perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tahtojen taistoa


Toko. Ei ole aina niin helppoa, miltä tuntuu. Ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun tännekin kirjoitin kuinka Moona tuntuu tekevän hyvin töitä. Niin siinä sitten kävi, että ote pääsi lipumaan mun sormista. Sorruin varmaan liian helppoihin treeneihin, ja hain paljon onnistumista. Virheisiin en ole muutamaan viikkoon tarttunut kerrasta ja työstänyt asiaa nopeasti kuntoon, sen sijasta asenne on ollut "kyllä se siitä korjaantuu kun niitä onnistumisia tulee", tämä ei toiminut.

No suurimmiksi ongelmiksi on muutamana viime viikkona noussut ohjattu ja ruutu. Ohjatussa oli alkuun jähmimis ongelma merkille, ja nyt pidempään jo ollut kuuntelemattomuus. Juoksee suoraan keskikapulalle, tai jopa toiseen suuntaan mihin näytän. Uudella yrityksella osaakin, ja joo, kyllähän se ihan oikeasti ne suunnat osaa. Se mitä se ei osaa, on ne leveämmät kaaret oikealle kapulalle, mut oikean kapulan sen kyllä pitäisi osata tuoda, tai ainakin on osannut. Ruutu, ongelmaa ollut liian aikaisessa pysähtymisessä. Viime viikolla tein haaste ruudun, matkalla oli noutokapuloita ja leluja, sekä ruudun etuosassa sattumalta säilyketölkin kansi. Moona onnistui heti ekalla, meni keskittyneemmin, mutta reippaasti ruudun takalaitaan. Nyt sitten on ihan tavallisessa helpossa treenissä mennyt ihan miten sattuu ruutuun. Viimeisessä parissa treenissä on haukahtanut kerran todella ison haukun, ajattelin etten ala tappelemaan pienistä.. Mikään ei ole edistynyt mihinkään tässä muutamaan viikkoon, ohjattua on eniten treenattu, ja se on vaan mennyt huonommaksi. Paitsi merkki on tullut hyväksi, suuntia se ei kuuntele yhtään.

Tänään olin suunnitellut mukavat pikku treenit, ja yritin oikein varmistaa onnistumisen mahdollisuudet. Ohjatussa ensin kaarikävelyllä, meni hyvin. Sitten normina ja mitään ei osaa, säntää keskikapulalle, lähellä olevalle merkille, toiseen suuntaan mihin näytän. Jee jee, kivaa on. Zetassa ei istunut, ja oli alkanut pikkuhiljaa ottamaan Moona päähän, joten ajattelin sitten vaatia sen istumaan, ei onnistunut vaatiminen. Vein sen autoon. Otin vielä ohjattua ja ruutua. Ja hermo meni sen verran että karjaisin kun se vaan korvattona meni ja teki miten sattuu. Moona otti hirveät paineet, ja mulla kyllä savu nousi korvista, vaikka yritinkin pysyä rauhallisena. Moona karkasi monta kertaa autolle, eikä antanut kiinni tai tullut mun luokse. Sylissä vein sen takaisin kentälle, silti alkuun otti vain turbo vaihteen päälle ja teki itse miten halusi ja lopuksi ohjatussa se ei lopulta lähtenyt merkiltä mihinkään, eikä varsinkaan sinne minne pyysin. Ainoastaan keskikapulalle taas, tai muualle merkille.
Hetken levon jälkeen annoin sen purkaa painetta leikkimällä, ja sitten uudelleen hommiin. Tein ensin ruutua ja ohjattua. Johan alkoi sujumaan. Moona alkoi tehdä taas mun kanssa hommia, ja sain sen siihen tilaan ettei halua tehdä virheitä, vaan yrittää parhaansa. Ja tuon kaiken jälkeenkin teki melko hyviä merkkejä, ja iloisesti. Se istumis virhe jäi enemmän päälle, ja sitä olikin vähän turha jankata siinä kun tapahtui, kun sellaista se ei yleensä tee, ja seuraavaan treeniin olisi sen unohtanut jo. Mutta toisaalta joskus hyvä katsella niitä virheitäkin silmästä silmään, ja sitten päästä niiden yli. Nyt on varmaan keskustelut käyty vähäksi aikaa, ja jatketaan treenejä korkeammalla vaatimustasolla, ettei pääse taas tuohon "minä teen itse" tilaan.

Muusiksen kanssa tein pari viiden minuutin pätkää, ja hyvin meni. Nyt liikkeestä maahan toimi jo nopeasti, eikä apuja. Istuminen on nyt jotenkin honkkelo, joku kasvuvaihe. Nouto ja eteenmenot hyvät, vaikeutin sen verran etten pitänyt kiinni kun annoin käskyn, ja sen piti odottaa hetki. Hieno pieni peeku. Mun pitäis vaan opettaa nyt uusia tekniikka juttuja sille, on ihan jäänyt. Sivulle tuloa aloiteltiin käsiavulla, tuntuu ettei ikinä opi. Tarjoaa kyllä ilman käden liikuttamista, mutta suu kiinni kädessä, eikä onnistu jos käsi piilossa tai ilman nameja. Tyhmää houkutella, aloitan nyt taas naksuttelemaan sille aktiivisemmin, niin osaisi ehkä sitten oivaltaa itse paremmin.

Moonalle tuli viimeinen nolla, joten SM-kisat seuraavaksi. Mun motivaatio on jo vähän noussut, ja huomenna lähdössä hyvällä mielellä nextariin. Päätin lopettaa käännösten ajattelemisen, ja nyt keskityn vaan täysillä menemiseen. Turhaa tehdä agista tokomaista pilkun viilausta, siitähän se motivaatio on mulla alkanut menemään. Kaikessa Moonan tekemisessä aina löytyi jotakin vikaa, voisi käänty tässäkin vielä tiukemmin, niistoissa hypätä pienemmin jne. jne.. Juha otti sitten yhdessä treenissä aikaa kun katsoi mun touhua jarruttelemisen kanssa, ja nopeampaahan se meni laajempia kaaria, kuin niitä natsi kokoamisia, jotka ei tule Moonalta luonnostaan.


Muusa on hakuillut ahkerasti, ja suurimmaksi osaksi on mennyt hyvin. Kerrasta tajusi jäljestyksen, kun löysi maalimiehen vahingossa jäljen avulla, pöh. Ja sitten olikin seuraavassa näkäri treenissä mahdoton ylittää tallauksia. Ollaan nyt tehty näkäreitä tallaamattomalla, ja hajuhakuja tallatulla alueella. Ongelmaa on myös jos näkee maalimiehen kaukaa, silloin ei halua mennä, hajuhaussa siis tämä ongelma, jos maalimiehet eivät osaa mennä piiloon. Sisääntulot ollaan aloitettu, ja mun arvo on selvästi noussut. Annan sille myös namuja jos kulkee nätisti mukana, lähetyksen se alkaa ymmärtää myös  :)

Kiitos Tuija hienoista hakukuvista!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti