tiistai 17. huhtikuuta 2012

Paljon tekemistä, liikaa tekemistä?


Vihdoin videoita mämmikarkeloista, Moonan vika rata ei ole siinä kun se hukkui muistitikulta, mutta jospa se tulee myöhemmin, oli niistä kuitenkin vähiten huonoin ;D Käytiin Moon kanssa ojangossa keskiviikkona mölleilemässä mölliluokassa, ja se tuntui siellä ihan hyvältä, pysyi lähdössä jne. Mun ohjaaminen tosi huuhaata, kun väsyneenä kaikki keskittyminen meni siihen lähtöön. Sunnuntaina olis sitten kisat kkk:lla, toivotaan parasta, siis sitä että saisin siihen edes jonkinlaisen kontaktin..


Rasseli oli kisoissa ihan normi Rasseli, mutta mulla oli kyllä vaikeuksia ohjaamisen kanssa. Liikun ihan hassusti, ja tuntu ettei mikään ohjaus tule luonnostaan oikeaan aikaan. Ekalla radalla tuli rima, ja sitten otin A:n uudelleen kun se ei tehnyt kontaktia kunnolla, kehuin paljon kun uusi yritys onnistui. Selvästi keskittyi seuraavilla radoilla, että lähtea saa vasta vapautuksesta. Tokalta radalta keppivirhe, jonka jälkeen mä vähän huuhailin. Kolmas rata viitonen, kun yksi rima lensi, vielä suoralla.. Näkyy kyllä vähä treenaminen ja kisaaminen, rutiini puuttuu. Ihan kivaa oli kuitenkin, ja saatiin tsempiksi Pääsiäisen Paras -palkinto :D



 


Maanantaina olikin sitten Sirken tokopäivä. Oli kyllä kivaa, ja paljon uusia juttuja. Meidän vuorolla katsottiin ensin paikkamakuuta, siinä on ollut pientä ongelmaa. Välillä se on ihan nätisti, mutta välillä tekee omiaan, eikä ihan keskity olennaiseen. Sirke tiivistikin hyvin, että Moona ei työskentele paikkamakuussa. Laitettiin sille kaksi nakinpalaa tassujen eteen, ja tsadam. Tai no ensin se popsi yhden nakin, josta toruttiin, mutta sitten makasi nokka kohti taivasta ja korvat takana: "En varmana ede haista noita nakkeja"picasaweb.google.com/112990090321880855033/VekoranTokopaiva9412#5729446645159334178


Sitten katsottiin metallianoutoa, siinäkun ote on hieman löysä. Sain ohjeeksi tehdä hauskoja juttuja metsku suussa, vaikka agiputkia, ja kokeiltiin myös hyppyyttää kasia tokohypyllä. Piti hyvin niissä kapulaa, ja otteen pitäisi noin parantua siihen noutoonkin. Vähän samaa ollaankin jo tehty aiemmin, eli kapula suussa kiertämistä ja leikkimistä. Nyt täytyy vain luottaa siihen, että ote paranee asenteen myötä.


Sitten katsottiin noudon luovutusta, sen kun olen opettanut liika tiiviiksi. Voisi lähteä korjaamaan esim. niin, että pitää jalkoja koukussa niin, että koira jää oikealle etäisyydelle, ja sitten tarjoamisen avulla myös. Katselen vielä, lähdetäänkö korjaamaan luovutusta. Se tulee olemaan pitkä prosessi, ja inhottaa edes aloittaa. Vaikka Moonan nouto on vauhdikas ja hieno, niin se on silti kovin hajoamis herkkä, enkä voi yhtään ainakaan huomauttaa väärästä suorituksesta, tai epävarmuus tulee esiin. Sääli vain, että tokossa ropisee roimasti pisteitä liian tiiviin luovutuksen vuoksi. Katsellaan.


Loppuun otettiin vielä kaukoja, kun tuntuu ettei ne millään ole varmat, vaikka kotona osaa, heh.. Ensiksi juteltiin takapalkan käytöstä, mikä ei meiltä ole onnistunut, sillä Moonalla on liian kova odotus palkalle. Se vääntyy ja jähmettyy. Sain ohjeeksi palkata myös edestä, ja takapalkalle vain yllättäen silloin, kun keskittyminen on muhun päin. Ja palkan voi laittaa kanssa pöydälle, tai vaikka suljettuun purkkiin. Ensin moona ei taaskaan kuunnellut, mutta palkkaksinkin sitä sitten takapalkan sijasta edestä. maahan-seiso vaihdossa liikkui takajalat, hui. Mutta se se ongelma juur onkin, hasardeja virheitä sattuu kaukoissa, varsinkin treeneissä. Tuomio oli ihan sama kuin viimeksi Sirkeltä, se on liian etupainoinen seisomisessa. Byyh, jospa se takapalkka auttaisi tässä edes vähän. Pitää sumplia, lähteekö muokkaamaan sitä maahan-seiso vaihtoa, nyt ei vaan yhtään huvittais.


Tokopäivän jälkeen alettiin taas treenaamaan tokoa, ja paljon on vielä tekemistä evl:ää varten. Muutenkin tauon jälkeen oli kaikki liikkeet vähän unohtuneet, esim. metallia ei voinut noutaa, tai kuunnellä mikä jäävä tulee, tunnarissa kotona kestää 30s etsiä omaa jne. Heti jos ei treenaa, niin maagisesti kaikki unohtuu.


Esineitä on myös tehty, ja aina ensimmäisen on löytänyt hyvin, mutta ei usko että ruudussa on useampiakin esineitä. Eilen tosin löysi hyvin kaksi, kun en palkannut välissä, mutta pitäis sitä nyt silti pystyä palkkaamaan ja sitten vielä jatkamaan hyvällä vireellä. Ehkä hajun hakemista esineistä seuraavaksi. Ampumista ollaan otettu myös pariin kertaan, ja pelkäsi kyllä paukkuja. Pääsi päivää ennen uuttavuotta säikähtämään meidän vieressä räjähtänyttä rakettia, ja ajattelinkin että nyt se sai siitä jonkunlaisen pelon, kun jo viime syksyn ammuskelussa sillä oli aavistuksen huolestunut ilme välillä paukkuja kuunnellessa, vaikka se muuten oli ja toimi ihan normaalisti. Nyt se olis mielellään lähtenyt autolle turvaan, ja korvatkin oli luimussa. Pystyi kuitenkin leikkimään ja syömään, vaikka pelkäsikin. Seuraavalla kierroksella mentiin vähän kauemmas paukuista tekemään seuruuta, meni paremmin niin, kun oli jotain muuta ajateltavaa. Koska toimintakyky säilyy vaikka pelottaakin, niin eiköhän se vielä niihin paukkuihin totu jotenkin, ja palautui kuitenkin heti normaaliksi kun paukkuja ei kuulunut. Saas nyt nähdä miten se lauantaina luonnetestissä reagoi, mutta eipä sillä tuloksella ole mitään väliä, se nyt on mikä on, oli se laukaisuarka tai laukaisukokematon, tai vaikka testin mukaan varma.


Uusi koiratanssi ohjelma on rakentumassa myös, teemana Intia. :)


Tuntuu että olis ihan hirveästi treenattavia asioita nyt, niinkuin onkin. Välillä sitä miettii miten Moona pystyy opettelemaan kaiken uuden, tai kehittymään kaikissa sen lajeissa. Mikä on liikaa? Eilen Moonalla oli vapaa päivä, ja tehiin "vain" esineruutu, kaksi oman tunnistusta metsän kepeillä, aloitettiin opettelemaan uutta temppua, otettiin vähän kaukoja, ja treenattiin mukana käskyä puiden yli hyppimis tilanteissa. Hakutreenit ei ole edes pyörähtäneet vielä kunnolla käyntiin, agista ollaan pidetty viikko taukoa, ja silti ollaan koko ajan treenaamassa jotain. Moona ei näytä hyytymisen merkkejä, ja itsekin jaksan sen mitä aikatauluun mahtuu. Pelkään että neljä lajia on liikaa yhdelle koiralle samaan aikaan treenattavaksi, mutta mitään en halua jättää pois, enkä myöskään tehdä puolihuolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti