sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Agi SM, juhannuskisat, jne.

Nextari tunnelmia parin viikon takaa: Viikonloppu vierähti mukavasti Turun suunnalla. Agiityfiilis on nyt totaalisesti palannut. Työstin asioita päässä, ja niin mä nyt muistan miksi siitäkin lajista niin paljon tykkään, ja miksi maksan hulluja summia hyvästä koulutuksesta. Ja muistin miksi tykkään Moonasta sellaisena agikoirana kuin se on.
Unohdin kääntymisen ylivaatimiset, ja voi että treenien jälkeen on pitkästä aikaa hyvillä mielin. Pystyn näkemään ne kaikki onnistumiset, kun en jää kiinni hyppyjen tiukkuuden miettimiseen. Pääsin nopeasti joka paikasta liikkeelle, kun jätin Moonan tekemään hypyt itse niinkuin tekee. En tien tukkeeksi jarruttamaan jokaiseen väliin. Ja kyllä nyt niin ymmärrän että ajat nopenee näin, pääsen edelle vedättämään monessa kohtaa kun saan etumatkaa, ja kyllä se koiran jarruttamin ja paikaltaan hyppääminen on hidasta. Ja Moona kuitenkin tulee ohjauksiin ihan hyvin, vaikkei siivekkeitä nuolekaan.

Sm-viikonloppu alkoi meillä pe, kun käytiin juoksemassa aksarata ja ottamassa tuntumaa kisapaikkaan. Moona kulki hienosti, ohjaaja oli väärässä aikaa vähän siellä sun täällä, kakkoshypyltä tuli 5 kiellosta, ohjaaja ei osaa tehdä pakkovalssia. La oli joukkuerata, startattiin finaalissa ilman paineita kun joukkueella oli jo hyl. Jännitti silti ja ohjasin hätäisesti, merkkasin kepit huonosti josta kielto, ja sitten vielä vapautin Monskun keinulta liian aikaiseen. Huono minä. Su yksilörata kaatui omaan ohjausmokaan, ja sitten hyl. Hyviä pätkiä kuiteskin, ja meni paljon rennommin kuin joukkuekisa.
Mukavat ekat sm-karkelot, ja iloinen sain olla Moonan tekemisestä, vaikka itse en osannutkaan :)
Kittos joukkueradan kuvaamisesta Virpi!


Nyt oltiin juhannuskisoissa, ja meni kyllä ihan luokattoman huonosti.Yksi ehjä rata neljästä, ja kaikki hyllyjä. Oma kisafiilis oli kyllä melkolailla kateissa. Yritetään nyt päästä edes treenaamaan paljon, kun jokatapauksessa lähdetään sinne karsintoihin. Vaikkei kyllä noiden kisojen jälkeen ainakaan tunnu siltä, että sinne kuuluttaisiin.

Toko on sujunut taas paremmin yhteenoton jälkeen, ja aivot on taas mukana. Ainoa mikä tökkii jälleen, on merkki, aarrgh. Ja kokonaisuutta olis pitänyt treenata enemmän, joten sm:iin ei ole kyllä mitään odotuksia pärjäämisestä. Mutta tuurilla voi toki onnistuakin, toivottavasti vaan asenne olisi hyvä. Moonakun ei niin tuosta kuumasta tykkää. Siksi oonkin ajatellut treenaamiset niin, et sm:ien jälkeen tauko, ja sitten syksyllä aloitetaan oikeasti treenaamaan vähän järjestelmällisemmin taas, jotta oltais karsinnoissa sitten paremmassa kisakunnossa :)

Ja Muusis kasvaa kovaa kyytiä. On jo melkeinpä Moonan korkuinen. Vähän aikaa sitten se vielä pöhisi jokaiselle asialle, mutta nyt tuntuu järkevöityvän onneksi. Totteleekin jopa välillä, ja sen kanssa tuntuu jo ihan erilaiselta treenata kuin hetki sitten. Tottis on oikein hyvällä mallilla, eteenmenot menee jo täydeltä matkalta lelulle suoraan ja täysillä ilman flänkkejä, ja noudossa on hirmuisesti vauhtia. Siitä tulee kyllä niin magee. Sivulle tulo alkaa hiljalleen hahmottua, ja seuruun alkeis alkeita on otettu. Treenattiin juhannuskisojen hälinässä, ja tyyppi keskittyi ihan täysiä. Muusa oli pikkaisena kovin häiriöherkkä, mutta eipä ole enää.

Aksaa ollaan tehty ihan omalla pihakentällä, ja siinäkin on edistystä tapahtunut. Hakee jo välillä pimeitäkin putkia, ja lelunkin saattaa onnistua jättämään valmiiksi maahan palkaksi ilman varasteluja. Siivekkeen kiertämisiä, ja putki hyppy suoraa. Ei siis mitään kovin kummoista, mutta edes jotain. Jos tottistreeneissä Muusa on vähän kuumis ja saattaa jopa puraista muo komentaen, niin asilityssa tekee hitaammin ja miettii. Ei ole siis ihan vielä syttynyt touhuun. Mutta hyvä että miettii, eiköhän ne ajat vielä tule, kun se vaan menee reikäpäänä..





perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tahtojen taistoa


Toko. Ei ole aina niin helppoa, miltä tuntuu. Ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun tännekin kirjoitin kuinka Moona tuntuu tekevän hyvin töitä. Niin siinä sitten kävi, että ote pääsi lipumaan mun sormista. Sorruin varmaan liian helppoihin treeneihin, ja hain paljon onnistumista. Virheisiin en ole muutamaan viikkoon tarttunut kerrasta ja työstänyt asiaa nopeasti kuntoon, sen sijasta asenne on ollut "kyllä se siitä korjaantuu kun niitä onnistumisia tulee", tämä ei toiminut.

No suurimmiksi ongelmiksi on muutamana viime viikkona noussut ohjattu ja ruutu. Ohjatussa oli alkuun jähmimis ongelma merkille, ja nyt pidempään jo ollut kuuntelemattomuus. Juoksee suoraan keskikapulalle, tai jopa toiseen suuntaan mihin näytän. Uudella yrityksella osaakin, ja joo, kyllähän se ihan oikeasti ne suunnat osaa. Se mitä se ei osaa, on ne leveämmät kaaret oikealle kapulalle, mut oikean kapulan sen kyllä pitäisi osata tuoda, tai ainakin on osannut. Ruutu, ongelmaa ollut liian aikaisessa pysähtymisessä. Viime viikolla tein haaste ruudun, matkalla oli noutokapuloita ja leluja, sekä ruudun etuosassa sattumalta säilyketölkin kansi. Moona onnistui heti ekalla, meni keskittyneemmin, mutta reippaasti ruudun takalaitaan. Nyt sitten on ihan tavallisessa helpossa treenissä mennyt ihan miten sattuu ruutuun. Viimeisessä parissa treenissä on haukahtanut kerran todella ison haukun, ajattelin etten ala tappelemaan pienistä.. Mikään ei ole edistynyt mihinkään tässä muutamaan viikkoon, ohjattua on eniten treenattu, ja se on vaan mennyt huonommaksi. Paitsi merkki on tullut hyväksi, suuntia se ei kuuntele yhtään.

Tänään olin suunnitellut mukavat pikku treenit, ja yritin oikein varmistaa onnistumisen mahdollisuudet. Ohjatussa ensin kaarikävelyllä, meni hyvin. Sitten normina ja mitään ei osaa, säntää keskikapulalle, lähellä olevalle merkille, toiseen suuntaan mihin näytän. Jee jee, kivaa on. Zetassa ei istunut, ja oli alkanut pikkuhiljaa ottamaan Moona päähän, joten ajattelin sitten vaatia sen istumaan, ei onnistunut vaatiminen. Vein sen autoon. Otin vielä ohjattua ja ruutua. Ja hermo meni sen verran että karjaisin kun se vaan korvattona meni ja teki miten sattuu. Moona otti hirveät paineet, ja mulla kyllä savu nousi korvista, vaikka yritinkin pysyä rauhallisena. Moona karkasi monta kertaa autolle, eikä antanut kiinni tai tullut mun luokse. Sylissä vein sen takaisin kentälle, silti alkuun otti vain turbo vaihteen päälle ja teki itse miten halusi ja lopuksi ohjatussa se ei lopulta lähtenyt merkiltä mihinkään, eikä varsinkaan sinne minne pyysin. Ainoastaan keskikapulalle taas, tai muualle merkille.
Hetken levon jälkeen annoin sen purkaa painetta leikkimällä, ja sitten uudelleen hommiin. Tein ensin ruutua ja ohjattua. Johan alkoi sujumaan. Moona alkoi tehdä taas mun kanssa hommia, ja sain sen siihen tilaan ettei halua tehdä virheitä, vaan yrittää parhaansa. Ja tuon kaiken jälkeenkin teki melko hyviä merkkejä, ja iloisesti. Se istumis virhe jäi enemmän päälle, ja sitä olikin vähän turha jankata siinä kun tapahtui, kun sellaista se ei yleensä tee, ja seuraavaan treeniin olisi sen unohtanut jo. Mutta toisaalta joskus hyvä katsella niitä virheitäkin silmästä silmään, ja sitten päästä niiden yli. Nyt on varmaan keskustelut käyty vähäksi aikaa, ja jatketaan treenejä korkeammalla vaatimustasolla, ettei pääse taas tuohon "minä teen itse" tilaan.

Muusiksen kanssa tein pari viiden minuutin pätkää, ja hyvin meni. Nyt liikkeestä maahan toimi jo nopeasti, eikä apuja. Istuminen on nyt jotenkin honkkelo, joku kasvuvaihe. Nouto ja eteenmenot hyvät, vaikeutin sen verran etten pitänyt kiinni kun annoin käskyn, ja sen piti odottaa hetki. Hieno pieni peeku. Mun pitäis vaan opettaa nyt uusia tekniikka juttuja sille, on ihan jäänyt. Sivulle tuloa aloiteltiin käsiavulla, tuntuu ettei ikinä opi. Tarjoaa kyllä ilman käden liikuttamista, mutta suu kiinni kädessä, eikä onnistu jos käsi piilossa tai ilman nameja. Tyhmää houkutella, aloitan nyt taas naksuttelemaan sille aktiivisemmin, niin osaisi ehkä sitten oivaltaa itse paremmin.

Moonalle tuli viimeinen nolla, joten SM-kisat seuraavaksi. Mun motivaatio on jo vähän noussut, ja huomenna lähdössä hyvällä mielellä nextariin. Päätin lopettaa käännösten ajattelemisen, ja nyt keskityn vaan täysillä menemiseen. Turhaa tehdä agista tokomaista pilkun viilausta, siitähän se motivaatio on mulla alkanut menemään. Kaikessa Moonan tekemisessä aina löytyi jotakin vikaa, voisi käänty tässäkin vielä tiukemmin, niistoissa hypätä pienemmin jne. jne.. Juha otti sitten yhdessä treenissä aikaa kun katsoi mun touhua jarruttelemisen kanssa, ja nopeampaahan se meni laajempia kaaria, kuin niitä natsi kokoamisia, jotka ei tule Moonalta luonnostaan.


Muusa on hakuillut ahkerasti, ja suurimmaksi osaksi on mennyt hyvin. Kerrasta tajusi jäljestyksen, kun löysi maalimiehen vahingossa jäljen avulla, pöh. Ja sitten olikin seuraavassa näkäri treenissä mahdoton ylittää tallauksia. Ollaan nyt tehty näkäreitä tallaamattomalla, ja hajuhakuja tallatulla alueella. Ongelmaa on myös jos näkee maalimiehen kaukaa, silloin ei halua mennä, hajuhaussa siis tämä ongelma, jos maalimiehet eivät osaa mennä piiloon. Sisääntulot ollaan aloitettu, ja mun arvo on selvästi noussut. Annan sille myös namuja jos kulkee nätisti mukana, lähetyksen se alkaa ymmärtää myös  :)

Kiitos Tuija hienoista hakukuvista!