tiistai 15. lokakuuta 2013

Muussen treenaa

Nyt Moonan ollessa poissa pelistä, on Muusa päässyt tekemään kahden edestä hommia. Lajivalikoima alkaa Muusallakin olla aika laaja, ja se on melkoisen hurja informaation määrä mitä Muusan pääkoppaan olen asentamassa. Nyt olen alkanut taas miettimään, että milloin tulee raja vastaan. Kuinka paljon tietoa koira voi omaksua missäkin ajassa. Milloin tietoa tulee liikaa, ja oppiminen hidastuu? Kuinka paljon lepoa tarvitaan? Tähän asti ei ole ollut ongelmia motivaatiossa tai oppimisessa, mutta milloin raja tulee vastaan?

Muusa on nyt 9kk, ja osaa jo vaikka mitä. Alle puolvuotisena varoin treenaamasta liikaa, ja tehtiin vain pohjia ja oppimisen oppimista tottista ajatellen. Hakua treenattiin eniten, ja se oli kyllä hyväkin siinä iässä. Paimennusta pääsi aina välillä kokeilemaan ja lampaita fiilistelemään, varsinainen koulutus alkaa vasta päälle vuotisena. Siinä ole pennulle sopivasti, mutta ei mielestäni liikaa.

Nyt Muusa alkaa olla jo kuin aikuinen, mutta on kuitenkin vielä pentu, mitä ei oikein tule ajatelleeksi. Nyt se oppii ja omaksuu asiat hirmuisella vauhdilla, joten kuin huomaamatta ollaan harjoiteltu järkyttävä määrä asioita. On tottis, esineet, haku, agility(+kontaktit), paimennus ja toko.
Jotain tehdään enemmän, ja jotain vähemmän, mutta silti oletus on, että se edistyisi jokaisessa asiassa mitä treenataan, vaikka treenit olisikin osaltaan harvemmin. Kaikkea ei ehdi joka päivä ja montaa kertaa viikossa, ja silti Muusa kyllä tuntuu menevän kaikessa eteenpäin ja vauhdilla. Ihan hengästyttää tuo oppimistahti.

Viime päivien ohjelmat
pe: juoksareita, tottista, sisätokoa
la: juoksareita, sisätokoa
su: ilmaisutreeni, tottista, agilitya
ma: paimennus, juoksareita, sisätokoa
ti: agilitya, tokoa, sisätokoa

Siinäpä sitä on ollut tekemistä, ja kunnon lenkkeilyt lisäksi. Yleensä ei ihan noin paljon treenata, mutta nyt näin. Onpa ollut ihan mukavaa, kun on nyt käytännössä ollut vain yksi koira. Lenkeillä on kätevästi harjoiteltu haun sisääntuloja eri kulmista, ja mukana kulkemista ilman kontaktia. Huomenna vois vaikka tekaista esineruudunkin lenkin varrelle. Olisi se vaan kätevää jos vain yksi koira olisi, mutta ehdottomasti tarvitsen kyllä kaksi, ja onpa noista myös tuplasti iloa. Ja toisillensakin ovat seurana. Muusalla menee jo hermo, kun ei Moona nyt voi leikkiä sen kanssa.

Mutta Muusa on kyllä ollut niin ihana nyt, siitä mun kai piti tänne blogiinkin raportoida. Nyt alkaa hiljalleen löytyä sellainen yhteinen sävel, tai ainakin alku. Ajoittain ollaan enemmän alettu olemaan tiimi, ja ymmäretään toisiamme paremmin ja paremmin. Meillä on kivaa yhdessä. Tietynlainen taitekohta siis.
Tykkään tuosta koirasta kyllä kuin hullu puurosta, aina vain enemmän ja enemmän, mitä paremmin opin sitä tuntemaan, ja sen ajatuksia lukemaan.

Ja vielä viimeisistä treeneistä jotakin ylös.

Tottis: Alkaa osaamaan jo aika hyvin kaiken mitä on treenattu. Palasia olen alkanut yhdistelemään. Muusa on väläytellyt jo pari upeaa noutoa kokonaisena, ja täydestä vauhdista hienoa jarruttamista eteentuloon. Eteenmenoon irtoaa täysiiii, ja seuraaminenkin onnistuu välillä ennen. Jäävit osaa olohuoneen matolla.. Seuraaminen on ollut teknisesti nyt ihan hyvää, ja intoa ei puutu.

Toko: Ei pitänyt tätä edes tehdä, mutta.. Miksi ei? Tottis alkaa olla jo aika hyvällä mallilla tuon ikäiseksi, ja tajusin ettei siinä moneksi vuodeksi tekemistä riitä ilman Muusan tylsistymistä, ja kun sen kanssa on niin kivaa treenata.. Voi olla että tämä on vain väliaikaista Moonan saikun ajan, mutta ehkä ei. Nyt tuntuu kivalta opettaa sille asioita, rauhassa ja omankin oppimisen vuoksi tätä nyt tehdään. Aloitettiin ruudusta, lelulle juoksemisia mun paikasta riippumatta, kosketusalustalla paikkaa. Kaukojumppaa sisällä. M-I yritän saada pomppaavaa tyyliä. M-S-M on ollut kamalan hankala. Seinän vieressä alkaa jalat pysymään edes vähän paikallaan. Se on vielä niin honkkelo ettei hallitse kroppaansa. Haluaisin sille saada nyt hahmotuksen muutenkin seisomisesta.

Paimennus: Käytiin pitkästä aikaa lampailla. Oli hyvin samanlainen kuin viimeksi. On ruvennut flänkkäämään tiukasti, ja ajossa tulee kovin lähelle lampaita. Siinä on sitten itsellä tekemistä kun yrittää pitää oman puolen jottei lampaat juokse yli, jolloin Muusa lähtee flänkkäämään jottei lampaat karkaa, kun ajoa yritän sen kanssa kuitenkin päästä ottamaan mahdollisimman monta pätkää, kun se itse mielellään flänkkäilisi lähinnä. Aluksi yksi lammas pääsi karkuun aitauksesta, ja Muusapa sitten reagoi ennen kuin itse ehdin edes ajatella, ja palautti hyvin lampaan takaisin aitaukseen. Tasapainottaa hyvin mulle, ja voi vitsit miten hienosti otti lampaat aidan vierestä ja nurkasta. Oikein puski lampaiden välistä jotta sai ne mulle, ja varsinkin sinne nurkkaan piti oikein tunkea jotta klimppi irtoaisi sieltä, wau. Enpä olisi uskonut, että Muusa moiseen pystyykään, mutta taas ehti hoitaa hommat ennenkuin itse ehdin miettiä mitä tekee... On se ennenkin nurkasta niitä ottanut, mutta niissä tilanteissa on lampaat lähteneet jo aiemmin tulemaan kevyesti ilman tunkemista.

Agility: Opetin sille pussin, pituuden, muurin ja renkaan jotenkin, eipä montaa toistoa tarvinnu. Hakee nyt hyvin putkia, ja kyllä hyppyjäkin. Vauhti tuntuu olevan kasvussa, hiljalleen. Mutta onpa kyllä hassua, kun sitä voi melkeinpä ohjata kuin aikuista osaavaa koiraa, vaikka treenikertoja takana muutama. Se lukee rataa ja voi lähetellä sitä ja jättää itse suorittamaan esteitäkin aikas hyvin. Takaakiertoonkin lähtee monen metrin päästä, vaikkei sitä olla koskaan opeteltu, häh? Haltuunkin tulee lähes tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka radanlukukin on hyvä. Mä olen niin hämmästynyt, miten tää on edes mahdollista? Kai se vaan analysoi ja ajattelee koko ajan, oppii kuin itsekseen. Ei kai tässä enää kannata edes treenata.

Juoksukontaktit: Niin mukavaa että ryhdyttiin tähän. Hullujen hommaa, mutta hullut on parhaita! :) Alla videoita treeneistä, jos ketään kiinnostaa kun koira juoksee puomin alastuloa pitkin.. Mutta hyvä että juoksee myös, eikä aina loikkaa. Kyllä tästä vielä jotakin tulee joskus, uskoisin mä.
Video1
Video2
Video3

Ja Moona, voi Moonaa. Viikko levossa, ressukka. On pitänyt laittaa se kiinni sängyn jalkaan, ei ymmärrä enää olevansa puolikuntoinen. Tein vähän temppuja sen kanssa, etutassujen nostoja, toivottavasti ei kainalolihakset revähtäneet, sen verran korkealle ja räväkästi nousi tassut. Ruoka ei oikein maistu niinkuin yleensä, ei kai tule nälkä kun ei mitään tee. Viikko vielä tikkien poistoon, sitten saa kai jo vähän vapaammin olla. Josko pian pääsisi jo jotain seuraamisia edes tekemään. Ilmoitin myös messariin sen HTM:iin, pitäis ohjelmaa tehdä siihenkin. Aikaa on vielä onneksi, mutta samana viikonloppuna olis myös toko koe meillä, toivottavasti. Ihan hyvä kyllä että saa nyt totaalisen pitkän tekemättömyys loman, sitten on kiva taas aloittaa kaikki treeni. Tuntuu että olisi ikuisuus kun Moonan kanssa on jotain tehnyt, oikeasti on 8 päivää mennyt vasta..







tiistai 8. lokakuuta 2013

Ei niin kiva päivä

Pitkän odottamisen jälkeen tämäkin päivä koitti, ja oli aika Moonan steriloinnille. Todella pitkään olen tätä miettinyt, ja lopulta leikkaukseen päädyin todella pitkän harkinnan jälkeen. Ikävää oli laittaa Moona moiseen operaatioon, mutta nyt se on tehty. Ei auta enää katua. Aika näyttää oliko kannattavaa vai ei.
Moona meni todella iloisena vastaanotolle, vaikka viimeksikin nukutettiin hampaan poistoon. Taas sama kohtalo, ja nyt lähtikin vähän enemmän tavaraa, ja oli selvästi kipuisampi herätessään. Meinasin purskahtaa itkuun kun oli niin surkeana, mutta onneksi sain hillittyä itseni. Tikkien poistoon en enää usko sen menevän rentona ja iloisena, saas nähdä. Kotona on nyt vain maannut, ja ulos olen sen kantanut. Kerran on käynyt pakosta pissalla, mutta ei oikein pysty kävelemään kuin muutaman askeleen, pää maata laahaten. Olen sitä rapsutellut ja silitellyt, sekä yritin myös rohkaisevasti sanoa, että kyllä se siitä, ja kauluri on ihan hieno. Vastaukseksi säälittävä ilme vaihtui haista v***u ilmeeseen. Voi Moona. Ja voi tätä syyllisyyden tunnetta.


Odotellessa Moonaa leikkauksesta käytiin Muusan kanssa kaksisteen kävelemässä. Tuntuipa hassulle. Tajusin, ettei Muusa ole varmaan koskaan käynyt lenkillä ilman Moonaa. Varmaan ihan hyvä nyt sen kanssa kaksisteen lenkkeillä tässä välissä. Harjoiteltiin kovaa läheltä menevien autojen ohittamista nätisti, ja luoksetuloja. Hyvin on alkanut kuuntelemaan kyllä, korvat on saapuneet jälkitoimituksena Muusallekin. Löydettiin kivoja betoni pyörylöitä pellon reunasta, ja mieleeni tuli mennä kohottamaan Muusan itseluottamusta kiipeilemällä ja tutkimalla yhdessä. Muusa päätti kuitenkin mennä jo edeltä loikkimaan noiden päälle ja tutkimaan sisustoja, mä vaan napsin siinä Muusan poseeratessa parit kuvat sivusta kun pääisn perästä paikalle. Olipa taas mukavaa yhdessä kokeilemista ja uskaltamista, not. "Minä menen minne tykkään, siistii!" Onneksi oli kuitenkin myös niin, että: "Kato mamma, mä menin nyt tänne!" Muusa näki myös hevosen ekaa kertaa. Heppa oli kovin utelias Muusaa kohtaan, ja niin Muusakin heppaa, vaikka heppa olikin vähän arveluttava Muusan silmissä. Tätä päästiin sitten katselemaan ja ihmettelemään yhdessä.




Ilta onkin mennyt tylsästi kotona makoillessa. Äsken Muusa ei löytänyt ilmeisesti mitään mielekkäämpää tekemistä, kun huomasin sen jäystämässä Moonan päässä olevaa kauluria ihan innoissaan. Moonan ruokaillessa se myös mallasi sitä omaan päähänsä mietteliäänä. Haluaisi kaikesta päätellen oman kaulurin ihan tasapuolisuuden nimissä? Muusis piristää päivää :)


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Arvokasta oppia

Onpa ollut taas viikonloppu, menossa siellä täällä ja tuolla.

Perjantaina päivällä tuli Hyytiäisen Mari hoitamaan koirat vähän parempaan kuntoon. Viime viikolla Moona ei suostunut seuraamaan, ja Muusa ei juossut. Jotakin vikaa arvelin siis noissa olevan, ja oikeassahan sitä taas oli. Onneksi saatiin aika vielä viime hetkessä ennen Moonan sterkkaa.
Ensin Muusa, ja oli Marin mukaan ottanut osumaa useampaankin paikkaan. Pahimpana niska, josta yksi nikama tuntui munkin näppeihin olevan melkoisen pahasti pois paikaltaan, ja siihen olikin kasvanut uutta luutakin päälle. En edes jaksa luetella mitä muuta vikaa koirasta löytyi, vikaa kun oli niin paljon. Muusa kun on sellainen täystuho, vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Tilannenopeus ei ole Muusalle ihan tuttu käsite tässä iässä. Mennään täysii vaan koko ajan, ja varsan jaloilla sitten törmäillään ja kaatuillaan jatkuvasti. Loikitaan ja pompitaan, pudotaan selälleen maahan. Syöksytään leluun leuka edellä, ja heitetään kuperkeikkaa. Hurjaa katseltavaa, mutta ei sitä pumpulissakaan voi pitää. Sillä mä siinä agilityssa ajattelinkin, että tuleeko siitä mitään tämän kanssa, kun siellä mentiin niiin raauhassa ja keskittyen vakavissaan. Tulkitsin ettei Muusaa nappaa agility, kun muuten se on niin vauhdikas tapaus.

Moonastakin löytyi vikaa, ihanaa, vihdoin siitä löytyi jotakin. Talvella revähtymän jälkeen ei ole hypännyt metristä, eikä hyppytekniikka sarjoja. Sitä pitkään stressasin ja hoidatin, ei vikaa, vika korvien välissä, jne. Sivuutin sitten monien murheiden jälkeen asian, ei sen tarvitse noita tehdä, jos ei pysty. Mutta kyllä se huolestuttaa, ja itse tiesin että vikaa on jossain oltava, ei se huvikseen noita jätä tekemättä, kun ennen ovat olleet helppoja asioita. Lisäksi Moona on ajan myötä alkanut liikkumaan kuin vanha koira, kaikki elastisuus poissa. Ja nyt sieltä sitten löytyikin pahoja lukkoja jaloista, ja jousitusta palauteltiin. Vitsit mikä helpotus, vika on löytynyt.

Nyt täyslepäämisen jälkeen oli tänään vuorossa Sirken tokopäivä. Molemmat koirat oli mukana.

Moonan kanssa katsottiin ensin tunnaria. Ongelmana on ollut vauhti palautuksessa, sen jälkeen kun rouskimista on saanut pois. Otettiin ensin kokonaisena, ja liekö patoutunut energia sai aikaan vanhanlaisen suorituksen. Eli vauhtia oli kumpaankin suuntaan, mutta pitkästä aikaa rouski, yh. Ei palkkaa tästä. Sitten ruvettiin miettimään sitä pitämistä korkeammassakin vireessä. Olen nyt vain treenannut sitä matalassa vireessä, joten ihmekös on yhdistänyt hyvään pitoon tämän vireen, ja sitten luovutus sen takia hidas. Otettiin pitoa kierrolla, rousk rousk. Sitten siinä tajusin, että pitojakin Moonalla on kaksi, etuhampaissa kun pitää varovasti, taaempana kun on rouskiminen lähellä. Nyt siis kriteeriksi etuhampaissa pito, otettiin kierroilla, ja tuli myös hyviä. Sitten ylipitkällä matkalla tunnari niin, että Sirke oli muistuttamassa kapuloilla pito sanalla. Oli ottanut nätisti, ja toi myös tosi nätisti ja hyvä vauhti kun matka niin pitkä. Vihdoinkin tuntuu, että tunnariongelmaan löytyi ratkaisu. Selvä kriteeri, ja ymmärrys miksi toimii mitenkin.
Tokassa setissä luoksetulo. Moonan luoksari on mennyt pilalle, alamäki alkoi siitä revähtymästä, jolloin hinkutettiin kipeänä luoksaria, kun tyhmä minä en tajunnut kipeyttä. Epävarmuus johti sitten aijaukseen. Sirke keksi tämän aijauksen, ja kyllä, se on todella järkeenkäypä syy. Epävarmuus on aiemminkin aiheuttanut Moonalla aijaus ongelmaa, ja sitten oon sitä ruokkinut palkkaustavoilla. Palkkaus alkaa huolimattomasti ennen vapautusta. Lisäksi pysäytykset vinot, kun palkkaan kierrättämällä aina samalta puolelta. Mutta kyllä, olen onnistunut pilaamaan Moonan luoksetulon, joka ei edes ollut mitenkään huono. Nyt on. Tulee hitaammin, ei rentona, pysähtyy pehmeästi, aijaa muhun. Otettiin kierroista stoppeja, laukkaa eri tavoin, pysähtyy paljon paremmin. Tätä ongelmaa ei ihan ratkaistakaan kuin naps vain, mutta tärkeintä on, että vika on huomattu, myönnetty, ymmärretty ja mietitty ratkaisua. Paljon nyt suoria palkka pa:sta, selkeä palkkaus. Yritetään hakea rentoutta. Mietittiin ettei nostattaminen ja kiihdyttäminen auta, lisää vain jännitettä, eikä itse ongelma katoa mihinkään. Voi voi. Mutta tämänpä takia toko on tokoa, ja niiin muukaavaa, lalalaa.. Ei pidä liian helppoa olla, sitten olisi ihan tylsää.

Sitten Muusa.Kuriton kakara. Possu.Kivoja nimiä sai tänään.
Ensin seuruu. Ah niin ihana seuruu. Ei tänään. Pudottiin veitsen terältä, ja kovaa. Paketti hajosi, ja Muusa näytti hasardia seuruuta, jossa näkyi vain hyvä vire. Liikaa saalisviettiä, missä laumavietti, kääk. Ja sivulle tulossa napsi taas. Sainpa neuvoja, miten pistää pakettiin sitä, oikeasti. Nyt on vain menty hyvällä onnella ja tuntumalla. Nyt aletaan treenaamaan asiaa, ja puuttumaan napsimiseen. Ongelmat ei katoa välttelemällä niitä. Muusalle sopii paremmin pidempi rauhallinen huomautus, poskesta kiinni, ja rauhallinen totinen kielto. Kiihtyy vain nopeasta sanomisesta lisää. Pohdittiinkin paljon minkälainen Muusa on, ja mitä siitä mahdollisesti voisi tulla. Nyt näyttää siltä, että muuttuisi hullummaksi koko ajan, ja pitää alkaa pääsemään sen päänsisään jo pikkuhiljaa, ja saamaan siihen kontrollia. Paljon ajatuksia herätti.
Tokalla kierroksella katsottiin eteentuloa ja luoksetuloa, sekä noutoa. Eteentulo jumppaa PALJON. Vinosta tulemiset, pitkältä matkalta kättä apuna matkalla, ja sitten pois ennenkuin tulee. Tuli paristi aika kivanlaisesti jo, on kuitenkin tämäkin vasta muotoutumassa.
Noutoon kanssa palautus jumppaa, ja mulle huomiota miten palkkaan, mistä palkkaan, milloin palkkaan. Peruskauraa, jonka tekemisen lomassa unohtaa. Muusa sai viel harjoitella käy siihen käskyäkin lopuksi, ja lopulta rauhoittui tosi kivasti. Pitäisi muistaa tätäkin tehdä, ennenkuin tulee pahemmat ongelmat. Mutta hyvä siitä Muusiksesta tulee vielä, ainakaan intoa eikä vauhtia tule puuttumaan ;)

Mutta olipa kyllä hyödyllinen päivä, ajatuksia, ongelmien ratkomista.

Viimeviikolla oli myös Ninan toko, ja sieltäkin Moonan kanssa saatiin ajatuksia ja ideoita. Kaukoihin takan olevan kohteen kiertäminen niin pääsisi palkkaamaan lelulla nopeammin, tämä nyt jalostunut pyörimiseksi ennen palkkaa, siitä leluun. On alkanut ylös hyppy onnistumaan häiriössäkin. Muutettiin myös Moonan mieltä häiriöistä, kun nyt on passivoitunut niistä. Tosi hyvä että Nina puuttui tähän, ja skel on nyt näiden kanssa päästy eteenpäin.
Ruutuun haettiin myös terävämpää lähtöä merkiltä, ja merkille meno nopeutui siinä samassa. Tätä ajatusta pitää vielä miettiä. Ja miten paikan käy kun välillä on lelua ruudun takana. Pitäisi päästä treenaamaan enemmän tätä, sitten näkee.

Tokopäivästä suunnattiin suoraan vielä esineitä treenaamaan Muusan kera. Vieraat esineet. Ensin kahdesta haju. Eka oli puun päällä, tajusi hyvin. Ei halunnut palauttaa käteen. Toinen hyvin, vauhtipalkkasin. Kolmannesta hain hajun, lähetin muttei lähtenyt, olin ihan kummastunut. Aina se on lähtenyt kun lähettää, vaikkei olis hajuakaan. Uusia yrityksiä, ei lähde. Sitten kävi kakalla, ja toimituksen jälkeen vilahti ilman lähetystä hakemaan esineen, nyt toi käteen asti. Hönö, ei malta tehdä hätiä kun tietää pääsevänsä treenamaan..
Sieltä sitten suoraan hallille aksaa ohjaamaan, olipa mukavaa sekin. :)

Eilen olin katsomassa paimennuksen sm:iä, mielenkiintoista, ja treeni-intoa kasvattavaa. Mutta Moona ei enää ehdi treenata ennen leikkausta, ja otinkin sille jo viimeksi hyvän mielen treenin, että jäisi mulle ja Moonalle kiva olo ennen pitkää taukoa. Ensin ehdotonta kuuntelemista ja mulle rauhallista käskytystä ja mielentilaa, sitten järjestin vielä Moonalle vapaampaa tekemistä päästämällä lampaat karkuun pienemmästä aitauksesta, ja annoin sen vapaasti hakea ne takaisin, ja annoin vapaasti sen pitää lampaita ilman käskyjä. Muusan kanssa vois mennä vielä ennen talvea vähän kokeilemaan milä tuntuu. Se vaan on niin tosissaan ja vikkelänä, että ohjaajaa ihan hirvittää vauhti ja kontrollin puute. Pieni suuri Muusa :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Häkittämisestä

http://maahispoppoo.blogspot.fi/

Enpä taas ajatellut nokkaani pidemmälle, mitä tänne nettiin kaikkien tuntemattomien tietoon tulee kirjoitettuakaan. Suurimmaksi osaksi kun blogin harvat lukijat on vähintäänkin tuttuja, ei sitä tule varottua mitä sanoo, ja miten itseään ilmaisee. Olen miettinyt kyllä salasana suojaakin, mutta päätynyt jo silloin siihen, että tänne mahdollisimman realistisesti kirjoitan mitä mieli tekee, kun pysyn kuitenkin omissa koirissa ja omissa asioissa, niin ei pitäisi kenelläkään olla mitään valitettavaa, mutta..

Tosiaan aiemmassa tekstissä kirjoitin vähän harhaanjohtavasti Muusan häkissä olosta. Kirjoitin että se valtaosan elämästään viettää häkissä, kun ei ilman valvontaa ihan oman turvallisuuden vuoksikaan voi sitä vapaana asunnossa pitää. Todellisuus menee kuitenkin niin, että yksinoloaikaa ei sille ihan hirveästi kerry, kun olen vain osa-aikaisesti nyt töissä. (Esim. tällä viikolla en ollut töissä ollenkaan. Ja kun puhuin siitä normaalielämän puuttumisesta, niin tarkoitin sillä ihan sitä, kun valta osan muusta ajasta ollaan koirien kanssa treenaamassa jotakin, tai jos ei treenaamassa niin lenkkeilemässä. Esim. paimennus ja haku on sen luontoinen harrastus, että treenatessa menee koko ilta. Silloin Muusa on auton häkissä muun kuin treeeniajan, jota ei ole laissa ilmeisesti kielletty. Myönnän että yöt se on myös häkissä viettänyt, kun nukun melkoisen sikeästi, mutta nyt kun on alkanut rauhoittua, niin ei ole öisin tarvinnut sitä enää häkkiin laittaa nukkumaan. Ja muutenkin tämä häkki ratkaisu on väliaikainen, ja aikuisena voidaan siitä melko varmasti luopua ihan kokonaan.

Ja jottei tästä nyt tule enempää, niin sisäsiisteyteen en todellakaan mitenkään fanaattisesti suhtaudu. Pisuja ja kakkeja siivotaan ihan iloisen positiivisella mielellä niin lattialta kuin häkistäkin. (Tai enää ei ole tarvinnut ollenkaan..)

Ja kyllä Muusa pääsee ulos ihan niin paljon kuin haluaa, ja kerran päivässä vaihtelevalle lenkille vapaana metsään toteuttamaan itseään. (Taajaman ulkopuolelle, välittömästi kytkettävissäkin nykyään ;) Ja vilkkaana aktiivisena koirana pääsee myös väsyttämään itseään aivotyöllä enemmän kuin riittävästi. Ja jottei tähän pennun liikaan treenaamiseen nyt puututa, niin selvennän että saa myös lepopäiviä, ja koiran mukaan mennään.

Muusa ei ole mulle myöskään väline / sählymaila, vaan ihan myös rakastettu lemmikki, jonka hyvinvoinnista yritän huolehtia parhaani mukaan. Ja sanoisin kyllä, että se koiraksi elää erittäin onnellista elämää. Ja ei, en pidä Muusaa liian villinä / vilkkaana koirana minulle.

Mikä siinä on, kun varsinkin täällä netissä pitäisi hypettää ja hehkuttaa, että kaikki menee aina niin he**etin hienosti ja helposti. Ja muutakin tekopyhää ja huomion hakemista. Hohhoijakkaa.

Tässä sitä eläinsuojelu viranomaista odotellessa..