keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ei päästy :(

Tulokset tuli renkaaseen pääsemisestä, ja oltiin viiden, kun neljä ekaa pääsi, jäätiin 0.5p. Näyttökoe meni meillä omasta mielestä paljon paremmin kuin osalla renkaaseen päässeistä, mutta niinhän ne aiemmatkin tulokset vaikuttaa, ja meillä oli viimeksi hyl kun Moona karkasi kehästä, eikä muutenkaan kokeet menneet ihan nappiin. Niistä ne varmasti jäi kiinni :(
Oletin kyllä että oltais päästy mukaan tolla suorituksella, mut ei sitten. Vuoden päästä uutta yritystä, luulisin.

Valmennusrenkaan näyttökoe 2013

5. Senni Huotari & bordercollie Lapintähti Dolina, 82 p Hyvä pari ja yhteistyö. Iloista tekemistä, mutta pientä epätarkkuutta siellä täällä. 

Lisäys. 
Ja ei tämä siis maailmaa kaada, vaikka vähän harmittaa/ärsyttää ettei päästy. Huonosti menemisen harmittelut on harmiteltu jo niissä huonosti menneissä kokeissa. Näyttökoe meni itsessään ihan hyvin, joten ollaan iloisia siitä. Ollaan nyt siinä pisteessä missä ollaan nyt, joten mennyttä on turha itkeä. Nyt vaan treenataan, ja edetään tälle vuodelle asetettujen tavoitteiden mukaan. Tehdään töitä, ja toivottavasti kehitytään. Nyt vaan treenaamaan entistä kovempaa.

Hallittua vapautta?

Nyt on siis Moonalla käynnissä projekti ei haukahduksia, ja hyvin on oppinutkin sen. Kerrasta jo tajusi. Aikaisemmin oon kieltänyt Moonaa tiukastikin, mutta kiellot ei ole menneet läpi, vaan melkeinpä nostaneet Moonaa lisää. Nyt kun nuortenkoirien ringin päivässä sain patistuksen viedä sen kerrasta pois kentältä, niin johan on tehonnut. Vaikka se on vaan aika neutraali käsky mennä nurkan taakse makaamaan kun itse meen vielä kentälle, menee Moona sinne häntä koipien välissä todella apean näköisesti. Nyt on kyllä jo tosin tuntunut tajuavan, että sieltä pääsee anyways pian takaisin treenaamaan, pitää ehkä seuraavalla kerralla järkyttää sitä viemällä autoon. Muutama treeni on kyllä mennyt jo ilman haukun haukkua.

Muutenkin on Moona ollut nyt ihan ihmeen kuulianen treeneissä, jää kiltisti makoilemaan ja on todella rento. Kuuntelee! Olen nyt haastanut sitä ehkä liikakin treeneissä, kun tuntuu nyt työskentelevän yleisesti tosi tosi kunnolla. Sehän on tosi hieno juttu, mutta kaipaisin kyllä sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Röyhkeää komentavaa haukahdusta: "Päästä jo tekemään!"

Ohjattussa tein viime viikolla ruudun läpi haun, ja sitten niin että keskimmäisen ja haettavan välissä yksi kapula. Ei se mennyt lankaan. Kun tehtiin seuraavissa treeneissä normina, niin näin sen oikein miettivän, että ottaa varmasti oikean kapulan. Korvat kuunteli mitä minä sanon, ja katsoi nopeasti keskimmäsitä varmistaakseen että on juoksemassa oikealle. Toisaalta hyvä, muttakun tykkään sen reikäpää asenteesta niin kovin.

Nyt tuntuu että on meidän kehityksessä se kohta, kun olen saanut Moonan työskentelemään mulle. Ei saa haukkua, pitää tehdä töitä. Kyllä se varmaan on hyvä juttu. Mutta jotta se vauhti ja reikäpää asenne ei kärsi, niin pitää keksiä jotain. Hallittua vapautta. Ehkä.

Otin viime treeneissä paljon asioita tarjoamisen kautta. Merkin tarjoamista, ja sitten ympärille kapuloita. Ruudun paikan tarjoamista. Saatiin merkillekin Moona rennosti. Ja ruudun paikka alkoi löytyä tarjoamallakin. Seraamista ilman käskyjä, ja se seurasi paremmin kuin käskyllä, hassua kyllä.

Merkki on ohjatussa iso ongelma. Ihan tyhmä juttu matkalla kapuloille. Nyt oon palkannut kaikki, teki miten teki. Ja asenteessa alkaa näkymään pientä muutosta, hitaasti. Maanantaina oltiin kaksin treenailemassa, joten tietysti helpompaa kun itse vein kapulat. Mutta saatiin lopuksi yksi ihan täydellinen merkki ilman markkeria, vaikka palkkasin taas ne ei nin hyvätkin. Ja noudot otin kerran kummallekin puolelle kaarikävelyllä. Nyt oli oikein hyvä vauhti ja nosto. Pitää muistaa aina palata alkuun välillä, vaikkei liike olisikaan vielä hajalla.

Metskussa oon jo oppinut sen, kun jos treenit on hitusenkaan liian haastavia, ei Moona pian enää ota kapulaa edes suuhun. Syskyllä taisi viimeksi olla tällainen kausi, ja sai repiä hiuksia päästä. Mutta pientä manipulaatiota peliin, niin se ällöys unohtuu. Nykyään reenataan metskua aika lailla näin, niin unohtuu Moonankin yökötys.


Muusiksen kanssa oon ollut kovin laiskana. Tänään edettiin pitkästä aikaa maahanmenon kanssa, ja nyt on saatu käden läppäämisen avulla kaivettua haluttu tekniikka esiin, ja päädytty jo maahankin asti pari kertaa. Noutoa ehkä jossain vaiheessa vois aloittaa, sunnuntaina Muusa pääsi vahingossa käsiksi noutokapulaan, ote ja pito oli hyvät ;) kun Muusa juoksi karkuun kapulan kanssa. Mutta en aio pitää mitään kiirettä, tottis on kuitenkin aika pala kakkua verrattuna tokoon. Siis teknisesti paljon vähemmän opeteltavaa. Välillä tulee kyllä ajatuksiin, että näin opetan tän ja tän toko jutun, mutta sitten muistankin että eipä aiotakaan tokoa edes treenata Muusan kanssa.
Eilen Karo ja Draama tulivat kylään, joten siinä olikin tarpeeksi aktiviteettia Muusalle. Tytöt painivat niin ahkerasti, että Draaman lähdettyä Muusa simahti niille sijoilleen, hyvä että heräsi kun ruokaa tipahti kuppiin, ja yönkin nukkui hyvin. Tosin sätki aika rajusti, taisi nähdä vielä unta Draaman kanssa juoksentelusta :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Parhaat tytöt







Monsku on lämmennyt Muusikselle niin paljon, että leikkikin sen kanssa. Se on tosi kiva, kun Moona ei oikeastaan kenenkään kanssa juuri leiki. Moona hyväksyy myös täysin että treenailen Muusan kanssa, ei edes kuumu siitä. Sitten kun Muusakin vielä oppii treenivuorot, niin on helppo treenatessa vuorotella kentän laidalla makoilevia koiria.

Tein Muusasta videon, jotta voi sitten muistella myöhemminkin pentuaikoja. Muusa on päässyt halliin aina silloin tällöin hetkeksi Moonan treeneihin tekemään, ja vaikka ei olla tehty mitään ihmeellistä, lähinnä on mokkaillut ihmisiä ja toisia koiria, niin se on silti onnistunut oppimaan jo kaikenlaista. Fiksu eläin.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Renkaan näyttökoe

Pitkä päivä tänään, mutta kirjaillaanpa näyttö-kokeen fiilikset vielä tuoreesta muistista. Ehkä vähän hassua, mutta mulla hirveällä toko-koe jännittäjällä ei jännittänyt kyllä yhtään. Ekassa kokeessa meni vatsa pyörälle jo viikkoa ennen koetta, ja sen jälkeen lähes aina muutamaa päivää ennen, eikä vikana yönä saanut edes nukuttua. Viime koe oli se kehästä karkaamis episodi, ja silloin mietin uskallanko ikinä enää. Mutta siitäkin selvittiin, joten mistä sitten ei? Turhaa jännittää, kun aina me kuitenkin selvitään? Ajatukset ennen tätä koetta on vaan ollut, että se nyt menee miten menee, jos menee. Ja jos ei mene, niin niin se vaan on. En edes jaksanut treenata mitenkään erityisesti, totta puhuen ei olla treenattu lähellekkään päivittäin. Ehkä pari kertaa viikossa voisi olla osuvampi. En ole ressannut mistään liikkeistä, ollaan vaan tehty perus meidän treeniä, toistettu mun omia rutiini treenitapoja. Ja se on ollutkin nyt juoksun jälkeen tarkoitus, kun Moonalla on normaalimpia väsyneempi kausi, ei liikaa treeniä. Niin ja tuli se jännityskin kun astuttiin kehään, mutta ei stressi.

Koe oli kasvihuone hallissa, ja auringon porottaessa siellä olis varmaan hedelmätkin kypsyneet. Ehdottomasti kyllä mukavampaa siellä lämpimässä istuskella, kuin pakkasessa.

Istuminen: Istui, mut en tiiä kyllä miten.

Seuruu: Tuntui ihan ok:lta. Oli hillitympi kuin viimeaikojen treeneissä, mikä vain hyvä juttu. Aukesi hitaassa kävelyssä pahan tuntuisesti. Paikallaan käännöksissä laski kontaktia.

Luoksari: Pysäyttelyt ei mulla osunut kyllä ihan merkeille, mut sinnepäin. Moona pysähteli muistaakseni ihan kivasti, vauhti ok, ei osunut kun tuli sivulle.

Ruutu: Ok merkki, juuri ennenkuin Moona pääsi ruutuun putosi lumet viereiseltä seinustalta. Reagoi siihen muuttamalla linjaa poispäin sinästä, ja päätyi seinän toiselle puolelle ruudun reunaan, mutta sisällä. Juoksi kuitenkin hyvin ruudun perälle. Luoksetulo ok, olisi saanut tulla jotenkin täpäkämmin ehkä tiiviisti sivulle.

Nouto: Juoksi vähän huonoa linjaa kapulalle, ja sitten korjasi että saa napattua kapulan oikealta puolelta, muuten hyvä. Eikä tässäkään osunut sivulle tulossa, jesh.

Kaket: Kaksoiskäsky ekaan seisomiseen, en tiiä miksi. Ehkä ajatuksen viereisen kentän haukussa, ehkä otti kuumuudesta. Harmi. Mutta muuten ok, ei liikkunut.

Eli siis ihan hyvin meni mun mielestä, tietty siellä oli varmasti paljonkin jotakin mitä en huomannut! Mutta liikkeiden väleissä oli nätisti, ja aloituksissa piti todella hyvin kontaktia. Näitä on treenattu nyt, ja on auttanut. Muuten vire oli löysähkö Moonaksi, varmaan johtui siitä kuumuudesta talven keskellä. Mutta oli todella rento, ja teki iloisesti. Eikä meinannutkaan haukkua. Parhaimmillaan on räväkämpi kuin tänään, mutta toisaalta se räväkkyys ja rentous ei tahdo meillä kulkea aina ihan käsi kädessä. Nyt tehtiin enempi silleen yhdessä, eikä niin että hallitsen aikapommia käskyillä. Mulle jäi ihan kiva fiilis tästä. Ja jotenkin muutenkin Moona käyttäytyi koepaikalla tosi hyvin, mikä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Ei vetänyt hihnassa, oli rennosti hallissa, ei kyttäillyt muita, keskittyi vain muhun, jne. Tähän on kyllä auttanut kaikista eniten Next-levelin leirit, missä on väkisin joutunut hallitsemaan sitä vapaana, vaikka muut tekisivät agilityä.

Nyt sitten toivotaan parasta, ja pelätään pahinta. Mutta ei se pahakaan maailmaa kaada ;)


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Puuhaamista


Muusaa on sosiaalistettu urakalla, kun on aikaa hyvin nyt lomalla. Käytiin teellä Carusellissa ja lenkkeilemässä jäällä.
Torstaina käytiin leikkitreffeillä Bensku-veljen ja Marikan luona. Kyllä oli ihanaa päästä näkemään veikkaa. Ja perjantaina sitten tavattiin aivan ihanaa Draamaa ja Karoa. Draamalla on sama isi kuin Muusalla, ja ikäeroa tasan 4 viikkoa. Oli se Draama kyllä tosi iso jo verrattuna Muusaan, pian ei mahdu enää edes syliin ;)

Välillä olen jättänyt Muusaa opettelemaan yksinoloa kun mennään treeneihin Moonan kanssa, ja usein se on päässyt myös mukaan. Muusa tykkää kun saa huomiota, niin ihmisiltä kuin pennuista pitäviltä koiriltakin. Se nukkuu kiltisti hallilla häkissä Moonan kanssa tai yksin. Tottuupahan nyt alusta asti. Ja saa välillä vähän "treenata" jotakin pientä.

Torstaina mentiin treenaamaan koiratanssia Nadjan, Hippi-sheltin ja Flow bortsun kanssa.
Moona muisti hyvin tanssiliikkeet, ja nyt se peruutti suoraan. Enpäs ajatellut että se vinoon peruuttaminen joshtui siitä vinoudesta, mut miksipä ei. Seuraaviin kisoihin on kyllä vielä tosi pitkä aika. Muusa pääsi myös moikkaamaan Flowta, joka jo kovasti odottaa Muusan kasvavan isommaksi leikkikaveriksi. Illalla oli vielä toko treeneit, mutta en edes taida muistaa mitä reenattiin. Perjantaina taas hallille, ja ainakin ruudun merkit oli hyviä, ja palkkasin jokaisen. Korjailuja ei nyt tehdä, vaan mennään kosketus alustan kanssa ja palkataan kaikki. Ruutukin oli hieno, ja paikka hyvin takana. Tehtiin myös ainakin tunnari ja metskunoutoa. Lauantaina tokoringin koulutuspäivä, kouluttajina Samuli ja Maija. Aloitettiin kokeenomaisella kolmella liikkeellä, otin tunnarin, luoksarin ja ruudun. Tunnarissa pureksi kapulaa, tätä nyt pitää treenata taas, kun oltiin jo niin hyvällä mallilla. Luoksarissa varsinkin maahanmeno huono. Ruutu oli tosi hieno, ja merkillä oli nyt arvoa. vaikka merkkasi vahvasti ruudun, niin kovaa merkille, ja rentona siellä :) Välikehuissa haukahteluja, ja nyt tuleekin Moonalle kurikuuri, ja haukut on kaikkialla nounou, siis aksassa myös. Ja vois myös miettiä, ettei Moona tarvitsekaan niin innostavaa välikehua. Tehtiin myös temppurataa, oon odottanut tosi kauan että pääsis sellaista joskus tekemään. Ja mukavaa se olikin, kapula suussa käskyjen kuuntelu vähän vaikaa, niin vahvana että kapula pitäis tuoda mulle. Muuten Moona yllätti mm. juoksemalla kapulan ohi ruutuun. Sitten otettiin myös sitä luoksetulon maahanmenoa, ja taidankin tästä palkata nyt kävelemällä Moonan luo ja palkkaamalla siihen, enkä lelua viskomalla. muutenkin olen nyt tarkempi, että se tottelee sitä käskyä heti. Paikkamakuussa oli keikauttanut lanteitaan, ja istuminen nyt hyvä. Piti hyvin kontaktia liikkurin kävellessä, ja kokeenomaisessakin keskittyi hyvin aloituksissa. Katso käskyä on treenattava, ja tehtävä siihen taas oikeaa mielentilaa. Loppupäivästä Moo oli selvästi väsynyt, mutta menossa jo ehkä parempaan päin.
Illalla vielä aksaamaan Anne-Marian kanssa. Muusa pääsi juoksentelemaan hallissa äippä Kimin ja leikkitäti Beccan kanssa, ja sillä oli kyllä kivaa. Treenattiin radanpätkää jossa käteentulemista tuplasylkkäriin, ja sylkkäriin. Moona tulee noihin ihan hyvin nyt, mutta palkkaamista kädestä se vaatii paljon. Välillä mulla tuli apua paniikki, mutta pääosin meni nyt kuitenkin tosi mukavasti. Ja Moona ei saanut haukkua, ja tuntui tajuavan. Mun pitää nyt vain olla todellakin mustavalkoinen. Haukusta jäähylle. Muusa pääsi tekemään putkea ja vähän leikkimään, kumma kyllä jaksoi vielä hyvin, vaikka oli ollut lähes koko päivän menossa. Sitten Moonalle vielä kontakteja, vähän uudella tavalla kosketus alustan kanssa. Kontaktit on nyt seilanneet jo pitkään ihan hyvän, ja sitten vähän huonomman välissä. Yritetään saada niistä nyt oikeasti hienot.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

PentupentupentupentupentuPeNtu


 Muusa tuli perjantaina, ja on on ollut niin hulinaa ja vilskettä ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne mitään. Kotimatka sujui ongelmitta, hyvä kun sai pienen hereille häkistään. Kotona olikin vastassa Moona, joka vahvasti sitä mieltä, että ällötys pitäisi syödä välipalaksi. Kielsin aikeet, ja sitten Moona ei vahingossakaan katsonut vauvaa kohti, poissa silmistä, poissa olemasta. Muusa tutki uuden kämppänsä rohkeasti, eikä enempiä jännitellyt uutta elämää. Tutusteltiin myös Rasmuun ja Sykkeeseen, jotka luikkivat Muusan lähestyessä vikkelästi karkuun. 
Illalla Muusa olikin sitten väsähtänyt kunnolla, ja nostin sen häkkiin nukkumaan. Puoltoista tuntia se kiljui ja ulvoi täyttä kurkkua, ja päästin sen sitten häkistä pois. Väsytti niin paljon, eikä sillä tuntunut olevan aikomustakaan hiljentyä edes sekunniksi. Moona tuijotti muo sydäntä särkevästi kun eisaanut kiljumisen takia nukuttua. Lattialla sama meno jatkui, ja menin sitten nostamaan sen mun ja Moonan viekkuun sängylle, siihen se sitten onnellisena pötkähti mun tyynyn ja seinän väliin. Ja niin se on nyt nukkunut kaikki yöt, aamulla se piipittää kun haluaa lattialle pisulle, ja sitten taas ilmoittaa kun pitää nostaa takaisin nukkumaan. Niin suloinen <3
Moonakin hyväksyi pikkuisen jo aika nopeasti, ja alkoi haistella ja tutkailla sitä, ja välillä miettii leikkiinkin ryhtymistä, mutta ei ainakaan vielä ole heltynyt.
Alkuun pisut ja kakit meinasi tulla vain häkkiin tai pedille, mutta sunnuntaina sillä napsahti ja tajusi että uloskin voi tehdä tarpeita. Se ottaa selvästi mallia Moonasta, kun Moona kakkii niin Muusa menee viereen kakille :D
Hihnassa ei ole kiva kävellä, mutta pieniä matkoja onnistuu Moonan perässä. Olen sortunut kyllä tässäkin asiassa pitämään sitä lähinnä vapaana, kun kulkee vielä niin nätisti suurimman osan lenkkiä mun jaloissa tai Moona perskarvoissa. Jos Moona menee vapaana niin miettii uskaltaako lähteä niin kauas, Moonakun kulkee siellä n. 30m päässä vähintään. Välillä sitten seurailee Moonaa kuin hai laivaa, välillä tutkiskelee maailmaa mun läheltä.

Sunnuntaina oli nextari päivä, ja Moonan treenit meni aikalailla smalla tavalla kuin kisat viimeksi, eli ohjaajalla on kaikki asiat hukassa, varsinkin esteet ja koira. Yksittäisissä jutuissa kyllä onnistuttiin, kunhan ei ollut niitä liikkuvia osia, heh. Vähän ollaan kyllä nyt ruosteessa.
Muusa nukkui hirmu kiltisti autossa, ja päivätauoilla vietti ajan hallissa moikkailleen ihmisiä ja tutustuen itsekseen halliin. Meni pitkästä pukestakin ihan itsekseen. Leikittiin myös leluilla, ja kuolleeseenkin leluun hyökkäiltiin innokkaasti. Ei kyllä vieras ympäristö Muusaa haitannut. Maanantaina se pääsi hetkeksi lähihallillekin leikkimään, ja harjoittelemaan namikäteen tulemista. Pientä hauskaa puuhastelua. Kotona ollaan aloitettu naksuttimeen ehdollistuminen, ja katsekontakti ennen ruokaa. 
Yksin Muusa jäi reilu puoleksi tunniksi jo lauantaina, kun käytin Moonaa vähän pidemmällä lenkillä yksin. Laiton kameran kuvaamaan Muusaa häkissään, ja 10min kiljui ja raivosi, sitten käpertyi nukkumaan sikeästi. Maanantaina se oli pidempään yksin kun käytiin moonan kanssa osteopaatilla. Moonalla ei ranka joustanut toiseen suuntaan paljon ollenkaan, ja muutakin pientä. Moona on liikkunut pidempään vinossa, ja nyt sillä oli ongelmaa hyppytekniikka sarjassa. Fyssari ei löytänyt vikaa, mutta nyt vika onneksi löytyi, ja saatiin korjattua melkein normaaliksi. Vielä yksi käsittely kolmen viikon päähän :)

Moona teki maanantaina pitkästä aikaa tokoa, seuruu oli ihan ok, kakeissa sattui ja tapahtui, tai sitten ei tapahtunut mitään kun käsky kuului. Näitä on taas tehty kotona paljon, eikä olisi selvästi kantsinut. Mut eiköhän net taas siitä nopsaa palaudu, kun pohja osaaminen on niin hyvää. Lopuksi vielä yksi merkki, pelkkä merkki. Kosketusalustaa ei löytynyt, päätin että palkkaan nyt ekasta oli hyvä tai huono. Mutta mitä, Moona väläytti ihan täydellisen merkin, niin täydellisen kuin merkki voi mulle vain olla. Virittelystä heti kontakti, kovaa mutta rennosti merkille, takapää heitti ilmassa vähän yli vinoon, ja Moona rentona merkillä. Juuri näiden pienien onnistumisten takia tätä on niin mukavaa tehdä. Ongelmien jälkeinen ratkaisu, tai uusi opittu asia. Toko on niin kivaa :)
 

Muusan päänmenoksi olen tulevaisuudelle suunnitellut jo paljonkin asioita, vaikka toinen onkin vielä vauva. Tiedän jo valmiiksi miten aion sille monet asiat opettaa, mitä tehdään samalla tyylillä kuin Moonalle, ja mitä eritavalla. Lajit tulee todennäköisesti olemaan agility, pk-haku, paimennus ja HTM jos aika riittää. Temppuja opetellaan ainakin nyt pienenä.






 
Nyt on sitten kaksi jalkojen lämmittäjää nukkumassa tuolin alla.

Tulevaisuuden paimenkoira :D Kuva englantilaisesta lehdestä.