sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Muusa ALO2 ja Moona renkaan näyttö + muuta

Muusan kanssa nyt toko kokeet startattu viikko sitten. Viikkoa ennen käytiin myös drive in kokeenomaisessa harkassa mikä meni suuremmitta virheittä paikkamakuun kaksoiskäskyä maahan lukuunottamatta. Oikeassa kokeessa nousi sitten paikkamakuussa seisomaan, ei kestänyt kun hiljaisessa hallissa kuului haukkua, pöh. Siellä sitten seisoi kunnes palattiin koirien luo. Sitä on nyt tajuttu treenata, ja on kyllä epämiellyttävää pienen kiltin Muussenin mielestä kun joku haukkuu. Muuten meni kyllä taas liikkeet hyvin, ja suuremmitta virheittä. Alla videota josta voi katsella mitä siellä tapahtui. Muutama piste jäätiin ykköstuloksesta. Mutta siis kummassakin koe tilanteessa Muusa oli ihan sama koira kuin treeneissä, ja teki hommia ihanassa vireessä. Tuntui myös, että oltiin siinä yhdessä samassa kuplassa, ja jotenkin tuntui että Muusaan voi luottaa täysin siinä mielessä, että yrittää parhaansa ja tekee täysin rehellisesti sen minkä osaa. Reagoi kehuihin hyvin, ja kehuinkin sitä vuolaasti, tuo pomppiminen ja mun kehuista ilostuminen tulee sillä kyllä täysin luonnostaan. Ja mikä ihana ilme ja kontakti sillä onkaan. Sen kanssa oli vaan todella ihanaa olla kehässä, wau.


Muusa kyllä tuntuu olevan sellainen unelmakoira, hassua. Sopii joka lajiin, ja on nyt alkanut käyttäytyä arjessakin suhteellisen fiksusti, koko ajan parempaan päin. On jotenkin todella tasapainoisen oloinen kaveri, mutta kuitenkin hyvin hyvin omalaatuinen tapaus. Jotenkin niin helppo koira, kun mulla vertailukohtana Moona, jonka kanssa harrastaminen on aina ollut enemmän ja vähemmän tappelemista. Ihan ällöttää tämä kehuminen, mutta siinä ei vaan kertakaikkiaan ole mitään kovin haastavia juttuja, vaan se on jotenkin jopa tylsän helppo ollut tähän asti treenatessa. Erittäin älykäs, jaksaa mielin määrin toistoja, vaikka ei montaa toistoa tarvitse kun on niin ihmeen nopea oppinen, yrittää aina parhaansa, keskittyy täysillä, haluaa olla täydellinen, ei ota koskaan itseensä, vaikka joutuisi sanomaan tiukastikin, ja sitten korjaa käytöstään heti kiltisti. Pelottavaa jotenkin edes ajatella tätä, koska jos joku Muusan kouluttamisessa menee pahemmin pieleen, niin se on kyllä tosiaan omaa vikaa ja huonoutta kouluttajana. On Muusassakin siis kehittämisen kohtia ja huonompia puolia, esim. voimaa voisi olla enemmän, eikä sen tekemisessa ole, eikä tule olemaankaan sellaista per#"le asennetta, mistä tykkään juurikin Moonassa tosi paljon. Luontaisesti se ei ole myöskään taistellut kovin loistavasti, mutta oikealla tavalla kun on sitä oppinut leikittämään ja vahvistamaan, niin esiin on tullutkin sellainen leikkijä mistä tykkään. Mutta siis melko kiva koira siitä on kyllä kasvanut, vaikka arki ei missään nimessä ole ollut helppoa, mutta nyt kun on "jo" sisäsiisti eikä suuremmin tuhoa paikkoja, niin mun kuva Muusasta on muuttunut jotenkinn ruusuisemmaksi ehkä.

Muusan haun talvitauko on nyt päättynyt, ja on päässyt jo treenaamaan kolmesti ilmaisuja ja tänään mökkikylää. Ilmaisukuviota ollaan nyt tehty jo metsässä, ja alkaa kyllä olla käryllä. Mökkikylässä oli selvästi haastetta, mutta hyvin sitten aina selvitti kuitenkin hommat.

Monsterilla on ollut vähän huonompaa tuuria, kun on joutunut saikkuilemaan selkäkipujen vuoksi. Ihmettelin kun alkoi olemaan ärhäkämpi ja huonotuulisempi treeneissä ja kotona, ja sitten aksatreenissä liukasteli ja hyppi rimoja päin jne, ja Niinakin sitten sanoi et oudolta näyttää, niin oli se sitten vaan todettava että näin on nyt sitten. Sain onneksi Marille ajan nopeasti, ja niin se oli vaan sitten Moona raasu todella huonossa kunnossa, ja selkä yhdestä kohtaa tosi kipeä, joka sitten vaikuttanut jo melkoisesti muuallekin kroppaan. Vähän oli huoli ettei olis ollut jotakin välilevyn liuskahdusta, mutta se sitten sulkeutui pois kun viime hoidolla vähemmän kipeä. Todennäköisesti Muusa törmännyt siihen. Agi on edelleen tauolla, mutta jos viikon päästä liikkuminen on hyvää, niin saadaan palata senkin pariin. Vähän pisti taas miettimään, että mitä jos se agi oliskin nyt tässä. Onneksi ei ole kuitenkaan, ja lupaan kyllä nyt itselleni nauttia jokaisesta hetkestä Moonan kanssa radalla. Olen nyt oppinut arvostamaan sitä sellaisenaan kun se on, ja se on oikeasti hieno agi koira. Ei todellakaan helpoin, mutta niin täynnä tunnetta, että ihan liikuttaa. Kunpa voisin itsekin ohjata samalla draivilla kuin Moona vetää radalla.

Tapaturma tuli sikäli ikävään paikkaan, että valmennusrenkaan näyttökoe oli lauantaina. Tokoa sai onneksi treenailla tilanteesta huolimatta varovaisesti ja säästeliäästi, voi ahistus. Remmilenkkiä ja lepoa + namipalkalla tokotreeniä rajoitetusti ei ollut ihan kovin hyvä yhdistelmä. Tältä viikolta jäi joka treenin jälkeen vähän liian voimakas tekemisen nälkä jäljelle. Tajusin kyllä hyvin, että Moonalle todella sopii sellainen treenaamistyyli, että on treenin jälkeen henkisesti ja fyysisesti väsytetty. Liikkeet meni kyllä treeneissä tosi hyvin tuolloinkin, mutta alkoi selvästi rentous katoamaan, ja tekemisen välissä tulemaan komentamis haukkua. Ja se alkaa pelottavasti muistuttamaan sitä aiempaa tilannetta, missä yhteistyön sijaan Moona oli se päättävä osapuoli. Koetta edeltävissä treeneissä uskalsin sitten ottaa parissa treenissä jo vauhtiliikkeitä, tyyiin pari toistoa ruutua, parit stopit ja luoksetulo. Oli kyllä hassu tunne rajoittaa näin tekemistä, kun meidän tyyliin on kuulunut sellainen vähintään 10 toistoa yleensä, ja joskus harvoin jopa 20. Se pisti kyllä ajattelemaan sitäkin, että olisiko viisaampaa ottaa kuitenkin ylipäätänsä vähän pienempiä toistomääriä, kun jossain tapauksissa Moonalla olisi varaa tehdä vieläkin nopeammin ja vauhdikkaammin. Keskiviikkona otettiin sitten kunnon viimeistelyt, eli treenasin niin paljon, että Moona näytti tyytyväiseltä. Ja voi että se olikin niin onnellinen, kun sai tehdä omasta mielestään riittävän paljon. Annoin sen myös pomppia ja hyppiä, ja leikin sen kanssa pitkään ja antaumuksella. Oli pakko vain unohtaa rajoittamiset, ja tehdä treeni mistä jää hyvä ja rento olo. Seuraavana päivänä oli Marin aika, joten yritin olla murehtimatta ja onnistuinkin onneksi siinä. Treenin jälkeen se kyllä liikkuikin kuin paskat housussa lenkillä, ja olen kyllä ärsyttävän vainoharhainen, ja ehkä turhankin varovainen. Torstaina olikin kyllä Moonassa sitten paljon hoidettavaa, mutta kipu oli siis onneksi hellittänyt ja kivi vierähti kyllä sydämeltä. Annoin sitten to lepäillä, ja pe vain pidempi lenkki remmissä.

La aamulenkillä tuntui sitten olevan elämänsä kunnossa. Liikkui hyvin, ja oli lenkillä kovin iloisen oloinen. Huusi koko matkan Ojankoon enemmän tai vähemmän, tosi ärsyttävä, mutta ajattelin että purkaa siinä sitten hyvin pahimmat energiat. Olin ekaa kertaa varmaan 10min etuajoissa kisapaikalla, ohhoh. Jännityksen piikkiin kyllä tämä. Arvoin meille suoritusnumeron 14, joka on mun onnen numero. Ensin oli istuminen ryhmässä, ja ennen kehään menoa Moonaa sai kyllä ripittää ihan huolella, oli todella lennokkaan ja rauhattoman oloinen. Sain siihen onneksi jotain järkeä, ja ymmärsi sitten virittelyistä onneksi jotain, kun päästiin ihan hallitusti kehään ja sieltä pois, ja itse istuminenkin taisi sujua ihan hyvin. Raastavan odottelun jälkeen lenkitin vielä Moonan, käytiin huolellisesti lämppäämässä kuin agiradalle menossa, eli kunnon hölkät, ettei tulisi nyt mitään revähtymiä nyt sen selän takia, sitten seuruutin sitä vielä pitkään, ja leikin kunnolla että olisi vähän purkanut, ja otin vielä kaukojen ekaa vaihtoakin. Kuumeni sitten kuitenkin entisestään kun kun oltiin menossa kehään. Ensin seuruu, ja teki varmasti elämänsä kamalimman koeseuruun. Todella pahaa ylityöskentelyä, eikä myöskään keskittynyt tehtävään. Heitteli vaan pyllyä ihan miten sattuu täpinöissään, ja todella pahaa huolimattomuutta. Paitsi nyt tuli kyllä mieleen, että nuorten koirien ringin näytössä teki kyllä melko samanlaisen suorituksen. Silloin oli vetänyt ihme kiekat päälle shetteristä, ja siellä oli varmaan aika samanlainen seuruu kuin tämä. Mutta se oli öö.. 2 vuotta sitten se. Mutta oli siinä kuulemma hyviäkin pätkiä, suorilla, lohduttavaa. Luoksetulo oli tosi hyvä Moonaksi, me like. Ruudussa ei suoraviivaisesti merkille, tyhmästi itse oikein korostin tätä, kun asetuin lähtöpaikkaan vähän huonosti, sitten nykähti merkillä liikkurin käskystä, ja muutenkin tosi ilmiselvästi liikaa ajatus jo siellä ruudussa. Ruutuun meni kovin taakse, mun mielestä nipnap sisällä, mut tämä oli nyt hyvä juttu meille, ja tuntuukin että kamppailu ruudun paikasta olisi voitettu tällä hetkellä. Luoksetulo oli nyt hyvä, kun ollaan sitä treenattu. Nouto oli itsessään normi Moonaa, eli nb, mutta kun otin kapulaa irti, niin pylly pompahti ylös. Niin voi käydä kun on liian tiukalle viritetty viulun kieli, näköjään. Mutta pitikö juuri nyt tuossa tilanteessa. Melkein tuli kyynel silmään, kun jännitys oli vihdoin lauennut kehään päästessä, ja sitten maailman hirveimmän seuruun ja merkillä nykähdyksen jälkeen piti vielä tehdä tällainen ihan omituinen virhe. Kaukoista nyt en keksi muuta pahaa sanottavaa, kuin että pompahti istu seiso vaihdossa toinen jalka edellä ja toinen perässä, eli ne oli kyllä oikeasti hienot, ja ekaa kertaa kokeessa noin täpäkät. Ne oli siis täydelliset kaukot mun omalla mittapuulla, ja ainoa liike mikä meni täydellisesti tuolla. Tai no nyt kun vielä tarkemmin tätä analysoin, niin voisi se oikeastaan pompahtaa seiso-istu vaihdonkin, mutta sitä en ala kyllä fiksaamaan. Ajattelin siinä, että hyvä että ne kaket oli vikat, niin ehkä tuomarit unohtaa sitten ne muut kamalat virheet, heh, ja näkee että koira kykenee myös tarkkaan suorittamiseen, tai sit ei, mutta lohtu se on pienikin lohtu. No mutta liikkeen välit sujui ainakin näennäisesti aika hyvin. Moona piti katkeamatonta kontaktia liikkeen aloituksissa, ja makasi muka rauhallisesti maassa. Oikeasti se vinkui ainakin parissa välissä tosi hiljaisesti kun makoili käskyn alla, mitä ei ole kyllä ennen tehnyt. Olen kuitenkin melko varma ettei kukaan muu tätä kuullut. Vähän veitsen terällä mentiin, ja Moonan vire oli kyllä yli siitä optimaalisesta. Pettynyt olo oli kehästä tulon jälkeen, kai sitten oletin ja toivoin että olisi edes seurannut vähän paremmin ja esim. pysynyt sen noudon lopun istumassa. Moona oli kyllä tyytyväinen itseensä, ja olisi mieluusti tehnyt vielä uudenkin suorituksen, sen verran vetoa oli sinne kehän suulle päin. Voi hullu Moona, se on kyllä niin tulta ja tappuraa. Olis se paskemminkin voinut mennä, mutta hakijoita oli paljon ja tosi hyviä suorituksia näkyi olevan. Vähän tuntuu että tuolla räkäposkella suorituksella on tuomareilla kyllä erittäin hyvä syy jättää meidät valittujen ulkopuolelle, mutta toisaalta saatan olla myös aika negatiivinen ja ottaa noi virheet turhankin vakavasti. Jollain tasolla toivon, että olis mennyt edes oikeasti kunnolla metsään, niin ei tarvitsisi enää jännittää ja elätellä toiveita renkaaseen pääsystä, mutta ei, kun tehtiin tämmöinen taiteellisesti rönsyilevä suoritus, jossa oli wau juttujen lisäksi häpeän tunnetta.

Täytyy vielä todeta, että oli kyllä ihan paras päätös sterkata Moona. Pahin pelko oli, että se menettäis harrastuksissa tarvittavan potkun, ja siitä tulis tasapaksu pötkylä. Oikeastihan se on mennyt ihan päin vastoin, nyt Moona on jatkuvasti siinä parheimmassa olotilassa. Ei sitä edes tajunnut kuinka paljon se hormoonikierto vaikutti, ja kuinka vähän niitä parhaimpia aikoja oli. Tosin agilityssa oli paremmin käsissä aina masennuskausien aikana, mutta ompahan nyt siinäkin sitten samanlainen koko ajan. Kasvattakoon vaikka maahan asti ja metrin levyisen turkin joka pudottaa karvaa koko ajan, niin ihan sama. Sitten ostelen uusia leikkurikoneita sitä mukaa kun menevät tukkoon! On kyllä aika hauskaa, että mulla on saman koiran kanssa ollut laamailu ongelmaa ja ylivireys ongelmaa. Jotenkin vaikeaa edes kuvitella, kun viimeisestä masennuksesta on jo niin kauan :)

5 kommenttia:

  1. Vau, onpa upeeta takaosankäyttöä Muusalla! Ja ihana hyppyeläin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on kyllä pienestä asti ollut ihme hypoyrotta :D

      Poista
  2. Oi, meneepä Muussen hienosti! <3

    VastaaPoista
  3. Jotenkin kummasti tulee Muusasta kenguru mieleen :D Ihanan ilosesti työskentelee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä melkoinen kenguru, pomppua löytyy :D

      Poista