lauantai 17. toukokuuta 2014

Onni on, kun pääsee treenaan

Moonalla tuli 3 viikkoa lepoa täyteen ti, ja nyt on siis lupa lisätä varpaan rasitusta pienin askelin. Moonasta on tullut ihan plösö, nopeasti se lihominen valitettavasti käy. Tiistaina vein Moonan uimaan, keskiviikkona ja to tokoa. Nyt saa taas suunnitella tokossa jokaisen toiston, ettei tule liikaa tehtyä. Ehkä ihan hyvä treenata muutenkin vähän suunnitelmallisemmin.

Ekan treenin otin häiriöitä, niin näkisi heti mikä on kuuntelun aste, ja toisaalta saisi sen vähän skarppaamaankin. Nyt suurin virhe Moonan kanssa olisi lähteä tekemään sellaista mikä helposti onnistuu..

Ensin paikkamakuu ja istuminen. Vaikka suorastaan lenteli riviin, oli tosi nätisti kummatkin. Kiltti ilme eikä yhtään levoton.

Sivulle tuloja. Yritetään korjata vinoutta. Oli ihan ok, kun palkkasin oikealta.

Siirtymisiä, niin että tulee houkuttelu häiriötä kun ollaan aloituspaikassa. Hyvin sulki häiriöt pois.

Nouto niin, että Moonan huomaamatta liikkuri siirtyi mun eteen ja mä olin muutaman metrin suorassa linjassa näkymättömissä takana. Ei edes meinannut mennä halpaan. Tuli ihan täpöä liikkurin vierestä ohi ja hyvin palautti, wau. Ja tämä häiriö oli ihan uusi.

Tunnarissa käännähti mun mukana ympäri, joten otettiin uudestaan. Tämä kyllä vaikea sille, ja pitäisi treenata rutiiniksi.. Liikkuri jäi seisomaan kapuloiden päälle, ja oma jalkojen välissä. Vhän turhan häätäisesti nuuski rivin ekan kapulan, sitten rauhoitti työskentelyn ja heti oman kohdalla nappasi sen nätisti ja palautti kauniilla otteella. Kapula putosi hampaista lopussa, korjasi toi äkkiä sivulle. Kunnon palkat tästä, selvä työtapaturma. Sitten vielä vapaamuotoisesti iso kasa kapuloita ja pikku tulitikku oma, nyt hyvä työskentely ja palkkasin kun otti tikun suuhun.

Pe taas pikku treenit. Ensin paikkamakuuta peri kappaletta ja oli oikein hyvä.

Sitten seuraamista. Pitkiä suoria eri vauhdeissa. Hidas oli epätasaista, ehkä liika energia yrittipysyä paketissa ja pompotti oudosti.
Askel siirtymiä, koko ajan vino selän taakse ja ihme vääntelyä. Näihin tarvitsis jotakin apua, ja samoin seuraamiseen muutenkin. Blääh.

Sitten ohjattua häiriöillä. Ensin oikea, yllättävä häiriö jossa liikkuri houkutteli ottamaan keskimmäisen. Hyvin lähti heti oikealle, ja sulki häiriön pois. Tosi mageesti tekin ylipäätään.
Sitten vasen, häiriötä oikealta niin että kääntäisi pään jolloin lähetän. Tämä olikin vaikea, kolme kertaa läksi oikealle, ja neljännellä vasta keskittyi ja tekin hyvän.

Vielä yksi merkki liikkuroidulla aloituksella, hyvä kontakti ja vauhti.

Sitten vielä zeta. Ensin pelkkä seuraaminen liikkurin käskyillä, oli hyvä. Sitten erillään jätin asentoihin ja häiriötä että siirtäisi tassuja. Ei siirtänyt tassuja.

Välissä otettiin paikka istuminen, oli hyvä.

Sitten kokonainen zeta m-s-i, kun Moona oli maassa lensi frisbee metrin sen sivulle, ja toinen koira ihan nokan edestä hakemaan frisbeen. Moona kiihtyi tosi paljon, ja tuossa mielentilassa sitten tuli ne tassujen liikuttelut, ja varmaan olisi ehkä muutenkin tullut. Hyvä häiriö kyllä mikä ei sinänsä haitannut, ja asennot ja seuruu hyvät.

Nyt siis näyttäisi ainakin siltä, että tauko ei ihan hirveästi ole vienyt tätä hommaa taaksepäin. Moona on ihanan energinen ja voimakkaan tuntuinen, mutta sitten kuitenkin kuuntelee ja tekee tarkasti. Liikkeet se osaa miten osaa, ja rutiinia tietysti haetaan kun SM:it lähestyy. Nyt yritän vielä vähän hillitä treenitahtia, ja ainakin treenien rasittavuutta.

Muusalla on myös treeniä riittänyt.

Torstaina oli aamulla hakutreenit, ja meni taas kovin hyvin pikku Muusa. Ensin oikealta ääni, oli kai juossut ensin vähän yli syvälle, mutta löysi sitten. Vasemmalle valmis, hyvin lähti minne näytin ja löysi. Oikealta ääni, hyvin löysi. Vasemmalle valmis. Lähti todella hienosti suoraan, kääntyi oikeaan suuntaan ja hetken juostuaan oli saanut hajun ja löysi. Nyt tuntuu että on selkeästi alkanut oppimaan sen verran, että osaa lähteä suurinpiirtein suoraan sinne minne näytän, ja on jo hajulla siitä että rataa edetään eteenpäin. Hyvin saa hajut, mutta välillä selkeästi vielä haastavaa paikallistaa, ja kestää kauemmin kun kokeneilla koirilla.

To iltapäivällä tottikset. Ensin sivulle tuloja, hyviä. Sitten pitkiä suoria seuruuta, tasaisuuden hakemista. Sitten vauhtiluoksareita. Yksi vauhtinouto. Ja vielä pk-kapulan luovuttamista, nyt pään asento oli parempi. Ja paikkamakuuta, pysyi ongelmitta rauhassa, vaikka pari treenaili luoksetuloa jne. Jospa BH vaikka syksyllä.

Eilen BAVin agitreenit. Tarkoitus oli kokeilla puomi ja A radalla. Ensin loikkasi puomin, selvästi yllättyi kun se tuli radalla vastaan. Sitten osui hyvin, ja A myös hyvä. Kun nämä oli selvitetty, keksin kaikkia erilaisia kohtia mistä voisi eri lähestymisellä ja jatkolla tehdä puomia, ja A myös toiseen suuntaan. Osui kaikki ihan todella hyvin ja tuli ohjauksiin. Milloin siitä tuli noin hyvä? Pysyykö se aina noin hyvänä? Sen sijaan että olisin hirveän iloinen, pelottaa että tämä homma hajoaa ja menetän sen. Muutenkin se tuntuu niin kivalta käteen, niin omalta. Kääntyy hyvin ja hyppää hyvin. Lukee rataa, mutta kuuntelee. Keväällä mietin, että onkohan se liian optimistista, että aloitettaisiin vielä tänä syksynä kisaaminen. Nyt tuntuu kovasti siltä, että Kokkolan Klagi on hyvä paikka aloittaa kisaura. Katsotaan olisiko Moonakin jo kisakunnossa siellä?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti