torstai 11. huhtikuuta 2013

Mukavaa arkea

©Henriikka Havukunnas

Nyt on pitkästä aikaa ollut jo pidenmpään kovin stressitön fiilis. Kaikki tuntuu sujuvan kohtuullisen mukavasti, eikä suurempia ongelmia ole missään. Olenkin huomannut, että oma yleinen mielentila menee täysin sen mukaan, kuinka treenit kulkee. Nyt on mukavaa vaihtelua nauttia tästä hetkestä, kun kaikki sujuu oikeastaan ihan hyvin. Varmasti pian on taas tiedossa päätä askarruttavia ongelmia, ja ratkaisujen keksimistä. Masentelua kun tuntuu ettei mikään suju.. Töissä varsinkin huomaa selvästi, että työt sujuu hitaammin kun yrittää samalla pohtia esim. jonkin tokoliikkeen treenisuunnitelmaa, tai muuta ongelmaa. Ne ratkaisut kun yleensä löytyykin jossain ihan muualla kun kentällä. Kesken treenin ei ole aikaa miettiä riittävästi ja järkevästi.

Moona on kisannut tokon ylimmässä luokassa nyt yli puoli vuotta, ja vieläkin olen ihan innoissani tokon treenaamisesta. Aiemmin ajattelin, että toko alkaa varmasti maistumaan puulta kun ei ole enää mitään uusia liikkeitä opetettavana ja kasattavana, mutta tämähän tuntuu olevan nyt vaan mukavampaa. Ei ole samaa stressiä kun menee kokeeseen, stressiä että osaahan se nyt ne liikkeet. On vain erilaista pientä hiomista ja parantelua. Taitoa hajottaa ja palastella liikkeitä oikeassa kohtaa, ja silti pitää kokonaisuutta yllä.
Agilitykin tuntuu kulkevan kivasti, ja huomaan että ollaan kehitytty monessakin asiassa. Nyt on oma fiilis kuitenkin vähän kadoksissa. Ei huvittaisi oikeastaan mennä kisaamaankaan, vaikka ennen juuri se kisaaminen on ollut se "juttu". Tarvitsisin enemmän asennetta, enemmän sitä motivaatiota. Joulukuussa sitä oli ihan hirveästi, mutta nyt se on kadonnut jonnekin. Ehkäpä se pian palaa takaisin.

Ja voi että olen niin onnelinen pikku Muusasta. Tuntuu että toisen koiran ottaminen jo nyt oli todella hyvä ratkaisu. Eniten mietin sitä, että miten voisin pitää jostain toisestakin koirasta niinkuin Moonasta, tai mitä jos en pitäisikään siitä koirasta minkä saan, tai entä jos se ei tuntuisikaan omalta? Mutta niin se vain on Muusa valloittanut mun sydämen, vaikka onkin välillä varsinainen "pain in the ass", vai mitenkä sen nyt voisi kauniisti sanoa. Mutta niin se vain on, että pidän siitä nin hyvässä kuin pahassa. Vaikka se kerjätessään haukkuukin todellä ärsyttävällä äänellä, on sillä samalla niin ihastuttavan hullunkurinen ilme.
Ja voi että odotan innolla tottiksen treenaamista sen kanssa. Jännää saada rakentaa vain pelkkä tottis. Siinä ei ole sellaista niin pikkutarkkaa nysväämistä kuin tokossa, joten voipi keskittyä enemmän vain mielentilaan. Eteentulon opettaminen vähän jännittää, kun sen on jo ryssinyt tuon yhden kanssa törmääväksi. Se olikin kuin kohtalo, että sain vaihtaa Moonan noudot sivulle.. Muusan kanssa ei olekaan nyt mitään kiirettä tottiksen kanssa, eikä olla edes sivulle tuloa aloitettu vielä. Eteentuloon olen jo miettinyt kovasti opetus taktiikkaa, jo ennenkuin se syntyi..
Ja voi että kun mulla on nyt motivaatiota treenata hakua taas, kun Muusan myötä on herännyt toivoa päästä kokeisiin asti. Eikä Moonan kanssa haun treenaamisetkaan tunnu enää pätkääkään hukkaan heitetyltä. Nyt on aikalailla selvät sävelet miten Muusan kanssa päästään eteenpäin, ja myös tiedän miltä haluan sen työskentelyn sitten joskus näyttävän. Moonan kanssa treenatessa opin todella paljon, ja nyt siitä paljosta on enemmän kuin hyötyä. Nuo kaksi kun vaikuttaa olevan vielä melko saman tyylisiä otuksia.

Ja kohta tulee kunnolla kevät, ja  alkaa kasvaa ruoho, lampaiden sapuska. Ja sitten päästään todellisen jännän äärelle. Paimennuksesta en tiedä vielä paljoakaan, mutta haluan oppia. Uuden oppiminen on aina mukavaa, ja tässä lajissa sitä opittavaa riittää loputtomasti. Ja Moona tykkää, ja kovasti veikkaan että Muusakin, jos yhtään sukuunsa tulee :)

©Henriikka Havukunnas

2 kommenttia:

  1. Repesin, "pain in the ass"... Ei voisi paremmin enää bradiakaan kuvailla. Kyllä osaa pikkukoirassa olla virtaa. Mutta sitä kai sitä on tilattu. ;)

    VastaaPoista
  2. Niin no joo, onhan sitä tilattu. Pitää siis ehkä muistaa olla iloinen kun ne riekkuu :D

    VastaaPoista