lauantai 14. kesäkuuta 2014

Toivo

Kiitos kommenteista edelliseen vuodatukseen, antoivat kyllä ajattelemisen aihetta. Miksi ei jotain, ja miksi joo.

Pitkä matka ollaan ohjatun kanssa kuljettu. Alkaen ensimmäisistä opetus toistoista, ja jatkuen varmasti kisauran loppuun asti. Ensin ajattelin kertoa mitä ollaan nyt tehty, ja millä kikkakolmosilla ollaan sitä korjailtu. Tai ei välttämättä korjailtu, mutta jokainen treeni on vienyt ajatuksissa eteenpäin, ja auttanut selvittämään syytä. Yksityiskohdat eivät ole kuitenkaan oleellisia.

Se mikä on oleellista, on mielentila. Meidän ongelmat ohjatussa ei ole teknisiä, vaan ne on ihan psyykkisiä. Lähtien siitä ensimmäisestä virheestä, mikä pääsi kaatamaan koko pakan.

Nyt ollaan siis lähdetty purkamaan turhaankin aiheutettua painetta, ja hakemaan rentoutta. Hommia on tehty paljon sosiaalisella palkalla. Ei kiihdyttämällä, ei helpottamalla liikaa. Kärsivällisyyttä on vaadittu, mutta sekin onnistuu kun asennoituu oikein. Yhtenä päivänä odottelin yli 20min, että Moona tarjoaisi ilman apua kontaktia merkillä. Oli kyllä pitkä taistelu. Moonalla puutui jalatkin ja piti liikautella jalkoja, mutta katse vain pysyi keskikapulaan päin. Voitin tämän, ja aika alkoi lyhentymään vauhdilla.

Jos mielentilan saa avoimeksi merkillä, niin Moona hakee kyllä tasan sen kapulan mikä täytyy.

Ruudusta ollaan kanssa saatu ongelma. Se nollasi treeneissä monta ruutua jos oli kehänauhoja hämäämässä. Ei mitään tajua edes korjata. Ymmärsin sitten, että Moona hahmottaa paikan nauhan avulla. Ilman ei osannut ollenkaan, vaikka kaikki häiriö pois. Tämä on kuitenkin mukava ongelma, se ei vaan osaa, ja uuden opettelu on aika helppoa loppujen lopuksi.

Pe oli ensin Moonalla paimennustreenit, ja sitten ohjatut tokot Sirken vetämänä.
Ensin kaukot koemaisesti. Pompahti istumaan kun alkoi seisomisella, ei ylläri kun tätä jauhettu.. Mutta sit vielä lisää vaihtoja, ja alun virheestä huolimatta tosi rento ja nopea.
Zeta oli tosi hyvä, kisamainen s-i-m, palkka tästä.
Sitten ruutua. Enste kokonainen. Lähti merkiltä suoraan kohti ruutua korvat taaksepäin. Zoomaili mitä tehdä ja pysähtyi kovin eteen. Mutta voi että mikä edistys niihin sivuun juoksenteluihin. Otettiin vielä eri suunnista, ja läheltä paikkaa.
Vielä se ohjattu. Palkkaa merkin asenteesta. Kokonainen vasen ja oikea merkille vuetynä. Ja Moona toi ajattelevaisesti mutta varmasti oikeat. Vauhti ja näyttävyys varmasti tulee takaisin, mutta ei sillä vauhdilla mitään tee jos ei sitä hanskaa ihan oikeasti.

Oli kyllä ihan loistava treeni, pitkästä aikaa Moona tuntui oikeasti kuuntelevalta ja vastaanottavaiselta.

Alla oli paimennustreenit, ja edellisenä iltana temppuja koiratanssin muodossa. Mietin että se temppuilukin kyllä kehittää kuuntelemista ja käskyjen erottelua. Ja paimennus, tajusin että se on kyllä juuri mitä me tarvitaan. Pitää pystyä kuuntelemaan mun käskyt vaikka lampaat, ja pitää pystyä päästämään irti lampaista flänkillä. Ja bonuksena nämä kaikki pääsee treenaamaan puhtaasti hallinnalla ja yhteistyöllä koiran kanssa.

Mutta joka tapauksessa toivoa on paljonkin, eikä treenaaminen maistu puulta. Kyllä niitä ongelmia on aina ja tulee olemaankin, mutta kun ne saa ratkottua tulee osaamisesta vahvempaa kuin ennen.

1 kommentti: