maanantai 21. huhtikuuta 2014

Juoksareita yms.

Aina löytyy sopiva hetki pistää painit pystyyn!


Ihana fiilis. Pieni loma tekee ihmeitä mielenvirkeydelle, ja samoin tuo auringon paiste :)

Eilen ajeltiin Joensuusta kotiin, tai oikeastaan ensin RC Terapy Centeriin Minnan ja Samin luo. Mikä voisi olla mukavampaa, kuin aksaa BAVin porukalla.

Ensin käytiin tietysti lenkillä koko sakin kanssa, ja täytyy todeta, että Muusasta on tullut aivan kamala peurojen etsijä. Olikohan viime viikolla kun lähtivät kolmin Ruun ja Lenin kanssa viiden peuran perään, niin nyt oikein aktiivisesti etsii hajuja. Muusalla ei ole mitään napanuoraa, joten tarkkana saa olla että pysyy porukassa, eikä häippäse jonnekin lietsuun. Eipä ole Moonalla ollut ikinä mitään tuommosia ongelmia, lähtee kyllä sekin perään jos nenän edestä juoksee, mutta ikinä ei ole etsimällä etsinyt riistaa. Huuoh.

Sää oli niin lämmin, että ekaa kertaa pääsi menemään t-paidassa, niin ihanaa. Moonalla oli vapaapäivä kisojen jälkeen, joten vain Muusis sai treenata. Tehtiin semmoinen ihan kauhea temppu, että vaihdoimme puomin paikkaa kentällä, ja tarkoistuksena oli juosa Espooseen päin Kirkkonummen sijaan. No mutta Kirkkonummi sucks, joten Muussenilla ei ollut ongelmaa tässä. Puomin jälkeen oli hyppy, ja kukas muukaan, kuin vuoden pallonheittäjänä palkittu Sami oli palkkaajana. Otimme ehkä 4 puomia, kaikissa erilainen aloitus, ja oma sijainti vaihteli. Jatko aina suoraan. Kaikki osui hyvin, ja taas sai olla niin onnellinen. Siirryimme sitten A:lle. Aloitimme siitä korkeudesta mihin viimeksi jäätiin. Ekalla lensi koko alasmenon yli, mutta muuten osui. Tauon jälkeen nostettiin A täyskorkeaksi. Hyvin meni, mutta todella vaihtelevia suoritustapoja. Mietittiin miten se tulee sen menemään, ja päädyttiin siihen, että Muusalla on niin pitkä laukka ettei saa kovalla vauhdilla mahdutettua kolmea laukkaa. Vahvistan siis nyt kaikkea osuvaa erottelulla. Saatiin myös Suomen suurelta profeetalta lupa treenata kotonakin A:ta, eli täyskorkeana vain tekniikan hakemista, jess! Otimme loppuun vähän keinua, ja joku pieni taju siitä 2on2offista on, mutta kokonaisena ei pysähdy. Tästä voimme syyttää laiskaa ohjaajaa, jolla ei ole ollut motivaatiota treenata pysähtymistä. Nyt otan jonkun kuurin, ja joka päivä käymme tekemässä pari minuuttia keinua pihassa, niin että Muusalle tulee oikea ymmärrys mitä halutaan, eikä vain niin ja näin sinnepäin.


Koirien treenamisen jälkeen oli vuorossa vielä Samin kuntopiiri. Kun kuulin tästä, oli ensireaktio kovin "blääh ei jaksa" tyylinen. Mikä siinä onkaan, kun juoksemaan lähteminenkin on aina niin hankalaa, ja sitten on oikeasti tosi kivaa juosta kun vauhtiin pääsee. No mutta kuntopiiri olikin aivan huippu. Yllä kaavio treenistä. Alkulämpäksi ohjasimme toisiamme matalilla hypyillä rataa, olipa sekin rankkaa olla koira. Teimme kolme kierrosta seitsämän liikkeistä sarjaa. Jokatoinen tehtävä lisaskuntoliikkeitä, ja toinen sitten juoksemista. Mustalla radalla piti ehtiä ennen kuvitteellista koiraa ajoissa paskikseen (BAVilaisten paska pakkovalssi) suoran putken jälkeen, ja koirakaan ei ollut irtoavaa sorttia.. Punaisella radalla kuperkeikka demonstroi kaatumista, josta piti päästä ajoissa ohjaamaan koira pakkovalssilla putkeen. Takaakierroissa oli käsissä myös tahmea koira, joka ei oikein irronnut sinne taakse. Ja tietysti käskytimme koiria ja muistimme katsoa niitä ohjatessa. Itse ainakin huomasin, kuinka helposti se katse unohtuu ja lähtee harhailemaan seuraavalle esteelle.. Seitsämäs liike eli puomihelvetti tehtiin aina sarjan lopussa yhdessä. Eli juoksupuomin jälkeen aina takaakiertoon piti ehtiä törkkäämään ennen koiraa. Siinä saikin pinkoa ja huutaa kiipeekiipeekiipee. Kummasti se mielikuva koirasta ja takaakierrosta antaa siinä motivaatiota mennä täpöä. Loistava treeni. Muutenkin voi vähän miettiä, miltä se koirista tuntuu kun aika usein ovat lääh puuh poikki treenaamisen jälkeen. No mut sitten vielä jäähkälenkille, peuroja ei onneksi näkynyt. Ja nälkähän siinä tuli, niin nämä urheilijat lähti sitten PappaPizzaan perinteisesti syömään, jonka jälkeen Karolle makuunin kautta myös kovin perinteisesti kakulle..

Tämä Silvian bloggaus antoi paljon ajattelun aihetta, voisiko sitä oikeasti alkaa treenata vähän laadukkaammin ja koiraa säästävämmin! Kuinka paljon siitä loppujen lopuksi on hyötyä, että treenaa 10 tai jopa 20min samaa rataa, hinkkaa eri kohtia, kokeilee eri ohjauksia, ja lopuksi vielä nollana, kyllä se koira vielä jaksaa. Olen vähän aiemminkin miettinyt kuinka hyvin koira oppii radan ja tekee sitten helpommin muistista, ja kuinka paljon koiran vauhti oikeasti hidastuu treenin aikana lihasten väsymisen myötä. Itselläkin alkaa olla se tilanne, että perus ohjaamisen osaa oikeasti jo tosi hyvin, ja tekniikat on hanskassa. Virheitä tulee paljon, ja ne ovat hyvin usein ajoituksesta, rytmityksestä sekä esim. koiraan luottamisesta kiinni. Turhaa tehdä monta kertaa onnistuneita kohtia, ja turha treenata sellaista minkä tietää jo valmiiksi että osaa. Kisoissa vastaan tulee koko ajan uusia kohtia ja este asetteluja. Aina on joku muuttuja etäisyyksissä tms. vähintäänkin, miksei siis sisällytä treeniin paljon näitä ensimmäisiä yrityksiä, sen sijaan että hinkkaa samaa rataa useamman toiston. Nykyinen meidän ratatreenityyli ei vain vastaa niitä haasteita, mitä kisoissa kohtaamme. Miten sitä ei taas aiemmin ole osannut ajatella boxin ulkopuolelta. Tämä lause muistui mieleen nextarin psyykkisestä valmennuksesta:
"Jos teemme niinkuin aina ennenkin olemme tehneet, saamme sen mitä aina ennenkin olemme saaneet."

Tän päivän Muussenin aamujumpat videolla alla. Omassa pihassa en ole ottanut puomia koskaan kokonaisena, kun kenttä ei ole niin pitkä, että pääsisi kunnolla kiihdyttämään. Mutta mun mielestä toi pikku treeni auttaa hyvin ymmärryksen luomisessa, vaikkei vauhti olekaan tapissa. Esim valssit puomin jälkeen yleisti hyvin kokonaisellekin puomille, kun saimme tuossa toimimaan. Videolla A kolmas treenikerta ja käännöksien alkeet 2 treenikerta. Olen enemmän kuin tyytyväinen pikku Muusiksen edistymiseen.


Iltapäivällä vielä hakuilut. Olimme vähän laiskoja, ja jäimme nautiskelemaan auringosta ja Sirken tuomista suklaanamuista tallaamisen sijaan, joten otimme ilmaisuja kaikki. Muusalla meni muuten kovin hyvin, mutta kahdella vikalla ilmaisulla pudotti rullaa mut nähdessään, ja sitten oli ihan häh ilmeellä toinen. Ennen ei ole käynyt, mutta nyt olikin läähätys kun kuuma. Treeniä lissää vaan, ja ymmärrystä toiselle. Muuten meni kyllä hyvin sujuvasti, ja yksi valmis pistokin, minne lähti prikulleen suoraan sinne minne näytinkin.

Life is good <3 (Ainakin nyt tämän hetken, ja nautimme tästä hetkestä)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti