sunnuntai 5. lokakuuta 2014

PK-juttuja, agi kisat

Muussen on päässyt kesän aikana myös toteuttamaan itseään pk-lajeissa. Haun lisäksi on tehty jälkiä, tarkkuutta ja pudotettua, eikä esineiden treenaustakaan olla unohdettu.

Haussa ollaan edistytty kesän aikana ehdottomasti, vaikkei ehkä niin nopean tuntuisesti kuin viime kesänä. Nyt tuntuu että alkais vasta oikeasti syttyä tähänkin lajiin, ja lähtee pistoille oikeasti kovaa. Tähän asti on vähän mennyt harkitsevasti ja mietti jopa apujenkin kanssa, mutta nyt alkaa jotenkin löytämään sellaista juoksemisen iloa. Nenää on alkanut käyttää samalla jopa paremmin, kun ukot löytyy tosi nopeasti, eikä oikeastaan enää tarvitse juuri uusia pistoja ollenkaan. Ilmasuja on etsinnän yhteydessä otettu ihan pari irtorullilla, eikä ongelmaa ole ollut. Nyt haluan kuitenkin ensin saada tyhjät pistot mukaan peliin, ja sitten vasta kiintorullailmaisut, ja ylipäätään ilmaisuja mukaan perustreeniin. Tyhjälle lähtee tottakai yhtä hyvin kuin muutenkin, muttei etene. Eli piikkipistoa, kovaa takaisin ja hinku uuteen lähetykseen.. Nyt siis pitäisi ottaa maltilla L-löytöjä. Sitten kärsii varmaan taas suoruus. Välillä on tehnyt jo yksittäisiä nättejä laatikoita, muttei nyt tunnu olevan käryllä. Joka treenissä olen laatikot kävellyt maalimieheltä pois. Mutta eiköhän se eteenpäin työskentely sieltä luulisi pian löytyvän, kun koko ajan ollaan loogisesti viety hommaa eteenpäin. Treenejä vain.. Mutta motivaatio ja asenne tuntuisi olevan kohdillaan, ja suoraan eteneminenkin ihan hyvä :)
Tämän päivän treeni oli seuraava: Ääni oikealta, ääni vasemmalta. Lähetys oikealle, löysi nopeasti. Lähetys vasemmalle, missä maalimies liikkunut rataa eteenpäin. Hyvä pisto, ja eteni rataa. Ehkä jäljen perässä.. Oikealle valmis, suora löytö. Hyvä pisto, kesti hetken paikallistaa haju. Vasemmalle tyhjä. Ensin kääntyi liian aikaisin polkua pitkin. Kutsuin takaisin uuteen lähetykseen, ja sitten ylitti nätisti polun. Vaikutti tekevän aika hyvän laatikon ja itse juoksevan takaisin, mutta kääntyikin vielä jollekin lenkille estimään. Tuli kutsusta, ja viimeinen suora löytö ilman apuja. Oli hyvä suoruus pistossa.

Jälkeä on tehty ajatuksella keppimotivaatio. Paljon keppejä, eikä mitään muuta jäljellä. On tullut hyviä jälkiä, huonoja jälkiä, ja erinomaisia jälkiä. Kepit on nousseet melkein kaikki. Jos jäljestää todella tarkasti, niin saattaa ohittaa kepin. Tällöin olen nyt ottanut taaksepäin, ja palkannut ruhtinaallisesti kun keppi nousee. Viimeisin jälki oli semmoinen erinomainen versio, jota voi hymyssä suin muistella. Hakkuu aukealla kolme suorakulmaa ja tien ylitys, kuusi keppiä, kova tuuli, reilu tunti vanhetusta, 400m. Muusalle selvästi sopii haaste, kun keskittyi jälkeen jotenkin niin loistavasti. Hyvät kulmat, rauhallinen jäljestys jäljen päällä löysällä liinalla, ja tien ylityksenkin ratkoi hyvin. Mun tehtäväksi jäi vain bilettää kepeistä ja ihailla. Yhdestä kepistä meni ohi, mutta huomasin ja toisella yrityksellä nosti sen. Muut otti innolla itse. Olin kyllä niin onnellinen, ja niin oli Muusakin. Kunnolla töitä tehnyt koira on ehkä sydäntä lämmittävin näky <3
Mutta treeni jatkuu, ja tavan metsässä varmaan vauhti kasvaa, ja kulmia ei osatakkaan niin tarkkaan..

Esineet on ihan ok kuosissa. Kovaa palauttaa, nenä auki ja motivaatio etsiä. Pistot haluan suoremmiksi, ja esineiden pidon luovutuksessa tarkemmaksi.

Pudotetussa keittää. On vauhtia, mutta ajatusta ihan aina ei. Muusa tykkää liikaa. Tarkkuudessa jaksaa etsiä ja löytää ihan hyvin. Mutta ilmaisun kun jaksais opettaa. Nenäkosketusta vaan naksuttelemaan.

Tottiksessa olis olis ongelmia vaikka kuin. Pitäisi nyt ihan oikeasti alkaa treenaamaan. Muusa käy ihan liian kuumiksena, ja kun ollaan tehty vain juttuja mitä se osaa, on se voinut vaan sanoa aivoille heipat. Mutta talvi tulee, ja talvella on aikaa pureutua tottiksen hiomiseen..

Tänään käytiin BH-koe tekemässä alta pois. Voi sitten keväällä vaikka katsella isojen tyttöjen kokeita, jos siltä tuntuu :P
Kokeessa käytiin Vantaalla rottisten kentällä. Muusa oli aika inskana, mutta pakka pysyi kasassa, eikä se kuumuillut, vaan keskittyi. Mä en pystynyt ihan täpöllä keskittymään koiraan, kun oli kaikkea uutta ja erilaiset jutut kuin tokossa. Tylsää on, kun ei saa liikkeiden jälkeen palkata koiraa niinkuin tokossa. Muusa kyllä pienesti pompahti joissakin väleissä kun yritin hillitysti kehaista. Jotenkin toko olis kivampi juttu, kun tottikseen verrattuna kehässä voi vaikka bilettää, ja olla tietyllä tavalla samanlaisempi kuin treeneissä, hmm. Tuntui jotenkin tosi tylsältä, ja joka liikkeen jälkeen olis tehnyt mieli kovaan ääneen kehua koiraa, ja näyttää oma iloisuus siitä että koira teki hyvin. Pitää vähän mietiskellä näitä juttuja..
Ei oikeastaan jännittänyt yhtään, Muusaan on jotenkin hyvä luotto. Mielessä kävi kokeen aikana kyllä, että olis pitänyt treenata henkilöryhmää ja ilmoittautumista, kun niitä nyt ei olla varmaan koko kesänä tehty, mutta eipä niissä nyt mitään kummaa.
Hihnassa seuruu tuntui vähän vaisulta, mutta ilman hihnaa ihan hyvältä. Otti häiriötä ihmisistä ja mistä nyt ottikin, ja kesken seuruun piti mulkaista vällillä jonnekin. Maahanmenoon tartti kaksi käskyä. Onkos nyt ihmekään, kun oli jotenkin nukahtanut seuruun kontaktiin.. Tai siis ei varmaankaan osannut odottaa mitään käskyä tulevaksi. Olisi voinut siis olla paremmin kuulolla. Luoksetulo hieno. Tuli täysillä, tiiviisti eteen ilman minkäänlaista törmäämistä. Paikkamakuussa nopeasti alas ja ylös, makasi siellä oikein kilttinä tyttönä, eikä kuulemma vilkuillutkaan toista koiraa.

Kaupunkiosuus oli tarjoustalon pihassa. Aikamoinen härdelli järjestetty, juoksevia ihmisiä ja pyörä, edestakas kolisteleva ostoskärry, koira ohitti sieltä ja täältä, ja yhdessä kohtaa taisivat vähän siinä Muusan kanssa törmätäkin :D Muusa oli kuin laho lehmä hihnan päässä, ja löntysteli siinä mukana reagoimatta mihinkään mitenkään. Henkilöryhmässä ja auton kanssa jutellessa vaan seisoi paikalla tyhjä ilme päässä. Jotenkin tuli semmoinen tunne, että räjäyttäkää vaikka pommi, niin Muusa ei varmaan huomaisi. Tässä tuli jotenkin se sen autistinen puoli taas esille. Tai tosikko puoli, ihan kuin Muu olisi halveksunut sitä varten järjestettyä esitystä. Pitäkää tunkkinne, ei kiinnosta. Muusa oli siis ainoa BH-kokeen suorittaja..
Hauska vaan taas verrata kuinka erilainen se on Moonaan verrattuna.. Moona olisi hyppinyt ihmisiä vasten, autoa vasten, ja huomioinut ihan taatusti kaiken ympärillä tapahtuvan, ja kiihtynyt niistä. Olisi oikeasti saanut olla skarppina. Mut Mussis onkin vähän tylsempää sorttia..


Niin ja agilityssa tosiaan kisattiin. Melkein 5 hyvän mielen rataa.
Musse meni hirmuista kyytiä, ja väläytti hyppärillä jonkinmoisen mun omakohtaisen etenemä enkan, hypärillä 5.61m/s. Eka radalla putosi rima, toka hyl, ja kolmas taas rima. Rimat oli mun mokia yhdistettynä koiran kokemattomuuteen. Vähän myöhässä suunta, ja Muusa yrittää riman päällä kääntyä.. Hyviä ratoja, hyvät kontaktit. Monsterin radat on videollakin, pikku mokia, ja tokan radan lopussa törmäsi muuriin tosi pahasti. Muistutti taas pahemman kerran lajin luonteesta Moonan kanssa. Mutta jatkamme edelleen, ja säikähdyksellä selvittiin. Videotkin Moonan radoista on, koitan latailla.
Keskiviikkona treenattiin kisan jälkeen. Melko helppo rata, mutta erilaisia ja melko lyhyitä välejä kaahotus kohdissa. Tarkoituksella Moonalle vähän hyppyihin keskittymis treeniä, ja osui kyllä asian ytimeen. Laitoin 65 rimat ja ohjasin täysillä. Pudotti monta, ja sanoin niistä. Ihan ihmeellisyyksiä pari, kiire, niin lyhyessä välissä vaan veti rimasta läpi. Lopussa nätisti ja oikein keskittyi hyppäämiseen. Muusalle sama treeni. Ekaa kertaa rimat 65. Meno näytti todella vaivattomalta, eikä tainnut pudottaa kuin alkuun 2, ja voi että kun se tuntui livakalta. Innarina tuli parissa kohtaa, kevyesti liidellen. Lahjakas typy, ei voi muuta sanoa.
Tänään Muusalle puomitreeniä. Kääntyviä haasteilla. Monta onnistui, muutama ei. Treenata pitäisi vain lisää, niin kuin kaikkea muutakin. Moonallekin vähän puomia, mutta jos jotakin niin tokoa sen kanssa pitäis treenata!

T




3 kommenttia:

  1. Onnea hyväksytystä BH:sta! Upeeta menoa toi Muusan seuraaminen, ihanaa piaffea välillä. :D Muusalla ei taida olla kauheemmin ollut ongelmia pehmeyden tai koepaineen kanssa jos oikein olen ymmärtänyt? Olen suorastaan kade, silleen hyvällä tavalla tiedäthän. ;) Hieno(t) koira(t) sulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sabina, mukava kuulla kehuja.. Muusalla ei ole ollut ongelmia pehmeydessä eikä paineistumisessa, hyvä tuuri käynyt siinä. Muusa ei mikään kova koira ole, mutta se reagoi paineeseen luonnostaan aktiivisuudella, ja välillä menee vähän yliyrittämisenkin puolelle, kun sillä on niin suuri halu tehdä oikein. Jos se tekee jotain virhettä tottiksessa, voi huoletta huomauttaa asioista tiukempaankin sävyyn, jolloin se tarjoaa sitten jotain muuta käytöstä, muttei pahoita mieltään. Se on varmaan aika paljon ihan vain Muusan omaa luonnetta, kun taas Moonan kanssa paineen käyttö koulutustilanteissa saa sen helposti lukkoon, ja toistamaan vain samaa virhettä.

      Mutta siis jotkut palikat varmaan Muusalla on hyvät, enkä ole vielä joutunut oikein sen kanssa vääntämään ihmeemmin, välillä tuntunut vähän tylsältäkin, mutta niitä suurempia ongelmia varmaan vielä tulee.. Sun kommentti laittoi tätä vähän miettimään, mutta ei Muusa varmaan niin ajattele onko koe vai treeni. Se vain tykkää kun tehdään, eikä palkka ole varmaan niin se pää asia. Yritän itse olla itsevarma kokeessa, ja varmaan osaltani autan sitten omalla mielentilalla.

      Mutta kade ei kannata olla missään nimessä! Aina on ongelmia, ja aina on ratkaisuja. Mitä enemmän työtä jonkun asian eteen tekee, sitä paremmalta tuntuu onnistua :)

      Poista
  2. Haha, jos on yhtään mun blogia lukenut, niin tiedät että Ukon kanssa on ollut vääntämistä vähän joka asiassa enemmän kuin keskiverto-bc:llä. :D Ja vaikka se sitten palkitseekin, kun ison työn jälkeen näkee kehitystä, niin kyllä mä ihan rehellisesti sanottuna toivon ettei seuraava koira olisi ihan yhtä haasteellinen... :D

    VastaaPoista