torstai 29. toukokuuta 2014

Monsteri vireessä

Moona on päässyt taas elämään kiinni, eli treenaamiseen. Ja voi että se on niin onnellinen, ja voi niin olen minäkin. Moonassa vain on Sitä Jotain. Ripaus hulluutta ja raivo asenneta <3

Se on ollut niin hienona tokossa, suorastaan veitsen terällä. Haasteita on annettu, ja onnistumisia on tullut. Ja koska olen siihen niin tyytyväinen, on palkkauksetkin hoidettu mun tyylisesti överillä.. Todellisella riemulla ja bileillä on itsevarmuus kasvanutkin enemmän kuin kuuntelu, luulen. Tänään se sitten kostautui. Ruudun ja ohjatun erottelua. Lähtee ruutuun, korjausta ja palkka kun onnistuu. Otamme tauon ja uudelleen eri kohtaan, ongelma toistuu. Säätöä ja kovat katoaa. Ruudun luota pois, edelleen haluaa keskikapulan. Ei pysähdy, ei päästä irti ajatuksella keskikapulasta. Karjaisusta tulee pois, joko ei lähde minnekkään tai kääntyy suoraan keskikapulalle. Nyt on jo valittu ruohikon matalin kohta ja näytetty minne kapulat menee.
Ohjaajalla alkaa keittää, Moona näyttää keskaria. Pattitilanne, ei voi totella, ei saa hakea sitä kapulaa minkä haluaa. Pata on jumissa merkillä. Ratkaisu --> Heippa, hae vaan keskenäs se palikka. Ja Moona käpsyttelee autolle.
Ohjaajalla meinaa pää räjähtää. Eikun nappaamaamaan mona autolta, ja ehkä tuli purettua omaa päätä raivoamalla ja raahattua koiraa niskasta takaisin kentälle. Olisi voinut pitää pään kylmänä, mutta niin paskamaista on jättää homma kesken yrittämisen sijaan. Moona merkille ja uusi yritys. Nyt lähti oikein laajalla kaarella hitaasti sinne minne pyysin, ja kappas sieltähän se oikea kapula löytyi. Palkkasin ihan sosiaalisella palkalla. Eli rapsuttelua ja hyväksyntää lennosta palautuksesta. Heti toinen puoli ja taas laumapalkkaa vain. Heti ekalla ravisteli ja oikein näki kuinka oli onnellinen kun paine poistui, varmasti parempi palkka kuin leikki. Tein vielä uuden ohjatun eri suuntaan. Todella nopea, mutta tarkkaavainen nouto suoraan sinne minne halusin. Tästä myös bileet lelun kanssa. Kyllä vain on kumma, kuinka ensin ollaan häntä koipien välissä pahoinpidellyn näköisenä auton alla piilossa, ja sitten hetken päästä taas tekemässä iloisena ja rentona hommia.

Mutta miksi en osaa rakentaa treenejä edelleenkään niin, että vältyttäisiin näiltä suuremmilta konflikteilta? Enkö sittenkään vieläkään haasta sitä tarpeeksi? Ehkä en pysy perässä, kun se Moonankin osaaminen koko ajan kasvaa? Onko meidän tokossa yleensäkin liian vähän oikeaa tottelemista, ja liikaa itsevarmuusen tekemistä teknisiin juttuihin palkkaamisen avulla? Välillä tuntuu että se tekee ihan superisti, todella tarkkana ja nopeana. Yrittää hirveästi. Välillä taas tuntuu, että se olettaa paljon asioita, ja lukee ihan liikaa tapahtumia tietäen aina mitä on tulossa milloinkin. Mutta kaipa tämäkin on vain sitä balanssin hakemista.. Pitää olla röyhkeä ja itsevarma, mutta kuitenkin kuulolla ja keskittyä.

Tein eilen tytöille lenkillä esineet. Tallasin poikkisuuntaisen voimakkaan edestakas jäljen, ja heitin pari esinettä sen taakse niin pitkälle kun sain, tarkoituksena että Muusa oppisi olemaan välittämättä jäljistä. Tuuli ilmeisesti hyvin, kun Muusa nosti heti esineet. Lähtee melko rauhassa, eikä ihan sinne minne näytän, mutta nenä koko ajan tarkassa työssä.

Moona pääsi kanssa, ja voi kamala kuinka se oli hurjana. Meinasi varastaa koko ajan ruutuun, ja sitten parin metrin päässä lukkojarrutus kun ei ollutkaan lupaa. Lähti ruutuun kuin ohjus, murisi mennessään. Löysi kummatkin hyvin, mutta ei yhtä nopeasti kuin Muusa. Moonalla alkaa selvästi esinetyöskentely huonontua, ja Muusalla parantua. Moona palauttikin esineet hyppäämällä muo päin täpöä. On se vaan melkoinen monsteri, ei ole toista samanlaista. Pois en vaihtaisi kyllä kumpaakaan.

Muusalla projektina puomin juoksu tyhjää päin. Nyt on saatu taas treeneihin epäonnistumisia, eli kehitystä voipi tapahtua.

Ja voi kun Moonakin pääsisi agiin jo. Mulla on uusi koiraa säästävä treenisuunnitelmakin. Ei yhtään hinkkausta! Vain max. 2min hyvin suunniteltua treeniä putkeen. Epäonnistuneet pätkät eri radalla tauon jälkeen. Unohdetaan cik cap, treenaaminen aiheutti liikaa rasitetta kropalle. Palkkaa rytmitykseen tulemisista. Kisoja kausittain enemmän. Ehkä näin saadaan vielä useampikin kisavuosi?

tiistai 27. toukokuuta 2014

Muusa mölleilee, juoksee ja loikkii lahjakkaasti

Agilitya ollaan treenattu enemmän kuin koskaan ikina, varsinkin jos puomin treenauksen saa sisällyttää agilytyn alle. Ainakin nykyään vähän, kun ratatreeniä ja puomia on alettu yhdistämään.

Treeneissä se on alkanut osumaan todella hyvällä prosentilla, usein jopa kaikilla toistoilla JP. Ehkä jopa jämähdettiin vähän paikalleen puomitreeneissä, ja jäätiin mukavuus alueelle.

Tässä treeniä perjantailta. Videolla kaikki mitä tehtiin, ja lopuksi vähän keppejä mitä ei videoitu.



Lauantaina sitten oman seuran möllikisat. Pehmeä aloitus kisoille tutulla kentällä, vaikka puomia ei siellä olla kyllä treenattu kuin kerran. Videolta näkee. Muusa meni kovempaa kuin ajattelin rataantutustuessa, ja tein ihan tyhmiä ohjausvalintoja. Ekalla radalla A vitonen, oli säätämisestä epävarma ja katsoi muo --> ei voi juosta täysillä. Puomilta missi, oli selvästi epävarmuutta, jätti kolmannen laukan pidentämisen pois, jäi liian ylös. Korjasin ja paransi. Toka radalla hylky ja rima puomin jälkeen, kontaktit hyvät. Tein vielä kisaavien radan kisan jälkeen, hyvin rullasi virheettömästi, paitsi keinun uusin kun ei pysähtynyt. Itse tekemä rata, tutut kuviot :) Vielä vähän puomeja apupalkkauksella, ja osui alemmas jos pallonheittäjä.



Eilen Lägin mölleissä. Optimistina ajattelin isoa kisakokoista kenttää, ja pitkiä estevälejä. No ei ollut. Tuli vähän turhan vaikea tilanne kyllä Muusalle, kun puomi seinää päin ja sivuviistoon putkeen. Eka radalla loikka, uusin ja missi. Muuten virheetöntä rataa. A oli aika ylös kahden laukan alasmeno, selvästi vieraalla A:lla ei niin rennosti, tai sitten hämäännyin kun pingoin itse edelle. Uusintaradalla tuli heti ekan esteen rima kaulassa, ja sitten loikkasi alasmenon yli oikein kunnolla. Tässä kyllä vaikutti myös toi rytmin rikkoontuminen varmasti jo lähdössä, eikä vain seinä. Ainakin kaksi muutakin rimaa vetäisi ryntäillä alas, en muista tarkkaa lukua. A:n tuli ykkösellä gasellina, ja niin se vaan taitaa olla, että kaksi laukkaa alasmenolla on liikaa. Pitäisi päästä madalletulle, ja hakea enemmän ykkösiä ja palkata. Kulki ihan hiton kovaa, ja oli ihan kuumakallena! Muusa? Täytyy kyllä todeta, että käsissä on mulla ihan pirun nopea koira, joka irtoaa hyvin ja tulee ohjauksiin tosi hyvin. Ja musta on kyllä nyt treeneissäkin tuntunut, että se kerta kerralta vain nopeutuu. Tuolla vauhdilla oli vaan hiukka hankalaa mahtua pieniin esteväleihin, ja siksi ehkä niihin rimoihin törmäili, jaa-a. Tästä ei tullut videota muistoksi..

Vähän tietysti ahdistaa tuo puomi, ja sen tuomat hankaluudet. Kisoissa nyt kuitenkin harvoin saa ladata ihan täpöä etiäpäin. Nyt vähän ajatuksena hylätä "hyvät" puitteet onnistumisille, ja astua pois mukavuusalueelta. Katsotaan mennäänkö taaksepäin, vai päästäänkö eteenpäin. Mutta luovuteta ei edelleenkään, ja 2on2offia ei Muusalle tule juoksun rinnalle ollenkaan. Me yritetään löytää tapa, jolla saataisiin balanssi täysiä pinkomisen, ajatuksen, ja ohjaukseen tulemisen välillä. Ei ollenkaan helppoa, mutta uskon että onnistumme vielä! Ei saa rajoittaa ajatuksia.

Treenasin vielä kisan jälkeen, ja nyt saa 2 päivää täyslepoa Muusa. En tiedä oliko tästä tee se vaikeaksi treenistä enemmän hyötyä vai haittaa, mutta aika näyttää. Suoritukset ihan erilaisia kuin kliinisissä tilavissa puomitreeneissä, mutta pistin sen ainakin ajattelemaan, ja treenin jälkeen haastoin itsenikin ajattelemaan. Treeni 26.5
Sieltä videolta näkyy taas paljon juttuja, mitä ei treenin tiimellyksessä huomaa, ja sitten jää myös paljon juttuja näkemättä. Uusia ajatuksia on nyt tullut, ja haluan päästä testailemaan niin että voi juosta myös niin ettei aita tule vastaan, niinkuin tuossa videolla. Avaan asioita enemmän, kunhan saan omia ajatuksia selkeämmäksi ja testattua. Pitää yrittää videoida myös kaikki treenit taas..

lauantai 17. toukokuuta 2014

Onni on, kun pääsee treenaan

Moonalla tuli 3 viikkoa lepoa täyteen ti, ja nyt on siis lupa lisätä varpaan rasitusta pienin askelin. Moonasta on tullut ihan plösö, nopeasti se lihominen valitettavasti käy. Tiistaina vein Moonan uimaan, keskiviikkona ja to tokoa. Nyt saa taas suunnitella tokossa jokaisen toiston, ettei tule liikaa tehtyä. Ehkä ihan hyvä treenata muutenkin vähän suunnitelmallisemmin.

Ekan treenin otin häiriöitä, niin näkisi heti mikä on kuuntelun aste, ja toisaalta saisi sen vähän skarppaamaankin. Nyt suurin virhe Moonan kanssa olisi lähteä tekemään sellaista mikä helposti onnistuu..

Ensin paikkamakuu ja istuminen. Vaikka suorastaan lenteli riviin, oli tosi nätisti kummatkin. Kiltti ilme eikä yhtään levoton.

Sivulle tuloja. Yritetään korjata vinoutta. Oli ihan ok, kun palkkasin oikealta.

Siirtymisiä, niin että tulee houkuttelu häiriötä kun ollaan aloituspaikassa. Hyvin sulki häiriöt pois.

Nouto niin, että Moonan huomaamatta liikkuri siirtyi mun eteen ja mä olin muutaman metrin suorassa linjassa näkymättömissä takana. Ei edes meinannut mennä halpaan. Tuli ihan täpöä liikkurin vierestä ohi ja hyvin palautti, wau. Ja tämä häiriö oli ihan uusi.

Tunnarissa käännähti mun mukana ympäri, joten otettiin uudestaan. Tämä kyllä vaikea sille, ja pitäisi treenata rutiiniksi.. Liikkuri jäi seisomaan kapuloiden päälle, ja oma jalkojen välissä. Vhän turhan häätäisesti nuuski rivin ekan kapulan, sitten rauhoitti työskentelyn ja heti oman kohdalla nappasi sen nätisti ja palautti kauniilla otteella. Kapula putosi hampaista lopussa, korjasi toi äkkiä sivulle. Kunnon palkat tästä, selvä työtapaturma. Sitten vielä vapaamuotoisesti iso kasa kapuloita ja pikku tulitikku oma, nyt hyvä työskentely ja palkkasin kun otti tikun suuhun.

Pe taas pikku treenit. Ensin paikkamakuuta peri kappaletta ja oli oikein hyvä.

Sitten seuraamista. Pitkiä suoria eri vauhdeissa. Hidas oli epätasaista, ehkä liika energia yrittipysyä paketissa ja pompotti oudosti.
Askel siirtymiä, koko ajan vino selän taakse ja ihme vääntelyä. Näihin tarvitsis jotakin apua, ja samoin seuraamiseen muutenkin. Blääh.

Sitten ohjattua häiriöillä. Ensin oikea, yllättävä häiriö jossa liikkuri houkutteli ottamaan keskimmäisen. Hyvin lähti heti oikealle, ja sulki häiriön pois. Tosi mageesti tekin ylipäätään.
Sitten vasen, häiriötä oikealta niin että kääntäisi pään jolloin lähetän. Tämä olikin vaikea, kolme kertaa läksi oikealle, ja neljännellä vasta keskittyi ja tekin hyvän.

Vielä yksi merkki liikkuroidulla aloituksella, hyvä kontakti ja vauhti.

Sitten vielä zeta. Ensin pelkkä seuraaminen liikkurin käskyillä, oli hyvä. Sitten erillään jätin asentoihin ja häiriötä että siirtäisi tassuja. Ei siirtänyt tassuja.

Välissä otettiin paikka istuminen, oli hyvä.

Sitten kokonainen zeta m-s-i, kun Moona oli maassa lensi frisbee metrin sen sivulle, ja toinen koira ihan nokan edestä hakemaan frisbeen. Moona kiihtyi tosi paljon, ja tuossa mielentilassa sitten tuli ne tassujen liikuttelut, ja varmaan olisi ehkä muutenkin tullut. Hyvä häiriö kyllä mikä ei sinänsä haitannut, ja asennot ja seuruu hyvät.

Nyt siis näyttäisi ainakin siltä, että tauko ei ihan hirveästi ole vienyt tätä hommaa taaksepäin. Moona on ihanan energinen ja voimakkaan tuntuinen, mutta sitten kuitenkin kuuntelee ja tekee tarkasti. Liikkeet se osaa miten osaa, ja rutiinia tietysti haetaan kun SM:it lähestyy. Nyt yritän vielä vähän hillitä treenitahtia, ja ainakin treenien rasittavuutta.

Muusalla on myös treeniä riittänyt.

Torstaina oli aamulla hakutreenit, ja meni taas kovin hyvin pikku Muusa. Ensin oikealta ääni, oli kai juossut ensin vähän yli syvälle, mutta löysi sitten. Vasemmalle valmis, hyvin lähti minne näytin ja löysi. Oikealta ääni, hyvin löysi. Vasemmalle valmis. Lähti todella hienosti suoraan, kääntyi oikeaan suuntaan ja hetken juostuaan oli saanut hajun ja löysi. Nyt tuntuu että on selkeästi alkanut oppimaan sen verran, että osaa lähteä suurinpiirtein suoraan sinne minne näytän, ja on jo hajulla siitä että rataa edetään eteenpäin. Hyvin saa hajut, mutta välillä selkeästi vielä haastavaa paikallistaa, ja kestää kauemmin kun kokeneilla koirilla.

To iltapäivällä tottikset. Ensin sivulle tuloja, hyviä. Sitten pitkiä suoria seuruuta, tasaisuuden hakemista. Sitten vauhtiluoksareita. Yksi vauhtinouto. Ja vielä pk-kapulan luovuttamista, nyt pään asento oli parempi. Ja paikkamakuuta, pysyi ongelmitta rauhassa, vaikka pari treenaili luoksetuloa jne. Jospa BH vaikka syksyllä.

Eilen BAVin agitreenit. Tarkoitus oli kokeilla puomi ja A radalla. Ensin loikkasi puomin, selvästi yllättyi kun se tuli radalla vastaan. Sitten osui hyvin, ja A myös hyvä. Kun nämä oli selvitetty, keksin kaikkia erilaisia kohtia mistä voisi eri lähestymisellä ja jatkolla tehdä puomia, ja A myös toiseen suuntaan. Osui kaikki ihan todella hyvin ja tuli ohjauksiin. Milloin siitä tuli noin hyvä? Pysyykö se aina noin hyvänä? Sen sijaan että olisin hirveän iloinen, pelottaa että tämä homma hajoaa ja menetän sen. Muutenkin se tuntuu niin kivalta käteen, niin omalta. Kääntyy hyvin ja hyppää hyvin. Lukee rataa, mutta kuuntelee. Keväällä mietin, että onkohan se liian optimistista, että aloitettaisiin vielä tänä syksynä kisaaminen. Nyt tuntuu kovasti siltä, että Kokkolan Klagi on hyvä paikka aloittaa kisaura. Katsotaan olisiko Moonakin jo kisakunnossa siellä?




keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Paimennuskausi avattu Muusan osalta

Sunnuntaina lähdettiin reissuun klo 5 aamulla, suuntana Kitee ja Minna Erosen lammastila.
Hyvä saada heti treenit pyörähtämään oikein käyntiin, niin päästään omassa harjoittelussa sitten asian ytimeen heti alusta alkaen. Itselle on paimennus vielä niin uutta, että en oikein osaa arvioida itse missä järjestyksessä lähdetään asioita rakentamaan, kun koulutus menee kuitenkin paljon koiran mukaan.

Su aamutreenit ohjatusti Minnan kanssa. Olipa jännää, kun en pitkän tauon jälkeen muistanut miten ne lampaat saadaan edes Muusan kanssa treeniaidan keskelle.. Saatinhan me ne juu, ja Muusa näytti vauhdikasta juoksentelua ympäri ja ympäri isolla flänkillä, vaihtoi välillä suuntaakin juu, mutta ei mitenkään kontrolloidusti. Eikä hakenut tasapainoa juurikaan, lenteli vain ympäriinsä jossain kaukana. Lähdettiin sitten hakemaan rauhoittumista viemällä lampaat aidan viereen, ja Muusa sai sitten pitää niitä siinä, ja opetella kohtaamaan lampaat rauhasssa katseellaan. Oli aika jännää, eikä pystynyt kauaa pitämään katsetta, vaan lähti sitten liikkumaan flänkille. Välillä liikuin, niin Muusa sai tuoda lampaat mulle, ja sitten taas sama. Haluttiin että tulee lähelle lampaita, mutta ei saa aiheuttaa kaaosta. Treenin edetessä Muusa selvästi rauhoittui, ja uskalsi kohdata lampaiden katseita paremmin.

Välissä käytiin lepäämässä majapaikassa Tohmajärvellä, ja sitten illalla kertaamaan treenit omatoimisesti. Muusa meni selvästi paremmin, ja alkoi pääosin kohtaamaan lampaita rauhallisesti ja varmasti. Oli ajattelevaisempi ja selvästi työsti asioita. Pääsi nyt ilmeisesti sen verran hommaan sisään, ettei meinannut antaa kiinni ollenkaan.

Ma aamutreenit taas Minnan kanssa. Treeni alkoi vähän kaoottisesti, kun Muusa karkasi lampaille ennen lupaa, selvästi innostui hommasta vähän enemmän, ja mun vaikutusvalta siihen pieneni. Nyt oli aika siirtyä harjoituksissa eteenpäin. Lampaat keskelle, ja flänkkejä ja tasapainon hakemista. Nyt pystyi hyvin ohjaamaan suunnan vaihdot. Välillä koko kierros, välillä tosi nopeasti suunta vaihtuu. Taspainosta vähän ajamista, ja taas flänkille. Tasapaino alkoi vähän löytymään sieltä, mutta kuljetus hankalaa kun lampaat liian jaloissa, koska Muusa ajautui liian lähelle ja siten lampaat juoksi yli, jolloin Muusa taas lähti flänkkäämään. Itsellä hankalaa taas osata liikkua ja kommunikoida koiran kanssa. Ei jotenkin ymmärä ihan mikä on huonoa ja mitä halutaan. Muusa ei taaskaan antanut treenin lopussa kiinni, vaan yritti viedä lampaa ja tehdä omaa juttuaan.. Oppi jo milloin treeni loppuu, ja alkoi possuilemaan. Minna näytti sitten miteen saa handlattua lampaat itsellään, ja koiran pitää uskoa ja luopua lampaista.
Otettiin tauon jälkeen vielä vähän flänkkejä ja pari askelta kuljetusta nurkassa, ja sitten otin enemmällä kurilla Muusan kiinni, ja tulikin sitten kiltisti. Niin ja sitä ennen laitettiin Muusa häkkiin lampaiden kanssa, ei ollut nätisti, ja kun kiellettiin tietysti siitä, niin päätti ettei tee sitten mitään. Muusaa ei siis vielä häkkiin.

Illalla taas kertausta omatoimisesti. Aika samanlailla meni kun aamulla, ja tuntui ettei oikein päästä siitä eteenpäin. Flänkkäilee joo, mutta kuljetukset ei onnistu kun Muusa valuu liian lähelle, eikä reagoi paineeseen ja hiljennä vauhtia, vaan flänkkää sitten. Pidettiin tauko ja yritin sitten pitää lampaat paremmin paikoillaan ja suuntaa nopeasti vaihtamalla saada sen paremman etäisyyden päähän, mutta sitten olin tietysti taas lähtökohtaisesti liian lähellä lampaita kun sen olisi niitä pitänyt mulle tuoda. Yritin välillä muistella miten se oma liikkuminen meni että saisin tilaa mun ja lampaiden väliin ennenkuin Muusa tasapainossa, ja saatin muutamat askeleet ihan hyvää kuljetusta. Lopussa myös kuljetti lampaat nätisti mulle nurkkaan, ja siitä sain Muusan nätisti kiinni taas. Mietin itse, että ei kyllä vaan päästä tuosta järkevästi eteenpäin, ennenkuin sen voi pysäyttää. Menee liikaa juoksenteluksi jä lentelyksi, enkä saa lampaita sitten rauhalliseksi, jolloin Muusakaan ei rauhoitu.

Ti vielä treeniä Minnan kanssa. Alkuun vähän samaa, ja sitten taas uudet kuviot. Nyt piti itse vähentää liikkumista, ja antaa Muusalle enemmän vastuuta pikkuhiljaa lampaista. Hirveän hankalaa mulla oli taas ohjata oikein.. Ja projektiksi piti ottaa myös maahanmenon rakentaminen, huh. Ensin niin, että tein tilan mun ja lampaiden väliin menemällä itse kiinni aitaan. Nyt ei lampaat päässeet juoksemaan alta pois, ja Muusakin sitten rauhoittui ja sain sen maahan. Samaa juttua monta kertaa, ja välillä sai pitkiäkin aikoja maata rauhassa ja katsoa lampaita. Alkoi oppimaan käskyä, ja sitten kokeilin pikkuhiljaa samaa keskemmällä aitausta kun Muusa tasapainossa. Ja sain kuin sainkin se useammankin kerran menemään maahan ja lampaat rauhallisena mulla. Sitten siitä walk on käskyä ja taas lie down. Lopussa pystyin kävelemään minne vain lampaiden kanssa, ja Muusa löysi hyvin tasapainoon ilman ohjaamista ja lampaat pysyivät nätisti mun luona, ja siitä taas maahan. Aika hieno tunne, kun itse en kyllä osannut vielä määritellä missä kohtaa se taspaino on. Välillä Muusa ajoi lampaita ihan sivusta, ja silti lampaat pysyivät suorassa linjassa peruskuljatuksessa. Muusalla oli hyvin ajatusta, ja oli hyvin rauhallinen. Hieno edestyminen tapahtui kyllä kolmessa päivässä, ja Minna sanoikin ettei samaan treeniin saa jäädä liian pitkäksi aikaa, vaan pitää osata vaikeuttaa koko ajan sopivasti. Pikkuhiljaa pitää lisätä enemmän painetta, kun Muusa alkaa kestämään sen.

Nyt sitten yritetään omissa treeneissä päästä samaan, ja pitää vain itse yrittää miettiä milloin on aika edetä. Nyt siis asennetaan lie down koiralle loogisissa kohdissa. Sitten alan siirtymään pois lampailta ja Muusan pitää silti pysyä maassa, ja Muusan puolelta sitten lähetän sen flänkille ja maahan tasapainoon. Siitä sitten käskyjen opettelua koko ajan vaikeuttaen. Ei oo helppoa.

Käytiin kumpanakin illalla treenaamassa vähän tottista matkan varrella olleella kentällä. Olipa hassussa paikkaa kenttä melkeinpä keskellä ei mitän, eikä siellä kyllä kertaakaan näkynyt ketään treenaamassa.

Su tsekkailin vähän missä mennään tottiksen osalta pitkän tauon jälkeen. Nyt ainakin näki mitä se oikeasti osaa ja mitä ei.. Seuruu tuntui olevan vähän tauon jäljiltä epätasaista, hyvin kyllä jaksoi pitää vireen ja kontaktin, mutta käännökset vähän niin ja näin, ja tempon vaihdot ei osannut. Vetäisin testiksi vähän pidemmän kaavion. Sitten tein luoksetuloa, jonka osasi hyvin. Metristä, ja keksi kiertää hypyn takaisin päin. Oli kyllä taas mukavan eri näköinen hyppy. Noudossa oli tosi painava kapula, ja Muusa pudotti sen luovutuksessa. Ihmekös tuo, kun on treenattu ohjatun kapulalla. Eteenmenossa taas ei voinut lähteä seuraamaan.

Ma sitten korjaus sarjaa. Muusa oli tosi väsynyt ainakin henkisesti pitkästä paimennus päiväivästä jne., mutta ihan hyvin jaksoi mun mielestä vielä nostaa vireen tottikseen. Seuruu tuntui tosi ponnettomalta, mutta näytti videolta katsottuna kuitenkin olleen ihan ok. Videolta on hyvä katsoa kun näkee kaikkia tyhmiä virheitä mitä itse voisi muuttaa. Noudon luovutusta painavalla kapulalla pitää miettiä, ote hyvä, mutta pää on liian lysyssä tuolla ajatuksella. Eteenmenoa otin ekaa kertaa noin että vapautin sosiaaliseen palkkaan kesken seuruun, ei voi vielä sanoa oikein toimiiko tuohon tahmeuteen. Noudossa oli toinen nosto tosi nätti, ja ärsyttää kun en palkannut nopeammin siitä. Luoksetulon loppuosassa jäi istumaan vähän kauas ja korjasi. Tekee kyllä teknisesti jarrutuksen niinkuin haluan, mutta luulen ettei osaa vielä arvioida pohjan mukaan tota hommaa. Mutta nyt oli tuossa treenissä edes jotain ajatusta mukana, kun on nyt lähinnä vain humputeltu.





lauantai 10. toukokuuta 2014

Hakua!

Muusa pääsi hakutreeneihin pitkän tauon jälkeen. Että oli mukavaa päästä ihmisten ilmoille ;)

Oltiin uudessa maastossa, missä nyt sinänsä ei ole mitään uutta. Syksyllä ja nyt keväällä on tainnut joka treenissä olla Muusalle uusi rata. Vasen puoli oli aika ryteikköistä, ja tuli kyllä mieleen ettei ole tainnut Muusa hirveästi ryteikköä vielä mennä. Hajun haku aikoina jonkun verran, mutta sitten ei oikeastaan enää. Joten eri hyvä treeni meille!

Ensimmäinen pisto vasen etukulma. Ääni etukulmasta, maalimies siirtyi eteenpäin umppariin. Lähti vähän vinoon vasemmalle, mutta onneksi tuuli piilolta päin niin sai varmaan hyvän vahvistuksen tuulesta ja kääntyi oikein ja löysi. Hyvin selvitti.
Sitten toinen etukulma oikealla valmis. Lähti vähän epävarmasti ja miettien, ehkä ihmetteli kun piilolle meni monet jäljet? Ollaan vältelty etukulmia ja suoria jälkiä piilolle, joten ehkä uutta. Sai kuitenkin hyvin hajun vahvistukseksi, ja löysi.
Vasemmalle ääni, oli hyvin vaikeaa maastoa kaatuneine puineen. Heti lähetyksen jälkeen tuli vastaan ylittämätön(?) kaatuneiden ohuiden puiden röykkiö, ei uskaltanut loikkaamaan yli, eikä ali päässyt. Mietti ja palasi takaisin. Ehkä ihan fiksu päätös, tai ainakin lenkkeillessä Muusa hyvin ketterästi hyppii monien korkeidenkin runkojen yli, joten varmaan ihan oikein arvioi kykynsä. Rohkaisin vähän ja lähetin uudestaan, törmäsi taas samaan ongelmaan, mutta ratkaisi sen kiertämällä puun ja palaamalla samalle alun linjalle, ja löysi.
Oikealle valmis. Lähti hyvin ja varmasti sinne minne näytin, ja löysi.
Sitten vasemmalta ääni, oikealta ääni, ja lähetys vasemmalle. Taas sama hankalan maaston ongelma, nyt jotakin kiviä tms. Kiersi heti nätisti ja palasi oikealle linjalle ja löysi. Tämä oli hyvä ja varma pisto myös.
Sitten viimeinen. Lähti tosi hyvin, mutta porhalsi vaan ohi ja syvälle. Pitkään etsi ei löydy. Lähetin vähän tyhmästi edempää uudelleen kun luulin että voisi siitä saada hajun, mutta ei saanut ja teki jätti piston taaksepäin. Kolmas kerta toden sanoo, ja lähti nyt ihan suoraan minne näytin ja reippaasti. Juoksi ihan piilon vierestä ja löysikin sen sitten.

Otin ekaa kertaa ilman remmiä keskilinjalle kävelyt yms, eikä ollut ongelmaa. Ja muutenkin on kyllä niin kiltti ja selvästi oikein haluaa tehdä oikein. Ihana <3 Kyllä mä uskon että siitä tulee vielä sellainen hakukoira mistä tykkään, vaikkei ihan niin reikäpäätä kuin Moonasta.

Mutta sitäkin olen tässä tylsyyksissäni miettinyt, että Muusa ei vain ole mikään reikäpää, mutta siinä on muuten ihan hirveästi hyvää, ja sillä vaan pysyy pää niin paljon muutenkin paremmin kasassa. Moona on tulta ja tappuraa, aina. Mutta se reikäpäisyyskin on tavallaan pientä hermojen falskaamista. Moonan pää pysyy kyllä tekemisen hetkellä hyvin kasassa, ja se kyllä pystyy tekemään tosi tarkkaa työtä vire tapissakin, mutta jos ei ole sitä tekemistä mihin purkaa.. Moonan kanssa kulkiessa pystyy aistimaan sen energian, mikä pursuilee sen jokaisessa solussa. Hakuradalle kävellessä sen oikein tuntee, kuinka se ei meinaa pysyä nahoissaan, eikä pysykkään kun laittaa ylimääräisen energian paikallaan pomppimiseen yms, ja lähetyksessä se aina pingoittui kun jousi, ja lähti täysiä vaikka läpi kiven. Reikäpäänä.
Muusa on ihan eri maata. Sekin on kyllä niin vilpittömän innoissaan radalle kävellessä, että aina todellakin hymyilyttää. Mutta vaikka sillä on intoa, se tulee radalle aina kovin keskittyneenä ja tosissaan. Se miettii mitä siltä halutaan, ja yrittää tehdä parhaansa kaiken osaamisensa mukaan. Se jaksaa olla tasaisen keskittynyt läpi treenin, ja liikkuu niin kovin taloudellisesti ja fiksusti. Se on intensiivinen työskennellessään, mutta hullu se ei ole.
Samat pätee ihan joka lajiin. Aluksi en osannut arvostaa Muusan työskentelytyyliä niin paljon, kun olin tottunut Moonan astetta villimpään menoon, mutta nyt kyllä osaan. Muusa on jotenkin joka asiassa vain paljon helpompi, ja silti niin kovin hieno sekin. Ja mikä Muusassa on vähän bordercollieksi erikoistakin, se tekee töitä mulle, ja on jotenkin niin mun koira. Se haluaa kovin paljon tehdä asiat niinkuin minä haluan sen tekevän, muttei silti ole mitenkään liian pehmeä tai ollenkaan nöyristelevä. Muusalla on silmissä sellainen palvova katse, jota ei Moonassa ole olemassa, tai mun mielestä ylipäätään kovin suuressa osassa bortsuja. Yleensä kun työnarkomaani bortsu tekee töitä itsensä vuoksi, ja melko sama kuka sen työn tarjoaa.
Muusan emässä Kimissä on ihan samaa. Vaikka se oli yli kaksi viikkoa meillä hoidossa, ei se halunnut mun kanssa treenata agilitya, teki kyllä esteitä sinnepäin, mutta ihan vain muodon vuoksi, ja jätti treenin nopeasti kesken, kun tuli äitiä ikävä. Lampaat vei kyllä ikävästäkin voiton, ja se oli ainut mitä mun kanssa suostui tekemään. Muusa kyllä mielellään muidenkin kanssa leikkii ja tekee vaikka tokoakin kun on pallo kädessä, mutta ei yhtä suurella sydämellä kuin mun kanssa. Muusan maailmassa tärkein minä, joka on vaan niin hassua.
Moona on se toinen ääripää, joka tekee lähtökohtaisesti töitä ihan itselleen, ja niin että saa kaikesta mahdollisimman paljon hyötyä itselle. Moonalle on ihan yksi ja sama kuka sen vie treenikentälle, kunhan saa tehdä täysiiii. Agissa voi ihan lennossa vaihtaa ohjaajaa, ja treenikaveri voi sen tokossa tuosta noin vaan käskeä sivulle ja tehdä kaikki temput ja liikkeet mitkä se osaa, ja Moona ihan innoissaan kun on jotain uutta. Ei ole väliä kuka käskee, kunhan pääsee tekemään.

On ne vaan niin kovin erilaisia, mutta silti kumpikin juuri täydellisiä mulle :) Niin kivaa vertailla niitä silti keskenään!






torstai 8. toukokuuta 2014

Hiljais eloa

Mitäpä täällä sairastuvassa. Meno paranee päivä päivältä, kun energiat kasaantuu. Moona on siirtynyt häkki eläimeksi ihan kokonaan, on niin pingottunut, että pyrähtelee muuten varpaalle vahingollisesti. Välillä vapaana häkistä ollessaan yksin, ja repii kaiken muovin ja paperin minkä hampaisiinsa saa. Ei tuhoamisen ilosta toivottavasti, vaan toiveikkaana luulee, että tyhjän kauppakassin tai kertakäyttömukipakkauksen jokaisen mukin palasteltua jostain ilmestyy ruokamuru? Muussenkin silppuaa kaiken mihin tassut yltää, mm eilen ohjatun kapula löytyi miljoonana tikkuna mun sängyltä. Viikko on vierähtänyt jo yskimättä, ja on päässyt vähän pihalle treenaamaan ja tietty lenkkeilemäänkin. Silti on tylsääää ja mälsäää. Tänään sai kyllä hyvän leikkitunnin, kun käytiin sen kannsa viihdyttämässä 8kk Aura vauvaa. Auralla oli ihan hirveän hauskaa, kun se keksi heittää Muusalle hienoa vinkupalloaan. Aina Muusa jaksoi palauttaa sen syliin asti, ja aina Aura jaksoi heittää purskahdellen naurusta. En tiedä kummalla oli hauskempaa, mutta varmaan lähemmäs tunnin tätä jaksoin katsella. Muusa ei varmaan ikinä kyllästyisi tohon pallotteluun, ja siksi sille ei kukaan saa palloa heittää, paitsi Aura.. Auralla on kokoelmissaan vinkupalloja, koska Moona teki pienet vaihtarit ;)




Muusa on treenannut piha agilitya, kaikkia kontakteja ja keppejä. Tehtiin ekaa kertaa koko puomia pihalla. Tilaa ei ole kovin paljon, joten haastetta hyvin. Joutuu juoksemaan aitaa päin, ja väistelemään puita palkalle mennessä jne. Osui tosi tosi hyvin, vaikka välillä skannassi palkkaa jo puomilta, ja muuta erikoista haastetta. Vielä hetki sitten ei olis ikinä uskaltanut tuollaista epämääräistä treeniä tehdä, mutta nyt sillä on selkeästi aika hyvä ymmärrys ja osaaminen. Ajattelin ehkä parin viikon päästä käydä mölleissä kokeilemassa ainakin yhden radan miten käy.
Keinu tuntuu olevan nyt opittu, mutta vähän mietityttää kyllä keinu puomi erottelu. Muusalla tuntuu olevan tosi huono suullisten käskyjen erottelu, ja niihin saa nyt ylipäätään todella panostaa. Mutta koko ajan menee keinu nopeammaksi ja pysyy hyvin takajalat keinulla :)
Kepeissä palattiin vähän taaksepäin treenaamaan avokulmia paremmiksi, tuntuu helposti syöksähtävän mihin vain "porttiin", treeni on auttanut kyllä. Samoin niitä keppien suullisella käskyllä hakemisia, ja ainakin aluksi juoksi kyllä ihan minne sattuu.
A:lla osuu kyllä joka kerta, mutta on nyt vakiinnuttanut tyylin, että yksi osuminen ylösmenolla, sitten laskeutuu harjan jälkeen, jolloin seuraavalla laukalla tulee osuminen todella alas kontaktille. ihan jopa kahteen vikaan väliin jos erottelu ja draivi on hyvä. Vielähän tämä siis näyttää ihan täydelliselle, mutta pelkona on, että jättää viimosen laukan sitten kokonaan pois, kun ymmärtääkseni ei ole koiralle kovin kivaa laukata jyrkällä pinnalla niin alas. Yleensä ne osumat tulee monella koiralla sinne kontaktialueen ensimmäiselle kolmannekselle. Katsotaan miten meillä käy, koska ainoa vaihtoehto on gaselliloikka jolla liitää koko A:n ja laskeutuu suoraan alasmenolle. Näitä Muusa teki alkuun, mutta olivat ehkä vähän holtittomia, niin Muusa jätti ne pois. Voihan ne vielä tulla takaisin, jos Muusa näkee ne helpommaksi / järkevämmäksi, mutta nyt taitaa olla ainoa vaihtoehto vain katsoa mitä tapahtuu, ja palkata kaikki mikä osuu hyvällä takajalkojen erottelulla.

Olipa siinä hurjasti treeniä, mutta ollaan oikeasti vain muutamana päivävä treenattu muutama minuutti, ja suurimmaksi osaksi vain laiskoteltu. Jopa minäkin :D