tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ekat hakutreenit, viimeinen nolla ykkösistä ja tokoilua


Huomaa että kesäkausi on käsillä, treenejä on jokaisella varpaalle ja sormelle, kädelle ja jalalle, tassulle ja korvalle.....


Agility on taas yhtä ylämäkeä ja alamäkeä, joskus osaan ohjata, joskus en. Joskus Moona keskittyy, joskus ei. Joskus hyppää nätisti, joskus roiskii. Että semmosta! Sunnuntaina napattiin kuitenkin se viimonen nolla kkk:n kisoista, ja voitettiin myös. Eli nyt kakkosiin. Rdasta tulossa video kunhan saan sen, mutta rata oli ihan kiva, vähän erilainen kuin yleensä profiililtaan. Vain A kontakteista radalla, hassua putki putkipyöritystä ja ansa esteitä, mutta silti aika helppo. Moona kulki kuin unelma, vaikka ohjaaja ei ollutkaan täydellinen. Heti alkuun olin suunnitellut tyhmän liikkumisen, ja Moona melkein menikin jo kepeille siinä, en tiennyt tuliko hylly vai ei, mutta radan jälkeen sain kuulla että ei se sinne kepeille vielä kerennyt, tuli toki laaja kaarros ja kerran pyörähti siinä itsensä ympäri, mutta aikaa siinä vain kului. Loppurata oli ihan hyvä, vähän myöhässä yhdessä valssissa, mutta ei sen niin vakavaa silloin kun Moona on noin ihana. Kaiken kaikkiaan tuntui sujuvalta, ja ihan kaikista tärkeintä on se, että tehtiin yhdessä, kummatkin keskittyi täysillä olennaiseen. Ennen rataa tein lähdön lähellä seuruuta ja jääviä, ja se tuntui toimivan ihan hyvin.


Videota viime viikon treeneistä



Kisojen jälkeen suunnattiinkin auton nokka kohti vuoden ekoja hakutreenejä, jee :) Olipa hauskaa hakuilla, ja kökkiä metsässä maalimiehenä. Moonalle 5 löytöä, kaikille ääniapu. Otin aina kahdesta äänet ja sitten palasin lähettämään, paitsi vikalle suoraan. Moona meni aina suoraan ja reippaasti, löytämisessä kesti melko pitkään, mutta löysi kuitenkin ukot aina lopulta. Nyt tuntuu oikeestaan ihan selkeeltä miten treenejä jatketaan, ja mitä tehdään seuraavaksi. Kunhan päästään vauhtiin, niin tyhjiä lisätään pikkuhiljaa, ja ilmaisu pitäis jotenkin taiteilla metsään.


Tokoiltu ollaan aika paljon myös, mutta pitäis vielä enemmän ja pienemmissä osissa. Ruudussa ollaan ainakin edistytty, ekoja kertoja ei yhtään tajunnut ruutua merkin kautta, vaikka ollaan me sitä hieman tehtykin, mutta silloin Moona oli aina ensin tehnyt VOI tyyliin. Videolla näkyy miten viime treeni meni, vähän epävarmaa se eka lähetys, toiselta puolelta parempi, kun ruutu jo tuttu. Teen nyt niin, että virittelen sen lähdöstä ensin ruutuun, haki ainakin viimeksi hyvin sivustakin, ja sen jälkeen viritys merkille. Käsimerkin annan vastakkaisella kädellä, niin se eroaa ohjatusta ja kierrosta. Merkillä Moona katsoi jo ruutuun, ihan hyvä kai, kunhan pitää merkin kriteeriin selkeänä. Merkit oli aika hyviä nyt, ja paikka ruudussa. Ohjattu on vähän epäselvä juttu, mutta katsellaan miten se tästä lähtee. Sain eilen Nina Mannerin tokotreeneissä ideoita siihen, joten kokeillaan niitä sitten. Luoksarin stopit oli pitkään tauolla, ja ne on painaneet mieltä. Nyt tartuttiin kuitenkin härkää sarvista, ja alettiin treenaamaan niitä hiekalla, koska hiekalla tulee helpoiten hyvä tekniikka. Lähdin tekemään Sirken neuvomalla tavalla, voimakkailla vartalo avuilla. Pidin huolen, että vauhtia oli jokaisella luoksetulolla, ja vain parit kerrat pysäytin melko lähelle, sain hyviä lukkojarrutuksia ja auraamis maahanmenoja :) Nyt tehdään vaan näin, ja vain hiekalla. Haetaan oikeaa tekniikkaa, ja draivia luoksetuloon. Seuruu tuntui tauon jälkeen huonolta, mutta eilisissä treeneissä katsottiin sitä tarkemmin, ja ainoa virhe oli, että välillä pa:ssa tulee hitusen eteen. Testailin sitä iste, ja jos pysähdyn ripeästi on pa hyvä, jos valmistelen pysähdystä tulee tassut 2cm jalkaterän yli. En olisi kyllä itse huomannut kyseistä virhettä. Käännöksissä tuntui, että pää nyökki aavistuksen, mutta ilmeisesti sitä ei kuitenkaan huomaa.


Ruutu treeniä:


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Moona luonnetestissä


Lauantaina oltiin sbcak:n järjestämässä luonnetestissä, tuomareina Pirjo Ojala-Laina ja Lea Haanpää. Mielenkiintoinen päivä kyllä. Kaikki kysyy menikö testi hyvin, mutta mikä on sitten hyvin ja mikä huonosti? Testi meni ihan Moonasti. Ei se kerännyt huippuja muttei huonojakaan pisteitä, ja sai vielä hylynkin, kun laukaukset pelotti niin kovin. Jotain yllättävää, mutta suurelta osin ennalta arvattavaa käytöstä. Sama Moona se on kuin ennen testiä, ihan yhtä huono tai hyvä, normaali tai hullu, mitenvain sen haluaa sanoa. Yllättävän paljon se pelkäsi kelkkaa, eikä millään päässyt siitä yli. Ihmisiä rakasti niinkuin yleensäkin. Pimeässä huoneessa tarvitsi myös apuja, olisi jäänyt tuomarin kanssa vaan olemaan. Laukaukset oli aika kova paikka, mutta niin vähän arvelinkin. Viime uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä raketti räjähti meidän vieressä iltalenkillä, ja Moona sai sellaisen sätkyn että huhhuh, räkytti ja tempoi, eikä silloin palautunut siitä yhtään. Sen jälkeen on laukaukset pelottaneet, harmi vain. Toki sillä täytyy jonkinmoinen alttius laukaisuarkuuteen olla, sillä ei kaikki koirat olisi yhdestä raketista semmoisia pultteja vetäneet. Laukauksien jälkeen palautui kuitenkin nopeasti niinkuin treeneissäkin, vaikka reaktio paukkuun oli "hiemean" eri luokkaa nyt. Peli siis tuskin on vielä menetetty, ainakin toivon niin, sillä suunnitelmissa olisi joskus hamassa tulevaisuudessa kisata haussa. Alla video, pisteet ja tuomarin kommentit poimittuna videolta.


 



Toimintakyky -1(-15) Pieni "Eli koiran rohkeus, kokonaisvaltainen toiminta päivän tempuissa, erikoiskokeena kelkka, jossa katsotaan toimintakykyä uhan alla, ja sitten pimeässä huoneessa ilman uhkaa. Kelkka oli sille yllättävän paha, koska kuitenkin tuntui että sillä on taisteluhalua, eli sillä on tavallaan eväät sen ratkaisemiseen. Sitten siinä on myös se, että sillä on aika paljon mielikuvitusta, niin se pikkasen liiottelee niitä asioita, eli se kuvittelee asiat vähän vakavemmiksi kuin mitä ne on. Mutta täähän on hirvittävän nuori koira, että tietää että sillä on vielä henkinen kasvuprosessi kesken, että varmasti tulee vielä vuosien myötä muuttumaan profiililtaan aika paljon tosta, kun saat sille elämänkokemusta ja vahvistat niitä asioita. Pienin askelin meette eteenpäin"


Terävyys +1(1) Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua "Eli kuinka se puolustaa itseään. Se haukku siinä, mut totta siinä ei kauheasti ollut, eli se todellinen terävyys tai aggressiivisuus on pieni. Ja se on hyvä asia, että sillä ei ole jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Siihen pystyy hyvin menemään koskemaan, eli sen on hyvin ystävällinen joka tilanteessa. Se on hyvin helpottunut kun ihmiset on ystävällisiä, ja hänkin voi olla siinä. Kun hän on niin ylenpalttisen ystävällinen, niin meinaa ettei kukaan voi olla hänelle epäystävällinen.


Puolustushalu +1(1) Pieni "Eli kuinka haluaa suo puolustaa, niin aika äkkiä se siirtyi sinne taakse, mutta kun tässä katsotaan sitä halua, ei kykyä. Eli tässäkin nyt huomioitiin että se ei ole maailman rohkein koira, niin katsottiin mitä se yritti sieltä kommentoida, ja olla tarkkaavaisena, niin katsottiin että sieltä se puolustushalu, nimenomaan halu, löytyy."


Taisteluhalu +2(20) Kohtuullinen "Eli kuinka se haluaaleukojaan ja lihaksiaan käyttää, vastustaa näitä uhkia. Se tykkää pelata ja käyttää kroppaansa siinä, mutta saadakseen sen isomman arvosanan, siinä pitäis olla pykälä lisää sitä, mistä voitais ottaa drivea tarvittaessa käyttöön."


Hermorakenne +1(35) Hieman rauhaton "Eli kuinka se kuormittuu ja palautuu. Kyllä se aika paljon kuormittu tossa, ja kyllä se loppua kohti näkyy siinä sitten, elikkä toi ampuminen on se missä parhaiten näkyy. Jos oikeasti hermo pettää niin siinä viimeistään se näkyy, ja tässä se nyt näkyy, että siinä oli ilmeisesti senverran jänskää ollu, että tuli se reaktio niihin laukauksiin, mutta sitten kuitenkin se oli oikeasti positiivinen asia, että se palas siihen tuttuun juttuun, että se tiesi että mamman kanssa voidaan seurata, eli hän tarjoo tässä sitä, koska se tietää että sä olet tyytyväinen siihen kun seurataan, se on hyvä asia."


Temperamentti +1(15) Erittäin vilkas "Eli tää selittää osittain sen, että sillä on todella vilkas mielikuvitus. Eli se pikkusen kuvittelee asiat pahemmiksi kuin mitä ne on, että se kuitenkin keskittyy silloin kun joku ärsyke tulee, eli silloin se pystyy valmistaa sitä tilannetta, mutta sitten se että ne reaktiot on pikkusen tarpeettoman voimakkaita siihen annettuun ärsykkeeseen"


Kovuus +1(8) Hieman pehmeä "Eli miten se muistaa ikävät asiat, ja antaa niiden häiritä. Ei se liian paljon niitä muistele, mutta terveellä lailla, eli siinä tulee se ettei se ihan päätäpahkaa mene asioihin jos se on niitä pelästyny. Itsesuojeluvaisto terveellä lailla kehittynyt."


Luoksepäästävyys +3(45) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin "Se on sitä joka tilanteessa. Tulee heti iloisesti tervehtimään ja hyökkäysten jälkeen pystyy mennä lähelle."


Laukauspelottomuus - Laukausaltis "Se pelästy siinä, että se tosiaan pyrki niin voimakkaasti pois, mutta se on positiivista, että kun sille tuli siinä semmoinen paniikki tilanne, niin sillä kliksahti korvien välissä, että hei mä tiedän mitä tässä pitää tehdä, elikkä ei sulla oo vielä menetetty tää tilanne, eli sä pystyt varmasti sitä viemään eteenpäin. Mutta tosiaan siitä selkeesti näki, että se on ottanut siitä muistijälkiä, että se on pelästynyt jossain sitä ampumista, kovaa ääntä tai ilotulitetta. Mutta sitten tosiaan pystyi kuitenkin kasaamaan itsensä, joka oli erittäin mukava asia"


Loppupisteet 110, hylätty


 

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Paljon tekemistä, liikaa tekemistä?


Vihdoin videoita mämmikarkeloista, Moonan vika rata ei ole siinä kun se hukkui muistitikulta, mutta jospa se tulee myöhemmin, oli niistä kuitenkin vähiten huonoin ;D Käytiin Moon kanssa ojangossa keskiviikkona mölleilemässä mölliluokassa, ja se tuntui siellä ihan hyvältä, pysyi lähdössä jne. Mun ohjaaminen tosi huuhaata, kun väsyneenä kaikki keskittyminen meni siihen lähtöön. Sunnuntaina olis sitten kisat kkk:lla, toivotaan parasta, siis sitä että saisin siihen edes jonkinlaisen kontaktin..


Rasseli oli kisoissa ihan normi Rasseli, mutta mulla oli kyllä vaikeuksia ohjaamisen kanssa. Liikun ihan hassusti, ja tuntu ettei mikään ohjaus tule luonnostaan oikeaan aikaan. Ekalla radalla tuli rima, ja sitten otin A:n uudelleen kun se ei tehnyt kontaktia kunnolla, kehuin paljon kun uusi yritys onnistui. Selvästi keskittyi seuraavilla radoilla, että lähtea saa vasta vapautuksesta. Tokalta radalta keppivirhe, jonka jälkeen mä vähän huuhailin. Kolmas rata viitonen, kun yksi rima lensi, vielä suoralla.. Näkyy kyllä vähä treenaminen ja kisaaminen, rutiini puuttuu. Ihan kivaa oli kuitenkin, ja saatiin tsempiksi Pääsiäisen Paras -palkinto :D



 


Maanantaina olikin sitten Sirken tokopäivä. Oli kyllä kivaa, ja paljon uusia juttuja. Meidän vuorolla katsottiin ensin paikkamakuuta, siinä on ollut pientä ongelmaa. Välillä se on ihan nätisti, mutta välillä tekee omiaan, eikä ihan keskity olennaiseen. Sirke tiivistikin hyvin, että Moona ei työskentele paikkamakuussa. Laitettiin sille kaksi nakinpalaa tassujen eteen, ja tsadam. Tai no ensin se popsi yhden nakin, josta toruttiin, mutta sitten makasi nokka kohti taivasta ja korvat takana: "En varmana ede haista noita nakkeja"picasaweb.google.com/112990090321880855033/VekoranTokopaiva9412#5729446645159334178


Sitten katsottiin metallianoutoa, siinäkun ote on hieman löysä. Sain ohjeeksi tehdä hauskoja juttuja metsku suussa, vaikka agiputkia, ja kokeiltiin myös hyppyyttää kasia tokohypyllä. Piti hyvin niissä kapulaa, ja otteen pitäisi noin parantua siihen noutoonkin. Vähän samaa ollaankin jo tehty aiemmin, eli kapula suussa kiertämistä ja leikkimistä. Nyt täytyy vain luottaa siihen, että ote paranee asenteen myötä.


Sitten katsottiin noudon luovutusta, sen kun olen opettanut liika tiiviiksi. Voisi lähteä korjaamaan esim. niin, että pitää jalkoja koukussa niin, että koira jää oikealle etäisyydelle, ja sitten tarjoamisen avulla myös. Katselen vielä, lähdetäänkö korjaamaan luovutusta. Se tulee olemaan pitkä prosessi, ja inhottaa edes aloittaa. Vaikka Moonan nouto on vauhdikas ja hieno, niin se on silti kovin hajoamis herkkä, enkä voi yhtään ainakaan huomauttaa väärästä suorituksesta, tai epävarmuus tulee esiin. Sääli vain, että tokossa ropisee roimasti pisteitä liian tiiviin luovutuksen vuoksi. Katsellaan.


Loppuun otettiin vielä kaukoja, kun tuntuu ettei ne millään ole varmat, vaikka kotona osaa, heh.. Ensiksi juteltiin takapalkan käytöstä, mikä ei meiltä ole onnistunut, sillä Moonalla on liian kova odotus palkalle. Se vääntyy ja jähmettyy. Sain ohjeeksi palkata myös edestä, ja takapalkalle vain yllättäen silloin, kun keskittyminen on muhun päin. Ja palkan voi laittaa kanssa pöydälle, tai vaikka suljettuun purkkiin. Ensin moona ei taaskaan kuunnellut, mutta palkkaksinkin sitä sitten takapalkan sijasta edestä. maahan-seiso vaihdossa liikkui takajalat, hui. Mutta se se ongelma juur onkin, hasardeja virheitä sattuu kaukoissa, varsinkin treeneissä. Tuomio oli ihan sama kuin viimeksi Sirkeltä, se on liian etupainoinen seisomisessa. Byyh, jospa se takapalkka auttaisi tässä edes vähän. Pitää sumplia, lähteekö muokkaamaan sitä maahan-seiso vaihtoa, nyt ei vaan yhtään huvittais.


Tokopäivän jälkeen alettiin taas treenaamaan tokoa, ja paljon on vielä tekemistä evl:ää varten. Muutenkin tauon jälkeen oli kaikki liikkeet vähän unohtuneet, esim. metallia ei voinut noutaa, tai kuunnellä mikä jäävä tulee, tunnarissa kotona kestää 30s etsiä omaa jne. Heti jos ei treenaa, niin maagisesti kaikki unohtuu.


Esineitä on myös tehty, ja aina ensimmäisen on löytänyt hyvin, mutta ei usko että ruudussa on useampiakin esineitä. Eilen tosin löysi hyvin kaksi, kun en palkannut välissä, mutta pitäis sitä nyt silti pystyä palkkaamaan ja sitten vielä jatkamaan hyvällä vireellä. Ehkä hajun hakemista esineistä seuraavaksi. Ampumista ollaan otettu myös pariin kertaan, ja pelkäsi kyllä paukkuja. Pääsi päivää ennen uuttavuotta säikähtämään meidän vieressä räjähtänyttä rakettia, ja ajattelinkin että nyt se sai siitä jonkunlaisen pelon, kun jo viime syksyn ammuskelussa sillä oli aavistuksen huolestunut ilme välillä paukkuja kuunnellessa, vaikka se muuten oli ja toimi ihan normaalisti. Nyt se olis mielellään lähtenyt autolle turvaan, ja korvatkin oli luimussa. Pystyi kuitenkin leikkimään ja syömään, vaikka pelkäsikin. Seuraavalla kierroksella mentiin vähän kauemmas paukuista tekemään seuruuta, meni paremmin niin, kun oli jotain muuta ajateltavaa. Koska toimintakyky säilyy vaikka pelottaakin, niin eiköhän se vielä niihin paukkuihin totu jotenkin, ja palautui kuitenkin heti normaaliksi kun paukkuja ei kuulunut. Saas nyt nähdä miten se lauantaina luonnetestissä reagoi, mutta eipä sillä tuloksella ole mitään väliä, se nyt on mikä on, oli se laukaisuarka tai laukaisukokematon, tai vaikka testin mukaan varma.


Uusi koiratanssi ohjelma on rakentumassa myös, teemana Intia. :)


Tuntuu että olis ihan hirveästi treenattavia asioita nyt, niinkuin onkin. Välillä sitä miettii miten Moona pystyy opettelemaan kaiken uuden, tai kehittymään kaikissa sen lajeissa. Mikä on liikaa? Eilen Moonalla oli vapaa päivä, ja tehiin "vain" esineruutu, kaksi oman tunnistusta metsän kepeillä, aloitettiin opettelemaan uutta temppua, otettiin vähän kaukoja, ja treenattiin mukana käskyä puiden yli hyppimis tilanteissa. Hakutreenit ei ole edes pyörähtäneet vielä kunnolla käyntiin, agista ollaan pidetty viikko taukoa, ja silti ollaan koko ajan treenaamassa jotain. Moona ei näytä hyytymisen merkkejä, ja itsekin jaksan sen mitä aikatauluun mahtuu. Pelkään että neljä lajia on liikaa yhdelle koiralle samaan aikaan treenattavaksi, mutta mitään en halua jättää pois, enkä myöskään tehdä puolihuolella.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Palautus maanpinnalle



Joensuussa majaillaan tällä hetkellä, ja yksi päivä mämmikarkeloita takana. Moonan kanssa tänään kolme rataa ykkösiä, eikä kyllä mennyt hyvin. Hyllysaldo karttui kolmella, ei niillä tuloksilla edelleenkään niin väliä, mutta se fiilis.. Ja se rutiini. Ne on ne asiat jotka merkitsee, ja ennenkuin ne on kunnossa, ei päästä eteenpäin.


Jo lämpässä huomasin, että Moona on hullulla päällä. Hyvä että uskalsin sen remmistä laskea kun oli jo niin menossa radalle, eikä kuunnellut mitään. Kun tehtiin niin oli ihan hyvä.


Ensin agirata, ei mitään älyttömän vaikeaa. Pienoinen yllätys oli, ettei Moona suostunut jäädä seisomaan lähtöön, ei millään. Se kävi niin kuumana ettei pystynyt kerätä itseään ja ladata keskittymistä tulevaan. Laitoin sen istumaan, ja sanoin istu käskyn monta kertaa kun kävelin alkusuoran kolmen hypyn taakse. Nousi seisomaan heti kun pysähdyin. Alkurata oli hyvää, mutta sitten kompuroin sillävälin kun Moo oli putkessa, ja seuraavasta paikasta olinkin jo myöhässä. Siihen kielto ja vielä riman pudotus. Sitten taas mallikasta menoa keinulle asti, jonka teki lentona. Nyt osaa kyllä jo erotelle puomin ja keinun, päänuppi oli vain kiehahtanut senverran, ettei se kerennyt ajatella. Otin uudestaan ja teki hienon keinun, pidin kontaktilla aika pitkään, ja siitä keppien kautta suoraa reittiä maaliin. Tässä vaiheessa ajattelin, että seuraaville radoille se pystyisi keskittymään, kun höyryt on päästelty.



  • - Ei jää seisomaan lähtöön

  • - Lentokeinu

  • - Ei keskity

  • + A:n ja puomin kontaktit hyvät

  • + Vaikka vire keittää yli, se tekee silminnähden hyvin. Ei roiski tms.

  • + Putken jälkeen ennen puomia tein "muka persjätön", ettei koira koira karkaa A:lle, toimi älyhyvin.


Seuraavaksi taas agirata, ei mitään kovin hankalaa taaskaan. Ei jäänyt seisomaan ei, eikä istumaankaan, hipsi ekan hypyn yli.  Kepit oli heti toisena, ja Moona ohitti keppien keskeltä jonkun kepeistä, en edes huomannut tätä itse, videoltakin sai tarkkaan katsoa. Ikinä ei ole ennen tehnyt moista, sillä on kyllä todella ollut kiire, kun ei jokaväliin muka ehdi pujottelemaan.. Sitten mä olinkin myöhässä seuraavista kuvioista, jouduin muuttamaan suunnitelmaa ja päästiin hyvin etenemään silti. Puoilla ihan nopea kontakti vaikka en juossut edellä, siitä kahden viereisen hypyn valssiin, ja ohjaajalta unohtui ennakoiva ohjaus. Kaarre venähti, ja hermostui ehkä siitä, kun roiskaisi sen toisen hypyn riman: "Pirskatin mamma, kun ohjaa niin huonosti, ettei pääse nopeasti etenemään!" Pidin A:lla pitkään kun virhe jo alla, ei ongelmia pysymisen kanssa, loppusuora hyvä. Nyt ohjasin niin rauhallisesti kuin pystyin, yritin tasapainottaa Moonan asennetta. Ei auta, tehtiin kumpikin ihan eri rataa.



  • - Ei jää seisomaan lähtöön, eikä istumaan, hipsii..

  • - Ei malta pujotella

  • - Roiskasee riman

  • - Oma ohjaus syvältä

  • + Hyvät kontaktit

  • + Irtoaa lopussa hyvin


Kävin vielä lämppä alueella välissä, siellä toosi hyvä. Pysyi lähdössä seisomassa, vaikka kuinka kiusasi, ja se kuunteli.


Viimeisenä hyppäri, rata oli aika kiva. Päätin taistella, ja mennä mukaan Moonan kiihkoiluun, eli tappelu asenteella matkaan. Ensin piti tietysti tapella siitä lähdössä istumisesta, tulos 6-1 Moonalle. Meni istumaan, mutta peppu ei pysynyt kauaa maassa, korjasin vaikka kuinka monta kertaa, kunnes en enää kehdannut. Tais olla sit edes jotenkin paikallaan edes seisten, siitä mulle se yksi säälittävä piste. Mentiin täysillä ja oikein kannustin Moonaa, ja huusin täällä kutsuja jne. Asennetta ei siis puuttunut, mutta keskittyminen ei itsellä hyvää, kun olin niin vauhkona. Jouduin keppien jälkeen muuttamaan suunnitelmaa, mutta pää lyö tyhjää miksi, videoltakaan ei sitä kohtaa nää. Olin kuitenkin myöhässä sen seurauksena putken jälkeen, mutta taisteltiin se kohta kuitenkin. Sitten lopussa olin suunnitellut valssaavani hassusti yhden putken jälkeen hypyn takana, se tuntui kyllä töksähtävältä jo rataantutustumisessa, video ei taaskaan näyttänyt mikä meni pieleen, mutta Moo pudotti riman ja ajautui väärään päähän putkeen. Olisinkohan vaan itse ollut sen linjalla siinä hypyllä, jotain tyrin kuitenkin. Loppusuora taas oikein hyvä. Tavallaan oli paras rata näistä, ja se taas näytti iha hyvälle, mutta ei se tuntunut. Tuntui juurikin siltä, että tapeltiin Moonan kanssa rata läpi, jo heti alusta alkaen. En tykkää tapella.



  • - Ei pysy lähdössä

  • - Tuntui pahallta

  • + Oltiin yhdessä radalla

  • + Loppusuora


 


Aina ei voi oinnistua, mutta kaikista harmittavinta on, että se tärkein jäi puuttumaan, yhteistyö. Moonan olisi vaikka voinut lähettää sinne radalle ihan yksinään, ei se muo mihinkään olis tarvinnut. Ei meidän meno näyttänyt videolta mitenkään kauhealta, eikä se pudotellut holtittomasti rimoja, kokeillut tarviiko kontakteille pysähtyä, jättänyt ohjausta kuuntelematta, mutta silti se kävi kuumempana kuin koskaan ennen. Annoin sen taas repiä lelua hetken ennen lähtöä, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta. Ja sen sijaan, että se olisi itse tarjonnut lelua revittäväksi, oli se menossa sen kanssa radalle. Se veti lähtöön kuin höyryjuna, eikä ollut toivoakaan saada siihen minkäänlaista kontaktia ennen lähtöä, tai lähdössa. Se ei voinut ajatella mitään muuta kuin rataa, edes se lelu ei ollut kivempi. Kontaktit, ja näköjään hypytkin on sille jo niin suoritus varmoja, ettei niissä sattunut virheitä. Ohjausta se lukee normaalisti niin täydellisen herkästi, ettei se huonous siinäkään niin näkynyt, mutta mitä jos olisi pitänyt kääntyä johonkin? En osaa sanoa olisiko se kääntynyt, näillä radoilla kun sai vaan mennä suoraan, tai tehdä loivia käännöksiä. En kuitenkaan usko, että se olis kääntynynyt omalla tasollaan, kuuntelu kun oli mitä oli.


Ja miksei se pysynyt lähdössä, miksi? Enkö sanonut trpeeksi selvästi, eikö se vaan pystynyt keskityymään. Normaalisti se vain jähmettyy lähtöön. Sen kroppa jännittyy, ja se valmistautuu. Nyt se ei pystynyt siihen, pystyykö enää ikinä kisoissa? Oppiko se nyt että kisoissa ei tarvii pysyä, mutta miksi se asia on pakkopulla? Paljon kysymyksiä, eikä vastauksia. Ei siinä seisomisessa ole ennen ollut ongelmaa, mutta ei sitä ole sille opetettukaan. Se oli vaan luonnollinen juttu. Istuminen on yhtä tappelua, ja siksi sen hylkäsin. En edes tiedä miten sen saisi treenattua kuntoon, tappeleminen ei auta. Umpikuja. Se osasi ennen istua, mutta kisatilanteesta juuri alkois se tappelu. Voisin varmaan muuttaa jotenkin omaa käyttäytymistä lähdössä, hankalaa. Ahdistaa. Mennään varmaaan keskiviikkona jo mölleihin kokeilemaan. Kokeilemaan vain, jos se sattuukin pysymään ihan ongelmitta. Jos tää olikin vain ihan poikkeuksellinen päivä. Siellä voin sitten ainakin vaatia sen pysymään, kesti mitä kesti.


Ekaa kertaa koko meidän agilityuran aikana alkoi oikeasti harmittamaan. Ekan radan jälkeen pystyin olla vielä positiivinen, mutta tokan radan jälkeen teki mieli mennä itkemään jonnekin nurkan taakse. Skarppasin kuitenkin kolmannelle, onhan me ennenkin selvitty vaikka mistä. Agilityssa on aina tullut alamäkiä, niin se vaan on, että tuo koira ei ole ollut missään nimessä helppo, eikä näköjään ole vieläkään. Onhan meillä takana vaikka kuinka monta huonoa rataa, huonoa treeniä, huonoa kilpailua, mutta nyt on jo todella pitkään mennyt hyvin. Kisat oli alkaneet sujua rutiinilla, ja treeneissä ollut ihana. Sain maistaa pienen palan sitä täydellistä koiraa, joka kulkee kuin ajatus. Se täydellinen koira rakasti agilitya, ja se rakasti mennä yhdessä mun kanssa. Nyt se rakastaa vain agilityä, niin täysillä, että unohtaa ihan kaiken muun.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Treenejä..


Vuoden ekat tottikset, ilmaisut ja esineet on takana. Ilmaisut sujuu tauon jälkeen oikein hyvin, rullan luovutus on vain Moonalla hieman kiireinen, mutta eiköhän se taas siitä. Testattiin kiintorullaakin nyt tarkoituksella, ja poimi hyvin rullan kun maalimies näytti maahan päin. Enää se ei edes yritä ottaa kiintoa jo juostessaan maalimiehelle, mikä oli joskus vähän ongelmallista ilmaisu treeneissä, joten uskalsi kokeilla kiinnolla nyt kerran noin. Esineitä tehtiin kerran, ja ne meni yllättävän hyvin. Ei ollut mitään apuja, joten sen on sitten täytynyt jo oppia virittely "Missä esine on?", koska tiesi ihan selvästi mitä on tekemässä. Ensimmäisellä lähetyksellä sai hajun heti esineestä (pieni kangaspussukka), ja löysi sen ongelmitta. Toinen esine (lompakko) oli ihan takarajalla kauimmaisessa kulmassa. Nyt oli vähän vaikeaa irrota etsimään, kun ensimmäinen löytyi niin läheltä. Innostin sitä vähän kuiskimalla "Missä esine on?", niin lähti hyvin ja löysi heti esineen kun sinne asti pääsi. Tosi matalassa vireessä se nyt oli, mutta tärkeintä että ne esineet löytyy. Vauhti tulee toivottavasti sitten varmuuden myötä. Tottiksessa tehtiin eteenmenoa, hyppynoutoa ja paikkamakuuta. Hyppy korkeimmillaan 80cm, oli vähän epävarma. On niin kauan viimeisistä hyppynoudoista korkeammalla hypyllä. Lopuksi onnistui kuitenkin hyvin. Paikkamakuussa oli ihan ihmeellinen aluksi, eikä ymmärtänyt muka mitä oltiin tekemässä ja nousi seisomaan varmaan kolme kertaa heti kun kävelin pois.. Johtui siitä, että näki että solmin se tolppaan liinasta ja sekosi siitä.. Moonaa ei voi oikeen sitoa mihinkään kun se räkyttää, ja nyt ei sitten varmaan tiennyt pitäiskö räkyttää vai maata, pöh.. Ja vielä se etten sanonut paikka käskyä, niinkuin tokossa. Pk-tyylistä makuuta ollaan tehty viimeksi niin kauan aikaa sitten.. Mutta ei sen silti olis pitänyt nousta, ja sillä oli vielä pallokin jalkojen välissä. Irrotin sen sitten liinasta ja laitoin uudestaan huomaamattomasti kiinni, sitten vielä paikka käsky kun lähdin sen luota. Ja vihdoin siihen "harjoitukseen", eli toinen koira tekemässä luoksetuloa kun Moona makaa, se meidän vaikeus, jonka vuoksi BH-kokeeseen ei vielä ole asiaa. Kertaakaan se ei ole lähtenyt, mutta häntä nousee ylös ja tuijottaa liikkeelle lähtevää koiraa. Nyt oli hyvin kuitenkin sen, eikä kiihtynyt ainakaan paljon. Su treeneissä tehttiin hyppyä ja A:ta, meni hyvin. Hypyssä päästtin metriin ilman kapulaa.


Tokoa llaan otettu myös ihan vähän. Jäävien erottelu ihan hukassa, tarjoaa ensimmäisenä istumista, yllätys yllätys. Nopeasti kuitenkin palautuu mieleen ja yksi zetakin tehtiin onnistuneesti. Kaukoja ollaan tehty sisällä, ja kaikki vaihdot oli heti tyylipuhtaita. Seiso-istu vähän epävarma, kun välillä ei tottele heti käskyä. Tunnari otettiin tänään sisällä, ettei kokonaan unohdu. Nuuski ja nuuski ja kolmannella kerralla oman kohdalla otti vasta sen, vaikka selvästi huomasi sen jo aiemmin. Ei mikään yllätys, Moona just sellainen, että tauon jälkeen asiat unohtuu kummallisesti. Pitää hinkata niin sitten sujuu. Vaikka taukoillaan tokosta, niin koitan aina välillä tehdä vähän jotain liikettä, ettei ole ihan niin suuri työ kun aletaan taas treenaamaan. Maanantaina on jo Sirken tokopäivä, että niitä liikkeitä mitä siellä aiotaan tehdä pitäis kai yrittää kerrata, tai se ei muista siellä tokopäivässä yhtään mitään.


Temppuja ollaan yritetty myös tehdä, ja se sekoittaa niitä. Ihan sama mitä sanon, niin se on jo tekemässä jotain muuta. Pahin on uusi temmpu syliin hyppäys, kun koko ajan saa olla varuillaan milloin se päättää pompata päin näköä. Ehkä se nyt oppii näitäkin erottelemaan kun vain treenaillaan.


Aksaa on tehty eniten, ja se sujuu jos ei lasketa hitaita kontakteja. Niille pitäis nyt tosissaan tehdä jotain, onneksi lumet sulaa pian ja päästään treenaamaan omalle pihalle vaikka joka päivä niitä vähän. Juha Oreniuksen tunneilla ollaan nyt käyty muutaman kerran, viimeksi maanantaina. Moona menee aika hyvin, ja mäkin aina välillä. Kuulemma 90% meidän tekemisestä on jo ihan kolmosten tasoa, 10% ajasta mä en luota koiraan vaikka se on ihan taatusti kaiken luottamisen arvoinen, tai muuten vain tyrin. Mutta kyllä tuntuu siltä, että Juhan treeneissä ollaan jo kehitytty. Uskallan jättää Moonaa suorittamaan asioita itse, ja liikkua paljon vapaammin. Ehdin tekemään pers-jättöjä sellaisiin paikkoihin mihin en ikimaailmassa olis edes ennen kuvitellut ehtiväni. Noissa treeneissä joutuu kyllä juosta, ja lopussa on aina tekemässä kuolemaa, eikä yhtään toistoa jaksaisi enää. Viime treenistä on  myös video (Kiitos Emma kuvaamisesta), jossa kaikki mokat myös näkyy. Alussa oli meille vaikea paikka, eli saada Moona kokoamaan kun olen itse esteen toisella puolella kauempana, se ei koonnut, joten harkattiin sitä. Kepeillä ei olisi tahtonut kestää päällejuoksua, sekin siis treeniin. Muuten Moona oli hyvä, ja ohjaaja mokaili.