lauantai 10. toukokuuta 2014

Hakua!

Muusa pääsi hakutreeneihin pitkän tauon jälkeen. Että oli mukavaa päästä ihmisten ilmoille ;)

Oltiin uudessa maastossa, missä nyt sinänsä ei ole mitään uutta. Syksyllä ja nyt keväällä on tainnut joka treenissä olla Muusalle uusi rata. Vasen puoli oli aika ryteikköistä, ja tuli kyllä mieleen ettei ole tainnut Muusa hirveästi ryteikköä vielä mennä. Hajun haku aikoina jonkun verran, mutta sitten ei oikeastaan enää. Joten eri hyvä treeni meille!

Ensimmäinen pisto vasen etukulma. Ääni etukulmasta, maalimies siirtyi eteenpäin umppariin. Lähti vähän vinoon vasemmalle, mutta onneksi tuuli piilolta päin niin sai varmaan hyvän vahvistuksen tuulesta ja kääntyi oikein ja löysi. Hyvin selvitti.
Sitten toinen etukulma oikealla valmis. Lähti vähän epävarmasti ja miettien, ehkä ihmetteli kun piilolle meni monet jäljet? Ollaan vältelty etukulmia ja suoria jälkiä piilolle, joten ehkä uutta. Sai kuitenkin hyvin hajun vahvistukseksi, ja löysi.
Vasemmalle ääni, oli hyvin vaikeaa maastoa kaatuneine puineen. Heti lähetyksen jälkeen tuli vastaan ylittämätön(?) kaatuneiden ohuiden puiden röykkiö, ei uskaltanut loikkaamaan yli, eikä ali päässyt. Mietti ja palasi takaisin. Ehkä ihan fiksu päätös, tai ainakin lenkkeillessä Muusa hyvin ketterästi hyppii monien korkeidenkin runkojen yli, joten varmaan ihan oikein arvioi kykynsä. Rohkaisin vähän ja lähetin uudestaan, törmäsi taas samaan ongelmaan, mutta ratkaisi sen kiertämällä puun ja palaamalla samalle alun linjalle, ja löysi.
Oikealle valmis. Lähti hyvin ja varmasti sinne minne näytin, ja löysi.
Sitten vasemmalta ääni, oikealta ääni, ja lähetys vasemmalle. Taas sama hankalan maaston ongelma, nyt jotakin kiviä tms. Kiersi heti nätisti ja palasi oikealle linjalle ja löysi. Tämä oli hyvä ja varma pisto myös.
Sitten viimeinen. Lähti tosi hyvin, mutta porhalsi vaan ohi ja syvälle. Pitkään etsi ei löydy. Lähetin vähän tyhmästi edempää uudelleen kun luulin että voisi siitä saada hajun, mutta ei saanut ja teki jätti piston taaksepäin. Kolmas kerta toden sanoo, ja lähti nyt ihan suoraan minne näytin ja reippaasti. Juoksi ihan piilon vierestä ja löysikin sen sitten.

Otin ekaa kertaa ilman remmiä keskilinjalle kävelyt yms, eikä ollut ongelmaa. Ja muutenkin on kyllä niin kiltti ja selvästi oikein haluaa tehdä oikein. Ihana <3 Kyllä mä uskon että siitä tulee vielä sellainen hakukoira mistä tykkään, vaikkei ihan niin reikäpäätä kuin Moonasta.

Mutta sitäkin olen tässä tylsyyksissäni miettinyt, että Muusa ei vain ole mikään reikäpää, mutta siinä on muuten ihan hirveästi hyvää, ja sillä vaan pysyy pää niin paljon muutenkin paremmin kasassa. Moona on tulta ja tappuraa, aina. Mutta se reikäpäisyyskin on tavallaan pientä hermojen falskaamista. Moonan pää pysyy kyllä tekemisen hetkellä hyvin kasassa, ja se kyllä pystyy tekemään tosi tarkkaa työtä vire tapissakin, mutta jos ei ole sitä tekemistä mihin purkaa.. Moonan kanssa kulkiessa pystyy aistimaan sen energian, mikä pursuilee sen jokaisessa solussa. Hakuradalle kävellessä sen oikein tuntee, kuinka se ei meinaa pysyä nahoissaan, eikä pysykkään kun laittaa ylimääräisen energian paikallaan pomppimiseen yms, ja lähetyksessä se aina pingoittui kun jousi, ja lähti täysiä vaikka läpi kiven. Reikäpäänä.
Muusa on ihan eri maata. Sekin on kyllä niin vilpittömän innoissaan radalle kävellessä, että aina todellakin hymyilyttää. Mutta vaikka sillä on intoa, se tulee radalle aina kovin keskittyneenä ja tosissaan. Se miettii mitä siltä halutaan, ja yrittää tehdä parhaansa kaiken osaamisensa mukaan. Se jaksaa olla tasaisen keskittynyt läpi treenin, ja liikkuu niin kovin taloudellisesti ja fiksusti. Se on intensiivinen työskennellessään, mutta hullu se ei ole.
Samat pätee ihan joka lajiin. Aluksi en osannut arvostaa Muusan työskentelytyyliä niin paljon, kun olin tottunut Moonan astetta villimpään menoon, mutta nyt kyllä osaan. Muusa on jotenkin joka asiassa vain paljon helpompi, ja silti niin kovin hieno sekin. Ja mikä Muusassa on vähän bordercollieksi erikoistakin, se tekee töitä mulle, ja on jotenkin niin mun koira. Se haluaa kovin paljon tehdä asiat niinkuin minä haluan sen tekevän, muttei silti ole mitenkään liian pehmeä tai ollenkaan nöyristelevä. Muusalla on silmissä sellainen palvova katse, jota ei Moonassa ole olemassa, tai mun mielestä ylipäätään kovin suuressa osassa bortsuja. Yleensä kun työnarkomaani bortsu tekee töitä itsensä vuoksi, ja melko sama kuka sen työn tarjoaa.
Muusan emässä Kimissä on ihan samaa. Vaikka se oli yli kaksi viikkoa meillä hoidossa, ei se halunnut mun kanssa treenata agilitya, teki kyllä esteitä sinnepäin, mutta ihan vain muodon vuoksi, ja jätti treenin nopeasti kesken, kun tuli äitiä ikävä. Lampaat vei kyllä ikävästäkin voiton, ja se oli ainut mitä mun kanssa suostui tekemään. Muusa kyllä mielellään muidenkin kanssa leikkii ja tekee vaikka tokoakin kun on pallo kädessä, mutta ei yhtä suurella sydämellä kuin mun kanssa. Muusan maailmassa tärkein minä, joka on vaan niin hassua.
Moona on se toinen ääripää, joka tekee lähtökohtaisesti töitä ihan itselleen, ja niin että saa kaikesta mahdollisimman paljon hyötyä itselle. Moonalle on ihan yksi ja sama kuka sen vie treenikentälle, kunhan saa tehdä täysiiii. Agissa voi ihan lennossa vaihtaa ohjaajaa, ja treenikaveri voi sen tokossa tuosta noin vaan käskeä sivulle ja tehdä kaikki temput ja liikkeet mitkä se osaa, ja Moona ihan innoissaan kun on jotain uutta. Ei ole väliä kuka käskee, kunhan pääsee tekemään.

On ne vaan niin kovin erilaisia, mutta silti kumpikin juuri täydellisiä mulle :) Niin kivaa vertailla niitä silti keskenään!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti