sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Aika vyöryy

Havahduin juuri siihen, kuinka aika on yht äkkiä taas hypähtänyt eteenpäin. Päässä vain killuu epämääräinen möykky ajatuksia menneistä treeneistä ja tulevasta, mutta kokonaisuudesta ei ole mitään käsitystä. Viime päivät on olleet päivisin työt, sitten lenkille, treenaamaan, kouluttamaan, treenaamaan, nukkumaan kun malttaa rauhoittua. Laskin että joka päivä sähköpostiin pärähtää keskimäärin 30-40 mailia, yhdistys asioita, treenejä, nimenhuutoja jne. Tuntuu välillä että tässä on ihan liikaa muistettavaa kaikessa, tällaisella epäjärjestelmällisellä huithapeli ihmisellä. Auto meni kanssa nyt sitten lunastukseen, joka myös on aiheuttanut tietynlaista aikataulullista ongelmaa ja ylimääräistä kiirettä. Ja oli tiestysti vähän ankeaakin käydä korjaamalla snomassa rakkaalle volvolle heipat, monta reissua ja kolhua ollaan yhdessä koettu.

Alkaa taas tuntumaan siltä, että tarvitsisi jonkun henkireikä harrastuksen, tai pitäisi yrittää taas tehdä jotain ihan muuta kuin koiriin liittyvää. Joogaa en aio nyt aloittaa niinkuin viime talvena, se oli liian fanaattista touhua, ja sellaiseenhan mulla ei ole koskaan ollut tapana lähteä mukaan. Täysillä tai ei ollenkaan, vai miten se nyt meni. Kasvisruoka toi kyllä hyvän olon, mutta ne meditointi harjoitukset veivät paljon aikaa. Kolmannen silmän aktivointi olisi vaatinut liikaa panostusta onnistuakseen, ja joogatunnillakin taisin joka kerta nukahtaa.

No mutta mitäköhän me on sitten tässä treenattu. Vähän kaikkea varmaankin. Tokossa tuntuu että kehityskäyrä on vihdoin lähtemässä taas hiljalleen ylämäkeen päin. Ollaan treenattu ahkerasti Moonan kanssa varsinkin, ja yhdeltä treenikaverilta saatu hieman uutta näkökulmaa asiaan. Ihanaa ettei aina tarvitse ihan yksin miettiä asioita. Muusa on treenaillut kyllä myös, mutta ei minkään kiireen kanssa. Kyllä se saa nyt kuitenkin tokoilla, mutta yritän kovasti asettaa muita lajeja edelle. Tehdään vähän sillä motivaatiolla, että haluan itse oppia miten saadaan liikkeet opeteltua.

Hakuun ei olle nyt päästy auto hankaluuksien vuoksi, mutta esineitä on vähän otettu kuitenkin. Se ei oikein ole ollut hyvä, että käyn itse esineen viemässä. Selvästi alkanut kuumumaan liikaa, varmasti osittain siksi, ettei ihan tiedä mitä halutaan. Kokeilimme sitten Lean leirillä opittua tyyliä, missä koira juoksee apparia kohden ja saa matkalla hajun. Alkuun oli vaikeampaa, mutta paransi joka toistolla ja lopulta osasikin tosi hyvin. Jatkamme ehdottomasti nyt näin, vaikka tässä nyt on se huono puoli että ei voi treenata nyt yksin.

Agilitya on treenattu, ja kivaa että nyt taas motivaatiota on siihenkin. Moona on mennyt treeneissä aika mukavasti. On tullut hyvin ohjauksiin, ja välillä kontaktitkin ihan nopsia. Huomaa vaan että hallikausi on vähän pilannut kontakteja, kun on todella pahasti alkanut jäkittämään viereisiin esteisiin. Kenttä on niin lyhyt, että puomilta on joka kerta melkein jatkettu ihan sivuun, ja usein keinultakin, blääh. Muusan kanssa kerran nyt tein vähän ratapätkiä, ja kyllä sitä vaan on niin mukava viedä, omakin hosotus katoaa jonnekin pois pois.
Puomia on juostu, muttei kovin ahkerasti. Treenit on menneet tosi mukavalla osuma prosentilla, ja olen voinut vaikeuttaakin koko ajan. Ainoastaan yksi epäonnistunut treeni, jolloin heitin palloa itse taas. Ehkä ei johtunut kuitenkaan siitä, pitäisi nyt taas vain mennä uskaltamaan yrittämään itsekin. Voi olla myös että johtui kovin heiluvasta ylösmenostakinn, hmm.

Tänään oltiin Jankkilassa kisaamassa Moonan kera. Pitkästä aikaa, 2kk taukoa. Lisäksi aika väsyneet fiilikset, kun eilen oltiin talkoilemassa ja treenailemassa, ja sitten söimme vielä Muusan leipomaa ensimmäinen juostu puomi kakkua. Myöhäiseksihän se nukkumaanmeno sitten meni, ja suoraan kisoihin.
Olin kuitenkin yllättävän virkeänä heti ekassa startissa, vaikken ihan osannutkaan ohjata. Radat oli mukavia ja simppeleitä, mutta on se vain niin eri asia mennä isolla kisakentällä kuin mini treenikentällä. Vauhti kasvaa hieman isommaksi, enkä selvästi osannut arvioida Moonan vauhtia yms. rataantutustumisessa. Rutiini puuttuu, eikä yhteistä rytmiä sitten oikein löytynyt. Ekat radat ei vivät olleet ehjiä ollenkaan, kunhan räpisteltiin hyllyillä läpi. Vikalta hypäriltä nolla kuitenkin, kaksi kaarrosta venähti todella suurille flänkeille, mutta tällä kertaa ei kyllä Moonaa voi syyttää ollenkaan. Oma ohjaus oli puutteellinen näissä kohdissa, tai se ei oikeastaan kertonut ollenkaan ennen estettä, että pitäisi kääntyä. Pari kohtaa meni kuitenkin tosi hienosti, hyvin rytmitetty niisto johon hieno käännös ja joissa jatkossa, sekä teinpä Alenin kopteriohjauksenkin yhteen paikkaan. Ajalla ei pärjännyt, ja taisimme olla kuudensia.
Moonan kanssa oli kivaa olla radalla, vaikka oma tekeminen oli melkoista hakemista.

Lopuksi otin vielä Muusan kanssa vähän tokoa hallissa, ja on se vaan niin ihanan hyvä keskittyjä. Kun halliin mentiin oli ihan jipajee säntäämässä joka paikkaan ja moikkaamaan kaikkia, mutta kun pyysin tekemään niin keskittyi ihan kybällä vain muhun ja teki todella mageesti hommia. Kanavoi kaiken energian tekemiseen, eikä väliä vaikka kuin ahdas paikka ja hälinä. Oikeastaan Muusallakin on ihan sama kuin Moonalla. Kun ympärillä vilisee niin kiihtyvät siitä, ja tämän kiihtymyksen pistävät tekemiseen. Moonan vain on ollut aina paljon vaikeampi päästää näistä kiihtymystä aiheuttavista tekijöistä irti, ja on vieläkin. Muusalta vaan remmi pois, niin näkee vain ja ainoastaan minut.


1 kommentti: