tiistai 5. maaliskuuta 2013

PentupentupentupentupentuPeNtu


 Muusa tuli perjantaina, ja on on ollut niin hulinaa ja vilskettä ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne mitään. Kotimatka sujui ongelmitta, hyvä kun sai pienen hereille häkistään. Kotona olikin vastassa Moona, joka vahvasti sitä mieltä, että ällötys pitäisi syödä välipalaksi. Kielsin aikeet, ja sitten Moona ei vahingossakaan katsonut vauvaa kohti, poissa silmistä, poissa olemasta. Muusa tutki uuden kämppänsä rohkeasti, eikä enempiä jännitellyt uutta elämää. Tutusteltiin myös Rasmuun ja Sykkeeseen, jotka luikkivat Muusan lähestyessä vikkelästi karkuun. 
Illalla Muusa olikin sitten väsähtänyt kunnolla, ja nostin sen häkkiin nukkumaan. Puoltoista tuntia se kiljui ja ulvoi täyttä kurkkua, ja päästin sen sitten häkistä pois. Väsytti niin paljon, eikä sillä tuntunut olevan aikomustakaan hiljentyä edes sekunniksi. Moona tuijotti muo sydäntä särkevästi kun eisaanut kiljumisen takia nukuttua. Lattialla sama meno jatkui, ja menin sitten nostamaan sen mun ja Moonan viekkuun sängylle, siihen se sitten onnellisena pötkähti mun tyynyn ja seinän väliin. Ja niin se on nyt nukkunut kaikki yöt, aamulla se piipittää kun haluaa lattialle pisulle, ja sitten taas ilmoittaa kun pitää nostaa takaisin nukkumaan. Niin suloinen <3
Moonakin hyväksyi pikkuisen jo aika nopeasti, ja alkoi haistella ja tutkailla sitä, ja välillä miettii leikkiinkin ryhtymistä, mutta ei ainakaan vielä ole heltynyt.
Alkuun pisut ja kakit meinasi tulla vain häkkiin tai pedille, mutta sunnuntaina sillä napsahti ja tajusi että uloskin voi tehdä tarpeita. Se ottaa selvästi mallia Moonasta, kun Moona kakkii niin Muusa menee viereen kakille :D
Hihnassa ei ole kiva kävellä, mutta pieniä matkoja onnistuu Moonan perässä. Olen sortunut kyllä tässäkin asiassa pitämään sitä lähinnä vapaana, kun kulkee vielä niin nätisti suurimman osan lenkkiä mun jaloissa tai Moona perskarvoissa. Jos Moona menee vapaana niin miettii uskaltaako lähteä niin kauas, Moonakun kulkee siellä n. 30m päässä vähintään. Välillä sitten seurailee Moonaa kuin hai laivaa, välillä tutkiskelee maailmaa mun läheltä.

Sunnuntaina oli nextari päivä, ja Moonan treenit meni aikalailla smalla tavalla kuin kisat viimeksi, eli ohjaajalla on kaikki asiat hukassa, varsinkin esteet ja koira. Yksittäisissä jutuissa kyllä onnistuttiin, kunhan ei ollut niitä liikkuvia osia, heh. Vähän ollaan kyllä nyt ruosteessa.
Muusa nukkui hirmu kiltisti autossa, ja päivätauoilla vietti ajan hallissa moikkailleen ihmisiä ja tutustuen itsekseen halliin. Meni pitkästä pukestakin ihan itsekseen. Leikittiin myös leluilla, ja kuolleeseenkin leluun hyökkäiltiin innokkaasti. Ei kyllä vieras ympäristö Muusaa haitannut. Maanantaina se pääsi hetkeksi lähihallillekin leikkimään, ja harjoittelemaan namikäteen tulemista. Pientä hauskaa puuhastelua. Kotona ollaan aloitettu naksuttimeen ehdollistuminen, ja katsekontakti ennen ruokaa. 
Yksin Muusa jäi reilu puoleksi tunniksi jo lauantaina, kun käytin Moonaa vähän pidemmällä lenkillä yksin. Laiton kameran kuvaamaan Muusaa häkissään, ja 10min kiljui ja raivosi, sitten käpertyi nukkumaan sikeästi. Maanantaina se oli pidempään yksin kun käytiin moonan kanssa osteopaatilla. Moonalla ei ranka joustanut toiseen suuntaan paljon ollenkaan, ja muutakin pientä. Moona on liikkunut pidempään vinossa, ja nyt sillä oli ongelmaa hyppytekniikka sarjassa. Fyssari ei löytänyt vikaa, mutta nyt vika onneksi löytyi, ja saatiin korjattua melkein normaaliksi. Vielä yksi käsittely kolmen viikon päähän :)

Moona teki maanantaina pitkästä aikaa tokoa, seuruu oli ihan ok, kakeissa sattui ja tapahtui, tai sitten ei tapahtunut mitään kun käsky kuului. Näitä on taas tehty kotona paljon, eikä olisi selvästi kantsinut. Mut eiköhän net taas siitä nopsaa palaudu, kun pohja osaaminen on niin hyvää. Lopuksi vielä yksi merkki, pelkkä merkki. Kosketusalustaa ei löytynyt, päätin että palkkaan nyt ekasta oli hyvä tai huono. Mutta mitä, Moona väläytti ihan täydellisen merkin, niin täydellisen kuin merkki voi mulle vain olla. Virittelystä heti kontakti, kovaa mutta rennosti merkille, takapää heitti ilmassa vähän yli vinoon, ja Moona rentona merkillä. Juuri näiden pienien onnistumisten takia tätä on niin mukavaa tehdä. Ongelmien jälkeinen ratkaisu, tai uusi opittu asia. Toko on niin kivaa :)
 

Muusan päänmenoksi olen tulevaisuudelle suunnitellut jo paljonkin asioita, vaikka toinen onkin vielä vauva. Tiedän jo valmiiksi miten aion sille monet asiat opettaa, mitä tehdään samalla tyylillä kuin Moonalle, ja mitä eritavalla. Lajit tulee todennäköisesti olemaan agility, pk-haku, paimennus ja HTM jos aika riittää. Temppuja opetellaan ainakin nyt pienenä.






 
Nyt on sitten kaksi jalkojen lämmittäjää nukkumassa tuolin alla.

Tulevaisuuden paimenkoira :D Kuva englantilaisesta lehdestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti