tiistai 8. toukokuuta 2012

Mukava vapaapäivä


Kesä on täällä! Ekaa kertaa tarkeni olla t-paidassa, ja silti tuli kuuma. Ja Moona heitti talviturkin myös, olinkin ihan kokonaan unohtanut kuinka paljon Moona rakastaa uimista. Agitreenien jälkeisellä lämppälenkillä tuli nurkan takaa yllättäen lapsia, eikä Moona edes häntäänsä heilauttanut, tsippaili vaan polkua korvaa kääntämättä rauhakseen eteenpäin. Mietin että se taitaa olla aika väsynyt, kun ei edes huomaa mitä ympäristössä tapahtuu. Hetken päästä kuulin yllättäin murinaa ja roisketta. Vähän pelästyin, mutta Moona olikin vain pulahtanut uimaan, niinkuin aina on ollut tapana treenien päätteeksi. Oli niin innoissaan että ihan kunnolla räyhäsi vedelle räpiköidessään.


Aamulenkillä, tai no päivä se taisi jo siihen aikaan olla, istuskelin pitkään kalliolla suklaata mussuttaen, ja katselin kun Moona jahtasi kaiken maailma ötökkiä ja lintuja. Ihana ihana kesä. Lenkin jälkeen lähdettiinkin suoraan tokoilemaan navalan nurmikentälle, välillä tehtiin jotain, ja sitten taas lokoiltiin aurinkoa ottaen. Niin stressitöntä, eikä minnekään kiire. Ensin otettiin yhtä niistä monista murheenkryyneistä, eli metalli hyppynouto pääsi syynaukseen. Tehtiin aika paljon kaikkea hauskaa, hyppyä agility tyyliin, karkuun juoksua, ja kokonaisena. Ote oli hyvä, asenne hyvä. Lisää tällaisia treenejä, niin eiköhän se tästä. Sitten seuraavaan vaikeaan juttuun, eli ohjattu nouto. Merkit huonontuneet yleisesti, kun ei olla tehty niitä erikseen. Ensin tein kokonaisena liikkeen alkuna kummatkin suunnat, vauhdista palkka, toi oikeat. Sitten vielä helpotetusti, ja otin pitkästä pitkästä aikaa myös luovutukset, eikä ymmärtänyt muka mitä pitää tehdä, sylkäisi kapulan ja masentui. Uusi yritys ja nyt muisti hyvin, hönö. Pitää muistaa ottaa noutoa loppuun myös, vaikka pääasiassa palkkaisinkin vauhdista. Ja vinosta luovutukset treeniin myös. Sitten harjoiteltiin merkkejä, laitoin neljä merkkiä "keskipisteestä" eri puolille, tarkoituksena harjoitella oikean merkin lukitsemista, ja saada vauhtia juoksuttamalla sitä pitkällä matkalla vastakkaisille merkeille. Parani loppua kohden, ja alkoi selvästi ymmärtämään, että mun rintamasuunnasta suoraan olevalle merkille kuuluu mennä, välliläkun se lukitsee väärän merkin, eikä pysty päästämään siitä irti. Vauhtiakin saatiin lisää, oli oiken hauska harjoitus. Loppuun vielä eteenmenoa, palkkailin nyt seuruu osuudesta. Sitten tulikin treenikaverit, niin sain otettua vielä paikkamakuun pk-tyyliin. Jätin namut tassujen eteen, ja sanoin paikka käskynkin, makasi aikas nätisti, paitsi kun Naku teki luoksarin, kääntyi pää. Kielsin ja moona otti sen hyvin, ja pysyi rauhallisena. Ihan tyytyväinen olin kyllä. Sitten Moona autoon tauolle, ennen esineruutua. Esineenä kännykkä ja pieni pehmo-avaimenperä. Meni mun mielestä ihan hyvin, ja jaksoi etsiä. Lisää "jotain" olisi voinut vielä olla työskentelyssä, ja ennen lähetyksiä kaipasi vähän innostamista. Voisi tehdä vielä hajunhakuja esimerkiksi, niin varmuutta ja itseluottamusta tulisi lisää. Nyt se ei ole ehkä vielä ihan varma, vaikka jaksaakin työskennellä ja löytääkin esineitä.


Hetken lepotauon jälkeen päästiin kesäkauden ensimmäisiin treeneihin. Ryhmä ja koutsi on "uudet", vaikka kaikki onkin ennestään tuttuja. Kivaa vaihtelua kuitenkin, ohjaajana Nadja. Treeni oli mukavan erilainen, ja saatiin uusia näkökulmia, ja itsekin sai taas ajateltavaa ja treenattavaa. Mikäs sen parempaa siis.



Alku oli miltei mahdoton, kokeiltiin vaikka ja mitä, ja lopulta löydettiinkin sopiva ohjaus. Kakkosella olin ottamassa vastaan ja jarruttamassa, ja siitä sokkari ja kolmoselle niisto. Ainoa tapa millä 2-3 ei valunut pikäksi. Moona jarrasi mun mielestä hyvin kun jarrutin lähellä ponnistuspaikkaa, mutta ei onnistunut ollenkaan, jos merkkasin hypyn ajoissa ja lähdin liikkeelle. Eikä ihmekään, koska sellaista ei olla opeteltu, ja treenien jälkeen tajusinkin, että suhina tarkoittaa jarruta nyt. Ja siinä merkkaamisessa kävikin niin, että se kokosi kun suhisin, mutta hyppäsikin pitkästi väärään suuntaan kun suhina lakkasi ja lähdin liikkee käännöksen suuntaan. Näitä pitäis harkata siis jotenkin, niin saadaan lisää vaihtoehtoja ohjaamiseen. Treenin jälkeen tuli myös mieleen, että Anne-Marian koulutuksessa on joskus ollut melko samanlainen tilanne kuin tässä alussa, ja ratkaisua mietittiin silloinkin. Niisto toimi hyvin, ja ennakoivat valssitkin, kun sain rytmityksen kohdilleen. Oli tarkoitus lähettää koiraa itsenäisesti hyppäämään, ja voi kamala kun mun teki mieli juosta mukana niissä paikoissa. Kepeiltä meinasi kääntyä väärään suuntaan lopussa, kun laittoi meneämään itsenäisesti, vauhtikin oli aika surkea. Kepit treeniin, hep! Moona pudotti muutaman riman, oli selvästi vaikeuksia pohjan kanssa, ja se pohja olikin talven jäljiltä aika mössöä paikoitellen. Moona ponnistaa ja liikkuu niin voimalla, ettei saanut oikein pitoa maasta. Kivat treenit kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti