torstai 28. helmikuuta 2013

Hei hei hammas


Huomasin maanantaina, että Moonan isosta taka hampaasta puuttuu pala, ja juuretkin näkyvissä. Ihmekös Moona on ollus todella apaattinen ja masentuneen oloinen. Mennyt juoksun jälkeisen väsymyksen piikkiin, mutta ei nyt ollut vain siitä kyse. Pahan hajuisesta hengityksestä tajusin etsiä suusta vikaa, muuten ei olis huomannutkaan kun lohkeama suun sisäpuolella.

Tänään käytiin sitten hammas poistattamassa, ja tunnin sitä sieltä kaivettiinkin. Herättyään jaksoi vienosti heiluttaa häntää lääkärille kiitokseksi. Kotona piippaili kunnes nostin sen sängylle, johon sitten rauhoittu lepäilemään. Kuolaa valuu tosi paljon, varmaan paha olo toisella :(

Odotellessani lääkärissä selailin Lemmikki-lehteä, josta bongasin seuraavan.
Paras juttu: Kovapäinen muusa, ja mustavalkoisen pupun kuva :D
Pikku Muusa kotiutuu huomenna <3


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Koiratanssi- ja aksakisat

Lauantaina matkattiin Saloon kisaamaan koiratanssissa. Jotenkin oli treenit, muut asiat ja viime kisat menneet niin huonosti, että ajattelin epäonnen jatkuvan. En edes jaksanut treenata yhtään kertaa musiikin kanssa, katselin vaan messarin kisa videosta missä kohtaa suurin piirtein tulee mitäkin. Ajattelin että Moona varmaan kakkaa kehään, tai vähintään nuuskiskelee läpi ohjelman. Varauduin pahimpaan, vaikka kyllähän nyt oikeasti olisi jopa voinut luottaa sen osaamiseen. Moona nimittäin osasi, ja kyllä olin niin onnellinen rutistaessani Moonaa ohjelman jälkeen kun se oli hopannut syliin. Ja mulla oli tosi hauskaa kehässä, kaikki tuntui niin helpolta ja mukavalta, sujui kuin tanssi :) Tulihan siellä pari virhettäkin, mutta ei haittaa. Ohjelma oli aika vaikea, ja tällä jatketaan AVO luokassakin.


Mirja Ovitz: Tekn. 90/Tait. 90 Yht. 180p.

Mari Väänänen: Tekn. 99/Tait. 94 Yht. 193p.
Taidokkaita liikkeitä, kuuliainen koira. Hieno esitys.
 
Laura Jalli: Tekn. 95/Tait. 93 Yht. 188p. 
Hieno alokasluokan ohjelma. Monipuolisia liikkeitä, jotka koira teki hienosti. Hyvä kehänkäyttö.

KA yht: 187p. ja kuma.


Tänään Hyvinkäälle agikisoihin, ja pitkästä aikaa meni kaikki radat huonosti. Sanoinkin joskus Joulukuussa, että pitääkö niiden juoksujen kohta jo alkaa, kun niin hyvä touchi päällä. Ja sitten revähtikin jalka, ja heti perään juoksut. Ote koiraan on totaalisesti hukassa. Ekalla radalla päästiin kaksi ekaa estettä, ja sen jälkeen meni kaikki pieleen, eikä yhtään kohtaa onnistunut. Tokalla radalla päästiin pidemmälle ennenkuin hyllytettiin. Kolmas rata oli melkoinen räpiköin nolla, kun neljä kertaa meinas tullä hylly, mutta ei tullut! Sij. taisi olla 6. Mutta nollakun nolla, vielä puuttuis kolme ja tupla. Saas nähdä tuleeko niitä koskaan, ehkä jos alkais taas sujua. Jos jotain hyvää voi keksiä, niin Moonalla pelitti kyllä kontaktit ihan jees, oli ihan ripeitä, eikä varastellut vaikka välillä vapauttelin aika rivakkaan. Ja siis muutenkin meni kyllä noi mokailut ihan omaan piikkiin. Tuntui ihan siltä ettei tiedä mitä vauhtia koira menee, ja ajoitus ihan hukassa, esteet hukassa, Moona hukassa. Kaikki hukassa.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Työnarkkis ja treeniholisti



Myönnän että välillä treenataan kyllä ihan liikaa, mutta jatkuvasti ei onneksi ihan näin paljoa kuitenkaan tehdä. Moonalla ei tunnu tulevan rajaa vastaan, ja omistajansakin saattaa olla vähän hullu. En edes tajunnut kuinka paljon ollaan treenattu viime päivinä, ennen kuin kirjoitin treenejä ylös. Tänään vietetäänkin kummatkin ansaittua vapaa päivää.


Moonan juoksutauolta palauduttiin keskiviikkona agitreeneihin. Nyt tuntuu että niistä on aikaa jo ikuisuuden verran, mutta muistaakseni Moona kulki aika kivasti, ja ratakin oli sellainen omaa mukavuus aluetta sopivalla haasteella, eli hyvä tauolta paluu treeni.  Ennen aksaa treenattiin koiratanssia hallin ulkopuolella, ja se auttoi ehkä purkamaan liika energiat koirasta.

Torstaina pitkästä pitkästä aikaa hallitokoon. Seuruu on kuin onkin parantunut oikeasti, kun ei keulinut vaikka viereisellä kentällä mentiin äänekkäästi aksaa. Metalli olis saanut olla röyhkeämpi, tähän nostatus treeni kuuri. Vinoja heittoja ei muistanut. Ja sitten se merkki ongelma. Olen sitä pohtinut viime aikoina paljon, ja keksin ongelmaan ratkaisun. Tidii, palataan alkuun. Siis se yleinen sääntö, jos jokin menee pieleen, palataan taaksepäin aiemmille portaille. Kuinka kauan oikein multa meni keksiä tämä? Idiootti, eikun sekotetaan koiraa kaikilla eri tekniikoilla, niinhän se menee? Merkin aloitin kosketus alustalla, joten se käyttöön siis. Vahvistin ensin pelkkää kosketusalustaa, ja Moonalla tuli automaationa siihen kääntyminen muo päin takaosaa käyttäen. Alusta merkin taakse ja sama tekniikka toimi, ja meni taas merkille kovaa kun tehtävä oli selkeämpi. Loppu aika vielä koiratanssia.

Perjantaina päästiin Ninan ohjattuun treeniin juoksuisen tilalle. Ahdistuin taas pari päivää ennen treenejä, jotenkin masentavaa keksiä ongelmia johon haluaa apua, kun tavallaan keksin itse kokoajan kuitenkin ratkaisuja niihin juttuihin mitkä ei suju. Tartuin kuitenkin rohkeasti härkää sarvista, ja esittelin Ninalle meidän ongelmia, ja mitä olen itse niistä ajatellut, ja Ninalta tulikin todella hyviä uusia ideoita, joiden uskon itsekin toimivan.  Ttreeniaikaa jäi meille 30min kun yksi koirakko ei tullutkaan paikalle.
Ensin ruudun merkki, laitoin kosketus alustan valmiiksi, jotta olis siellä vaikka käskytys jne. Moona meinasi ensin lähteä suoraan ruutuun, oli ensimmäinen kerta tätä, ja kertoo kyllä hyvin siitä ettei merkki merkkaa sille paljoakaan. Seuraavalla meni hyvin merkille ja siitä hyvät palkat. Uudestaan sama, ja sitten ilman alustaa. Kaikki hyviä merkkejä. Jos merkillä tuli käsky, katsoi Moona jo siitä ruutuun, ja unohti mut, eli tällaisia pitää treenata. Ja palkka siitä kun katsoo rennosti muhun, eli on avoin mun käskyille, eikä ajatus jo ruudussa. otettiin kerran ruutuunkin lähetys, ja pysähtyi johonkin etutassut ruudun keskelle, palkkasin kuitenkin tästä taaksepäin. Mietitiin mikä siinä on, kun tuolla hallissa jää paikka eteen, kun taas ulkona tai kokeissa paikka menee hyvin taakse, ja vauhtia enempi. Selitys on luultavastikin niin yksinkertainen, että koska tuolla pienessä tilassa on ruudun takana heti seinä, niin luonnollisesti ei sinne pingo niin syvälle ja lujaa. Eli tuolla hallissa voisikin sitten keskittyä paikan haku treeneihin, ja jos haluaa vauhtia niin tehdä suuremmassa tilassa. Pitäisi sinne ruutuun osata hakea hyvin tilanteesta huolimatta, mutta jos sitä paikkaa jää kovasti aina korjailemaan, niin tulos voi olla epävarma ruutu.
Sitten noudon luovutus. Näytin miltä näyttää, ja nyt ei ennakoinut pahiten mitä tekee, mutta osui kuitenkin kyljellä. Näytin myös käsi avusteisesti miltä haluan luovutuksen näyttävän, eli ensin suoraan kohti, ja sitten heittää ihan lähellä itsensä sivulle pylly edellä. Puhuttiin että voisi palkata vauhti palkkoja jalkojen välistä, ja sitten Nina keksi hyvän jutun mitä lähdetään nyt toteuttamaan. Eli opetan sille käsikosketuksen vasempaan käteen kapula suussa joka on suoraan mun edessä, välillä palkaa siitä, ja välillä heilautus sivulle. Sitten kun osaa tämän voi käsiliikkettä käyttää myöhemmin muistutuksena oikeasta liikeradasta luovutuksessa. Kyllä siitä luovutuksesta saadaan vielä hieno!
Sitten ohjattu nouto liikkuroituna, kosketusalusta merkillä. Moona noudatti omaa kaavaansa, katsoi ekan kapulan viennin, otti kontaktin, tylsistyi ja katseli kun liikkuri vei vikan kapulan, ja sitten lukkiutui liikkuriin odottamaan käskyä. odotin että otti kontaktin muhun, ja sitten lähetin merkille, meni jähmeästi ajatukset kaikessa muussa kuin mussa, nyt odotin että rentoutui, ja sitten palkkasin. Haetutin kapulan, siinä ei mitään. Tässä oon taas ollut todella tyhmä, ja koiralla ei oikeastaan edes ole mitään hajua miten kontaktitn otaaminen ja asioihin keskittymiset oikeasti menee. Nyt ryhdistäydyn, ja Moonan pitää katsoa ekan kapulan vienti, virittely ensin merkille, sitten look. Look tarkoittaa nytkin että saa katsoa liikkuria. Kontaktin ottamisesta kehua ja palkkaa, ja sääntö että ekan kapulan viennin jälkeen se kontakti pitää, eikä ajatukset tai katse harhaile missään. Sitten merkiltä ei pääse myöskään minnekkään, ennenkuin on rento ja auki muhun päin. Ja paljon liikkuroituna, ja aion palkata merkeiltä meni sinne miten meni, niin odotus palkasta kasvaa, eikä odotus uusinnoista ja korjailuista.
Oli kyllä todella hyödyllinen treeni, ja ajatukset selkiytyi noiden suurimpien epäkohtien osalta.

Sitten muutama tunti lepoa, ja takaisin hallille, tarkoituksena tehdä vähän koiratanssia. Kaverina oli vain Eevis ja Myy, mutta saatiin me silti aika kulumaan tehokkaasti...
No tein sitten kuitenkin vähän tokoa. Katso käskyä ja kehuihin reagointia, eli vähän sellaista siirtymä treeniä. Sitten metallin kanssa putkeen menoja, tarttumisia ja hyyppyjä, ja vinoja hyppynoutoja tavallisella kapulalla, nyt muisti taas. Sitten vielä vähän luoksarin stoppeja putken kautta. Sitten kaikki tanssiliikkeet treenattiin läpi kun kisatkin tulossa. Ja agilitystä opeteltiin sitä pöytää nyt tarjoamalla, ja keppikulmia. Jyrkistä avoista hakee helposti kakkosväliin, mutta nyt tuntui taas tajuavan. Sitten A:n kontakteja vielä loppuun. Väliajat Moona harjoitteli makoilemista rauhassa kentän laidassa.

Lauantaina aamulla nokka kohti Next level leiriä, jossa vietettiin myös sunnuntai. Takana on kahdeksan mahtavaa ja opettavaista treenituntia, ja ohjaajan kuntoilu treeni. Kahdeksan treeniä on paljon se, varsinkin kun jokaisesta sai uutta ideaa ja tietoa. Päällimmäisenä mieleen jäi seuraavat muisettavat.
La:
Tuulia takaakierrot ja takaakiertovalssit: Mun pitää rytmittää itseni paremmin niin, että saan Moonan sulavasti keilattua takaakiertoon, eikä niin että oon liian ajoissa ja tulee töksähdys.
Jaakko päällejuoksu ja saksalainen: Yleisesti mun pitää rauhoittaa ohjausta, varsinkin koska liikun vaudilla. Tehtiin saksalaista niin että koira tuli suoralla linjalla ja itse lähdettiin jo seuraavalle esteelle kun koira vasta menossa esteelle. tässä mun pitää muitaa ohjata koira loppuun asti katseella ja kädellä, eikä vaan unohtaa sitä sinne itse tekemään.
Janita perusharjoituksia: Tehtiin kaikenlaisia esteiden ohittamisia yms, ja mulle todella havainnollistui kuinka Moonalla on fokus liian paljon esteissä ja vähän mussa.
Elina pakkovalssi ja twisti: pakkovalssissa mun kannattaa tehdä merkkaus kauempana siivekkeestä, muuten Moona hyppää liian läheltä estettä. twistissä saisin peruuttaa rohkeammin, ja kannattaa ottaa kiintopiste. Elinakin puuttui mun hösellykseen, ja kun pidin käsiä alempana, lähti rata sujumaan hyvin, ja seesteisemmin.

Su:
Tuulia putket: Moona hakee ne hyvin, ja kääntyy oikein. Paitsi alkuun se luki ihmeellisesti yksittäisellä putkella tehdyn jarrun takaaleikkaukseksi. Mutta ei oikeastaan ongelmia, kunhan ohjaan huolella.
Jaako persjätöt ja sylivekit: Persjätöt ja sylivekin on mun lemppari ohjauksia, ja toimii aika varmasti aina. Sain kuitenkin kullan arvoisia ohjeita näidenkin ohjaamiseen. sylivekkiin rytmitän itseni niin, että olen Moonan kanssa samaan aikaan esteellä, mikä on ihan turhaa, koska Moonan kanssa siellä ei voi kuulemma olla liian ajoissa. Ei saa myöskään keskittyä esteen ohjaamiseen, vaan vekkiin. Hurja muutos tuli tähän kun muutin ohjaustapaa, tuntui paljon rauhallisemmalta. Sitten ne persjätöt, ajoitus osuu kuulemma hyvin aina kohdilleen, ja persjätöt onnistuu, mutta tässäkin hukkaan koiran pers jätön aikana. Kun käänsin pään kunnolla ja kontakti säilyi koiraan, tuntui tekeminen ihan mahtavalta, ja kuulemma näytti paljon hallitummalta ja koirakin rauhoittui.
Janita sylkkäri ja tuplasylkkäri: Tehtiin kaikki kerrallaan eri esteille ja eri kulmista. palkkailin Moonaa paljon käteen, kun se ei siihen tykkää tulla, ja sitten vähemmän itse sylkkäreitä jotka onnistui joka kerta. Sainkin tähän jo hyvät ohjeet kun oltiin pari kuukautta sitten Janitan opissa, ja nyt sylkkäristä onkin tullut toimiva ohjaus, eikä ahdistuksen kohde. Tuplasylkkäriä en ole ennen tehnyt, mutta se onnistui helposti kun ohjeet oli hyvät. Tehtiin myös ratapätkä mikä ei olisi kyllä vähän aikaa sitten onnistunut ikimaailmassa, mutta nyt saatiin ihan siististi puhtaasti läpi, jes. Pitää muistaa odottaa että koira tulee edellisestä paikasta, kun liikettä pitää olla taaksepäin niin kauan että koira tulee käteen.
Elina ongelmaklinikka: Valitsin ongelmaksi valssit, koska musta tuntuu ettei moona tule niihin, ja siksi inhoan niitä tehdä. Elinalla oli rata jossa kaikkia erilaisia valsseja, saatiin heti puhtaasti läpi, mutta kaarrokset venyi kyllä. Sitten Elina kertoi missä kaikialla olin myöhässä, ja taas ohjasin moonaa ihan turhaan ja huidoin käsillä. Jouduin mennä ilman käsiä, ja kappas kun tuntui ihan erilaiselta. Moona kääntyi kuin unelma, ja oma juoksu ja rytmitys tuntui kevyeltä kuin mikä. Miten siinä voi olla noin suuri ero. Tunne oli kyllä niin mahtava, kun Moona tuli valsseihin, ja olin oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.
Moona jaksoi kaikki treenit täysillä, ja tuntui että parani loppua kohden. Juotin sille sitä fitdogin uutta energiajuomaa jossa myös rasvaa, ja lisäksi sai edellis pe ja la iltoina Flying dog elektrolyytti juomaa. Moona kyllä on aikaisemmillakin leireillä jaksanut tehdä hulluna, mutta liikkumisessa olen huomannut väsymisen merkkejä, nyt ei näkynyt :)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tokoa koko viikko


Tällä viikolla on ollut teemana toko ja lepäily. Tokoa voi juoksusta huolimatta treenata hyvin ulkona. On kyllä pyryttänyt oikein urakalla, mutta silti ollaan urhoollisesti harjoiteltu talvimaisemissa. Torstaina päästään taas hallivuorolle onneksi, alkaa vähän jo tympiä toi yksinään hangessa treenailu. Tälle viikolle takana viidet treenit, ja kaksi täys lepo päivää.

Kerran saatiin seuraa Henkasta ja Nakusta, ja hyödynnettiin heti kaveria ohjatun noudon harjoituksessa. Moonalla on välillä taipumusta unohtaa merkki, joten otettiin ekstra häiriö tähän. Henkka vei kapulat houkuttelevasti, ja sitten vielä Naku haki suoraan yhden ampuen Moonan takaa matkaan. Moonalla meinasi mennä hermo, ja suorastaan kiljui. Sitten kapula vielä takaisin ja lähetin Moonan merkille, jonka taakse olin aiemmin jättänyt lelun. Meni kyllä merkille, mutta ajatus niin paljon kapuloissa ettei lelua edes huomannut lelua. Palkkasin sitten ryhtinaallisesti merkistä. Sitten haetutin vielä kapulat, ensin se mihin Nauku ei ollut koskenut. Kuunteli hyvin, ja palautti hurjaa vauhtia. Moona on kyllä sellainen, että skarppaa vaan häiriöstä entistä enemmän. Sitten jos on liian helppoa, niin tietää itse paremmin.

Hyvä paikka ruudussa.
Ruutua ollaan treenattu melkein joka kerta, tarkoituksena saada paikkaa taaemmaas. Hetki sitten tilanne oli se, että paikan haku treenissä hakeutui liian eteen, ja pitkältä matkalla vauhdin takia ajautui ulos ruudusta, tai juuri sopivaan paikkaan jos pysäytän käskyllä. Ulkona treenaaminen on sopinut tähän hyvin, kun markkerin saa helposti sulautumaan lumeen. Nyt Moona hakee ruutuun jo hyvin taakse ilman markkeria. Olin katsomassa Suskin Korrin koulutusta ja siellä tuli hyvä vinkki palkkaamisen suuntaan, vaikka lelun heittää taakse ehtii koira ottamaan ensin askeleen eteen, jos menee kehuen koiran luo ja heittää siitä lelun rauhassa taakse, lähtee koira heti taaksepäin. Moona on alkanut suorastaan ennakoimaan palkkausta taaksepäin, kun se alkaa jo peruuttamaan mun juostessa sen luo palkkaamaan.

Merkki  on ollut myös tehotreenin kohteena, ja treeni myös jatkuu. Olen alkanut ekaa kertaa viemään lelua merkin taakse, ja sillä ollaan saatu kyllä vähän vauhtia, mutta tekniikka on unohtunut. Tuntuu ettei tämä ole mikään helppo tie hyvään merkkiin. Ehkä pitäisi vain tehdä koemaisia ja palkata vaikka jäisikin vähän vinoon, uudelleen ja uudelleen tekiminen tekee merkistä vähän ikävän. Ongelmahan on todellisuudessa siinä, että ykkösjuttu on ruutu ja kapulat. Merkin arvoa pitää nostaa, ja haluaisin että Moona olis enemmän auki muo kohtaan merkillä.



Noutoa on tehty myös, ja nosto on palautunut taas normaaliksi, eli kääntyy muo kohden jo samalla kuin nostaa. Kapula oli ehkä hetken jotenkin itsessään liian mukava, kun ampui siihen suoraan nokka edellä, eikä ajatellut palautusta niin vahvasti. Nyt olen vienyt paljon kapuloita, enkä hettänyt. Niin ja nyt päästäänkin siihen palautukseen, ei se sivulle tuleminennkaan niin yksinkertainen juttu ole. On alkanut ennakoimaan sivulle tuloa ja osuu sitten kyljellä, en tykkää. Alkuun oli niin hieno, kun tuli eteenluovutusten tottumuksesta suoraan muo kohti ja siitä käännähti sivulle. Tänään tajusin vihdoin mikä mättää, ja aloin korjaamaan asiaa kierto noudoilla, käsi kohteena ja tässä käsky, välillä siitä vapautus, ja välillä sai pyörähtää sivulle. Näin tuli hyviä, ja sain olla iloinen. Nyt pitää kehitellä tuohon jatkuvampaa treeni tapaa, jotta saisin luovutuksen stabiloitua nätiksi. Luulin että olis ihan peace of cake tämä sivulle luovutus, mutta siinäkin näköjään omat ongelmansa.



Zeta ja luoksari on ollut myös välillä mukana treeneissä. Zetassa on ollut teemana palkka edestä ettei pälyile muo kun menen taakse, ja sitten ohi kävelyt ilman että Moo ennekoi seuraamaan. Asennot on mennyt nyt 100% oikein. Luoksetuloon olen tehnyt vauhtia, koska vauhdista stopit on napakampia. Stoppeja kierrosta vähän, ja lumessa pysähtyykin melkein aina hienosti. Seuraamista ollaan toki tehty myös, ja paikka on mennyt taaemmas ja siten ehkä hillitymmän näkoinen, uusi palkkaus suunta vasempaan Moonan pyllyyn tuntuu toimivan. Kotitreenissä on ollut kaukot ja metalli. Kaukot ok, turha niitä on kotona tylsästi junnata. Seiso-istu-seiso vaihdosta löytyi bugi, oikea jalka liukui eteenpäin, mut ei enää. Metalliin on tehty asennetta taas. Keksin uuden leikin, olen passiivinen ja odotan että Moona tarjoaa kapulan ottamista, sitten leikitään kylkiin tökkimällä ja juoksen karkuun, ja jessillä saa pudottaa ja vaihdetaan leluun, jolla samaa tökkimistä josta Moona todella kuumenee. Ja tätä muutama kerta putkeen, on alkanut hyvin tarjoamaa kapulaan tarttumista voimalla. Metsku on siis Moonalle lähtökohtaisesti maailman ällöin juttu, joten tää leikki on tosi hyvä juttu, kun varsinkin sisällä oon treenaamista vältellyn matalassa vireessä, mutta tällä oppii hyvin nostamaan vireen.

Kuvat on viime keväältä Henkan ottamia, kiitos, niitä ei oo ennen ollut täällä blogissa, joten siinäpähän on nyt tähän yhteyteen sopivasti :)

Yhdessä telkkaria tuijottamassa.

Piti laittaa myös kuva Moonan lepopäivästä, mikä ei sitä ollut mulle kun kävin kuitenkin Nakun kanssa agilitaamassa. Alla video viikon takaisista Nakun treeneistä, kiitos Emma. Kohta joka ei videossa onnistu, toimi todella hyvin merkkauksella. Kontakteja on myös otettu radalle mukaan, ja ongelmia tulee kun vire nousee. Pitää siis palata vielä vähän taaksepäin, ja nostaa virettä helpommissa harjoituksissa. Perjantaina meillä oli taas aika hulvattoman iltamyöhä treenit, harmi vain ilman Moonaa. Koiria vaihdeltiin, ja "treenasin" Nakun kanssa aksan lisäksi myös tottiksen. Menossa mukana oli myös Emma ja Kani sheltti, Sekä Eevis ja Myy bortsu.





Pennut kasvaa kovaa kyytiä, ja ei ole kun alle kolme viikkoa niin se on täällä. Eilen leikin ehkä sen pennun kanssa ekat vetoleikit. On ne vaan niin ihania <3




maanantai 4. helmikuuta 2013

Uusi blogi

Hei hei vuodatus, ei tule ikävä! Ensin katoaa kaikki kuvat ja videot, ja nyt vielä kokonainen teksti. Tekstit sai helposti siirrettyä tänne, joten niin tein. Ja muokkailen niihin vanhat kuvat ja videot takaisin mitä muistan, yli puolet jo tehty. Niin kiva lukea itse vanhoja juttuja mitä on kirjoittanut.

Blogin muutto oli tarkoitus tehdä vasta kun pentu on kotiutunut, mutta nyt meni hermo. Niin, meille muuttaa PENTU. Terävähampainen sisälle kakkiva otus, kyllä. Matot on jo viety autotalliin, vaikka pentu on vasta alle 4 viikkoinen söpöläinen. Mutta siitä siis blogin nimi Pöllöt paimenet. Rasmusta ei ole unohdettu, mutta Rasmuksesta kirjoittaminen on jäänyt melko vähälle, ja se asustaakin nykyään onnellisesti seinä naapurissa.

Olen jo toipunut aika hyvin eilisestä. Eilen olin vielä katsomassa tulevan pennun valloittavaa Draama puolisisarta, eikä siinä voinut kuin tulla hyvälle tuulelle.
Sanoin, että tokoa ei treenata varmasti ennenkuin päästään taas halliin ja pakko mennä maksetuille vuoroille, mutta enköhän jo tänään mennyt vähän treenaamaan kun oli niin mukava sää jne. Tein ensin palkatta seuruuta, luoksetulon ja zetan. Seurasi todella kivan tuntuisesti, luoksarissa oli vähän vaikeuksia stopeissa kun maa todella liukas, mutta yritti pysähtyä niin hyvin kuin pystyi, maahan liukui vinoon. Zetassa liikautti tassua seisomisessa, muuten oikein hyvä liike. Toi tassun liikautus on toistuvaa, kiusaamallakaan ei liikautta, mutta kokonaisena zetana helposti. Otettiin merkkejä, lelun kanssa, ja nopeita palkkauksia. Merkistä on tullut pakollinen paha ennen ruutua tai kapulaa, vaikka useimmiten siitä aina saakin palkan. Nyt murretaan sitä asennetta, ja saan varmaan kyyristelevän koiran seuraavaksi. Haukahteli jo komennukseksi, mutta hiljaa aina merkille. Sitten stoppeja kierrosta, paransi koko ajan kun tottui liukkauteen. Vauhti oli hyvä loppuun asti, annoin monta kertaa melkkein juosta sivulle ja sitten äkkiä vapautin heittämällä lelun taakse. Sitten ihan tavallista tasamaa noutoa, on parantanut nyt taas nostoa aiemmalle tasolle, ja muistaa kiertää kapulan taakse, tein karkuun juoksemista ja kaikkea hauskaa.
Iltalenkillä nähtiin sadan metrin päässä koira ja Moona oli heti vetämässä sinne, yritin komentaa, muttei se nätisti kulkenut silti. Voi elämä. Olisimpa tajunnut tämän ennen koetta.

Nöyryytys

Siis ihanko totta vuodatus on hukuttanut viime teksin?? Voi surkeus, blogi vaihtuu ihan just bloggeriin!!!

Ja sitten tämän päiväiseen kokeeseen Hyvinkäällä, ei ole paljon siitä kertomista. Lämpättiin vähän pihalla ennen halliin menoa, Moona teki todella kivasti ja tarkasti. Sitten kun päästiin halliin, otin vielä vähän seuruuta. Ensin keuli, mutta niin se aina kun käy kierroksilla kun pääsee tekemään, ja nousee yleensä vieraista halleista ja ympärillä olevasta hyörinästä. Mutta sitten se ihan kuin salaman iskusta tajusi olevansa juoksussa, ja 11 päivä on ilmeisesti aika tärppi päivä. Se haisteli maata eikä kuullut kun yritin sitä innostaa tekemään, ja alkoi katselemaan ympärilleen, ja yritti päästä muiden koirien luo. Ensin ruutu, hölkötti merkille ja merkillä katseli ympärilleen. Lähti ruutuun, ja jäi heti eturajalle. Mulle tuli paniikki, kun pelko on enemmänkin että ampuu takarajan yli. No nolla siitä. Sitten yritin innostaa sitä ruudun jälkeen, jos tekisi paremmin. No ei auttanut, pudotti metallin ennen kuin sain sen käteen. No eipä tarvinnut sitten enää kärvistellä liikkeitä loppuun, kun Moona karkasi kehästä. Kehän vierestä meni uros, ja Moona lähti kosio matkalle. Tuomari oli hyvin pahoillaan, siihen loppui meidän kisa. Saatiin jatkaa vielä, ja jostain syystä ajattelin että mennään nyt sitten treenin vuoksi. Kaksoiskäskyjä kaukoissa, ajatukset ihan muualla. Meille riitti. Yritin vielä tehdä sen kanssa vähän kehän jälkeen, jotta pääsisi palkkaamaan, mutta ei se vaan pystynyt tekemään mitään. Veti vain ympäriinsä.
Oli todella noloa. Siellä kisata kaikkien hyvien kanssa, ja luulla että kyllä mekin sinne joukkoon mahdutaan, mutta sitten koira karkaa kahden liikkeen jälkeen kehästä. Vein Moonan autoon. Ja kyllä harmitti. En ikinä kuvitellut että meille vois käydä näin. Vaikka jälkeenpäin ajateltuna Moonassa on kyllä vähän hormoonihirviön vikaa, se maiskuttelee urosten pissoja nyt suu vaahdoten, ja viimeksi tärppi päivillä se meni iskemään narttua agikentän laidalla kun kuuntelin mitä ohjaajalla on sanottavana. Moona joka ei edes tykkää muista koirista. Mutta silti, vaikka tapahtuneeseen olikin "syy", se harmitti ihan hirveän paljon. Kisakirjoja odotellessa itkin kuin joku pikku lapsi, kuinka noloa sekin.

Mutta hei, elämä jatkuu. Maailma ei kaatunut tähänkään, eikä tästä huonommin voi varmaan edes mennä. Käytiin toivottavasti pohjalla, eikä alemmas voi enää vajota. Katsotaan milloin uskalla yrittää uudelleen, pitikö mennä juuri aiemmassa kirjoituksessa sanomaan, etten enää inhoa tokossa kisaamista. Vedän sanomani takaisin. Ja tekstikin taisi hävitä jonnekin.

Kiitos kaikille lohduttaneille, yksin en tästäkään olisi selvinnyt!

Vantaan karsintakoe ja näyttely


Viime lauantaina kipaistiin Turun kv näyttelyssä. Itse en sentään kehään joutunut, vaan Henkka suostui sen esittämään onneksi, kiitos! :) Arvostelussa luki jotain liian vaaleista silmistä, rotuun sopivasta päästä, ahtaasta takaliikkeestä, korkeasta hännän kannosta ja hyvästä ylälinjasta - who cares? Tulokseksi tuli EH!! Huhhuh, ei enää ikinä uudestaan näyttelyyn Moonan kanssa, jes. Sinne meni 40e, kun tuomari Moonaa 5min pällisteli.

Tänään kokeessa Ojangossa, toiveena valioituminen. No ei tullu valiota, joten kakun nälkäiset treenikaverit joutuvat nyt vähän odottelemaan ;) Fiilis oli kuitenkin hyvä, eikä Moonalla ollutkaan mitään kokeessa paineistumis ongelmaa, vaan kaikki johtui siitä tyhmästä revähdyksestä, joka on nyt onneksi voitettu. Mikä helpotus. Moona oli ihan kivasti mukana, ja reagoi hyvin kehuihin. Kerran kuumis haukahti kehuissa. Muuten oli rento, ja iloinen :) Moona aloitti juoksun, eli tehtiin vika vikana kaikki kehät perä jälkeen. Palkkasin kyllä välissä, ja ennen ekaa kehää treenasin vähän enemmän kuin yleensä, että Moo olis varmana mukana.



Tuomareina oli Savander-Ranne ja Pirkko Bellaoui. En tiiä kumpi oli kummassa kehässä. Arvostelu oli hyvin tiukkaa, mutta niinhän sen pitää toki ollakin tällaisessa kisassa. Kommentit sai myös kirjallisena, tosi kiva juttu! Tuomarin kommentit mustatulla alla.

Kehä 1

Kaukot 7.5: Vino alkuasento, ennakoi loppu PA:n. Siinä alku nysväämisessä viivan päälle jäi Moona vinoon, ja sitten paluussa tallasin sen jalan päälle. Idiootin virheet, mutta kaket oli kyllä itsessään parhaat ikinä, eikä niistä tuossa mitään huomautusta ollutkaan, ja tuomarikin kehui.

Seuraaminen 9: Ajoittain poikittaa. Takapää on rauhaton, eikä pysy ihan kasassa, treeneissä ollut nyt samaa onkelmaa.

Ohjattu 0: Ei mene merkille, hakee kapulan suoraan. Jäi kiinni kapulaan, ja "unohti" merkin. Kuuntelu harjoituksia on kyllä tehty, mutta silti ei jotenkin yllätä. Olin valmiina jo pysäyttämässä Moonaa jos se meinaa ryysätä, mut takatassu jä yli rinkulasta, eikä korjannut. Korvat kiinni.


Kehä 2:

Luoksetulo 9: Hyvä nopeus, seis olisi voinut olla napakampi.
Juurikin näin, pysäyttelin myös myöhässä. Vauhtiin olen tosi tyytyväinen kaikilla osuuksilla, ja maahan tosi hyvin. Seisominen treeniin, pystyisi kyllä paljon parempaan.

Tunnari 8: Hieman huolimaton kapuloilla, hieman raju tarttuminen. Tykkäsin itse tästä, vaikka tarttuikin röyhkeästi kapulaan ja korjasi sitten otteen kerran paremmaksi. Ote oli nyt muuten kaunis, ja tuomarikin totesi ettei palikassa ollut mitään jälkiä. Hetki sitten kapulan rouskimisesta ollaan päästy nyt tähän, jee.

Ruutu 8.5: Ennakoi hieman, hyvä nopeus, hyvä luoksetulo. Meni merkille niin hyvin kuin osaa, paras merkki kokeessa. Vauhtia siihen saisi lisää, mutta haluan että se on rento, eikä kyyristele jännittyneenä. Vauhtia tulee ehkä lisää itsestään, mutta rentouden kautta. Saman kun sais ohjattuun.

Zeta 9.5: M hyvä. Hyvin teki jätöt, ja seuruu nyt myös ok. Katsoo muo paljon kun meen taakse, ja liikautti ainakin seisomisessa jopa tassua. Etupalkkaa näistä.

Hyppy 7.5: Nousu PA:sta ennen käskyä. Mulla oli vähän vaikeuksia heittää kapulaa, en tiiä miksi Moo teki noin, teki lopun selvästi niin, että tiesi mokanneensa. Röyhkeys puuttui.

Kehä 3:

Paikkamakuu 9.5: tassun asento; muutoin suora asento makuula. Ekaa kertaa ei kaksoiskäskyä maahan!! Ninan neuvot toimi! Tuomari selitti että liikautti tassua kerran?

Istuminen 9: Liikahti loppu PA:ssa, liikahti tassu ja lonkat. Kiemursi lantiota kun tulin sivulle, muuten oli istunut tarkkaavaisena hyvällä asenteella. Rauhattomat tassut on ollu viime ajan bropleema, ja treeni on auttanut. Tassujen asettelua alussa pitää harjoitella, nyt istuu ja on sivulla oikea tassu n 20cm vasenta edellä.

Yhteensä pisteitä tuli 248, eli 2-tulos.

No, vaikka ei tullut ykköstä, ja vähän kaihertaa että jos en olis astunut sen tassun päälle, niin olis jo tullut ykkönen, mutta ei haittaa. Vaikka pyrkimys olisi täysiin pisteisiin (joka on kyllä mahdotonta), ja parhaamme yrittämisen sijaan vedetään täysillä, niin olen silti tyytyväinen tähän "vain" kakkostulokseen. Niin moni asia meni hyvin, että mitä sitä turhaan murehtimaan. Onko sillä nyt loppujenlopuksi vielä niin väliä mikä tulos tuli, haetaan vain kokemusta vielä, ja TVA:ksi ehtii tulla myöhemminkin, ehkä jo ens viikolla, jos hyvin käy. Tää oli kuitenkin vasta Moonan koe nro. 7, ja samaten ohjaajan. Musta tuntuu että oma jännittäminen alkaa vähenemään koe kokeelta, kun homma tulee tutummaksi, ja Moonallakin tuntui olevan aika hauskaa :) En enää inhoa toko kokeita niin kuin ennen!


Saikulla

Viikko sitten käytiin tokoamassa Lempäälän karsintakokeessa.

Istuminen: 7.5, Moona tuhmis oli kääntynyt voimakkaasti viereiseen kehään päin, missä koira meni ruutuun.
Paikalla makuu, 7.5, Kaksoiskäsky maahan, tämä on nyt käynyt joka kokeessa. Liikautti tassua, kun viereisessä kehässä mentiin ruutuun. Huoh.
Tauko
Luoksetulo: 6.5, lähti ihan paineistuneen oloisena, stoppi ok kun vauhti niin hidas, maahan ei mennyt. Todella outo.
Zeta: 6, ei ollut yhtään mukana, liikevirhe sen takia istumiseen, ja liikutteli jalkoja seisomisessa, ei pitänyt kontaktia seuruussa..
Ruutu: 9, se oli hyvä.
Seuruu: 8, ei ollut kunnolla mukana, ja askelsiirtymissä vinot pa, outo.
Tauko
Ohjattu: 9, vähän hidas merkki, katsoi keskikapulaa mutta korjasi itse hyvin.
Hyppy: 10, ei niin räväkkä kuin yleensä, mutta todella hienosti piti kapulaa tiukalla otteella ja päätä ylhäällä luovutuksessa.
Kukot: 10, takajalat pysyi ihan liimattuna, eikä tullut vajaita asentoja, ja hyvällä mielellä teki.
Tunnari: 8.5, oli mun mielestä todella hyvä, laukalla kapuloille, haisteli nätisti ja otti oman heti kun tuli vastaan, ja laukalla takaisin. Ote tiukka ja nosto hyvä, mutta höllensi ja puristi pari kertaa matkalla, josta pisteet. Mutta edistystä on tullut kun ennen on rouskinut.

Yht: 264p EVL1

Moona toi varmasti kaiken sivulle, vaikka treenejä vain muutama takana, joten oli todella oikea ratkaisu vaihtaa luovutus. Mutta kokeen aikana Moona oli todella outo, se ei pomppinut liikkeiden jälkeen muo vasten, vaan haukahti kummasti, ja sitten nuo oudot liikevirheet. Tulkitsin tuon käytöksen sitten kisatilanteen jännittämiseksi, tai mun jännitykseen reagoinniksi tms.

Sunnuntaina oli nuorten koirien tokoringin päivä, kouluttajina Christa ja Nina. Ninalta sain todella hyvät ideat paikallaoloihin, ja treenattiin kontaktin pitämistä rivissä, kun olen antanut sen tehdä mitä sattuu, ja sivu käskyllä antanut pudottaa kontaktia. Sitten istumisessa saatiin apuja jalkojen liikutteluun, ja opetettavaksi jalkojen asettelu käskystä hyvään asentoon. Häiriöitä tehdään nyt pienempiä, kun Moona on oppinut oikein skarppaamaan isosta häiriöstä.
Christan kanssa puitiin edellispäiväistä koetta, ja saatiinkin se luoksetulo virhe esiin häiriöiden kanssa. Tärkeimmät pointit mulle nyt kuitenkin on saada Moona hyvään tilaan ennen kehään menoa kokeessa, jotta ollaan jo heti siinä samassa kuplassa, ja aion vaihtaa mukana käskyn katso käskyyn. Mukana käskyn kriteerinä on mulla ollut kulje sivulla ja ajattele mitä vaan, ja katso käskyssä tulee olemaan kulje missä vaan, mutta pidä huomio minussa.

Sunnuntai illan treeneissä ajattelin sitten kivasti ottaa luoksetuloon vauhti treeniä häiriöiden kanssa, Moona paineistui ihan oudosta tutusta ihmisestä. Huomasin ettei se treeneissäkään hyppinyt muo vasten. Kotona kävin sen jalat läpi, ja aristeli varsinkin toista. Tiistaiksi saatiin aika fyssarille, ja selvisi että jalka on revähtänyt. Olin kyllä todella iloinen, että syy outoon käytökseen selvisi, paljon parempi tuo revähtymä, kuin ongelma ettei koira toimi kisassa niin kuin treeneissä. Huhhuh. Tuli kyllä taas ylianalysoitua tuota koiraa ja sen käytöstä, vaikka syy olikin ihan nokan edessä. Moona ei ole halunnut moneen päivään hypätä autoon, eikä halunnut illalla tulla mun sängylle rapsutettavaksi, vaikka se on jokapäiväinen rutiini. Ja sTitten kiusauttiin kokeen päälle niillä luoksetuloilla, mitkä varsinkin sattuu siihen jalkaan kun maasta pitää täysillä ponnistaa vauhtiin, voi Moona parka. Ja mikä kauhea lasti sille kokeessa, kun palkka on sille muo vasten hyppiminen ja kehuminen, joka sattui. Ja sitten se haukahti, mitä tietää ettei saa tehdä. :(

Nyt vaan toivotaan että jalka paranisi nopsaa, ei tätä lepoa jaksa enää kauaa. Viisi päivää Moona oli tekemättä yhtään mitään, mutta eilen otin sen hallille tekemään mm. tulitikku tunnaria. Tänään käytiin llaserihoidossa jalan kanssa, ja arkoi sitä vielä reilusti. Kotona jatkuu nyt kylmähoito, ja hierominen sekä venyttely.

Tavoitteet vuodelle 2013



Sain vihdoin aikaiseksi miettiä meidän tämän vuoden tavoitteet. Treenattavia lajeja on nyt 4, ja myöhemmin yritän suunnitellla jonkinmoista jaksottamista tulevalle vuodelle. Hakua ei Moona enää treenaa kuin korkeintaan joskus ihan huvin vuoksi, ja koiratanssissa keskitytään freestyleen, viilataan pilkkua mieluummin tokossa eikä positioiden kanssa ;)

Agility
-Esteosaaminen parennaksi, treenataan kuntoon kaikki mahdollinen ja mahdoton.
-Kisataan paljon, ja tavoite on saada nyt sm- ja karsintanollat kasaan. 4 nollaa sis. tuplan puuttuu.
-Vouhkaaminen kentän laidalla kuriin, ja samoin komentamis haukku.
-Kisoissa mennään täysillä, ja tavoitellaan sujuvaa menemistä. Nollia tulee jos on tullakseen.

TOKO
-TVA
-Kisarutiinia sekä ohjaajalle että koiralle. Eli kisataan useampi kisa, ja muistetaan treenata myös koemaisesti.
-Pidetään hauskaa treeneissä, ja yritän miettiä vaihtelevuutta ja uusia ideoita treenaamiseen.
- Haukahtelu pois treenatessa.

Koiratanssi
-HTM:ssa vika kuma avoimesta. Muokataan vanha ohjelma paremmaksi.
-Freestylessa kuma alokkaasta, ja kaksi kumaa avoimesta. Mennään vanhalla ohjelmalla, ja mietin mahdollisesti jo ideoita voittajan ohjelmaan.
- Treenataan enemmän koiratanssia, juuri ennen kisoja treenaamalla ei pitkälle pötkitä.

Paimennus
-Tärkein tavoite on mulle oppia lisää lajista. Eli rohkeasti sitten Moonan kera treenailemaan paimenkoiran työstämistä, kun kevät koittaa.
-Jos pääsen jyvälle ja Moona kehittyy, niin ehkä mahdollisesti sitä voisi loppukesästä ajatella kokeita.

Sellaisia tavoitteita. Ja lisäksi toivon näyttelystä vähintään H:ta, ja jo tässä kuussa sitä yritetään.

Tokoa ja aksaa ollaan treenattu nyt ihan urakalla. Next Level leiri oli, ja läksyjä kertyi vino pino. Suurin osa helposti treenattavissa kuntoon, osa vähän haastavampia juttuja. Lauantaina meillä on tokossa koe, ja koska alkuun näytti ettei sinne päästä, niin päätin alle viikkoa ennen koetta vaihtaa noutojen luovutuksen sivulle, ja ekan treenin jälkeen selvisikin että kokeeseen päästään. Onneksi se luovutus asennon vaihto sujuikin paljon helpommin kuin luulin, ja nyt se ei ole meinannutkaan tuoda eteen, jee. Tää ratkaisi kerta heitolla monta ongelmaa, kosketusvirheen, maaman lättäsyn mun mahaan irrotuksen jälkeen, ja vinoon tulemisen. Vinoon se alkoi tulla sitten kun sain etäisyyttä luovutukseen. Huhhuh. Toko on nyt mennyt silleen tasaisen hyvin / huonosti, ja jos ei onnistuta kokeessa ollenkaan, niin ongelma on varmaan sitten kisakestävyydessa tms. Koemaisesti pitäisi treenata ehdottomasti paljon enemmän kuin ollaan nyt treenattu. Noh, mut katsellaan miten käy.

Joulua ja tavoitteista



Tasan vuosi sitten asetin meille tavoitteita täksi vuodeksi, ja ihan riittävän hyvin ne tavoitettiin / ei tavoitettu. Paljon ollaan tehty joka tapauksessa Moonan kera. Rasmus on humputellut silloin tällöin :D

Rasse

- Yksi nollatulos agilitystä. Käytiin säälittävät kahdet kisat, ja saatiin kuin saatiinkin se yksi nolla. Ja vielä voitto ja SERT-A. http://www.youtube.com/watch?v=0GapqJhU48E

- Käydään mahd. rallytoko kisat. Jos päästään johonkin rallytoko kurssille vain, niin voisi olla mukavaa treenata, ja realistiseti mahdollistakin. Ei päästy rallytoko kurssille, joten treenailtiin vain tokoa huvikseen.

- Pysyä terveenä. Alkuvuodesta Ras oli toosi tosi masentunut. Nukkui vain sängyn alla tai tärisi keskellä lattiaa kyyryssä. Rasmus muutti naapureille, tai tarkemmin uudet naapurit muuttivat Rasmun luo. Rasmuksella on kaverina isä Syke, ja se tosi onnellinen. Se stressasi herkkänä ilmeisesti kun komensin aika ajoin Moonaa.


Moona

- Paljon kisoja, ja sujuvia ratoja agilityssa.
Ei me ihan hirveän paljoa kisattu, mutta sopivasti kuitenkin. Vuosi on ollut treenien osalta ylä- ja alamäkeä, mutta kisoissa on mennyt tasaisen hyvin. Noustiin vuoden aikana ykkösistä kolmosiin, ja napattiin ekat SERT-H ja SERT-A. Nollia tuli yhteensä 9, kolme joka luokasta, joista kaksi voittoa per luokka. Startteja oli yhteensä 35, joten nollaprosentti 26% En olisi ikinä vuosi sitten uskonut, että kisat tulee menemään näin hyvin :)

- Voi1 Saavutettiin tavoite heti keväällä pistein 302. Syksyllä startattiin EVL 2-tuloksella, ja seuraavasta kokeesta EVL-1(284p.) Toko on hyvällä mallilla :)

- BH Ei aiota käydä BH-koetta, koska haudattiin kisatavoitteet haussa.

- Avoimesta kuma htm:sta ja alokkaasta freestylessa. No HTM:sta saatiin ekoista kisoista kuma nippa nappa, tokista jäi pisteen päähän. Ohjelma oli huono, mutta se meni todella hyvin osaamistasoon nähden. Freestylea treenattiin enemmän ja ohjelma oli todella hyvä, mutta kisoissa ei onnistuttu, ja kuma jäi pisteen päähän. Tavoitetta ei siis ihan saavutettu, mutta tästä on hyvä jatkaa.

- Haussa kisavalmiiksi. Moonasta kehkeytyi vuoden aikana loistava hakukoira, ihailen sen työskentelyä ja silmien paloa. Kokeisiin olis maaston osalta voitu mennä syksyllä, joten tavallaan tavoite saavutettu. Luovutin kuitenkin lukuisten yritysten jälkeen paukkujen treenaamisen, ja se tuntuu kaikessa ikävyydessään kuitenkin järkevimmältä ratkaisulta.

- Arkikäytös kuntoon. Tjaa, no. Kyllä se vieläkin vouhkaa aksakentän laidalla yms..

- Luonnetesti Käytiin ihan mielenkiinnosta, pisteitä 110, hylätty laukaisualttiuden takia.

- Silmätarkki, säännöllinen fyssari/hieronta, säännöllinen venyttely, jumppapallo temppuja. Noh, hankittiin me tasapainotyynyt ja jumppailtiin edes vähän, fyssarilla on käyty säännöllisesti, ja Moona on kyllä oiken hyvässä kunnossa.

     

Mun joululoma menee reissaten. Perjantaina Joensuuhun, ja elen tultiin Kangasalalle Joulun viettoon.
Perjantaina käytiin hallilla aksaamassa ennen lähtöä, teemana niistot ja ihan perus käännökset. Lauantaina treenailtiin Joensuussa. Otin ensin tokoa, kun sitä tulee vieraissa halleissa niin vähän treenattua, treeni sujui hyvin. Sitten vielä aksaa teemana niistot. Alkoi jo taipumaan matalilla rimoilla, ja muuten tuli kyllä mukaan hyvin käännöksiin vaikkei taipunut. Tajusin, että oon todellakin palkannut ja treenannut ihan liian vähän kääntymistä. Ollaan vaan posotettu menemään liikaa. Nyt siis paljon käännös treeniä taas, ja palkkaa. Kyljen venytyksiä ollaan myös tehty, josko se alkaisi taas taipuakin. Pitäis vaan päästä treenamaan. Nyt on onneksi enää yhdet ohjatut treenit viikossa, niin voi enempi tehdä tekniikkaa :)
Viime viikko meni Moonalla melko kurjasti, kun mulla niin paljon töitä ettei se päässyt lenkille käytännössä ollenkaan. Vain aksan lämppälenkit. Nyt se on sitten ottanut kaiken ilon irti, kun on päässyt juoksemaan. Joensuussa Sulo borderin kanssa ja täällä yksikseenkin hepuloi ympäri metsiä :D

Toko motivaatiota, agikisoja ja koiratanssikisat messarissa

Itsenäisyyspäivänä kisattiin Janakkalassa kahden hyllyn verran. Fiilis oli hyvä, ja virheet pieniä sattumuksia. Tuntui kuitenkin hirmu kivalle, ja sujuvalle. Moona ei oikein tullut niistoihin, paitsi yhteen tokalla radalla. Mutta tärkeintä, että oli hauskaa.

Sitten lauantaina olikin vuorossa koiratanssi kisat messarissa. Kisattiin freestylessa, koska HTM positiot on ihan kökösti Moonalle opetettu, ja niissä hirveästi työmaata. Ohjelma oli intia teemainen, ja sitä oli hirmu hauskaa tehdä. Treeneissä meni hyvin, mutta sitten kisoissa ei. Messarin iso screeni taisi viedä Moonan keskittymisen ihan kokonaan, mutta kyllä kai me jotakin saatiin tehtyä kuitenkin. Ensi kerralla sitten paremmin. Yksi piste jäi puuttumaan kumasta, eli alokkaaseen joudutaan vielä. Video on täällä http://www.facebook.com/photo.php?v=10151264439748213

Tanssien jälkeen suuntana oli tokon pm-kisakatsomo. Treenasin Moonan kanssa myös lämppäalueella kun koe oli lauantaina ohi, Moona jaksoi vielä tehdä ihan kivasti. Sunnuntaina taas messariin pm:iä katsomaan, hienoja suorituksia. Tuli hirveä hinku treenata, ja jo muutenkin hyvä motivaatio, niin ollaan sitten vihdoin aktivoiduttu tokon treenaamisessa. Olen jopa vihdoin uskaltanut tarttua tuohon noudon luovutukseen, joka on Moonalla todellakin liian tiivis. Pari kertaa treeniä, ja jo nyt se on parantanut sitä. Toki on muuttunut nyt vähän epävarmemmaksi vauhti, mutta on siinä ehkä vähän varaakin, eikä näytä pahalta. Ja eiköhän se vauhti ja asenne palaa taas varmuuden myötä. Tunnarin luovutuksen aion siirtää sivulle, kokeilla miten se menee. Se on vähiten nouto, ja otteessa kapulaan on muutenkin korjattavaa, niin siinäpä treenaa sitäkin sitten samalla. Alla videota Moonan tokottelusta, ja lopussa aksaakin. Pitkään aikaan ei ole ollut videota treeneistä, ja oli melkeinpä iloinen yllätys miten kivalta Moonan tokotus näyttää.




Eilen oltiin Hyvinkäällä kisaamassa aksaa. Eka rata hyl, mokasin aloituksen ihan totaalisesti, ja loppurata vähän pakka sekaisin. Moona putosi myös puomilta, oli tekemässä todella vauhdikasta puomia, mutta sitten pinta ei kai pitänytkään, höh. Otin uudestaan ja meni sitten paljon varovaisemmin. Seuraavalta radalta hyvä nolla, ei olis paljoa paremmin voinut mennä, sij 1./66, ohhoh. Eli se oli sitten meidän eka SERT-A. Kolmas hypäri meni aluksi hyvin, kunnes melko lopussa tein surkean vekin ja rima putosi, ja sitten huiskin hylyn. Moona oli kyllä ihan super hieno <3 Mulla oli kovia vaikeuksia rataantutustumisissa, kestää kauan löytää sopivat ohjaukset, jos niitä löytyy ollenkaan. Viime kisoissa oli 7min aikaa ja se riiti, 5min ei. Tuolla nolaaradallakaan en kerinnyt kertaakaan juosta rataa läpi pysähtymättä miettimään, ja ajattelinkin että on todellakin ihme jos nyt saadaan nolla. Ihme siinä sitten kävikin. Jännitystä oli mulla myös liikaa, varmaan johtui siitä epävarmasta rataantutustumisesta, jotenkin hirvitti edes kahdella ekalla radalla ottaa Moonaa ulos häkistä. Helposti yritän tiedostamattomasti tasapainottaa kuumana käyvää Moonaa muuttumalla itse rauhalliseksi, mutta silloin ajaudutaan vain kauemmaksi toisistamme eikä yhteistyö suju. Haluan päästä samaan hullun keskittyneeseen mielentilaan kuin Moona. Radoilla vedin kyllä ihan hyvin jokatapauksessa.

Moona muru jo kolme vuotta!




Tänään on neitin synttärit. On siitä tullut sitten niin iso tyttö jo. Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon yhteisiä kokemuksia, ja ajan myötä tuota otusta osaa arvostaa aina enemmän ja enemmän. Miten ikinä mulla kävi niin hyvä tuuri, että sieltä joulupaketista kuoriutui juuri tuollainen super kaveri <3

Synttäripäivää vietettiin nuorten koirien toko-ringin koulutuspäivässä. Kouluttajina olis Jessica Svanljung Ja Riitta Jantunen-Korri.
Ekassa setissä tehtiin yksitellen kummankin kouluttajan valvonnassa. Otin käsittelyyt ohjatun noudon, siinä kun on meillä lukuisia ongelmia, ensin häiriintyy liikkurista, sitten tekee vajaan merkin, ja kaarta ei tule kapulaa hakiessa, sitten rouskaisee kerran kapulaa, ja palauttaa vinosti. Siinä olikin sitten luettelemista, ja päätettiin katsoa liikkuroituna kokonainen liike. Katsoi kapuloiden viennin, mutta sitten ottikin huomion taas muhun, merkille jäi mun makuun vajaaksi, mutta ei niin että muut olisivat huomanneet kun eivät mun kriteeriä tienneet. Haki kapulan ihan siististi ilman kaarta, ja palautti suht nätisti. Vain kapula koski muhun, ja se olikin ainut mistä saatiin huomauttamista. Treeni on siis jotakuinkin auttanut tuohon palautuksen yhteen rouskaukseen ja suoruutteen. Mielenrauhan vuoksi voisin saada parempaa kaarta sijoittumalla itse haettavan kapulan puolelle ja ohjaamalla kaarta, ja sitten kokeiltiin kapulan viemistä reilusti sivummas ja lähemmäs, sitten saadaan ajatusta enemmän sivulle. Eli tämä asia tuntuu olevan todella helposti korjattavissa.
Sitten jakauduttiin puoliksi kummallekin kouluttajalle. Ensin meillä oli Riitta. Päätin tehdä kaukoja, kun ne on olleet pieni ahdistuksen kohde viime treeneissä. "Ylläpidin" niitä helpolla treenillä sisällä, ja sitten korkeammassa vireessä hallilla se hutiloi ihan olan edestä. Ajattelin sitten rohkeasti esittää taas meidän kaukkareita, josko saisin jotain mielipidettä miten siihen hutilointiin tulisi suhtautua. Kävi sitten niin, että vaikka liikkeen aloituspaikassa oli Moona todella kierroksilla, niin jättökäskystä oikein tunsin kun se rauhoittui siihen keskittymään, ja tekikin sitten ihan täydellisen sarjan. Otettiin sitten häiriöitä mukaan, tekniikka säilyi, mutta tarvitsi useampia käskyjä vaihtojen toteuttamiseen. Moona meni ihan paikallaolo moodiin, kun niissä sitä on kiusattu vaikka kuin paljon häiriköimällä. Toinen ihan vakavana; "älkää yhtään huijatko, en edes katso sinne päin, pyh."  Hyvä muistutus siis siitä, että niitä häiriöitä vois tehdä niinkuin muutenkin. Aikaa jäi vielä tunnarillekin, ja kokeiltiin tyhjän kasan treeniä. Ekassa kasassa ei ollut omaa, ja vapaa muotoisesti sieltä käskettiin etsiä. Palkkasin namilla nuuskimisesta pariin kertaan, ja laitoin myös namuja kapuloiden sekaan siinä pari. Sitten toiselle kasalla josta se oma sitten löytyikin nopeasti, kasoja voisi olla vaikka kolmekin. Pätevä likka, Riitta vitsailikin, että teki siksi niin hienosti kun siitä on tullut tänään niin vanha ja fiksu :D Tämä oli mun mielestä ihan mahti treeni Moonalle, kun Moona on alkanut pitämään koko tunnaria ihan helppona nakkina, ja sitten vauhti kasvaa ja aivotoiminta toissijaistuu. Hyvä idea oli myös rakentaa esim erilaisia torneja, jossa oma on jossain kerroksessa, eikä torneja saa kaataa tassulla, vaan etsiä oma varovaisesti nuuskimalla. Juuri tällaisia uusia ideoita ollaan kaivattu.
Vikassa setissä Jessican kanssa otin seuraamista, kun musta tuntuu että se edistää ja on ihan hasardi muutenkin. Ekaksi ei keskittynyt, mutta seuraava pätkä oli aika hyvä. Sain ohjeeksi kiinnittää huomiota liikkeellelähtöihin, että jalat pysyy liikkumatta ennenkuin astun eteenpäin, ja ettei se reagoisi hartian kääntöihin niin voimakkaasti. Etsittiin myös parempi rytmi hitaalle kävelylle, ja tuntuikin paljon paremmalta kun pidensin askelta vähän. Muuten ei löytynyt korjattavaa, eikä mun tarvitse kuulemma stressata sitä seuraamista.
Lopuksi vielä paikkamakuu yksitellen käskytettynä, oli ehkä ollut vähän rauhaton.
Olipa kyllä antoisa päivä, ja tuntui että ehti treenata todella hyvin kaikenlaista :)

Mitähän muuta päiviteltävää. Aksakisoissa pyörähdettiin sunnuntaina ojangossa, itsellä oli luokattoman laiska ja väsynyt fiilis. Moonakin oli jopa mun vaikutuksesta rauhallinen, tai no ei ehkä rauhallinen ole oikea sana, mutta vähemmän vouhkaava kuin yleensä. Ekalta radalta ropisteli heti parit rimat, musta jotenkin näytti ettei ollut ihan sujut pohjan kanssa. Ja sitten HYL kun varasti kontaktilta. Toka rata 5vp, kepeiltä. Oma moka taisi olla, kun vedin sitä liian vaikeasti avokulmasta sisäänmenoon. Olisi hyvin voinut käydä törkkäsemässä sen sinne.. Vikalla radalla sitten liukastuin, olis vaan pitänyt jaksaa vaihtaa ne nappikset jalkaan, pakka meni sekasin sielläkin, rimat ropsui siitä yhdestä kohdasta ja kepit siinä samassa, tulos 15vp. Ei ollut mulla ajoitukset yhtään kohdallaan, Moona rukka. Noh, mutta ilmoa vaan menemään seuraaviin kisoihin.
Treenit on alkaneet mennä taas agin osalta hienosti, vaikka treenattavaakin on paljon. Treeneissä tuntuu hyvältä, ja on ilo vaan päästä tekemään, kun nyt on ollut hyvä touchi koiraan. Kyllä me vaan päästiin ylös sieltä suosta :) Ja päästiin myös mukaan Next Level Teamiin, paljon treeniä siis luvassa.

Viides leiri ja pohdintaa





Viime viikonloppuna oltiin sienessä pariinkin otteeseen, alemmassa kuvassa käynnissä eväshetki, koiratkin rauhoittuivat lepäämään hetkeksi :)

Tämä viikonloppu menikin leireilemässä, ja se olikin vuoden viides ja viimeinen leiri. Jopas me on leireilty ihan kunnolla tänä vuonna, keväällä Valkohampaan leirillä, kesällä bortsuleirillä, paimennusleirillä kuttukuussa ja naapuriseuran hi-han leirillä, ja nyt syksyllä Valkohampaan pentuleirillä kouluttelemassa agia ja itsekin treenattiin toki. Huhhui, toivottavasti ensi vuonnakin paljon leirejä, on niillä niin mukavaa. Ja voin todeta, ettei Moona ole vielä kertaakaan leirillä väsähtänyt, vaikka treenimäärät on olleet huimia.  Se on osannut ilmeisesti nukkua lepohetket kunnolla, ja jaksaa kyllä muutenkin loputonta treenaamista. Paitsi huonona puolena valeraskaudet ja kuumuus haittaa sen tekemistä, noin yleisesti ajateltuna.

Leirillä tehtiin lähinnä aksaa kaksisteen Moonan kanssa, yhdet hakutreenit. Haussa Moona sai näyttää miten rullalla ilmaisu toimii, ja hyvin näyttikin. Maalimies meni ihan Moonan nähden avonaiseen metsään "piiloon" peitteen alle, ja Moona siitä hieman kuumui. Haukkuva rullakoira.. Täysiä mentiin, ja toimiihan se kiintorullalla ilmaisu jo Moonalta hyvin, nyt toi rullan ekaa kertaa suoraan sivulle kääntyen näytölle päin. Yleensä tulee siihen eteen hillumaan, mutta alkaahan se oikomaan vihdoin, ei haittaa. Liina meni taas solmuun ja Moona sai tahattomia nykäisyjä, mut eipä tuo haitannu, veti vaan täysillä piilolle. Ilmaisu on toiminut jo monta treeniä hyvin metsässä. Varsinaisena treeninä partiointia, ja jekuksi oli yksi maalimies isolla kivellä, ja yksi alueen lopussa/alussa umpparissa, jolta yritin jo kutsua pois, kun ei se maalimies voi repuilla ollakaan. No maalimies oli tärkeämpi kuin mun kutsut, ja partiointi sujui ihan tuosta noin vaan. On se vaan niin pätevä hakukoira. Todella harmi ettei sitä kokeisiin voi viedä.
Aksat meni mainiosti taas vaihteeksi, tehtiinkin pieniä teknisiä pätkiä ja esteosaamista vain. Muuten agit on menneet niin huonosti, etten oo ees kisoihin viittinyt ilmoittautua, tuntuu liian usein etten osaa mitään, eikä yhteyttä koiraan ole. Liian usein on ohjatut treenit menneet ihme säätämiseksi, mokaan jossain enkä saa onnistuttua ohjauksessa, Moona kuumuu, tai on jo valmiiksi käynyt liikaa kierroksilla. Sitten säädetään ja säädetään. Välillä tuntuu että Moona vaan lentelee minne sattuu, ja rytmitykset menee pieleen. En vaan osaa. Lukuisten epäonnistumisten jälkeen tuntuu etten enää tiedä miten voin ohjata missäkin kohtaa, kun kaikki mun olettamiset menee pieleen. Luulen että se osaa hyvin keppikulmat, mutta sitten ei osaakaan. Rämmitään suossa, ja varsinkin viimeksi tuli todella kurja olo treenin jälkeen, kun yksikään kohta ei vaan onnistunut. Onneksi meillä on nyt koko talven niin ihana kouluttaja, että jaksaa tsempata ja ymmärtää meidän ongelmia.
Noniin, mutta leirillä treenasin kontakteja, keppikulmia häiriö esteiden kanssa, ja ohjattujen treenien vaikeita paikkoja. Niin ja takaakierrossa kokoamista. Moona ei oikein tahdo koota takaakierrossa, vaan vetäsee aina pitkän hypyn ihan sivuttain. Tuulia ehdotti verkkoa/siivekemuuria, mikä pakottaisi sen tekemään oikein. Treenattiinkin pari kertaa näin, mutta lupaavan alun jälkeen ei tuntunut oikein toimivan kuitenkaan. Kokeilin 10cm hypyllä josko kokoais siihen, mutta teki ihan niinkuin isollakin hypyllä. Aloin naksuttelemaan kokoamis hyppyjä kierrättämä monta kertaa siivekettä kerrallaan käskystä, alkoi jo kokoamaan paremmin. Kaikissa treeneissä oli nyt hyvä fiilis. Itsenään sujuu paljon paremmin treenit, koska saa rauhassa miettiä, eikä ala höseltämään. Ohjatuissa treeneissä ahdistun myös ihan liikaa siitä, että treeniaika on kellotetaan. Tietty minuuttimäärä aikaa, hirveä kiire tehdä. Paine siitä että pakko tajuta joku juttu ja tehdä paremmin, ennenkuin kello pirisee.


Toko reenit on sujuneet nyt oletetulla tavalla, ja pitkästä aikaa ollaan siinä tilanteessa, että voin suunnitella treenin etukäteen melko tarkasti. Yleis olettamuksella asiat sujuvat, ja ongelmakohdat on tiedossa ja treenattavissa. Nyt on se hetki, milloin olisin ilmoittanut tai alkanut ylipäätään katselemaan Moonan ekaa kertaa EVL-kokeeseen, jos piirinmestaruuksia ei olisi ollut. Eli hassua kyllä, juuri niinkuin vuoden alussa mietin tavoitteita, josko ne siellä takaraivossa vaikuttivat. Tavallaan pakolla harjoittelin piirinmestiksiä varten, jälkeenpäin ajateltuna tietty päivämäärä johon mennessä piti olla valmista ahdisti. Nyt huomaa kuinka paljon rennommin fiiliksin treenaa. Ihmeen pienistä sitä ahdistuukin joskus. Jokatapauksessa oli ihan hyvä että käytiin pm-kisa ja sen mytä bortsumestis, kun kakkostulos näihersi. Löysin ehkä jotain avaimia tokossa kilpailemiseen. Pm-kisa opetti sen, että oikeasti kaikista tärkeintä on se hyvä fiilis kokeessa. Huomasin ettei se 2-tulos loppujenlopuksi edes ollut niin harmittava, vaan se ettei koiralla ollut kivaa. Seuraavaan kokeeseen osasinkin mennä jo paljon rennommin mielin, hyvällä asenteella ja ilman että tulostavoitteet oli mielessä päällimäisenä. Ennen pidin tokossa ja agissa kisaamista eri asiana, ja kaukana toisistaan. Tokossa voi toki ennustaa tuloksen etukäteen paljon varmemmin, ja laskea todennäköisyyksiä liikkeiden onnistumisesta etukäteen. Täydellisyyteen on huomattavasti helpompaa pyrkiä, koska ihanne suoritus on jo ennen kisaa tiedossa, toisin kuin agissa. Siksi suhtautuminen tokokokeeseen on paljon vakavampi, ja selkeän tavoitteen tuloksesta voi asettaa. Jännittämisen ja stressamisen voi aloittaa paljon aiemmin, koska koesuoritukseen voi todellakin vaikuttaa treeneillä ennen koetta. Kokeessa on vain luotettava koiraan, oma osuus suoritukseen on pieni. Agilityssa osaa sen verran kuin osaa, ja rata voi olla käytännössä melkein ihan mitä vain. Paljon vähemmän asioita mihin voi itse vaikuttaa etukäteen, kisan kannalta suuri työ jää tehtäväksi itse kilpailuun. Ei siinä niin ehdi jännittää, kun keskittyminen menee ohjauksien suunnitteluun, ja suorituksen aikana 100% siihen omaan tekemiseen. Agilitykisassa useimmiten virheen tekee ehdottomasti ohjaaja, tokossa sen tekee melkein aina käytännössä koira.
Paljon eroja, mutta noin ei ehkä pidä ajatella. Jos tarkoitus on oikeasti alkaa tosissaan tokoilemaan ja tavoittelemaan enemmän kuin valion arvoa, tulee kokeita olemaan paljon. Se ei ole vaan 2-3 per vuosi, joita varten treenataan, vaan enemmän. Pitäisi saavuttaa joku yleinen taso. Koesuorituksia pitäisi alkaa katsoa kokonaisuuksina, eikä niinkään tarketua liikaa virheisiin. Treenaaminen ei ehkä enää tähtää vain johonkin tiettyyn kokeeseen, josta on pakko saada ykkönen, vaan yleiseen tasoon. Kokeisiin olisi ehkä syytä suhtautua vähän erilailla kuin olen tähän mennessä suhtautunut. Rennommin. Tokossa kisaamista on tullut ylipäätään analysoitua vähemmän kuin agissa kisaamista. Agikisoja on takana jo niin paljon, että osaan jo suurinpiirtein sanoa, että onnistun parhaiten kun fiilis on itsevarma, ja tuloksien tavoittelun sijaan keskityn vain nauttimaan tekemisestä. Kun siihen mielentilaan pääsee, ei niillä tuloksilla sitten ihan oikeasti olekaan mitään väliä. Siksi tavoitteena toimiikin meillä vain pyrkimys sujuviin ratoihin, ja tuloksia tulee jos ei ole suorituspaineita. Ehkä pitkän päälle pitäisi tokoonkin asennoitua enemmän noin, kokeessa voisi olla astetta mukavampaa. Nyt oma asenne on, etten pidä tokossa kilpailemisesta, ilo on tullut ehkä enemmänkin tuloksista kokeen jälkeen, ja kehässä olo vain pakollinen paha.

Tänään oli vapaa päivä, paitsi lenkillä otettiin aivotoiminnaksi esineruutua. Pikku kangaslikso ja huulirasvan pieni kiiltäväpintainen pahvirasia piilossa 30x50m ruudussa. Tuuli reilusti, ja kangasliskosta Moona sai hajun 20m esineestä heti ruutuun juostessaan, siinäpä ei mennyt kauaa. Ekaa kertaa en palkannut välissä, mutta ihan samalla innolla lähti uudestaan, nyt kesti hirmuisen kauan, ja sai hajun vasta ihan läheltä esinettä juostessaan. Taisi olla aika vaikea esine se. Moona tykkää ihan hirveästi esineruudusta :)

Pilkun viilausta

Tokoa ollaan nyt treenattu astetta ahkerammin kokeen jälkeen. Ei nyt joka päivä, mutta monena päivänä kuitenkin. Välillä olen ihan miettinyt, että onkohan tää loppujen lopuksi mun juttu kuitenkaan. Samoja liikkeitä vuodesta toiseen. Kun hetkeksi jättää jotain treenaamatta, niin ihan vahingossa koko liike on hajonnut. Sitten korjaillaan niitä juttuja mitä on ennen osattu, mutta nyt palsina. Saas nähdä kuinka kauan tätä ihan oikeasti jaksaa vielä, ehkä muutaman vuoden, pari vuotta? Tai ehkä keksitään jotain uusia ideoita joskus treenaamiseen, ja jaksetaan pidempään. Jaa-a. Motivaatiota on nyt kuitenkin ollut treenata, niin mikäs siinä.

Tänään oli ensimmäinen tokon hallivuoro. Moona luuli selvästi pääsevänsä aksaamaan, ja viereisellä kentällä mentiinkin oikein äänitehosteiden kanssa. Moona sitten aloitti treenin räkyttämällä ja vetämällä toiselle puolelle. Olin oikein tehnyt treenisuunnitelmankin, ensin seuraamista ja paikan muistuttelua. Moona nojasi ja puski seuraamisessa, ja poikitti, ärrrrr. Nostelin vasenta jalkaa jotta se ottais vähän etäisyyttä, mut eihän se toiminut sekään. Sen siitä saa, kun päästää seuraamisen levähtämään noin. Korkea vire sitten sai pakan lopullisesti hajalle. Kun seuraaminen oli kunnossa, ja seurautin vaikka agigentän laidalla, niin vire näkyi tietyblaisena pompsahteluna ja ylikoottuna ravina, mutta paikka pysyi. Vähän kyllä ärsytti, mutta hyvä herätys todellisuuteen. Sitten tehtiin metskua, hyvä ote ja nosto. Tehtiin eri variaatioin, hypyn yli ohjaamista kuin agilityssa jne. Merkkiä myös ihan yksinään, tosi hyvä oli. Paikalla olo liikkeissä jäin näkösälle, istumisessa liikautteli tassuja ja tärisi ja läähätti. Nojasi poispäin agilitysta, mutta välillä katse harhautui sinne. En tiedä onko järkeä edes treenata näitä tuossa häiriössä, kun en saa mielentilaa oikeaksi. Seurautin vielä loppuun, ja kaveri totesi, että poikitus johtuu edistämisestä, niinä hetkinä kuin paikka oli taaempana oli suora. Korjasin tätä vielä treenien jälkeen hihnan kanssa, en päästänyt edistämään. Tajusi että pitää olla taaempana, mutta nyt tiukka linja tähän. Elokuun lopussa seuruu oli vielä nättiä ja korrektia. Näissä treeneissä ei oo ainakaan pelkoa, että Moona tekis liikkeitä mitenkään muuten kun täysillä. Suuressa häiriössä Moona keskittyy tekemisen aikana hyvin, mutta vapautuksen jälkeen on valmiina säntämään minne vaan. Palkka ei ole niin tärkeää, vaan se että saa tehdä, kun ihan eppää jos ei saa tehdä mitään, kun naapurissa mennään aksaa ja saman kentän koiratkin tekee. Menee ihan kierroksille.