tiistai 15. lokakuuta 2013

Muussen treenaa

Nyt Moonan ollessa poissa pelistä, on Muusa päässyt tekemään kahden edestä hommia. Lajivalikoima alkaa Muusallakin olla aika laaja, ja se on melkoisen hurja informaation määrä mitä Muusan pääkoppaan olen asentamassa. Nyt olen alkanut taas miettimään, että milloin tulee raja vastaan. Kuinka paljon tietoa koira voi omaksua missäkin ajassa. Milloin tietoa tulee liikaa, ja oppiminen hidastuu? Kuinka paljon lepoa tarvitaan? Tähän asti ei ole ollut ongelmia motivaatiossa tai oppimisessa, mutta milloin raja tulee vastaan?

Muusa on nyt 9kk, ja osaa jo vaikka mitä. Alle puolvuotisena varoin treenaamasta liikaa, ja tehtiin vain pohjia ja oppimisen oppimista tottista ajatellen. Hakua treenattiin eniten, ja se oli kyllä hyväkin siinä iässä. Paimennusta pääsi aina välillä kokeilemaan ja lampaita fiilistelemään, varsinainen koulutus alkaa vasta päälle vuotisena. Siinä ole pennulle sopivasti, mutta ei mielestäni liikaa.

Nyt Muusa alkaa olla jo kuin aikuinen, mutta on kuitenkin vielä pentu, mitä ei oikein tule ajatelleeksi. Nyt se oppii ja omaksuu asiat hirmuisella vauhdilla, joten kuin huomaamatta ollaan harjoiteltu järkyttävä määrä asioita. On tottis, esineet, haku, agility(+kontaktit), paimennus ja toko.
Jotain tehdään enemmän, ja jotain vähemmän, mutta silti oletus on, että se edistyisi jokaisessa asiassa mitä treenataan, vaikka treenit olisikin osaltaan harvemmin. Kaikkea ei ehdi joka päivä ja montaa kertaa viikossa, ja silti Muusa kyllä tuntuu menevän kaikessa eteenpäin ja vauhdilla. Ihan hengästyttää tuo oppimistahti.

Viime päivien ohjelmat
pe: juoksareita, tottista, sisätokoa
la: juoksareita, sisätokoa
su: ilmaisutreeni, tottista, agilitya
ma: paimennus, juoksareita, sisätokoa
ti: agilitya, tokoa, sisätokoa

Siinäpä sitä on ollut tekemistä, ja kunnon lenkkeilyt lisäksi. Yleensä ei ihan noin paljon treenata, mutta nyt näin. Onpa ollut ihan mukavaa, kun on nyt käytännössä ollut vain yksi koira. Lenkeillä on kätevästi harjoiteltu haun sisääntuloja eri kulmista, ja mukana kulkemista ilman kontaktia. Huomenna vois vaikka tekaista esineruudunkin lenkin varrelle. Olisi se vaan kätevää jos vain yksi koira olisi, mutta ehdottomasti tarvitsen kyllä kaksi, ja onpa noista myös tuplasti iloa. Ja toisillensakin ovat seurana. Muusalla menee jo hermo, kun ei Moona nyt voi leikkiä sen kanssa.

Mutta Muusa on kyllä ollut niin ihana nyt, siitä mun kai piti tänne blogiinkin raportoida. Nyt alkaa hiljalleen löytyä sellainen yhteinen sävel, tai ainakin alku. Ajoittain ollaan enemmän alettu olemaan tiimi, ja ymmäretään toisiamme paremmin ja paremmin. Meillä on kivaa yhdessä. Tietynlainen taitekohta siis.
Tykkään tuosta koirasta kyllä kuin hullu puurosta, aina vain enemmän ja enemmän, mitä paremmin opin sitä tuntemaan, ja sen ajatuksia lukemaan.

Ja vielä viimeisistä treeneistä jotakin ylös.

Tottis: Alkaa osaamaan jo aika hyvin kaiken mitä on treenattu. Palasia olen alkanut yhdistelemään. Muusa on väläytellyt jo pari upeaa noutoa kokonaisena, ja täydestä vauhdista hienoa jarruttamista eteentuloon. Eteenmenoon irtoaa täysiiii, ja seuraaminenkin onnistuu välillä ennen. Jäävit osaa olohuoneen matolla.. Seuraaminen on ollut teknisesti nyt ihan hyvää, ja intoa ei puutu.

Toko: Ei pitänyt tätä edes tehdä, mutta.. Miksi ei? Tottis alkaa olla jo aika hyvällä mallilla tuon ikäiseksi, ja tajusin ettei siinä moneksi vuodeksi tekemistä riitä ilman Muusan tylsistymistä, ja kun sen kanssa on niin kivaa treenata.. Voi olla että tämä on vain väliaikaista Moonan saikun ajan, mutta ehkä ei. Nyt tuntuu kivalta opettaa sille asioita, rauhassa ja omankin oppimisen vuoksi tätä nyt tehdään. Aloitettiin ruudusta, lelulle juoksemisia mun paikasta riippumatta, kosketusalustalla paikkaa. Kaukojumppaa sisällä. M-I yritän saada pomppaavaa tyyliä. M-S-M on ollut kamalan hankala. Seinän vieressä alkaa jalat pysymään edes vähän paikallaan. Se on vielä niin honkkelo ettei hallitse kroppaansa. Haluaisin sille saada nyt hahmotuksen muutenkin seisomisesta.

Paimennus: Käytiin pitkästä aikaa lampailla. Oli hyvin samanlainen kuin viimeksi. On ruvennut flänkkäämään tiukasti, ja ajossa tulee kovin lähelle lampaita. Siinä on sitten itsellä tekemistä kun yrittää pitää oman puolen jottei lampaat juokse yli, jolloin Muusa lähtee flänkkäämään jottei lampaat karkaa, kun ajoa yritän sen kanssa kuitenkin päästä ottamaan mahdollisimman monta pätkää, kun se itse mielellään flänkkäilisi lähinnä. Aluksi yksi lammas pääsi karkuun aitauksesta, ja Muusapa sitten reagoi ennen kuin itse ehdin edes ajatella, ja palautti hyvin lampaan takaisin aitaukseen. Tasapainottaa hyvin mulle, ja voi vitsit miten hienosti otti lampaat aidan vierestä ja nurkasta. Oikein puski lampaiden välistä jotta sai ne mulle, ja varsinkin sinne nurkkaan piti oikein tunkea jotta klimppi irtoaisi sieltä, wau. Enpä olisi uskonut, että Muusa moiseen pystyykään, mutta taas ehti hoitaa hommat ennenkuin itse ehdin miettiä mitä tekee... On se ennenkin nurkasta niitä ottanut, mutta niissä tilanteissa on lampaat lähteneet jo aiemmin tulemaan kevyesti ilman tunkemista.

Agility: Opetin sille pussin, pituuden, muurin ja renkaan jotenkin, eipä montaa toistoa tarvinnu. Hakee nyt hyvin putkia, ja kyllä hyppyjäkin. Vauhti tuntuu olevan kasvussa, hiljalleen. Mutta onpa kyllä hassua, kun sitä voi melkeinpä ohjata kuin aikuista osaavaa koiraa, vaikka treenikertoja takana muutama. Se lukee rataa ja voi lähetellä sitä ja jättää itse suorittamaan esteitäkin aikas hyvin. Takaakiertoonkin lähtee monen metrin päästä, vaikkei sitä olla koskaan opeteltu, häh? Haltuunkin tulee lähes tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka radanlukukin on hyvä. Mä olen niin hämmästynyt, miten tää on edes mahdollista? Kai se vaan analysoi ja ajattelee koko ajan, oppii kuin itsekseen. Ei kai tässä enää kannata edes treenata.

Juoksukontaktit: Niin mukavaa että ryhdyttiin tähän. Hullujen hommaa, mutta hullut on parhaita! :) Alla videoita treeneistä, jos ketään kiinnostaa kun koira juoksee puomin alastuloa pitkin.. Mutta hyvä että juoksee myös, eikä aina loikkaa. Kyllä tästä vielä jotakin tulee joskus, uskoisin mä.
Video1
Video2
Video3

Ja Moona, voi Moonaa. Viikko levossa, ressukka. On pitänyt laittaa se kiinni sängyn jalkaan, ei ymmärrä enää olevansa puolikuntoinen. Tein vähän temppuja sen kanssa, etutassujen nostoja, toivottavasti ei kainalolihakset revähtäneet, sen verran korkealle ja räväkästi nousi tassut. Ruoka ei oikein maistu niinkuin yleensä, ei kai tule nälkä kun ei mitään tee. Viikko vielä tikkien poistoon, sitten saa kai jo vähän vapaammin olla. Josko pian pääsisi jo jotain seuraamisia edes tekemään. Ilmoitin myös messariin sen HTM:iin, pitäis ohjelmaa tehdä siihenkin. Aikaa on vielä onneksi, mutta samana viikonloppuna olis myös toko koe meillä, toivottavasti. Ihan hyvä kyllä että saa nyt totaalisen pitkän tekemättömyys loman, sitten on kiva taas aloittaa kaikki treeni. Tuntuu että olisi ikuisuus kun Moonan kanssa on jotain tehnyt, oikeasti on 8 päivää mennyt vasta..







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti