tiistai 25. maaliskuuta 2014

Valoa tunnelin päässä

Tänään käytiin hallilla ottamassa pikku tokot. Moonalle ihan vain sivulle tuloa, ja siirtymiä huomioiden pa, ja zetaa.

Huomasin että tunkee sen pyllyn liian vinosti varsinkin jos vähänkin katson onko suora. Appari piti metallitankoa esteenä että saatais onnistumisisa, ja alkoi kyllä paranemaankin. Pitää nyt olla tosi huolellinen mistä palkkaa, sitä kun ei itse niin huomaa..

Zeta alkoi heti paremmissa merkeissä. Ekan otin vain seuruun ja palkkasin ekan käännöksen jälkeen, kun piti kontaktin ja paikan hyvin. Sitten käskyttäjä mukaan, ja käskyn jälkeen sanoinkin uuden sivu käskyn kahdessa ekassa välissä, tosi hyvää seuraamista eikä nykinyt tai reagoinut mun sivukäskyihin, ja pitlästä aikaa hyvät käännökset. Vikaan väliin istuminen, josta palkka. Sitten ilman käskytystä juosten, ensin taisin pyytää sen maahan, ja poispäin juostessa maasta seisomaan, sitten tokassa välissä seisomaan, mistä maahan ja menikin istumaan, suullinen korjaus ja kehut. Sitten kun otin mukaan juoksuun pyrähdettiinkin täysi ympyrä, ja vikaan väliin istu mistä palkka. Nyt oli erittän hyvä ja rento asenne, ja selvästi kuulolla tosi hyvin. Zeta muuttuikin kivemmaksi, kun lisättiin haasteita :) Jatkamme siis samaan malliin, lisää haastetta ja sitten voi olla oikeasti iloinen kun onnistuu, ja motivaatiokin nousee.

Muusan kanssa räpellettiin vähän mitä sattuu. Noutoa menin eka ottamaan namuilla, ja Muusa sähläs kuin hullu, ja pureskeli kapulaakin. Sitten joutui vähän pyytämään siltä parempaa keskittymistä, ja vaihdoin leluun niin teki paremmalla mielentilalla ja sählinki jäi. Seuraamista ja vähän jääviä. Seuruu aukesi ja oli aika holtiton. Pitäisi treenata tätä enemmän nyt, kun on ihan liian täpinöissä tällä milloin sattuu tokotuksella, ja sitten tekee vain täysiii. Kokeilin A estettä, ja heti sinne kyllä meni, mut kädellä pitää näyttää alas asti ettei hyppää heti harjalta maahan, tsiisus. Vielä eteenmeno loppuun. Niin ja tehtiin vähän paikkamakuutakin, ekaa kertaa menin piiloon hetkeksi, ja hyvin oli silti.

Eilen otin Muusan mukaan hallille, ja jäin sitten vielä kouluttelujen jälkeen ottamaan vähän puomia. Jotenkin sitä tuli tehtyä taas ihan liikaa toistoja, mutta kun kuitenkin parani loppua kohden niin ei se ehkä haittaa. On niin ärsyttävää kun puomin kasaamiseen menee varmaan se puol tuntia ja hirveä rahtaaminen, niin sitten ei jaksa treenata pienissä pätkissä ja usein, vaan kerran pari viikossa vähän enemmän. Järkevää, no ei.
Alkuun loikki monesti, ja vain harvoin osui. Jotenkin menee heti huonommin, kun itse heitän palloa. Laitoin sit vähän puomia ennen olevaa hyppyä uuteen järjestykseen, niin pääsin edelle josta helpompi heittää pallo oikeaan paikkaan putken jälkeen. No sitten alko parantumaan osumaprosentti ja uskalsin vähän laittaa haastetta peliin. Eri etäisyyksistä suoraan puomille, ja nyt selvitti hyvin pidemmätkin etäisyydet kun sai miettiä, ja teki selvästi säätöjä osuakseen hyvin. Vaihdoin lopuksi vielä puomin jälkeisen putken hyppyyn, ja se ei harhauttanut Muusaa, vaan teki ihan yhtä hyviä. Jess. Kyllä tämä tästä ehkä joskus vielä tulee valmiiksi. Pian voisi ehkä jopa nostaa puomia taas ylöspäin siitä metristä.. :)



maanantai 24. maaliskuuta 2014

Turun karsinta

Taas tokokoe. Ei olla vielä koskaan vedetty näin monta koetta putkeen, mutta hyvä kai nyt on ollut totutella. On se ihan erilaista pitää pakkaa kasassa näin pitkään, kun treenailla muutenvain keskittyen milloin mihinkin pieneen juttuun tai liikkeen osaan, ja sitten yksi koe jossain. Joulukuusta asti on aina ollut joku koe tulossa, ja vielä olisi yksi kuukauden päästä. Tuntuu että tarvitsisi jonkun treeniloman tokosta pian, mutta siinähän sitä ehtii sitten vikan karsinnan ja SMien välissä lepäilemään vähän pidempään.

No mutta eilen otin tiukemman asenteen, ja Moona oli hyvin kilttinä. Virheitä tuli siltikin, joten pisteillä ei juhlittu. Loppusaldoksi kertyi 271p. Aika tasaisesti meillä on sinänsä nämä neljä koetta kyllä menneet, että ykkösiä tullut kaikista, eikä olla otettu yhtäkään nollaa. Mutta virheitä aina pienempiä tai isompia. (Tuomarin kommentit suluissa.)

Istuminen 10

Paikkamakuu 10: Pitkästä aikaa saatiin aloittaa koe näin. Moonalla oli kiltti ilme kun palasin piilosta, siitä jo tietää on hyvä numero tulossa. :)

Seuruu 8.5: (Hyvä hidas osuus. Askelsarja epätarkka. Juoksuosuus muuten hyvä, mutta pys. pa viiveellinen. Hyvä kontakti.) Seuruu oli hyvää ja keskittynytta, vaikka tämä meille vaikein aloitus. En tiedä mitä teen erilailla kokeissa, kun aina mokataan toi juoksupysähdys, kun Moona luulee että ollaan kääntymässä jonnekkin. Askelsiirtymissä peppu heiluu ylimääräistä, perus meidän virhe. Kontakti ei ollut niin korkea kuin toivoisin, eikä myöskään fiilis. Kun joutuu viilaamaan tarkuutta, kärsii nämä, mutta tokossa vaan arvostetaan ennemmin tarkkaa ja hillittyä, kuin sitä iloista ylityöskentelevää Moonaa.

Ohjattu 9: (Hyvä vauhti, pa hieman huolimaton) Saatiin vasen, mikä on ollut nyt se vaikeampi, ja uskon että vaikeudet alkoikin ehkä siitä, kun kaikissa näissä aiemmissa kokeissa on tullut oikea, ja treeneissä ei olla tehty niin paljoa tätä kokonaisena. No mutta onneksi oltiin nyt treenattu, ja teki ainoana virheenä sen mikä olikin odotettavissa, eli osui voimakkaasti palautuksessa.

Kaukot 9: (Aloituksessa aavistuksen vino pa) Tämäkin perus mitä treeneissä käynyt nyt luvattoman paljon, vino pa, ja selvästi oli sitten heti vinossa maassa. Itse kaukot aika jees, ei liikkunut ja oli rento.

Tunnari 7.5: (Aloituksessa vähän rauhaton ja luovutuksen jälkeen) Itse liike oli todella upea, nappas heti tarkasti oman, eikä pyöräyttänyt vaan todella keskittyi tekemään nätisti, ja sama laukka kapuloille ja takaisin. Odotin tosi hyvää numeroa, ja vähän harmitti, kun tunnarin eteen ollaan nyt raadettu ja saatu se palautumaan entistä paremmalle tasolle. En itse huomannut näitä rauhattomuuksia, ja tuomari sanoi et tassuakin oli siirtänyt. En tiedä onko uutta tämä, en ole kiinnittänyt huomiota. Tyhmää tollaisen takia menettää pisteitä noin paljon :(

Luoksetulo 6.5: (Kaksoiskäsky maahan, seiso aavistuksen venyy.) Hidas vauhti, huono ilme, paska stoppi, ei mene maahan.

Zeta 6: (S vino, I seisoo) Super huono seuraaminen, ihan laama, huonot käännökset, huono kontakti, ei istu TAAS.

Ruutu 9: (Alussa vino PA, seuruu voisi olla parempaa) Taas tuo pirun alku pa, ja seuruussa meinasin törmätä merkkiin ja väistin tätä, olisko siitä johtunut toi kommentti.

Hyppynouto 10: Oli ihan siisti tämä.

Ärsytti todella paljon mokata samoissa jutuissa kun viimeksi, vaikka treeneissä ei ole tehnyt lähellekkään mitään noin huonoa. Luoksetuloja on tehty paljon, ja olleet treeneissä hyviä. Zetaa ollaan myös treenattu, ja treeneissä on ollut nyt parempi. Ensimmäinen kerta kun toistuvia virheitä, mitä ei treeneissä kohdata.
Nyt olen pohdiskellut asioita todella paljon, ja jutellut eri ihmisten kanssa näistä. Sotasuunnitelmaa on mietitty.
Olen nyt ainakin todennut sen, että luoksetulossa ja zetassa on jotain syvemmin vialla, kun nämä virheet on jopa aika usein tulleet kokeessa varsinkin huonossa vireessä, ja nyt kaksi kertaa putkeen. Ei se Moona niitä virheitä kuitenkaan voi tarkoituksella tai kaavalla tehdä kokeissa, kun kaikessa muussa se on aina tehnyt hyvin samat jutut kokeessa ja treenissä. Jotakin epävarmuutta taustalla, huonoa motivaatiota?

Eilen käytiin työstämässä zetaa ja luoksetuloa. Ajattelin laittaa zetaan vähän haastetta, ja rikoin kaavoja ihan huolella. Juosten tehden, väliin temppuja jne. Ei istunut, annoin uuden yrityksen, meni maahan. Korjaus, kehu, ja taas maahan, joka toistui varmaan 7 kertaa. Moona meni jotenkin tilttiin, eikä pystynyt muuttamaan käytöstään, se oli ilmeisesti niin kaavoihin kangistunut, että muutokset pisti sen ihan sekaisin. Moona väisti sitten tilannetta, sanoi heipat ja teki katoamistemput autolle. Kävin ihan rauhassa kantamassa sen takaisin sylikannolla, onneksi on kevyt typy. Karkaaminen toistui vielä paristi, ja lopulta se sittun istui ja pääsin palkkaaman. Jatkettiin treeniä ja taisi istua sitten joka toistolla, vaikka tehtiin vähän eri kaavoin. Huhhuh, onneksi en enää hermostu näistä liikaa, kun tunnen Moonan tavat, ja tiedän että se palautuu ja vahvistuu noista kyllä. No mutta seuruuhan siinä zetassa oli myös jotakin ihan kamalaa. Tosi ahdistunutta, joka tietysti vain pahentuu kun mun fiilikset laskee sitä tarkkaillessa. Yritin innostaa sitä äänellä ja leikillä, mutta tämä sai sen vain enemmän lukkoon. Namipalkalla saatiin ihan nättiäkin seuraamista, muttakun tämä ei nyt vielä ole näyttänyt johtavan mihinkään. Kahtotaan nyt sitten seuraavassa treenissä miltä tuntuu.

Sitten vuorossa luoksetulo. Nyt sain esiin sitä aijausta, ja surkeita stoppeja. Maahan meni tietysti kyllä. En oikein tiedä mitä tolle tekis. Otin paljon suoraa namipalkalla.
Totesin jo tuossa miettiessä, että se on aijannut jo pidempäänkin treeneissä, sitä ei vaan taaskaan huomannut ajoissa. Ttreeneissäkun sillä on suurempi odotus vauhtipalkasta, tulee se aijatenkin kovaa.

Nyt ainakin alan työstämään sit maahanmenoa eri käskyllä, ja kriiteriksi tulee tasajalkaa maahan. Tämä saa ainakin luoksetulossa ajatuksia hereille, ja varsinkin se liikkeestä maahan on ihan luokattoman huono.

Tänään Mari kävi käsittelemässä Moonan, kun se on taas liikkunut könkösti, ja siellä oli toinen takajalka kiertynynyt ja aiheuttanut lukkoja. Varsinkin ylin niskanikama oli pahasti lukossa, mistä varmasti johtuu seuraamisen matala kontakti. Ajattelinkin että siinä vois olla jälleen jotain fyysistä. Katsotaan jos se luoksetulokin paranis ihan tällä, että on jalat saatu taas järjestykseen. Moona on aina reagoinut herkästi kaikkeen epämukavuuteen, ja sen kautta epävarmuus voi hyvin tuoda esiin aijaamista tässäkin.
Nyt pari päivää kevyemmin ja sit jatkamme ongelmien työstöä. Liikkeet aletaan laittaa kasaan vasta parii viikkoa ennen koetta. Nyt tehdään töitä paremman huomisen puolesta ;-)




keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tokootokoo

Ajattelinpa pitkästä aikaa kirjailla tänne hetkellisesti ihan meidän tylsiä tokotreeni juttuja, jos se vaikka toisi jotakin rotia tähän hommaan.
Olen myös miettinyt blogin salasanan taakse laittamista. Tuntuu että sylkäisen tänne vaan huolittelemattomasti omia ajatuksiani miten milloinkin tekstin muotoon, että saisi päätä vähän selvitettyä. En tiedä saako kukaan mitään näiden juttujen lukemisesta?? Siksi olisi ehkä helpompaa kirjoittaa vain kokonaan niin, ettei tarvitsisi miettiä ollenkaan mitä kirjoittaa.. Hmm..

Raahauduttiin tänään ulkokentälle treenaamaan. Luntahan siellä oli ja vähän liukasta, muttei ollut oikein vaihtoehtoja kun pakko oli päästä Moonan kanssa vääntämään. Treenit meni teemalla palkkapalkkaa vähän joka jutusta, ohjaaja on jäänyt vähän palkkoihin kiinni.. Yritin kyllä myös vaatia ja olla selkeä.
Ensin kaukojen alku, m-i ja juoksin nampan kanssa palkkaamaan.
Sitten kokeenomaisesti ohjattuun noutoon, palkka merkiltä. Uudestaan kokeenomainen alku, vasemman haku. Lähti pokkana oikealle, josta heti tiukka palaute. Uudestaan kokeenomainen aloitus, ja nyt toi vasemman mistä vauhtipalkka. Otin vielä sekaisin palkattuja merkkejä ja oikean haun luovutuksella, hyvin. Ja vielä vasemman kokonaisena liikkeenä, hyvin. Osuu helposti luovutuksessa jalkaan, mutta tätä lähden työstämään vasta myöhemmin, nyt vain palkan suunta.
Sitten zetaa. Tein ekaksi koemaisen m-s-i, ja oli niin hyvä kuin osaa. Maahan olisi saanut mennä reippaammin, mutta tämäkin on sellainen juttu minkä otan työstöön kun saadaan noi tärkeämmät asiat vakioitua hyviksi. Nyt menee lähes aina toinen etujalka ensin ja toinen perässä, ehkä 1/5 halutulla tekniikalla. Seuruu oli nyt hyvä, ja samoin käännökset. Otin zetan seuraamista ja käännöksiä vielä erikseen namipalkalla.
Sitten luoksetulo. Taas esin kierrosta stoppia, pitää muistutella oikeaa tekniikkaa kun alkanut lintsaamaan, ja kans pari maahan mikä ei oo riittävän hyvä, mutta ok niin saapi jäädä myöhemmäksi. Sitten kokonainen luoksetulo, tai no vauhtipalkka ennen sivulle tuloa, hyvä. Treenailin väliin vähän liikkeiden välejä, ja sitten koemainen luoksarin alku ja tarkoitus ottaa läpijuoku. Mutta ennakoikin stopin, toruin tästä ja otin uudestaan, lähti vähän hitaammin mutta kiihdytti hyvin heti siitä. Sitten otin vielä tarkoituksella yhden stopin, josta kutsu ja vauhtipalkka kun ei ennakoinut maahan ollenkaan. Ja sitten vielä suora, ja nyt ei ennakoinut, hyvä. 
Loppuun tein vielä huvikseen eteenmenon lelulle, jotakin vaihtelua vaan.
Hyvä treeni oli, ainoastaan se eka ohjattu meni possuiluksi, sitten oli hyvällä vastaanottavaisella asenteella. Ja jokavälissä se pääsi tosiaan juoksemaan nartsapallon kanssa, joka varmaan auttoi keskittymistä.

Muusa pääsi kans treenaamaan tottista. Se on kyllä upea elukka. Ensin seuraamista, tosi skarppi ja jalat lenteli korkealle, ja ilmensi energiaa kyllä koko kropallaan. Sitten tein eteentuloja namipalkalla, ja sitten luoksetulo alun liikkeestä maahanmenon kanssa. Hyvä maahanmeno, älyttömän nopea luoksetulo ja veti liinat kiinni niin ettei juuri osunut muhun, wau. Jätin samalla eteenmenopalkan. Välissä treenattiin noutoa. Ensin namipalkalla eteentuloa kapulan kanssa, sit kevyellä kapulalla koko nouto niin että vein kapulan vinottain ja palasin viereen lähettämään, tosi hyvä. Sitten heiton kanssa pk-kapulalla ja jäi vähän väljäksi eteentulo. Jotenkin hankalampi vielä painavalla kapulalla. Viel painavalla pari loppuosaa. Sitten eteenmenoon. Hyvin muisti lelun, ja nyt ekaa kertaa meinasi ennakoida. Aiemmin on seurannut tosi hyvin. No jumppailtiin sitten siinä ja palkkasin seuruusta, eteenmeno hyvä. Otin vielä uudelleen niin pääsin treenaamaan seuruuta. Ja sitten loppuun vähän maahanmenoa lelulle mentäessä. Tajusi ihan homman, mutta selvästi alkoi hidastamaan vauhtia lelulle mentäessä. Luulen että maahanmenosta pitää saada jokatilanteessa vain tosi vahva käsky, ja sitten vasta ottaa ollenkaan mukaan eteenmenoharjoituksiin.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Voihan epätoivo sentään

Kuka ihme on vienyt multa kiltin Moonan pois ja palauttanut tuhman Monsterin tilalle?

Tänään agitreenit. Palasia tosi hienosti, ja kovaa kulkee. Mitä nyt välillä taas hyppäsi suoraan päälle ja löysin itseni maan kamarasta. Kokonaista rataa oli toivotonta tehdä, pakka levisi  ihan totaalisesti. Rata oli kyllä meille hankalia hyppysuuntia täynnä. Emma kysyikin onko sterkkaus tehnyt Moonasta noin hullun, vai miksi se aina nykyään tulee sen näköisenä treeneihin kuin olis viikon pidetty pakkolevossa, jepjep!!

Sitten iltamyöhään kotimatkalla sain idean mennä kentälle viel ottamaan kivat pikku tokot kun Moonalla tuntui olevan virtaa vielä enemmän kuin tarpeeksi.
Noh. Alkuun seuruu ihan kamalaa. Sitten varmaan se 25 toistoa ohjattua noutoa. Kaikki merkit oli ihan kivoja, mutta saatiin taas tapella lähdetäänkö siihen suuntaan mihin näytetään, vai erisuuntaan, vai keskikapulalle? Hirveän monta vaihtoehtoa, ei voi osata. Lopulta karjaisin vääristä valinnoista taas sellaisella volyymilla, että lähinaapurosto varmasti havahtui, ja karjaisut jopa tavoittivat Moonankin ajatukset aina hetkellisesti. Näiden jälkeen aina yhden toiston oikein mietti ja pudotti vauhdin pois ja haki oikean, mutta sitten taas seuraavalle toistolla unohti asian ja tukkaputkella vaan ei ainakaan sinne minne piti. Pääsimme lopulta ehkä mahdollisesti jonkinlaiseen sovintoon, mutta treeni jatkuu. Väliin tein yhden tunnarin, ja tässä päätti tänään oikein keskittyä, ja nätti haistelu, nätti nosto, ja nätti palautus! Zetassa keskittyminen ensin seuraamiseen, ok, sitten jäävien kanssa palkaten jokaisen eteenpäin. Hyvin meni näin, mutta tämäKIN liike kyllä kokonaisuudessaan rikki. Sitten taisin tehdä stoppeja ja maahanmenoja kierrättelyistä aika monta, ja kokonaisen luoksetulon, joka oli hieno. Sitten vielä pitkä seuruukaavio, ja nyt seurasi hyvin ja keskittyen. Ja viel kaukoja, joissa ekaksi vammaili toisella etutassulla jota piti ylhäällä jännittyneenä, rentoutui kuitenkin ehkä 10 vaihdon jälkeen.
Tsiisus, siinä oli n. 40min katkeamatonta hinkkausta, ja viimeiset 10min alkoi olemaan sellainen keskittynyt ja hyvä työskentely asenne. Myönnän että viikonloppuna laiskoteltiin treenaamisessa, ja heti tulos on sitten tämä? Viime viikolla tein sille kuitenkin haasteita ja palkatonta runsaasti.
Mä en kestä tätä jatkuvaa tappelua milloin mistäkin asiasta. Luulin että olin saanut tuon koiran jo jotenkin näppeihin, mutta ei.

Moonaan on tullut nyt enemmän virtaa ja hulluutta kuin siinä ennen on ollut. Tai sitten ennen ne masennuskaudet jotenkin tasapainotti sitten pakkaa, kun treenaaminen ei aina ollut Moonan mielestä kivaa ollenkaan. Nyt kun joka treenissä se vain nautiskelee jokaisesta tekemästään jutusta, niin homma karkaa käsistä.

No mutta, itse yritän nyt sitten lähteä jokaiseen treeniin itsevarmalla asenteella, eikä saa unohtaa vaatia Moonalta, siltä on vaadittava sellaista suorittamista mihin se parhaillaan pystyy. Ei saa pysyä mukavuusalueella, vaan pyrkiä sieltä ulos. Muuten kehitystä ei voi tapahtua.




lauantai 15. maaliskuuta 2014

Agility mietteitä

Agility on mulle siitä jännä laji, että motivaatio treenaamiseen ja kisaamiseen menee ja tulee. Välillä on huippu fiilikset ja tuntuu etten ihan paskempi ohjaaja ole, mutta välillä taas tuntuu siltä, ettei mikään suju, eikä ole järkeä treenata. Huonona päivänä tuntuu ettei Moona pysy käsissä eikä Muusassa ole draivia. Hyvänä päivänä taas Moonan kanssa vaan niin maailman siisteintä painaa menemään, ja Muusa tuntuu oikeastaan ihan nopealta nuorukaiselta, joka on ihan älyttömän taitava ja unelma ohjattava.

Moonan kanssa on menty taas vuoristorataa, hitaasti ylös ja syöksyllä alas. Nyt taas katsotaan jaksaako vaunu rullata ylämäkeenpäin.
Hetki sitten meillä kulki niin hyvin, tuntui mahdolliselta ja jopa todennäköiseltä tehdä nollia, tai vähintäänkin ehjiä ratoja. Hyväksyin vihdoin sen faktan, ettei Moona osaa tai halua kääntyä hyvin, ja aloin arvostamaan sen vauhtia. Ja todellisuudessa se ei häviä kovin paljon ajassa vaikkei kokoakaan hyppyjään, koska vauhti pysyy jatkuvasti tapissa, ja sen saa kuitenkin tulemaan ohjaukseen. Keskityin meidän vahvuuksiin heikkouksien sijaan, ja valoisampi näkökulma toi itsevarmuutta omaan työskentelyyn radalla.
Sitten kävi TAAS perinteiset, ja Moonalle kävi äksidentti, jonka huomasin taas ihan liian myöhään. Sama kaava joka on toistunut jo niin monesti, ongelman huomaa vasta kun Moona oirehtii voimakkaasti. Sitten hoidatettiin muutama kerta, onneksi siihen on mahdollisuus. Ja taas sai kyttäillä silmä kovana miten liikkuu, ja toivoa että tästä selvitään säikähdyksellä. Agilitysta tuli taukoa vajaa kuukausi, jonka aikana mun into agilityyn alkoi taas laskea. Ekoissa treeneissä jännitti kovasti Moonan kanssa meneminen, miten se liikkuu, eikai se törmää mihinkään kiihkossaan? Olin vetänyt kaksi pitkää toko treeniä alle, ja treenit meni sitten ihan turvallisesti.
Seuraavat treenit oli sitten Jaakolla viime viikonloppuna. Kyllä jännitti mennä Moonan kanssa, ja Jaakko totesikin alkajaisiksi, että toit sitte tuon sekon tänne, hah. Mutta siitä kauhunsekaisen jännittämisen tunteesta lähdössä mun pitäisi tosissaan päästä eroon. Muo kauhistuttaa kun se ampaisee sieltä lähdöstä niin voimalla ja raivolla. Ratojen aluissahan meillä tulee ehdottomasti eniten virheitä ja hyllyjä, juurikin koska ole helposti myöhässä kun olen vähän kauhusta kankeana, ja myös kyllä siksi että Moona ei alussa ota niin hyvin ohjausta vastaan.
No jokatapauksessa saatiin hyviä juttuja Moonan kanssa ajatuksellisesti varsinkin. Eli niinkuin mulla on tiedossakin, niin vajoan helposti Moonan tasolle, ja alan ohjaamaan hektisesti ja kannustan sitä vaan lisäämään vauhtia, ja huutelen hyppy ja mene käskyjä, ei näin. Nyt siis kaasun painamisen sijaan laitankin jalan jarrulle jo valmiiksi, ja jarru on ainoa mitä tarvitsee käyttää. Vauhtia kun löytyy automaationa heti kun jarrua vähän löysää. Eli käytännössä vaihdan kaikki hyppy käskyt Moona käskyihin, ja muistan muutenkin olla ohjaamatta esteitä, kyllä se ne suorittaa kun pitää huolta niistä linjoista esteiden välissä.
Ja sitten Jaakko takertui siihen ainaiseen juttuun, eli se kääntyminen. Radalla oli juurikin sellainen hyppy taas, missä Moona laskeutui varmaan 2m väärään suuntaan. Ja niitähän nyt usein on, Moona hyppää kaiken mahdollisen ristiin minkä vaan pystyy. No joo, jouduttiin sitten tekemään niitä nextari aikaisia ihmisnuoli hyppy harjoituksia. Miten saa pyllyn kääntymään. No joo, eihän se osannut siinä kääntyä, kuin matalalla rimalla, ja lisäksi verkkoa taas kehiin. Just näin mä silloin nextari aikoina treenasin, ja treenasin, ja treenasin. Kyllä sainkin sen silloin käyttämään noissa kroppaa oikein, mutta ikinä en saanut sitä ymmärtämään, että haluan tuota kääntymistä muussakin tilanteessa kuin maassa polvillaan ihmisnuolessa, ja verkkojen kanssa sain vain ankkahyppyjä. Luovutin. Selittelin Jaakolle etten osannut sitä opettaa, enkä jaksa enää yrittää kun ikää on jo koirallakin ja seliselisiiseli. No Jaakkopa sitten totesi sellaisen tosiasian, että tuo Moonan tyyli ei ole kropalle hyvä ollenkaan. Laskeutuu väärään paikkaan tumps, ja heti täydellä vauhdilla erisuuntaan. Tätähän se Moonan meno on. Jaakkokin jopa sanoi, että ajoilla ei tuossa ole mitään väliä, Moonan valtti on se täysillä meneminen, mutta tuo ei ole taloudellista ajoa nähnytkään. Tätä kun aloin ajattelemaan vähän enempi, niin juu, ei tunnu kovin hyvältä laittaa koiraa kestämään tuollaista. Moonallahan oli kesällä hyvin huono tilanne ennenkuin Mari sen ekan kerran hoiti. Vaikka olin sitä säännöllisesti hierottanut ja käyttänyt fyssarilla, niin joustoa ei ollut sen liikkeessä ollenkaan, lihakset oli jees kunnossa, mutta liikkuminen näytti eläkeläisen menolta, kisoissa tuli huonompia aikoja. Nivelet oli todella lukossa, ja niitä availtiin pitkään hartaasti.

No tein sitten päätöksen lopettaa koko lajin treenaamisen. Laskin plussia ja miinuksia yhteen, ja miinuksia oli vain niin paljon enemmän. En halua että Moonaa joutuu aiemmin eläkkeelle agilityn takia, enkä tietysti muutenkaan rasittaa sitä liikaa. En halua riskeerata agilityn takia muuta harrastamista. No joo, tuntui kaikin puolin hyvältä ajatukselta, mutta sitten onneksi ystävät puhuivat järkeä(?). Tärkeinpänä sanoivat sen, että nyt hitto vie opetat sille koiralle ne käännökset. Moona osaa vaikka mitä asioita, niin miksi se ei tätä voisi oppia. Ja ehkä se niin on, että omat ajatuksen sen opettamisen mahdottomuudesta ovat onnistumisen tiellä. Ja kyllähän se tosi tyhmältä kuulostaa lopettaa agility sen takia, ettei koira osaa kääntyä, vaikka oli niitä syitä muitakin. Ja varsinkin kun meillä on kokonaan kokeilematta agilityn ylijumala Trkmanin cik-cap käännökset. Aloitettiin heti treenaamaan, ja uskon että onnistumme tässä! Voin kertoa Moonalle selvästi mitä haluan sen tekevän, sitten on vain se treenaaminen ;) Ja itselle kuitenkin lemppari osuus agilityssa ja muussakin on se koiran kouluttaminen ja opettaminen.

No mutta siinäpä tuli vuodatusta kerrakseen, siirrytäämpä siis neiti täydelliseen, eli Muusaan. Vauhtia tulee edelleen koko ajan enemmän, kun varmuus kasvaa. Ja se Muusan tyyli onkin selvästi se, että haluaa vain tehdä kaiken täydellisesti, ja aivot on koko ajan täydessä työssä analysoimassa mun ohjausta. Se on vaan niin pal helpompi ohjattava kuin Moona, kääntyy nätisti, menee todella tasaisesti ja taloudellisesti. Helpon näköisesti ja tuntuisesti, itse teen tietysti vielä paljon ajoitus virheitä yms. Opeteltiin kepit 2x2 tyylillä, vielä treenattavaa jyrkät avokulmat ja perjätöt ja päällejuoksut yms. keppien jälkeen. Keinua ollaan myös otettu paukuttamisen tarjoamalla, ja nyt kokonaisena ihan käsiavuilla, muuten liukuu yli.. Mut hyvin tulee loppuun asti eikä yhtään jännää keinua vaikka heti annoin sen vapaasti laskea. Puomi edistyy hitaasti, mutta edistyy. On alkanut oppimaan eri etäisyyksiä, ja sain vihdoin nostettua nyt metriin sen edes. Todella hidasta hommaa. Alla video viimeisestä videoidusta puomitreenistä ja Muusan Jaakko pätkästä, missä on vain ne onnistumiset ;)

Puomi treeni1
Puomi treeni2




maanantai 10. maaliskuuta 2014

Tiimi Moona & Muusa tokokokeessa

La oli kummallakin tokohirmulla kokeet Tampereella. Moonalla tärkeä kolmas karsintakoe, ja Muusalla toka mahis yrittää ykköstä alokkaasta.

Moonan viime viikon treenit meni tosi vallattomasti. Tunnarissa toi ihan mitä sattuu, ja huomasin ettei tottele pysäytyskäskyjä kovin nopeasti.. Liikaa hyvin menneitä treenejä, tietää juurikin tätä. Eli koiran itsevarmuus kasvaa ja huolellisuus kärsii. Täysii vaan, ja palkkaa tulee anyways, ja vaikkei tulis niin ihan sama kunhan vaan täysiii ja nopeee!!!

No koe alkoi paikallaanoloilla, arvasin jo ennen kehää et nyt ei tule Moona olemaan kilttinä.

Oli istumisessa kääntynyt vinottain viereiseen kehään päin, ja ollut rauhaton, varmasti possukka on fiilistellyt viereisen kehän tapahtumia. 7

Sama homma makuussa, ja vajaa loppu pa. Tää treeniin. 8.5

Sitten seuraavaan kehään, johon Moona lähti kovin diipadaapa asenteella. Kehässä myös karkasi moikkaamaan liikkuria, ja tästä keltainen kortti.

Luoksetulossa hyvä stoppi, mutta nyki seisomassa. Sitten maahan kaksi käskyä. Ei kuunnellut mokoma, vaan seisahtui. Täysii vaan ja korvat tanassa. 7

Zetassa oli nyt hyvää seuraamista, mutta ei istunut. Hassu kun yleensä aina istuu jos seuruu hyvää. Tais olla omissa säfääreissä tää. 5.5

Ruutu oli ihan tosi magee, wau että se parhaimmillaan pystyy olemaan noin hoeno. 10

Seuruu ok suorilla. Pylly heilui käännöksissä ja nykivää. Joku vino pa ja pudotti kontaktin peruutuksessa. Katsoi jotakin liikkuria muikistelevasti, kaikkea sitä ehtii.. 7.5

Tokaan kehään menin sitten melko ärsyyntyneenä. Ekan kehän jälkeen oikein kieriskeli selällään ketarat ojossa niin itseensä tyytyväisenä kuin voi olla. Hyvä että päästiin edes sinne tokaan kehään, kun oli niin menossa joka paikkaan muualle kun mun kanssa mitään tekemään. Jouduin ihan komentamaan matalalla äänellä liikkeidenkin keskellä. Oli ihan korvat luimussa.

Ohjattu oli todella hieno ja hallittu vauhdikkuuden lisäksi, 9.5.

Metsku tosi hieno. Tuli niin voimalla että örähti kun laskeutui paluu hypyn. Hyvin piti tiukasti kapulaa. 9

Kaukot ihan jees, vähän olis voineet olla rennommat. 9.5

Tunnarissa räkäisi täpöä kapuloille, mut sitten onneksi muisti että voi tulla pahaa sanomista pelleilystä, ja rauhoitteli itsensä nuuskimaa, vähän katkonainen. Palautus hyvä. Tälle pitää nyt tehdä jotain. 8

Pisteet 262.5 ja ykköstulos kuitenkin, eli ei ihan katastrofi loppujen lopuksi. Tässä taas näkee että toka kehä paljon parempi kun olin itse tiukalla asenteella. Moona on kyllä niin velmu, ja jotenkin alkanut nousemaan entisestään nyt.  Tietysti kiva että on motivaatiota ja virettä, mutta pitää nyt alkaa tosissaan miettimään miten treenaisi. Olen nyt selvästi liikaa palkannut sitä taas, eikä sen ole tarvinnut tarpeeksi ponnistella palkkojen eteen. Oon taas jämähtänyt treeneissä jollekin kivakiva tasolle ja mukavuus alueelle. Nyt ei Moona tehnyt enää mun kanssa tai mulle hommia, vaan ihan itselleen.

No sitten oli viel vuorossa Muusa, jonka kanssa on kyllä niin kiva mennä. Se ei huomaa mitään muuta kuin minut, ja elää meidän omassa kuplassa. Ei oikeastaan edes jännittänyt, vaikka vieras paikka, pitkä päivä ja kaikki. Muusaan voi vaan niin luottaa, että se tekee parhaansa. Se on niin hassu pikku eläin.

Paikkamakuussa oltiin rivin vika, ja vaikka oli haukkuva ja vinkuva ryhmä niin Muusa oli siinä ihan rennon oloisesti. Kaksi käskyä maahan, oli vissiin niin keskittynyt mun tuijottamiseen ettei korvat toimineet. 9

Seuraamiset oli tosi hyvät ja energiset. 10

Liikkestä maahan pilasin vähän itse kun kiekaisin maahan käskyn ihme äänellä, tokasta meni hyvin. Sivulle annoin eka väärän käskyn, ja sitten nousi vasta oikeasts, hoops. 6

Luoksetulo oli tosi hieno, täysiä muttei osunut eteentulossa, 10

Seisominen 10 kans ja hyppy myös 10.

Kokonaisvaikutus 10, ja nyt saatiin kehujakin. On se aina kivempi niin. Tuomarina Juha Kurtti, joka tykkäsi selvästi että näkyy virettä ja tekemisen intoa ja iloa :)

Pisteet 189 ja kp!

Muusa oli nyt vielä korkeammassa vireessä kuin edellisessä kokeessa, ja näykkäsi pari kertaa liikkeiden välissä. Olen tietty vahvistanutkin sitä tietoisesti kun ei ole luonnostasn niin voimakas, mutta näköjään nyt varmuuden myötä siitä tulee myös aika kuumana käyvä otus. Pitää nyt tätäkin miettiä. Nouseeko sekin enemmän vieraissa paikoissa, vai johtuuko se palkattomuudesta. Vielä ei ole hätää, nyt se pysyi hyvin vielä kasassa, ja oli todella magee :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Me tehtiin se!

Vaikea edes uskoa, mutta päästiin Moonan kanssa mukaan tokon valmennus renkaaseen. Ja ei kai me sitten ihan toivottomia oltu, kun saatiin toiseksi eniten pisteitä! Yksi iso tavoite siis saavutettu, ja innolla odotan tulevaa. Kommentit meni näin:
 "Iloinen ja vauhdikas suoritus. Työskentelee kivalla tempolla. Liikkeiden välissä herää kysymys onko vähän liiankin hektinen? Alussa vähän yliyrittämistä, mutta muuten hieno suoritus. Potentiaalinen koirakko."

Jotenkin uskomatonta, että ollaan päästy tähän asti. Siitä lähdettiin, että sain Moonan teininä joululahjaksi. Moonan kasvattajaa ei ole kovin korkealle arvotettu, ja varsinkin silloin nuorempana tuntui pahalta kaikki ne ylimieliset katseet, joita matkan varrella kohdattiin, tai haukkumiset netissä. Tarkoituksena ei ollut alkaa edes harrastamaan tokoa, enkä silloin oikein edes tiennyt mitä toko on. Onneksi lähdettiin kuitenkin koirakerhon kurssille kokeilemaan. Matka on ollut pitkä ja kivinen, ja tovottavasti on vielä paljon matkaa kuljettavana. 

Moona ei ole ollut helppo koira missään nimessä, mutta sitäkin opettavaisempi. Ja se on oikeasti todella pirun hyvä koira kaikesta hankaluudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Onneksi olen itse aina uskonut siihen. Olen todella kiitollinen, että se löysi tiensä luokseni. Kaikella on tarkoituksensa, ja oli kohtaloa saada sellainen koira kuin Moona on. 

I KNOW HOW TO
STEP FORWARD AND REACH THE SKY
NEVER GIVE UP
ALWAYS HAVE, ALWAYS WILL