torstai 16. helmikuuta 2012

Rasmus videolla ja pohdiskelua *lisäys lopussa


Saimpa aikaiseksi kuvattu Rasmuksen tokojuttuja videolle, ja myös Moonan tempun :)


 



 


Luin muutenvain meidän päivityksiä taaksepäin, ja niinhän se on, että saatiin vetää ruksi rasmuksen agitavoitteiden yli. Nolla saavutettu ja kontaktit onnellisesti unohdettu! Hyvin ne toimi silloin ennenkin "herran haltuun" tyylillä, jotta miksei sit nytkin. Että todella on nyt selkeytetty kontakteja! Ehdottomasti tulee enemmän osumisia kuin loikkia, miksi edes vaivasin päätä niillä 2on2offeilla? Muistaakseni alunperinkin oli vain tarkoitus kokeilla kuinka hyvin saisin ne opetettua :D Nyt vois vaikka panostaa sit siihen rallyyn agin ohella, ehkä..


Moonan tavoitteita ei voi vielä raksia, mutta käytös on kyllä parantunut kun siihen olen kiinnittänyt huomiota. Nyt on tilanne jo se, että agikentän laidalla se pystyy hillitsemään itsensä, kun komennan sen käy/down käskyllä maihin, tuijottaa vielä suorittavaa koiraa, muttei räyhää tai sinkoile. Helpottaa kyllä, kun pystyy pitämään sitä rauhassa mukana kun katselee toisten suorituksia. Tuttujen koirien kanssa olen pitänyt sitä myös kauempana maassa makaamassa epävirallisella maahan käskyllä, kun olen esim. auttanut muita, ja ollut pitkänkin aikaa miettimässä parhaita ohjausvaihtoehtoja jne. Ei se sieltä lähtenyt, välillä nousi seisomaan josta palautin maahan. Palkaksi pääsi tekemään itse aina välistä jotakin. Kiusattiin myös tarkoituksella yli, eli esim Rasmukselle heitettiin palloja sen nokan edestä ja agitettiin, tai laitoin sen maahan ihan suoritettavan hypyn viereen, jotta sain sanottua sille. Hyvin se osaa itsensä hillitä, mutta vieraiden koirien kanssa en sitä varmasti vois laittaa ilman hihnaa makoilemaan, en luottais että se pysyy, ja se aistisi sen varmasti. Viime agikisoissa otettiin tokoa lämppäalueen ja radan välisellä alueella, ja se keskittyi mainiosti muhun. Pari huomautusta kun katse meinasi harhautua, mutta muuten täydellinen kontakti, eikä vire noussut taivaisiin. Ei ollut oikeastaan minkäänlaista eroa normaaliin, ja pystyin luottamaan siihen hyvin. Tähän on varmaan auttanut, kun yhdellä meidän tokovuorolla on hallin toisella puolella aina agitreenit. Viime vuonna en olis edes suostunut tokoilemaan jos toisella kentällä agia :D


Muutenkin se on ollut oikein kiltti, ohittaa koirat nätisti hihnassa tai ilman, vaikka Rasmus vähän vinkuisikin. Metsässä on käynyt taas pari tilannetta, eli yksi saku tuli meidän luokse irrallaan. Olin kutsunut Moonan jo näköetäisyydeltä kiinni, ja sain pidettyä ne erossa toisistaan, oli uros eikä mitenkään aggre, mutta Moona murisi ja yritti näpsäistä.. Just näitä tilanteita inhoan, Moona ei luota että sille ei käy mitään, ja että mä huolehtisin asioista. Onneksi se oli hihnassa (Niinkuin aina jos lenkin varrella on koira vapaana, just näiden tilanteiden varalta), koska muuten olisi taatusti puolustanut. Samoin lenkin varrella yksi pikkuräksy tuli iholle haukkumaan, sen omistaja otti sen jo hyvissä ajoissa kinni ennenkuin oltiin niiden pihan kohdalla, mutta jostan kumman syystä se päästi ihan varoittamatta sen "tervehtimään" meitä, siis räkyttäen puolustamaan pihaansa. Pidin koirat toisella puolella ja pikkurakin toisella, Moona taas murisi ja valmiina napsaamaan. Mun olis varmaan pitänyt selkeemmin hätää tunkeiliat, mutta sen sijaan keskityn vaan siihen, ettei pikkukoira pääse Moonan luo. En vaan osaa jotenkin, tai meen ihankuin lukkoon noissa tilanteissa enkä osaa toimia.


Oon miettinyt paljon sitäkin, miksi Moona käyttäytyy niin aggressiivisesti naapurin koiria kohtaan, ja se vaikuttaakin nyt aika selkeältä. Moonan ollessa vielä aika pentu, n.5kk?, kävi metsälenkillä aika ikävä tapahtuma. Huomasin irtokoiran, husky, ja kutsuin Moonan luokse. Juur kun se oli nätisti tullut, hyökkäsi husky sen kimppuun varoittamatta. Äiti mätki sitä kepillä, ja sain Moon kaapattua syliin. Reikiä ei tullut, mutta en silloin vielä arvannutkaan mitä se teki sen luottamukselle :( Saatiin roppakaupalla ongelmia, se alkoi rähjätä remmissä, ja pentukurssilla saatiin aloittaa 100m kaukana muista koirista, koska se vaan karvat pystyssä murisi muille. Ohituksissa tein niin, että rauhoitin sen kyljelleen, ja syötin namia, se oli ainut tapa millä siihen sai edes jotain kontaktia. Se toimi, se alkoi luottamaan ettei ne käy päälle, eikä sen jälkeen ohituksissa ole ollut ongelmaa, ellei Rasmus ole inissyt, silloin se on ehkä kokenut jollain tapaa tarvetta puolustaa Rasmusta. Aika nopeasti selätettiin noi ongelmat päällisin puolin, mutta jos toinen koira tulee arvaamatta haistelemaan, niin se on heti hyökkäämässä. Ja se miten tää liittyy niihin naapurin koiriin, niin kerran toinen niistä tuli metsässä meidän luokse, oli hyvin kaukana ja huomasin vain Moonan nuuskimassa sen kanssa. Kutsuin Moonan luo, ja tää shetteri tuli kanssa perästä. Aika samanlainen tilanne, kuin se missä husky hökkäsi. Kun se oli jo melkein mun luona, se huomasi seuraajan ja lähti jahtaamaan sitä pois, eikä edes kuullut mun luoksetulo kutsuja, toinen koira alistui, ja Moona jäi siihen jännittyneenä murisemaan.  Kävelin niiden luo ja otin Moonan pois, ja päästin shetterin menemään. Sen omistajia ei näkynyt missään, ja yleensä ne liikkuvatkin vähän missä sattuu eikä omistajiensa näköpiirissä. Tästä se sitten lähti.. Sen jälkeen on Moona päässyt ainakin kaksi kertaa jahtaamaan niitä pois meidän luota, ja muuten olen saanut sen kiinni jos ovat tulleet meidän luo. Siis yhteensä tämän vajaa kahden vuoden aikana, ei ne oikeasti usein karkailemeidän luo lenkeillä. Nyt riittää että se edes näkee nää shetterit, ja heti nousee karvat pystyyn ja olis tappelemassa. Nyt ollaan jo pitkään käyty eri metsässä lenkillä, koska silloin jouluna Moona karkasi niiden luo ilman syytä, Oli kuulemman vain murissut ja shetterit vastanneet, mutta en usko että se jäis siihen. Käytös on jo päässyt vahvistumaan niin monesti, ja omalla käytöksellä olen sen koiran näkökulmasta vieläpä sallinut.


Harmittaa ettei se voi luottaa muhun noissa tilanteissa, mutta en mä vaan ole ollut sen luottamuksen arvoinen. Kaikki on hyvin siihen asti kun muut koirat pysyvät pois iholta, onneksi edes niin. Ja muuten meidän suhde on kuitenkin hyvä, ja mä oon selkeästi päättäjä/johtaja ilman kyseenalaistuksia. Moona on oikeastaan aika pehmeä ja kiltti koira loppujen lopuksi, kun on vain todella mustavalkoinen sääntöjen kanssa. Ensin kertoo sille miten pitää toimia, ja sitten vain johdonmukaisesti sen aina vaatii. Muuten se kyseenalaistaa säännöt, ja ottaa omia vapauksia. Kaiken muun osalta asiat on nyt kuitenkin paremmin kuin hyvin, arki sujuu hyvin ja Moonaan voi luottaa pikkuhiljaa paremmin ja paremmin :) (Kun tuon edellä mainitun sais vaan kuntoon :(


*Seuraavana päivänä kirjoitettua: Onko oikeasti normaalia, että vapaana olevat koirat juoksentelee toisten luo omilta pihoiltaan ta lenkillä, vai onko meillä vain hiton huono tuuri? Lähdettiin iltalenkille, eikä edes päästy pihasta ennenkuin toisenpuolen naapurin kultsu on tulossa täysillä luokse "rakastan teitä lurps lurps" asenteella, mutta hei, entä jos me ei tykätä susta? Hetkeksi menin taas paniikkiin, ja Moo reagoi tietysti rähisemällä, mutta kokosin kuitenkin itseni ja yritin sanoa vihaiseti mene pois HETI, ja se kultsu lähtikin sitten huutavan omistajansa luo onneksi :) Moonalta kesti kyllä hetki rauhoittua kiihtyneestä tilastaan, mutta ehkä edes vähän nostin arvoani sen silmissä tältä osin, tai sit en.. Mut toivottavasti se yskä ei tarttunut kuitenkaan sille kultsulle, ei kai se ainakaan niin helposti enää tartu, kun se on jo parantunut kuitenkin. Lenkin tarkoitus oli tänään ihan puhtaasti keskittyä nättiin käytökseen, ja etsiä häiriöitä. Ajattelin että tällainen veis siltä vähän energiaa pois, alkaa näkyä jo sisälläkin ylimääräinen energia. Tuon episodin jälkeen mentiin koko lenkki vapaana, mutta oli mukana käsky päällä, paitsi välillä päästin sen ravailemaan ja nuuskimaan palkaksi. Riehumis yrityksistä aina käskyn alle, kun otetaan vielä rauhassa. Yhdessä koiran ohituksessa se meni mun taakse ja laittoi pään alas ja kiinni mun jalkoihin, ohitettava koira oli paikallaan, vinkui ja tuijotti. Varmaan oli vähän epävarma, et tuleeko sekin meidän luo. Kaksi muuta ohitusta meni normaaliin malliin, ja käytiin kaupan pihassakin pyörähtämässä, ja sai hetken makoilla yksinään kun kävin nurkan takana piilossa. Ei siis paikkamakuu, vaan epämääräinen käy siihen röhnöttämään käsky, ja rennosti se siinä röhnöttinkin. Käveltiin myös isomman autotien viertä jalkakäytävällä, ja pari kertaa meinasi katse harhautua atoihin, vain pieni huomautus riitti. Ihmisiä ei noteerannut ollenkaan. Takaisinpäin tultaessa se oli kultsun talon kohdalla kovin jännittinyt, ja seisoskeltiin siinä sit niin kauan että se rentoutui, ja syöttelin sille nappuloita. Muuta häiriötä ei sit ollutkaan, ja lenkki kesti n.20min. Mulla on selvästi tylsää, kun raportoin pitkästä aikaa jostain muista kuin treeneistä.. Mut eipä enää montaa päivää, niin voidaan tokoilla vähän vauhdikkaamminkin pihalla, ja pian ehkä päästäis jo 30min lenkki :D


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti