä olla tehty kuin ihan vähän namikädellä. Kyllä se tarjoaa sellaisia asioita mitkä osaa, mutta ihan mahtavaa että sellaistakin mitä ei osaa. Sain monta tarjoamis pysähdystä palkattua, se hoksasi sen, keksi ihan itse ja ajatteli. Olin niin iloinen :) Se uskalsi tarjota ja kokeilla! Ja muutenkin asenne oli ihan parhain, se oikein hymyili!


Ja Moonakin keksi eilen jotain uutta. Olen jo monta päivää yrittänyt naksutella sitä mun selkään, päämäränä että se hyppäisi kokonaan mun reppariin, kun olen seisaallaan. Jo alku oli vaikea, olin maassa ihan makuulteen, ja jouduin kosketusalustankin ottamaan avuksi. "Eihän mamman päälle saa astua" luuli Moona. Edistyttiin kuitenkin nopeasti siihen, että etutassut hyppää selkään kun olen konttaus asennossa, ja siihen se jäi. Tarjosi sivuaskelia, rummuttamista, kaivamista (ei kovin mukavaa), mutta ei se vaan tajunnut, tai en osannut sheipata. Sitten opeteltiin hyppäämään pienehkön laatikon päälle, ja sekin oli tavanomaista hankalampaa, mutta oppi se. Siinä saa muten erinomaista syvienlihasten treeniä, kun keikuttaa laatikkoa ja koira tasapainottelee siinä. Mutta ei se vaan osannut yhdistää temppua mun selän päälle pomppaamiseen. Eilen se kuitenkin hyppäsi mun selkään kun olin kontallaan! Houkuttelin tosin namilla, mutta ei se ennenkään autannut. Se vaan yht äkkiä keksi sen, HEUREKA. Kiljuin innosta silloin, ja se onnistui uudestaankin, ja uudestaan ja uudestaan =) Ja olin taas niiin iloinen, ja Moonakin näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. Me ollaan "vähän" hulluja..


Moona on aika energisen oloinen, mutta vielä pitäis malttaa rauhassa, ettei mitään jälkitauteja tule.. Ja niinhän siinä kävi, että yskä tarttui prinsessa Vickaniin (vai pomppu Kaniko se oli), kun lenkkeiltiin silloin lauantaina ennen yskää yhdessä, ihmekös tuo, kun leikkivät ja roikkuivat toistensa turkeissa :(


 

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ei niin ihanaa elämää


Moonaan on iskenyt kennel yskä, tosin on jo melkein parantunut, mutta rauhallisesti otetaan vielä pitkään, ja karanteeni jatkuu vielä parisen viikkoa. Rauhassa se on osannut pääosin olla, vaikka pihalle on päässyt päivittäin vain 3 x miinuutin ajaksi pakollisille tarpeille. Nyt ollaan jo tehty pieniä toko juttujua, ettei ihan toimettomana tarvitse olla. Rasmus on vielä terveenä, ja toivottavasti pysyykin. Tuntuu kovin tylsältä, ei mitään treenejä. Rasmuli on tietysti karanteenissa myös. Eniten harmittaa ne Liuhtojen treenit, jotka oli sitten Moon osalta siinä. Rasmus pääsee ehkä viimeiselle kerralle jos ei sairastu. Laskin että kaikista myydyistä treeneistä ja kisaamattomista kisoista kertyy säästöä n.200e tältä ajalta. Ehkä voisi satsata joihinkin yksäreihin, kunhan yskä on selätetty.


Viime lauantaina oltiin Anne-Marian koulutuksessa, ja Moo oli oikein etevä. Nyt tuntuu niin kivalta tehdä sen kanssa, se tekee ihan täysillä tulilla, mutta keskittyy samalla niin hyvin <3 Rata oli aika vaikea, enkä sitä enää osannut edes piirtää, mutta selvitettiin kuitenkin lopulta kaikki kohdat kunnialla. Parhaiten meillä toimii sylivekit, niistot, jaakotukset ja kaikennäköiset kikkailut, mutta saatiin harjoitella myös tavallista pyöräyttämistä. Se on kuulemma jonkun jenkki vertailun mukaan nopeampi useimmilla koirilla, ties vaikka Moonallakin kun treenaillaan, onhan se hyvä osata erilaisia tapoja. Siinä koira saa hypätä vähän laajemmalla kaarella, mutta vauhti säilyy ja pystyy itse liikkumaan samalla eteenpäin. Nyt se vauhtipyöräytys tuntui kuitenkin ihan kamalalta itselle, ja koirakin kaarsi ties mistä. Saatiin myös läksyksi harjoitella törkkäsyjä esim. takaa kiertoon, sillä jossain tapauksissa voi olla hyötyä että koira saa törkkästyä vähän väljemmin takaa kiertoon, ja nyt Moona tuppaa muutenkin hyppäämään niin kiinni siivekkeessä, että rimat on vaarassa kolista. Tykkään kyllä niin tuosta agipedosta, tuntuu että tää on ihan Moonan ykköslaji, vaikka onkin alkuun ollut kaikista vaikeinta. Toivottavasti tauon jälkeen on yhtä hyvä touchi.


La illalla oltiin vielä tokoilemassa, ja Moo oli aika löysä. Johtui varmasti siitä yskästä, joka alkoi heti su aamuna.. Toivottavasti ei kovin Mooneen tartutettu tätä riivausta lauantaina :(


Eilen pikkusen kaukoja. Kaikki muut vaihdot alkaa olla varmoja, paitsi seiso-istu. Siinä sattuu aika usein virhettä, eli takajalat liikkuu eteenpäin, tai sitten se päätyy vähän vinoon vaikka jalat pysyiskin maassa. Ja rauhallisestihan se tekee nuo kaikki, mutta mulle onkin nyt ainoa kriteeri se takajalkojen liikkumattomuus. Vauhti kasvaa jos kasvaa, kun liike on varmempi.


 


perjantai 3. helmikuuta 2012

Ihanaa arkea




© Henriikka Havukunnas


Kiireistä on ollut, siksi on päivittely jäänyt. Tapahtuu niin paljon, ettei millään jaksaisi niitä pistää ylös, kun asioita on niin paljon. Sitten ne omat oivalluksetkin unohtuu jonnekin, höh.


Mutta iloisin uutinen on Rasmuksen nollavoitto kolmosissa. Siis mitäh? Niin että ensimmäinen nolla kolmosista ja voitto kaupanpäälle? Vaikeaa uskoa, mutta totta. Kisaajia oli vähän, ja nollia vain kaksi. Fiilis oli mitä mahtavin, vaikka luulin että tultiin viitosella maaliin, mutta ei siitä puomin alastulosta tullutkaan sitten virhettä. Oli kyllä mukavaa mennä vanhan tutun Rasmun kanssa, tuntui niin turvalliselta. Ei paineistunut kontakteilla ei, mutta ne oli kyllä aika piip. Mutta ihan tietoisesti hylkäsin ne 2on2offit, pääasia että on kivaa. Videotakin on katsottavaksi tältä paremmalta radalta, huonompaa en laittanut, ettei tarvii sitä muistella ;) Kiitos videoinnista Gunnelille!


 


 



Moonallakin oli kisat, ja kartutettiin hyllysaldoa kahdella. Moona oli oikeen hyvä, lähdössä istumis tappelut vaihdettiin hipsimis seisomiseen, enkä kadu. Se istumaan pakottaminen vain kiihdytti sitä, ja lopulta oltiin molemmat ärsyyntyneessä mielentilassa, se ei ollut hyvä se. Olis sen saanut rauhallisestikin vaadittua istumaan, mutta kiireessä kisoissa se ei onnistunut, kun ei ole aikaa siellä rauhassa vaatia. Tavallaan nyt luovutin sille, mutta joskus on vain parempi jatkaa matkaa sopuisasti, ilman että tekee kaikesta niin suurta numeroa. Se seisoo nyt suurinpiirtein siinä mihin jää, ja sillä hyvä. Ekalta radalta jäi oikeen hyvä fiilis, vaikka kahdessa paikassa vaihtui suunnitelmat, en osannut viskiä, enkä kerennyt todellakaan sylivekkaamaan lopussa, mutta vaikka olin huono enkä osannut, niin Moona odotti kiltisti mun ohjeita, eikä sinkoillut miten sattuu. Toisella radalla sama alku, ja mokasin sen siis kummallakin radalla, tyhmä minä en tajunnut, että olis pitänyt olla ykkösen ja kakkosen välissä ottamassa vastaan, että rytmis pelittäis, mutta ei voi vaan mitään enää. Lisäksi hätäinen vekki vei Moonan A:n sijasta puomille, että peukut mulle taas siitäkin. Samoin putken jälkeen juoksin jossa ihan väärällä linjalla, ja pilasin sujuvan irtoamisen putken jälkeen hypyille. Olihan siinä oikein hyviäkin kohtia, ja Moona antoi taas parhaansa. Se Moonan panos kyllä lämmitti mieltä, eikä oma surkeuskaan hirveästi harmittanut. Kehityn ihan varmasti kun saadaan vain kisoja alle, ja opin pikkuhiljaa arvioimaan mihin on mahdollista ehtiä. Pikkuhiljaa vain eteenpäin, kyllä vielä joskus kaikki asiat saadaan onnistumaan samalla radalla ;) Tästäkin on video, kiitos Inarille kuvailusta. picasaweb.google.com/105366327241762753903/20120129_AgilityLohja_SenniJaMoona


Liuhtojen treenit on menneet myös oikein hyvin. Siellä aina huomaa kuinka kokematon on vielä ohjaajana, mutta samalla saa myös onnistumisia, ja jopa kehujakin. Treenilista kasvaa, ja uusia ajatuksia herää. Kuinka mukavaa, ja enää 4 kertaa jäljellä :( Eilen Moona sai olla kentän laidalla häkissä pakkasen takia, ja vähän etukäteen pelkäsin miten se siellä on tällä kertaa, kiljuu vai nukuu?? Mutta se oli ihan kiltisti ja rauhassa, tein uuden huomion. Jos sitä vähänkään pakottaa menemään häkkiin, se saa siellä raivarin, metallihäkistä vääntyy melkein ovi sisään ja moona pääsee karkuun. Jos taas rauhassa pyydän sen menmään sinne, ilman hermostumista ja kiirettä, enkä anna sille muita vaihtoehtoja, niin se lopulta menee sinne nöyränä ja tyytyväisenä, ja käy maate. N. 5min odottelin eilen päättäväisesti, että se itse tekee valinnan mennä häkkiin, ovi kiinni sillä hyvä. Siellä se nukkui yli tunnin, vaikka vieressä mentiin agilityä. Sitten tuli tyytyväisenä lämppäämään, oi ja voi. Oliko se sittenkin näin helppoa, tarvittiin vain pieni henkinen ylivoima? Ja näitä tilanteita meillä riittää, ennen otin sen pannasta tassupesulle ja olihan se aika tappelua. Nykyään riittää yksi päättäväinen tule, ja se menee sisomaan kiltisti pesuhuoneeseen, eikä jalkaansa liikauta ennenkuin suihkuttelu on hoidettu, ei tarvitse pitää pannasta kiinni, ati kummankaan hermostua. Sama kynsienleikkuussa, se on ollut meillä aika haastava prosessi, koira tempoo ja panikoi, itsellä kiehuu kun tassut vaan viuhuu eikä leikkuu onnistu. viimeksi laitoin Moonan nätisti kyljelleen, pidin sitä rauhassa aina kun tassu alkoi huitoa, unohdin kiireen, tässä ollaan vaikka koko päivä jos on tarvis. Kynnet oli leikattu nopeammin kuin koskaan ennen. Aina sanotaan että koirat pitää kasvattaa kovin mustavalkoisesti, mikä on tietenkin ihan totta, mutta ainakin Moona osaa näköjään olla hyvin mustavalkoinen. Kun vain itsekin aina olisi.


Moona on jotenkin ollut outo juoksun jälkeen. Treeneissä on alkuun hirveät kierrokset, ja varmaan jokaisissa tokotreeneissä on nyt käynyt kerran kunnolla käteen hampaat. Sitten lopussa se on aina ihan puhki koko koira, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan kun se päästäis kaikki energiansa kerralla veks, ja sitten taantuisi. Kokeenomaisessa se haukku liikkeiden välissä vireen nostatus palkitsemisesta, mutta saattaa johtua ihan muustakin haukkumisen tahattomasta sallimisesta, en tiedä. Olen nyt kieltänyt siitä kun ollaan harjoiteltu kehuihin reagoimista, kyllä se pystyy sen vireen pistämään tekemiseenkin, niinkuin ennenkin. Ei sillä kuitenkaan mitään ääntelyongelmaa ole esiintynyt ennen tätä. Tykkäis vaan haukkua, ja harmi kun joutuu sit kieltämään kesken kehujen :( En tiiä.. Tai sit pitäis vain kehua tosi hillitysti. Muuten liikkeille kuuluu hyvää, ongelmia on ollut metskussa, kaukoissa ja tunnarissa, mutta paremmalla puolella ollaan jo. kaukotkin sujuu ruokakuppipalkalla paremmin kuin koskaan, vähän aikaa sitten kaukopalkka vain häiritsi sitä, kun ajatus olisi ollut puoliksi palkassa ja puoliksi tekemisessä, nyt sillä naksahti jotenkin, että tekee täysillä keskittyneesti ennen vapautusta syömään. Juoksin jälkeinen outouskin on jo katoamassa toivottavasti. Ei ne koira ole koneita ei, pitää ymmärtää..


Viime hakuiluissa ei ollut tietoakaan edellis kerran oudosta käytöksestä, niinkuin arvelinkin kaiken sen ärsyyntymisen keskellä. otettiin mukava treeni ennen taukoa, ensimmäin tyhjä, tosi hieno laatikko pisto, vaikka vähän vielä kummastuttaa kun siellä ei ole ketään piilossa, eikö aina pidäkään löytää joku? Toiselle puolelle valmis, hyvin löytyi, ja kolmas äänellä, ettei vaan palaa etsimään jo tarkistetulle alueella, ja hyvin löytyi taas. Oltiin vierailemassa hi-han treeneissä, joten vieras maasto ja vieraat maalimiehet, hyvin meni siis. Kaksi ilmaisutreeniä on myös ollut, ja viimekerralla meni jo oikein hyvin, niinkuin joskus ennenkin. Otti itse rullan maasta, ja ajatus oli kirkkaan selvänä mielessä, ei oikomista. Lisäksi edistystä siinä, että ukot peitteiden alla, eikä ottanut kertaakaan kiintorullaa suuhun. Joskuhan oli se, että poimi rullan suuhun jo juostessaan näkyvälle ukolle kentällä, nyt ottaa siis irtorullan, ja toivottavasti älyää sitten sen kiintorullankin oton, kun sen aika koittaa.


Esineitä tehtiin myös pari kertaa, ohuita hyvin tallattuja kaistaleita pellolle ja harvaan metsään. Kerran oli valmiit ei mun koskemat esineet, ja ne löytyi, jee. Muuten on ollut ihan omia esineitä lenkin sivussa tehtynä.


Nyt juuri kaikki tuntuu kovin hyvältä, ei ole paniikkia mistään typerästä tokoliikkeesta, agilityn kuumumisesta, vaikeudesta ymmärtää haun monimutkaisia kuvioita, tai sitten muutenvain Moonan käytöksestä tai omasta osaamattomuudestani. Tuntuu että kaikki sujuu, ja hiljalleen menee eteenpäin omalla tahdilla. Nautin tästä hetkestä, sillä ongelmia tulee varmasti taas pian johonkin, niinkuin aina.