maanantai 27. lokakuuta 2014

Agilitykisoja, kirous purettu Muusan osalta..

Ollaan kisattu nyt agilityssa oikein urakalla kummankin kanssa, tuloksilla ei juhlita..

Moonalla viimeisistä nollista nyt 13 starttia. Ei vain tule. Vitosia on ainakin 5, ja kaikki niin pienestä kii. Hyllyjäkin on useampi, missä on otettu yksi väärä putkenpää, tai ylimääräinen hyppy. Tuntuu että kisoissa on kulkenut paremmin kuin koskaan ennen. Radat ei enää hajoile, ja vihdoin olen oppinut tekemään Moonalle sopivimpia ohjausvalintoja. Vauhti on kohdillaan, ja tietynlainen varmuus sujuvista radoista käsillä. Mutta mikä siinä on, että nollat karttaa meitä.. Viimeksikin hyppysert jäi yhdestä tyhmästä rimasta kiinni. Jotenkin todella hajottavaa, vaikka samalla on ihanaa tehdä tasaisesti "onnistuneita" ratoja. Yleisesti ollaan kisattu melko harvoin, ja vähintäänkin joka neljäs tai joka kolmas rata on räävitty nollana maaliin, ja muut radat sitten lähinnä pakka sekaisin hyllyjä. En esimerkiksi muista, että ikinä ennen olisi meille edes tullut semmoista tulosta kuin 5. No mutta oli miten oli, niin pääasia on kaiketi se, että kehitystä on tapahtunut. Olisi silti kiva, että se näkyisi myös tuloksissa. Ärsyttävää. Agilityjumalat eivät ole nyt meidän puolella, mutta ei auta kuin olla kärsivällinen.

Asiaa ei ole yhtään auttanut Muusan kanssa saadut, tai siis saamattomat nollat. Muusalle kanssa 13 starttia ekojen kokkolan kisojen jälkeen. Eli mulle yhteensä 26 starttia ilman yhtäkään nollaa. Ei mitään mieltä hiveleviä lukuja tosiaankaan. 26 starttia on todella paljon, varsinkin kun sen muuntaa rahaksi ja ajaksi.. Todellista kärsivällisyyden koettelua, mutta silti olen mielestäni aika hyvin jaksanut ratoja vetää, ja asenne on ollut hyvä. Paitsi niiden kisojen jälkeen missä saatiin Moonan kanssa 3x5 superhyvillä radoilla, ja taas seuraavissa kisoissa munasin jonkun pienen kohdan radan lopussa täydellisen alkuradan jälkeen. Silloin vähän pimahti, mutta seuraaviin kisoihin taas kokosin itseni. Muusallakin on pari rima vitosta, ja yksi rata missä ohitti vain yhden keppivälin keppien keskeltä, ja sitten hajonneita ratoja, ja pienien virheiden ratoja, melko vähän hylkyjä. Muusalla voisi tietysti osaaminenkin olla parempi, mutta mielestäni enemmän kuin riittävä ykkösten radoille. Kaikki mahdollisuudet olisi silläkin niihin nolliin. Itse olen ohjannut pääasiassa ihan hyvin, ja koirat ovat olleet hyviä. Silti aina jotain sattuu, tasaisesti joka radalla.

Eilen Lohjalla Muusa onneksi sai yhden nollan, vaikka toki senkin meinasin sitten sabotoida, kun keinulla käskytin sen hieman painokkaasti tokavikalla esteellä. Oli vähän sellainen nyt tänne se nolla, prkele. Ihan kivaltahan se nolla tuntui, muttei nyt niin maagiselta kuitenkaan. Kaiketi se oikeasti on hienointa vaan tehdä hyvän fiiliksen ratoja, ja kirmata kovaa ja asenteella. Kaikki startit ovat yhteisiä kilometrejä, ja korvaamatonta kokemusta.

Viime kisoissa tuli yksi virhe A:lta, ja eilen yksi puomilta. Tosin se oli käännöskäsky, joka ei treeneissäkään ekalla yrittämällä tahdo onnistua vielä. Lauantaina oli seuramestis, ja rata ihan hullun hankala, ja 3x puomi :0 Vähän sai pistää jalkaa toisen eteen. Hyllyjän me vain saatiin, mutta Muusa teki hyvät puomit 5/6 :) Ekalla radalla virhe käännöskäskyllä, mutta tokalla radalla osui kolme jalkaa ja kääntyi =)
Treeniä vaatisi paljon, mutta nyt olen haastanut aivoja jäljillä, ja yrittänyt pitää kropalle kevyempiä päiviä. On ollu nyt pidempään jo rankkoja treenipäiviä ja kylmässä autossa oloa. Sitte ehtii panostaa agilityyn Muusa, kun lumi on maassa. Ja Moona jättää agin talveksi 2-3kk tauolle, ja keskittyy tokoon. Allaolevasta vidosta voi päätellä miksi tauko.. Ja lisäksi nuolee etujalkojen polvia/ranteita? Miksiköhän :(



Niin ja pieni suuri Muussen kävi eilen viettitestissä PiskiPajalla, maalimiehenä oli Jussi Sairanen. Vähän huvikseen mentiin, kun oli mahdollisuus mennä kokeilemaan. Kun testaaja yritti ensin rapsutuksin moikata Muusaa, tuijasi se vain keskittyneenä mua :D Mutta heti kun lelu heilahti, lähti mukaan. Yllätti ihan taistelemalla oikeasti hyvin, ja maalimies vaihtoi meidän rätin isoon puru tyynyyn. Mietin, että mitensän se siitä saa edes otetta, mutta hyvin se pelasi. Ja ponnekkaana ravaili häntä pystyssä tyyny hyvällä otteella suussa voitettuaan. Ei väistänyt maalimiehen tekemiä uhkia tms, ja välillä ihan murahteli siinä leikkiessä. Piti yllättäen hyvää puruotettakin, eikä yhtään liikuttele lelua suussa, niinkuin Moona esim vaihtaa usein otetta. Moona on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, ja sitä ei oikein napannut pelailu maalimiehen kanssa, taisi suostua leikkimään vasta, kun maalimies ensin pyysi siltä jotain temppua ;D Rapsut olisivat kylä kelvaneet. Mutta siis loppuarvioinissa totesi, että oikein kivanlainen bortsu, jolle saisi kyllä sen IPO1 tehtyä, mutta hänenkään mielestä siinä nyt ei järkeä tietenkään ole, ja vartiohaukun saisi kyllä opettaa. Mutta totesi vain, että varmasti loistava pk-koira, jolla moottoria löytyy, ja taisi sanoa että oikein rohkea ja tasapainoinen koira. Ihan kiva kokemus, ja antoi jonkin verran uutta informaatiota, noin positiivisessa mielessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti