sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Arvokasta oppia

Onpa ollut taas viikonloppu, menossa siellä täällä ja tuolla.

Perjantaina päivällä tuli Hyytiäisen Mari hoitamaan koirat vähän parempaan kuntoon. Viime viikolla Moona ei suostunut seuraamaan, ja Muusa ei juossut. Jotakin vikaa arvelin siis noissa olevan, ja oikeassahan sitä taas oli. Onneksi saatiin aika vielä viime hetkessä ennen Moonan sterkkaa.
Ensin Muusa, ja oli Marin mukaan ottanut osumaa useampaankin paikkaan. Pahimpana niska, josta yksi nikama tuntui munkin näppeihin olevan melkoisen pahasti pois paikaltaan, ja siihen olikin kasvanut uutta luutakin päälle. En edes jaksa luetella mitä muuta vikaa koirasta löytyi, vikaa kun oli niin paljon. Muusa kun on sellainen täystuho, vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Tilannenopeus ei ole Muusalle ihan tuttu käsite tässä iässä. Mennään täysii vaan koko ajan, ja varsan jaloilla sitten törmäillään ja kaatuillaan jatkuvasti. Loikitaan ja pompitaan, pudotaan selälleen maahan. Syöksytään leluun leuka edellä, ja heitetään kuperkeikkaa. Hurjaa katseltavaa, mutta ei sitä pumpulissakaan voi pitää. Sillä mä siinä agilityssa ajattelinkin, että tuleeko siitä mitään tämän kanssa, kun siellä mentiin niiin raauhassa ja keskittyen vakavissaan. Tulkitsin ettei Muusaa nappaa agility, kun muuten se on niin vauhdikas tapaus.

Moonastakin löytyi vikaa, ihanaa, vihdoin siitä löytyi jotakin. Talvella revähtymän jälkeen ei ole hypännyt metristä, eikä hyppytekniikka sarjoja. Sitä pitkään stressasin ja hoidatin, ei vikaa, vika korvien välissä, jne. Sivuutin sitten monien murheiden jälkeen asian, ei sen tarvitse noita tehdä, jos ei pysty. Mutta kyllä se huolestuttaa, ja itse tiesin että vikaa on jossain oltava, ei se huvikseen noita jätä tekemättä, kun ennen ovat olleet helppoja asioita. Lisäksi Moona on ajan myötä alkanut liikkumaan kuin vanha koira, kaikki elastisuus poissa. Ja nyt sieltä sitten löytyikin pahoja lukkoja jaloista, ja jousitusta palauteltiin. Vitsit mikä helpotus, vika on löytynyt.

Nyt täyslepäämisen jälkeen oli tänään vuorossa Sirken tokopäivä. Molemmat koirat oli mukana.

Moonan kanssa katsottiin ensin tunnaria. Ongelmana on ollut vauhti palautuksessa, sen jälkeen kun rouskimista on saanut pois. Otettiin ensin kokonaisena, ja liekö patoutunut energia sai aikaan vanhanlaisen suorituksen. Eli vauhtia oli kumpaankin suuntaan, mutta pitkästä aikaa rouski, yh. Ei palkkaa tästä. Sitten ruvettiin miettimään sitä pitämistä korkeammassakin vireessä. Olen nyt vain treenannut sitä matalassa vireessä, joten ihmekös on yhdistänyt hyvään pitoon tämän vireen, ja sitten luovutus sen takia hidas. Otettiin pitoa kierrolla, rousk rousk. Sitten siinä tajusin, että pitojakin Moonalla on kaksi, etuhampaissa kun pitää varovasti, taaempana kun on rouskiminen lähellä. Nyt siis kriteeriksi etuhampaissa pito, otettiin kierroilla, ja tuli myös hyviä. Sitten ylipitkällä matkalla tunnari niin, että Sirke oli muistuttamassa kapuloilla pito sanalla. Oli ottanut nätisti, ja toi myös tosi nätisti ja hyvä vauhti kun matka niin pitkä. Vihdoinkin tuntuu, että tunnariongelmaan löytyi ratkaisu. Selvä kriteeri, ja ymmärrys miksi toimii mitenkin.
Tokassa setissä luoksetulo. Moonan luoksari on mennyt pilalle, alamäki alkoi siitä revähtymästä, jolloin hinkutettiin kipeänä luoksaria, kun tyhmä minä en tajunnut kipeyttä. Epävarmuus johti sitten aijaukseen. Sirke keksi tämän aijauksen, ja kyllä, se on todella järkeenkäypä syy. Epävarmuus on aiemminkin aiheuttanut Moonalla aijaus ongelmaa, ja sitten oon sitä ruokkinut palkkaustavoilla. Palkkaus alkaa huolimattomasti ennen vapautusta. Lisäksi pysäytykset vinot, kun palkkaan kierrättämällä aina samalta puolelta. Mutta kyllä, olen onnistunut pilaamaan Moonan luoksetulon, joka ei edes ollut mitenkään huono. Nyt on. Tulee hitaammin, ei rentona, pysähtyy pehmeästi, aijaa muhun. Otettiin kierroista stoppeja, laukkaa eri tavoin, pysähtyy paljon paremmin. Tätä ongelmaa ei ihan ratkaistakaan kuin naps vain, mutta tärkeintä on, että vika on huomattu, myönnetty, ymmärretty ja mietitty ratkaisua. Paljon nyt suoria palkka pa:sta, selkeä palkkaus. Yritetään hakea rentoutta. Mietittiin ettei nostattaminen ja kiihdyttäminen auta, lisää vain jännitettä, eikä itse ongelma katoa mihinkään. Voi voi. Mutta tämänpä takia toko on tokoa, ja niiin muukaavaa, lalalaa.. Ei pidä liian helppoa olla, sitten olisi ihan tylsää.

Sitten Muusa.Kuriton kakara. Possu.Kivoja nimiä sai tänään.
Ensin seuruu. Ah niin ihana seuruu. Ei tänään. Pudottiin veitsen terältä, ja kovaa. Paketti hajosi, ja Muusa näytti hasardia seuruuta, jossa näkyi vain hyvä vire. Liikaa saalisviettiä, missä laumavietti, kääk. Ja sivulle tulossa napsi taas. Sainpa neuvoja, miten pistää pakettiin sitä, oikeasti. Nyt on vain menty hyvällä onnella ja tuntumalla. Nyt aletaan treenaamaan asiaa, ja puuttumaan napsimiseen. Ongelmat ei katoa välttelemällä niitä. Muusalle sopii paremmin pidempi rauhallinen huomautus, poskesta kiinni, ja rauhallinen totinen kielto. Kiihtyy vain nopeasta sanomisesta lisää. Pohdittiinkin paljon minkälainen Muusa on, ja mitä siitä mahdollisesti voisi tulla. Nyt näyttää siltä, että muuttuisi hullummaksi koko ajan, ja pitää alkaa pääsemään sen päänsisään jo pikkuhiljaa, ja saamaan siihen kontrollia. Paljon ajatuksia herätti.
Tokalla kierroksella katsottiin eteentuloa ja luoksetuloa, sekä noutoa. Eteentulo jumppaa PALJON. Vinosta tulemiset, pitkältä matkalta kättä apuna matkalla, ja sitten pois ennenkuin tulee. Tuli paristi aika kivanlaisesti jo, on kuitenkin tämäkin vasta muotoutumassa.
Noutoon kanssa palautus jumppaa, ja mulle huomiota miten palkkaan, mistä palkkaan, milloin palkkaan. Peruskauraa, jonka tekemisen lomassa unohtaa. Muusa sai viel harjoitella käy siihen käskyäkin lopuksi, ja lopulta rauhoittui tosi kivasti. Pitäisi muistaa tätäkin tehdä, ennenkuin tulee pahemmat ongelmat. Mutta hyvä siitä Muusiksesta tulee vielä, ainakaan intoa eikä vauhtia tule puuttumaan ;)

Mutta olipa kyllä hyödyllinen päivä, ajatuksia, ongelmien ratkomista.

Viimeviikolla oli myös Ninan toko, ja sieltäkin Moonan kanssa saatiin ajatuksia ja ideoita. Kaukoihin takan olevan kohteen kiertäminen niin pääsisi palkkaamaan lelulla nopeammin, tämä nyt jalostunut pyörimiseksi ennen palkkaa, siitä leluun. On alkanut ylös hyppy onnistumaan häiriössäkin. Muutettiin myös Moonan mieltä häiriöistä, kun nyt on passivoitunut niistä. Tosi hyvä että Nina puuttui tähän, ja skel on nyt näiden kanssa päästy eteenpäin.
Ruutuun haettiin myös terävämpää lähtöä merkiltä, ja merkille meno nopeutui siinä samassa. Tätä ajatusta pitää vielä miettiä. Ja miten paikan käy kun välillä on lelua ruudun takana. Pitäisi päästä treenaamaan enemmän tätä, sitten näkee.

Tokopäivästä suunnattiin suoraan vielä esineitä treenaamaan Muusan kera. Vieraat esineet. Ensin kahdesta haju. Eka oli puun päällä, tajusi hyvin. Ei halunnut palauttaa käteen. Toinen hyvin, vauhtipalkkasin. Kolmannesta hain hajun, lähetin muttei lähtenyt, olin ihan kummastunut. Aina se on lähtenyt kun lähettää, vaikkei olis hajuakaan. Uusia yrityksiä, ei lähde. Sitten kävi kakalla, ja toimituksen jälkeen vilahti ilman lähetystä hakemaan esineen, nyt toi käteen asti. Hönö, ei malta tehdä hätiä kun tietää pääsevänsä treenamaan..
Sieltä sitten suoraan hallille aksaa ohjaamaan, olipa mukavaa sekin. :)

Eilen olin katsomassa paimennuksen sm:iä, mielenkiintoista, ja treeni-intoa kasvattavaa. Mutta Moona ei enää ehdi treenata ennen leikkausta, ja otinkin sille jo viimeksi hyvän mielen treenin, että jäisi mulle ja Moonalle kiva olo ennen pitkää taukoa. Ensin ehdotonta kuuntelemista ja mulle rauhallista käskytystä ja mielentilaa, sitten järjestin vielä Moonalle vapaampaa tekemistä päästämällä lampaat karkuun pienemmästä aitauksesta, ja annoin sen vapaasti hakea ne takaisin, ja annoin vapaasti sen pitää lampaita ilman käskyjä. Muusan kanssa vois mennä vielä ennen talvea vähän kokeilemaan milä tuntuu. Se vaan on niin tosissaan ja vikkelänä, että ohjaajaa ihan hirvittää vauhti ja kontrollin puute. Pieni suuri Muusa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti