keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Hallittua vapautta?

Nyt on siis Moonalla käynnissä projekti ei haukahduksia, ja hyvin on oppinutkin sen. Kerrasta jo tajusi. Aikaisemmin oon kieltänyt Moonaa tiukastikin, mutta kiellot ei ole menneet läpi, vaan melkeinpä nostaneet Moonaa lisää. Nyt kun nuortenkoirien ringin päivässä sain patistuksen viedä sen kerrasta pois kentältä, niin johan on tehonnut. Vaikka se on vaan aika neutraali käsky mennä nurkan taakse makaamaan kun itse meen vielä kentälle, menee Moona sinne häntä koipien välissä todella apean näköisesti. Nyt on kyllä jo tosin tuntunut tajuavan, että sieltä pääsee anyways pian takaisin treenaamaan, pitää ehkä seuraavalla kerralla järkyttää sitä viemällä autoon. Muutama treeni on kyllä mennyt jo ilman haukun haukkua.

Muutenkin on Moona ollut nyt ihan ihmeen kuulianen treeneissä, jää kiltisti makoilemaan ja on todella rento. Kuuntelee! Olen nyt haastanut sitä ehkä liikakin treeneissä, kun tuntuu nyt työskentelevän yleisesti tosi tosi kunnolla. Sehän on tosi hieno juttu, mutta kaipaisin kyllä sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Röyhkeää komentavaa haukahdusta: "Päästä jo tekemään!"

Ohjattussa tein viime viikolla ruudun läpi haun, ja sitten niin että keskimmäisen ja haettavan välissä yksi kapula. Ei se mennyt lankaan. Kun tehtiin seuraavissa treeneissä normina, niin näin sen oikein miettivän, että ottaa varmasti oikean kapulan. Korvat kuunteli mitä minä sanon, ja katsoi nopeasti keskimmäsitä varmistaakseen että on juoksemassa oikealle. Toisaalta hyvä, muttakun tykkään sen reikäpää asenteesta niin kovin.

Nyt tuntuu että on meidän kehityksessä se kohta, kun olen saanut Moonan työskentelemään mulle. Ei saa haukkua, pitää tehdä töitä. Kyllä se varmaan on hyvä juttu. Mutta jotta se vauhti ja reikäpää asenne ei kärsi, niin pitää keksiä jotain. Hallittua vapautta. Ehkä.

Otin viime treeneissä paljon asioita tarjoamisen kautta. Merkin tarjoamista, ja sitten ympärille kapuloita. Ruudun paikan tarjoamista. Saatiin merkillekin Moona rennosti. Ja ruudun paikka alkoi löytyä tarjoamallakin. Seraamista ilman käskyjä, ja se seurasi paremmin kuin käskyllä, hassua kyllä.

Merkki on ohjatussa iso ongelma. Ihan tyhmä juttu matkalla kapuloille. Nyt oon palkannut kaikki, teki miten teki. Ja asenteessa alkaa näkymään pientä muutosta, hitaasti. Maanantaina oltiin kaksin treenailemassa, joten tietysti helpompaa kun itse vein kapulat. Mutta saatiin lopuksi yksi ihan täydellinen merkki ilman markkeria, vaikka palkkasin taas ne ei nin hyvätkin. Ja noudot otin kerran kummallekin puolelle kaarikävelyllä. Nyt oli oikein hyvä vauhti ja nosto. Pitää muistaa aina palata alkuun välillä, vaikkei liike olisikaan vielä hajalla.

Metskussa oon jo oppinut sen, kun jos treenit on hitusenkaan liian haastavia, ei Moona pian enää ota kapulaa edes suuhun. Syskyllä taisi viimeksi olla tällainen kausi, ja sai repiä hiuksia päästä. Mutta pientä manipulaatiota peliin, niin se ällöys unohtuu. Nykyään reenataan metskua aika lailla näin, niin unohtuu Moonankin yökötys.


Muusiksen kanssa oon ollut kovin laiskana. Tänään edettiin pitkästä aikaa maahanmenon kanssa, ja nyt on saatu käden läppäämisen avulla kaivettua haluttu tekniikka esiin, ja päädytty jo maahankin asti pari kertaa. Noutoa ehkä jossain vaiheessa vois aloittaa, sunnuntaina Muusa pääsi vahingossa käsiksi noutokapulaan, ote ja pito oli hyvät ;) kun Muusa juoksi karkuun kapulan kanssa. Mutta en aio pitää mitään kiirettä, tottis on kuitenkin aika pala kakkua verrattuna tokoon. Siis teknisesti paljon vähemmän opeteltavaa. Välillä tulee kyllä ajatuksiin, että näin opetan tän ja tän toko jutun, mutta sitten muistankin että eipä aiotakaan tokoa edes treenata Muusan kanssa.
Eilen Karo ja Draama tulivat kylään, joten siinä olikin tarpeeksi aktiviteettia Muusalle. Tytöt painivat niin ahkerasti, että Draaman lähdettyä Muusa simahti niille sijoilleen, hyvä että heräsi kun ruokaa tipahti kuppiin, ja yönkin nukkui hyvin. Tosin sätki aika rajusti, taisi nähdä vielä unta Draaman kanssa juoksentelusta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti