maanantai 23. syyskuuta 2013

Villi ja vapaa sielu


Muusa on nyt 8.5kk ikäinen kakara, ei mikään ihan pentu enää. Nyt siitä jo näkee hyvin, millainen se oikein on, ja mitä ominaisuuksia siinä päällimmäisenä on. Ajattelin nyt sitten vähän kirjoittaa mitä ollaan tehty jne. näin kerta rysäyksellä, kun blogi on jäänyt jo aikoja sitten jälkeen. Kaiken kaikkiaan Muusa tuntuu olevan hyvin mun käteen sopiva koira. Sillä on kovin voimakas oma tahto, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin hyväntahtoinen höpönassu. Se on sopivan kova, ei ole oikeastaan vielä paineistunut mistään, eikä todellakaan ota itseensä vaikka joutuisi huomauttamaan kovemminkin, mutta toisaalta on kuitenkin hyvin koulutettavissa, eli tietynlaista pehmeyttäkin löytyy. Hermot on myös hyvät, ja Muusa on paljon enemmän sellainen onoff koira kuin Moona. On ihan hillitty ja rauhallisen oloinen, mutta sitten tekeekin täysillä ja täpäkästi samantein jotain. Se on vähän hassua, kun Moonan kanssa on tottunut, että tuntee ja näkee kun se puhkuu energiaa. Moona onkin tietyllä tavalla "hullumpi" kuin Muusa. Kummatkin ovat hyviä juuri sellaisinaan kuin ovat, vaikka tykkäänkin vertailla. Usein asioilla on monia puolia :)

Ulkonäkö ja varsinkin rakenne ovat mulle tärkeitä asioita koirassa, ja Muusa täyttää nämä oikeastaan ihan täysin. Se on lyhyt kroppainen ja hyvin kulmautunut, sekä sopivan kevyt rakenne. Sopiva määrä karvaa, ihanan siro pää ja isohkot pystyt korvat. olen myös jo kauan toivonut saavani koiran, jolla on kapea valkoinen piirto ja valkoinen kuonon kärki. Ja ihanat kellertävä silmät. Rakenne on myös vähän omaan silmään vinttarimainen. Niin kaunis ja kompakti koira, kuin vain voi olla.

Haasteitakin on ollut, on, ja varmasti tulee olemaankin. Muusa on hirmu villi, varmasti paljon villimpi kuin Moona pentuna oli. Se riehuu, rällää, leikkii, murisee, ärisee, haukkuu, varastelee tavaroita, hyppii pöydille jne.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kyllä se uskookin, hetkeksi. Kuitenkin ollaan vieläkin siinä tilanteessa, että valtaosan ajasta kotona Muusa viettää häkissä. Siellä se lepää ja nukkuu ihan rauhassa. Alkuun sillä oli peitto, vesikuppi, luita ja leluja siellä, mutta hyvin nopeasti piti kaikki takavarikoida. Viimeisenä oli jäljellä peitto, ja senkin kanssa veti vielä rumbaa häkin päästä päähän. Nyt on kuitenkin välillä osoittanut pieniä merkkejä normaalisti kättäytymisestä vapaanakin, mutta vahtimista se kaipaa vielä jatkuvasti. Yksin kotona ollessaan on häkin raoistakin saanut tuhottua sen verran asioita, ettei uskoisikaan. Mm. kenkiä, ja kun häkki oli liian lähellä seinää, tuli siihenkin reikä. Nyt olen jättänyt sille lelukorin häkin ulkopuolelle, ja jotenkin se aina onnistuu onkimaan ne lelut häkin sisään, varmaankin pitkillä tassuillaan saa kaapattua. Normielämän puuttuminen on myös ruokkinut tuota häkkielämää, olen niin harvoin kotona, että aika häkistä pois on niin pieni, että Muusa ei todellakaan sitä aio käyttää lepäämiseen.
Sisäsiisteys on myös Muusalle jotenkin epäluontaista, sitä ei yhtään vaivaa tehdä sisälle jos tarve vaatii. Saattaa myös tehdä tarpeet hyvin häkkiinsä, ja tyytyväisenä maata niiden päällä vaikka muuallakin olisi tilaa. Hitaasti on kuiten edistynyt tässä, ja nyt enää (!) harvoin tekee sisälle. Mutta ulos ei osaa pyytää vieläkään, vaikka pihalle pääsisi suoraan ovesta.

Luoksetulossa on ollut ongelmaa myös, mutta nälällä ja nameilla on sitä saatu nyt kuriin. Muusa tottelee kun haluaa, ja tietää hyötyvänsä siitä. Sillä on oma ilmeensä sille hetkelle, kun laskee hyötyjä ja haittoja yhteen. Muusa on ollut siinä mielessä haastavampi kuin Moona, että sillä tuntuu olevan laumaviettiä todella vähän. Jos sen jättää yksin ulos kun ei halua tulla sisään, niin se ei vähät välitä siitä että on yksin. Ei se edes huomaa sitä. Jos ollaan menossa tutulle uimapaikalle, tai vaihtoehtoisesti se haistaa potentiaalisen uimapaikan, se saattaa karata sinne jo satoja metrejä ennen. Ei sitä huoleta tuleeko muut vai ei. Nyt sitten tietenkin ennakoin ja pidän sen remmissä. Kerran hukutin sen paimennuspellolla, kun se pääsi huomaamattani livahtamaan etsimään lampaita, ja löysin sen sitten tyytyväisenä monen sadan metrin päästä lampaita tuijottelemasta aidan takaa. Ihan tyytyväisenä. Todella itsenäinen tapaus. Tykkää se kuitenkin rapsuista ja sylittelystä, ja on sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan.
Lelujen tuominen mulle on ollut myös kovin hankalaa, ja samoin sitten kaiken muunkin tuominen. Varastettujen tavaroiden kanssa vilahtaa varsinkin kovin nopeasti karkuun. Näitä toimintoja on kuitenkin suht helppo treenin avulla muuttaa :)

Muusan kanssa on tullut treenattua nyt paljon, ja kolme lajia tuntuu olevan sille ihan riittävästi nyt. Voihan sitä tulevaisuudessa sitten miettiä jos ottaa jotakin lisää ohjelmistoon. Ainakin EK kiinnostaisi, ja ollaankin jo jäljestystä kokeiltu muutaman kerran kesän aikana.

Muusan lemppari laji on paimennus. Voimakkaimpana tarjoaa flänkkäämistä, mutta kyllä se ajokin sieltä löytyy hyvin. Muusa on tosi nopea ja intensiivinen, ja rohkeuttakin löytyy. Eipä sen kanssa paljoa ole vielä tehty, mutta vaikuttaa lupaavalta ainakin tähän asti.

Eniten ollaan nyt keskitytty hakuun ja sen eri osa-alueisiin, eli myös tottis ja esineet olleet ohjelmistossa etsinnän lisäksi mukana.
Haussa ollaan nyt aika hyvässä pisteessä. Treenit on sujuneet välillä liiankin hyvin ja mutkattomasti, joten aika rivakkaan ollaan edetty, ja nyt viimeiset kaksi treeniä ei ole ihan niin helposti menneetkään. Otetaan siis askel taaksepäin, ja helpotetaan treenejä hieman. Muusan itsenäisyys on ollut valttia haussa, ja sillä on sitkeyttä etsiä ja uskallusta irrota itsenäisesti etsimään. Olen harjoitellut pienestä asti todella paljon sisääntuloja, sekä palkannut sitä itse niistä reilusti, ja muutenkin aina namut mukana jos joutuu uusimaan pistoa tai pyytämään sen luo jos ei ole löytynyt. Nyt on aika hyvin mun kanssa töitä tekemässä, eikä enää pelota etten saisi sitä vinon lähetyksen jälkeen takaisin kutsusta, tai pistoilta nätisti luo. Nyt tuntuu olevan hetki jolloin voisin jättää omaa osuutta vähemmälle, ja antaa Muusan keskittyä vain pitämään kivaa maalimiesten kanssa, sehän se tärkein juttu on loppujen lopuksi, ja hallinta sitten tulee perässä, tärkeänä toki sekin. Valmiita ollaan tehty nyt kolme kertaa, on lähenyt hyvin, mutta tahtoo oikoa eteenpäin rataa, jolloin ei löydäkään, ei hyvä. On sitten edennyt aluetta ja tullut kovaa takaisin jonkun ajan päästä. Ei siis ikinä olla otettu kääntymistä radalla, mutta on vahvasti oppinut että tulen edestäpäin rataa piilolle, ja piilolta poistuessa ollaan ihan aina tehty laatikko. Nyt siis keskitytään suoriin ja syviin pistoihin. Ajattelin seuraaviin treeneihin norjalaista sekametsää, ja sitä seuraavaan 1 ja 2 maalimiehistä äänet ja autoon muiden treenien ajaksi. Pikkuhiljaista apujen häivyttämistä. Muusasta tulee rullakoira, ja ilmaisua voisi alkaa pian harjoitella kentällä, kun nyt osaa tuoda jo tavaroita mulle. Rullan voisi myös laittaa hakuun jo kaulaan, kun ensin testaan vaan lenkillä miten siihen reagoi.
Esineitä ollaan nyt tehty haju haulla, ja hyvin on pääosin mennyt. Nyt palauttaakin sen jo mulle asti käteen, alkuun löi jarrut kiinni muutamaa metriä ennen :D Mutta siis motivaatiota on, ja saa hyvin hajut esineistä, ja lähtee suoraan hakemaan niitä. Toistoja ja toistoja vaan lisää.

Tottis on Muusasta super kivaa myös, ja sen kanssa on kivaa tehdä. Se oppii nopeasti, kuin itsestään, ja mielentila on loistava. Sain sille jotenkin puoli vahingossa tehtyä sellaisen seuruun, kun olen unelmissani kuvitellut. Nostelee tassuja kuin kilpahevonen, ja käyttää takaosaa itsestään hyvin. Häntä on tötteröllä, ja ilme iloinen. Näykkimis murina ongelma on ollut ainoa, ja se meni kun yhdessä treenissä sille nätisti asiasta huomautin. Nouto on vauhdikas kumpaankin suuntaan, ja useimmiten nostokin on siisti. Ei hyöki kapulaan, vaan päällimmäisenä mielessä on palkka. Luovutusta on vasta lähdetty rakentamaan, ja luontaisesti jää kapulan kanssa liian kauas, ei halua tuoda mulle, vaikka tulee täysiä palkan toivossa. Oon nyt iltaruoka treeneissä saanut tulemaan luoksetulon ja noudon suoraan laukasta tiiviiseen eteentuloon, wau. Luoketulon vauhti on täsysiä, maassa pysyy mutta lonkallaan. Tätä ja paikkamakuuta muutenkin pitäisi nyt alkaa treenata, mutkun tylsää.. Eteenmenopalkan muistaa hyvin vaikka välissä treenaisi noutoa, ja menee suoraan ja täysii. Jääviä maahan ja istu on tehty nyt sisällä lähinnä, ja edistyy hiljalleen. Seisominen pitäisi jaksaa aloittaa, muttakun tuntuu niin vaikealta, miten mä sen sille nyt opetan. Kiertämistä voisi sille nyt opettaa ja sen kautta treenata noutoa ja eteentuloa. Puukapulan pitoa pitäis tehdä. Ja hyppyä vois aloittaa vaihteluksi. Kyllä sitä hommaa riittäisi. Laukauksiin Muusa ei toistaiseksi ole juuri reagoinut, seuraamisen aikana saattaa pudottaa kontaktin ja katsoa mistä se ääni nyt oikein tuli, mutta se nyt on kuin mikä tahansa uusi häiriö. Ollaan myös kävelty ihan ampujan vieressä lenkkeily tyyliin, eikä silloin Muusa edes noteeraa paukkua mitenkään.

Sitten kaiken lisäksi vielä aksa. Tätä on ollut vähiten motivaatiota treenata, niin mulla kuin Muusallakin. Mutta nyt ollaan aloitettu oikeasti treenaamaan, ja Muusasta on agikoira nyt oikeastikin tulossa. Nyt on alkanut tulemaan myös vauhtia kun ollaan treenattu. Aiemmin vain lönkötteli mietteliäänä, ja mullakaan kun ei sitä motivaatiota ollut, niin huomasin oikein itsekin kuinka erilaisesti ja värittömästi sitä palkkailin ja sen kanssa leikin, kuin tottiksessa. Jouduin sitten ostamaan Muusalle paikan Juhan koulutukseen viime lauantaiksi, mihin olin Moonan kanssa menossa myös, kun kaverin koira oli saikulla. Se lisäsi onneksi vähän pakkoa mennä treenaamaan ja tekemään hommasta vähän hauskempaa. Onneksi mentiinkin sitten sinne koulutukseen, niin sai jonkun muunkin mielipidettä asiaan. Pohjustin sitten Juhalle, ettei Muusa oikein osaa mitään eikä sillä ole oikein motivaatiotakaan tarpeeksi. Mutta se olikin sitten oppinut asioita taas kuin itsekseen viime treenistä, aivot raksuttaa näköjään levossakin. Siinäkin eroaa paljon Moonasta, jonka kanssa hinkataan asiat siinä hetkessä kun treenataan, ja se oppii ne sitten siinä hetkessä tai ei opi. No mutta Juhan treeneissä tehtiin sitten ihan samaa rataa kuin muidenkin kanssa, tai kaksi 8 esteen pätkää siitä. Palkattiin aina ensin lyhyt pätkä, ja sitten lisättiin lisää ja opetettiin rengaskin siinä sivussa. Tehtiin jaakotus, valssi, puolivalssi, persjättö, ja pakkovalssi ainakin ratapätkillä, ei ongelmaa. Muusa meni ihan reippaasti ja innokkaasti, luki hyvin jo rataa. Sillä ei ole sitä draivia vaan vielä, mutta Juha sanoi ettei mun siitä tarvitse huolehtia. Muusassa on viettiä kyllä hyvin, ja se vaan on sen tyyppinen koira, että ajattelee kovin paljon, ja sitten keskittyy niin täydellisesti, ettei siinä samassa voi kiihkeästi painaa menemään. Varmuuden kautta tulee vauhti, ja onkin nyt hyvä kun voin sille helposti opettaa kaikki ohjaukset ja irtoamisen. Ei onnistuisi heti kiihkeän ja täysiä menevän koiran kanssa niin helposti. Ja kyllä mä nyt uskonkin että se vauhti sieltä tulee, kun miettii kuitenkin että tottiksessa tekee niin täysillä ja vietikkäästi. Yleensä se kun on toisin päin. Jaakko on Moonan nextareissa aina sanonut, että mulle sopisi niin paljon paremmin mieleltään rauhallisempi ja keskittyvämpi koira kuin Moona, joka on tämän vastakohta. Moona sopisi kuulemma hyvin sellaiselle mieleltään rauhalliselle "zen" ohjaajalle, kuten Jaakko :D Moonan kanssa kun kummatkin hösötetään ja intoa ja vauhtia on välillä enemmän kuin sitä keskittymistä. Ehkä sitten Muusan kanssa enemmän täydennetään aksassa toisiamme.
Eilen käytiin aksailemassa sporttiksellakin Muusan kanssa, niin sai taas hyvää kokemusta vieraasta hallista. tehtiin putkirata treeniä jossa myös haltuunottoja. Sitä pitäis nyt treenata muutenkin, kun ei muissakaan jutuissa tykkää tulla lähelle. Hyvä treeni, ja Muusa meni jo välistä kovaakin vauhtia, ja kivaa oli :) Oli myös kivaa nähdä sisko Bessiä, ja saamaahan noissa ja muissa sisaruksissa on paljon.
Kontaktit tulee olemaan nyt juoksarit, ja se on kyllä hyvä valinta. Muo ei yhtään kiinnostanut opettaa taas 2on2offia, ja juoksukontaktin treenaaminen on kivaa, uutta ja mielenkiintoista. Alkuun vähän mietitytti miten se muka voi tajuta asian, mutta kyllä ne aivot vaan siinäkin hommassa raksuttaa. Rutiineissa oli alkuun vähän hakemista, mikä on jättipalkka, mikä peruspalkka jne. Ensin sai askerrella lankun, ja nyt kaivaa puomin alastulon lopun maahan. Viimetreenissä lankku noin 30cm maasta, tehtiin vain 5 toistoa kun takana oli jo ne Juhan aksat. Neljä super osumaa ja yksi tavallinen. Tein 3 valssin kautta omalla juoksu häiriöllä, ja nyt jopa kiihdytti alastulon aikana kun huomasi että sai laukat kohdilleen. Muutenkin olen huomannut selvästi että välillä muuttaa laukkapituuksia saadakseen osuman. Tietää jo hyvin mistä JP tulee. Tämä on kyllä mielenkiintoinen projekti, pian saa ruveta rakentelemaan varmaan omia puomi virityksiä, kun saa lankkua vaan ensin vähän nostettua näin. Mitähän ongelmia onkaan vielä tulossa. Mutta jos monet muutkin tähän pystyy, niin kyllä mekin aiotaan onnistua!

Muusa on kyllä kiva koira, jolla paljon hyviä ominaisuuksia moneen eri lajiin. Lempparipalkka on pallo, ja syttyykin eniten ehkäpä saalistamis leikeistä. Taistelee myös hyvin, ja palkkautuu siitä esim seuruussa taas paremmin, mutta taistelun eteen on saanut tehdä enemmän työtä ja vahvistusta. Moonalla on taas toistepäin taistelu vahvempi, ja syttyy sitä enemmän mitä enemmän sitä haastaa, ja pallo sopii palkkana esim. paikkamakuuseen. 
Toivottavasti olisivat sisarusten kanssa myös terveitä, koska haluaisin kovasti sitten joskus kauan ajan päästä Muusasta pennun.

Pitäis saada nyt jotakin videota tännekin kaikesta mitä nyt ollaan tehty. Harmi vain kamera hajosi kauan sitten, enkä vieläkään oo saanut hommattua uutta, tai vois kai sintää vanhaa yrittää korjaajalle viedä. Ehtisi juuri mennä ohi takuun 1v, ja maksoi muistaakseni 500e, pikkusen ärsyttää. Mut tajusin et saanpa kännykän videota tänne, vaikkei laadukasta olekaan. Alla pikkupätkä Muusan seuraamista silloin kun oli vielä kesä ja lämmin, eikä Muusa tehnyt vielä käännöksiäkään..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti