torstai 26. joulukuuta 2013

Joulun aikaa, messarin kisat ja Muusan treenailua



On unohtunut koko blogi, kun läppäristä oli pitkään virrat pois, kun Muusa syöpötteli laturi johdon.. Vihdoin sain uuden tilattua. Mutta mitäpä meille ihmeellistä. Moona on toipunut laikkauksesta hyvin, agilityssa huomaa vielä että väsyy nopeammin kuin ennen. Parit kisat käytiin juoksemassa ja sit messarin koiratanssi ja toko kisat. Muusa on treenannut vain tokoa ja agilitya nyt talvella silloin kun jaksetaan, eli melko usein usein oikeastaan. Ollaan myös Silvia Trkmanin juoksukontakti nettikurssilla mukana, joka motivoi hyvin niitäkin treenaamaan. Moonan kanssa siis kisailtiin itsenäisyyspäivä viikonloppuna Riihimäellä ja Tampereella. Saldona 4xhyl ja yksi 0, jolla sij.3 ja SERT-A. Hyvä mieli jäi kisoista vaikka hyllyjä tulikin, huolimatonta ohjausta paikka paikon, rutiinin puutetta. Pitäisi vaan alkaa nyt enempi kisaamaan.
 

Messari oli ja meni. Siellä on kyllä aina niin omanlaisensa tunnelma. Tällä kertaa osasin myös nauttia siitä ilman jännittämistä tai suoriutumis paineita.
Tokon ensimmäinen karsinta-koe oli la illalla. Mentiin ajoissa, jotta ehdin shoppailla koirille kaikkea mukavaa. Moona oli ihan inskana kun päästiin messariin sisälle, sen mielestä on niin siistä jos on paljon actionia ympärillä. Häkissä lepäili onneksi ihan rentona, niin jaksoi sitten pitkän illan. Seuruu kehään mentäessä tuli pieni jännitys, joka haittasi omaa keskittynyttä suoriutumista, mutta sen jälkeen rentoutui ja oli kivaa olla kehässä. En tainnut edes muuta sössiä kuin luoksarin ekan pysäytyskäskyn ajoituksen. Moonalla oli hyvä fiilis eikä haitannut kisapaikka tai alusta oikeastaan mitenkään. Oltiin aika alussa niin trafiikkia vielä oli, mutta Moonalle se on ehkä ennemmin jopa etu kuin haitta, kun taustahälinä saa sen nousemaan. Huonompina juttuina oli sitten vähän huolimaton ja rauhaton välillä. Alla numerot ja tuomarien kommentit.

Seuruu: 7.5: Seuraamispaikka elää, edistää juoksussa. Saisi olla tarkempi käännöksissä. Hitaassa vähän nojaa ohjaajaan.

Zeta: 6: Hyvä suora maahanmeno, hivenen levoton maassa. Hyvä mukaanlähtö. Hycä pysähdys. I väärä asento, ei ihan suora seuraaminen.

Tunnari: 10: Hyvä ripeä toiminta kapuloilla ja matkalla :)

Ruutu: 9: Olisi voinut tulla suoremman reitin ohjaajan luo.

Luoksetulo: 7.5: Hieman levoton paikallaolossa. Liikkuu S. (Käsky aikaisemmin) Perusasentoon tulo.

Ohjattu: 10: (Perusasentoon tulo.) Tosi nätti.

Kaukot: 9.5: Levoton makuussa. Levottomuus alentaa arvosanaa.

Metalli: 8.5: Levoton paikallolossa. Pa tulo.

Makuu 9: Vajaa istuminen lopussa. (Oma kommenti, jäin huonoon kohtaan ennen sivulle käskyä..)

Istuminen: 8.5: Tassuttelix3

Yht. 273.5p ja 1-tulos siis.

Olin oikein tyytyväinen Moonaan ja meidän yhteistyöhön. Pisteet riittivät vielä kaiken lisäksi sijaan 7/53. Tämä luo kyllä uskoa siihen, ettei meille ole "mahdotonta" pärjätä kovemmassakin porukassa. Ja mainittakoon vielä, että kyllä oli mukava tunnelma kisaajien kesken ja katsomon puolelella, niin iloista touhua tuo toko kyllä on :)


Su olikin sitten koiratanssi kisan vuoro. Olin innoissani ilmoittanut meidät luokkaan HTM avo, mutta inspiraatiota ohjelman tekemiseen tai treenaamiseen ei oikein koskaan tullut. Nadjan kanssa käytiin onneksi kerta treenaamassa, niin tuli sitten muisteltua mieleen mitä Moona osaa ja mitä käskyjä pitäisi antaa. Ohjelmaan otin vähän ideaa vanhasta tuohon musiikkiin tehdystä ohjelmasta, mutta tarkemman suunnitelman tein vasta matkalla kisapaikalle aamulla. Treenasin suunnitelman vielä läpi Moonan kanssa, kun aamulla pääsi kehään kokeilemaan, ja se oli kyllä hyvä niin sain päässä käskytkin käytyä läpi, ja hiottua vielä siirtymät yms. Ennen omaa vuoroa tein vielä mielikuva harjoittelua musiikkia kuunnellen, ja sitten vain esittämään ohjelmaa. Onneksi sain hyvän keskittymisen ja flown päälle, niin selviydyttiin tästäkin kunnialla, ja oli tosi kivaa. On se Moona vain kyllä hieno koira, kun noin vähällä treenillä, tuollaisessa paikassa ja vielä rankan treeni/kisa viikon jälkeen jaksoi keskittyä, ja työskennellä noin hyvin. Pikku työnarkkis elukka <3
Pisteitä 172.67, sij 1/3 ja KUMA, eli nyt oikeus sinne korkeimpaan eli Voittaja luokkaan. Uskomaton fiilis oli kyllä, en edes osannut toivoa että onnistuttaisiin noin hyvin.


Moona täytty 24.11 4v, iso koira jo :) Mutta täytyy kyllä sanoa että välillä kolmesta neljään vuoteen on tapahtunut jotakin meidän suhteessa. Nyt Moona alkaa olemaan enemmän hanskassa monessa asiassa, ja sen kommerverkit alkaa ollajo tuttuja juttuja ja ennakoitavissa. Luottamus on kasvanut, ja oleminen ja tekeminen yhdessa on entistäkin kivempaa.

Sitten on tämä Muussen, jonka kanssa yhteistyö on vasta rekentumassa, mutta eteneminen on vielä tietyllä tavalla vauhdikkaampaa ja harppaavampaa. Senkin kanssa voi jo yleensä kommunikoida ja monesti jo ymmärrämme toisiamme. Mutta onpa vieläkin niitäkin päiviä, että Muusa tekee niinkuin Muusa haluaa. Esim. eilen en saanut sitä treenin päätteeksi kiinni, jolloin kaveri joutui sen nappaamaan ja sitten pääsi sylikannolla autoon.

Toko on edelleen Muusan lempparia, ja tekee sitä korkeammassa vireessä kun agilityä. Ennemmin kuumuu kuin liikaa keskittyisi. Pitkästä aikaa tuli videoituakin Muusan tokoa, ja yllätyin kyllä positiivisesti miten kivalta se näyttää. Ja vaikka siinäkin treenissä tuli toistoja vaikka miten paljon, niin lopussa oli ihan yhtä innokkaana tekemässä. Siinä on kestävyyttä ja näyttävyyttä, sanoisin :)

Agilityssa sitten menee edelleen rauhassa mietiskellen asioita, mistä en niin paljon tykkää. Mutta on siihen vauhtiakin tullut lisää, ja sitä on ainakin helppo viedä, ja tietyllä tavalla tasapainottaa meitä parina sitten paremmin kun itsellä ongelmana liika hösääminen ja kimpoileminen.. Mutta se kyllä pääsisi huomattavasti kovempaa, kuin mitä se vauhdissa itsestään antaa irti radalla. Puomin juoksussa se menee kyllä kovaa ja täysii vireessa. Alla aksaa, ja lisäksi viime puomitreeni, jossa vihdoinkin(!) hyvä onnistumis prosentti.



Siinpä oli videota kerrakseen. Nyt ei suinkaan olla sohvalla maattu joulua, vaan treenattu on joka päivä, nyt kun aikaa on ;) Alla vielä joulukivaa treenien muodossa!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Muussen treenaa

Nyt Moonan ollessa poissa pelistä, on Muusa päässyt tekemään kahden edestä hommia. Lajivalikoima alkaa Muusallakin olla aika laaja, ja se on melkoisen hurja informaation määrä mitä Muusan pääkoppaan olen asentamassa. Nyt olen alkanut taas miettimään, että milloin tulee raja vastaan. Kuinka paljon tietoa koira voi omaksua missäkin ajassa. Milloin tietoa tulee liikaa, ja oppiminen hidastuu? Kuinka paljon lepoa tarvitaan? Tähän asti ei ole ollut ongelmia motivaatiossa tai oppimisessa, mutta milloin raja tulee vastaan?

Muusa on nyt 9kk, ja osaa jo vaikka mitä. Alle puolvuotisena varoin treenaamasta liikaa, ja tehtiin vain pohjia ja oppimisen oppimista tottista ajatellen. Hakua treenattiin eniten, ja se oli kyllä hyväkin siinä iässä. Paimennusta pääsi aina välillä kokeilemaan ja lampaita fiilistelemään, varsinainen koulutus alkaa vasta päälle vuotisena. Siinä ole pennulle sopivasti, mutta ei mielestäni liikaa.

Nyt Muusa alkaa olla jo kuin aikuinen, mutta on kuitenkin vielä pentu, mitä ei oikein tule ajatelleeksi. Nyt se oppii ja omaksuu asiat hirmuisella vauhdilla, joten kuin huomaamatta ollaan harjoiteltu järkyttävä määrä asioita. On tottis, esineet, haku, agility(+kontaktit), paimennus ja toko.
Jotain tehdään enemmän, ja jotain vähemmän, mutta silti oletus on, että se edistyisi jokaisessa asiassa mitä treenataan, vaikka treenit olisikin osaltaan harvemmin. Kaikkea ei ehdi joka päivä ja montaa kertaa viikossa, ja silti Muusa kyllä tuntuu menevän kaikessa eteenpäin ja vauhdilla. Ihan hengästyttää tuo oppimistahti.

Viime päivien ohjelmat
pe: juoksareita, tottista, sisätokoa
la: juoksareita, sisätokoa
su: ilmaisutreeni, tottista, agilitya
ma: paimennus, juoksareita, sisätokoa
ti: agilitya, tokoa, sisätokoa

Siinäpä sitä on ollut tekemistä, ja kunnon lenkkeilyt lisäksi. Yleensä ei ihan noin paljon treenata, mutta nyt näin. Onpa ollut ihan mukavaa, kun on nyt käytännössä ollut vain yksi koira. Lenkeillä on kätevästi harjoiteltu haun sisääntuloja eri kulmista, ja mukana kulkemista ilman kontaktia. Huomenna vois vaikka tekaista esineruudunkin lenkin varrelle. Olisi se vaan kätevää jos vain yksi koira olisi, mutta ehdottomasti tarvitsen kyllä kaksi, ja onpa noista myös tuplasti iloa. Ja toisillensakin ovat seurana. Muusalla menee jo hermo, kun ei Moona nyt voi leikkiä sen kanssa.

Mutta Muusa on kyllä ollut niin ihana nyt, siitä mun kai piti tänne blogiinkin raportoida. Nyt alkaa hiljalleen löytyä sellainen yhteinen sävel, tai ainakin alku. Ajoittain ollaan enemmän alettu olemaan tiimi, ja ymmäretään toisiamme paremmin ja paremmin. Meillä on kivaa yhdessä. Tietynlainen taitekohta siis.
Tykkään tuosta koirasta kyllä kuin hullu puurosta, aina vain enemmän ja enemmän, mitä paremmin opin sitä tuntemaan, ja sen ajatuksia lukemaan.

Ja vielä viimeisistä treeneistä jotakin ylös.

Tottis: Alkaa osaamaan jo aika hyvin kaiken mitä on treenattu. Palasia olen alkanut yhdistelemään. Muusa on väläytellyt jo pari upeaa noutoa kokonaisena, ja täydestä vauhdista hienoa jarruttamista eteentuloon. Eteenmenoon irtoaa täysiiii, ja seuraaminenkin onnistuu välillä ennen. Jäävit osaa olohuoneen matolla.. Seuraaminen on ollut teknisesti nyt ihan hyvää, ja intoa ei puutu.

Toko: Ei pitänyt tätä edes tehdä, mutta.. Miksi ei? Tottis alkaa olla jo aika hyvällä mallilla tuon ikäiseksi, ja tajusin ettei siinä moneksi vuodeksi tekemistä riitä ilman Muusan tylsistymistä, ja kun sen kanssa on niin kivaa treenata.. Voi olla että tämä on vain väliaikaista Moonan saikun ajan, mutta ehkä ei. Nyt tuntuu kivalta opettaa sille asioita, rauhassa ja omankin oppimisen vuoksi tätä nyt tehdään. Aloitettiin ruudusta, lelulle juoksemisia mun paikasta riippumatta, kosketusalustalla paikkaa. Kaukojumppaa sisällä. M-I yritän saada pomppaavaa tyyliä. M-S-M on ollut kamalan hankala. Seinän vieressä alkaa jalat pysymään edes vähän paikallaan. Se on vielä niin honkkelo ettei hallitse kroppaansa. Haluaisin sille saada nyt hahmotuksen muutenkin seisomisesta.

Paimennus: Käytiin pitkästä aikaa lampailla. Oli hyvin samanlainen kuin viimeksi. On ruvennut flänkkäämään tiukasti, ja ajossa tulee kovin lähelle lampaita. Siinä on sitten itsellä tekemistä kun yrittää pitää oman puolen jottei lampaat juokse yli, jolloin Muusa lähtee flänkkäämään jottei lampaat karkaa, kun ajoa yritän sen kanssa kuitenkin päästä ottamaan mahdollisimman monta pätkää, kun se itse mielellään flänkkäilisi lähinnä. Aluksi yksi lammas pääsi karkuun aitauksesta, ja Muusapa sitten reagoi ennen kuin itse ehdin edes ajatella, ja palautti hyvin lampaan takaisin aitaukseen. Tasapainottaa hyvin mulle, ja voi vitsit miten hienosti otti lampaat aidan vierestä ja nurkasta. Oikein puski lampaiden välistä jotta sai ne mulle, ja varsinkin sinne nurkkaan piti oikein tunkea jotta klimppi irtoaisi sieltä, wau. Enpä olisi uskonut, että Muusa moiseen pystyykään, mutta taas ehti hoitaa hommat ennenkuin itse ehdin miettiä mitä tekee... On se ennenkin nurkasta niitä ottanut, mutta niissä tilanteissa on lampaat lähteneet jo aiemmin tulemaan kevyesti ilman tunkemista.

Agility: Opetin sille pussin, pituuden, muurin ja renkaan jotenkin, eipä montaa toistoa tarvinnu. Hakee nyt hyvin putkia, ja kyllä hyppyjäkin. Vauhti tuntuu olevan kasvussa, hiljalleen. Mutta onpa kyllä hassua, kun sitä voi melkeinpä ohjata kuin aikuista osaavaa koiraa, vaikka treenikertoja takana muutama. Se lukee rataa ja voi lähetellä sitä ja jättää itse suorittamaan esteitäkin aikas hyvin. Takaakiertoonkin lähtee monen metrin päästä, vaikkei sitä olla koskaan opeteltu, häh? Haltuunkin tulee lähes tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka radanlukukin on hyvä. Mä olen niin hämmästynyt, miten tää on edes mahdollista? Kai se vaan analysoi ja ajattelee koko ajan, oppii kuin itsekseen. Ei kai tässä enää kannata edes treenata.

Juoksukontaktit: Niin mukavaa että ryhdyttiin tähän. Hullujen hommaa, mutta hullut on parhaita! :) Alla videoita treeneistä, jos ketään kiinnostaa kun koira juoksee puomin alastuloa pitkin.. Mutta hyvä että juoksee myös, eikä aina loikkaa. Kyllä tästä vielä jotakin tulee joskus, uskoisin mä.
Video1
Video2
Video3

Ja Moona, voi Moonaa. Viikko levossa, ressukka. On pitänyt laittaa se kiinni sängyn jalkaan, ei ymmärrä enää olevansa puolikuntoinen. Tein vähän temppuja sen kanssa, etutassujen nostoja, toivottavasti ei kainalolihakset revähtäneet, sen verran korkealle ja räväkästi nousi tassut. Ruoka ei oikein maistu niinkuin yleensä, ei kai tule nälkä kun ei mitään tee. Viikko vielä tikkien poistoon, sitten saa kai jo vähän vapaammin olla. Josko pian pääsisi jo jotain seuraamisia edes tekemään. Ilmoitin myös messariin sen HTM:iin, pitäis ohjelmaa tehdä siihenkin. Aikaa on vielä onneksi, mutta samana viikonloppuna olis myös toko koe meillä, toivottavasti. Ihan hyvä kyllä että saa nyt totaalisen pitkän tekemättömyys loman, sitten on kiva taas aloittaa kaikki treeni. Tuntuu että olisi ikuisuus kun Moonan kanssa on jotain tehnyt, oikeasti on 8 päivää mennyt vasta..







tiistai 8. lokakuuta 2013

Ei niin kiva päivä

Pitkän odottamisen jälkeen tämäkin päivä koitti, ja oli aika Moonan steriloinnille. Todella pitkään olen tätä miettinyt, ja lopulta leikkaukseen päädyin todella pitkän harkinnan jälkeen. Ikävää oli laittaa Moona moiseen operaatioon, mutta nyt se on tehty. Ei auta enää katua. Aika näyttää oliko kannattavaa vai ei.
Moona meni todella iloisena vastaanotolle, vaikka viimeksikin nukutettiin hampaan poistoon. Taas sama kohtalo, ja nyt lähtikin vähän enemmän tavaraa, ja oli selvästi kipuisampi herätessään. Meinasin purskahtaa itkuun kun oli niin surkeana, mutta onneksi sain hillittyä itseni. Tikkien poistoon en enää usko sen menevän rentona ja iloisena, saas nähdä. Kotona on nyt vain maannut, ja ulos olen sen kantanut. Kerran on käynyt pakosta pissalla, mutta ei oikein pysty kävelemään kuin muutaman askeleen, pää maata laahaten. Olen sitä rapsutellut ja silitellyt, sekä yritin myös rohkaisevasti sanoa, että kyllä se siitä, ja kauluri on ihan hieno. Vastaukseksi säälittävä ilme vaihtui haista v***u ilmeeseen. Voi Moona. Ja voi tätä syyllisyyden tunnetta.


Odotellessa Moonaa leikkauksesta käytiin Muusan kanssa kaksisteen kävelemässä. Tuntuipa hassulle. Tajusin, ettei Muusa ole varmaan koskaan käynyt lenkillä ilman Moonaa. Varmaan ihan hyvä nyt sen kanssa kaksisteen lenkkeillä tässä välissä. Harjoiteltiin kovaa läheltä menevien autojen ohittamista nätisti, ja luoksetuloja. Hyvin on alkanut kuuntelemaan kyllä, korvat on saapuneet jälkitoimituksena Muusallekin. Löydettiin kivoja betoni pyörylöitä pellon reunasta, ja mieleeni tuli mennä kohottamaan Muusan itseluottamusta kiipeilemällä ja tutkimalla yhdessä. Muusa päätti kuitenkin mennä jo edeltä loikkimaan noiden päälle ja tutkimaan sisustoja, mä vaan napsin siinä Muusan poseeratessa parit kuvat sivusta kun pääisn perästä paikalle. Olipa taas mukavaa yhdessä kokeilemista ja uskaltamista, not. "Minä menen minne tykkään, siistii!" Onneksi oli kuitenkin myös niin, että: "Kato mamma, mä menin nyt tänne!" Muusa näki myös hevosen ekaa kertaa. Heppa oli kovin utelias Muusaa kohtaan, ja niin Muusakin heppaa, vaikka heppa olikin vähän arveluttava Muusan silmissä. Tätä päästiin sitten katselemaan ja ihmettelemään yhdessä.




Ilta onkin mennyt tylsästi kotona makoillessa. Äsken Muusa ei löytänyt ilmeisesti mitään mielekkäämpää tekemistä, kun huomasin sen jäystämässä Moonan päässä olevaa kauluria ihan innoissaan. Moonan ruokaillessa se myös mallasi sitä omaan päähänsä mietteliäänä. Haluaisi kaikesta päätellen oman kaulurin ihan tasapuolisuuden nimissä? Muusis piristää päivää :)


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Arvokasta oppia

Onpa ollut taas viikonloppu, menossa siellä täällä ja tuolla.

Perjantaina päivällä tuli Hyytiäisen Mari hoitamaan koirat vähän parempaan kuntoon. Viime viikolla Moona ei suostunut seuraamaan, ja Muusa ei juossut. Jotakin vikaa arvelin siis noissa olevan, ja oikeassahan sitä taas oli. Onneksi saatiin aika vielä viime hetkessä ennen Moonan sterkkaa.
Ensin Muusa, ja oli Marin mukaan ottanut osumaa useampaankin paikkaan. Pahimpana niska, josta yksi nikama tuntui munkin näppeihin olevan melkoisen pahasti pois paikaltaan, ja siihen olikin kasvanut uutta luutakin päälle. En edes jaksa luetella mitä muuta vikaa koirasta löytyi, vikaa kun oli niin paljon. Muusa kun on sellainen täystuho, vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Tilannenopeus ei ole Muusalle ihan tuttu käsite tässä iässä. Mennään täysii vaan koko ajan, ja varsan jaloilla sitten törmäillään ja kaatuillaan jatkuvasti. Loikitaan ja pompitaan, pudotaan selälleen maahan. Syöksytään leluun leuka edellä, ja heitetään kuperkeikkaa. Hurjaa katseltavaa, mutta ei sitä pumpulissakaan voi pitää. Sillä mä siinä agilityssa ajattelinkin, että tuleeko siitä mitään tämän kanssa, kun siellä mentiin niiin raauhassa ja keskittyen vakavissaan. Tulkitsin ettei Muusaa nappaa agility, kun muuten se on niin vauhdikas tapaus.

Moonastakin löytyi vikaa, ihanaa, vihdoin siitä löytyi jotakin. Talvella revähtymän jälkeen ei ole hypännyt metristä, eikä hyppytekniikka sarjoja. Sitä pitkään stressasin ja hoidatin, ei vikaa, vika korvien välissä, jne. Sivuutin sitten monien murheiden jälkeen asian, ei sen tarvitse noita tehdä, jos ei pysty. Mutta kyllä se huolestuttaa, ja itse tiesin että vikaa on jossain oltava, ei se huvikseen noita jätä tekemättä, kun ennen ovat olleet helppoja asioita. Lisäksi Moona on ajan myötä alkanut liikkumaan kuin vanha koira, kaikki elastisuus poissa. Ja nyt sieltä sitten löytyikin pahoja lukkoja jaloista, ja jousitusta palauteltiin. Vitsit mikä helpotus, vika on löytynyt.

Nyt täyslepäämisen jälkeen oli tänään vuorossa Sirken tokopäivä. Molemmat koirat oli mukana.

Moonan kanssa katsottiin ensin tunnaria. Ongelmana on ollut vauhti palautuksessa, sen jälkeen kun rouskimista on saanut pois. Otettiin ensin kokonaisena, ja liekö patoutunut energia sai aikaan vanhanlaisen suorituksen. Eli vauhtia oli kumpaankin suuntaan, mutta pitkästä aikaa rouski, yh. Ei palkkaa tästä. Sitten ruvettiin miettimään sitä pitämistä korkeammassakin vireessä. Olen nyt vain treenannut sitä matalassa vireessä, joten ihmekös on yhdistänyt hyvään pitoon tämän vireen, ja sitten luovutus sen takia hidas. Otettiin pitoa kierrolla, rousk rousk. Sitten siinä tajusin, että pitojakin Moonalla on kaksi, etuhampaissa kun pitää varovasti, taaempana kun on rouskiminen lähellä. Nyt siis kriteeriksi etuhampaissa pito, otettiin kierroilla, ja tuli myös hyviä. Sitten ylipitkällä matkalla tunnari niin, että Sirke oli muistuttamassa kapuloilla pito sanalla. Oli ottanut nätisti, ja toi myös tosi nätisti ja hyvä vauhti kun matka niin pitkä. Vihdoinkin tuntuu, että tunnariongelmaan löytyi ratkaisu. Selvä kriteeri, ja ymmärrys miksi toimii mitenkin.
Tokassa setissä luoksetulo. Moonan luoksari on mennyt pilalle, alamäki alkoi siitä revähtymästä, jolloin hinkutettiin kipeänä luoksaria, kun tyhmä minä en tajunnut kipeyttä. Epävarmuus johti sitten aijaukseen. Sirke keksi tämän aijauksen, ja kyllä, se on todella järkeenkäypä syy. Epävarmuus on aiemminkin aiheuttanut Moonalla aijaus ongelmaa, ja sitten oon sitä ruokkinut palkkaustavoilla. Palkkaus alkaa huolimattomasti ennen vapautusta. Lisäksi pysäytykset vinot, kun palkkaan kierrättämällä aina samalta puolelta. Mutta kyllä, olen onnistunut pilaamaan Moonan luoksetulon, joka ei edes ollut mitenkään huono. Nyt on. Tulee hitaammin, ei rentona, pysähtyy pehmeästi, aijaa muhun. Otettiin kierroista stoppeja, laukkaa eri tavoin, pysähtyy paljon paremmin. Tätä ongelmaa ei ihan ratkaistakaan kuin naps vain, mutta tärkeintä on, että vika on huomattu, myönnetty, ymmärretty ja mietitty ratkaisua. Paljon nyt suoria palkka pa:sta, selkeä palkkaus. Yritetään hakea rentoutta. Mietittiin ettei nostattaminen ja kiihdyttäminen auta, lisää vain jännitettä, eikä itse ongelma katoa mihinkään. Voi voi. Mutta tämänpä takia toko on tokoa, ja niiin muukaavaa, lalalaa.. Ei pidä liian helppoa olla, sitten olisi ihan tylsää.

Sitten Muusa.Kuriton kakara. Possu.Kivoja nimiä sai tänään.
Ensin seuruu. Ah niin ihana seuruu. Ei tänään. Pudottiin veitsen terältä, ja kovaa. Paketti hajosi, ja Muusa näytti hasardia seuruuta, jossa näkyi vain hyvä vire. Liikaa saalisviettiä, missä laumavietti, kääk. Ja sivulle tulossa napsi taas. Sainpa neuvoja, miten pistää pakettiin sitä, oikeasti. Nyt on vain menty hyvällä onnella ja tuntumalla. Nyt aletaan treenaamaan asiaa, ja puuttumaan napsimiseen. Ongelmat ei katoa välttelemällä niitä. Muusalle sopii paremmin pidempi rauhallinen huomautus, poskesta kiinni, ja rauhallinen totinen kielto. Kiihtyy vain nopeasta sanomisesta lisää. Pohdittiinkin paljon minkälainen Muusa on, ja mitä siitä mahdollisesti voisi tulla. Nyt näyttää siltä, että muuttuisi hullummaksi koko ajan, ja pitää alkaa pääsemään sen päänsisään jo pikkuhiljaa, ja saamaan siihen kontrollia. Paljon ajatuksia herätti.
Tokalla kierroksella katsottiin eteentuloa ja luoksetuloa, sekä noutoa. Eteentulo jumppaa PALJON. Vinosta tulemiset, pitkältä matkalta kättä apuna matkalla, ja sitten pois ennenkuin tulee. Tuli paristi aika kivanlaisesti jo, on kuitenkin tämäkin vasta muotoutumassa.
Noutoon kanssa palautus jumppaa, ja mulle huomiota miten palkkaan, mistä palkkaan, milloin palkkaan. Peruskauraa, jonka tekemisen lomassa unohtaa. Muusa sai viel harjoitella käy siihen käskyäkin lopuksi, ja lopulta rauhoittui tosi kivasti. Pitäisi muistaa tätäkin tehdä, ennenkuin tulee pahemmat ongelmat. Mutta hyvä siitä Muusiksesta tulee vielä, ainakaan intoa eikä vauhtia tule puuttumaan ;)

Mutta olipa kyllä hyödyllinen päivä, ajatuksia, ongelmien ratkomista.

Viimeviikolla oli myös Ninan toko, ja sieltäkin Moonan kanssa saatiin ajatuksia ja ideoita. Kaukoihin takan olevan kohteen kiertäminen niin pääsisi palkkaamaan lelulla nopeammin, tämä nyt jalostunut pyörimiseksi ennen palkkaa, siitä leluun. On alkanut ylös hyppy onnistumaan häiriössäkin. Muutettiin myös Moonan mieltä häiriöistä, kun nyt on passivoitunut niistä. Tosi hyvä että Nina puuttui tähän, ja skel on nyt näiden kanssa päästy eteenpäin.
Ruutuun haettiin myös terävämpää lähtöä merkiltä, ja merkille meno nopeutui siinä samassa. Tätä ajatusta pitää vielä miettiä. Ja miten paikan käy kun välillä on lelua ruudun takana. Pitäisi päästä treenaamaan enemmän tätä, sitten näkee.

Tokopäivästä suunnattiin suoraan vielä esineitä treenaamaan Muusan kera. Vieraat esineet. Ensin kahdesta haju. Eka oli puun päällä, tajusi hyvin. Ei halunnut palauttaa käteen. Toinen hyvin, vauhtipalkkasin. Kolmannesta hain hajun, lähetin muttei lähtenyt, olin ihan kummastunut. Aina se on lähtenyt kun lähettää, vaikkei olis hajuakaan. Uusia yrityksiä, ei lähde. Sitten kävi kakalla, ja toimituksen jälkeen vilahti ilman lähetystä hakemaan esineen, nyt toi käteen asti. Hönö, ei malta tehdä hätiä kun tietää pääsevänsä treenamaan..
Sieltä sitten suoraan hallille aksaa ohjaamaan, olipa mukavaa sekin. :)

Eilen olin katsomassa paimennuksen sm:iä, mielenkiintoista, ja treeni-intoa kasvattavaa. Mutta Moona ei enää ehdi treenata ennen leikkausta, ja otinkin sille jo viimeksi hyvän mielen treenin, että jäisi mulle ja Moonalle kiva olo ennen pitkää taukoa. Ensin ehdotonta kuuntelemista ja mulle rauhallista käskytystä ja mielentilaa, sitten järjestin vielä Moonalle vapaampaa tekemistä päästämällä lampaat karkuun pienemmästä aitauksesta, ja annoin sen vapaasti hakea ne takaisin, ja annoin vapaasti sen pitää lampaita ilman käskyjä. Muusan kanssa vois mennä vielä ennen talvea vähän kokeilemaan milä tuntuu. Se vaan on niin tosissaan ja vikkelänä, että ohjaajaa ihan hirvittää vauhti ja kontrollin puute. Pieni suuri Muusa :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Häkittämisestä

http://maahispoppoo.blogspot.fi/

Enpä taas ajatellut nokkaani pidemmälle, mitä tänne nettiin kaikkien tuntemattomien tietoon tulee kirjoitettuakaan. Suurimmaksi osaksi kun blogin harvat lukijat on vähintäänkin tuttuja, ei sitä tule varottua mitä sanoo, ja miten itseään ilmaisee. Olen miettinyt kyllä salasana suojaakin, mutta päätynyt jo silloin siihen, että tänne mahdollisimman realistisesti kirjoitan mitä mieli tekee, kun pysyn kuitenkin omissa koirissa ja omissa asioissa, niin ei pitäisi kenelläkään olla mitään valitettavaa, mutta..

Tosiaan aiemmassa tekstissä kirjoitin vähän harhaanjohtavasti Muusan häkissä olosta. Kirjoitin että se valtaosan elämästään viettää häkissä, kun ei ilman valvontaa ihan oman turvallisuuden vuoksikaan voi sitä vapaana asunnossa pitää. Todellisuus menee kuitenkin niin, että yksinoloaikaa ei sille ihan hirveästi kerry, kun olen vain osa-aikaisesti nyt töissä. (Esim. tällä viikolla en ollut töissä ollenkaan. Ja kun puhuin siitä normaalielämän puuttumisesta, niin tarkoitin sillä ihan sitä, kun valta osan muusta ajasta ollaan koirien kanssa treenaamassa jotakin, tai jos ei treenaamassa niin lenkkeilemässä. Esim. paimennus ja haku on sen luontoinen harrastus, että treenatessa menee koko ilta. Silloin Muusa on auton häkissä muun kuin treeeniajan, jota ei ole laissa ilmeisesti kielletty. Myönnän että yöt se on myös häkissä viettänyt, kun nukun melkoisen sikeästi, mutta nyt kun on alkanut rauhoittua, niin ei ole öisin tarvinnut sitä enää häkkiin laittaa nukkumaan. Ja muutenkin tämä häkki ratkaisu on väliaikainen, ja aikuisena voidaan siitä melko varmasti luopua ihan kokonaan.

Ja jottei tästä nyt tule enempää, niin sisäsiisteyteen en todellakaan mitenkään fanaattisesti suhtaudu. Pisuja ja kakkeja siivotaan ihan iloisen positiivisella mielellä niin lattialta kuin häkistäkin. (Tai enää ei ole tarvinnut ollenkaan..)

Ja kyllä Muusa pääsee ulos ihan niin paljon kuin haluaa, ja kerran päivässä vaihtelevalle lenkille vapaana metsään toteuttamaan itseään. (Taajaman ulkopuolelle, välittömästi kytkettävissäkin nykyään ;) Ja vilkkaana aktiivisena koirana pääsee myös väsyttämään itseään aivotyöllä enemmän kuin riittävästi. Ja jottei tähän pennun liikaan treenaamiseen nyt puututa, niin selvennän että saa myös lepopäiviä, ja koiran mukaan mennään.

Muusa ei ole mulle myöskään väline / sählymaila, vaan ihan myös rakastettu lemmikki, jonka hyvinvoinnista yritän huolehtia parhaani mukaan. Ja sanoisin kyllä, että se koiraksi elää erittäin onnellista elämää. Ja ei, en pidä Muusaa liian villinä / vilkkaana koirana minulle.

Mikä siinä on, kun varsinkin täällä netissä pitäisi hypettää ja hehkuttaa, että kaikki menee aina niin he**etin hienosti ja helposti. Ja muutakin tekopyhää ja huomion hakemista. Hohhoijakkaa.

Tässä sitä eläinsuojelu viranomaista odotellessa..


maanantai 23. syyskuuta 2013

Villi ja vapaa sielu


Muusa on nyt 8.5kk ikäinen kakara, ei mikään ihan pentu enää. Nyt siitä jo näkee hyvin, millainen se oikein on, ja mitä ominaisuuksia siinä päällimmäisenä on. Ajattelin nyt sitten vähän kirjoittaa mitä ollaan tehty jne. näin kerta rysäyksellä, kun blogi on jäänyt jo aikoja sitten jälkeen. Kaiken kaikkiaan Muusa tuntuu olevan hyvin mun käteen sopiva koira. Sillä on kovin voimakas oma tahto, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin hyväntahtoinen höpönassu. Se on sopivan kova, ei ole oikeastaan vielä paineistunut mistään, eikä todellakaan ota itseensä vaikka joutuisi huomauttamaan kovemminkin, mutta toisaalta on kuitenkin hyvin koulutettavissa, eli tietynlaista pehmeyttäkin löytyy. Hermot on myös hyvät, ja Muusa on paljon enemmän sellainen onoff koira kuin Moona. On ihan hillitty ja rauhallisen oloinen, mutta sitten tekeekin täysillä ja täpäkästi samantein jotain. Se on vähän hassua, kun Moonan kanssa on tottunut, että tuntee ja näkee kun se puhkuu energiaa. Moona onkin tietyllä tavalla "hullumpi" kuin Muusa. Kummatkin ovat hyviä juuri sellaisinaan kuin ovat, vaikka tykkäänkin vertailla. Usein asioilla on monia puolia :)

Ulkonäkö ja varsinkin rakenne ovat mulle tärkeitä asioita koirassa, ja Muusa täyttää nämä oikeastaan ihan täysin. Se on lyhyt kroppainen ja hyvin kulmautunut, sekä sopivan kevyt rakenne. Sopiva määrä karvaa, ihanan siro pää ja isohkot pystyt korvat. olen myös jo kauan toivonut saavani koiran, jolla on kapea valkoinen piirto ja valkoinen kuonon kärki. Ja ihanat kellertävä silmät. Rakenne on myös vähän omaan silmään vinttarimainen. Niin kaunis ja kompakti koira, kuin vain voi olla.

Haasteitakin on ollut, on, ja varmasti tulee olemaankin. Muusa on hirmu villi, varmasti paljon villimpi kuin Moona pentuna oli. Se riehuu, rällää, leikkii, murisee, ärisee, haukkuu, varastelee tavaroita, hyppii pöydille jne.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kyllä se uskookin, hetkeksi. Kuitenkin ollaan vieläkin siinä tilanteessa, että valtaosan ajasta kotona Muusa viettää häkissä. Siellä se lepää ja nukkuu ihan rauhassa. Alkuun sillä oli peitto, vesikuppi, luita ja leluja siellä, mutta hyvin nopeasti piti kaikki takavarikoida. Viimeisenä oli jäljellä peitto, ja senkin kanssa veti vielä rumbaa häkin päästä päähän. Nyt on kuitenkin välillä osoittanut pieniä merkkejä normaalisti kättäytymisestä vapaanakin, mutta vahtimista se kaipaa vielä jatkuvasti. Yksin kotona ollessaan on häkin raoistakin saanut tuhottua sen verran asioita, ettei uskoisikaan. Mm. kenkiä, ja kun häkki oli liian lähellä seinää, tuli siihenkin reikä. Nyt olen jättänyt sille lelukorin häkin ulkopuolelle, ja jotenkin se aina onnistuu onkimaan ne lelut häkin sisään, varmaankin pitkillä tassuillaan saa kaapattua. Normielämän puuttuminen on myös ruokkinut tuota häkkielämää, olen niin harvoin kotona, että aika häkistä pois on niin pieni, että Muusa ei todellakaan sitä aio käyttää lepäämiseen.
Sisäsiisteys on myös Muusalle jotenkin epäluontaista, sitä ei yhtään vaivaa tehdä sisälle jos tarve vaatii. Saattaa myös tehdä tarpeet hyvin häkkiinsä, ja tyytyväisenä maata niiden päällä vaikka muuallakin olisi tilaa. Hitaasti on kuiten edistynyt tässä, ja nyt enää (!) harvoin tekee sisälle. Mutta ulos ei osaa pyytää vieläkään, vaikka pihalle pääsisi suoraan ovesta.

Luoksetulossa on ollut ongelmaa myös, mutta nälällä ja nameilla on sitä saatu nyt kuriin. Muusa tottelee kun haluaa, ja tietää hyötyvänsä siitä. Sillä on oma ilmeensä sille hetkelle, kun laskee hyötyjä ja haittoja yhteen. Muusa on ollut siinä mielessä haastavampi kuin Moona, että sillä tuntuu olevan laumaviettiä todella vähän. Jos sen jättää yksin ulos kun ei halua tulla sisään, niin se ei vähät välitä siitä että on yksin. Ei se edes huomaa sitä. Jos ollaan menossa tutulle uimapaikalle, tai vaihtoehtoisesti se haistaa potentiaalisen uimapaikan, se saattaa karata sinne jo satoja metrejä ennen. Ei sitä huoleta tuleeko muut vai ei. Nyt sitten tietenkin ennakoin ja pidän sen remmissä. Kerran hukutin sen paimennuspellolla, kun se pääsi huomaamattani livahtamaan etsimään lampaita, ja löysin sen sitten tyytyväisenä monen sadan metrin päästä lampaita tuijottelemasta aidan takaa. Ihan tyytyväisenä. Todella itsenäinen tapaus. Tykkää se kuitenkin rapsuista ja sylittelystä, ja on sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan.
Lelujen tuominen mulle on ollut myös kovin hankalaa, ja samoin sitten kaiken muunkin tuominen. Varastettujen tavaroiden kanssa vilahtaa varsinkin kovin nopeasti karkuun. Näitä toimintoja on kuitenkin suht helppo treenin avulla muuttaa :)

Muusan kanssa on tullut treenattua nyt paljon, ja kolme lajia tuntuu olevan sille ihan riittävästi nyt. Voihan sitä tulevaisuudessa sitten miettiä jos ottaa jotakin lisää ohjelmistoon. Ainakin EK kiinnostaisi, ja ollaankin jo jäljestystä kokeiltu muutaman kerran kesän aikana.

Muusan lemppari laji on paimennus. Voimakkaimpana tarjoaa flänkkäämistä, mutta kyllä se ajokin sieltä löytyy hyvin. Muusa on tosi nopea ja intensiivinen, ja rohkeuttakin löytyy. Eipä sen kanssa paljoa ole vielä tehty, mutta vaikuttaa lupaavalta ainakin tähän asti.

Eniten ollaan nyt keskitytty hakuun ja sen eri osa-alueisiin, eli myös tottis ja esineet olleet ohjelmistossa etsinnän lisäksi mukana.
Haussa ollaan nyt aika hyvässä pisteessä. Treenit on sujuneet välillä liiankin hyvin ja mutkattomasti, joten aika rivakkaan ollaan edetty, ja nyt viimeiset kaksi treeniä ei ole ihan niin helposti menneetkään. Otetaan siis askel taaksepäin, ja helpotetaan treenejä hieman. Muusan itsenäisyys on ollut valttia haussa, ja sillä on sitkeyttä etsiä ja uskallusta irrota itsenäisesti etsimään. Olen harjoitellut pienestä asti todella paljon sisääntuloja, sekä palkannut sitä itse niistä reilusti, ja muutenkin aina namut mukana jos joutuu uusimaan pistoa tai pyytämään sen luo jos ei ole löytynyt. Nyt on aika hyvin mun kanssa töitä tekemässä, eikä enää pelota etten saisi sitä vinon lähetyksen jälkeen takaisin kutsusta, tai pistoilta nätisti luo. Nyt tuntuu olevan hetki jolloin voisin jättää omaa osuutta vähemmälle, ja antaa Muusan keskittyä vain pitämään kivaa maalimiesten kanssa, sehän se tärkein juttu on loppujen lopuksi, ja hallinta sitten tulee perässä, tärkeänä toki sekin. Valmiita ollaan tehty nyt kolme kertaa, on lähenyt hyvin, mutta tahtoo oikoa eteenpäin rataa, jolloin ei löydäkään, ei hyvä. On sitten edennyt aluetta ja tullut kovaa takaisin jonkun ajan päästä. Ei siis ikinä olla otettu kääntymistä radalla, mutta on vahvasti oppinut että tulen edestäpäin rataa piilolle, ja piilolta poistuessa ollaan ihan aina tehty laatikko. Nyt siis keskitytään suoriin ja syviin pistoihin. Ajattelin seuraaviin treeneihin norjalaista sekametsää, ja sitä seuraavaan 1 ja 2 maalimiehistä äänet ja autoon muiden treenien ajaksi. Pikkuhiljaista apujen häivyttämistä. Muusasta tulee rullakoira, ja ilmaisua voisi alkaa pian harjoitella kentällä, kun nyt osaa tuoda jo tavaroita mulle. Rullan voisi myös laittaa hakuun jo kaulaan, kun ensin testaan vaan lenkillä miten siihen reagoi.
Esineitä ollaan nyt tehty haju haulla, ja hyvin on pääosin mennyt. Nyt palauttaakin sen jo mulle asti käteen, alkuun löi jarrut kiinni muutamaa metriä ennen :D Mutta siis motivaatiota on, ja saa hyvin hajut esineistä, ja lähtee suoraan hakemaan niitä. Toistoja ja toistoja vaan lisää.

Tottis on Muusasta super kivaa myös, ja sen kanssa on kivaa tehdä. Se oppii nopeasti, kuin itsestään, ja mielentila on loistava. Sain sille jotenkin puoli vahingossa tehtyä sellaisen seuruun, kun olen unelmissani kuvitellut. Nostelee tassuja kuin kilpahevonen, ja käyttää takaosaa itsestään hyvin. Häntä on tötteröllä, ja ilme iloinen. Näykkimis murina ongelma on ollut ainoa, ja se meni kun yhdessä treenissä sille nätisti asiasta huomautin. Nouto on vauhdikas kumpaankin suuntaan, ja useimmiten nostokin on siisti. Ei hyöki kapulaan, vaan päällimmäisenä mielessä on palkka. Luovutusta on vasta lähdetty rakentamaan, ja luontaisesti jää kapulan kanssa liian kauas, ei halua tuoda mulle, vaikka tulee täysiä palkan toivossa. Oon nyt iltaruoka treeneissä saanut tulemaan luoksetulon ja noudon suoraan laukasta tiiviiseen eteentuloon, wau. Luoketulon vauhti on täsysiä, maassa pysyy mutta lonkallaan. Tätä ja paikkamakuuta muutenkin pitäisi nyt alkaa treenata, mutkun tylsää.. Eteenmenopalkan muistaa hyvin vaikka välissä treenaisi noutoa, ja menee suoraan ja täysii. Jääviä maahan ja istu on tehty nyt sisällä lähinnä, ja edistyy hiljalleen. Seisominen pitäisi jaksaa aloittaa, muttakun tuntuu niin vaikealta, miten mä sen sille nyt opetan. Kiertämistä voisi sille nyt opettaa ja sen kautta treenata noutoa ja eteentuloa. Puukapulan pitoa pitäis tehdä. Ja hyppyä vois aloittaa vaihteluksi. Kyllä sitä hommaa riittäisi. Laukauksiin Muusa ei toistaiseksi ole juuri reagoinut, seuraamisen aikana saattaa pudottaa kontaktin ja katsoa mistä se ääni nyt oikein tuli, mutta se nyt on kuin mikä tahansa uusi häiriö. Ollaan myös kävelty ihan ampujan vieressä lenkkeily tyyliin, eikä silloin Muusa edes noteeraa paukkua mitenkään.

Sitten kaiken lisäksi vielä aksa. Tätä on ollut vähiten motivaatiota treenata, niin mulla kuin Muusallakin. Mutta nyt ollaan aloitettu oikeasti treenaamaan, ja Muusasta on agikoira nyt oikeastikin tulossa. Nyt on alkanut tulemaan myös vauhtia kun ollaan treenattu. Aiemmin vain lönkötteli mietteliäänä, ja mullakaan kun ei sitä motivaatiota ollut, niin huomasin oikein itsekin kuinka erilaisesti ja värittömästi sitä palkkailin ja sen kanssa leikin, kuin tottiksessa. Jouduin sitten ostamaan Muusalle paikan Juhan koulutukseen viime lauantaiksi, mihin olin Moonan kanssa menossa myös, kun kaverin koira oli saikulla. Se lisäsi onneksi vähän pakkoa mennä treenaamaan ja tekemään hommasta vähän hauskempaa. Onneksi mentiinkin sitten sinne koulutukseen, niin sai jonkun muunkin mielipidettä asiaan. Pohjustin sitten Juhalle, ettei Muusa oikein osaa mitään eikä sillä ole oikein motivaatiotakaan tarpeeksi. Mutta se olikin sitten oppinut asioita taas kuin itsekseen viime treenistä, aivot raksuttaa näköjään levossakin. Siinäkin eroaa paljon Moonasta, jonka kanssa hinkataan asiat siinä hetkessä kun treenataan, ja se oppii ne sitten siinä hetkessä tai ei opi. No mutta Juhan treeneissä tehtiin sitten ihan samaa rataa kuin muidenkin kanssa, tai kaksi 8 esteen pätkää siitä. Palkattiin aina ensin lyhyt pätkä, ja sitten lisättiin lisää ja opetettiin rengaskin siinä sivussa. Tehtiin jaakotus, valssi, puolivalssi, persjättö, ja pakkovalssi ainakin ratapätkillä, ei ongelmaa. Muusa meni ihan reippaasti ja innokkaasti, luki hyvin jo rataa. Sillä ei ole sitä draivia vaan vielä, mutta Juha sanoi ettei mun siitä tarvitse huolehtia. Muusassa on viettiä kyllä hyvin, ja se vaan on sen tyyppinen koira, että ajattelee kovin paljon, ja sitten keskittyy niin täydellisesti, ettei siinä samassa voi kiihkeästi painaa menemään. Varmuuden kautta tulee vauhti, ja onkin nyt hyvä kun voin sille helposti opettaa kaikki ohjaukset ja irtoamisen. Ei onnistuisi heti kiihkeän ja täysiä menevän koiran kanssa niin helposti. Ja kyllä mä nyt uskonkin että se vauhti sieltä tulee, kun miettii kuitenkin että tottiksessa tekee niin täysillä ja vietikkäästi. Yleensä se kun on toisin päin. Jaakko on Moonan nextareissa aina sanonut, että mulle sopisi niin paljon paremmin mieleltään rauhallisempi ja keskittyvämpi koira kuin Moona, joka on tämän vastakohta. Moona sopisi kuulemma hyvin sellaiselle mieleltään rauhalliselle "zen" ohjaajalle, kuten Jaakko :D Moonan kanssa kun kummatkin hösötetään ja intoa ja vauhtia on välillä enemmän kuin sitä keskittymistä. Ehkä sitten Muusan kanssa enemmän täydennetään aksassa toisiamme.
Eilen käytiin aksailemassa sporttiksellakin Muusan kanssa, niin sai taas hyvää kokemusta vieraasta hallista. tehtiin putkirata treeniä jossa myös haltuunottoja. Sitä pitäis nyt treenata muutenkin, kun ei muissakaan jutuissa tykkää tulla lähelle. Hyvä treeni, ja Muusa meni jo välistä kovaakin vauhtia, ja kivaa oli :) Oli myös kivaa nähdä sisko Bessiä, ja saamaahan noissa ja muissa sisaruksissa on paljon.
Kontaktit tulee olemaan nyt juoksarit, ja se on kyllä hyvä valinta. Muo ei yhtään kiinnostanut opettaa taas 2on2offia, ja juoksukontaktin treenaaminen on kivaa, uutta ja mielenkiintoista. Alkuun vähän mietitytti miten se muka voi tajuta asian, mutta kyllä ne aivot vaan siinäkin hommassa raksuttaa. Rutiineissa oli alkuun vähän hakemista, mikä on jättipalkka, mikä peruspalkka jne. Ensin sai askerrella lankun, ja nyt kaivaa puomin alastulon lopun maahan. Viimetreenissä lankku noin 30cm maasta, tehtiin vain 5 toistoa kun takana oli jo ne Juhan aksat. Neljä super osumaa ja yksi tavallinen. Tein 3 valssin kautta omalla juoksu häiriöllä, ja nyt jopa kiihdytti alastulon aikana kun huomasi että sai laukat kohdilleen. Muutenkin olen huomannut selvästi että välillä muuttaa laukkapituuksia saadakseen osuman. Tietää jo hyvin mistä JP tulee. Tämä on kyllä mielenkiintoinen projekti, pian saa ruveta rakentelemaan varmaan omia puomi virityksiä, kun saa lankkua vaan ensin vähän nostettua näin. Mitähän ongelmia onkaan vielä tulossa. Mutta jos monet muutkin tähän pystyy, niin kyllä mekin aiotaan onnistua!

Muusa on kyllä kiva koira, jolla paljon hyviä ominaisuuksia moneen eri lajiin. Lempparipalkka on pallo, ja syttyykin eniten ehkäpä saalistamis leikeistä. Taistelee myös hyvin, ja palkkautuu siitä esim seuruussa taas paremmin, mutta taistelun eteen on saanut tehdä enemmän työtä ja vahvistusta. Moonalla on taas toistepäin taistelu vahvempi, ja syttyy sitä enemmän mitä enemmän sitä haastaa, ja pallo sopii palkkana esim. paikkamakuuseen. 
Toivottavasti olisivat sisarusten kanssa myös terveitä, koska haluaisin kovasti sitten joskus kauan ajan päästä Muusasta pennun.

Pitäis saada nyt jotakin videota tännekin kaikesta mitä nyt ollaan tehty. Harmi vain kamera hajosi kauan sitten, enkä vieläkään oo saanut hommattua uutta, tai vois kai sintää vanhaa yrittää korjaajalle viedä. Ehtisi juuri mennä ohi takuun 1v, ja maksoi muistaakseni 500e, pikkusen ärsyttää. Mut tajusin et saanpa kännykän videota tänne, vaikkei laadukasta olekaan. Alla pikkupätkä Muusan seuraamista silloin kun oli vielä kesä ja lämmin, eikä Muusa tehnyt vielä käännöksiäkään..


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Moonan toko suunnitelmaa

Blogi on ollut nyt kovin hiljainen, ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa kirjoittaa tänne. Jospa nyt syksyn tultua taas olisi, kun pimeä tulee aikaisemmin ja aikaisemmin, niin treeneissä ei voi enää niin myöhään roikkua.
Aloitan nyt rauhallisesti miettimällä vain yhden koiran yhtä lajia, eli rakas ja vihastuttava toko.

Nuorten koirien koulutuspäivä oli Hyvinkäällä jonkin aikaa sitten. Kouluttaja Sannan kanssa katsottiin tunnarin kapulan korjaamista suussa noston jälkeen. Samoja juttuja tuli esiin, mitä itsekin olin miettinyt. Ja huomattiin, että ongelma tulee heti kun haistelu otetaan mukaan, muuten se tietää nostaa oikein. Työstetään tätä nyt hiljalleen, ja katsotaan jos paranisi pikkuhiljaa. Radikaalisti tähän ei voi puuttua, kun virhe tulee samalla hetkellä kun koira päättää ottaa oiken kapulan.
Musta tuntuu, että Moona osaa jo kaikki liikkeet niin hyvin, ettei noista koulutuksista ole ihan kamalasti meille hyötyä, jos ei ole sen verran tuttu kouluttaja, että on nähnyt Moonaa jo enemmän, ja voi pohtia syvemmin asioita.
Loppupäivästä Pernilla piti meille kehätreeniä, ja se oli kyllä mukavaa ja hyödyllistä! Pitäisi ryhdistäytyä, ja alkaa itsekin tekemään tällaisia treenejä porukalla. Moona meni yllättävän hyvin, vaikka mietin että jaksaakohan se edes tulla mun kanssa kehään.
Moonalla on siis juoksunjälkeinen väsymys, joka näkyy vain pahenevan kerta kerralta. Haluaisi vain lepäillä, ja tekee tokoa just sen näköisenä, että teen nyt kun käsket. Kun yleensä se haluaisi komentaa muo antamaan sille käskyjä tehdä, ja yleensä ongelmana on ennemmin se, että tekee niitä hommia itselleen kun on niin siistii.

La mentiin kokeeseen Hankoon. Yrityksenä kerätä pisteitä, jotta meidän tulos-keskiarvo nousisi karsintakisoihin pääsemistä varten. Pakko oli mennä nyt tähän väsy hetkeen kokeesen, kun lokakuun alussa on Moonalla edessä sterilointi. Sitten jos päästäis näistä masennuskausista eroon, ja ainakaan ei tärppipäiviä voi osua mihinkään tärkeisiin kisoihin. Mutta siis, yritin asennoitua kokeeseen niin, että olen tyytyväinen jos se vaan tekee jotakin, ja yritin vain luottaa siihen, että se osaa vaikka sitä ei kiinnosta. En muista kaikkia pisteitä, mutta mitäpä niillä niin väliä. Tuomarina Ralf Borklund, ei siis mikään paras mahdollinen siihen pisteiden haalimiseen, kun säälipisteitä ei tipu. Mutta tästä kokeestapa myös ehkä näkee, mitä se ihan oikeasti osaa vaikka unissaan. (Kun se oli ihan unissaan...)

Ensin paikallanolot, näihin Moonalla riitti vielä vähän virtaa, ja pysyi ryhdissä ja skarppina. Kympit näistä.

Eka kehä:

Hyppynouto 10, löysä mutta tasainen. Tyytyväinen olen siihen, että piti kapulaa napakasti. Tämän se siis nyt ilmeisesti osaa.

Kaukot: Oli jätössä ihan ulalla. Eka istuminen, johon meillä uusi käsky ja tekniikka. Ei totellut, annoin uuden käskyn varuiksi vanhoin tavoin, ja teki sitten uudella tekniikalla. Tämä ei vielä koevalmis kyllä ollut. Istumasta seisomaan vajaa ja tahmea. Loput vaihdot niinkuin tavallisesti Moona tekee, eli hienosti. 7.5

Ruutu: Extra hidas merkki, laukkasi kuitenkin. Tämä onkin ollut nyt hitaampi muutenkin, mutta ei ihan tuossa mittakaavassa. Ruutuun lähdössä epäröi, aurinko paistoi sieltä päin ja merkit haalean oranssit, olisko ollut vähän haastavampi hahmottaa. Bongasi kuitenkin ruudun, ja meni sinne varmasti, mutta löysästi. 9

Seuruu. Oli korrekti, mutta mitään energiaa se ei siihen laittanut. 9.5

Toka kehä:

Luoksetulo. Lähti löysästi, stoppi ihan kelvollinen. Lähti vielä löysemmin, ei mennyt maahan. Lähti vielä löysemmin ja ravasi lopun. Ehkä huonoin luoksetulo iki ikinä, ja tämä ei kyllä ole osaamisestakaan kiinni. Tai no tuon maahanmenon kyllä epäilin tulevan ongelmaksi tuossa vauhdissa, osaa sen vain kovasta vauhdista. Mutta näitä on kyllä usein tehty kokonaisina liikkeinä, eikä virheitä satu juuri koskaan. Olisiko ollut 6.

Zeta: Ala arvoista seuraamista, seisoi, meni maahan raauhalllllisesti, ei istunut. Tämän istumisen tiesin ongelmaksi myös, osaa sen ilman pienintäkään ongelmaa kootusta seuraamisesta, mutta laamana ei sitä suorita. Näytin pettymyksen jo heti kun käännyin koiraa kohti, ja huomasi sen, hyvä. En kehunut liikkeen jälkeen, siitä vain seuraavaan. Jotakin 6 tämäkin.

Ohjattu: Tässä skarppasi sitten, vaikkei suostunutkaan ottamaan kontaktia ollenkaan. Sen kontaktin pidon kapuloiden viennin ajan se on osannut jo viime kokeessa ja nyt aina treeneissä, mitä lie sitten mietti. Merkki oli hyvä, ja kapulan tuonti hyvä. Oikein hyvä liike löysyydestä huolimatta, paitsi merkki jäi vahingossa siihen mun vasemmalle puolelle mihin Moonan piti tulla sivulle, änkesi siihen sitten merkin läpi. 9.5

Tunnari: Ok vauhti kapuloille, haisteli ikuisuuden sen näköisenä ettei yhtään nappaa tämäkään. Oma sattui onneksi kohdalle lopulta, ja toi sen ravilla hyvällä pidolla. 8.5

Yht. 272p, sij. 1/6

No huonostihan se meni fiiliksen osalta, enkä osannut olla iloinen vaikka se tekikin. Mutta nosti se sitä keskiarvoa vähän kuitenkin, ja palkinnoksi saatiin uudet ohjatun kapulat mun puhkikulutettujen tilalle. Kivaa ei ollut, mutta tulipahan mentyä.
Kotimatkalla Moona pääsi vielä paimentamaan, jotta ei sillekään sitten ihan tyhmä päivä ollut. Paimentaa Moona jaksaisi vaikka jalka poikki. Moona tarvitsisi sellaisen tokovietinkin.

Nyt on kolme viikkoa aikaa ennen leikkausta. Tekniikkajuttuja siihen asti, ja hyvää mieltä.

Ruutu: Merkiltä ruutuun lähtö suoremmaksi. Paikka selväksi, nyt tuntuu jäävän välillä liian eteen. Merkin vauhti.

Kaukot: Maasta istumaan uusi käsky ja tekniikka varmaksi. Alun focus muhun paremmaksi.

Luoksetulo: Stopit nopeammiksi. Seisomiseen on uusi käsky tähänkin, ja pitää saada varmemmin toimimaan. Maahanmenoa voisi miettiä varmemmaksi hitaassakin vauhdissa, kaiken varalle. Tänään tein kovasta vauhista suht läheltä helpolla pohjalla, teki hyvin.

Tunnari: Noston pyöräytys. Palautusvauhti takaisin laukaksi. Huomasin tänään, että teki hyvässäkin vireessä nyt ravilla, jäänyt päälle kun liian monesti tehty kun ei kiinnosta? Sain kuitenkin yhden innostuksen jälkeen vauhdin hyväksi.

Zeta: Istuminen huonossakin vireessä, kaiken varalle tämäkin. Harjoittelin jo tänään ottamalla ensin pari istumista kun ei seurannut ja hyvät palkat. Sitten zetamaisesti yhteensä 6 istumista/seisomista putkeen, ja seitsämänteen oli jo vähän kyllästynyt ja sanoin istu, ja totteli. Tästä superpalkka :)

Sitten sairasloman jälkeen kerrataan tekniikkaa, ja alkuun aloitellaan rauhallisia liikkeitä jo sisällä. Sitten kokonaisuustreeniä ja kisatreeniä. Ja jos vielä joku koe ennen karsintoja, jos toivon mukaan niihin päästään mukaan. :)






tiistai 6. elokuuta 2013

Ei ehkä niin hullua sittenkään

Siis paimennus.. Ollaan nyt käyty tässä kuussa muutaman kerran Leenan opissa, ja treenailtu itsekseen useamman kerran viikossa. Ja nyt parin viikon ajan on alkanut tuntumaan siltä, että työ alkaa tuottamaan tulostakin. Ja se tuntuu ihan yhtä hyvältä, kuin pään hakkaaminen seinään tuntui pahalta! :)
Olen päässyt Moonan pään sisään, ja samalla sisään tähän hommaan. Paine menee hyvin läpi, ja suuntakäskyt alkaa menemään perille, ja ajo on ihan nättiä. Nyt mulla on haasteena osata höllätä paine kun menee hyvin, ja Moonalle nyt harjoitusta päästä pois tasapainosta. Ja paljon muuta huomioitavaa, mutta siinä nyt tärkeimmät pointit tuleviin treeneihin. Niin ihanaa, kun vihdoin huomaa edistystä.
Muusa on käynyt lampailla nyt kerta viikkoon, odotellaan että kasvaa. Se on kyllä niin kauniin näköinen paimentaessa. Siitä tulee hieno.

Viikonloppuna oltiin mökillä, ja koirat saivat uida ja mellastaa ihan vapaasti. Vähän liiankin vapaasti, kun Muusa mm. hyppäsi ruokapöydälle ihan humps vaan, ja varasti mm. lintujen talipallon parempiin suihin.

Moonan toko loma on ohi. Eilen treenattiin nuorten koirien rinkiläisten kanssa, ja muisteltiin mieleen liikkeitä. Ohjatussa meinas ensin mennä keskikapulalle oikeassa, toi korjauksella oman mutten palkannut. Muuten valitsi oikein suunnat. Pomppasi aina paikoillaan kun liikkuri sanoi käskyn, heh. Treenailtiin erikseen kapuloiden vientiä ja merkkiä.
Sitten vähän häiriö juttuja, jotka periaatteessa meni ok, mutta ei ottanut mun palkaa vaan halusi häiritsijältä sitten palkat, öö :D
Sitten seuraamista joka tuntui jokseenkin aika kamalalta. Ja ruutua mikä oli ihan mahdoton Moonan mielestä kun oli vähän haastavammat olosuhteet. Ja punainen pikkumerkki ei löytynyt.
Treenattavat asiat ei kyllä ihan heti lopu kesken meiltä. Yritän nyt treenata usein ja lyhyet setit hyvällä vireellä, kun Moona väsyi eilenkin nopeasti kuumassa. Ja tehdään palasissa paljon, ja sitten haastetta.

Muusis pääsi vähän treenimään myös, ja on kyllä edistynyt taas. Pitäis ottaa sen tekemisistä videota, niin näkis vähän miltä näyttää.
Hakuilussakin Muusa on mennyt eteenpäin, vaikkei olla ihan kovin montaa kertaa tässä treenattukaan. Tänä syksynä uskoisin että päästään jo valmiisiin löytöihin hyvin, kun kahdesta avut ennen lähetyksiä menee ihan ongelmitta jo nyt. Vaikka kakkoselta on tosi pitkä aika avusta, niin lähtee siltä kovaa ja varmasti minne lähetän.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hullun hommaa

On paimennus. Ollaan nyt yritetty Moonan kanssa treenata keväästä lähteän välillä useammin ja välillä harvemmin. Edistystä on ehkä jopa tapahtunut, ainakin välillä tuntuu siltä. Ehdottomasti useammin tuntuu kuitenkin siltä, ettei mennä ollenkaan eteenpäin. Mut ehkäpä tässä on jotain opittu kuitenkin, kun alan jo ainakin vähän ymmärtämään jo jotain asioita.
Kolme viikkoa sitten oltiin Kevinin opissa pari päivää, ja se oli kyllä ihan silmiä avaavaa ja hyödyllistä. Näin myös että Moonasta on ainakin mahdollista saada jotakin aikaiseksi, kun kovasti yrittää. Muusakin syttyi hommaan, ja on mun mielestä oikein kivan näköinen. Nyt kun on jo useamman kerran käynyt lampailla alkaa olla aika villi, joten ootellaan että se kasvaa isommaksi.

Suununtaina treffailtiin Muusan sisarten kanssa, kivaa oli. Ensin paimennusta, ja sitten vähän agia ja tottista. Muusa jaksoi yllättävän hyvin, ja illaksi jäi sitten vielä ihmeellisesti energiaa kaivaa pihalle kuoppa ja riehua sisällä.. Alla Raisan tekemä video siskoista lampailla :)


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hylkyjä satelee, toko sm

Laji vaihtui, mutta tulos se vaan pysyy samana. Hylätty suoritus.

Pe lähdettiin reissuun, määränpäänä kaverin mökki puolessa matkassa Pieksämäkeä. Moona sai vähän aikaa riekkua, ja sitten häkkiin lepämään. Muusa sen sijaan otti kaiken ilon irti mökki reissusta. Ui ja riehui ihan urakalla, ja sai Milo bortsusta uuden ihailian. Me ihmiset sen sijaan otettiin rennosti grillaillen, lettuja syöden ja saunoen. Ei siinä paljon ehtinyt jännittää.

Aamulla herättiin sitten ennen kukonlaulun aikaa, ja lähdettiin unihiekat silmissä ajelemaan kohti kisapaikkaa. Helteinen päivä oli tiedossa, mutta Moonalle olin onneksi varannut jäisiä märkäloimia ja mineraali juomaa.
Ensin oli paikallaolot. Istuminen 10, oli skarpin näköinen. Maahanmenoon tuli taas se tuttu kaksoiskäsky, kun oltiin rivissä ekana. Jätin sen lisäksi hieman vinoon, ja oli valahtanut lonkalleen, ehkä juuri sen vinouden takia, tai sitten laiskuuden, silti 8. Ohjatussa noudossa piti ihan yllättävän hyvin kontaktin koko kapuloiden viennin ajan, vaikka tätä tiesin että olis pitänyt treenata. Merkille lähti reippaasti, mutta olikin katse kapuloissa ja menossa jo niille, pysähtyi onneksi juuri sallitulle alueelle, ja lähti hyvin hakemaan vasenta. Tätä ollaankin hinkattu, ja se oli tuon pelastus. Palautti siedettävää vauhtia, mutta laamaili sivulletulossa, 8. Luoksetulo suht. reipas, mutta kuumus näkyi tässäkin. Annoin pysäytys käskyn ihan liian myöhään, mutta Moonan osalta ihan hyvät, 8. Sitten seuruu kehään, piti hyvin kontaktin ja paikkansa, mitä nyt vähän osui vasemmalle kääntymisissä muhun ja varmaan joku vino asento ehkä, ei ollut sellaista energiaa puhkuvaa seuruuta, 9. Sitten ruutu kehään, yritin oikein innostaa että tekis täpäkästi. Katsoi kovasti ainakin ruudun suuntaan kun annoin ennakoivat, ja merkinkin suuntaan katsoi, mutta mitä tekee Moona? Meinasi juosta ensin merkiltä ohi, ja sitten vielä ruudun sijasta kehästä ulos hirveetä kyytiä, häh? No merkit oli punaiset nurmi alustalla, ja sitten kehänauha punaisia ja keltaisia riekaleita siinä takana. Ei siellä kehän takana ollut mitään järkevää minne sen olis kuvitellut juoksevan. Mutta punainen kortti, ja meidän kisa loppui siihen.
No ei muo nyt ihan hirveästi harmittanut, ei ole ikinä ennen käynyt noin, en osannut varautua ihan tuohon. Ja vähän lohdutti että ei oltu ainoita, kun ruutukehässä hylkääntyi n. 20 koiraa. Vaikka Moonassa näkyi kuumuus, niin olen tyytyväinen että se teki kuitenkin hyvin ekat liikkeet osaamistasoonsa verraten. Koiran huoltoa voisin vielä parantaa ajelemalla sen juuri ennen kisaa ja nesteyttää vielä paremmin. Moona on kuumaherkkä koira, mutta uskon että silti pystytään suoriutumaan.

Nyt Moona saa lomailla tokosta koko heinäkuun, ja keskitytään tuleviin agin maajoukkuekarsintoihin. Elokuussa palastellaan liikkeet, ja karsitaan virheet, joita riittää. Sitten katsotaan muutama mukavan tuomarin koe, joilta toivottavasti irtoais reilummin pisteitä, jotta saatais keskiarvoa nousemaan, ja edes päästäis mukaan koko karsintakisoihin. Ja siihen mennessä pistetään kokonaisuus kuntoon. Odotan innolla jo että pääsee toteuttamaan suunnitelmia. Pohja on nyt kuitenkin sen verran vankka, että tekemistä ei ole ihan liikaa, vaikka onkin enemmän kuin riittävästi :)

Ruudun saa oppia hakemaan vaikka ojasta vihreillä tötteröillä, ja samoin kuuntelemaan mennäänkö merkiltä kummalle puolelle ruutuun tai ohjatuille. Ja merkki saa muuttua kierrä käskylle, sitä on jo tehty, mutta nyt pidetään huolta ettei mene rikki koko ajan. Noutojen ja luoksetulon sivulletulossa on vikaa pahemman kerran, mietin mitä teen sille. Kaukojen vaihdot tehdään rauhassa nopeammiksi, suurimpana ongelmana nyt m-i. Samoin tehdään häiriöitä ja vaikeutuksia paljon. Pientä nysväämistä ja aivon käyttöä tiedossa siis loman jälkeen!

Nyt oleillaan Joensuussa hetki, kun olen lomalla. Tänään käytiin JOAn hallilla ottamassa aksaa. Moonalla nollatreeni hyppyradalla, kolmannella yrityksellä onnistui. Otin pari pätkää radasta testaillen vielä, ja jotenkin menee paremmin jos olen ihan hiljaa. Tein myös parit kontaktit etupalkalla, ja meni aika lujaa. Jätin pinta käskyn pois, ja painostavan kiipee kiipee huutelun. Ei jähmi etupalkkaa enää niinkuin joskus teki..
Muusa hubaili putkella ja parilla hypyllä, joissa pikku hyppy oikeasti. Meni oikein kivasti se.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Agi SM, juhannuskisat, jne.

Nextari tunnelmia parin viikon takaa: Viikonloppu vierähti mukavasti Turun suunnalla. Agiityfiilis on nyt totaalisesti palannut. Työstin asioita päässä, ja niin mä nyt muistan miksi siitäkin lajista niin paljon tykkään, ja miksi maksan hulluja summia hyvästä koulutuksesta. Ja muistin miksi tykkään Moonasta sellaisena agikoirana kuin se on.
Unohdin kääntymisen ylivaatimiset, ja voi että treenien jälkeen on pitkästä aikaa hyvillä mielin. Pystyn näkemään ne kaikki onnistumiset, kun en jää kiinni hyppyjen tiukkuuden miettimiseen. Pääsin nopeasti joka paikasta liikkeelle, kun jätin Moonan tekemään hypyt itse niinkuin tekee. En tien tukkeeksi jarruttamaan jokaiseen väliin. Ja kyllä nyt niin ymmärrän että ajat nopenee näin, pääsen edelle vedättämään monessa kohtaa kun saan etumatkaa, ja kyllä se koiran jarruttamin ja paikaltaan hyppääminen on hidasta. Ja Moona kuitenkin tulee ohjauksiin ihan hyvin, vaikkei siivekkeitä nuolekaan.

Sm-viikonloppu alkoi meillä pe, kun käytiin juoksemassa aksarata ja ottamassa tuntumaa kisapaikkaan. Moona kulki hienosti, ohjaaja oli väärässä aikaa vähän siellä sun täällä, kakkoshypyltä tuli 5 kiellosta, ohjaaja ei osaa tehdä pakkovalssia. La oli joukkuerata, startattiin finaalissa ilman paineita kun joukkueella oli jo hyl. Jännitti silti ja ohjasin hätäisesti, merkkasin kepit huonosti josta kielto, ja sitten vielä vapautin Monskun keinulta liian aikaiseen. Huono minä. Su yksilörata kaatui omaan ohjausmokaan, ja sitten hyl. Hyviä pätkiä kuiteskin, ja meni paljon rennommin kuin joukkuekisa.
Mukavat ekat sm-karkelot, ja iloinen sain olla Moonan tekemisestä, vaikka itse en osannutkaan :)
Kittos joukkueradan kuvaamisesta Virpi!


Nyt oltiin juhannuskisoissa, ja meni kyllä ihan luokattoman huonosti.Yksi ehjä rata neljästä, ja kaikki hyllyjä. Oma kisafiilis oli kyllä melkolailla kateissa. Yritetään nyt päästä edes treenaamaan paljon, kun jokatapauksessa lähdetään sinne karsintoihin. Vaikkei kyllä noiden kisojen jälkeen ainakaan tunnu siltä, että sinne kuuluttaisiin.

Toko on sujunut taas paremmin yhteenoton jälkeen, ja aivot on taas mukana. Ainoa mikä tökkii jälleen, on merkki, aarrgh. Ja kokonaisuutta olis pitänyt treenata enemmän, joten sm:iin ei ole kyllä mitään odotuksia pärjäämisestä. Mutta tuurilla voi toki onnistuakin, toivottavasti vaan asenne olisi hyvä. Moonakun ei niin tuosta kuumasta tykkää. Siksi oonkin ajatellut treenaamiset niin, et sm:ien jälkeen tauko, ja sitten syksyllä aloitetaan oikeasti treenaamaan vähän järjestelmällisemmin taas, jotta oltais karsinnoissa sitten paremmassa kisakunnossa :)

Ja Muusis kasvaa kovaa kyytiä. On jo melkeinpä Moonan korkuinen. Vähän aikaa sitten se vielä pöhisi jokaiselle asialle, mutta nyt tuntuu järkevöityvän onneksi. Totteleekin jopa välillä, ja sen kanssa tuntuu jo ihan erilaiselta treenata kuin hetki sitten. Tottis on oikein hyvällä mallilla, eteenmenot menee jo täydeltä matkalta lelulle suoraan ja täysillä ilman flänkkejä, ja noudossa on hirmuisesti vauhtia. Siitä tulee kyllä niin magee. Sivulle tulo alkaa hiljalleen hahmottua, ja seuruun alkeis alkeita on otettu. Treenattiin juhannuskisojen hälinässä, ja tyyppi keskittyi ihan täysiä. Muusa oli pikkaisena kovin häiriöherkkä, mutta eipä ole enää.

Aksaa ollaan tehty ihan omalla pihakentällä, ja siinäkin on edistystä tapahtunut. Hakee jo välillä pimeitäkin putkia, ja lelunkin saattaa onnistua jättämään valmiiksi maahan palkaksi ilman varasteluja. Siivekkeen kiertämisiä, ja putki hyppy suoraa. Ei siis mitään kovin kummoista, mutta edes jotain. Jos tottistreeneissä Muusa on vähän kuumis ja saattaa jopa puraista muo komentaen, niin asilityssa tekee hitaammin ja miettii. Ei ole siis ihan vielä syttynyt touhuun. Mutta hyvä että miettii, eiköhän ne ajat vielä tule, kun se vaan menee reikäpäänä..





perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tahtojen taistoa


Toko. Ei ole aina niin helppoa, miltä tuntuu. Ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun tännekin kirjoitin kuinka Moona tuntuu tekevän hyvin töitä. Niin siinä sitten kävi, että ote pääsi lipumaan mun sormista. Sorruin varmaan liian helppoihin treeneihin, ja hain paljon onnistumista. Virheisiin en ole muutamaan viikkoon tarttunut kerrasta ja työstänyt asiaa nopeasti kuntoon, sen sijasta asenne on ollut "kyllä se siitä korjaantuu kun niitä onnistumisia tulee", tämä ei toiminut.

No suurimmiksi ongelmiksi on muutamana viime viikkona noussut ohjattu ja ruutu. Ohjatussa oli alkuun jähmimis ongelma merkille, ja nyt pidempään jo ollut kuuntelemattomuus. Juoksee suoraan keskikapulalle, tai jopa toiseen suuntaan mihin näytän. Uudella yrityksella osaakin, ja joo, kyllähän se ihan oikeasti ne suunnat osaa. Se mitä se ei osaa, on ne leveämmät kaaret oikealle kapulalle, mut oikean kapulan sen kyllä pitäisi osata tuoda, tai ainakin on osannut. Ruutu, ongelmaa ollut liian aikaisessa pysähtymisessä. Viime viikolla tein haaste ruudun, matkalla oli noutokapuloita ja leluja, sekä ruudun etuosassa sattumalta säilyketölkin kansi. Moona onnistui heti ekalla, meni keskittyneemmin, mutta reippaasti ruudun takalaitaan. Nyt sitten on ihan tavallisessa helpossa treenissä mennyt ihan miten sattuu ruutuun. Viimeisessä parissa treenissä on haukahtanut kerran todella ison haukun, ajattelin etten ala tappelemaan pienistä.. Mikään ei ole edistynyt mihinkään tässä muutamaan viikkoon, ohjattua on eniten treenattu, ja se on vaan mennyt huonommaksi. Paitsi merkki on tullut hyväksi, suuntia se ei kuuntele yhtään.

Tänään olin suunnitellut mukavat pikku treenit, ja yritin oikein varmistaa onnistumisen mahdollisuudet. Ohjatussa ensin kaarikävelyllä, meni hyvin. Sitten normina ja mitään ei osaa, säntää keskikapulalle, lähellä olevalle merkille, toiseen suuntaan mihin näytän. Jee jee, kivaa on. Zetassa ei istunut, ja oli alkanut pikkuhiljaa ottamaan Moona päähän, joten ajattelin sitten vaatia sen istumaan, ei onnistunut vaatiminen. Vein sen autoon. Otin vielä ohjattua ja ruutua. Ja hermo meni sen verran että karjaisin kun se vaan korvattona meni ja teki miten sattuu. Moona otti hirveät paineet, ja mulla kyllä savu nousi korvista, vaikka yritinkin pysyä rauhallisena. Moona karkasi monta kertaa autolle, eikä antanut kiinni tai tullut mun luokse. Sylissä vein sen takaisin kentälle, silti alkuun otti vain turbo vaihteen päälle ja teki itse miten halusi ja lopuksi ohjatussa se ei lopulta lähtenyt merkiltä mihinkään, eikä varsinkaan sinne minne pyysin. Ainoastaan keskikapulalle taas, tai muualle merkille.
Hetken levon jälkeen annoin sen purkaa painetta leikkimällä, ja sitten uudelleen hommiin. Tein ensin ruutua ja ohjattua. Johan alkoi sujumaan. Moona alkoi tehdä taas mun kanssa hommia, ja sain sen siihen tilaan ettei halua tehdä virheitä, vaan yrittää parhaansa. Ja tuon kaiken jälkeenkin teki melko hyviä merkkejä, ja iloisesti. Se istumis virhe jäi enemmän päälle, ja sitä olikin vähän turha jankata siinä kun tapahtui, kun sellaista se ei yleensä tee, ja seuraavaan treeniin olisi sen unohtanut jo. Mutta toisaalta joskus hyvä katsella niitä virheitäkin silmästä silmään, ja sitten päästä niiden yli. Nyt on varmaan keskustelut käyty vähäksi aikaa, ja jatketaan treenejä korkeammalla vaatimustasolla, ettei pääse taas tuohon "minä teen itse" tilaan.

Muusiksen kanssa tein pari viiden minuutin pätkää, ja hyvin meni. Nyt liikkeestä maahan toimi jo nopeasti, eikä apuja. Istuminen on nyt jotenkin honkkelo, joku kasvuvaihe. Nouto ja eteenmenot hyvät, vaikeutin sen verran etten pitänyt kiinni kun annoin käskyn, ja sen piti odottaa hetki. Hieno pieni peeku. Mun pitäis vaan opettaa nyt uusia tekniikka juttuja sille, on ihan jäänyt. Sivulle tuloa aloiteltiin käsiavulla, tuntuu ettei ikinä opi. Tarjoaa kyllä ilman käden liikuttamista, mutta suu kiinni kädessä, eikä onnistu jos käsi piilossa tai ilman nameja. Tyhmää houkutella, aloitan nyt taas naksuttelemaan sille aktiivisemmin, niin osaisi ehkä sitten oivaltaa itse paremmin.

Moonalle tuli viimeinen nolla, joten SM-kisat seuraavaksi. Mun motivaatio on jo vähän noussut, ja huomenna lähdössä hyvällä mielellä nextariin. Päätin lopettaa käännösten ajattelemisen, ja nyt keskityn vaan täysillä menemiseen. Turhaa tehdä agista tokomaista pilkun viilausta, siitähän se motivaatio on mulla alkanut menemään. Kaikessa Moonan tekemisessä aina löytyi jotakin vikaa, voisi käänty tässäkin vielä tiukemmin, niistoissa hypätä pienemmin jne. jne.. Juha otti sitten yhdessä treenissä aikaa kun katsoi mun touhua jarruttelemisen kanssa, ja nopeampaahan se meni laajempia kaaria, kuin niitä natsi kokoamisia, jotka ei tule Moonalta luonnostaan.


Muusa on hakuillut ahkerasti, ja suurimmaksi osaksi on mennyt hyvin. Kerrasta tajusi jäljestyksen, kun löysi maalimiehen vahingossa jäljen avulla, pöh. Ja sitten olikin seuraavassa näkäri treenissä mahdoton ylittää tallauksia. Ollaan nyt tehty näkäreitä tallaamattomalla, ja hajuhakuja tallatulla alueella. Ongelmaa on myös jos näkee maalimiehen kaukaa, silloin ei halua mennä, hajuhaussa siis tämä ongelma, jos maalimiehet eivät osaa mennä piiloon. Sisääntulot ollaan aloitettu, ja mun arvo on selvästi noussut. Annan sille myös namuja jos kulkee nätisti mukana, lähetyksen se alkaa ymmärtää myös  :)

Kiitos Tuija hienoista hakukuvista!





tiistai 14. toukokuuta 2013

Kisat, tokopäivä, Valkohampaan leiri

Viime viikko ja sitä edellinen on mennyt kovin nopeasti, muuttoa, lenkkeilyä, treenailua jne.
Viime lauantain kisattiin purinalla neljä starttia, hyl, 5, 0, 0. Moona oli todella kuuliainen, ja yritin pelata kovin varman päälle. Ja tuplahan sieltä sitten tulikin :) Ajat oli tosin hitaita, joten ei oltu lähelläkään sertejä.. Yhtä nollaa uupuu, niin pääsis sm:iin ja karsintoihin. Mutta tällä hetkellä vaan valitettavasti on niin, että ohjaajan motivaatio on melko pohjalla aksan osalta, ei siksi että meillä menisi huonosti. Ei vaan nyt nappaa, ja olen kadottanut sen tekemisen ilon. Kisoihin ollaan kuitenkin menossa, ja yritän kerätä itseäni.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Sirken tokopäivä. Ekaksi tehtiin ohjattua. Halusin katsoa vielä merkkiä, ja sitten nostoa. Merkkiin vielä alku patoamisen lisäksi pitää muuttaa palkkaus. Nopea heittopalkka on pahin, koska silmäkoiralla se lisää jähmeyttä. Sain siis ohjeeksi mennä merkille, sosiaalinen palkka, ja sitten vasta lelu. On toiminut kyllä todella hyvin, ja merkki on muuttunut nopeasti hyväksi. Rentona merkillä, ja onnistumiset kasvattaa itsevarmuutta. Nostoille ei tarvitse tehdä mitään, ei ollutkaan mikään ongelma, mulla vaan liian tiukka kriteeri. Sitten tehtiin tunnariin erilaisia sovelluksia, kun on napannut nyt parikin kertaa väärän oman vierestä, ja asenne on ihan liian itsevarma. Tehtiin vaikka mitä, oma jalkkismaalin verkon alla ja muut edessä, oma tulitikku muiden välissä, torni kisamaisesti. Kaikki monista toistoista sujui ihan loistavasti, ja lisäksi Moona piti palikkaa varovaisesti suussa, eikä korjannut nostoissakaan otetta. Se kyllä niin skarppaa heti, kun antaa sille haastetta :)
Juteltiin myös tauolla pentujen kanssa tekemisestä, ja se olikin mulle oikein sopiva aihe. Olen viime aikoina useasti miettinyt, kuinka paljon pennun kanssa kannattaa treenata. Sirke pitikin tärkeimpänä asennetta, oppimaan oppimista ja leikkimistä eri paikoissa. Jos treenaa paljon teknisiä asioita, on lopputuloksena helposti vaisusti tekevä koira. Pentuna katsotaan luontaisia hyviä ja huonoja puolia tulevaa varten. Piti kyllä ihan kovasti miettiä, että minkälainen Muusa sitten on. Se tykkää tehdä ja oppii nopeasti, mutta on jonkin verran terävä, ja reagoi asioihin hyvin nopeasti. Mun kannattaisi tehdä kerrallaan ihan lyhyitä treenejä, ja pitää selvä tauko treenisessioiden välissä. Lyhyitä siksi, että jaksan itse olla 100% keskittynyt Muusaan. Käy siihen käskyä vois myös alkaa opettelemaan hiljalleen kotona.

Parit hakutreenit käytiin myös Muusan kanssa, aiheena hajuhaku. Ja Muusis oppi myös uimaan. Tosin ekan kerran kun Moona nousi vedestä, säikähti Muusa vesihirviötä ja juoksi hyvän matkaa karkuun. Sitten syöksyi kuitenkin Moonan perääs veteen, ja näytti tykkäävän uimisesta. 

Keskiviikko ammupäivänä käytiin ottamassa nurtsilla tokoa, ja tytöt teki kyllä kovin kivasti. Moonan kanssa otin myös aksakentällä kontaktitreenit, ja meni kivasti sekin. Lopuksi vein ne vielä polskimaan lähellä olevalle lammelle.
Iltapäivällä oli sitten lähtö meidän kolmannelle Valkohampaan leirille. Ohjasin tokoa, ja treenailin tietysti myös Moonan ja Muusan kanssa. Leireily on kyllä aina niin mukavaa. Paljon treenejä, hyvää ruokaa, saunomista, makkaran paistoa ja loistava porukka :) Ainoa ikävä asia leireillä on aina se herääminen aamulla, mutta onneksi meidän vakio huonekaverit Henkka ja Naku eivät ole myöskään aamuvirkkuja.

Moona pääsi vetäsemään leirin aikana monen monta tokotreeniä, näyttämään temppuja ja esineruutuun myös. Se oli kyllä jokaisessa sen treenissä niin kovin onnellisen näköinen. Ehdittiin treenata tokossa ohjatun merkkiä, suuntia, noutoa, ruutua, luoksetuloa, stoppeja, zetaa, kaukoja ja seuraamista, ja kaikki meni aikalailla niin, että saatiin paljon onnistumisia ajatuksen kanssa. Eli juuri niin, että asiat menevät eteenpäin.

Muusa pääsi myös tottistelemaan muutaman kerran, ja sai näyttää pienesti naksutellen temppujen opettamista ja toko juttuja. Vaihdoin vauhtinoutoon taas lelupalkan, ja vauhtia tuli lisää. Kerran vain meinasi unohtaa kapulan, ja silloinkin juoksi sitten täysiä takaisin hakemaan sen. Jääviä treenasin vain yhdessä treenissä, ja ne sujui oikein hyvin, siis mahan ja istu, seisomista vois aloitella.. Vauhiluoksetulossa pystyn jo hyvin palkkaamaan jalkojen väliin, ja eteenmenolelulle juostaan kovaa. Puun kiertoakin tehtiin tarjoamalla jo melkoisella vauhdilla, kun otin palkaksi uuden nartsapallon. Häiriössäkin keskittyi nyt loistavasti, kun itsekin keskityin täysillä.
Hakua tehtiin pari treeniä tallaamattomalla alueella. Ekassa treenissä 4 hajuhakua.Sai hyvin hajut, ja sitten vetäsee aina liinat kinni, ja ainoa vaihtoehto on kantaa se hajulta pois. Luulis että tajuais jo kuvion, mutta ei. Lähti jokaisella hyvin ja vauhdilla. Seuraavassa treenissä otin sitten kaksi näkäriä, ekalla niin että maalimies kutsui myös Muusaa heiluessaan. Lähti hyvin, mutta ei saanut heti hajua, ja joutui pyörimään ennen löytämistä. Tokalla vain heiluminen, ja lähti sitten epävarmasti, että missä se nyt olikaan minne piti juosta. Yritin kutsua takaisin, mutta katsoi vaan, että en tule, ja lähti mettään. Sai hyvin hajun kaukaa, ja kääntyi heti hajun mukana maalimiehelle. Aika vaikea oli kyllä treeni, kun maalimiehet oli tosi kaukana, tuntui olevan yli 50m reilusti, mutta avaraa maastoa. Ja avun jälkeen kun kääntää pois kun maalimies vaihtaa paikkaa, ei siinä ole välttämättä paljon muistikuvaa minne mennä. Ihmeen päättäväinen Muusa kyllä on, ja sillä on just sellainen työmoodi metässä kun haluan. Vähän kyllä pelottaa vaan se, että on kovin itsenäinen. Hallinnan kanssa saa varmasti tehdä töitä, ja pitää ottaa tuo huomioon tulevia treenejä suunnitellessa. Maalimiehellä leikkii hyvin, syö hyvin ja on kovin avoin, eikä mulla ole mitään kiirettä mennä piilolle. 
Esineitä tehtiin kolme tuulireagointia vierailla esineillä, ja hyvin meni. Oon vähän leikkinyt esineellä nyt ennen palkkaa, mutta voisin ehkä seuraavalla kerralla naksauttaa kun ottaa suuhun ja palkata siitä namilla tai lelulla. En halua että oppii pitämään esineitä minään leluina.
Mutta siis hyvin tuli treenattua leirillä, ja kivaa oli :)

Maanantaina sitten heti hakutreeneihin taas, ja Muusalle kolme hajunhakua, maalimiehet reilusti yli 50m ja tallattua aluetta. Ekasta sai hajun jo heti keskilinjalta, mut käväistiin silti lähempänä hakemaan haju, jotta menis suoraan, ja menikin sitten todella suoran ja hyvän piston, ja joutui hyvin vielä miettimään mistä löytää maalimiehen. Tokalle meni vähän kiemurtaen, ja kolmas hyvin suoraan, olivat kummatkin siellä puolella mistä ei tuullut suoraan. Pystyin jo itse etenemään hyvin, ja Muusaa ei kiinnostanut milloin tulen piilolle.

Tänään kumpikin sai tehdä tokoa. Muusa kävi vähän ylikierroksilla, pitäisi antaa sille taukoa.. Noutokapulaa ei meinannut taas muistaa ottaa, ja meni sellaiseksi että juoksi täysiä sinne, ja takaisin täysiä ilman kapulaa, muisti kapulan ja täysiä hakemaan, sitten pudotti ilman lupaa, ja taas juostiin.. Intoa kyllä oli, muttei aivoja. Autossa räksytti kun Moona teki, huoh. Mutta ollaankin treenattu viimepäivinä liikaa, on vaan liian helppo tehdä sen kanssa aina vähän Moonan treenien ohessa.
Moona teki kivasti, aiheena ohjattu, ruutu ja zeta. Palkkasin ohjatuissa merkit, ja ne oli hyviä. Haki oikean heti oikein, nyt vasta ekaa kertaa.. Vasemmassa meinasi lähteä keskelle, mutta korjauksella toi. Sitten kaarikävelyllä kummatkin suunnat, ja teki hyvät linjat kapuloille. Ruudussa palkkasin merkin, ja sitten ruudusta. Meni hyvin takarajalle ruutuun. Otin saman vielä toisesta suunnasta, ja olin jättänyt ruutuun lelun. Hyvin tajusi sen ottaa, vaikka ei ole ikinä ollut sillä lelua ruudussa ennen. Zetaa tein pätkissä, ja kaikki vaihdot oikein.
Sitten taas uimaan lopuksi, ja hyvin polski Muusakin. Selvästi vesi peto :)

Nyt noi leikkivät taas hammasteluleikkejä jaloissa, niinkuin nykyään kokoajan kun Muusis ei ole häkkiin teljettynä. Välillä revitään muristen ja äristen, ja välillä juostaan ympäriinsä, sitten taas hammastellaan. Hassut. Moona on niin onnellinen, kun on saanut samanhenkisen leikkikaverin.


tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hakuleirillä räyskälässä

Ihan ekana, kiitos Tuija kuvista!! :)

Lauantai aamuna pakattiin Henkan auto täyteen koiria, maastopeittoja, komposti ja muuta tarvittavaa hakuilu kampetta, hyvä että itse mahduttiin kyytiin. Oltiin ajoissa Räyskälässä yhdeksältä. Päivä alkoi teorialla ja aamukahvilla maastossa, jonka jälkeen treenit. Meitä kouluttamassa oli siis Saarelan Leea.
Ihan uutena juttuna tulikin asiaa "näkäreistä", eli näköapujen käytöstä haun kouluttamisessa. Se olikin todella kiva kuulla miten niitä voi käyttää oikeasti hyödyllysisesti, kun Moonan kanssa mulla on vain huonoa kokemuksia haamu jutuista. Tarkoitus olikin, että koira lähtee näköavulla suoraan, ja saa matkalla hajun maalimiehestä, ja menee sen hajun perässä. Maalimiestä ei siis oikeasti löydykkään siitä kohtaa missä näyttäytyy. Paljon ajattelemista tuli myös taallaamisen merkityksestä/merkitsemättömyydestä, ja hajuvanoista. Ylipäätänsä opin taas ymmärtämään paremmin tuulen suuntien merkityksiä. Paljon uutta asiaa, ja hyvää kertausta, todella antoisa leiri, vaikkei Muusan kanssa vielä mitään kummia voi tehdä.

Nenu pystyssä :)
Lauantaina Muusalla oli neljä tuulireagoinita, kaikki löytyi, mutta osin meni vähän hankalaksi kun tuuli pyöri milloin minnekin suuntaan, ja maasto epätasaista ryteikköä. Illalla taas kolme tuulireagointia, ja aika samanlailla meni kuin päivälläkin. Haistaa kyllä hyvin, kun pääsee sille puolelle mistä tuulee :)
Muut tekivät esineitä, ja niitä tehtiin erilaisella tyylillä kuin olen ennen nähnyt. Ensin tallaamattomalla alueella ihminen kohteena, ja taas katsotaan tuulet niin, että koira saa hyvin hajut kun juoksee suoraan. Näin taidetaan joskus tehdä Muusankin kanssa, olen aika vakuuttunut tuon tyylin toimivuudesta.


Moona rassu oli odotellut koko päivän autossa tylsistyneenä, joten tein sen kanssa illalla vähän tokoa. Olin pakannut ohjatunnoudon kapulat ja merkin mukaan, kun koko liike ja palasetkin ihan hajalla monestakin eri syystä johtuen, ja Moona ihan paiseissa aina kun on liikkuroituna kokonainen ohjattu. Kerroin Sirkelle ongelmasta, ja keksikin meille sitten ihan loistavalta tuntuvan ratkaisun! Tässä ollaan oltu kyllä niin umpikujassa. Moona voisi pitää kontaktia koko kapuloiden viennin ajan, ja sitten opetan vain suunnat niin hyvin ettei kapuloiden vientiä tarvii vilkaistakaan. Otettiin pari kertaa niin, että vapautin kesken kapuloiden viennin merkille, ja näin saadaankin sitten sopivaa jännitettä liikkuroinnin ajaksi. Moona meni kovaa ja rentona merkille, ja sai todella riemastuttavat leikit palkaksi, kun olin niin iloinen että se meni merkille. Sitten haetutin vasemman niin että kävin näyttämässä kapulaa, ja samanlailla oikea, mutta siinä on joku lukko, eikä halua sitä hakea, vaikka ihan varmasti osaisikin. Nyt sitten ohjattu treenejä näin, ja merkille menoja liikkurin kanssa vain hyvässä vireessä, jotta paineilut unohtuu kokonaan. Ja tietty niissä suunissa on vähän treenattavaa, jotta olisivat varmat, ja se oikean puolen lukko täytyy saada auki.


Olisko tämä Muusan ihan eka lähetys.
Sunnuntaina virkeänä taas mettään. Muusalle ihan erilainen treeni. Eka ukko niin että meni viuhkana, jottei muusa säikähdä mettässä heiluvaa tyyppiä. Ei ihan tajunnut lähteä mun lähetyksestä, mutta lähti etsimään kun kävelin metsään päin, ja löysi kaarroksien kautta.
Toisella kävi jotain ihme säätöä, ja maalimies oli vahingossa väärässä paikassa näyttäytymisen jälkeen, eikä ollut ihan piilossa vielä, mut Muusalla oli kivaa.
Kolmas meni sitten tosi hyvin, ja Muusalla oli parempi fokus lähteä kun tajusi heilumiset, ja näin että sai hyvin ilmasta hajun suoraan juostessaan, ja sitten kääntyi heti piilolle hajun perässä. Siihen oli kiva lopettaa. Lähetyksissä lähti ekat laukat hyvin, ja sitten kääntyi katsomaan muo, ja jatkoi taas kovaa eteenpäin kun otin pari askelta tueksi. Seuraavan kerran mun pitää muistaa lähteä heti lähetyksen jälkeen kävelemään eteenpäin, jotta kääntyminen jäisi pois.
Muusa sai kehuja hyvästä nenun käytöstä, ja se onkin kyllä jo heti nenu pystyssä haistelemassa, kun pukee autolla liivejä päälle! Vikan treenin jälkeen kävi onnellisena pöllimässä Nakun purutyynyn, hassu.
Hommat hoidettu!
"Tää on kiva, koska pölläsin sen Nakulta!"

Sunnuntaina jäätiin vielä Henkan ja Nakun kanssa ottamaan esineet, ja tokoa/tottista kun muut olivat lähteneet jo koteja kohti.
Monsku pääsi vihdoinkin hommiin, ja sille oli kolmen esineen tallaamaton esineruutu, esineet vietiin takaa, niin ettei jäljestä tullut hajua. Moonakin oli jo autosta otettuna nokka ylhäällä haistelemassa, ennenkuin puhuin mitään esineistä sille, enkä laittanut sille liivejä. Mistä se oikein tiesi? Ja voi sitä intoa kun pääsi etsimään, täysillä sinne minne lähetän, ja nappasi heti hajut kahdesta ekasta esineestä, ja täpöa takaisin, kolmannella lähti hyvin suoraan, mutta kaartoi sitten oikealla, luulen että oli kakkahätä mielessä. Kutsun sitä takaisin, ja matkalla sai hajun vikasta esineestä, löysi sen ja kävi kakalla, ajatteli varmaan, että taas joutuu heti autoon, niin parempi tehdä nyt kun voi :D, ja sitten taas täpöä esine mulle, ja nyt muisti hassusti miten esine luovutetaan tiiviisti edestä, en mä edes itse muistanut miten sen piti luovuttaa esine. Eli kolme pistoa ja kolme esinettä ajassa 2min 15s, ja lopussa palkkaa. Pitihän se kokeilla nyt ekaa kertaa vielä, miten olisi kolme esinettä sujunut ilman palkkaa, mutta eihän se välittänyt niinkuin ajattelinkin. Moona tykkää niin paljon noista etsintä jutuista, ettei palkalla väliä kun pääsee uudestaan hommiin. Ja sillä on sama silmien palo niin haussa kuin esineillä, ja voisinkin kuvitella että ne on sille ihan lemppari juttuja. Vähän siinä meinasi nousta pala kurkkuun, miksi sen pitää olla noin hyvä:( Haussakin se oli/on niin kivalla mallilla, hankaluuksista päästiin yli, ja syksyllä treeni treenin perään kaikki sujui melkeinpä täydellisesti. Ja aina muo sitten treenin jälkeen osaksi harmitti, kun tiesin että olin luovuttamassa sen ampumisen kanssa. Talvella heitinkin sitten lopullisesti kirveen kaivoon, ja rauhassa sulattelin ajatusta, että Moonan haku treenit on treenattu. Ratkaisu tuntui silloin oikealta, ja hyvältä, eikä oikeastaan edes harmittanut, koko haku tuntui silloin talven keskellä niin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt se harmistus ja pettymys sitten leirin jälkeen iski. Mulle tuli kovin ikävä Moonan kanssa haun treenaamista, ja muistin kuinka paljon se siitä nautti, ja kuinka hauskaa meillä oli. Ei se surullisuus tullut siitä, ettei päästä kokeisiin, vaan siitä, että ei enää treenata hakua. Ja multa ei harmi vain onnistu tavoitteeton treenailu, sitten tuntuu ettei millään ole mitään väliä, miten menee, tai mitä treenaa.

Lopuksi otin vähän seuruuta ja ohjatun suuntia myös. Oikealle ei halua lähteä edelleen..
Tänään sama homma treenin aiheena, ja sain hakemaan oikeaa. Edelleen katsoo keskimmäistä, mutta päätyy silti oikealle? Outo. Merkit vajaita, kierrä käsky toimi aika kivasti. Ei paineita. Mutta siis ihan mahtava leiri oli kaiken kaikkiaan, ja onneksi pian pääsee taas leireilemään :)

Tänään Muusa sai tehdä vähän noutoa ja eteenmenon, ja sitten lenkillä esineisiin reagointia. Laitoin kolme polun viereen, niin että saa tuulesta hajun kun kävellään ohi, ja reagoi hyvin hajuihin. Vikalla tajusi itse mennä jo suoraan esineen luokse.




perjantai 26. huhtikuuta 2013

Keväisiä treenejä


Kuva: Henriikka Havukunnas

Ulkokausi on pyörähtänyt kunnolla käyntiin, ja voi että on mukavaa lenkkeillä sulassa metsässä :)
Ollaankin käyty nyt useamman kerran tokoilemassa Karon, Kriisin ja Draaman kanssa, ja kerran myös Marikan ja Roope veikan kanssa. Hakutreenejäkin on on ollut mukavasti, niin Muusa on saanut paljon kokemusta.

Moona on tehnyt pääasiassa tokoa ja jonkun verran aksaa, ja välillä humputellut temppujakin. Ei ole ihan ongelmatonta mikään tällä hetkellä, mutta ompahan ainakin treenattavaa. Sm-nollien suhteen oon jo luopunut toivosta, ei edes oikein huvita kisata, mutta kyllä nyt johonkin yritän ilmoittautua. Tokossa on edes jotain toivoa, vaikka taas ollaan merkki ongelmissa. Mikä siinä on, kun ei voi sinne merkille juosta reippaasti ja rennosti. Varmaan se kun siihenkin on nyt kokeiltu sitä sun tätä. Ohjattukin on ihan kokonaan hajalla. Muut liikkeet ihan hyvässä hapessa, vielä...

Muusalla oli pari viikkoa sitten kausi, jolloin otti tosa paljon häiriötä kaikesta, ja näki mörköjäkin siellä sun täällä. Mm. kaarihallille (minkä vieressä usein treenataan) piti pöhistä ja murista. Nyt on kuitenkin taas tasoittumassa, ja treeneissä olen ottanut ihan lyhyitä pätkiä, paitsi nyt taas vähän pidempiä kun on ollut niin hyvä. Nopeasti toi kyllä asioita oppii, ja ajattelinkin nyt laittaa vähän tilanne katsausta toko/agi jutuista mitä ollaan tehty.

Asenne seuraaminen: Tarjoaa hyvin kontaktia ja on iloinen, millainen sen haluankin olevan seuruussa. Hyppii rottahyppyjä ja tykkää hakeutua poikitukseen, jotta saa paremman kasvo kontaktin. Pitää olla tarkkana suorasta asennosta kun aloitetaan seuruupaikan opettelu.

Liikkeestä istu: Teen peruutellen Muusa mun edessä, ja välillä niin että on "jossain" vasemmalla puolella. Istuu ainakin vielä hyvällä tekniikalla tuoden takajalat eteenpäin.

Istumasta maahan: Pääosin pompsahtaa hienosti yhdellä hypyllä maahan.

Liikkeestä maahan: Välillä tekee ihan ok maahanmenon liikkeestäkin, olen palkannut nyt niin että saa syöksähtää maasta eteenpäin hakemaan palkan, kun alkuun tahtoi ensin istua ja sitten mennä vasta maahan.

Luoksetulo: Ollaan tehty motivoituja luoksetuloja joissa karkaan puolen välin jälkeen, ja nyt niinkin että palkka tulee jalkojen välistä, kun on oppinut senkin.

Nouto: Muovisella kapulalla aloitin ensin tekemään nostoja ja pitoja sisällä. Tekee nyt niin että nostaa kapulan ja istuu se suussa hetken, kunnes pudottaa palkkasanasta. Vauhtinoutoja ulkona. Ekalla kerralla toimi hyvin lelulla, mutta sitten alkoi tekemään niin, että veti juuri ennen kapulaa liinat kiinni ja kääntyi katsomaan tuleeko se palkka, tai pudotti sitä ennen vapautus sanaa. Karo keksi että voisin palkata namilla, niin odotusarvo palkkaan ei olisi niin suuri, ja nyt on vauhtinoudotkin alkaneet sujumaan. Jonkun aikaa tehdään vielä namilla, ja sitten vaihdetaan takaisin leluun. Nostot on olleet ihan nättejä, eikä ole ollut pelkoa tappo loikista, pitää hyin kapulaa vain vaihtotavarana palkkaan.

Eteenmeno: Ollaan tehty niin, että viedään lelu yhdessä, tai joku muu vie innostaen ja kävelee sitten takaisin. Fokusoi hyvin eteenpäin ja ampuu kovaa tappamaan lampaankarva leluaan, vaikka matka on hurjan pitkä. Näitä ollaankin tehty jo silloin heti ekoina juttuina kun Muusa tuli.

Hypyn tarjoaminen: Olen pitänyt jo rimaan ihan matalalla / maassa näissä, että oppii että siinkuuluu ylittää joku juttu. Tarjoaa huvin siivekkeen kiertoa kummaltakin puolelta. Ollaan tehty myös pari kertaa puulla/tolpalla.

Putket: Välillä suoraa putkea niin että lelu päässä, tai sitten mutkaputke tarjoamalla mun sijainnista riippumatta.

Kosketus alusta: Osaa hyvin tassukosketuksen, mutta enpä oikein tiedä missä sitä käyttäisi.

Kosketus keppi: Pitäisi muistutella eteentulon harjoittelua varten. Taisi viimeksi ennemminkin syödä sen pallopään kuin koskea sitä nätisti..

Paljon ollaankin jo tottisjuttuja varsinkin tehty, ja sisällä tehtävät temppuilu naksuttelut on jääneet ihan nollalle, kun kenttätreenejä on ollut sen verta paljon. Yritän kovasta olla treenaamatta liikaa, joten kenttätreenitkin on olleet aika pieniä, ja kerralla pari-muutama juttu vain. Mutta kylläpä se vaan oppii, kun treenaa hyvällä motivaatiolla tehokkaasti vähäsen vain :)

Haku treenejä on ollut nyt useasti myös, ja takana jo 6 treeniä, ja 14 löydettyä maalimiestä. Useimmiten kaksi kerrallaan, useimmiten ruokapalkkaa, jä välillä lelun repimis leikkejä. Hyvin on tuullut, ja tänään Muusa saikin jo keskilinjalta hajut, vaikka uusi paikka. Niin se vaan on jo oppinut, että milloin sitä ollaan hakutreeneissä. Hyvin irtosi maalimiehille, ja itse kävelin perästä tietysti mukaan piilolle. Se on kyllä niin valloittavan suloinen, kun menee ihan mutkalle onnesta maalimihen löydettyään.
Ampumistakin kuuli ekan kerran maanantaina, kun isoille koirille ammuttiin tottistreeneissä. Mentiin kauemmas kentän toiseen päähän kävelemään, ekalla ei reagoinut mitenkään, ja toisella käänsi päätä. Sitten tuli vielä pari, eikä noteerannut niihin mitenkään. Pitää ehkä aina välillä tehdä nyt tän tyyppisesti näitä, että ampumis ääni tulee ihan tutuksi, kun ollaan kauempana.
La-Su onkin sitten haun treenailua leirin muodossa kaveriporukalla, ja kouluttajaksi saatiin Leea Saarela, kuin kivaa! :)

Kuva: Henriikka Havukunnas