tiistai 29. huhtikuuta 2014

Toko on parasta

Aloin miettimään, mikä tokosta tekee niin mukavaa. Jos saisi valita vain yhden lajin, olisi se ihan ehdottomasti toko. Tokossa on vauhtia ja veitsen terällä menemistä, mutta parhaillaan sen kaiken energisyyden pystyy saamaan nätisti pakettiin.
Pikkutarkkaa viilattavaa riittää aivan varmasti loputtomiin, ja niin sen pitää ollakin. Kaikki ei ole kuitenkaan kiinni pienistä yksityiskohdista, vaan myös kokonaisuus ja varmuus ratkaisee.

Liian monesti olen kuullut sanottavan, että toko on tylsää. Ei se ole, mutta siitä pitää tehdä kivaa koiralle. Ei varmasti yksikään koira ole syntynyt rakastamaan tokoa, mutta jos sen markkinoi koiralle oikein, siitä voi tulla kivaa. Ihan varmasti tulee. Jotta onnistuisi luomaan koiraan sen toko motivaation, täytyy tietysti itsekin olla innostunut tokon kouluttamisesta, ja osata iloita onnistumisista aidosti. Mielentilat tarttuu ;) Liian usein vain näkee niitä tapauksia, että tehdään tokoa juurikin sen näköisenä kuin se olisi ihan tylsin juttu mitä voi olla, ja sitten todetaan loogisesti, että toko ON tylsää. No monen koiran milestä varmasti onkin ihan puuduttavaa, mutta ei sen tarvitse olla, eikä sen pitäisi olla. Aargh.

Kävin äsken Moonan kanssa treenaamassa pihalla varovasti tokojuttuja. Meidän kentällä on tosi pehmeä hiekka, ja leikittiin vain ihan varoen ettei varvas rasittuisi liikaa. Moona oli niin mailman onnellisin koira. Viikon tauko tässä olikin, ja nyt pitkästä aikaa se makaa reporankana mun jaloissa tyytyväisenä, eikä pyöri levottomana ympäriinsä odottaen, että katson koneelta vidoita tai ihan vain jotain mielenkiintoista koira kuvaa. Ehkä siis oli jalankin kannalta ihan ok juttu päästellä vähän höyryjä ulos, niin ei ole niin painekattilana ravaamassa sisällä.. Moona ei ole ihan parhain kestämään totaali tekemättömyyttä. Treenamattomuutta kyllä jotenkin, jos pääsee sitten purkamaan energiat vaikka hepuloimalla metsässä. Yleensäkin Moona on aika fyysinen koira, eikä se pingottuneisuus katoa, vaikka pääsisi rasittamaan aivosoluja rauhallisten temppujen muodossa.

Mä luulen, että Moonakin valitsisi lajeista mieluiten tokon. Tokossa sillä on rento mielentila, mutta se saa kuitenkin tehdä vauhdilla ja voimalla. Moona on aina hirveän iloinen, kun se keksii ja oppii jonkun uuden asian mitä siltä odotetaan. Se tykkää myös kovin paljon tehdä mun kanssa yhdessä juttuja nykyään :)

Vielä 2 viikkoa pitäisi olla rasittamatta jalkaa juurikaan, ja sen jälkeen sitten vähän varovaisemmin. Hirveän epäselvät ohjeet sain, joten oman järjen mukaan pitää sitten miettiä. Jospa silloin kolmen viikon päästä uskaltaisi jo ottaa säästeliäästi vauhtiliikkeitäkin, ja sitä ennen pienesti pihalla teknisempiä juttuja. Nyt treenin ja levon jälkeen ei ainakaan millään lailla keventänyt tai aristanut jalkaa. Sm-kisa lähestyy, ja kovasti kyllä polttelee päästä kentille jo takaisin. Vaikka onhan tässä sitä aikaa joo, mutta en niin kestäisi jos tulisi ne samat virheet luoksetulossa ja zetassa taas sm:issä. Meillä on kaikki mahdollisuudet olla oikeasti hyviä, joten nyt annamme kaikkemme treenatessa. Yritetään täysillä. Alla vähän tämän hetken tilanteita liikkeissä.

Paikkamakuu: Suurin virhe rauhattomuus. Tähän treenejä ajatuksella ja paljon häiriötä, jotta joutuisi ajattelemaan ja keskittymään. Maasta istumaan on jäänyt vajaaksi välillä. Pitää katsoa miten mun itse kannattaa sijoittua lopussa, että Moonan helppo nousta siististi sivulle.

Paikkaistuminen: Tassuja on siirellyt välillä. Kaikki riippuu mielentilasta. Paha on ollut varsinkin viereisen kehän ruutu ja luoksetulo käskyt, jolloin keskittyy sinne. Eli tähänkin häiriötä, ja sitten pitää keksiä varsinkin yllättäviä ja kiihdyttäviä häiriöitä, jotta saisin sen mokaamaan ja puuttumaan asiaan. Suunnittelua tähän.

Seuraaminen: Tässä riittää työnsarkaa, ja tarvitsisin myös liikkurin käskytystä, jotta oppisin tekemään käskytyksestä huolimatta samalla tavalla kuin itsenäisesti. Harkattiin tänään sauraamista, ja keksin muutaman uuden jutun, millä voisin selkeyttää asioita niin, ettei moonan tarvitsisi ennakoida turhaan kaikkea ja ylityöskennellä. Paikallaankäännöksissä katse alhaalla, ja samoin pysähdyksissä, tai liikkeestä käännös josta suoraan pysähdys. Tää meillä on joskus ollut ennakointina pysähdykseen, ja näytti heti toimivan noissa kaikissa tilanteissa. Ei heitellyt pyllyä ollenkaan, vaan oli jopa siisti. Samoin otin sen peruuttamiseen, ja oli todella siisti peruutus. Täyskäännöksessä ennakoin katseella siihen suuntaan mihin käännytään, ja vasemmalle käännöksessä pää paikallaan. Oikealle käännöksessä taas katse, ja nämä tuntui tänään ihan hyvältä. Juoksusta samat, ja tuntuu toimivan. Palkan suuntaa pitää myös miettiä, ettei heittele pyllyä liian taakse, ja sitten ettei käy toistepäin kun lähden tähän puuttumaan. Seuraamisessa tarvittais toista silmäparia nyt. Tänään oli myös välistä liian tiivis, ja siihenkin pitää nyt kiinnittää huomiota. Palkka kun ei osu.

Luoksetulo: Treenataan tätä kokonaan uudella tyylillä, ja tärkeää saada nyt myös yhdistettyä uudet ennakoivat merkit. Eli palkkaa ei enää multa ollenkaan, paitsi kokonaisen liikkeen ja sosiaalisten kehujen jälkeen, tai ihan lopun treenaamisessa. Takapalkka. Vauhti alkanut olla taas rento ja nopea, mutta stopeissa työn sarkaa. Ainakin Joensuussa tuli vain huonoa stoppia kivituhkapohjalla, mutta saattoi toki johtua siitä varpaasta, että tuntui ikävältä takaosalla jarrutella. Palkkaa vain hyvistä nyt, huonot stopit karsitaan. Maahanmenot on yleensä olleet ihan ok jos vauhti hyvä, siis jos on mennyt maahan. Tähänkin voisi lähempänä kisaa ottaa jotain häiriötä, jotta pääsisi korjaamaan treeneissä, jos mokaa. Ensin vain rakennellaan liike entistäkin eheämmäksi. Heihei aijaus, ja tevetuloa kympin luoksetulo. Helpommin sanottu, kuin tehty ;)

Zeta: Tässä pääsimme mun mielestä jo hyvin eteenpäin. Teimme jo kokonaisuus treenissäkin sitä, ja seuruu alkoi olemaan jo aika hyvää, ja vaihdot menivät oikein. Maahan edelleen hitaasti useimmiten, mutta tämä otetaan treenin nyt. Aloitin jo, ja palkka vain nopeista maahanmenoista. Taas törmäämme tähän ongelmaan, että kun ei ole alusta asti sitä tekniikkaa opetettu, voi suoritus tapa vaihdella tilanteesta riippuen. Nyt karsimme huonoja, eikä maahanmenon toteutus mennyt ainakaan epävarmaksi, mutta seuraaminen joo. Seuraavaksi siis teemme vapaasta käynnistä erikseen tätä. Mutta tähänkin sopivasti häiriötä, että pysyy hereillä, ja palkkaa seuraamisesta. Ja tähänkin sitä liikkuria tarvitsisi käskyttämään ja häiriköimään. Varmasi esiintyvä ongelma on myös tassuttelu asennoissa. Tähän en ole nyt kiinnittänyt huomiota, kun prioriteettinä noi suuremmat asiat, mutta ennen kisaa yritän kyllä nämä korjata. Nyt vaikka jo erillään zetasta selkeytystä, niin tajuaa sitten siinäkin kun tulee aika alkaa vaatia sitä.

Tunnari: Tässä kusee eniten aloitus. On vieläkin vähän epävarma, ja helposti liikahtaa mun mukaan kun käännyn. Tarvitsee rutiinia aloituksessa liikkurin kanssa. Muuten olen kovin tyytyväinen liikkeeseen, ja se onkin mennyt nyt kokeissa pääasiassa todella hienosti. Rutiinia liikkuroituna vain, ja muuten pidetään kasassa sopivin haastein.

Metallinouto: Rauhattomuus kun heitän, eli saattaa tassu liikahtaa. Palkkaa näistä, ja siiten tiukkana kokeessa kun menee aloitukseen. Korkeimmassa vireessä myös örähtää paluuhypyn laskeutumisessa, mutta eiköhän kesällä ole taas kuuma, niin pidämme edelleen vain vireen tapissa. Luovutuksessa osuu välillä jalkaan sivulle tullessaan, tämä kaikissa muissakin noudoissa, ja pitää karsia.

Ohjattu: Tainnut saada vähintään ysin joka karsinnassa, eli oikeastaan tosi hyvin on ollut hallussa. Pitää tietyti jatkaa treeniä ja haastaa, jotta pysyisikin skarppina.

Ruutu: Tämä on ollut nyt myös meidän vahva liike, ja ysi tullut aina vähintään nyt. Samalla tavalla jatketaan treenejä, vaikeutuksia tietysti myös tähänkin. Pitäisiköhän treenata niitä punaisiakin kartioita taas nurmella..

Kaukot: Oliskohan tämäkin ollut nyt ysiä vähintään. Kokeissa ei kuitenkaan olla tehty ihan niin hyvin kuin treeneissä. Helposti maahan-istu ei pomppaa ihan niin ylös, ja istu-seiso ei pomppaa ollenkaan. Istu-seiso ei kriteerinä nyt pomppua olekaan, mutta näitä voisi hakea nyt treeneissä enemmän, jotta menisi kisoissa vähän paremmin.

Lisäksi tekemistä on ihan sivulle tulossa. Helposti menee selän taakse vähän vinoon. Nyt parantunut kun vaihdoin palkan oikeaan käteen, josta siirrän vasempaan ennen palkkaamista. Myös liikkeen väli treeniä, ja katso sanasta palkkaamista. Alkoi huomaaman noissa kokeissa, ettei jaksa niin katkeamatonta kontaktia pitää siirtymissä. Tosin liikkeen alkuja ennen on ollut joka kokeessa kovin keskittynyt. On auttanut ihan hitosti, että kriteeri kontaktin katkeamattomuudesta sivu käskyllä on pidetty joka kerta.

Odotan kyllä kovasti, että päästäisiin treenaamaan jo kunnolla. Perjantaina lähden ekalle renkaan leirille. Innolla odotan minkälaista siellä on, vaikka tietysti tosi ikävää ettei Moona pääse mukaan. Äiti suostui kovin pitkin hampain onneksi edes koiria hoitamaan, joten pitänee olla iloinen siitä, että ylipäätään itse nyt pääsen mukaan kuuntelemaan ja oppimaan.

Katselin Moonan tokovideoita ajankuluksi, ja on sillä vaan aina niin kivaa <3

Moona kaukot ja seuruu 1v 3kk

Moona vajaa 2v, ekoja tunnari treenejä

Ensimmäinen koe 1v6kk

Moona 2.5v treenaa valkohampaan leirillä. Mä niin muistan tuon treenin kuin eilisen <3

Voittajan koe 2v.5kk Eka voittajan koe. Pitkästä pitkästä aikaa kaivoin tämän videon, ja tuon luoksetulon kun saisi takaisin. Voi noita aikoja, Moona sai 302p, ja kysyin tämän tiedon jälkeen, että onko se ykköstulos :) Kahden ikävuoden jälkeen Moonan tekemisessä alkoi olemaan kunnon meininkiä, sitä ennen se teki tosi ajattelevaisesti hölkkä vauhtia. Tässä vaiheessa en osannut vielä ajatella edes vauhtia.

Moona 3v. Voisiko meidän zeta palautua tuon näköiseksi vielä joskus?

Tva koe Reilu vuosi sitten. Olipa kiva katso ja todeta, että monet asiat menee nykyään paljon paremmin kun tuolloin. Vaikka olin tuolloin ääri tyytyväinen noihinkin liikkeisiin.

Viimeinen kuvattu koe, messarin kisa Vielä hetki sitten en olisi ikinä uskonut kisaavani Moonan kanssa tuolla. Mutta siellä me vain oltiin, ja meillä oli kehässä tosi kivaa :)

Pari viikkoa, ja sitten pääsee treeneihin kiinni. Toko <3

Mietin tässä samalla, että yksi asia mistä täytyy luopua, on Muusan toko. Ei sen alunperinkään pitänyt tokoilla, mutta sitten siinä vain kävi niin. Muusasta ei näyttänyt silloin tulevan agilitykoiraa, joten sen sijalta sitten tokoiltiin, kun se siinä tuntui olevan niin hyvä ja meillä oli niin kivaa. Ja hyvä ja lahjakas se onkin, mutta niin se onkin hyvä myös agilityssa, ja harrastaa myös hakua ja paimennusta lisäksi. Haku ja paimennus piti olla sen päälaji ihan alunperin, ja nyt myös agility on. Aika ja ajatukset ei riitä ihan kaikkeen. Toko jää nyt ihan kokonaan tästä lähin. Treenaamme vain tottista, johon riittää niin paljon vähempi treeni.

Moonan päälaji on toko ja sivussa vielä jonkin aikaa agi, Muusan agility ja haku. Paimennusta kesälajina pienemmin tavoittein kummallekin. Kaiken muun unohdamme kokonaan. Kun jaksotamme noiden treenaamisen oikein, pitäisi pystyä vielä keskittymään täysillä kaikkeen ilman, että liika on liikaa. Temppuja huvikseen, jos on ylimääräistä energiaa. Näillä mennään :)



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Elämää, ei sen enempää :)

Muusa alkoi yskimään torstaina. Ensin huomasin kun hihnassa vetäessä köhi vähän, ja sitten uudestaan yskäisi, kun levon jälkeen lähti liikkeelle. Olin kyllä niin masentenut, että käperryin sängyn nurkkaan, ja niin kovasti toivoin, että yskä olisi vain pahaa unta kun herään.
No ei ollut, vaan sitten yski jo astetta selkeämmin, ja epäilys kennelyskästä osoittautui oikeaksi. Eikun vain perumaan kaikkia sovittuja treenejä, leirejä yms. Olin kyllä niin poissa tolaltani, miten voin elää kaksi viikkoa ilman treenejä. Hermolepo lenkkejä metsän keskellä en myöskään tulisi tekemään ilman edes Muusaa lenkkikaverina. Onneksi en viitsinyt kirjoittaa tänne mitään surkuttelua meidän elämästä, sillä kaikki positiivisuus oli hetkellisesti menetetty. Olisin vain kuulostanut hyvin yli dramaattiselta.

Pe kävin taas Draaman hakemassa treenailemaan agilitya, ja käytiin kunnon lämpät ja jäähkät aivan ihanassa peltomaisemassa. Halusin vain raskaan työpäivän jälkeen tehdä jotain mieltä virkistävää, ja ajoi kyllä asiansa. Eikä edes minkään näköistä stressiä miten asiat sujuu, varsinaista henkireikäily treenaamista. Ja hyvinhän se Draama kyllä pelitti, että mukavaa senkin kanssa on tehdä. On se kyllä niin ihan erilainen, kuin puolisisko Muusa.



Tämäkin päivä on loppujen lopuksi ollut eri kiva päivä, ilman yhtäkään minkään asian treenaamista. Kävelimme hissukseen vajaa 100m aamulenkin, tai minä kävelin hissukseen ja koirat olivat sinkoilemassa sinne, tänne ja tuonne hyvin hyvin energisinä. Tuleepa niillekkin nyt kunnon loma. Moonankin lepokausi taisi jäädä viime kesänä siihen, että olimme reilu pari viikkoa levossa kaikesta muusta, paitsi paimennuksesta. Ja tälle "lepokaudelle" sattui osumaan sitten lähes joka päivä paimennusta jotenkin ihmeellisesti. Sterkkauksen jälkeen tuli kyllä hyvä lepokausi, mutta kuiteskin. Muusallekin tekee oikein hyvää pitää kunnon lepoloma pari viikkoa, eli en ajatellut edes treenailla mitään, kun lopettaa yskinnän. Pidetään karenssiviikot lomaviikkoina, eli ei edes pihatreeniä. Ei mitään temppujen opettelua tai pientä tokon nyhräämistä pihalla/sisällä, ihan totaali lomaa vain. Toki lenkkeillään sitten Muusan kanssa kun oireeton, mutta ei oteta esineitä mukaan lenkille ;)

Ja mikä on todella hyvä juttu myös, niin mulle tekee todella hyvää ottaa vähän etäisyyttä koirien treenamiseen kanssa. Jotenkin nyt huomaan, mikä stressi putoaa harteilta, kun saa unohtaa kaiken treenaamisen hetkeksi. Meillä on vain ihan liian paljon lajeja, liian paljon tavoitteita. Mulla on myös liikaa töitä, ja tähän kun vielä lisätään ne eri lajien talkoohommat, niin kiire ja stressi on taattu. 

Jotain pitää muuttaa, jostain pitää luopua, ja jotain tehdä eritavalla. Haluan löytää jotain balanssia, ennenkuin liika on todella liikaa. Nyt on hyvä aika ottaa vähän etäisyyttä, ja kirjaimellisesti miettiä tätä elämää "out side of the box"!






tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kannattaa nauttia hetkestä..

..., sillä huomenna voi kaikki olla toisin.

No eipä tässämitään kovin vakavaa, saikkua vain. Elämää ei sen enempää, tai ainakin Moonan elämää taas.

Janakkalan kisojen 13.4 jälkeen, kun päästin Moonan autosta tuli se kolmijalkaisena ulos. Kävelytin sitä hetken, jonka jälkeen liikkui puhtaasti. Häkissä kotimatkalla jompi kumpi koirista ulvahti, mutten kuullut mitään erityistä, mikä ihmetytti. Tutkin jalan sisällä, ja reagoi vähän oikean takajalan sisimpään varpaaseen. Ajateltiin että vähän venähtänyt yht äkkisesti, niinkuin voi käydä jos oma sormi vähän taittuu, hetken kipeä ja sitten ei mitään. Illalla vielä kevensi jalkaa parilla askeleella kun nousi levosta. Pidin sitä pienemmällä liikunnalla muutaman päivän, ja jalka näytti olevan kunnossa, liikkui hyvin, eikä reagoinut varpaan taivutteluihin mitenkään erityisesti. 
Joensuun kisojen jälkeen kävi taas sama homma, paljon rasitusta, niin ontui levon jälkeen voimakkaasti, ja hetken kävelyn jälkeen ei näkynyt taas mitään tai reagoinut taivutteluun. Pidin sen sitten onneksi lomalla sunnuntain ja maanantain, vaikka lenkkeiltiin kyllä normaalisti, kun mitään oireita ei enää näkynyt. Tänään aamulla tosin huomasin, että kahdella ekalla askeleella ei laittanut tälle jalalle painoa niin paljon.

Murtuma kuvan oikeanpuoleisessa varpaassa.
Tälle päivälle sain sitten heti ajan ell, onneksi vielä vapaapäivä. Ajattelin että murtuman varalta hyvä napata kuva, vaikka vähän epäuskoiselta murtumakin tuntui kun oireet sen verta pienet. Eläinlääkäri oli vähän ihmeissään, että tämäkö se ontuva koira nyt on, eikä taivutellessaankaan jalkaa tai varpaita löytänyt mitään. Sanoi että vähän saattoi reagoida siihen varpaaseen minkä sanoin, mutta toisaalta reagoi kyllä sen terveenkin jalan samaan varpaaseen. Sanoi että voidaan kuitenkin kuvata varuiksi, ja niin tehtiin, ja murtumahan siinä varpaassa sitten oli. Onneksi silloin ekan ontumisen jälkeen sain paikallistettua vian, muuten olisi tullut hieman kalliimpi reissu, kun kaikki olisi pitänyt tutkia..

En tiedä onko tuolla otuksella sitten niin kova kipukynnys, ettei näytä selvästi kipeyttä, vai eikö se sitten ole niin kipeä että pahemmin haittaisi. Mutta oli miten oli, niin nyt sitten kolmen viikon totaali lepo. Korttelin ympäri saa lenkkeillä, ja sisällä olla rauhallisesti. Sitten voi hillitysti alkaa liikkumaan, mutta kuuden viikon jälkeen vasta agilitya, kun ilmeisesti niin kauan kestää murtumalla täysin parantua. Lepo on ainoa hoito tähän. Kipulääkettä lääkäri määräsi, mutta mun mielestä ei yleis olemukseltaan ole yhtään kipeän oloinen, niinkuin viimeksi sen selän kanssa, joten ehkäpä parempi jättää lääkitsemättä niin saattaisi jalkaa vähän varoakin.

Ja tämähän tarkoittaa sitten sitä, että agilityn osalta arvokisat jää nyt väliin, ja tuplat hankkimatta. On kyllä ollut koko kausi yhtä saikkua, ettei kisaamaan olla päästy kunnolla ollenkaan. Ensin syksyllä sterkkauksen takia pari kk, mikä oli tosin itse valittu. Seuraavaksi reilu kk ilman agilitya selän takia, ja nyt taas yli kk varpaan takia. Huonoa tuuria kyllä Moonalla on, ei voi muuta sanoa. Voi olla että varvas jäi häkin kaltereiden väliin, tai sitten tallasin sen varpaille jossain välissä, tai meni agiradalla jossain säädössä. Ei voi olla ihan varma, mutta eipä sillä niin väliäkään kun lopputulos ihan sama kuitenkin. Totaalitauon jälkeen ei ole koskaan herkkua palata agikentille, joten toivon kovasti, että näitä saikkuja osui niin paljon tälle kaudelle, että ens vuonna saataisiin ehjä kausi ilman epäonnea. Olen alustavasti ajatellut, että Moona agilitaa ainakin ensi vuoden, ja jos kroppa hyvässä kunnossa niin seuraavankin, ja sitten saa riittää. En usko että sen meno tuosta järkevöityy iän myötä, niin toivon näin pidentävän sen terveyttä ja kisaikää tokoa ajatellen. Tuleepahan nyt ainakin kunnon loma, ja loman jälkeen sitten katsotaan mikä on kunto ja tilanne kropan osalta, jospa vaikka palattaisiin heinäkuun alusta treeneihin. Tilanteen näkee sitten, mutta ajatuksena pitää kisakausi elo-syys-loka-kussa, jotta voisi sitten talvella pitää taas pidemmän tauon jolloin keskittyy tokoon. Mutta katsotaan nyt miten nämä mun hienot suunnitelmat ikinä onnistuu, ei ainakaan vielä tähän asti ole päässyt tapahtumaan... Toko-sm on onneksi vasta heinäkuussa, jonne saadaan sitten toivottavasti taas treenit pyörähtämään ajoissa käyntiin, jonka jälkeen lomaa tokosta ja keskittyminen hetken vain agiin. Paimennusta tehdään sen minkä ehditään, katsotaan nyt. Koiratanssia ehkä.
En sunnuntain viimenen toko karsinta peruuntuu, mutta eipä siinä joukkueppaikassa ihan kiinni olla muutenkaan, joten mitäpä sekään nyt hirveästi haittaa. Renkaan leirillä voin treenata ehkäpä rauhallisia juttuja hillitysti, seuraaminen, tunnari, kaukot, paikallaolot, zeta. Parempi kuin ei mitään.

Vähän ikävää, mutta eipä nämä nyt enää niin hetkauta. Odotellaan positiivisena tulevaa. Turha surkutella sellaista, mille ei vain voi mitään. Yksi iso syy toisen koiran hankkimiseen oli juurikin tämä, vaikka toinen poissa pelistä, niin toisen kanssa voi treenata. Jos mulla olisi nyt vain Moona, niin olisin todella masentunut kyllä. Matkalla lääkäristä hain Muusan siskon Draaman meille kylään, jatkettiin 2x2 keppejä. Siinäpä on nyt hyvä projektikoira, ja samoin Naku belgi palautuu mammalomalta, ja voisi piiitkän tauon jälkeen muistella miten se agi meni. Siinäpä on projektia, Muusa, Draama ja Naku kisavalmiiksi. OMG :D




maanantai 21. huhtikuuta 2014

Juoksareita yms.

Aina löytyy sopiva hetki pistää painit pystyyn!


Ihana fiilis. Pieni loma tekee ihmeitä mielenvirkeydelle, ja samoin tuo auringon paiste :)

Eilen ajeltiin Joensuusta kotiin, tai oikeastaan ensin RC Terapy Centeriin Minnan ja Samin luo. Mikä voisi olla mukavampaa, kuin aksaa BAVin porukalla.

Ensin käytiin tietysti lenkillä koko sakin kanssa, ja täytyy todeta, että Muusasta on tullut aivan kamala peurojen etsijä. Olikohan viime viikolla kun lähtivät kolmin Ruun ja Lenin kanssa viiden peuran perään, niin nyt oikein aktiivisesti etsii hajuja. Muusalla ei ole mitään napanuoraa, joten tarkkana saa olla että pysyy porukassa, eikä häippäse jonnekin lietsuun. Eipä ole Moonalla ollut ikinä mitään tuommosia ongelmia, lähtee kyllä sekin perään jos nenän edestä juoksee, mutta ikinä ei ole etsimällä etsinyt riistaa. Huuoh.

Sää oli niin lämmin, että ekaa kertaa pääsi menemään t-paidassa, niin ihanaa. Moonalla oli vapaapäivä kisojen jälkeen, joten vain Muusis sai treenata. Tehtiin semmoinen ihan kauhea temppu, että vaihdoimme puomin paikkaa kentällä, ja tarkoistuksena oli juosa Espooseen päin Kirkkonummen sijaan. No mutta Kirkkonummi sucks, joten Muussenilla ei ollut ongelmaa tässä. Puomin jälkeen oli hyppy, ja kukas muukaan, kuin vuoden pallonheittäjänä palkittu Sami oli palkkaajana. Otimme ehkä 4 puomia, kaikissa erilainen aloitus, ja oma sijainti vaihteli. Jatko aina suoraan. Kaikki osui hyvin, ja taas sai olla niin onnellinen. Siirryimme sitten A:lle. Aloitimme siitä korkeudesta mihin viimeksi jäätiin. Ekalla lensi koko alasmenon yli, mutta muuten osui. Tauon jälkeen nostettiin A täyskorkeaksi. Hyvin meni, mutta todella vaihtelevia suoritustapoja. Mietittiin miten se tulee sen menemään, ja päädyttiin siihen, että Muusalla on niin pitkä laukka ettei saa kovalla vauhdilla mahdutettua kolmea laukkaa. Vahvistan siis nyt kaikkea osuvaa erottelulla. Saatiin myös Suomen suurelta profeetalta lupa treenata kotonakin A:ta, eli täyskorkeana vain tekniikan hakemista, jess! Otimme loppuun vähän keinua, ja joku pieni taju siitä 2on2offista on, mutta kokonaisena ei pysähdy. Tästä voimme syyttää laiskaa ohjaajaa, jolla ei ole ollut motivaatiota treenata pysähtymistä. Nyt otan jonkun kuurin, ja joka päivä käymme tekemässä pari minuuttia keinua pihassa, niin että Muusalle tulee oikea ymmärrys mitä halutaan, eikä vain niin ja näin sinnepäin.


Koirien treenamisen jälkeen oli vuorossa vielä Samin kuntopiiri. Kun kuulin tästä, oli ensireaktio kovin "blääh ei jaksa" tyylinen. Mikä siinä onkaan, kun juoksemaan lähteminenkin on aina niin hankalaa, ja sitten on oikeasti tosi kivaa juosta kun vauhtiin pääsee. No mutta kuntopiiri olikin aivan huippu. Yllä kaavio treenistä. Alkulämpäksi ohjasimme toisiamme matalilla hypyillä rataa, olipa sekin rankkaa olla koira. Teimme kolme kierrosta seitsämän liikkeistä sarjaa. Jokatoinen tehtävä lisaskuntoliikkeitä, ja toinen sitten juoksemista. Mustalla radalla piti ehtiä ennen kuvitteellista koiraa ajoissa paskikseen (BAVilaisten paska pakkovalssi) suoran putken jälkeen, ja koirakaan ei ollut irtoavaa sorttia.. Punaisella radalla kuperkeikka demonstroi kaatumista, josta piti päästä ajoissa ohjaamaan koira pakkovalssilla putkeen. Takaakierroissa oli käsissä myös tahmea koira, joka ei oikein irronnut sinne taakse. Ja tietysti käskytimme koiria ja muistimme katsoa niitä ohjatessa. Itse ainakin huomasin, kuinka helposti se katse unohtuu ja lähtee harhailemaan seuraavalle esteelle.. Seitsämäs liike eli puomihelvetti tehtiin aina sarjan lopussa yhdessä. Eli juoksupuomin jälkeen aina takaakiertoon piti ehtiä törkkäämään ennen koiraa. Siinä saikin pinkoa ja huutaa kiipeekiipeekiipee. Kummasti se mielikuva koirasta ja takaakierrosta antaa siinä motivaatiota mennä täpöä. Loistava treeni. Muutenkin voi vähän miettiä, miltä se koirista tuntuu kun aika usein ovat lääh puuh poikki treenaamisen jälkeen. No mut sitten vielä jäähkälenkille, peuroja ei onneksi näkynyt. Ja nälkähän siinä tuli, niin nämä urheilijat lähti sitten PappaPizzaan perinteisesti syömään, jonka jälkeen Karolle makuunin kautta myös kovin perinteisesti kakulle..

Tämä Silvian bloggaus antoi paljon ajattelun aihetta, voisiko sitä oikeasti alkaa treenata vähän laadukkaammin ja koiraa säästävämmin! Kuinka paljon siitä loppujen lopuksi on hyötyä, että treenaa 10 tai jopa 20min samaa rataa, hinkkaa eri kohtia, kokeilee eri ohjauksia, ja lopuksi vielä nollana, kyllä se koira vielä jaksaa. Olen vähän aiemminkin miettinyt kuinka hyvin koira oppii radan ja tekee sitten helpommin muistista, ja kuinka paljon koiran vauhti oikeasti hidastuu treenin aikana lihasten väsymisen myötä. Itselläkin alkaa olla se tilanne, että perus ohjaamisen osaa oikeasti jo tosi hyvin, ja tekniikat on hanskassa. Virheitä tulee paljon, ja ne ovat hyvin usein ajoituksesta, rytmityksestä sekä esim. koiraan luottamisesta kiinni. Turhaa tehdä monta kertaa onnistuneita kohtia, ja turha treenata sellaista minkä tietää jo valmiiksi että osaa. Kisoissa vastaan tulee koko ajan uusia kohtia ja este asetteluja. Aina on joku muuttuja etäisyyksissä tms. vähintäänkin, miksei siis sisällytä treeniin paljon näitä ensimmäisiä yrityksiä, sen sijaan että hinkkaa samaa rataa useamman toiston. Nykyinen meidän ratatreenityyli ei vain vastaa niitä haasteita, mitä kisoissa kohtaamme. Miten sitä ei taas aiemmin ole osannut ajatella boxin ulkopuolelta. Tämä lause muistui mieleen nextarin psyykkisestä valmennuksesta:
"Jos teemme niinkuin aina ennenkin olemme tehneet, saamme sen mitä aina ennenkin olemme saaneet."

Tän päivän Muussenin aamujumpat videolla alla. Omassa pihassa en ole ottanut puomia koskaan kokonaisena, kun kenttä ei ole niin pitkä, että pääsisi kunnolla kiihdyttämään. Mutta mun mielestä toi pikku treeni auttaa hyvin ymmärryksen luomisessa, vaikkei vauhti olekaan tapissa. Esim valssit puomin jälkeen yleisti hyvin kokonaisellekin puomille, kun saimme tuossa toimimaan. Videolla A kolmas treenikerta ja käännöksien alkeet 2 treenikerta. Olen enemmän kuin tyytyväinen pikku Muusiksen edistymiseen.


Iltapäivällä vielä hakuilut. Olimme vähän laiskoja, ja jäimme nautiskelemaan auringosta ja Sirken tuomista suklaanamuista tallaamisen sijaan, joten otimme ilmaisuja kaikki. Muusalla meni muuten kovin hyvin, mutta kahdella vikalla ilmaisulla pudotti rullaa mut nähdessään, ja sitten oli ihan häh ilmeellä toinen. Ennen ei ole käynyt, mutta nyt olikin läähätys kun kuuma. Treeniä lissää vaan, ja ymmärrystä toiselle. Muuten meni kyllä hyvin sujuvasti, ja yksi valmis pistokin, minne lähti prikulleen suoraan sinne minne näytinkin.

Life is good <3 (Ainakin nyt tämän hetken, ja nautimme tästä hetkestä)



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Joensuussa

Onni, Muusa, Taika, Moona ja Sulo
Keskiviikkona lähdettiin perinteiselle kisareissulle Joensuuta kohti, pitäähän sitä nyt vuosittain käydä täällä asti hyllyttelemässä, ja moikkaamassa Aira tätiä koirineen.

Torstaina ohjelmassa oli treenivuoro Joan hallilla. Pääasiana oli treenailla Muussenin puomia vieraassa hallissa ja vieraalla puomilla. Lääniä on siellä hyvin, niin ei tarvii palloa heittää seinään. Asetelmana oli pitkällä välillä suoraan hyppy puomin päässä, ja ennen puomia hyppy vaihteli etäisyyttä ja suoritustapaa melkein joka toistolla. Takaakiertona, radan osana suora lähestyminen, wrappi siivekkeen ympäri jne. ihan mitä keksinkin. Oma sijoittuminen takana jolloin jatko suoraan, oma etumatka jolloin jatko suoraan, valssi puomin edessä ja takaakierto, tai kääntyminen hypyltä takaisinpäin. Ja voi että miten on vaikea edes uskoa, mutta vain eka toisto jäi ylös kontaktipinnan rajalle, ja kaikki muut osui todella hyvin ja suurin osa tosi alaskin. Ja wau mikä vauhti sillä onkaan noissa. Kaarrokset toki venyi paljonkin puomin jälkeen, mutta ei haittaa. Olen vain niin iloinen, että se osasin noin hyvin säätää askeleet oikeiksi. Ja kuitenkin tuli ohjaukseen, ja sitten juoksi taas hyvin eteen yksinkin, ja pallo perään kun ehtii heittoetäisyydelle. En olisi voinut ikinä kuvitella, että se menee nyt jo näin hienosti puomia.
Käännöksiäkin ollaan opeteltu vähän, ja uskon että niistäkin voi tulla ihan toimivat. Muusalle en aio pysäytyksiä edes tehdä, tai näin olen ainakin kovasti ajatellut. Mutta paljon pitäisi nyt harjoitella tulevaa varten hanskaan tulemista, vaikka näkyisi mitä esteitä, sekä kauempaa tehtäviä takaaohjauksia, kun väistämättä en aina ehdi sitä edelle todellakaan... Heh. Katselin äsken youtubesta videoita, missä koiria ohjataan isoilla radoilla pieniltä alueilta, pitäisi ehkä ottaa niistä vähän haastetta omaan treeniin :)

Moona sai treenata tokoa. Seuraaminen, zeta ja kaukot meni kovin onnistuneesti, mutta luoksetulon pysähdys ei ottanut toimiakseen. Lähellä hyviä, kaukaa valuvia. Vauhti ihan jees kamaa, se on nyt korjaantunut paremmaksi, ei vaani enää. Ollaan tehty niin, että palkka ei tule enää multa ollenkaan, jolloin ei ole aijaamiselle mitään syytä. Takapalkka jonne pääsee kiertämällä mut ensin.

Perjantaina otin Muusan kanssa tottistreenin kisapaikan viereisellä kentällä. Seuruussa on alkanut tuntumaan ikävästi liikkeellelähdön jälkeen jalassa. Tähän olen reagoinut vain niin, että palkka kun on hyvä, eikä tunnu ollenkaan. Ei näköjään toimi, pitänee jollain tavalla kertoa sille koiralle ettei ole sallittua, ja sitten pitää kriteeristä kinni. Otimme luoksetulon maahanmenon kautta, maahan ei mennyt tasajalkaa, pöh. Kovaa tuli ja vauhtipalkka, ja jätimme eteenmenolelun kentän laitaan. Välissä teimme tasamaanoudon, eri ruma nosto, ja vauhtipalkka. Metristä eestaas lelulla, ja sitten ekaa kertaa kapulalla, oli hieno. On toi sen hyppääminen niin kevyttä ja vaivatonta, ettei tarvitse pelätä. Sitten Aata jota ei meinannut tajuta mennä kumpaankin suuntaan, vaikka avustin. Oli toka treeni vasta kyllä, mutta sitä teimme muutamia toistoja eestaas. Nyt oli hyvä tekniikka tässä, mikä on tärkein. Eteenmenoon sitten, ja siinä ei meinannut lähteä seuraamaan. Ihmettelin onko unohtanut palkan vai mikä on, mutta ilmeisesti oli piilojäkittynyt eteenmenoon. Paristi huomautin pannasta, että mitä oltiinkaan tekemässä, niin heräsi koomastaan seuraamaan. Eteenmenoon lähti hurjaa vauhtia pölypilven kanssa, eli oli siis vaan jäkittynyt palkkaan. Viimeksi ennakoi seuraamista ja edisti, nyt näin. Tehtiin vähän sekavasti kaikenlaista, suunnittelemattomasti ajankulu treeniä, ei sitä kovin järkevintä. Mutta vire oli hyvä ja kokemukset vieraista esteistä ja kentästä aina plussaa.
Tauon jälkeen vielä kisahallissa perusjuttuja eilen, ja myös tänään. Ei mitään ihmeellistä, todella hienosti keskittyy ja tekee, me like <3 Parasta mahdollista häiriötreeniä, vaikkei tuo näytä häiriintyvän.

Moonalla siis oli eilen neljä starttia ja tänään kolme. Lottorivi taisi olla 20, hyl, 10, hyl, hyl, 0, hyl.
Ekat kaksi rataa aivan katastrofaalisia, ekalla Moona kaatoi siivekkeen, kun sai ohjauksen myöhässä, tokalla kaadoin minä koko hypyn.. Ja paljon muutakin. Seuraavilla viidellä radalla teimme ehjät radat, jotka sisälsivät enempi ja vähempi virheitä, mutta myös tosi onnistuneita kohtia, joista voi olla aina iloinen tuloksista huolimatta. Rimoja tuli mun ohjauksesta johtuen, ei oikeastaan muuteen. Oma hätäisyys, ja riman päällä vilkaisu minne mennään seuraavaksi ei vain tiedä hyvää. Onneksi kuitenkin tiedostan virheen, vaikken sitten radalla osaa rauhoittua ja luottaa. Moonan piikkiin meni kaksi kohtaa, joissa lähti vastakäännöksessä selän takaa ihan itse valituille esteille. Taitaa jäädä vastakäännökset tulevaisuudessa tekemättä, jos tarjolla selän takana napattavia esteitä koko rahan edestä. Kontaktit oli kahdella ekalla radalla huonot, mutta seuraavilla tosi nopeat, kun Moona pääsi vauhtiin ja olettamaan radan jatkuvan täpöä eteenpäin. Turha silloin kyylätä sivusta esteitä. Vähän tuli ahdistus ensin, että miten voi olla kontaktit huonot vaikkei todellakaan olla niitä kisaamalla pilattu, mutta oli sitten toistepäin meillä. Rytmi alkoi löytyä ja rutiinia tulemaan, nyt vain lisää kisoja ja kilometrejä alle, niin alkaisi yhteistyö pelaamaan taas paremmin. Tänään oli paljon rennompi olo jo lähdössä, ei sellainen kauhusta kankea apua fiilis. Kivaa oli, ja tietysti mukavaa että tuli kuitenkin yksi nolla, ja vielä voitto sellainen. Jaksaa yrittää keskimäärin paremmin, kun onnistuu edes joskus. On se kisaaminen vaan aika kivaa, kunhan osaa asennoitua oikein. Taidan alkaa oppimaan pikkuhiljaa :)

Huomenna kotia kohti auton nokka, ja uusia juttuja päin. Olipas muuten sekava tekstioksennus, mutta heti noi monet asiat poissa päästä pyörimästä, huh. Voi vaikka miettiä sitten jotain ihan muita asioita välillä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Aika vyöryy

Havahduin juuri siihen, kuinka aika on yht äkkiä taas hypähtänyt eteenpäin. Päässä vain killuu epämääräinen möykky ajatuksia menneistä treeneistä ja tulevasta, mutta kokonaisuudesta ei ole mitään käsitystä. Viime päivät on olleet päivisin työt, sitten lenkille, treenaamaan, kouluttamaan, treenaamaan, nukkumaan kun malttaa rauhoittua. Laskin että joka päivä sähköpostiin pärähtää keskimäärin 30-40 mailia, yhdistys asioita, treenejä, nimenhuutoja jne. Tuntuu välillä että tässä on ihan liikaa muistettavaa kaikessa, tällaisella epäjärjestelmällisellä huithapeli ihmisellä. Auto meni kanssa nyt sitten lunastukseen, joka myös on aiheuttanut tietynlaista aikataulullista ongelmaa ja ylimääräistä kiirettä. Ja oli tiestysti vähän ankeaakin käydä korjaamalla snomassa rakkaalle volvolle heipat, monta reissua ja kolhua ollaan yhdessä koettu.

Alkaa taas tuntumaan siltä, että tarvitsisi jonkun henkireikä harrastuksen, tai pitäisi yrittää taas tehdä jotain ihan muuta kuin koiriin liittyvää. Joogaa en aio nyt aloittaa niinkuin viime talvena, se oli liian fanaattista touhua, ja sellaiseenhan mulla ei ole koskaan ollut tapana lähteä mukaan. Täysillä tai ei ollenkaan, vai miten se nyt meni. Kasvisruoka toi kyllä hyvän olon, mutta ne meditointi harjoitukset veivät paljon aikaa. Kolmannen silmän aktivointi olisi vaatinut liikaa panostusta onnistuakseen, ja joogatunnillakin taisin joka kerta nukahtaa.

No mutta mitäköhän me on sitten tässä treenattu. Vähän kaikkea varmaankin. Tokossa tuntuu että kehityskäyrä on vihdoin lähtemässä taas hiljalleen ylämäkeen päin. Ollaan treenattu ahkerasti Moonan kanssa varsinkin, ja yhdeltä treenikaverilta saatu hieman uutta näkökulmaa asiaan. Ihanaa ettei aina tarvitse ihan yksin miettiä asioita. Muusa on treenaillut kyllä myös, mutta ei minkään kiireen kanssa. Kyllä se saa nyt kuitenkin tokoilla, mutta yritän kovasti asettaa muita lajeja edelle. Tehdään vähän sillä motivaatiolla, että haluan itse oppia miten saadaan liikkeet opeteltua.

Hakuun ei olle nyt päästy auto hankaluuksien vuoksi, mutta esineitä on vähän otettu kuitenkin. Se ei oikein ole ollut hyvä, että käyn itse esineen viemässä. Selvästi alkanut kuumumaan liikaa, varmasti osittain siksi, ettei ihan tiedä mitä halutaan. Kokeilimme sitten Lean leirillä opittua tyyliä, missä koira juoksee apparia kohden ja saa matkalla hajun. Alkuun oli vaikeampaa, mutta paransi joka toistolla ja lopulta osasikin tosi hyvin. Jatkamme ehdottomasti nyt näin, vaikka tässä nyt on se huono puoli että ei voi treenata nyt yksin.

Agilitya on treenattu, ja kivaa että nyt taas motivaatiota on siihenkin. Moona on mennyt treeneissä aika mukavasti. On tullut hyvin ohjauksiin, ja välillä kontaktitkin ihan nopsia. Huomaa vaan että hallikausi on vähän pilannut kontakteja, kun on todella pahasti alkanut jäkittämään viereisiin esteisiin. Kenttä on niin lyhyt, että puomilta on joka kerta melkein jatkettu ihan sivuun, ja usein keinultakin, blääh. Muusan kanssa kerran nyt tein vähän ratapätkiä, ja kyllä sitä vaan on niin mukava viedä, omakin hosotus katoaa jonnekin pois pois.
Puomia on juostu, muttei kovin ahkerasti. Treenit on menneet tosi mukavalla osuma prosentilla, ja olen voinut vaikeuttaakin koko ajan. Ainoastaan yksi epäonnistunut treeni, jolloin heitin palloa itse taas. Ehkä ei johtunut kuitenkaan siitä, pitäisi nyt taas vain mennä uskaltamaan yrittämään itsekin. Voi olla myös että johtui kovin heiluvasta ylösmenostakinn, hmm.

Tänään oltiin Jankkilassa kisaamassa Moonan kera. Pitkästä aikaa, 2kk taukoa. Lisäksi aika väsyneet fiilikset, kun eilen oltiin talkoilemassa ja treenailemassa, ja sitten söimme vielä Muusan leipomaa ensimmäinen juostu puomi kakkua. Myöhäiseksihän se nukkumaanmeno sitten meni, ja suoraan kisoihin.
Olin kuitenkin yllättävän virkeänä heti ekassa startissa, vaikken ihan osannutkaan ohjata. Radat oli mukavia ja simppeleitä, mutta on se vain niin eri asia mennä isolla kisakentällä kuin mini treenikentällä. Vauhti kasvaa hieman isommaksi, enkä selvästi osannut arvioida Moonan vauhtia yms. rataantutustumisessa. Rutiini puuttuu, eikä yhteistä rytmiä sitten oikein löytynyt. Ekat radat ei vivät olleet ehjiä ollenkaan, kunhan räpisteltiin hyllyillä läpi. Vikalta hypäriltä nolla kuitenkin, kaksi kaarrosta venähti todella suurille flänkeille, mutta tällä kertaa ei kyllä Moonaa voi syyttää ollenkaan. Oma ohjaus oli puutteellinen näissä kohdissa, tai se ei oikeastaan kertonut ollenkaan ennen estettä, että pitäisi kääntyä. Pari kohtaa meni kuitenkin tosi hienosti, hyvin rytmitetty niisto johon hieno käännös ja joissa jatkossa, sekä teinpä Alenin kopteriohjauksenkin yhteen paikkaan. Ajalla ei pärjännyt, ja taisimme olla kuudensia.
Moonan kanssa oli kivaa olla radalla, vaikka oma tekeminen oli melkoista hakemista.

Lopuksi otin vielä Muusan kanssa vähän tokoa hallissa, ja on se vaan niin ihanan hyvä keskittyjä. Kun halliin mentiin oli ihan jipajee säntäämässä joka paikkaan ja moikkaamaan kaikkia, mutta kun pyysin tekemään niin keskittyi ihan kybällä vain muhun ja teki todella mageesti hommia. Kanavoi kaiken energian tekemiseen, eikä väliä vaikka kuin ahdas paikka ja hälinä. Oikeastaan Muusallakin on ihan sama kuin Moonalla. Kun ympärillä vilisee niin kiihtyvät siitä, ja tämän kiihtymyksen pistävät tekemiseen. Moonan vain on ollut aina paljon vaikeampi päästää näistä kiihtymystä aiheuttavista tekijöistä irti, ja on vieläkin. Muusalta vaan remmi pois, niin näkee vain ja ainoastaan minut.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Alenin koulutus, juoksupuomi, zeta, luoksetulo, haku

Siinä päällimmäiset ajatukset meillä.

Aloitetaan vaikka Muusan puomista, sitä on päästy nyt jumppaamaan toden teolla. Viime viikon maanantaina treenailin itsekseni, ja keksin vihdoin tavan saada heitettyä se pallo oikeaan aikaan ja paikkaan. Eli niinkin yksinkertaista, että lähden vain ajoissa liikkeelle ja lähetän Muusan kauempaa puomia ennen olevalle hypylle, jolloin pääsin edemmäs heittämään eikä tarvinnut ihan niin pitkään heittoon kyetä. Ongelmana on ollut, että Muusa hämääntyy huonoista heitoista, ja on mennyt siten aina huonommin kun olen itse heittänyt palloa. Taas meni alussa huonoja, mutta sitten alkoi parantamaan koko ajan, vaikka lisäsin haasteita ihan reilusti. Pitkästä aikaa pidempääkin etäisyyttä, ja ekaa kertaa puomilta jatkettiinkin hypylle, eikä suoraan putkeen. Perjantaina kävin taas yksikseni hallissa juoksuttelemassa, ja olin jo etukäteen ajatellut kokeilla nostaa puomin täyteen korkeuteen jos metrinen lähtee heti sujumaan. Metrillä saatiin hyviä toistoja, joten toteutin ajatuksen. Yllättäen täyskorkea lähti sujumaan suhteellisen hyvin, ja Muusa oli jotenkin todella innoissaan kiipeilemässä koko ajan puomilla eestaas kun säätelin hyppyä yms. Alla video täyskorkeista toistoista.
Muusa RC 28.3
Maanantaina treenattiin Minnalla ja Samilla. Vähän jännitti miten menee toisessa paikassa, mutta kyllähän Muusa muistaa mitä siellä kentällä aina reenataan. Ekalla osui tosi ylös, sitten teki paljon hyviä, ja yksi missi väliin. Otin vähän eri etäisyyksiäkin, puomin jälkeen tutusti sai ampua suoraan putkeen. Muusan tekeminen tuntui suht helpolta, joten haastetta ehkä seuraavalle kerralle taas jostakin. Pitkiä etäisyyksiä alkuun pitäisi uskaltaa kokeilla, siinä tulee varmaan jotain ongelmaa. Lisäksi putkea vois kääntää mutkalle, ja useammin se hyppy sinne puomin jälkeen.
Käännöksiä olen miettinyt paljon kanssa, ja miten niitä opettelisi. Siinäpä on dilemma. Pysäytyksiä ei ole aikomus opettaa. Jenny Damnin videosta sain idea ottaa hitaammassa vauhissa vinoon lelulle menemistä, ja onkin tajunnut jo jollain asteella ettei saa oikaista kontaktialuetta ennen lelulle, mutta tämä harkka nyt ei havainnollista muuta kuin ettei saa oikaista. Kokeilin ihan vähän tolpan avulla kääntymistäkin, mut pitää vähän tarkemmin miettiä tätä hommaa. Nyt on kiva kun noita mahtuu treenailemaan ihat tossa pihalla.

Lauantaina olimme Muusan kans taas hakutreeneissä. Onneksi ilmat on näin hyvät, niin kausi on lähtenyt reippaasti liikkeelle. Ilmaisut on oikeastaan aika hyvin kunnossa irtorullan kanssa. Ajatusta vielä enemmän tarvitsisi siihen, että rullan napattua lähtisi etenemään tiheässäkin metässä. Lähtee kyllä hyvin suoraan metsään näytölle, mutta sitten on vielä oppimista maalimiehen sijainnin muistamisen kanssa. Pääosin kuitenkin alkaa kuvio muodostua päähän. Nyt on pääteemana kuitenkin suorat pistot, ja apujen häivyttäminen. Lauantaina tehtiin kaksi valmista sieltä puolelta mistä tuuli, ja näissä kyllä tuntui että lähti hyvin suoraan minne näytettiin. Jäljestelisi välillä myös mielellään, mutta ei ole onneksi saanut näistä löytöä, vaan saanut kuitenkin hajun ja tarkennuksen ilmasta, niin alkaa oppimaan. Treenejä vain nyt alle, niin kehittyy.

Tänään osallistuttiin Muusan kanssa Alenin koulutukseen. Hyviä juttuja tuli kyllä paljon, ja samoin ajattelemisen aihetta. Muutenkin ollut viimeaikoina paljon mielessä eri ohjaustyylit, ja onko omakin ohjaaminen tullut liian kapeakatseiseksi. Alenilla oli ohjausteknisesti hauskoja juttuja, kuten takaakiertoihin lähetys vastakädellä. Tämä toimi hyvin ja tuntui yksinkertaiselta, joten pitää kyllä miettiä ja kokeilla jos alkaisikin tekemään noin, jos ensimmäinen kerta toimi jo näin mukavasti. Alenilla oli myös hyvät pointit miksi koiralle pitää puhua kesken radan, ja äänelläkin kertoa minne mennään. Suullisenkin käskytyksen pitää tietysti olla ajoissa, niinkuin kehonkielenkin. Miksi jättää käyttämättä mahdollisuus kertoa koiralle mitä siltä halutaan myös suullisilla käskyillä. Tätä olen paljon miettinyt, ja ostan kyllä täysin tuon idean. Alen painotti myös paljon ihan perus ohjaamista. Eli ensin perus jutut kuntoon, ja sitten voi hifistellä jos haluaa näyttää coolilta :D
No sitten Muusaan. Halusin mennä Muusalla kun sen kanssa on vaan niin paljon rennompaa ja voi keskittyä paremmin mitä kouluttaja sanoo, ja lisäksi Alen on Muusan emän kasvattaja. Muusa meni kivasti, paitsi kepit oli vaikeat, on vähän jäänyt taas niitä treenaamatta pitkään aikaan. Itse sain aluksi ohjetta tuohon vastakäden takaakiertoon. Sitten menikin loppupätkät melkein ykkösellä aika täydellisesti, ja saatiin positiivista palautetta vain. Luotan hyvin koiraan ja uskalla lähteä ajoissa, ja niinhän se on. Meille on kehittynyt Muusan kanssa jo melko hyvä yhteinen rytmi, vaikka näin alussa ollaan. Se vain sopii mulle ohjaajana niin paljon paremmin agilityssa, ja tuo omat parhaat puolet esiin. Alen tykkäsi kovasti Muusasta, mutta tässä saattoi tosin olla tosin joku sukuetu ;)
Muusa pääsi leikkimään myös Bradi veikan kanssa, ja ne juoksivatkin melkoista kyytiä. On noi kaikki vaan niin aivan ihania, ja kovin saman oloisia.

Sitten Moona monsteriin. Sai pitää pe, la ja su kokonaan lomaa. Olin la-ma risteilyllä, joten pikkuloma oli munkin hermoille mahdollinen.
Maanantaina jatkui zetalla, paineistui taas. Teki oikein kyllä, mutta häntä alhaalla laamana. Luoksetulossa koomaili kans. Ei ollut tarpeeksi aikaa purkaa noita, joten jäi paha maku suuhun noista treeneistä.
Tuon jälkeen pääsi ottamaan ulkona vähän aksaa RC centterissä. Harkattiin pakkovalssin tyylistä törkkäisyä hypylle. Tämä olikin hyvä idea, pitää käydä hyppäämässä vaikkei ohjaa huolellisesti. Eli opetetaan koiraa ja ollan itse ohjaamatta niin tarkasti. Hyvin sai ajatuksesta kiinni, ja kyllä pääsi ajoissa liikkeelle :)
Illalla vielä tokot jatkui. Nyt olin valmistautunut ongelmiin, niin en sitten niin harmistunut enää takapakista vaan päästiin kunnolla kiinni treeniin.
Aloitin noudon palautuksella, että saatais parempi fiilis. Pari kertaa huomautus osumisesta, ja muut toi todella kauniisti, hienoa. Sitten zetaa ja taisi mennä paremmin, ei enää harmi vain muista. Mutta asennot ainakin oikein ja temput kuunteli myös. Joku ajatus johti toiseen, ja ajattelin alkaa treenamaan mukaan lähtöjä. Näitä en ole ikinä vahvistanut tai palkannut, ehkä siinäkin osasyy tähän lamaan. No tein niitä ja sain muutaman palkkauksen jälkeen lähtöihin asennetta.
Luoksetulossa kohdattiin perus ongelmia, tein nyt namipalkalla tätä liikettä. Ennakoi,  jähmii. Korjaussuunnitelma avoinna. Kaukot meni hyvin, ja seuraamistakin kivempaa pätkää. Tunti siinä melkeinpä vierähti treenatessa, mutta paljon ajatuksia ja huomioita. Ja kivempi fiilis kun tehtiin myös kivoja juttuja.

Tänään tein pihalla ilman zetatörppöjä jääviä ja palkkaa mukaanlähdöistä. Todella pitkästä aikaa seurasi ylöspäin. Tai siis hyvässä ryhdissä ja laittoi energiaa siihen. Ehkä olemme oikealla tiellä. Istui kaksi kertaa seisomisen, mutta ei paineistunut korjauksista. Valoa näkyvissä.

Nyt Moonan kans aksatreenit, jaksaa jaksaa :)

Muoksmuoks.
Moonalla pitkästä aikaa meni treenit hyvin. Ehkä rata sopi meille, tai sitten oli hyvä fiilis ja asenne. Keksittiin Ninan kanssa hyvät Moonalle sopivat ohjaukset, ja meno tuntui hyvälle. Muistin myös käskyttää kääntymisiä ennen estettä, joka auttoi havahduttamaan sen pelkästä eteenpäin paahtamisesta. Pitkästä aikaa tuntui meno hyvälle taas!

On suoranainen ihme, että kaikki treenit on mennyt tänään hyvin, kun muuten on ollut niin paska päivä :( Yleensä nämä menee käsikädessä, mutta ei tänään.

Alla pikku video Muusasta: