tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kannattaa nauttia hetkestä..

..., sillä huomenna voi kaikki olla toisin.

No eipä tässämitään kovin vakavaa, saikkua vain. Elämää ei sen enempää, tai ainakin Moonan elämää taas.

Janakkalan kisojen 13.4 jälkeen, kun päästin Moonan autosta tuli se kolmijalkaisena ulos. Kävelytin sitä hetken, jonka jälkeen liikkui puhtaasti. Häkissä kotimatkalla jompi kumpi koirista ulvahti, mutten kuullut mitään erityistä, mikä ihmetytti. Tutkin jalan sisällä, ja reagoi vähän oikean takajalan sisimpään varpaaseen. Ajateltiin että vähän venähtänyt yht äkkisesti, niinkuin voi käydä jos oma sormi vähän taittuu, hetken kipeä ja sitten ei mitään. Illalla vielä kevensi jalkaa parilla askeleella kun nousi levosta. Pidin sitä pienemmällä liikunnalla muutaman päivän, ja jalka näytti olevan kunnossa, liikkui hyvin, eikä reagoinut varpaan taivutteluihin mitenkään erityisesti. 
Joensuun kisojen jälkeen kävi taas sama homma, paljon rasitusta, niin ontui levon jälkeen voimakkaasti, ja hetken kävelyn jälkeen ei näkynyt taas mitään tai reagoinut taivutteluun. Pidin sen sitten onneksi lomalla sunnuntain ja maanantain, vaikka lenkkeiltiin kyllä normaalisti, kun mitään oireita ei enää näkynyt. Tänään aamulla tosin huomasin, että kahdella ekalla askeleella ei laittanut tälle jalalle painoa niin paljon.

Murtuma kuvan oikeanpuoleisessa varpaassa.
Tälle päivälle sain sitten heti ajan ell, onneksi vielä vapaapäivä. Ajattelin että murtuman varalta hyvä napata kuva, vaikka vähän epäuskoiselta murtumakin tuntui kun oireet sen verta pienet. Eläinlääkäri oli vähän ihmeissään, että tämäkö se ontuva koira nyt on, eikä taivutellessaankaan jalkaa tai varpaita löytänyt mitään. Sanoi että vähän saattoi reagoida siihen varpaaseen minkä sanoin, mutta toisaalta reagoi kyllä sen terveenkin jalan samaan varpaaseen. Sanoi että voidaan kuitenkin kuvata varuiksi, ja niin tehtiin, ja murtumahan siinä varpaassa sitten oli. Onneksi silloin ekan ontumisen jälkeen sain paikallistettua vian, muuten olisi tullut hieman kalliimpi reissu, kun kaikki olisi pitänyt tutkia..

En tiedä onko tuolla otuksella sitten niin kova kipukynnys, ettei näytä selvästi kipeyttä, vai eikö se sitten ole niin kipeä että pahemmin haittaisi. Mutta oli miten oli, niin nyt sitten kolmen viikon totaali lepo. Korttelin ympäri saa lenkkeillä, ja sisällä olla rauhallisesti. Sitten voi hillitysti alkaa liikkumaan, mutta kuuden viikon jälkeen vasta agilitya, kun ilmeisesti niin kauan kestää murtumalla täysin parantua. Lepo on ainoa hoito tähän. Kipulääkettä lääkäri määräsi, mutta mun mielestä ei yleis olemukseltaan ole yhtään kipeän oloinen, niinkuin viimeksi sen selän kanssa, joten ehkäpä parempi jättää lääkitsemättä niin saattaisi jalkaa vähän varoakin.

Ja tämähän tarkoittaa sitten sitä, että agilityn osalta arvokisat jää nyt väliin, ja tuplat hankkimatta. On kyllä ollut koko kausi yhtä saikkua, ettei kisaamaan olla päästy kunnolla ollenkaan. Ensin syksyllä sterkkauksen takia pari kk, mikä oli tosin itse valittu. Seuraavaksi reilu kk ilman agilitya selän takia, ja nyt taas yli kk varpaan takia. Huonoa tuuria kyllä Moonalla on, ei voi muuta sanoa. Voi olla että varvas jäi häkin kaltereiden väliin, tai sitten tallasin sen varpaille jossain välissä, tai meni agiradalla jossain säädössä. Ei voi olla ihan varma, mutta eipä sillä niin väliäkään kun lopputulos ihan sama kuitenkin. Totaalitauon jälkeen ei ole koskaan herkkua palata agikentille, joten toivon kovasti, että näitä saikkuja osui niin paljon tälle kaudelle, että ens vuonna saataisiin ehjä kausi ilman epäonnea. Olen alustavasti ajatellut, että Moona agilitaa ainakin ensi vuoden, ja jos kroppa hyvässä kunnossa niin seuraavankin, ja sitten saa riittää. En usko että sen meno tuosta järkevöityy iän myötä, niin toivon näin pidentävän sen terveyttä ja kisaikää tokoa ajatellen. Tuleepahan nyt ainakin kunnon loma, ja loman jälkeen sitten katsotaan mikä on kunto ja tilanne kropan osalta, jospa vaikka palattaisiin heinäkuun alusta treeneihin. Tilanteen näkee sitten, mutta ajatuksena pitää kisakausi elo-syys-loka-kussa, jotta voisi sitten talvella pitää taas pidemmän tauon jolloin keskittyy tokoon. Mutta katsotaan nyt miten nämä mun hienot suunnitelmat ikinä onnistuu, ei ainakaan vielä tähän asti ole päässyt tapahtumaan... Toko-sm on onneksi vasta heinäkuussa, jonne saadaan sitten toivottavasti taas treenit pyörähtämään ajoissa käyntiin, jonka jälkeen lomaa tokosta ja keskittyminen hetken vain agiin. Paimennusta tehdään sen minkä ehditään, katsotaan nyt. Koiratanssia ehkä.
En sunnuntain viimenen toko karsinta peruuntuu, mutta eipä siinä joukkueppaikassa ihan kiinni olla muutenkaan, joten mitäpä sekään nyt hirveästi haittaa. Renkaan leirillä voin treenata ehkäpä rauhallisia juttuja hillitysti, seuraaminen, tunnari, kaukot, paikallaolot, zeta. Parempi kuin ei mitään.

Vähän ikävää, mutta eipä nämä nyt enää niin hetkauta. Odotellaan positiivisena tulevaa. Turha surkutella sellaista, mille ei vain voi mitään. Yksi iso syy toisen koiran hankkimiseen oli juurikin tämä, vaikka toinen poissa pelistä, niin toisen kanssa voi treenata. Jos mulla olisi nyt vain Moona, niin olisin todella masentunut kyllä. Matkalla lääkäristä hain Muusan siskon Draaman meille kylään, jatkettiin 2x2 keppejä. Siinäpä on nyt hyvä projektikoira, ja samoin Naku belgi palautuu mammalomalta, ja voisi piiitkän tauon jälkeen muistella miten se agi meni. Siinäpä on projektia, Muusa, Draama ja Naku kisavalmiiksi. OMG :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti