tiistai 18. maaliskuuta 2014

Voihan epätoivo sentään

Kuka ihme on vienyt multa kiltin Moonan pois ja palauttanut tuhman Monsterin tilalle?

Tänään agitreenit. Palasia tosi hienosti, ja kovaa kulkee. Mitä nyt välillä taas hyppäsi suoraan päälle ja löysin itseni maan kamarasta. Kokonaista rataa oli toivotonta tehdä, pakka levisi  ihan totaalisesti. Rata oli kyllä meille hankalia hyppysuuntia täynnä. Emma kysyikin onko sterkkaus tehnyt Moonasta noin hullun, vai miksi se aina nykyään tulee sen näköisenä treeneihin kuin olis viikon pidetty pakkolevossa, jepjep!!

Sitten iltamyöhään kotimatkalla sain idean mennä kentälle viel ottamaan kivat pikku tokot kun Moonalla tuntui olevan virtaa vielä enemmän kuin tarpeeksi.
Noh. Alkuun seuruu ihan kamalaa. Sitten varmaan se 25 toistoa ohjattua noutoa. Kaikki merkit oli ihan kivoja, mutta saatiin taas tapella lähdetäänkö siihen suuntaan mihin näytetään, vai erisuuntaan, vai keskikapulalle? Hirveän monta vaihtoehtoa, ei voi osata. Lopulta karjaisin vääristä valinnoista taas sellaisella volyymilla, että lähinaapurosto varmasti havahtui, ja karjaisut jopa tavoittivat Moonankin ajatukset aina hetkellisesti. Näiden jälkeen aina yhden toiston oikein mietti ja pudotti vauhdin pois ja haki oikean, mutta sitten taas seuraavalle toistolla unohti asian ja tukkaputkella vaan ei ainakaan sinne minne piti. Pääsimme lopulta ehkä mahdollisesti jonkinlaiseen sovintoon, mutta treeni jatkuu. Väliin tein yhden tunnarin, ja tässä päätti tänään oikein keskittyä, ja nätti haistelu, nätti nosto, ja nätti palautus! Zetassa keskittyminen ensin seuraamiseen, ok, sitten jäävien kanssa palkaten jokaisen eteenpäin. Hyvin meni näin, mutta tämäKIN liike kyllä kokonaisuudessaan rikki. Sitten taisin tehdä stoppeja ja maahanmenoja kierrättelyistä aika monta, ja kokonaisen luoksetulon, joka oli hieno. Sitten vielä pitkä seuruukaavio, ja nyt seurasi hyvin ja keskittyen. Ja viel kaukoja, joissa ekaksi vammaili toisella etutassulla jota piti ylhäällä jännittyneenä, rentoutui kuitenkin ehkä 10 vaihdon jälkeen.
Tsiisus, siinä oli n. 40min katkeamatonta hinkkausta, ja viimeiset 10min alkoi olemaan sellainen keskittynyt ja hyvä työskentely asenne. Myönnän että viikonloppuna laiskoteltiin treenaamisessa, ja heti tulos on sitten tämä? Viime viikolla tein sille kuitenkin haasteita ja palkatonta runsaasti.
Mä en kestä tätä jatkuvaa tappelua milloin mistäkin asiasta. Luulin että olin saanut tuon koiran jo jotenkin näppeihin, mutta ei.

Moonaan on tullut nyt enemmän virtaa ja hulluutta kuin siinä ennen on ollut. Tai sitten ennen ne masennuskaudet jotenkin tasapainotti sitten pakkaa, kun treenaaminen ei aina ollut Moonan mielestä kivaa ollenkaan. Nyt kun joka treenissä se vain nautiskelee jokaisesta tekemästään jutusta, niin homma karkaa käsistä.

No mutta, itse yritän nyt sitten lähteä jokaiseen treeniin itsevarmalla asenteella, eikä saa unohtaa vaatia Moonalta, siltä on vaadittava sellaista suorittamista mihin se parhaillaan pystyy. Ei saa pysyä mukavuusalueella, vaan pyrkiä sieltä ulos. Muuten kehitystä ei voi tapahtua.




1 kommentti:

  1. Sirillä oli hieman samanlaisia "ongelmia" sen sterilisaation jälkeen. Pitkä, tunnin lenkki metsässä irti, Siri saa enimmät energiat purettua sinne, ja sit agsakin on "rauhallisempaa"...

    VastaaPoista