lauantai 19. huhtikuuta 2014

Joensuussa

Onni, Muusa, Taika, Moona ja Sulo
Keskiviikkona lähdettiin perinteiselle kisareissulle Joensuuta kohti, pitäähän sitä nyt vuosittain käydä täällä asti hyllyttelemässä, ja moikkaamassa Aira tätiä koirineen.

Torstaina ohjelmassa oli treenivuoro Joan hallilla. Pääasiana oli treenailla Muussenin puomia vieraassa hallissa ja vieraalla puomilla. Lääniä on siellä hyvin, niin ei tarvii palloa heittää seinään. Asetelmana oli pitkällä välillä suoraan hyppy puomin päässä, ja ennen puomia hyppy vaihteli etäisyyttä ja suoritustapaa melkein joka toistolla. Takaakiertona, radan osana suora lähestyminen, wrappi siivekkeen ympäri jne. ihan mitä keksinkin. Oma sijoittuminen takana jolloin jatko suoraan, oma etumatka jolloin jatko suoraan, valssi puomin edessä ja takaakierto, tai kääntyminen hypyltä takaisinpäin. Ja voi että miten on vaikea edes uskoa, mutta vain eka toisto jäi ylös kontaktipinnan rajalle, ja kaikki muut osui todella hyvin ja suurin osa tosi alaskin. Ja wau mikä vauhti sillä onkaan noissa. Kaarrokset toki venyi paljonkin puomin jälkeen, mutta ei haittaa. Olen vain niin iloinen, että se osasin noin hyvin säätää askeleet oikeiksi. Ja kuitenkin tuli ohjaukseen, ja sitten juoksi taas hyvin eteen yksinkin, ja pallo perään kun ehtii heittoetäisyydelle. En olisi voinut ikinä kuvitella, että se menee nyt jo näin hienosti puomia.
Käännöksiäkin ollaan opeteltu vähän, ja uskon että niistäkin voi tulla ihan toimivat. Muusalle en aio pysäytyksiä edes tehdä, tai näin olen ainakin kovasti ajatellut. Mutta paljon pitäisi nyt harjoitella tulevaa varten hanskaan tulemista, vaikka näkyisi mitä esteitä, sekä kauempaa tehtäviä takaaohjauksia, kun väistämättä en aina ehdi sitä edelle todellakaan... Heh. Katselin äsken youtubesta videoita, missä koiria ohjataan isoilla radoilla pieniltä alueilta, pitäisi ehkä ottaa niistä vähän haastetta omaan treeniin :)

Moona sai treenata tokoa. Seuraaminen, zeta ja kaukot meni kovin onnistuneesti, mutta luoksetulon pysähdys ei ottanut toimiakseen. Lähellä hyviä, kaukaa valuvia. Vauhti ihan jees kamaa, se on nyt korjaantunut paremmaksi, ei vaani enää. Ollaan tehty niin, että palkka ei tule enää multa ollenkaan, jolloin ei ole aijaamiselle mitään syytä. Takapalkka jonne pääsee kiertämällä mut ensin.

Perjantaina otin Muusan kanssa tottistreenin kisapaikan viereisellä kentällä. Seuruussa on alkanut tuntumaan ikävästi liikkeellelähdön jälkeen jalassa. Tähän olen reagoinut vain niin, että palkka kun on hyvä, eikä tunnu ollenkaan. Ei näköjään toimi, pitänee jollain tavalla kertoa sille koiralle ettei ole sallittua, ja sitten pitää kriteeristä kinni. Otimme luoksetulon maahanmenon kautta, maahan ei mennyt tasajalkaa, pöh. Kovaa tuli ja vauhtipalkka, ja jätimme eteenmenolelun kentän laitaan. Välissä teimme tasamaanoudon, eri ruma nosto, ja vauhtipalkka. Metristä eestaas lelulla, ja sitten ekaa kertaa kapulalla, oli hieno. On toi sen hyppääminen niin kevyttä ja vaivatonta, ettei tarvitse pelätä. Sitten Aata jota ei meinannut tajuta mennä kumpaankin suuntaan, vaikka avustin. Oli toka treeni vasta kyllä, mutta sitä teimme muutamia toistoja eestaas. Nyt oli hyvä tekniikka tässä, mikä on tärkein. Eteenmenoon sitten, ja siinä ei meinannut lähteä seuraamaan. Ihmettelin onko unohtanut palkan vai mikä on, mutta ilmeisesti oli piilojäkittynyt eteenmenoon. Paristi huomautin pannasta, että mitä oltiinkaan tekemässä, niin heräsi koomastaan seuraamaan. Eteenmenoon lähti hurjaa vauhtia pölypilven kanssa, eli oli siis vaan jäkittynyt palkkaan. Viimeksi ennakoi seuraamista ja edisti, nyt näin. Tehtiin vähän sekavasti kaikenlaista, suunnittelemattomasti ajankulu treeniä, ei sitä kovin järkevintä. Mutta vire oli hyvä ja kokemukset vieraista esteistä ja kentästä aina plussaa.
Tauon jälkeen vielä kisahallissa perusjuttuja eilen, ja myös tänään. Ei mitään ihmeellistä, todella hienosti keskittyy ja tekee, me like <3 Parasta mahdollista häiriötreeniä, vaikkei tuo näytä häiriintyvän.

Moonalla siis oli eilen neljä starttia ja tänään kolme. Lottorivi taisi olla 20, hyl, 10, hyl, hyl, 0, hyl.
Ekat kaksi rataa aivan katastrofaalisia, ekalla Moona kaatoi siivekkeen, kun sai ohjauksen myöhässä, tokalla kaadoin minä koko hypyn.. Ja paljon muutakin. Seuraavilla viidellä radalla teimme ehjät radat, jotka sisälsivät enempi ja vähempi virheitä, mutta myös tosi onnistuneita kohtia, joista voi olla aina iloinen tuloksista huolimatta. Rimoja tuli mun ohjauksesta johtuen, ei oikeastaan muuteen. Oma hätäisyys, ja riman päällä vilkaisu minne mennään seuraavaksi ei vain tiedä hyvää. Onneksi kuitenkin tiedostan virheen, vaikken sitten radalla osaa rauhoittua ja luottaa. Moonan piikkiin meni kaksi kohtaa, joissa lähti vastakäännöksessä selän takaa ihan itse valituille esteille. Taitaa jäädä vastakäännökset tulevaisuudessa tekemättä, jos tarjolla selän takana napattavia esteitä koko rahan edestä. Kontaktit oli kahdella ekalla radalla huonot, mutta seuraavilla tosi nopeat, kun Moona pääsi vauhtiin ja olettamaan radan jatkuvan täpöä eteenpäin. Turha silloin kyylätä sivusta esteitä. Vähän tuli ahdistus ensin, että miten voi olla kontaktit huonot vaikkei todellakaan olla niitä kisaamalla pilattu, mutta oli sitten toistepäin meillä. Rytmi alkoi löytyä ja rutiinia tulemaan, nyt vain lisää kisoja ja kilometrejä alle, niin alkaisi yhteistyö pelaamaan taas paremmin. Tänään oli paljon rennompi olo jo lähdössä, ei sellainen kauhusta kankea apua fiilis. Kivaa oli, ja tietysti mukavaa että tuli kuitenkin yksi nolla, ja vielä voitto sellainen. Jaksaa yrittää keskimäärin paremmin, kun onnistuu edes joskus. On se kisaaminen vaan aika kivaa, kunhan osaa asennoitua oikein. Taidan alkaa oppimaan pikkuhiljaa :)

Huomenna kotia kohti auton nokka, ja uusia juttuja päin. Olipas muuten sekava tekstioksennus, mutta heti noi monet asiat poissa päästä pyörimästä, huh. Voi vaikka miettiä sitten jotain ihan muita asioita välillä.

2 kommenttia:

  1. Koska satun tietämään, mistä videoista puhutaan, niin eiköhän lähdetä yhdessä vääntämään näitä. :)

    VastaaPoista