maanantai 27. lokakuuta 2014

Agilitykisoja, kirous purettu Muusan osalta..

Ollaan kisattu nyt agilityssa oikein urakalla kummankin kanssa, tuloksilla ei juhlita..

Moonalla viimeisistä nollista nyt 13 starttia. Ei vain tule. Vitosia on ainakin 5, ja kaikki niin pienestä kii. Hyllyjäkin on useampi, missä on otettu yksi väärä putkenpää, tai ylimääräinen hyppy. Tuntuu että kisoissa on kulkenut paremmin kuin koskaan ennen. Radat ei enää hajoile, ja vihdoin olen oppinut tekemään Moonalle sopivimpia ohjausvalintoja. Vauhti on kohdillaan, ja tietynlainen varmuus sujuvista radoista käsillä. Mutta mikä siinä on, että nollat karttaa meitä.. Viimeksikin hyppysert jäi yhdestä tyhmästä rimasta kiinni. Jotenkin todella hajottavaa, vaikka samalla on ihanaa tehdä tasaisesti "onnistuneita" ratoja. Yleisesti ollaan kisattu melko harvoin, ja vähintäänkin joka neljäs tai joka kolmas rata on räävitty nollana maaliin, ja muut radat sitten lähinnä pakka sekaisin hyllyjä. En esimerkiksi muista, että ikinä ennen olisi meille edes tullut semmoista tulosta kuin 5. No mutta oli miten oli, niin pääasia on kaiketi se, että kehitystä on tapahtunut. Olisi silti kiva, että se näkyisi myös tuloksissa. Ärsyttävää. Agilityjumalat eivät ole nyt meidän puolella, mutta ei auta kuin olla kärsivällinen.

Asiaa ei ole yhtään auttanut Muusan kanssa saadut, tai siis saamattomat nollat. Muusalle kanssa 13 starttia ekojen kokkolan kisojen jälkeen. Eli mulle yhteensä 26 starttia ilman yhtäkään nollaa. Ei mitään mieltä hiveleviä lukuja tosiaankaan. 26 starttia on todella paljon, varsinkin kun sen muuntaa rahaksi ja ajaksi.. Todellista kärsivällisyyden koettelua, mutta silti olen mielestäni aika hyvin jaksanut ratoja vetää, ja asenne on ollut hyvä. Paitsi niiden kisojen jälkeen missä saatiin Moonan kanssa 3x5 superhyvillä radoilla, ja taas seuraavissa kisoissa munasin jonkun pienen kohdan radan lopussa täydellisen alkuradan jälkeen. Silloin vähän pimahti, mutta seuraaviin kisoihin taas kokosin itseni. Muusallakin on pari rima vitosta, ja yksi rata missä ohitti vain yhden keppivälin keppien keskeltä, ja sitten hajonneita ratoja, ja pienien virheiden ratoja, melko vähän hylkyjä. Muusalla voisi tietysti osaaminenkin olla parempi, mutta mielestäni enemmän kuin riittävä ykkösten radoille. Kaikki mahdollisuudet olisi silläkin niihin nolliin. Itse olen ohjannut pääasiassa ihan hyvin, ja koirat ovat olleet hyviä. Silti aina jotain sattuu, tasaisesti joka radalla.

Eilen Lohjalla Muusa onneksi sai yhden nollan, vaikka toki senkin meinasin sitten sabotoida, kun keinulla käskytin sen hieman painokkaasti tokavikalla esteellä. Oli vähän sellainen nyt tänne se nolla, prkele. Ihan kivaltahan se nolla tuntui, muttei nyt niin maagiselta kuitenkaan. Kaiketi se oikeasti on hienointa vaan tehdä hyvän fiiliksen ratoja, ja kirmata kovaa ja asenteella. Kaikki startit ovat yhteisiä kilometrejä, ja korvaamatonta kokemusta.

Viime kisoissa tuli yksi virhe A:lta, ja eilen yksi puomilta. Tosin se oli käännöskäsky, joka ei treeneissäkään ekalla yrittämällä tahdo onnistua vielä. Lauantaina oli seuramestis, ja rata ihan hullun hankala, ja 3x puomi :0 Vähän sai pistää jalkaa toisen eteen. Hyllyjän me vain saatiin, mutta Muusa teki hyvät puomit 5/6 :) Ekalla radalla virhe käännöskäskyllä, mutta tokalla radalla osui kolme jalkaa ja kääntyi =)
Treeniä vaatisi paljon, mutta nyt olen haastanut aivoja jäljillä, ja yrittänyt pitää kropalle kevyempiä päiviä. On ollu nyt pidempään jo rankkoja treenipäiviä ja kylmässä autossa oloa. Sitte ehtii panostaa agilityyn Muusa, kun lumi on maassa. Ja Moona jättää agin talveksi 2-3kk tauolle, ja keskittyy tokoon. Allaolevasta vidosta voi päätellä miksi tauko.. Ja lisäksi nuolee etujalkojen polvia/ranteita? Miksiköhän :(



Niin ja pieni suuri Muussen kävi eilen viettitestissä PiskiPajalla, maalimiehenä oli Jussi Sairanen. Vähän huvikseen mentiin, kun oli mahdollisuus mennä kokeilemaan. Kun testaaja yritti ensin rapsutuksin moikata Muusaa, tuijasi se vain keskittyneenä mua :D Mutta heti kun lelu heilahti, lähti mukaan. Yllätti ihan taistelemalla oikeasti hyvin, ja maalimies vaihtoi meidän rätin isoon puru tyynyyn. Mietin, että mitensän se siitä saa edes otetta, mutta hyvin se pelasi. Ja ponnekkaana ravaili häntä pystyssä tyyny hyvällä otteella suussa voitettuaan. Ei väistänyt maalimiehen tekemiä uhkia tms, ja välillä ihan murahteli siinä leikkiessä. Piti yllättäen hyvää puruotettakin, eikä yhtään liikuttele lelua suussa, niinkuin Moona esim vaihtaa usein otetta. Moona on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, ja sitä ei oikein napannut pelailu maalimiehen kanssa, taisi suostua leikkimään vasta, kun maalimies ensin pyysi siltä jotain temppua ;D Rapsut olisivat kylä kelvaneet. Mutta siis loppuarvioinissa totesi, että oikein kivanlainen bortsu, jolle saisi kyllä sen IPO1 tehtyä, mutta hänenkään mielestä siinä nyt ei järkeä tietenkään ole, ja vartiohaukun saisi kyllä opettaa. Mutta totesi vain, että varmasti loistava pk-koira, jolla moottoria löytyy, ja taisi sanoa että oikein rohkea ja tasapainoinen koira. Ihan kiva kokemus, ja antoi jonkin verran uutta informaatiota, noin positiivisessa mielessä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

PK-juttuja, agi kisat

Muussen on päässyt kesän aikana myös toteuttamaan itseään pk-lajeissa. Haun lisäksi on tehty jälkiä, tarkkuutta ja pudotettua, eikä esineiden treenaustakaan olla unohdettu.

Haussa ollaan edistytty kesän aikana ehdottomasti, vaikkei ehkä niin nopean tuntuisesti kuin viime kesänä. Nyt tuntuu että alkais vasta oikeasti syttyä tähänkin lajiin, ja lähtee pistoille oikeasti kovaa. Tähän asti on vähän mennyt harkitsevasti ja mietti jopa apujenkin kanssa, mutta nyt alkaa jotenkin löytämään sellaista juoksemisen iloa. Nenää on alkanut käyttää samalla jopa paremmin, kun ukot löytyy tosi nopeasti, eikä oikeastaan enää tarvitse juuri uusia pistoja ollenkaan. Ilmasuja on etsinnän yhteydessä otettu ihan pari irtorullilla, eikä ongelmaa ole ollut. Nyt haluan kuitenkin ensin saada tyhjät pistot mukaan peliin, ja sitten vasta kiintorullailmaisut, ja ylipäätään ilmaisuja mukaan perustreeniin. Tyhjälle lähtee tottakai yhtä hyvin kuin muutenkin, muttei etene. Eli piikkipistoa, kovaa takaisin ja hinku uuteen lähetykseen.. Nyt siis pitäisi ottaa maltilla L-löytöjä. Sitten kärsii varmaan taas suoruus. Välillä on tehnyt jo yksittäisiä nättejä laatikoita, muttei nyt tunnu olevan käryllä. Joka treenissä olen laatikot kävellyt maalimieheltä pois. Mutta eiköhän se eteenpäin työskentely sieltä luulisi pian löytyvän, kun koko ajan ollaan loogisesti viety hommaa eteenpäin. Treenejä vain.. Mutta motivaatio ja asenne tuntuisi olevan kohdillaan, ja suoraan eteneminenkin ihan hyvä :)
Tämän päivän treeni oli seuraava: Ääni oikealta, ääni vasemmalta. Lähetys oikealle, löysi nopeasti. Lähetys vasemmalle, missä maalimies liikkunut rataa eteenpäin. Hyvä pisto, ja eteni rataa. Ehkä jäljen perässä.. Oikealle valmis, suora löytö. Hyvä pisto, kesti hetken paikallistaa haju. Vasemmalle tyhjä. Ensin kääntyi liian aikaisin polkua pitkin. Kutsuin takaisin uuteen lähetykseen, ja sitten ylitti nätisti polun. Vaikutti tekevän aika hyvän laatikon ja itse juoksevan takaisin, mutta kääntyikin vielä jollekin lenkille estimään. Tuli kutsusta, ja viimeinen suora löytö ilman apuja. Oli hyvä suoruus pistossa.

Jälkeä on tehty ajatuksella keppimotivaatio. Paljon keppejä, eikä mitään muuta jäljellä. On tullut hyviä jälkiä, huonoja jälkiä, ja erinomaisia jälkiä. Kepit on nousseet melkein kaikki. Jos jäljestää todella tarkasti, niin saattaa ohittaa kepin. Tällöin olen nyt ottanut taaksepäin, ja palkannut ruhtinaallisesti kun keppi nousee. Viimeisin jälki oli semmoinen erinomainen versio, jota voi hymyssä suin muistella. Hakkuu aukealla kolme suorakulmaa ja tien ylitys, kuusi keppiä, kova tuuli, reilu tunti vanhetusta, 400m. Muusalle selvästi sopii haaste, kun keskittyi jälkeen jotenkin niin loistavasti. Hyvät kulmat, rauhallinen jäljestys jäljen päällä löysällä liinalla, ja tien ylityksenkin ratkoi hyvin. Mun tehtäväksi jäi vain bilettää kepeistä ja ihailla. Yhdestä kepistä meni ohi, mutta huomasin ja toisella yrityksellä nosti sen. Muut otti innolla itse. Olin kyllä niin onnellinen, ja niin oli Muusakin. Kunnolla töitä tehnyt koira on ehkä sydäntä lämmittävin näky <3
Mutta treeni jatkuu, ja tavan metsässä varmaan vauhti kasvaa, ja kulmia ei osatakkaan niin tarkkaan..

Esineet on ihan ok kuosissa. Kovaa palauttaa, nenä auki ja motivaatio etsiä. Pistot haluan suoremmiksi, ja esineiden pidon luovutuksessa tarkemmaksi.

Pudotetussa keittää. On vauhtia, mutta ajatusta ihan aina ei. Muusa tykkää liikaa. Tarkkuudessa jaksaa etsiä ja löytää ihan hyvin. Mutta ilmaisun kun jaksais opettaa. Nenäkosketusta vaan naksuttelemaan.

Tottiksessa olis olis ongelmia vaikka kuin. Pitäisi nyt ihan oikeasti alkaa treenaamaan. Muusa käy ihan liian kuumiksena, ja kun ollaan tehty vain juttuja mitä se osaa, on se voinut vaan sanoa aivoille heipat. Mutta talvi tulee, ja talvella on aikaa pureutua tottiksen hiomiseen..

Tänään käytiin BH-koe tekemässä alta pois. Voi sitten keväällä vaikka katsella isojen tyttöjen kokeita, jos siltä tuntuu :P
Kokeessa käytiin Vantaalla rottisten kentällä. Muusa oli aika inskana, mutta pakka pysyi kasassa, eikä se kuumuillut, vaan keskittyi. Mä en pystynyt ihan täpöllä keskittymään koiraan, kun oli kaikkea uutta ja erilaiset jutut kuin tokossa. Tylsää on, kun ei saa liikkeiden jälkeen palkata koiraa niinkuin tokossa. Muusa kyllä pienesti pompahti joissakin väleissä kun yritin hillitysti kehaista. Jotenkin toko olis kivampi juttu, kun tottikseen verrattuna kehässä voi vaikka bilettää, ja olla tietyllä tavalla samanlaisempi kuin treeneissä, hmm. Tuntui jotenkin tosi tylsältä, ja joka liikkeen jälkeen olis tehnyt mieli kovaan ääneen kehua koiraa, ja näyttää oma iloisuus siitä että koira teki hyvin. Pitää vähän mietiskellä näitä juttuja..
Ei oikeastaan jännittänyt yhtään, Muusaan on jotenkin hyvä luotto. Mielessä kävi kokeen aikana kyllä, että olis pitänyt treenata henkilöryhmää ja ilmoittautumista, kun niitä nyt ei olla varmaan koko kesänä tehty, mutta eipä niissä nyt mitään kummaa.
Hihnassa seuruu tuntui vähän vaisulta, mutta ilman hihnaa ihan hyvältä. Otti häiriötä ihmisistä ja mistä nyt ottikin, ja kesken seuruun piti mulkaista vällillä jonnekin. Maahanmenoon tartti kaksi käskyä. Onkos nyt ihmekään, kun oli jotenkin nukahtanut seuruun kontaktiin.. Tai siis ei varmaankaan osannut odottaa mitään käskyä tulevaksi. Olisi voinut siis olla paremmin kuulolla. Luoksetulo hieno. Tuli täysillä, tiiviisti eteen ilman minkäänlaista törmäämistä. Paikkamakuussa nopeasti alas ja ylös, makasi siellä oikein kilttinä tyttönä, eikä kuulemma vilkuillutkaan toista koiraa.

Kaupunkiosuus oli tarjoustalon pihassa. Aikamoinen härdelli järjestetty, juoksevia ihmisiä ja pyörä, edestakas kolisteleva ostoskärry, koira ohitti sieltä ja täältä, ja yhdessä kohtaa taisivat vähän siinä Muusan kanssa törmätäkin :D Muusa oli kuin laho lehmä hihnan päässä, ja löntysteli siinä mukana reagoimatta mihinkään mitenkään. Henkilöryhmässä ja auton kanssa jutellessa vaan seisoi paikalla tyhjä ilme päässä. Jotenkin tuli semmoinen tunne, että räjäyttäkää vaikka pommi, niin Muusa ei varmaan huomaisi. Tässä tuli jotenkin se sen autistinen puoli taas esille. Tai tosikko puoli, ihan kuin Muu olisi halveksunut sitä varten järjestettyä esitystä. Pitäkää tunkkinne, ei kiinnosta. Muusa oli siis ainoa BH-kokeen suorittaja..
Hauska vaan taas verrata kuinka erilainen se on Moonaan verrattuna.. Moona olisi hyppinyt ihmisiä vasten, autoa vasten, ja huomioinut ihan taatusti kaiken ympärillä tapahtuvan, ja kiihtynyt niistä. Olisi oikeasti saanut olla skarppina. Mut Mussis onkin vähän tylsempää sorttia..


Niin ja agilityssa tosiaan kisattiin. Melkein 5 hyvän mielen rataa.
Musse meni hirmuista kyytiä, ja väläytti hyppärillä jonkinmoisen mun omakohtaisen etenemä enkan, hypärillä 5.61m/s. Eka radalla putosi rima, toka hyl, ja kolmas taas rima. Rimat oli mun mokia yhdistettynä koiran kokemattomuuteen. Vähän myöhässä suunta, ja Muusa yrittää riman päällä kääntyä.. Hyviä ratoja, hyvät kontaktit. Monsterin radat on videollakin, pikku mokia, ja tokan radan lopussa törmäsi muuriin tosi pahasti. Muistutti taas pahemman kerran lajin luonteesta Moonan kanssa. Mutta jatkamme edelleen, ja säikähdyksellä selvittiin. Videotkin Moonan radoista on, koitan latailla.
Keskiviikkona treenattiin kisan jälkeen. Melko helppo rata, mutta erilaisia ja melko lyhyitä välejä kaahotus kohdissa. Tarkoituksella Moonalle vähän hyppyihin keskittymis treeniä, ja osui kyllä asian ytimeen. Laitoin 65 rimat ja ohjasin täysillä. Pudotti monta, ja sanoin niistä. Ihan ihmeellisyyksiä pari, kiire, niin lyhyessä välissä vaan veti rimasta läpi. Lopussa nätisti ja oikein keskittyi hyppäämiseen. Muusalle sama treeni. Ekaa kertaa rimat 65. Meno näytti todella vaivattomalta, eikä tainnut pudottaa kuin alkuun 2, ja voi että kun se tuntui livakalta. Innarina tuli parissa kohtaa, kevyesti liidellen. Lahjakas typy, ei voi muuta sanoa.
Tänään Muusalle puomitreeniä. Kääntyviä haasteilla. Monta onnistui, muutama ei. Treenata pitäisi vain lisää, niin kuin kaikkea muutakin. Moonallekin vähän puomia, mutta jos jotakin niin tokoa sen kanssa pitäis treenata!

T