tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hakuleirillä räyskälässä

Ihan ekana, kiitos Tuija kuvista!! :)

Lauantai aamuna pakattiin Henkan auto täyteen koiria, maastopeittoja, komposti ja muuta tarvittavaa hakuilu kampetta, hyvä että itse mahduttiin kyytiin. Oltiin ajoissa Räyskälässä yhdeksältä. Päivä alkoi teorialla ja aamukahvilla maastossa, jonka jälkeen treenit. Meitä kouluttamassa oli siis Saarelan Leea.
Ihan uutena juttuna tulikin asiaa "näkäreistä", eli näköapujen käytöstä haun kouluttamisessa. Se olikin todella kiva kuulla miten niitä voi käyttää oikeasti hyödyllysisesti, kun Moonan kanssa mulla on vain huonoa kokemuksia haamu jutuista. Tarkoitus olikin, että koira lähtee näköavulla suoraan, ja saa matkalla hajun maalimiehestä, ja menee sen hajun perässä. Maalimiestä ei siis oikeasti löydykkään siitä kohtaa missä näyttäytyy. Paljon ajattelemista tuli myös taallaamisen merkityksestä/merkitsemättömyydestä, ja hajuvanoista. Ylipäätänsä opin taas ymmärtämään paremmin tuulen suuntien merkityksiä. Paljon uutta asiaa, ja hyvää kertausta, todella antoisa leiri, vaikkei Muusan kanssa vielä mitään kummia voi tehdä.

Nenu pystyssä :)
Lauantaina Muusalla oli neljä tuulireagoinita, kaikki löytyi, mutta osin meni vähän hankalaksi kun tuuli pyöri milloin minnekin suuntaan, ja maasto epätasaista ryteikköä. Illalla taas kolme tuulireagointia, ja aika samanlailla meni kuin päivälläkin. Haistaa kyllä hyvin, kun pääsee sille puolelle mistä tuulee :)
Muut tekivät esineitä, ja niitä tehtiin erilaisella tyylillä kuin olen ennen nähnyt. Ensin tallaamattomalla alueella ihminen kohteena, ja taas katsotaan tuulet niin, että koira saa hyvin hajut kun juoksee suoraan. Näin taidetaan joskus tehdä Muusankin kanssa, olen aika vakuuttunut tuon tyylin toimivuudesta.


Moona rassu oli odotellut koko päivän autossa tylsistyneenä, joten tein sen kanssa illalla vähän tokoa. Olin pakannut ohjatunnoudon kapulat ja merkin mukaan, kun koko liike ja palasetkin ihan hajalla monestakin eri syystä johtuen, ja Moona ihan paiseissa aina kun on liikkuroituna kokonainen ohjattu. Kerroin Sirkelle ongelmasta, ja keksikin meille sitten ihan loistavalta tuntuvan ratkaisun! Tässä ollaan oltu kyllä niin umpikujassa. Moona voisi pitää kontaktia koko kapuloiden viennin ajan, ja sitten opetan vain suunnat niin hyvin ettei kapuloiden vientiä tarvii vilkaistakaan. Otettiin pari kertaa niin, että vapautin kesken kapuloiden viennin merkille, ja näin saadaankin sitten sopivaa jännitettä liikkuroinnin ajaksi. Moona meni kovaa ja rentona merkille, ja sai todella riemastuttavat leikit palkaksi, kun olin niin iloinen että se meni merkille. Sitten haetutin vasemman niin että kävin näyttämässä kapulaa, ja samanlailla oikea, mutta siinä on joku lukko, eikä halua sitä hakea, vaikka ihan varmasti osaisikin. Nyt sitten ohjattu treenejä näin, ja merkille menoja liikkurin kanssa vain hyvässä vireessä, jotta paineilut unohtuu kokonaan. Ja tietty niissä suunissa on vähän treenattavaa, jotta olisivat varmat, ja se oikean puolen lukko täytyy saada auki.


Olisko tämä Muusan ihan eka lähetys.
Sunnuntaina virkeänä taas mettään. Muusalle ihan erilainen treeni. Eka ukko niin että meni viuhkana, jottei muusa säikähdä mettässä heiluvaa tyyppiä. Ei ihan tajunnut lähteä mun lähetyksestä, mutta lähti etsimään kun kävelin metsään päin, ja löysi kaarroksien kautta.
Toisella kävi jotain ihme säätöä, ja maalimies oli vahingossa väärässä paikassa näyttäytymisen jälkeen, eikä ollut ihan piilossa vielä, mut Muusalla oli kivaa.
Kolmas meni sitten tosi hyvin, ja Muusalla oli parempi fokus lähteä kun tajusi heilumiset, ja näin että sai hyvin ilmasta hajun suoraan juostessaan, ja sitten kääntyi heti piilolle hajun perässä. Siihen oli kiva lopettaa. Lähetyksissä lähti ekat laukat hyvin, ja sitten kääntyi katsomaan muo, ja jatkoi taas kovaa eteenpäin kun otin pari askelta tueksi. Seuraavan kerran mun pitää muistaa lähteä heti lähetyksen jälkeen kävelemään eteenpäin, jotta kääntyminen jäisi pois.
Muusa sai kehuja hyvästä nenun käytöstä, ja se onkin kyllä jo heti nenu pystyssä haistelemassa, kun pukee autolla liivejä päälle! Vikan treenin jälkeen kävi onnellisena pöllimässä Nakun purutyynyn, hassu.
Hommat hoidettu!
"Tää on kiva, koska pölläsin sen Nakulta!"

Sunnuntaina jäätiin vielä Henkan ja Nakun kanssa ottamaan esineet, ja tokoa/tottista kun muut olivat lähteneet jo koteja kohti.
Monsku pääsi vihdoinkin hommiin, ja sille oli kolmen esineen tallaamaton esineruutu, esineet vietiin takaa, niin ettei jäljestä tullut hajua. Moonakin oli jo autosta otettuna nokka ylhäällä haistelemassa, ennenkuin puhuin mitään esineistä sille, enkä laittanut sille liivejä. Mistä se oikein tiesi? Ja voi sitä intoa kun pääsi etsimään, täysillä sinne minne lähetän, ja nappasi heti hajut kahdesta ekasta esineestä, ja täpöa takaisin, kolmannella lähti hyvin suoraan, mutta kaartoi sitten oikealla, luulen että oli kakkahätä mielessä. Kutsun sitä takaisin, ja matkalla sai hajun vikasta esineestä, löysi sen ja kävi kakalla, ajatteli varmaan, että taas joutuu heti autoon, niin parempi tehdä nyt kun voi :D, ja sitten taas täpöä esine mulle, ja nyt muisti hassusti miten esine luovutetaan tiiviisti edestä, en mä edes itse muistanut miten sen piti luovuttaa esine. Eli kolme pistoa ja kolme esinettä ajassa 2min 15s, ja lopussa palkkaa. Pitihän se kokeilla nyt ekaa kertaa vielä, miten olisi kolme esinettä sujunut ilman palkkaa, mutta eihän se välittänyt niinkuin ajattelinkin. Moona tykkää niin paljon noista etsintä jutuista, ettei palkalla väliä kun pääsee uudestaan hommiin. Ja sillä on sama silmien palo niin haussa kuin esineillä, ja voisinkin kuvitella että ne on sille ihan lemppari juttuja. Vähän siinä meinasi nousta pala kurkkuun, miksi sen pitää olla noin hyvä:( Haussakin se oli/on niin kivalla mallilla, hankaluuksista päästiin yli, ja syksyllä treeni treenin perään kaikki sujui melkeinpä täydellisesti. Ja aina muo sitten treenin jälkeen osaksi harmitti, kun tiesin että olin luovuttamassa sen ampumisen kanssa. Talvella heitinkin sitten lopullisesti kirveen kaivoon, ja rauhassa sulattelin ajatusta, että Moonan haku treenit on treenattu. Ratkaisu tuntui silloin oikealta, ja hyvältä, eikä oikeastaan edes harmittanut, koko haku tuntui silloin talven keskellä niin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt se harmistus ja pettymys sitten leirin jälkeen iski. Mulle tuli kovin ikävä Moonan kanssa haun treenaamista, ja muistin kuinka paljon se siitä nautti, ja kuinka hauskaa meillä oli. Ei se surullisuus tullut siitä, ettei päästä kokeisiin, vaan siitä, että ei enää treenata hakua. Ja multa ei harmi vain onnistu tavoitteeton treenailu, sitten tuntuu ettei millään ole mitään väliä, miten menee, tai mitä treenaa.

Lopuksi otin vähän seuruuta ja ohjatun suuntia myös. Oikealle ei halua lähteä edelleen..
Tänään sama homma treenin aiheena, ja sain hakemaan oikeaa. Edelleen katsoo keskimmäistä, mutta päätyy silti oikealle? Outo. Merkit vajaita, kierrä käsky toimi aika kivasti. Ei paineita. Mutta siis ihan mahtava leiri oli kaiken kaikkiaan, ja onneksi pian pääsee taas leireilemään :)

Tänään Muusa sai tehdä vähän noutoa ja eteenmenon, ja sitten lenkillä esineisiin reagointia. Laitoin kolme polun viereen, niin että saa tuulesta hajun kun kävellään ohi, ja reagoi hyvin hajuihin. Vikalla tajusi itse mennä jo suoraan esineen luokse.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti