keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014 tavoitteet

Moona:

Toko
- Onnistua karsintakisoissa ja renkaan näyttökokeessa.
- Tehdä SM:issä ehjä suoritus.

Tämä onnistui yllättävän hyvin. Moona valittiin valmennusrenkaaseen, ja sai pelkkiä ykkös-tuloksia kisoista. Osallistuttiin vain karsintoihin ja sm-kilpailuihin. Parannettavaa on tietysti paljon, ja virheitäkin sattui, mutta silti aika uskomattoman hienosti vedetty!

Agility
- SM-nollat kasaan
- Nollaprosentti paremmaksi
- Paljon kisoja, rutiinia

Agilityvuosi oli tavallaan kovin tappiollinen, ja viime kaudella Moona olikin yht 6kk saikulla agilitystä. Tupla jäi saamatta, mutta eipä me varvasmurtuman takia oltais sm-kisaan päästy. Jäi siis arvokisat väliin meidän osalta. Syksy on saatu kisata ilman terveys ongelmia, ja meno on tuntunut paremmalta kuin koskaan, vaikka nollaprosentti on jopa huonompi.. Tosin hyllyjä on paljon vähemmän, ja vitosia sitäkin enemmän. Kolme irtonollaa vielä uupuu. Mutta jos jollain voi juhlia, niin tänä vuonna arvot AVA ja AVA-H, joten Moona on nyt triplasti valio.

Paimennus
- Ahkeraa treenaamista keväästä syksyyn.
- Kisoihin

Ei kisattu, katsotaan kisataanko koskaan, mutta treenattiin kyllä ahkerasti ja ajatuksella, ja kehitystä näkyi kovasti, ja Moona väläytteli loppuvuodesta oikein hyviä asioita.

Koiratanssi
- Toivotaan inspiraatiota treenaamiseen
- Kuma FS AVO luokasta
- Tehdä HTM voittajaan ohjelma.

Ei inspiraatiota, mutta loppuvuoden messarin kisaan saatiin varapaikka, ja mentiin luokkaan HTM-voi. Keksin hyvän teeman, ja ohjelmakin tuli tehtyä, ja oli kivaa ja hyvää kuuntelutreeniä Moonalle. On mulla kyllä uskomattoman hieno koira, kun se voi treenien osalta puristaa äärimmilleen ja opettaa paniikissa uusia temppuja, ja sitten se antaa parhaansa vaikeassa ympäristössä, ja saa SERTin ja sij. 2.


Muusa:

Agility
- Saada puomi ja A kisavalmiiksi
- Muistaa treenata myös muita esteitä ja agilitya
- Ehkä loppuvuodesta kisaamaan

Puomi sitten lotviutui, ja siitä tuli hienompi kuin osasin kuvitella. A on välillä vähän hasardi, mutta eiköhän se siitä lutviudu kun kropanhallinta kasvaa. Muutenkin Muusa on muuttunut kovasti vuoden aikana, ja siitä on kuoriutunut melkoinen menijä. Kun saisi Muusan kanssa sen varmuuden naksahtamaan kohdilleen vielä jonain päivänä, niin vain taivas olisi rajana. Muusalle tänä vuonna
kolme aginollaa voitoilla, ja siten siirto kakkosluokkaan, jossa takana 2xhyl...

Toko
- ALO1 ja AVO1 tulokset
- Pääsy nuorten koirien toko rinkiin.

Mussen tokoura on ollut kovin onoff tyylinen, ja tein päätöksen jättää tokon keväällä. Tottiksessa tuli aivottomuus ongelmaa, ja nyt talvikaudella tuli toko taas ohjelmistoon tavoitteena tva. Eli siis ihan stressitöntä treenaamista. Loppuvuodesta tuli myös AVO1.


Haku
- BH
- Ahkeraa treenaamista. Syksyllä toivottavasti tehtäisi jo tyhjiä ja ilmaisujakin.

Tavoitteet täyttyi näiden osalta hyvin.


Paimennus:
- Ahkeraa treenaamista

Treenattiin, ja edistystäkin tapahtui.

Bonuksena jälkeä, ja siinä Muussen on osoittautunut taitavaksi. Menee hyvää vauhtia löysällä liinalla ja kepit on parhaita :)

Yllättävän hyvin tavoitteet täyttyi. Pitäisi palailla muihinkin kuulumisiin ja ensi vuoden tavoitteisiin vielä.

Lilla Muussen AVO1

Moona HTM VOI

perjantai 21. marraskuuta 2014

AVA-H Moona ja hulluna treeniä

Moona Monsteri kaappasi pari viikkoa sitten hyppyvalion tittelin voitolla Ojangossa. Kuinkas siis kävikään, ja viitosen kirous saatiin lopulta purettua. Olin niin onnellinen, kun vihdoin onnistuminen tuli. Fiilis oli kisassa aivan loistava, ja BAVIlaiset kannustamassa <3
Kun nyt miettii, niin aika mukava vuosi Moonalle kaiken osalta, ja tavoitteet on saavutettu paremmin kuin hyvin.

Toko stressiä on sen sijaan pukannut pahemman kerran. Loppukesä on elelty melko löysästi, mutta kuitenkin treenattu niitä palasia, mitä olen halunnut parantaa suuremmin talven karsinta-kisoja ajatellen. Kaukoihin nopeutta ja rentoutta varmemmaksi kokeeseen, i-s pompulla jne. Ruutuun korjausliikettä, kun ennen sm-kisoja tehty vääntö näkyy valitettavasti. Tärkeimpänä on ollut saada zeta ja luoksetulo virheet pois silmistä. Eli tämän vuoden kokeissa ne on olleet ainoita suuremmin kokonaisuutta rikkovia asioita, pahastikin. Zetassa ei istuta, luoksetulossa ei mennä maahan. Näihin ollaan keskitytty, ja muu ollut enemmän ja vähemmän taka-alalla.

Nyt on aloitettu aktiivisempi treenikausi, tarkoituksena päästä rytmiin kiinni ja saada paletti kasaan.. Välistä se tuntuu tekevän pirun hienosti ja meillä on kivaa, ja välistä taas paineistuu ja karkaa kentältä helpommin kuin ennen. Välistä näyttää tekevän ihan ok, mutta elekieli on hermostunutta, ja kiitoksen jälkeen ravistelee painetta pois. Painetta mitä ei ole annettu, ja painetta mille en keksi mitään syytä. Pieniä merkkejä, ja sitten suurempia. Kaukot on rapistuneet, ja ihan yllättäin mulla on koira, joka nousee jännittyneenä ylös toinen tassu ylhäällä, ja mikä ravaa autoon kun kävelen sitä kohti palkatakseni liikkeen jälkeen. Tätäkin on nyt purettu hullulla treenillä, lopputulemana takatassut ei pysy paikallaan, vaan liikkuu lähes joka vaihdossa johonkin suuntaan. Koko ajan mielessä pyöri, että tälle on oltava joku kivusta johtuva syy, mutta en pystynyt lopettaa treenaamista. Ahdistaa kun ei tiedä, ja jos ja jos. Vieraiden ohjaajien kanssa Moona teki viimeviikolla kaukot hyvit, paitsi liikutti niitä tassuja. Olen kyllä koko ajan tiedostanut että Moona on liikkunut huonommin muuriin törmäämisen jälkeen, ja kävihän tuossa toinenkin vahinko, kun Muusa ja Jim törmäsi Moonaan niin että ontui toista takajalkaansa.
 No jotenkin sitten nämä faktat ei pysyneet päässä, ja kun Moona kerran on agissakin tuntunut vetelevän erittäin lujaa, niin osittain on unohtunut se fyysinen puoli, kun paniikki iskee ja tuntuu että on vain niin paska kouluttaja, että on onnistunut pilaamaan ja söösimään kaiken. Ehkä osittain on söösittykin kun kaukojakin on hinkattu, mutta kyllä ne viat on aina ennekin jopa ihan kokonaan hävinneet lähes kerralla, kun kroppa on terve.

Ja eihän ne ongelmat nyt ihan niin massiivisia ole olleet, kuin tekstistä voi ymmärtää, mutta se tunne, kun tietää ettei kaikki ole hyvin. Haluaa korjata sen tunteen siinä tekemisessä, mutta ei tiedä miten korjata, kun ei ymmärrä mitä on tehnyt väärin, ja mistä vika on lähtöisin.
Moona on tavallaan herkkä eläin, muttei sille silti voi piiruakaan antaa periksi. Silti haluan tekemisen olevan rentoa ja ohjaajaa kohti avointa työskentelyä, ja ripaus tulta ja tappuraa, niin että persoona näkyy. Nyt on tässä ollut erittäin suuri miettiminen, että miten saan tämän tämän toteutettua, ja ristiriitaisia tunteita. Mutta luulen että ongelmat ovat olleet jos ei täysin, niin ehdottomasti suurimmaksi osaksi sitä, että Moona on ollut kipeä ja jumissa. Vaurioita törmäyksistä, ja kun Moona on melko herkkä, niin kaikki vaikuttaa siihen erittäin suuresti. Eli tadaa, olin koko ajan oikeassa, mutta silti en uskonut taaskaan omaan vaistooni, vaan tajunta sotkee ajatuksia, ja sanoo jos ja jos, entä jos se vain on hermostunut, kun ei tykkää mun kanssa enää tehdä, ja entä jos se ottaa painetta siitä ja tästä koska... :(
No joo, mutta nyt on hoidettu, ja onneksi on olemassa ihanin ja taitavin Mari Hyytiäinen, jotta tuollaiset kahelit Moonat voivat hulluudeestaan riippumatta loistaa kentillä, sattui tapaturmia tai ei.

Sirken koulutuksesta saatiin ehdotus treenata EVL palkatta kahden viikon ajan. Ideana saada koiralle tärkeämmäksi sosiaalinen palkka, ja arvottaa koiralle sitä, että tokoa on kiva tehdä yhdessä, eikä palkka ole tärkein. Kisakehässäkään kun ei ole palkkaa. Suuren ahdistuksen jälkeen päätin kokeilla, osittain siksikin, kun meidän tekeminen tuntui ylipäätään vähän ahdistavalta. En silti ihan vieläkään ehkä ole saanut itselleni täyttä ymmärrystä, että veisikö se hommaa eteenpäin, vai ei. Ja miten, ja miksi. Ja voiko siitä olla jotain haittaa. Nyt ollaan tehty 5 kertaa tämä homma putkeen lävitse, paitsi ei ryhmäliikkeitä. En tiedä tehdäänkö enää, ehkä vielä yksi. Jotenkin hankalaa, kun en osaa perustella itselleni miksi tekisin, ja toisaalta miksi en. Viisi settiä on mennyt yllättävän hyvin, ja ehkä jopa huomattavasti paremmin kuin oletin. Kaukoihin on tullut kaksoiskäskyä ekaan vaihtoon paristi, ja kerran ylösnousuun, ja liikkeenä on ollut huono. Kerran jäi seuraamisessa perus asento tekemättä, kun meidän taa lensi noutokapula, ja kerran läksi ohjatussa väärälle kapulalle, minkä otan omille niskoilleni, kun ilman liikkuriä käskytin aivan liian hätäiseen. Asenne on ollut kaikissa seteissä yleisesti hyvä, ja viimeisimmässä jopa paras. Metallinoudossa murisee, ja ruutuun saisi mennä syvemmälle. On kuitenkin juossut ruutuun avoimin mielin, ja mikä ehdottomasti parasta, ei yhtään niitä vanhoja koemokia :) Mitkä siis tullut koemaisissakin ennen nokan eteen. Kokonaisuus tuntuisi sittenkin olevan hanskassa, vaikka ei oikeastaan mun mittapuulla edes vielä kokonaisuus ollut siinä kunnossa, että sitä olisin halunnut ottaa. Yleensäkin teen aika vähän kokonaisia liikkeitä, kun oon tykännyt enempi yllättää koiraa ja pitää hauskaa. Ihan kiva siis on ollut astua ulos mukavuus alueelta, ja huomata että se koira oikeasti toimii ja tekee omalla tasollaan treenistä treeniin, vaikka paloja ei vahvistakaan. Palkatta toimimista en välttämättä niin epäillytkään, kun mun mielestä Moona on aika paljon orientoitunut myös mun sosiaaliseen hyväksymiseen ja palkkaukseen, eikä sillä itsessään lelu merkitse ihan hirveästi, paitsi jos mä kehun ja riehun ja olen innoissani. Eli käytännössä jos olen siihen vähänkin epätyytyväinen ja heitän lelun, ei Moona siitä palkkaudu. Eli aitous on tavallaan sille tärkeää. Vaikka välillä se omakin tahto tulee sieltä toki esille, mutta mun mielestä nimen omaan sen takia, kun arvottaa joitakin tokon liikkeitä enemmän kuin mun sanomisa. Esim. juurikin päättää itse minkä kapulan hakee, kun on vähän siistiä olla merkillä kapulan kuvat silmissä jne. Virheen sattuessa menee vähän lukkoon, eikä osaa oikein korjata. Jos helpottaa, se oppii että tilanteista selviää helpolla ja alkaa pelaamaan mun kanssa pelejä. Nähty on. Mutta siis hienoa on ollut huomata, että on nyt kiltisti suorittanut liikkeet, eikä keksinyt mitään omaa lisää, eikä vireessä ole tapahtunut minkäänlaista muutosta. Zetassa ei ehkä ole seurannut niin skarppina, ja luoksetulossa vähän ennakoi maahanmenoa hidastamalla vauhtia. Liikkeiten läpi vieminen on tuntunut suht kevyeltä, ja olin ehkä vähän turhaan ahdistunut. Tietysti jos tästä jatketaan vielä vaikka 5 kertaa, niin voi niitä virheitäkin alkaa tulemaan, tai eihän sitä tiedä. Mutta ne palaset mitä haluan vahvistaa, ei tuolla parane. Ja mietin myös sitä, että kehitytäänkö me virheiden sattuessa koirakkona. Eli haluanko nyt hakemalla hakea ne virheet sinne zetaan ja luoksetuloon, vai olla nyt tyytyväinen niiden tulemattomuuteen. Kehitystä on tapahtunut niiden osalta selvästi, joten todennäköisyys taaksepäin menemisestä on olemassa, jos onnistun taas luomaan jonkun konfliktin ja tappelun asiasta, joka on mitä ilmeisemmin mennyt läpi. Kun toinen vaihtoehto on parantaa zetan seuraamista, jolloin vaihdot menee vieläkin suuremmalla todennäköisyydellä nappiin. Tai vauhtipalkata luoksetuloa, jolloin saan väliin niitä vielä näyttävempiä maahanmenoja, joista voin sitten palkata ja riemuita yhdessä. Kuulostaa kivemmalta vaihtoehdolta mun makuun, kun vääntää tämän muutenkaan ei niin riemukkaan ajanjakson jälkeen. Nyt vähän lepotaukoa, niin eiköhän ajatukset taas selkiydy ja varmistu.

Muusa on alkanut myös keulimaan. Ex kiltti pieni Muussen, jonka kanssa kaikki on ja tulee olemaan niin mukavaa ja helppoa, hah. Se alkoi painamaan ja poikittamaan, ja siihen tuli semmoinen korkea ujellus tehoste. Sivullekin vaan räkäisi itsensä. Sitäkin asiaa on pohdittu, ja hallinnan ja oman rauhallisemman ohjaamisen kautta tuntuu että se olisi nyt toistaiseksi taas paketissa paremmin. Suu pysyy supussa, tekee teknisesti paremmin, keskittyy. Ja silloin se on kyllä erittäin hienon tuntuinen, juuri sellainen minkälaisen olen siitä halunnut tehdäkin. Nopea, näyttävä ja vietikäs + aivot. Nyt pitää vain tehdä töitä, eikä humputella. Aloin myös tekemään tokoa, niin saan sen ajatuksia auki. Avoin luokka alkaa olla kisa ilmoa vailla, ja viimehetken treeniä :D Ja voitakin ollaan alettu piipertämään, ja jopa tunnariinkin olen sille saanut ajatuksen maailman huonoimmalla opettamisella. Tavoite on siis mahdollisimman helpolla valioksi, eli en missään nimessä aio pyrkiä minkään näköiseen täydellisyyteen, paitsi PK-puolella.

Niin ja Muusa on nykyään kakkosluokkalainen. Viimeinen nolla tipahti pari viikkoa sitten ojangosta. Ei huonot kisat, kun kummallekin nollat ja viitoset ja Musselle yksi 10, ja Draaman korkkasi kisauran. Käännöksiä puomille on treenattu ahkeraan, kun kakkosissa ei varmaan oo ihan niin helppoa. Videolla niitä käännöksiä, ja kamalaa tottista, joka oli jopa ekstra pahaa, kun ennen omaa vuoroa katseli Draaman puomi treeniä..




maanantai 27. lokakuuta 2014

Agilitykisoja, kirous purettu Muusan osalta..

Ollaan kisattu nyt agilityssa oikein urakalla kummankin kanssa, tuloksilla ei juhlita..

Moonalla viimeisistä nollista nyt 13 starttia. Ei vain tule. Vitosia on ainakin 5, ja kaikki niin pienestä kii. Hyllyjäkin on useampi, missä on otettu yksi väärä putkenpää, tai ylimääräinen hyppy. Tuntuu että kisoissa on kulkenut paremmin kuin koskaan ennen. Radat ei enää hajoile, ja vihdoin olen oppinut tekemään Moonalle sopivimpia ohjausvalintoja. Vauhti on kohdillaan, ja tietynlainen varmuus sujuvista radoista käsillä. Mutta mikä siinä on, että nollat karttaa meitä.. Viimeksikin hyppysert jäi yhdestä tyhmästä rimasta kiinni. Jotenkin todella hajottavaa, vaikka samalla on ihanaa tehdä tasaisesti "onnistuneita" ratoja. Yleisesti ollaan kisattu melko harvoin, ja vähintäänkin joka neljäs tai joka kolmas rata on räävitty nollana maaliin, ja muut radat sitten lähinnä pakka sekaisin hyllyjä. En esimerkiksi muista, että ikinä ennen olisi meille edes tullut semmoista tulosta kuin 5. No mutta oli miten oli, niin pääasia on kaiketi se, että kehitystä on tapahtunut. Olisi silti kiva, että se näkyisi myös tuloksissa. Ärsyttävää. Agilityjumalat eivät ole nyt meidän puolella, mutta ei auta kuin olla kärsivällinen.

Asiaa ei ole yhtään auttanut Muusan kanssa saadut, tai siis saamattomat nollat. Muusalle kanssa 13 starttia ekojen kokkolan kisojen jälkeen. Eli mulle yhteensä 26 starttia ilman yhtäkään nollaa. Ei mitään mieltä hiveleviä lukuja tosiaankaan. 26 starttia on todella paljon, varsinkin kun sen muuntaa rahaksi ja ajaksi.. Todellista kärsivällisyyden koettelua, mutta silti olen mielestäni aika hyvin jaksanut ratoja vetää, ja asenne on ollut hyvä. Paitsi niiden kisojen jälkeen missä saatiin Moonan kanssa 3x5 superhyvillä radoilla, ja taas seuraavissa kisoissa munasin jonkun pienen kohdan radan lopussa täydellisen alkuradan jälkeen. Silloin vähän pimahti, mutta seuraaviin kisoihin taas kokosin itseni. Muusallakin on pari rima vitosta, ja yksi rata missä ohitti vain yhden keppivälin keppien keskeltä, ja sitten hajonneita ratoja, ja pienien virheiden ratoja, melko vähän hylkyjä. Muusalla voisi tietysti osaaminenkin olla parempi, mutta mielestäni enemmän kuin riittävä ykkösten radoille. Kaikki mahdollisuudet olisi silläkin niihin nolliin. Itse olen ohjannut pääasiassa ihan hyvin, ja koirat ovat olleet hyviä. Silti aina jotain sattuu, tasaisesti joka radalla.

Eilen Lohjalla Muusa onneksi sai yhden nollan, vaikka toki senkin meinasin sitten sabotoida, kun keinulla käskytin sen hieman painokkaasti tokavikalla esteellä. Oli vähän sellainen nyt tänne se nolla, prkele. Ihan kivaltahan se nolla tuntui, muttei nyt niin maagiselta kuitenkaan. Kaiketi se oikeasti on hienointa vaan tehdä hyvän fiiliksen ratoja, ja kirmata kovaa ja asenteella. Kaikki startit ovat yhteisiä kilometrejä, ja korvaamatonta kokemusta.

Viime kisoissa tuli yksi virhe A:lta, ja eilen yksi puomilta. Tosin se oli käännöskäsky, joka ei treeneissäkään ekalla yrittämällä tahdo onnistua vielä. Lauantaina oli seuramestis, ja rata ihan hullun hankala, ja 3x puomi :0 Vähän sai pistää jalkaa toisen eteen. Hyllyjän me vain saatiin, mutta Muusa teki hyvät puomit 5/6 :) Ekalla radalla virhe käännöskäskyllä, mutta tokalla radalla osui kolme jalkaa ja kääntyi =)
Treeniä vaatisi paljon, mutta nyt olen haastanut aivoja jäljillä, ja yrittänyt pitää kropalle kevyempiä päiviä. On ollu nyt pidempään jo rankkoja treenipäiviä ja kylmässä autossa oloa. Sitte ehtii panostaa agilityyn Muusa, kun lumi on maassa. Ja Moona jättää agin talveksi 2-3kk tauolle, ja keskittyy tokoon. Allaolevasta vidosta voi päätellä miksi tauko.. Ja lisäksi nuolee etujalkojen polvia/ranteita? Miksiköhän :(



Niin ja pieni suuri Muussen kävi eilen viettitestissä PiskiPajalla, maalimiehenä oli Jussi Sairanen. Vähän huvikseen mentiin, kun oli mahdollisuus mennä kokeilemaan. Kun testaaja yritti ensin rapsutuksin moikata Muusaa, tuijasi se vain keskittyneenä mua :D Mutta heti kun lelu heilahti, lähti mukaan. Yllätti ihan taistelemalla oikeasti hyvin, ja maalimies vaihtoi meidän rätin isoon puru tyynyyn. Mietin, että mitensän se siitä saa edes otetta, mutta hyvin se pelasi. Ja ponnekkaana ravaili häntä pystyssä tyyny hyvällä otteella suussa voitettuaan. Ei väistänyt maalimiehen tekemiä uhkia tms, ja välillä ihan murahteli siinä leikkiessä. Piti yllättäen hyvää puruotettakin, eikä yhtään liikuttele lelua suussa, niinkuin Moona esim vaihtaa usein otetta. Moona on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, ja sitä ei oikein napannut pelailu maalimiehen kanssa, taisi suostua leikkimään vasta, kun maalimies ensin pyysi siltä jotain temppua ;D Rapsut olisivat kylä kelvaneet. Mutta siis loppuarvioinissa totesi, että oikein kivanlainen bortsu, jolle saisi kyllä sen IPO1 tehtyä, mutta hänenkään mielestä siinä nyt ei järkeä tietenkään ole, ja vartiohaukun saisi kyllä opettaa. Mutta totesi vain, että varmasti loistava pk-koira, jolla moottoria löytyy, ja taisi sanoa että oikein rohkea ja tasapainoinen koira. Ihan kiva kokemus, ja antoi jonkin verran uutta informaatiota, noin positiivisessa mielessä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

PK-juttuja, agi kisat

Muussen on päässyt kesän aikana myös toteuttamaan itseään pk-lajeissa. Haun lisäksi on tehty jälkiä, tarkkuutta ja pudotettua, eikä esineiden treenaustakaan olla unohdettu.

Haussa ollaan edistytty kesän aikana ehdottomasti, vaikkei ehkä niin nopean tuntuisesti kuin viime kesänä. Nyt tuntuu että alkais vasta oikeasti syttyä tähänkin lajiin, ja lähtee pistoille oikeasti kovaa. Tähän asti on vähän mennyt harkitsevasti ja mietti jopa apujenkin kanssa, mutta nyt alkaa jotenkin löytämään sellaista juoksemisen iloa. Nenää on alkanut käyttää samalla jopa paremmin, kun ukot löytyy tosi nopeasti, eikä oikeastaan enää tarvitse juuri uusia pistoja ollenkaan. Ilmasuja on etsinnän yhteydessä otettu ihan pari irtorullilla, eikä ongelmaa ole ollut. Nyt haluan kuitenkin ensin saada tyhjät pistot mukaan peliin, ja sitten vasta kiintorullailmaisut, ja ylipäätään ilmaisuja mukaan perustreeniin. Tyhjälle lähtee tottakai yhtä hyvin kuin muutenkin, muttei etene. Eli piikkipistoa, kovaa takaisin ja hinku uuteen lähetykseen.. Nyt siis pitäisi ottaa maltilla L-löytöjä. Sitten kärsii varmaan taas suoruus. Välillä on tehnyt jo yksittäisiä nättejä laatikoita, muttei nyt tunnu olevan käryllä. Joka treenissä olen laatikot kävellyt maalimieheltä pois. Mutta eiköhän se eteenpäin työskentely sieltä luulisi pian löytyvän, kun koko ajan ollaan loogisesti viety hommaa eteenpäin. Treenejä vain.. Mutta motivaatio ja asenne tuntuisi olevan kohdillaan, ja suoraan eteneminenkin ihan hyvä :)
Tämän päivän treeni oli seuraava: Ääni oikealta, ääni vasemmalta. Lähetys oikealle, löysi nopeasti. Lähetys vasemmalle, missä maalimies liikkunut rataa eteenpäin. Hyvä pisto, ja eteni rataa. Ehkä jäljen perässä.. Oikealle valmis, suora löytö. Hyvä pisto, kesti hetken paikallistaa haju. Vasemmalle tyhjä. Ensin kääntyi liian aikaisin polkua pitkin. Kutsuin takaisin uuteen lähetykseen, ja sitten ylitti nätisti polun. Vaikutti tekevän aika hyvän laatikon ja itse juoksevan takaisin, mutta kääntyikin vielä jollekin lenkille estimään. Tuli kutsusta, ja viimeinen suora löytö ilman apuja. Oli hyvä suoruus pistossa.

Jälkeä on tehty ajatuksella keppimotivaatio. Paljon keppejä, eikä mitään muuta jäljellä. On tullut hyviä jälkiä, huonoja jälkiä, ja erinomaisia jälkiä. Kepit on nousseet melkein kaikki. Jos jäljestää todella tarkasti, niin saattaa ohittaa kepin. Tällöin olen nyt ottanut taaksepäin, ja palkannut ruhtinaallisesti kun keppi nousee. Viimeisin jälki oli semmoinen erinomainen versio, jota voi hymyssä suin muistella. Hakkuu aukealla kolme suorakulmaa ja tien ylitys, kuusi keppiä, kova tuuli, reilu tunti vanhetusta, 400m. Muusalle selvästi sopii haaste, kun keskittyi jälkeen jotenkin niin loistavasti. Hyvät kulmat, rauhallinen jäljestys jäljen päällä löysällä liinalla, ja tien ylityksenkin ratkoi hyvin. Mun tehtäväksi jäi vain bilettää kepeistä ja ihailla. Yhdestä kepistä meni ohi, mutta huomasin ja toisella yrityksellä nosti sen. Muut otti innolla itse. Olin kyllä niin onnellinen, ja niin oli Muusakin. Kunnolla töitä tehnyt koira on ehkä sydäntä lämmittävin näky <3
Mutta treeni jatkuu, ja tavan metsässä varmaan vauhti kasvaa, ja kulmia ei osatakkaan niin tarkkaan..

Esineet on ihan ok kuosissa. Kovaa palauttaa, nenä auki ja motivaatio etsiä. Pistot haluan suoremmiksi, ja esineiden pidon luovutuksessa tarkemmaksi.

Pudotetussa keittää. On vauhtia, mutta ajatusta ihan aina ei. Muusa tykkää liikaa. Tarkkuudessa jaksaa etsiä ja löytää ihan hyvin. Mutta ilmaisun kun jaksais opettaa. Nenäkosketusta vaan naksuttelemaan.

Tottiksessa olis olis ongelmia vaikka kuin. Pitäisi nyt ihan oikeasti alkaa treenaamaan. Muusa käy ihan liian kuumiksena, ja kun ollaan tehty vain juttuja mitä se osaa, on se voinut vaan sanoa aivoille heipat. Mutta talvi tulee, ja talvella on aikaa pureutua tottiksen hiomiseen..

Tänään käytiin BH-koe tekemässä alta pois. Voi sitten keväällä vaikka katsella isojen tyttöjen kokeita, jos siltä tuntuu :P
Kokeessa käytiin Vantaalla rottisten kentällä. Muusa oli aika inskana, mutta pakka pysyi kasassa, eikä se kuumuillut, vaan keskittyi. Mä en pystynyt ihan täpöllä keskittymään koiraan, kun oli kaikkea uutta ja erilaiset jutut kuin tokossa. Tylsää on, kun ei saa liikkeiden jälkeen palkata koiraa niinkuin tokossa. Muusa kyllä pienesti pompahti joissakin väleissä kun yritin hillitysti kehaista. Jotenkin toko olis kivampi juttu, kun tottikseen verrattuna kehässä voi vaikka bilettää, ja olla tietyllä tavalla samanlaisempi kuin treeneissä, hmm. Tuntui jotenkin tosi tylsältä, ja joka liikkeen jälkeen olis tehnyt mieli kovaan ääneen kehua koiraa, ja näyttää oma iloisuus siitä että koira teki hyvin. Pitää vähän mietiskellä näitä juttuja..
Ei oikeastaan jännittänyt yhtään, Muusaan on jotenkin hyvä luotto. Mielessä kävi kokeen aikana kyllä, että olis pitänyt treenata henkilöryhmää ja ilmoittautumista, kun niitä nyt ei olla varmaan koko kesänä tehty, mutta eipä niissä nyt mitään kummaa.
Hihnassa seuruu tuntui vähän vaisulta, mutta ilman hihnaa ihan hyvältä. Otti häiriötä ihmisistä ja mistä nyt ottikin, ja kesken seuruun piti mulkaista vällillä jonnekin. Maahanmenoon tartti kaksi käskyä. Onkos nyt ihmekään, kun oli jotenkin nukahtanut seuruun kontaktiin.. Tai siis ei varmaankaan osannut odottaa mitään käskyä tulevaksi. Olisi voinut siis olla paremmin kuulolla. Luoksetulo hieno. Tuli täysillä, tiiviisti eteen ilman minkäänlaista törmäämistä. Paikkamakuussa nopeasti alas ja ylös, makasi siellä oikein kilttinä tyttönä, eikä kuulemma vilkuillutkaan toista koiraa.

Kaupunkiosuus oli tarjoustalon pihassa. Aikamoinen härdelli järjestetty, juoksevia ihmisiä ja pyörä, edestakas kolisteleva ostoskärry, koira ohitti sieltä ja täältä, ja yhdessä kohtaa taisivat vähän siinä Muusan kanssa törmätäkin :D Muusa oli kuin laho lehmä hihnan päässä, ja löntysteli siinä mukana reagoimatta mihinkään mitenkään. Henkilöryhmässä ja auton kanssa jutellessa vaan seisoi paikalla tyhjä ilme päässä. Jotenkin tuli semmoinen tunne, että räjäyttäkää vaikka pommi, niin Muusa ei varmaan huomaisi. Tässä tuli jotenkin se sen autistinen puoli taas esille. Tai tosikko puoli, ihan kuin Muu olisi halveksunut sitä varten järjestettyä esitystä. Pitäkää tunkkinne, ei kiinnosta. Muusa oli siis ainoa BH-kokeen suorittaja..
Hauska vaan taas verrata kuinka erilainen se on Moonaan verrattuna.. Moona olisi hyppinyt ihmisiä vasten, autoa vasten, ja huomioinut ihan taatusti kaiken ympärillä tapahtuvan, ja kiihtynyt niistä. Olisi oikeasti saanut olla skarppina. Mut Mussis onkin vähän tylsempää sorttia..


Niin ja agilityssa tosiaan kisattiin. Melkein 5 hyvän mielen rataa.
Musse meni hirmuista kyytiä, ja väläytti hyppärillä jonkinmoisen mun omakohtaisen etenemä enkan, hypärillä 5.61m/s. Eka radalla putosi rima, toka hyl, ja kolmas taas rima. Rimat oli mun mokia yhdistettynä koiran kokemattomuuteen. Vähän myöhässä suunta, ja Muusa yrittää riman päällä kääntyä.. Hyviä ratoja, hyvät kontaktit. Monsterin radat on videollakin, pikku mokia, ja tokan radan lopussa törmäsi muuriin tosi pahasti. Muistutti taas pahemman kerran lajin luonteesta Moonan kanssa. Mutta jatkamme edelleen, ja säikähdyksellä selvittiin. Videotkin Moonan radoista on, koitan latailla.
Keskiviikkona treenattiin kisan jälkeen. Melko helppo rata, mutta erilaisia ja melko lyhyitä välejä kaahotus kohdissa. Tarkoituksella Moonalle vähän hyppyihin keskittymis treeniä, ja osui kyllä asian ytimeen. Laitoin 65 rimat ja ohjasin täysillä. Pudotti monta, ja sanoin niistä. Ihan ihmeellisyyksiä pari, kiire, niin lyhyessä välissä vaan veti rimasta läpi. Lopussa nätisti ja oikein keskittyi hyppäämiseen. Muusalle sama treeni. Ekaa kertaa rimat 65. Meno näytti todella vaivattomalta, eikä tainnut pudottaa kuin alkuun 2, ja voi että kun se tuntui livakalta. Innarina tuli parissa kohtaa, kevyesti liidellen. Lahjakas typy, ei voi muuta sanoa.
Tänään Muusalle puomitreeniä. Kääntyviä haasteilla. Monta onnistui, muutama ei. Treenata pitäisi vain lisää, niin kuin kaikkea muutakin. Moonallekin vähän puomia, mutta jos jotakin niin tokoa sen kanssa pitäis treenata!

T




perjantai 26. syyskuuta 2014

Elossa


Elossa ollaan, enemmän kuin koskaan.
Pari viikkoa lomaa, kahden tärkeimmän kanssa. Paljon on tapahtunut.

Agilityssa ollaan käyty muutamatkin kisat. Moona on kulkenut ehkä paremmin kuin koskaan ennen, ja olen mäkin ohjannut ehkä paremmin kuin koskaan ennen. Mutta en koko rataa.. Yksistä kisoista saatiin 3x5, ja kylläpä ruoskin sitten itseäni seuraavissa kisoissa, ei kestä ohjaajan hermo. Jotenkin itsensä psyykkaaminen huonoa. Päässä on pyörinyt ajatus, että miksi kilpailla?
Treenaaminen on ollut jotenkin nyt huisin hauskaa, ja kisat vain syövät kaikki rahat. Jokainen muu kuin nolla on häviö. Pöh. Ehkä tarvitsisin enemmän kunnian himoa, en tiedä. Välillä tuntuu, että kivointa on vaan opettaa uusia juttuja, ja huomata että kehitystä tapahtuu, koira oppii. Siitä saan ehkä suurimmat kiksit, en voittamisesta.
Mutta toisaalta on jotenkin mahdotun ajatus innostua treenaamaan intensiivisesti ja ajatuksella, jos ei ole jotain tavoitetta ja syytä. "Miksi treenata hulluna puomin juoksemista, jos ei koe saavuttavansa sillä jotain enemmän." Eli treeneissä onnistumisen ilo tulee kuitenkin siitä, että asialla jonka vuoksi töitä tehdään, on joku oikea merkitys. Tavallaan hyvä ajutus tukien treenaamista. Liiat paineet eivät sotke koiran opettamista, koska kiireen tunnetta ei edes ole. Mutta menestymistä ajatellen huonot, koska tarvitsisin jotain potkuja persuuksiin. En pysyisi ikinä kuitenkaan motivoimaan itseäni treenaamaan, "kyllä se kotona osaa" tyylillä. Kuitenkin kivointa tässä yhtälössä on mun mielestä treenaaminen, eikä kilpaileminen. Eli kaiketi pitää vain tehdä töitä itsensä psyykkaamiseen kilpailuissa.

Moonan kanssa parhaimman fiiliksen radat on tehty näillä ajatuksilla:
- "Maailman siisteintä mennä radalle juuri Moonan kanssa." (Koiran hyväksyminen ja kunnioittaminen)
- "Moona haluaa joka solullaan päästä radalle, ja se tekee AINA täysillä ja nauttien, niin minäkin nyt." (Moonan tunnettila ennen rataa on aivan käskinkosketeltava, ja ihailen sitä. Siihen on joko päästävä itsekin, tai sitä alkaa pelkäämään.)
- "Nautin, niinkuin tämä olisi meidän viimeinen yhteinen rata." (Hyvin tuttu ajatus, koska paristi olen oikeasti meinannut lopettaa, enkä tiedä mikä olisi edes viisainta. Moona on riski peli, eikä koskaan tiedä mihin se törmää. Pelottava ajatus, joka on pakko kääntää itsensä hyödyksi, eikä vastaan.)
- Elä hetkessä, keskity, yhdessä.

Muusan kanssa rutiinit on vielä hakematta. Sen kanssa on jotenkin helpompi mennä lähtöön. Sekin vetää ja on kiihtynyt kuin piru. Se on livakampi kuin Moona, ja sillä on pitkä matkaa voittava laukka. Jo muutama kuukausi sitten se voitti treeneissä Moonan hypärillä ajassa. Sekään ei pysy kisoissa enää käsissä, vaan meno on hyvin samantyyppistä kaahaamista kuin äitikoira Kimillä. Sillä ei kuitenkaan ole sitä henkistä voimaa, mitä Moonalla on. Sitä voimaa mikä pelottaa, ja parhaillaan se on maailman hienoimman tuntuista.

Viikonloppuna olisi kummallakin 3 starttia Lempäälässä. Pitkästä aikaa olen taas innoissani menossa kisoihin. Aion nauttia kummankin kanssa täysillä agilityn tekemisestä. Tuloksilla ei ole väliä, vain sillä fiiliksellä. Päästään tekemään kunnon kisaratoja, kovaa, täysii :)

Sitten voisi vaikka päivittää Mussen puomin tilannetta, joka on tavallaan jo muuttunut aavistuksen tylsäksi. Muussen on kone, joka yrittää aina parhaansa, niillä asetuksilla mitkä siihen on asennettu milläkin hetkellä. Toisin sanoen pitäisi vain aika mekaanisesti treenailla, jotta saataisiin asiat kondikseen. Kuten erottelu kiipeä, eteen, vasen, oikea. Käännös ei toiminut viimeksi aukottomasti kesken radan, mutta reenattiin erikseen samoissa pätkissä erotteluja joka suuntaan. Se on ehkä kaikista hienoin tunne, kun Muussen juoksee kovaa itsenäisesti puomin, jonka jälkeen käskyn mukaan kääntyy 180 astetta takaisin päin näpsäkkäästi. Se osuu mitä ihmeellisimmillä tyyleillä välillä, ja nyt ajatus alkaa kohtaamaan toteutuksen. Virheitä tulee välillä, mutta kaikessa huomaa, kuinka ne virheet ovat koko ajan vähenemään päin. Jotenkin ihan uskomatonta, miten osumisesta on tullut jotenkin itsessään niin palkitsevaa sille. Miksi se haluaa niin kovasti osua? Juoksareiden ihmeellinen maailma. Otin käännöskäskyt myös A:lle, ja sehän tuli ihan automaationa melkein. Puomi on ja on ollut hankalampi. Jo ennen puomia pitää olla selvä minne matka jatkuu puomin jälkeen, ainakin pääpiirteittän. Ajoissa pitää koiran tietää kiihdyyttääkö vai ei? Minkä laukan valitsee? Montako laukkaa ottaa, että askel sopii? Paljon kysymyksiä pienelle koiralle mietittäväksi, eikä toteutuskaan siitä vauhdista ole varmasti helppoa. Siksi sanoisin, että puomi on ollut ehkä vaikein "opetettava" asia, mitä olen koskaan opettanut koiralle. Se on vaatinut mielettömän määrän treenitunteja, ajatustyötä, ja nokkeluutta rakentaa eri korkuisia puomiviritelmiä. Nyt alkaa näyttää ja tuntua jotenkin hyvälle, ja uskon että töitä tekemällä juoksareilla pystyy selviämään kohdasta kuin kohdasta. Kaiken tämään palkinnoksi huomasin, että ylösmenolta tulee välillä virhe, ja usein osuu rajalle. Tällä hetkellä ehkä vähentyneet. Jospa sitten 2on2off ylösmenoon :D Noh, en stressaa vielä..

Juoksareita1
Tässä linkki videoon, joka oli yhdelle luennolle. Siinä ei ole koko treeniä virheitäkin tuli paljon, juurikin kääntyvissä, joita en ollut vielä kunnolla purkanut ja opettanut. Oikealle onnistui sattumalta pari, ja vasemman suoritus on videon vika. Piti laittaa sekin muistoksi. Väärää laukkaa, ei voi toteuttaa, kaatuu pahasti. Video laittoi ajattelemaan, kuinka vaikea koiran rooli oikeastaan onkaan. Video oli yhdelle luennolle, esimerkkinä kuinka paljon erilaisia suorituksia tulee, ja silti kriteeri täyttyy.
Juoksareita2
Tossa video koko treenistä paitsi 1 toisto. Ensimmäinen osuma, sitten missi. Otti häiriötä edessä haukkuvasta koirasta, oikein hyvä treeni. Yritin käännöskäskyä lennosta = ei vielä osannut. Mutta tässä näkyy hyvin yksi monista käännöstreeneistä. Paljon on jo työstetty ennen tätä. Tämä kuukauden takaa, ja nyt olen saanut vakioitua hyvät osumat, pystyy sekoittelemaan suuntia, eteenpäin, ja vaihtamaan lähestymisiä. Jatkamaan rataa puomilta. Ei ole alkeistreenejä harmiksi videolla, mutta tämä on aikalailla eri tapa lähestyä käännöksi kuin Trkmanilla. Ideaa haettiin Jenny Damin videosta, Susan Garretin vidoista ja Daisy Peelin videosta. Kuitenkin toteutettuna omalla tavalla, kun puomi opetettu erilailla alunperin. On tätä kyllä aivohikeen asti Minnan kanssa pohdittu, ja silmät ristissä videoita tuijotettu, joten palkitsevaa että keinot on löydetty. Olisi kivaa kirjoittaa teksti koko puomi prosessista vielä kun muistaisi, mutta huh mikä homma se olisikaan.

Taidan palata muihin lajeihin vielä myöhemmin.. Nyt kutsuisi lampaat, sitten vielä parit tunnit töitä agilityn merkeissä, ja ajo tampereelle illalla. Välillä ainaiset aikataulut ja treeneistä treeneihin sinkoilu on stressavaa, vaikka kuitenkin kovin palkitsevaa. Reilu viikko oltiin kuitenkin koirien kanssa lammastila hommissa, ja kuinka mieltä virkistävää, kun auto seisoi koko ajan siinä. Samassa paikassa koko ajan, kuinka levollista, mutta ei tylsää ollenkaan. Nyt jaksaa taas mennä ja tehdä :)








tiistai 15. heinäkuuta 2014

KLAGI

Lähdettiin pe aamulla ajelemaan kohti Kokkolaa BaVin porukoiden kanssa. En ole ennen osallistunut Klagiin, mutta tämän jälkeen voin kyllä suositella. Leppoisa meininki ja ihanat nurtsi kentät. Syötiin jo matkalla kakkupalat etukäteen tuloksia juhlistaen, ja ei kyllä ollenkaan oltu ylioptimistisia. Meidän jengi keräsi yhteensä 12 nollaa! :)

Sain juosta yhteensä 10 rataa, ihan mahtavaa. Muusan ensimmäiset kisat, ja Moonan ensimmäiset kisat tosi pitkän tauon jälkeen. Sm:issä olin turistina, ja karsintoja tuli katseltua tiukasti ruudun takaa. Into piukkana siis todellakin kisaamassa, ja niin oli kaksi pikku kiituriakin. Löysin jotenkin ihan mahtavan asenteen, ja osasin jotenkin nauttia tekemisestä ilman mitään tulospaineita.

Lilla Muussen sai semmoisen kuuluisan "kisavireen", ettei sitä noin vain olekaan niin helppo ohjatakkaan. Lilla Muussen pinkoi ihan miljuunaa menemään. Sellainen pieni höpsöeläin. Jospa tässä sitten alkaisi pitämään jotakin tilastoa, niin A:t osui 4/4 ja puomit 3/4. A:t tuli kovasta vauhdista harjan yli suoraan kontaktille, eli ykkösellä, ja kaksi muuta kakkosella. Siitä missatusta puomista ei tullut virhettä, koska tuomari ei ehtinyt juoksemaan perässä. Muusa tuli siinä vinosti puomille, eikä saanut ylösmenon haparoinnista johtuen normaalia laukkamäärää riittämään, eikä sitten säätänyt. Mutta olen kyllä niin iloinen noista, ja puomi oli vielä 40cm pidempi kuin normaalit puomit. KYLLÄ, mittasimme sen. Niin ja Muussenille tuli myös ihka ensimmäinen nolla ja ykkös sija. Muilla radoilla sitten sattui ja tapahtui :D

Stora Måmssen oli ihan tulessa, ja kiisi hurjaa vauhtia läpi esteiden. Enska radalta hylky, ja sitten kokonaiset 4 (NELJÄ) ehjää rataa! Ensin nolla sij. 2, ja sitten sikahieno ja nopea rata josta luulin tulleen nollan. Pidin jo bileitä, kunnes kaverit tulivat sanomaan että rengas oli hajonnut. Pienesti ärsytti, kun olisiko ollut kiva saada tupla ja voitto ensi kesän arvokisoja varten?? No Monsteri ansaitsee kyllä ihan kaikki bileet anyways. Seuraavana päivänä sitten ekalta agiradalta nolla sij. 1 ja toiselta 0sij.2. Tokalla hyppärillä luulin että tuli kielto kun Moona ei mennyt heti yhteen putkeen. Samy onneksi radan laidalta karjui että jatka, ja voi että onneksi jatkettiin. Moona ei ylittänyt kieltolinjaa, ja saimme SERT-H ja TUPLAN! Ja voi että mikä flow oli sen kanssa mennä, ikinä ei ole näin hyvin kyllä mennyt kisat. Ehkä meillä oli myös hyvä tuuri, mutta uskon että ollaan myös kehitytty parina. Lisäksi mukana oli maailman parhaat tsempparit kannustamassa, ilman heitä ei olisi ollut niin hyvä fiilis kisata.
Osasin jotenkin hyvin löytää Moonalle sopivat ohjaukset. Yhden radan jälkeen ystävä sanoikin, että oli kyllä todella hienosti ohjattu huonosti kääntyvä koira. Se oli kyllä todella kauniisi sanottu :) Kerrankin en tehnyt mitään tyhmiä ohjauksia, jossa Moona törmää siivekkeisiin, tai änkenyt Moonan isoille linjoille tielle. Valitsin rohkeasti takaa ohjauksia ja erilaisia vaihtoehtoja. Muistin koiran, enkä rynninyt omia aikojani. Ja vidoilta katsottuna Moonahan kääntyykin aika hyvin.

Ainakaan vuoteen en ole sitä enää jarrutellut, tai harjoitellut käännös tekniikoita. Mentiin jotenkin niin pahasti metsään, kun lähdettiin liian tekniikka painotteiselle linjalle hakemaan sitä kuuluisaa täydellisyyttä. Käytiin liikaa koulutuksissa, jossa yritettiin laittaa kaikki samaan muottiin. Ja siinä muotissa Moona erottuu huonosti kääntyvänä reikäpää jyränä, jolle laitetaan verkkoja korjaamaan sen hyppylinjoja, ja suhisemalla pysäytetään se ennen estettä, jotta se nuolisi siivekettä. Oma vikahan se on, kun on kuunnellut liikaa muita. Moonan kanssa ei ikinä enää treenejä, joissa jäädään hinkkaamaan jotain saakelin käännöstä siihen asti, että itku meinaa tulla, kyllä siinä turhautuu koirakin. Mutta nyt me ollaan otettu askel noista ajoista eteenpäin, ja olen taas alkanut nauttimaan agilitysta. Moona saa kääntyä ihan miten itse luonnostaan tykkää, ja luotan että se on sille nopein vaihtoehto, ja myös fyysisesti paras vaihteohto. Moni asia on mennyt parempaan sen jälkeen, kun aloin arvostamaan Moonaa juri sellaisena kuin se on.




TOKO SM 2014

Kiitos Tuija H ihanista kuvista!

Päivitystauko meidän tekemisiin taas on ollut. Se on niin kiirettä, kun kummatkin typyt vihdoin treenikunnossa. Mutta kisakertomuksen voisi kirjailla tänne muistoksi.

Jo jonkin aikaa ennen kisaa sain taas selvitettyä välit Moonan kanssa. Sopivan haastavaa treeniä, ja paimennus on myös ollut suuri apu tähän.

Suurin ongelma ennen koetta oli meille ruutu. Sitä ei löytynyt, eikä paikkaa siellä löytynyt. Lisäksi kehänauhat sekoittivat. Onneksi sain potkun persuksiini viikkoa ennen koetta, ja sitten me treenattiin, ja treenattiin, ja hinkattiin. Onneksi Moona on sellainen rautalanka versio, että sitä kestää vääntää, kun sen tekee hyvällä mielellä. Alkuviikosta jouduin kyllä siihen vähän painettakin laittamaan, kun tuntui ettei asia etene, ja sillä sainkin sen muuttamaan taas käytöstä kaavojen toistamisen sijaan. Kaksissa kehä treeneissä se ei löytänyt ruutuun todellakaan ekalla. Ekoissa ei edes kymmenennellä yrityksellä, tokissa kolmas kerta toden sanoi. Ekassa kehätreenissä se ei oikeasti ihan osannut paikkaa ruudussa, vaikka sinnepäin oli menossa. Toisissa sen olisi pitänyt osata, mutta päästin sen otteestani ja se vain korvat kiinni sinkosi ensin toiseen kehään, sitten toiseen, ja kolmannella melkein juoksi ruudun ohi, mutta sattumalta "törmäsi" siihen. Seuraavana päivänä oli treenissä kaksi tosi hankalaa ruutua kera häiriömerkkien ja kehänauhojen, ja teimme peräkkäin kummatkin. Hyvin osasi, kun keskittyi. Vikalle viikolle arvelisin ruututoistoja kertyneen n. 200 ilman liioittelua, ja se kannatti. Kikkailua haasteiden kanssa, ja lisäksi helpompia itsevarmuuden säilyttämiseksi.

Kaaduin viikkoa ennen koetta la agilitytreeneissä niin että oikean kyynärpään nivelside repesi. To iltana sain mukavan soiton, että siihen on pakko laittaa kipsi perjantaina. Viimeistelyt oli sitten kivat "paniikissa" ohjattua ilman käsimerkkiä ja suullista käskyä, sekä uusiksi kaikki kapulan otot ja heittäminen. Kipsi laitettiin, mutta onneksi otettiin myös heti pois lääkäreiden mielipide erojen vuoksi, mikä onni :) Pe illalla vielä vähän temppuiltiin majapaikan pihalla Porissa.

La oli melkoinen helle, mutta onneksi olin aloittanut nesteytyksen jo torstaina. Ennen kehiin menoa vain huolehtimista, että pysyy Moona viileänä. Moona ihan todella kuumaherkkä, ja on muutaman kerran saanut ihan kunnon lämpöhalvaus oireita huojumisen merkeissä.

Istuminen 10
Makuu 10: Oli ollut "kiltti" ilmeellä kummatkin.

Zeta 9.5: Liikkeen lopuksi pysähdyin töksähtäen, ja Moona heilautti pyllyä. Paras zeta pitkiin aikoihin noin muuten.

Hyppy 10: Olisi saanut pitää mun makuun voimakkaammalla otteella kapulasta.

Tunnari 10: Nuuski ensin vähän kapuloiden vierestä, ei niin tehokas etsiminen kuin voisi olla.

Ruutu 8.5: Flänkki merkki, hidasti vauhtia ennen ruutua. Ei niin rento.

Luoksetulo 5.5: Kyttäsi, ei mennyt maahan. Pisteitä meni myös mun suuntaamiseksi tukittavasti ennakoivasta merkistä.

Kaukot 10: Moonan parhaat koekaukot ikinä, pomppasi myös i-s, ja oli niin kovin rento.

Ohjattu 10: Oikea. Epärento merkki, hyvä tuonti.

Seuraaminen 8: Hyvä kontakti, epätarkkuuksia paikallaan käännöksissä jne.

Yht. 288.5p. sij.20

Loppuun asti sai jännätä saadaanko finaalipaikka, ja kyllä me saatiin. Jes! Suorituksen jälkeen olin ihan varma ettei tuon liikevirheen jälkeen enää pisteet riitä millään. Vikoihin kehiin Moona raahautui mukaan pää maassa kuoleman kielissä, mutta jostain kumman syystä suoritti liikkeet aika normaalisti skarppina. Kai se jo osaa sen verran hyvin, että huonommassakin tilassa suoriutuu. Treenattiin illalla vielä liikkuroituna merkkia ja luoksetuloa häiriöillä. Onneksi Sirke huomioi hyviä juttuja luoksetulo treenistä, ja saatiin sitä maahanmenoa havainnollistettua Moonalle.

Finaali käytiin stadionilla ihanalla nurmikolla. Kentälle pääsivät vain kisaajat, joten kehä oli todella rauhallinen. Moona ottikin sitten mm. tuomarista vähän häiriötä parissa kohtaa. Tasaisessa hälinässä häiriöt hukkuu taustaan, hiljaisessa ja rauhallisessa taas ei. Saatiin suoritusnumero 20, eikä se mitenkään haitannut. Kaikilla muillakin oli yhtälailla aamusta asti kuuma, ja odotuksen Moona lepäsi. Ei edes oikeastaan jännittänyt, ja yritin vain nauttia yhdessä tekemisestä Moonan kanssa.

Istuminen 8.5: Oli viihdyttänyt itseään tuijottelemalla mitä tapahtuu kehän ulkopuolella.

Makuu 7.25: Oli esellisen lisäksi mutkalla. Ei kuulemma ollut mitenkään rauhattomalta näyttänyt, vain juurikin siltä että paikallaolot tylsistytti ja haki jotain jännittävämpää tekemistä. Tuhmis.

Zeta 6: Järkkä m-s-i. Seisomisesta mukaan otossa lähti huonosti, ja ei taaskaan istunut.
Seuruu 8.75: Oikealle käännökset huonoja, välillä kontakti huononi kun tuomari meni läheltä. Perus seuraaminen tosi hyvää.

Luoksetulo 9: Oli oikeasti tosi hieno! Olin niin onnellinen, että saatiin treenien tuotos näkymään kokeeseen. Moona tuli häntä tötteröllä, ei aijaamalla :)

Ruutu 9.5: Tämä oli jo hyvä ruutu, vaikka hidasti snadisti vauhtia ennen pyäytystä.

Ohjattu 10: Wau

Kaukot 8: Otti häiriötä tuomarista, ekaan vaihtoon kaksi käskyä. Niin harmi, kun tämä ei ole ollenkaan Moonan normaali virhe.

Tunnari 10: Wau

Hyppy 10: Hyvä

Yht. 280.25 sij. 8

Yhteistulos siten 284.38, jolla sijalle 11.

Monsteri on aika hieno <3
















lauantai 14. kesäkuuta 2014

Toivo

Kiitos kommenteista edelliseen vuodatukseen, antoivat kyllä ajattelemisen aihetta. Miksi ei jotain, ja miksi joo.

Pitkä matka ollaan ohjatun kanssa kuljettu. Alkaen ensimmäisistä opetus toistoista, ja jatkuen varmasti kisauran loppuun asti. Ensin ajattelin kertoa mitä ollaan nyt tehty, ja millä kikkakolmosilla ollaan sitä korjailtu. Tai ei välttämättä korjailtu, mutta jokainen treeni on vienyt ajatuksissa eteenpäin, ja auttanut selvittämään syytä. Yksityiskohdat eivät ole kuitenkaan oleellisia.

Se mikä on oleellista, on mielentila. Meidän ongelmat ohjatussa ei ole teknisiä, vaan ne on ihan psyykkisiä. Lähtien siitä ensimmäisestä virheestä, mikä pääsi kaatamaan koko pakan.

Nyt ollaan siis lähdetty purkamaan turhaankin aiheutettua painetta, ja hakemaan rentoutta. Hommia on tehty paljon sosiaalisella palkalla. Ei kiihdyttämällä, ei helpottamalla liikaa. Kärsivällisyyttä on vaadittu, mutta sekin onnistuu kun asennoituu oikein. Yhtenä päivänä odottelin yli 20min, että Moona tarjoaisi ilman apua kontaktia merkillä. Oli kyllä pitkä taistelu. Moonalla puutui jalatkin ja piti liikautella jalkoja, mutta katse vain pysyi keskikapulaan päin. Voitin tämän, ja aika alkoi lyhentymään vauhdilla.

Jos mielentilan saa avoimeksi merkillä, niin Moona hakee kyllä tasan sen kapulan mikä täytyy.

Ruudusta ollaan kanssa saatu ongelma. Se nollasi treeneissä monta ruutua jos oli kehänauhoja hämäämässä. Ei mitään tajua edes korjata. Ymmärsin sitten, että Moona hahmottaa paikan nauhan avulla. Ilman ei osannut ollenkaan, vaikka kaikki häiriö pois. Tämä on kuitenkin mukava ongelma, se ei vaan osaa, ja uuden opettelu on aika helppoa loppujen lopuksi.

Pe oli ensin Moonalla paimennustreenit, ja sitten ohjatut tokot Sirken vetämänä.
Ensin kaukot koemaisesti. Pompahti istumaan kun alkoi seisomisella, ei ylläri kun tätä jauhettu.. Mutta sit vielä lisää vaihtoja, ja alun virheestä huolimatta tosi rento ja nopea.
Zeta oli tosi hyvä, kisamainen s-i-m, palkka tästä.
Sitten ruutua. Enste kokonainen. Lähti merkiltä suoraan kohti ruutua korvat taaksepäin. Zoomaili mitä tehdä ja pysähtyi kovin eteen. Mutta voi että mikä edistys niihin sivuun juoksenteluihin. Otettiin vielä eri suunnista, ja läheltä paikkaa.
Vielä se ohjattu. Palkkaa merkin asenteesta. Kokonainen vasen ja oikea merkille vuetynä. Ja Moona toi ajattelevaisesti mutta varmasti oikeat. Vauhti ja näyttävyys varmasti tulee takaisin, mutta ei sillä vauhdilla mitään tee jos ei sitä hanskaa ihan oikeasti.

Oli kyllä ihan loistava treeni, pitkästä aikaa Moona tuntui oikeasti kuuntelevalta ja vastaanottavaiselta.

Alla oli paimennustreenit, ja edellisenä iltana temppuja koiratanssin muodossa. Mietin että se temppuilukin kyllä kehittää kuuntelemista ja käskyjen erottelua. Ja paimennus, tajusin että se on kyllä juuri mitä me tarvitaan. Pitää pystyä kuuntelemaan mun käskyt vaikka lampaat, ja pitää pystyä päästämään irti lampaista flänkillä. Ja bonuksena nämä kaikki pääsee treenaamaan puhtaasti hallinnalla ja yhteistyöllä koiran kanssa.

Mutta joka tapauksessa toivoa on paljonkin, eikä treenaaminen maistu puulta. Kyllä niitä ongelmia on aina ja tulee olemaankin, mutta kun ne saa ratkottua tulee osaamisesta vahvempaa kuin ennen.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Epätoivo

Ohjattu ei onnistu. Tällä kertaa enemmän pohjamudissa kuin koskaan ennen. Vasen tuntuu hankalammalta kuin oikea, ihan kuin silmissä olisi jotain vikaa, kun ei vaan tunnu kapulaa edes näkevän. Vaikka ikinä ei ole keskikapulalta saanut palkkaa, eikä sitä ole saanut ottaa, niin kääntyy merkiltä suoraan sinne. Menee jo toooosi hitaasti ja paineessa, eikä seiso käskystä pysähdy. Ainoa vaihtoehto kieltää, jolloin sitten meinaa hipsiä autoon. Seuraavissa treeneissä ainoa vaihtoehto on varmaan liina perään :(
Merkille menee hyvä että laukalla, ja merkillä katsoo vain kapuloille, ihan arpomalla kummalta puolelta kasoo. Vaikka odotan kontaktia merkillä, ei silti lähde siihen suuntaan mihin näytän. Onnistumisia ei vaan tule, ollaan umpikujassa. En myöskään enää tiedä mitä tehdä, helpottaminen ei auta asiaa. Vaikka käyn näyttämässä haettavaa kapulaa, se menee silti keskellä.

Tämä ei ole enää kivaa, vaan ihan paskaa. Tänään treenattiin vain ohjattua, ja yksi vaikea ruutu ohjattujen välissä, joka löytyi ekalla yrityksellä.
En tiedä miten tästä selvitään eteenpäin, en ymmärrä miten loistavasti hallinnassa oleva liike voi hajota nanosekunnissa tilanteeseen -10.

Jos olisin sen ekan keskikapulalle ryntäämisen jälkeen vain lopettanut treenin siihen, ei oltaisi tässä. Silloin Moona olisi unohtanut keskikapulalle menon. Nyt se on jäänyt vain toistamaan samaa kaavaa, levy jäänyt soimaan.. Ja lisäksi tietysti paineessa. Mutta ei noita tilanteita voi jättää huomiotta. Jotenkin sitä haluaa ennemminkin selvittää ongelman, eikä vältellä sitä. Nyt vain ongelma tuntuu ihan liian suurelta, enkä näe enää sitä päivää, jolloin Moona pystyisi tekemään kympin ohjattuja. Masennus ja ahditus.
Voisiko vain luovuttaa.

Jotain positiivista, ongelmat zeta ja luoksetulo on edistyneet valtavasti. Mutta sitten tämä :(

torstai 29. toukokuuta 2014

Monsteri vireessä

Moona on päässyt taas elämään kiinni, eli treenaamiseen. Ja voi että se on niin onnellinen, ja voi niin olen minäkin. Moonassa vain on Sitä Jotain. Ripaus hulluutta ja raivo asenneta <3

Se on ollut niin hienona tokossa, suorastaan veitsen terällä. Haasteita on annettu, ja onnistumisia on tullut. Ja koska olen siihen niin tyytyväinen, on palkkauksetkin hoidettu mun tyylisesti överillä.. Todellisella riemulla ja bileillä on itsevarmuus kasvanutkin enemmän kuin kuuntelu, luulen. Tänään se sitten kostautui. Ruudun ja ohjatun erottelua. Lähtee ruutuun, korjausta ja palkka kun onnistuu. Otamme tauon ja uudelleen eri kohtaan, ongelma toistuu. Säätöä ja kovat katoaa. Ruudun luota pois, edelleen haluaa keskikapulan. Ei pysähdy, ei päästä irti ajatuksella keskikapulasta. Karjaisusta tulee pois, joko ei lähde minnekkään tai kääntyy suoraan keskikapulalle. Nyt on jo valittu ruohikon matalin kohta ja näytetty minne kapulat menee.
Ohjaajalla alkaa keittää, Moona näyttää keskaria. Pattitilanne, ei voi totella, ei saa hakea sitä kapulaa minkä haluaa. Pata on jumissa merkillä. Ratkaisu --> Heippa, hae vaan keskenäs se palikka. Ja Moona käpsyttelee autolle.
Ohjaajalla meinaa pää räjähtää. Eikun nappaamaamaan mona autolta, ja ehkä tuli purettua omaa päätä raivoamalla ja raahattua koiraa niskasta takaisin kentälle. Olisi voinut pitää pään kylmänä, mutta niin paskamaista on jättää homma kesken yrittämisen sijaan. Moona merkille ja uusi yritys. Nyt lähti oikein laajalla kaarella hitaasti sinne minne pyysin, ja kappas sieltähän se oikea kapula löytyi. Palkkasin ihan sosiaalisella palkalla. Eli rapsuttelua ja hyväksyntää lennosta palautuksesta. Heti toinen puoli ja taas laumapalkkaa vain. Heti ekalla ravisteli ja oikein näki kuinka oli onnellinen kun paine poistui, varmasti parempi palkka kuin leikki. Tein vielä uuden ohjatun eri suuntaan. Todella nopea, mutta tarkkaavainen nouto suoraan sinne minne halusin. Tästä myös bileet lelun kanssa. Kyllä vain on kumma, kuinka ensin ollaan häntä koipien välissä pahoinpidellyn näköisenä auton alla piilossa, ja sitten hetken päästä taas tekemässä iloisena ja rentona hommia.

Mutta miksi en osaa rakentaa treenejä edelleenkään niin, että vältyttäisiin näiltä suuremmilta konflikteilta? Enkö sittenkään vieläkään haasta sitä tarpeeksi? Ehkä en pysy perässä, kun se Moonankin osaaminen koko ajan kasvaa? Onko meidän tokossa yleensäkin liian vähän oikeaa tottelemista, ja liikaa itsevarmuusen tekemistä teknisiin juttuihin palkkaamisen avulla? Välillä tuntuu että se tekee ihan superisti, todella tarkkana ja nopeana. Yrittää hirveästi. Välillä taas tuntuu, että se olettaa paljon asioita, ja lukee ihan liikaa tapahtumia tietäen aina mitä on tulossa milloinkin. Mutta kaipa tämäkin on vain sitä balanssin hakemista.. Pitää olla röyhkeä ja itsevarma, mutta kuitenkin kuulolla ja keskittyä.

Tein eilen tytöille lenkillä esineet. Tallasin poikkisuuntaisen voimakkaan edestakas jäljen, ja heitin pari esinettä sen taakse niin pitkälle kun sain, tarkoituksena että Muusa oppisi olemaan välittämättä jäljistä. Tuuli ilmeisesti hyvin, kun Muusa nosti heti esineet. Lähtee melko rauhassa, eikä ihan sinne minne näytän, mutta nenä koko ajan tarkassa työssä.

Moona pääsi kanssa, ja voi kamala kuinka se oli hurjana. Meinasi varastaa koko ajan ruutuun, ja sitten parin metrin päässä lukkojarrutus kun ei ollutkaan lupaa. Lähti ruutuun kuin ohjus, murisi mennessään. Löysi kummatkin hyvin, mutta ei yhtä nopeasti kuin Muusa. Moonalla alkaa selvästi esinetyöskentely huonontua, ja Muusalla parantua. Moona palauttikin esineet hyppäämällä muo päin täpöä. On se vaan melkoinen monsteri, ei ole toista samanlaista. Pois en vaihtaisi kyllä kumpaakaan.

Muusalla projektina puomin juoksu tyhjää päin. Nyt on saatu taas treeneihin epäonnistumisia, eli kehitystä voipi tapahtua.

Ja voi kun Moonakin pääsisi agiin jo. Mulla on uusi koiraa säästävä treenisuunnitelmakin. Ei yhtään hinkkausta! Vain max. 2min hyvin suunniteltua treeniä putkeen. Epäonnistuneet pätkät eri radalla tauon jälkeen. Unohdetaan cik cap, treenaaminen aiheutti liikaa rasitetta kropalle. Palkkaa rytmitykseen tulemisista. Kisoja kausittain enemmän. Ehkä näin saadaan vielä useampikin kisavuosi?

tiistai 27. toukokuuta 2014

Muusa mölleilee, juoksee ja loikkii lahjakkaasti

Agilitya ollaan treenattu enemmän kuin koskaan ikina, varsinkin jos puomin treenauksen saa sisällyttää agilytyn alle. Ainakin nykyään vähän, kun ratatreeniä ja puomia on alettu yhdistämään.

Treeneissä se on alkanut osumaan todella hyvällä prosentilla, usein jopa kaikilla toistoilla JP. Ehkä jopa jämähdettiin vähän paikalleen puomitreeneissä, ja jäätiin mukavuus alueelle.

Tässä treeniä perjantailta. Videolla kaikki mitä tehtiin, ja lopuksi vähän keppejä mitä ei videoitu.



Lauantaina sitten oman seuran möllikisat. Pehmeä aloitus kisoille tutulla kentällä, vaikka puomia ei siellä olla kyllä treenattu kuin kerran. Videolta näkee. Muusa meni kovempaa kuin ajattelin rataantutustuessa, ja tein ihan tyhmiä ohjausvalintoja. Ekalla radalla A vitonen, oli säätämisestä epävarma ja katsoi muo --> ei voi juosta täysillä. Puomilta missi, oli selvästi epävarmuutta, jätti kolmannen laukan pidentämisen pois, jäi liian ylös. Korjasin ja paransi. Toka radalla hylky ja rima puomin jälkeen, kontaktit hyvät. Tein vielä kisaavien radan kisan jälkeen, hyvin rullasi virheettömästi, paitsi keinun uusin kun ei pysähtynyt. Itse tekemä rata, tutut kuviot :) Vielä vähän puomeja apupalkkauksella, ja osui alemmas jos pallonheittäjä.



Eilen Lägin mölleissä. Optimistina ajattelin isoa kisakokoista kenttää, ja pitkiä estevälejä. No ei ollut. Tuli vähän turhan vaikea tilanne kyllä Muusalle, kun puomi seinää päin ja sivuviistoon putkeen. Eka radalla loikka, uusin ja missi. Muuten virheetöntä rataa. A oli aika ylös kahden laukan alasmeno, selvästi vieraalla A:lla ei niin rennosti, tai sitten hämäännyin kun pingoin itse edelle. Uusintaradalla tuli heti ekan esteen rima kaulassa, ja sitten loikkasi alasmenon yli oikein kunnolla. Tässä kyllä vaikutti myös toi rytmin rikkoontuminen varmasti jo lähdössä, eikä vain seinä. Ainakin kaksi muutakin rimaa vetäisi ryntäillä alas, en muista tarkkaa lukua. A:n tuli ykkösellä gasellina, ja niin se vaan taitaa olla, että kaksi laukkaa alasmenolla on liikaa. Pitäisi päästä madalletulle, ja hakea enemmän ykkösiä ja palkata. Kulki ihan hiton kovaa, ja oli ihan kuumakallena! Muusa? Täytyy kyllä todeta, että käsissä on mulla ihan pirun nopea koira, joka irtoaa hyvin ja tulee ohjauksiin tosi hyvin. Ja musta on kyllä nyt treeneissäkin tuntunut, että se kerta kerralta vain nopeutuu. Tuolla vauhdilla oli vaan hiukka hankalaa mahtua pieniin esteväleihin, ja siksi ehkä niihin rimoihin törmäili, jaa-a. Tästä ei tullut videota muistoksi..

Vähän tietysti ahdistaa tuo puomi, ja sen tuomat hankaluudet. Kisoissa nyt kuitenkin harvoin saa ladata ihan täpöä etiäpäin. Nyt vähän ajatuksena hylätä "hyvät" puitteet onnistumisille, ja astua pois mukavuusalueelta. Katsotaan mennäänkö taaksepäin, vai päästäänkö eteenpäin. Mutta luovuteta ei edelleenkään, ja 2on2offia ei Muusalle tule juoksun rinnalle ollenkaan. Me yritetään löytää tapa, jolla saataisiin balanssi täysiä pinkomisen, ajatuksen, ja ohjaukseen tulemisen välillä. Ei ollenkaan helppoa, mutta uskon että onnistumme vielä! Ei saa rajoittaa ajatuksia.

Treenasin vielä kisan jälkeen, ja nyt saa 2 päivää täyslepoa Muusa. En tiedä oliko tästä tee se vaikeaksi treenistä enemmän hyötyä vai haittaa, mutta aika näyttää. Suoritukset ihan erilaisia kuin kliinisissä tilavissa puomitreeneissä, mutta pistin sen ainakin ajattelemaan, ja treenin jälkeen haastoin itsenikin ajattelemaan. Treeni 26.5
Sieltä videolta näkyy taas paljon juttuja, mitä ei treenin tiimellyksessä huomaa, ja sitten jää myös paljon juttuja näkemättä. Uusia ajatuksia on nyt tullut, ja haluan päästä testailemaan niin että voi juosta myös niin ettei aita tule vastaan, niinkuin tuossa videolla. Avaan asioita enemmän, kunhan saan omia ajatuksia selkeämmäksi ja testattua. Pitää yrittää videoida myös kaikki treenit taas..

lauantai 17. toukokuuta 2014

Onni on, kun pääsee treenaan

Moonalla tuli 3 viikkoa lepoa täyteen ti, ja nyt on siis lupa lisätä varpaan rasitusta pienin askelin. Moonasta on tullut ihan plösö, nopeasti se lihominen valitettavasti käy. Tiistaina vein Moonan uimaan, keskiviikkona ja to tokoa. Nyt saa taas suunnitella tokossa jokaisen toiston, ettei tule liikaa tehtyä. Ehkä ihan hyvä treenata muutenkin vähän suunnitelmallisemmin.

Ekan treenin otin häiriöitä, niin näkisi heti mikä on kuuntelun aste, ja toisaalta saisi sen vähän skarppaamaankin. Nyt suurin virhe Moonan kanssa olisi lähteä tekemään sellaista mikä helposti onnistuu..

Ensin paikkamakuu ja istuminen. Vaikka suorastaan lenteli riviin, oli tosi nätisti kummatkin. Kiltti ilme eikä yhtään levoton.

Sivulle tuloja. Yritetään korjata vinoutta. Oli ihan ok, kun palkkasin oikealta.

Siirtymisiä, niin että tulee houkuttelu häiriötä kun ollaan aloituspaikassa. Hyvin sulki häiriöt pois.

Nouto niin, että Moonan huomaamatta liikkuri siirtyi mun eteen ja mä olin muutaman metrin suorassa linjassa näkymättömissä takana. Ei edes meinannut mennä halpaan. Tuli ihan täpöä liikkurin vierestä ohi ja hyvin palautti, wau. Ja tämä häiriö oli ihan uusi.

Tunnarissa käännähti mun mukana ympäri, joten otettiin uudestaan. Tämä kyllä vaikea sille, ja pitäisi treenata rutiiniksi.. Liikkuri jäi seisomaan kapuloiden päälle, ja oma jalkojen välissä. Vhän turhan häätäisesti nuuski rivin ekan kapulan, sitten rauhoitti työskentelyn ja heti oman kohdalla nappasi sen nätisti ja palautti kauniilla otteella. Kapula putosi hampaista lopussa, korjasi toi äkkiä sivulle. Kunnon palkat tästä, selvä työtapaturma. Sitten vielä vapaamuotoisesti iso kasa kapuloita ja pikku tulitikku oma, nyt hyvä työskentely ja palkkasin kun otti tikun suuhun.

Pe taas pikku treenit. Ensin paikkamakuuta peri kappaletta ja oli oikein hyvä.

Sitten seuraamista. Pitkiä suoria eri vauhdeissa. Hidas oli epätasaista, ehkä liika energia yrittipysyä paketissa ja pompotti oudosti.
Askel siirtymiä, koko ajan vino selän taakse ja ihme vääntelyä. Näihin tarvitsis jotakin apua, ja samoin seuraamiseen muutenkin. Blääh.

Sitten ohjattua häiriöillä. Ensin oikea, yllättävä häiriö jossa liikkuri houkutteli ottamaan keskimmäisen. Hyvin lähti heti oikealle, ja sulki häiriön pois. Tosi mageesti tekin ylipäätään.
Sitten vasen, häiriötä oikealta niin että kääntäisi pään jolloin lähetän. Tämä olikin vaikea, kolme kertaa läksi oikealle, ja neljännellä vasta keskittyi ja tekin hyvän.

Vielä yksi merkki liikkuroidulla aloituksella, hyvä kontakti ja vauhti.

Sitten vielä zeta. Ensin pelkkä seuraaminen liikkurin käskyillä, oli hyvä. Sitten erillään jätin asentoihin ja häiriötä että siirtäisi tassuja. Ei siirtänyt tassuja.

Välissä otettiin paikka istuminen, oli hyvä.

Sitten kokonainen zeta m-s-i, kun Moona oli maassa lensi frisbee metrin sen sivulle, ja toinen koira ihan nokan edestä hakemaan frisbeen. Moona kiihtyi tosi paljon, ja tuossa mielentilassa sitten tuli ne tassujen liikuttelut, ja varmaan olisi ehkä muutenkin tullut. Hyvä häiriö kyllä mikä ei sinänsä haitannut, ja asennot ja seuruu hyvät.

Nyt siis näyttäisi ainakin siltä, että tauko ei ihan hirveästi ole vienyt tätä hommaa taaksepäin. Moona on ihanan energinen ja voimakkaan tuntuinen, mutta sitten kuitenkin kuuntelee ja tekee tarkasti. Liikkeet se osaa miten osaa, ja rutiinia tietysti haetaan kun SM:it lähestyy. Nyt yritän vielä vähän hillitä treenitahtia, ja ainakin treenien rasittavuutta.

Muusalla on myös treeniä riittänyt.

Torstaina oli aamulla hakutreenit, ja meni taas kovin hyvin pikku Muusa. Ensin oikealta ääni, oli kai juossut ensin vähän yli syvälle, mutta löysi sitten. Vasemmalle valmis, hyvin lähti minne näytin ja löysi. Oikealta ääni, hyvin löysi. Vasemmalle valmis. Lähti todella hienosti suoraan, kääntyi oikeaan suuntaan ja hetken juostuaan oli saanut hajun ja löysi. Nyt tuntuu että on selkeästi alkanut oppimaan sen verran, että osaa lähteä suurinpiirtein suoraan sinne minne näytän, ja on jo hajulla siitä että rataa edetään eteenpäin. Hyvin saa hajut, mutta välillä selkeästi vielä haastavaa paikallistaa, ja kestää kauemmin kun kokeneilla koirilla.

To iltapäivällä tottikset. Ensin sivulle tuloja, hyviä. Sitten pitkiä suoria seuruuta, tasaisuuden hakemista. Sitten vauhtiluoksareita. Yksi vauhtinouto. Ja vielä pk-kapulan luovuttamista, nyt pään asento oli parempi. Ja paikkamakuuta, pysyi ongelmitta rauhassa, vaikka pari treenaili luoksetuloa jne. Jospa BH vaikka syksyllä.

Eilen BAVin agitreenit. Tarkoitus oli kokeilla puomi ja A radalla. Ensin loikkasi puomin, selvästi yllättyi kun se tuli radalla vastaan. Sitten osui hyvin, ja A myös hyvä. Kun nämä oli selvitetty, keksin kaikkia erilaisia kohtia mistä voisi eri lähestymisellä ja jatkolla tehdä puomia, ja A myös toiseen suuntaan. Osui kaikki ihan todella hyvin ja tuli ohjauksiin. Milloin siitä tuli noin hyvä? Pysyykö se aina noin hyvänä? Sen sijaan että olisin hirveän iloinen, pelottaa että tämä homma hajoaa ja menetän sen. Muutenkin se tuntuu niin kivalta käteen, niin omalta. Kääntyy hyvin ja hyppää hyvin. Lukee rataa, mutta kuuntelee. Keväällä mietin, että onkohan se liian optimistista, että aloitettaisiin vielä tänä syksynä kisaaminen. Nyt tuntuu kovasti siltä, että Kokkolan Klagi on hyvä paikka aloittaa kisaura. Katsotaan olisiko Moonakin jo kisakunnossa siellä?




keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Paimennuskausi avattu Muusan osalta

Sunnuntaina lähdettiin reissuun klo 5 aamulla, suuntana Kitee ja Minna Erosen lammastila.
Hyvä saada heti treenit pyörähtämään oikein käyntiin, niin päästään omassa harjoittelussa sitten asian ytimeen heti alusta alkaen. Itselle on paimennus vielä niin uutta, että en oikein osaa arvioida itse missä järjestyksessä lähdetään asioita rakentamaan, kun koulutus menee kuitenkin paljon koiran mukaan.

Su aamutreenit ohjatusti Minnan kanssa. Olipa jännää, kun en pitkän tauon jälkeen muistanut miten ne lampaat saadaan edes Muusan kanssa treeniaidan keskelle.. Saatinhan me ne juu, ja Muusa näytti vauhdikasta juoksentelua ympäri ja ympäri isolla flänkillä, vaihtoi välillä suuntaakin juu, mutta ei mitenkään kontrolloidusti. Eikä hakenut tasapainoa juurikaan, lenteli vain ympäriinsä jossain kaukana. Lähdettiin sitten hakemaan rauhoittumista viemällä lampaat aidan viereen, ja Muusa sai sitten pitää niitä siinä, ja opetella kohtaamaan lampaat rauhasssa katseellaan. Oli aika jännää, eikä pystynyt kauaa pitämään katsetta, vaan lähti sitten liikkumaan flänkille. Välillä liikuin, niin Muusa sai tuoda lampaat mulle, ja sitten taas sama. Haluttiin että tulee lähelle lampaita, mutta ei saa aiheuttaa kaaosta. Treenin edetessä Muusa selvästi rauhoittui, ja uskalsi kohdata lampaiden katseita paremmin.

Välissä käytiin lepäämässä majapaikassa Tohmajärvellä, ja sitten illalla kertaamaan treenit omatoimisesti. Muusa meni selvästi paremmin, ja alkoi pääosin kohtaamaan lampaita rauhallisesti ja varmasti. Oli ajattelevaisempi ja selvästi työsti asioita. Pääsi nyt ilmeisesti sen verran hommaan sisään, ettei meinannut antaa kiinni ollenkaan.

Ma aamutreenit taas Minnan kanssa. Treeni alkoi vähän kaoottisesti, kun Muusa karkasi lampaille ennen lupaa, selvästi innostui hommasta vähän enemmän, ja mun vaikutusvalta siihen pieneni. Nyt oli aika siirtyä harjoituksissa eteenpäin. Lampaat keskelle, ja flänkkejä ja tasapainon hakemista. Nyt pystyi hyvin ohjaamaan suunnan vaihdot. Välillä koko kierros, välillä tosi nopeasti suunta vaihtuu. Taspainosta vähän ajamista, ja taas flänkille. Tasapaino alkoi vähän löytymään sieltä, mutta kuljetus hankalaa kun lampaat liian jaloissa, koska Muusa ajautui liian lähelle ja siten lampaat juoksi yli, jolloin Muusa taas lähti flänkkäämään. Itsellä hankalaa taas osata liikkua ja kommunikoida koiran kanssa. Ei jotenkin ymmärä ihan mikä on huonoa ja mitä halutaan. Muusa ei taaskaan antanut treenin lopussa kiinni, vaan yritti viedä lampaa ja tehdä omaa juttuaan.. Oppi jo milloin treeni loppuu, ja alkoi possuilemaan. Minna näytti sitten miteen saa handlattua lampaat itsellään, ja koiran pitää uskoa ja luopua lampaista.
Otettiin tauon jälkeen vielä vähän flänkkejä ja pari askelta kuljetusta nurkassa, ja sitten otin enemmällä kurilla Muusan kiinni, ja tulikin sitten kiltisti. Niin ja sitä ennen laitettiin Muusa häkkiin lampaiden kanssa, ei ollut nätisti, ja kun kiellettiin tietysti siitä, niin päätti ettei tee sitten mitään. Muusaa ei siis vielä häkkiin.

Illalla taas kertausta omatoimisesti. Aika samanlailla meni kun aamulla, ja tuntui ettei oikein päästä siitä eteenpäin. Flänkkäilee joo, mutta kuljetukset ei onnistu kun Muusa valuu liian lähelle, eikä reagoi paineeseen ja hiljennä vauhtia, vaan flänkkää sitten. Pidettiin tauko ja yritin sitten pitää lampaat paremmin paikoillaan ja suuntaa nopeasti vaihtamalla saada sen paremman etäisyyden päähän, mutta sitten olin tietysti taas lähtökohtaisesti liian lähellä lampaita kun sen olisi niitä pitänyt mulle tuoda. Yritin välillä muistella miten se oma liikkuminen meni että saisin tilaa mun ja lampaiden väliin ennenkuin Muusa tasapainossa, ja saatin muutamat askeleet ihan hyvää kuljetusta. Lopussa myös kuljetti lampaat nätisti mulle nurkkaan, ja siitä sain Muusan nätisti kiinni taas. Mietin itse, että ei kyllä vaan päästä tuosta järkevästi eteenpäin, ennenkuin sen voi pysäyttää. Menee liikaa juoksenteluksi jä lentelyksi, enkä saa lampaita sitten rauhalliseksi, jolloin Muusakaan ei rauhoitu.

Ti vielä treeniä Minnan kanssa. Alkuun vähän samaa, ja sitten taas uudet kuviot. Nyt piti itse vähentää liikkumista, ja antaa Muusalle enemmän vastuuta pikkuhiljaa lampaista. Hirveän hankalaa mulla oli taas ohjata oikein.. Ja projektiksi piti ottaa myös maahanmenon rakentaminen, huh. Ensin niin, että tein tilan mun ja lampaiden väliin menemällä itse kiinni aitaan. Nyt ei lampaat päässeet juoksemaan alta pois, ja Muusakin sitten rauhoittui ja sain sen maahan. Samaa juttua monta kertaa, ja välillä sai pitkiäkin aikoja maata rauhassa ja katsoa lampaita. Alkoi oppimaan käskyä, ja sitten kokeilin pikkuhiljaa samaa keskemmällä aitausta kun Muusa tasapainossa. Ja sain kuin sainkin se useammankin kerran menemään maahan ja lampaat rauhallisena mulla. Sitten siitä walk on käskyä ja taas lie down. Lopussa pystyin kävelemään minne vain lampaiden kanssa, ja Muusa löysi hyvin tasapainoon ilman ohjaamista ja lampaat pysyivät nätisti mun luona, ja siitä taas maahan. Aika hieno tunne, kun itse en kyllä osannut vielä määritellä missä kohtaa se taspaino on. Välillä Muusa ajoi lampaita ihan sivusta, ja silti lampaat pysyivät suorassa linjassa peruskuljatuksessa. Muusalla oli hyvin ajatusta, ja oli hyvin rauhallinen. Hieno edestyminen tapahtui kyllä kolmessa päivässä, ja Minna sanoikin ettei samaan treeniin saa jäädä liian pitkäksi aikaa, vaan pitää osata vaikeuttaa koko ajan sopivasti. Pikkuhiljaa pitää lisätä enemmän painetta, kun Muusa alkaa kestämään sen.

Nyt sitten yritetään omissa treeneissä päästä samaan, ja pitää vain itse yrittää miettiä milloin on aika edetä. Nyt siis asennetaan lie down koiralle loogisissa kohdissa. Sitten alan siirtymään pois lampailta ja Muusan pitää silti pysyä maassa, ja Muusan puolelta sitten lähetän sen flänkille ja maahan tasapainoon. Siitä sitten käskyjen opettelua koko ajan vaikeuttaen. Ei oo helppoa.

Käytiin kumpanakin illalla treenaamassa vähän tottista matkan varrella olleella kentällä. Olipa hassussa paikkaa kenttä melkeinpä keskellä ei mitän, eikä siellä kyllä kertaakaan näkynyt ketään treenaamassa.

Su tsekkailin vähän missä mennään tottiksen osalta pitkän tauon jälkeen. Nyt ainakin näki mitä se oikeasti osaa ja mitä ei.. Seuruu tuntui olevan vähän tauon jäljiltä epätasaista, hyvin kyllä jaksoi pitää vireen ja kontaktin, mutta käännökset vähän niin ja näin, ja tempon vaihdot ei osannut. Vetäisin testiksi vähän pidemmän kaavion. Sitten tein luoksetuloa, jonka osasi hyvin. Metristä, ja keksi kiertää hypyn takaisin päin. Oli kyllä taas mukavan eri näköinen hyppy. Noudossa oli tosi painava kapula, ja Muusa pudotti sen luovutuksessa. Ihmekös tuo, kun on treenattu ohjatun kapulalla. Eteenmenossa taas ei voinut lähteä seuraamaan.

Ma sitten korjaus sarjaa. Muusa oli tosi väsynyt ainakin henkisesti pitkästä paimennus päiväivästä jne., mutta ihan hyvin jaksoi mun mielestä vielä nostaa vireen tottikseen. Seuruu tuntui tosi ponnettomalta, mutta näytti videolta katsottuna kuitenkin olleen ihan ok. Videolta on hyvä katsoa kun näkee kaikkia tyhmiä virheitä mitä itse voisi muuttaa. Noudon luovutusta painavalla kapulalla pitää miettiä, ote hyvä, mutta pää on liian lysyssä tuolla ajatuksella. Eteenmenoa otin ekaa kertaa noin että vapautin sosiaaliseen palkkaan kesken seuruun, ei voi vielä sanoa oikein toimiiko tuohon tahmeuteen. Noudossa oli toinen nosto tosi nätti, ja ärsyttää kun en palkannut nopeammin siitä. Luoksetulon loppuosassa jäi istumaan vähän kauas ja korjasi. Tekee kyllä teknisesti jarrutuksen niinkuin haluan, mutta luulen ettei osaa vielä arvioida pohjan mukaan tota hommaa. Mutta nyt oli tuossa treenissä edes jotain ajatusta mukana, kun on nyt lähinnä vain humputeltu.





lauantai 10. toukokuuta 2014

Hakua!

Muusa pääsi hakutreeneihin pitkän tauon jälkeen. Että oli mukavaa päästä ihmisten ilmoille ;)

Oltiin uudessa maastossa, missä nyt sinänsä ei ole mitään uutta. Syksyllä ja nyt keväällä on tainnut joka treenissä olla Muusalle uusi rata. Vasen puoli oli aika ryteikköistä, ja tuli kyllä mieleen ettei ole tainnut Muusa hirveästi ryteikköä vielä mennä. Hajun haku aikoina jonkun verran, mutta sitten ei oikeastaan enää. Joten eri hyvä treeni meille!

Ensimmäinen pisto vasen etukulma. Ääni etukulmasta, maalimies siirtyi eteenpäin umppariin. Lähti vähän vinoon vasemmalle, mutta onneksi tuuli piilolta päin niin sai varmaan hyvän vahvistuksen tuulesta ja kääntyi oikein ja löysi. Hyvin selvitti.
Sitten toinen etukulma oikealla valmis. Lähti vähän epävarmasti ja miettien, ehkä ihmetteli kun piilolle meni monet jäljet? Ollaan vältelty etukulmia ja suoria jälkiä piilolle, joten ehkä uutta. Sai kuitenkin hyvin hajun vahvistukseksi, ja löysi.
Vasemmalle ääni, oli hyvin vaikeaa maastoa kaatuneine puineen. Heti lähetyksen jälkeen tuli vastaan ylittämätön(?) kaatuneiden ohuiden puiden röykkiö, ei uskaltanut loikkaamaan yli, eikä ali päässyt. Mietti ja palasi takaisin. Ehkä ihan fiksu päätös, tai ainakin lenkkeillessä Muusa hyvin ketterästi hyppii monien korkeidenkin runkojen yli, joten varmaan ihan oikein arvioi kykynsä. Rohkaisin vähän ja lähetin uudestaan, törmäsi taas samaan ongelmaan, mutta ratkaisi sen kiertämällä puun ja palaamalla samalle alun linjalle, ja löysi.
Oikealle valmis. Lähti hyvin ja varmasti sinne minne näytin, ja löysi.
Sitten vasemmalta ääni, oikealta ääni, ja lähetys vasemmalle. Taas sama hankalan maaston ongelma, nyt jotakin kiviä tms. Kiersi heti nätisti ja palasi oikealle linjalle ja löysi. Tämä oli hyvä ja varma pisto myös.
Sitten viimeinen. Lähti tosi hyvin, mutta porhalsi vaan ohi ja syvälle. Pitkään etsi ei löydy. Lähetin vähän tyhmästi edempää uudelleen kun luulin että voisi siitä saada hajun, mutta ei saanut ja teki jätti piston taaksepäin. Kolmas kerta toden sanoo, ja lähti nyt ihan suoraan minne näytin ja reippaasti. Juoksi ihan piilon vierestä ja löysikin sen sitten.

Otin ekaa kertaa ilman remmiä keskilinjalle kävelyt yms, eikä ollut ongelmaa. Ja muutenkin on kyllä niin kiltti ja selvästi oikein haluaa tehdä oikein. Ihana <3 Kyllä mä uskon että siitä tulee vielä sellainen hakukoira mistä tykkään, vaikkei ihan niin reikäpäätä kuin Moonasta.

Mutta sitäkin olen tässä tylsyyksissäni miettinyt, että Muusa ei vain ole mikään reikäpää, mutta siinä on muuten ihan hirveästi hyvää, ja sillä vaan pysyy pää niin paljon muutenkin paremmin kasassa. Moona on tulta ja tappuraa, aina. Mutta se reikäpäisyyskin on tavallaan pientä hermojen falskaamista. Moonan pää pysyy kyllä tekemisen hetkellä hyvin kasassa, ja se kyllä pystyy tekemään tosi tarkkaa työtä vire tapissakin, mutta jos ei ole sitä tekemistä mihin purkaa.. Moonan kanssa kulkiessa pystyy aistimaan sen energian, mikä pursuilee sen jokaisessa solussa. Hakuradalle kävellessä sen oikein tuntee, kuinka se ei meinaa pysyä nahoissaan, eikä pysykkään kun laittaa ylimääräisen energian paikallaan pomppimiseen yms, ja lähetyksessä se aina pingoittui kun jousi, ja lähti täysiä vaikka läpi kiven. Reikäpäänä.
Muusa on ihan eri maata. Sekin on kyllä niin vilpittömän innoissaan radalle kävellessä, että aina todellakin hymyilyttää. Mutta vaikka sillä on intoa, se tulee radalle aina kovin keskittyneenä ja tosissaan. Se miettii mitä siltä halutaan, ja yrittää tehdä parhaansa kaiken osaamisensa mukaan. Se jaksaa olla tasaisen keskittynyt läpi treenin, ja liikkuu niin kovin taloudellisesti ja fiksusti. Se on intensiivinen työskennellessään, mutta hullu se ei ole.
Samat pätee ihan joka lajiin. Aluksi en osannut arvostaa Muusan työskentelytyyliä niin paljon, kun olin tottunut Moonan astetta villimpään menoon, mutta nyt kyllä osaan. Muusa on jotenkin joka asiassa vain paljon helpompi, ja silti niin kovin hieno sekin. Ja mikä Muusassa on vähän bordercollieksi erikoistakin, se tekee töitä mulle, ja on jotenkin niin mun koira. Se haluaa kovin paljon tehdä asiat niinkuin minä haluan sen tekevän, muttei silti ole mitenkään liian pehmeä tai ollenkaan nöyristelevä. Muusalla on silmissä sellainen palvova katse, jota ei Moonassa ole olemassa, tai mun mielestä ylipäätään kovin suuressa osassa bortsuja. Yleensä kun työnarkomaani bortsu tekee töitä itsensä vuoksi, ja melko sama kuka sen työn tarjoaa.
Muusan emässä Kimissä on ihan samaa. Vaikka se oli yli kaksi viikkoa meillä hoidossa, ei se halunnut mun kanssa treenata agilitya, teki kyllä esteitä sinnepäin, mutta ihan vain muodon vuoksi, ja jätti treenin nopeasti kesken, kun tuli äitiä ikävä. Lampaat vei kyllä ikävästäkin voiton, ja se oli ainut mitä mun kanssa suostui tekemään. Muusa kyllä mielellään muidenkin kanssa leikkii ja tekee vaikka tokoakin kun on pallo kädessä, mutta ei yhtä suurella sydämellä kuin mun kanssa. Muusan maailmassa tärkein minä, joka on vaan niin hassua.
Moona on se toinen ääripää, joka tekee lähtökohtaisesti töitä ihan itselleen, ja niin että saa kaikesta mahdollisimman paljon hyötyä itselle. Moonalle on ihan yksi ja sama kuka sen vie treenikentälle, kunhan saa tehdä täysiiii. Agissa voi ihan lennossa vaihtaa ohjaajaa, ja treenikaveri voi sen tokossa tuosta noin vaan käskeä sivulle ja tehdä kaikki temput ja liikkeet mitkä se osaa, ja Moona ihan innoissaan kun on jotain uutta. Ei ole väliä kuka käskee, kunhan pääsee tekemään.

On ne vaan niin kovin erilaisia, mutta silti kumpikin juuri täydellisiä mulle :) Niin kivaa vertailla niitä silti keskenään!






torstai 8. toukokuuta 2014

Hiljais eloa

Mitäpä täällä sairastuvassa. Meno paranee päivä päivältä, kun energiat kasaantuu. Moona on siirtynyt häkki eläimeksi ihan kokonaan, on niin pingottunut, että pyrähtelee muuten varpaalle vahingollisesti. Välillä vapaana häkistä ollessaan yksin, ja repii kaiken muovin ja paperin minkä hampaisiinsa saa. Ei tuhoamisen ilosta toivottavasti, vaan toiveikkaana luulee, että tyhjän kauppakassin tai kertakäyttömukipakkauksen jokaisen mukin palasteltua jostain ilmestyy ruokamuru? Muussenkin silppuaa kaiken mihin tassut yltää, mm eilen ohjatun kapula löytyi miljoonana tikkuna mun sängyltä. Viikko on vierähtänyt jo yskimättä, ja on päässyt vähän pihalle treenaamaan ja tietty lenkkeilemäänkin. Silti on tylsääää ja mälsäää. Tänään sai kyllä hyvän leikkitunnin, kun käytiin sen kannsa viihdyttämässä 8kk Aura vauvaa. Auralla oli ihan hirveän hauskaa, kun se keksi heittää Muusalle hienoa vinkupalloaan. Aina Muusa jaksoi palauttaa sen syliin asti, ja aina Aura jaksoi heittää purskahdellen naurusta. En tiedä kummalla oli hauskempaa, mutta varmaan lähemmäs tunnin tätä jaksoin katsella. Muusa ei varmaan ikinä kyllästyisi tohon pallotteluun, ja siksi sille ei kukaan saa palloa heittää, paitsi Aura.. Auralla on kokoelmissaan vinkupalloja, koska Moona teki pienet vaihtarit ;)




Muusa on treenannut piha agilitya, kaikkia kontakteja ja keppejä. Tehtiin ekaa kertaa koko puomia pihalla. Tilaa ei ole kovin paljon, joten haastetta hyvin. Joutuu juoksemaan aitaa päin, ja väistelemään puita palkalle mennessä jne. Osui tosi tosi hyvin, vaikka välillä skannassi palkkaa jo puomilta, ja muuta erikoista haastetta. Vielä hetki sitten ei olis ikinä uskaltanut tuollaista epämääräistä treeniä tehdä, mutta nyt sillä on selkeästi aika hyvä ymmärrys ja osaaminen. Ajattelin ehkä parin viikon päästä käydä mölleissä kokeilemassa ainakin yhden radan miten käy.
Keinu tuntuu olevan nyt opittu, mutta vähän mietityttää kyllä keinu puomi erottelu. Muusalla tuntuu olevan tosi huono suullisten käskyjen erottelu, ja niihin saa nyt ylipäätään todella panostaa. Mutta koko ajan menee keinu nopeammaksi ja pysyy hyvin takajalat keinulla :)
Kepeissä palattiin vähän taaksepäin treenaamaan avokulmia paremmiksi, tuntuu helposti syöksähtävän mihin vain "porttiin", treeni on auttanut kyllä. Samoin niitä keppien suullisella käskyllä hakemisia, ja ainakin aluksi juoksi kyllä ihan minne sattuu.
A:lla osuu kyllä joka kerta, mutta on nyt vakiinnuttanut tyylin, että yksi osuminen ylösmenolla, sitten laskeutuu harjan jälkeen, jolloin seuraavalla laukalla tulee osuminen todella alas kontaktille. ihan jopa kahteen vikaan väliin jos erottelu ja draivi on hyvä. Vielähän tämä siis näyttää ihan täydelliselle, mutta pelkona on, että jättää viimosen laukan sitten kokonaan pois, kun ymmärtääkseni ei ole koiralle kovin kivaa laukata jyrkällä pinnalla niin alas. Yleensä ne osumat tulee monella koiralla sinne kontaktialueen ensimmäiselle kolmannekselle. Katsotaan miten meillä käy, koska ainoa vaihtoehto on gaselliloikka jolla liitää koko A:n ja laskeutuu suoraan alasmenolle. Näitä Muusa teki alkuun, mutta olivat ehkä vähän holtittomia, niin Muusa jätti ne pois. Voihan ne vielä tulla takaisin, jos Muusa näkee ne helpommaksi / järkevämmäksi, mutta nyt taitaa olla ainoa vaihtoehto vain katsoa mitä tapahtuu, ja palkata kaikki mikä osuu hyvällä takajalkojen erottelulla.

Olipa siinä hurjasti treeniä, mutta ollaan oikeasti vain muutamana päivävä treenattu muutama minuutti, ja suurimmaksi osaksi vain laiskoteltu. Jopa minäkin :D

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Toko on parasta

Aloin miettimään, mikä tokosta tekee niin mukavaa. Jos saisi valita vain yhden lajin, olisi se ihan ehdottomasti toko. Tokossa on vauhtia ja veitsen terällä menemistä, mutta parhaillaan sen kaiken energisyyden pystyy saamaan nätisti pakettiin.
Pikkutarkkaa viilattavaa riittää aivan varmasti loputtomiin, ja niin sen pitää ollakin. Kaikki ei ole kuitenkaan kiinni pienistä yksityiskohdista, vaan myös kokonaisuus ja varmuus ratkaisee.

Liian monesti olen kuullut sanottavan, että toko on tylsää. Ei se ole, mutta siitä pitää tehdä kivaa koiralle. Ei varmasti yksikään koira ole syntynyt rakastamaan tokoa, mutta jos sen markkinoi koiralle oikein, siitä voi tulla kivaa. Ihan varmasti tulee. Jotta onnistuisi luomaan koiraan sen toko motivaation, täytyy tietysti itsekin olla innostunut tokon kouluttamisesta, ja osata iloita onnistumisista aidosti. Mielentilat tarttuu ;) Liian usein vain näkee niitä tapauksia, että tehdään tokoa juurikin sen näköisenä kuin se olisi ihan tylsin juttu mitä voi olla, ja sitten todetaan loogisesti, että toko ON tylsää. No monen koiran milestä varmasti onkin ihan puuduttavaa, mutta ei sen tarvitse olla, eikä sen pitäisi olla. Aargh.

Kävin äsken Moonan kanssa treenaamassa pihalla varovasti tokojuttuja. Meidän kentällä on tosi pehmeä hiekka, ja leikittiin vain ihan varoen ettei varvas rasittuisi liikaa. Moona oli niin mailman onnellisin koira. Viikon tauko tässä olikin, ja nyt pitkästä aikaa se makaa reporankana mun jaloissa tyytyväisenä, eikä pyöri levottomana ympäriinsä odottaen, että katson koneelta vidoita tai ihan vain jotain mielenkiintoista koira kuvaa. Ehkä siis oli jalankin kannalta ihan ok juttu päästellä vähän höyryjä ulos, niin ei ole niin painekattilana ravaamassa sisällä.. Moona ei ole ihan parhain kestämään totaali tekemättömyyttä. Treenamattomuutta kyllä jotenkin, jos pääsee sitten purkamaan energiat vaikka hepuloimalla metsässä. Yleensäkin Moona on aika fyysinen koira, eikä se pingottuneisuus katoa, vaikka pääsisi rasittamaan aivosoluja rauhallisten temppujen muodossa.

Mä luulen, että Moonakin valitsisi lajeista mieluiten tokon. Tokossa sillä on rento mielentila, mutta se saa kuitenkin tehdä vauhdilla ja voimalla. Moona on aina hirveän iloinen, kun se keksii ja oppii jonkun uuden asian mitä siltä odotetaan. Se tykkää myös kovin paljon tehdä mun kanssa yhdessä juttuja nykyään :)

Vielä 2 viikkoa pitäisi olla rasittamatta jalkaa juurikaan, ja sen jälkeen sitten vähän varovaisemmin. Hirveän epäselvät ohjeet sain, joten oman järjen mukaan pitää sitten miettiä. Jospa silloin kolmen viikon päästä uskaltaisi jo ottaa säästeliäästi vauhtiliikkeitäkin, ja sitä ennen pienesti pihalla teknisempiä juttuja. Nyt treenin ja levon jälkeen ei ainakaan millään lailla keventänyt tai aristanut jalkaa. Sm-kisa lähestyy, ja kovasti kyllä polttelee päästä kentille jo takaisin. Vaikka onhan tässä sitä aikaa joo, mutta en niin kestäisi jos tulisi ne samat virheet luoksetulossa ja zetassa taas sm:issä. Meillä on kaikki mahdollisuudet olla oikeasti hyviä, joten nyt annamme kaikkemme treenatessa. Yritetään täysillä. Alla vähän tämän hetken tilanteita liikkeissä.

Paikkamakuu: Suurin virhe rauhattomuus. Tähän treenejä ajatuksella ja paljon häiriötä, jotta joutuisi ajattelemaan ja keskittymään. Maasta istumaan on jäänyt vajaaksi välillä. Pitää katsoa miten mun itse kannattaa sijoittua lopussa, että Moonan helppo nousta siististi sivulle.

Paikkaistuminen: Tassuja on siirellyt välillä. Kaikki riippuu mielentilasta. Paha on ollut varsinkin viereisen kehän ruutu ja luoksetulo käskyt, jolloin keskittyy sinne. Eli tähänkin häiriötä, ja sitten pitää keksiä varsinkin yllättäviä ja kiihdyttäviä häiriöitä, jotta saisin sen mokaamaan ja puuttumaan asiaan. Suunnittelua tähän.

Seuraaminen: Tässä riittää työnsarkaa, ja tarvitsisin myös liikkurin käskytystä, jotta oppisin tekemään käskytyksestä huolimatta samalla tavalla kuin itsenäisesti. Harkattiin tänään sauraamista, ja keksin muutaman uuden jutun, millä voisin selkeyttää asioita niin, ettei moonan tarvitsisi ennakoida turhaan kaikkea ja ylityöskennellä. Paikallaankäännöksissä katse alhaalla, ja samoin pysähdyksissä, tai liikkeestä käännös josta suoraan pysähdys. Tää meillä on joskus ollut ennakointina pysähdykseen, ja näytti heti toimivan noissa kaikissa tilanteissa. Ei heitellyt pyllyä ollenkaan, vaan oli jopa siisti. Samoin otin sen peruuttamiseen, ja oli todella siisti peruutus. Täyskäännöksessä ennakoin katseella siihen suuntaan mihin käännytään, ja vasemmalle käännöksessä pää paikallaan. Oikealle käännöksessä taas katse, ja nämä tuntui tänään ihan hyvältä. Juoksusta samat, ja tuntuu toimivan. Palkan suuntaa pitää myös miettiä, ettei heittele pyllyä liian taakse, ja sitten ettei käy toistepäin kun lähden tähän puuttumaan. Seuraamisessa tarvittais toista silmäparia nyt. Tänään oli myös välistä liian tiivis, ja siihenkin pitää nyt kiinnittää huomiota. Palkka kun ei osu.

Luoksetulo: Treenataan tätä kokonaan uudella tyylillä, ja tärkeää saada nyt myös yhdistettyä uudet ennakoivat merkit. Eli palkkaa ei enää multa ollenkaan, paitsi kokonaisen liikkeen ja sosiaalisten kehujen jälkeen, tai ihan lopun treenaamisessa. Takapalkka. Vauhti alkanut olla taas rento ja nopea, mutta stopeissa työn sarkaa. Ainakin Joensuussa tuli vain huonoa stoppia kivituhkapohjalla, mutta saattoi toki johtua siitä varpaasta, että tuntui ikävältä takaosalla jarrutella. Palkkaa vain hyvistä nyt, huonot stopit karsitaan. Maahanmenot on yleensä olleet ihan ok jos vauhti hyvä, siis jos on mennyt maahan. Tähänkin voisi lähempänä kisaa ottaa jotain häiriötä, jotta pääsisi korjaamaan treeneissä, jos mokaa. Ensin vain rakennellaan liike entistäkin eheämmäksi. Heihei aijaus, ja tevetuloa kympin luoksetulo. Helpommin sanottu, kuin tehty ;)

Zeta: Tässä pääsimme mun mielestä jo hyvin eteenpäin. Teimme jo kokonaisuus treenissäkin sitä, ja seuruu alkoi olemaan jo aika hyvää, ja vaihdot menivät oikein. Maahan edelleen hitaasti useimmiten, mutta tämä otetaan treenin nyt. Aloitin jo, ja palkka vain nopeista maahanmenoista. Taas törmäämme tähän ongelmaan, että kun ei ole alusta asti sitä tekniikkaa opetettu, voi suoritus tapa vaihdella tilanteesta riippuen. Nyt karsimme huonoja, eikä maahanmenon toteutus mennyt ainakaan epävarmaksi, mutta seuraaminen joo. Seuraavaksi siis teemme vapaasta käynnistä erikseen tätä. Mutta tähänkin sopivasti häiriötä, että pysyy hereillä, ja palkkaa seuraamisesta. Ja tähänkin sitä liikkuria tarvitsisi käskyttämään ja häiriköimään. Varmasi esiintyvä ongelma on myös tassuttelu asennoissa. Tähän en ole nyt kiinnittänyt huomiota, kun prioriteettinä noi suuremmat asiat, mutta ennen kisaa yritän kyllä nämä korjata. Nyt vaikka jo erillään zetasta selkeytystä, niin tajuaa sitten siinäkin kun tulee aika alkaa vaatia sitä.

Tunnari: Tässä kusee eniten aloitus. On vieläkin vähän epävarma, ja helposti liikahtaa mun mukaan kun käännyn. Tarvitsee rutiinia aloituksessa liikkurin kanssa. Muuten olen kovin tyytyväinen liikkeeseen, ja se onkin mennyt nyt kokeissa pääasiassa todella hienosti. Rutiinia liikkuroituna vain, ja muuten pidetään kasassa sopivin haastein.

Metallinouto: Rauhattomuus kun heitän, eli saattaa tassu liikahtaa. Palkkaa näistä, ja siiten tiukkana kokeessa kun menee aloitukseen. Korkeimmassa vireessä myös örähtää paluuhypyn laskeutumisessa, mutta eiköhän kesällä ole taas kuuma, niin pidämme edelleen vain vireen tapissa. Luovutuksessa osuu välillä jalkaan sivulle tullessaan, tämä kaikissa muissakin noudoissa, ja pitää karsia.

Ohjattu: Tainnut saada vähintään ysin joka karsinnassa, eli oikeastaan tosi hyvin on ollut hallussa. Pitää tietyti jatkaa treeniä ja haastaa, jotta pysyisikin skarppina.

Ruutu: Tämä on ollut nyt myös meidän vahva liike, ja ysi tullut aina vähintään nyt. Samalla tavalla jatketaan treenejä, vaikeutuksia tietysti myös tähänkin. Pitäisiköhän treenata niitä punaisiakin kartioita taas nurmella..

Kaukot: Oliskohan tämäkin ollut nyt ysiä vähintään. Kokeissa ei kuitenkaan olla tehty ihan niin hyvin kuin treeneissä. Helposti maahan-istu ei pomppaa ihan niin ylös, ja istu-seiso ei pomppaa ollenkaan. Istu-seiso ei kriteerinä nyt pomppua olekaan, mutta näitä voisi hakea nyt treeneissä enemmän, jotta menisi kisoissa vähän paremmin.

Lisäksi tekemistä on ihan sivulle tulossa. Helposti menee selän taakse vähän vinoon. Nyt parantunut kun vaihdoin palkan oikeaan käteen, josta siirrän vasempaan ennen palkkaamista. Myös liikkeen väli treeniä, ja katso sanasta palkkaamista. Alkoi huomaaman noissa kokeissa, ettei jaksa niin katkeamatonta kontaktia pitää siirtymissä. Tosin liikkeen alkuja ennen on ollut joka kokeessa kovin keskittynyt. On auttanut ihan hitosti, että kriteeri kontaktin katkeamattomuudesta sivu käskyllä on pidetty joka kerta.

Odotan kyllä kovasti, että päästäisiin treenaamaan jo kunnolla. Perjantaina lähden ekalle renkaan leirille. Innolla odotan minkälaista siellä on, vaikka tietysti tosi ikävää ettei Moona pääse mukaan. Äiti suostui kovin pitkin hampain onneksi edes koiria hoitamaan, joten pitänee olla iloinen siitä, että ylipäätään itse nyt pääsen mukaan kuuntelemaan ja oppimaan.

Katselin Moonan tokovideoita ajankuluksi, ja on sillä vaan aina niin kivaa <3

Moona kaukot ja seuruu 1v 3kk

Moona vajaa 2v, ekoja tunnari treenejä

Ensimmäinen koe 1v6kk

Moona 2.5v treenaa valkohampaan leirillä. Mä niin muistan tuon treenin kuin eilisen <3

Voittajan koe 2v.5kk Eka voittajan koe. Pitkästä pitkästä aikaa kaivoin tämän videon, ja tuon luoksetulon kun saisi takaisin. Voi noita aikoja, Moona sai 302p, ja kysyin tämän tiedon jälkeen, että onko se ykköstulos :) Kahden ikävuoden jälkeen Moonan tekemisessä alkoi olemaan kunnon meininkiä, sitä ennen se teki tosi ajattelevaisesti hölkkä vauhtia. Tässä vaiheessa en osannut vielä ajatella edes vauhtia.

Moona 3v. Voisiko meidän zeta palautua tuon näköiseksi vielä joskus?

Tva koe Reilu vuosi sitten. Olipa kiva katso ja todeta, että monet asiat menee nykyään paljon paremmin kun tuolloin. Vaikka olin tuolloin ääri tyytyväinen noihinkin liikkeisiin.

Viimeinen kuvattu koe, messarin kisa Vielä hetki sitten en olisi ikinä uskonut kisaavani Moonan kanssa tuolla. Mutta siellä me vain oltiin, ja meillä oli kehässä tosi kivaa :)

Pari viikkoa, ja sitten pääsee treeneihin kiinni. Toko <3

Mietin tässä samalla, että yksi asia mistä täytyy luopua, on Muusan toko. Ei sen alunperinkään pitänyt tokoilla, mutta sitten siinä vain kävi niin. Muusasta ei näyttänyt silloin tulevan agilitykoiraa, joten sen sijalta sitten tokoiltiin, kun se siinä tuntui olevan niin hyvä ja meillä oli niin kivaa. Ja hyvä ja lahjakas se onkin, mutta niin se onkin hyvä myös agilityssa, ja harrastaa myös hakua ja paimennusta lisäksi. Haku ja paimennus piti olla sen päälaji ihan alunperin, ja nyt myös agility on. Aika ja ajatukset ei riitä ihan kaikkeen. Toko jää nyt ihan kokonaan tästä lähin. Treenaamme vain tottista, johon riittää niin paljon vähempi treeni.

Moonan päälaji on toko ja sivussa vielä jonkin aikaa agi, Muusan agility ja haku. Paimennusta kesälajina pienemmin tavoittein kummallekin. Kaiken muun unohdamme kokonaan. Kun jaksotamme noiden treenaamisen oikein, pitäisi pystyä vielä keskittymään täysillä kaikkeen ilman, että liika on liikaa. Temppuja huvikseen, jos on ylimääräistä energiaa. Näillä mennään :)