tiistai 30. kesäkuuta 2015

Toko-sm, haku-koe, voittaja, juhannus-leiri, sbcak-leiri

On siinä puuhaa riittänyt perättäisillä viikonlopuilla, nyt siis yhteensä kuukaudessa oltu neljä peräkkäistä reissua ja öitä pois kotoota 12. Ja ne kotipäivätkin ollut melko vauhdikkaita. Ei siis ihme, ettei ole blogia ehtinyt päivitellä.

Toko-sm reissu oli oikein onnistunut, vaikkei tuloksellisesti ole juuri kerrottavaa. Essin kanssa oltiin kivassa leirintä alue mökissä, ja etupihalla iso treeninurtsi. Vedettiinkin pe hyvät viimeistelyt Varmalle ja Moonalle. Moonalle ihan minimaaliset muistuttelut vaan, ja Mussen kanssa treenailin muuten vaan, ja se meni kyllä poikkeuksellisen miten sattuu tyyliin, ja totesinkin, että onneksi se on Moona huomenna kehässä. Sää suosi ja Moonan vuoro oli heti alussa. Fiilis oli aivan loistava, ei jännittänyt, kun en yhtään tiennyt mitä odottaa, kun näitä treeni tapoja on tässä mietitty ja muutettu ihan toden teolla. Heti kun ekaan kehään astui, niin huomasin että meidän treenityyli on toiminut, ja Moona tuntui tosi hyvältä. Kaukoissa tuli kaksoiskäsky, tämä ei ollut ylläri, ja positiivisesti ajateltuna se ei näyttänyt hakatulta kuitenkaan. Tunnarissa mokattiin, tai mokasin jo treeneissä, kun en tajunnut että olen tosiaankin ajattelematta opettanut sen pitämään mun selkään kontaktia kapuloiden viennin ajan ilman yhtään pälyilyä, ei osaaminen enää riittänyt kun ruoho oli palaneena tunnarikapuloiden väristä ja kapulat vielä loivassa kuopassa. Lähti nenä auki kohti merkkiä, ja korjauksella kapuloille ja toi oman. Nollahan se sitten oli. Muuten ei liike virheitä, ja osin todella hienoja liikkeitä, ohjattu, luoksetulo ja zeta oli aivan buenoja. Paras kisa meille pitkään aikaan, ja vihdoin tuntui hyvältä taas kehässä, ei ollut sitä viime talven epävarmuutta kaikesta. Tulos jäi kakkosen puolelle. Alla video, siltä näkee miten ne liikkeet meni, ja paikkiksista 10. Su sitten finaalien katsomista, mukava päivä sekin :)


Torstaina olikin sitten jo lähtö Muusan kisa reissulle ja samalla kyläilemään Joensuuhun Airan ja bordereiden luokse. Pe siellä vain hengailtiin ja lenkkeiltiin, mutta lauantaina oli sitten hyvinkin jännittävä päivä, kun oli Muusan ihan eka haku-koe. Koe alkoi maastolla ja haku ensin. Suht avaraa metsää, toiselle puolelle ei näkynyt maaston muodon takia, mutta ei  mitään hankalaa. Lähetin ensin oikealla, tuntui että meni kauan, ja sitten tulikin rullan kanssa. Päästin liinan vahingossa niin pitkälle, että lipsahti multa näpeistä, sitten pieni paniikki mitä teen, ja päätin kutsua sen pois ettei maalimiestä hylätä. Ei lähtenyt kiltti Musse siitä uudelleen kun uutta käskyä ei saa antaa, joten paluu keskilinjalle ja uusi lähetys. Vähän jännitti että tajuaako se että se kuvio meni pieleen, mutta tuli sitten uudestaan rullan kanssa. Nyt pidin kiinni, näytölle lähti suoraan metsäänpäin, vaikka maalimies oli vähän eteenpäin aluetta, kaarsi sinne kyllä määrätietoisesti. Tästä epäsuoruudesta kuitenkin -2p ja eka törttöily tulkittiin valeeksi, -10p. Sitten kolme tyhjää, taas lähti suoraan, käänyi oikeaan suuntaan, teki kauniit laatikot, wau. Sitten viidennellä pistolla löytyi toinen maalimies läheltä takarajaa, tässä hyvä ilmaisu. -1p. kun karkasi haistelemaan maalimiestä kun nousi piilosta. Eli yhteensä 157p. Olin kyllä tosi tyytyväinen pikku Musseen, teki jotenkin kumman hyvää työtä, suorat pistot ja hyvän kokoiset, ja oli tosi innokas, muttei säätänyt yhtään mitään ylimääräistä. Meni jopa siis paremmin kuin yleensä. Sitten esineet. Lähti hyvin, katosi näkyvistä. Hirveän kauan kesti, mutta hienoa että jäi työskentelemään sinne itse eikä kimmonut takaisin. Sitten vihdoin palasi esineen kera, mutta meni palauttamaan sitä vahingossa tuomarille. Hetken siinä napotti tuomatin edessä korrektisti istuen, ja sitten tajusi virheensä ja palautti esineen siististi mulle. 29p. Sitten todeilut, Musse oli kuin kuollut kala kentän vieressä, ja taas sitä jännitti, että mitä jos ei tuosta nousekaan.. No hetihän se innostui, kun meidän vuoro tuli. Tuntui niin kivalta sen kanssa mennä, hieno pieni eläin. Ei mennyt maahan liikkeestä, ennakoi tasamaanoudon sivulle tulon, ja A-esteen noudossa palasi hypyn kautta kun näki siellä tuomarin seisomassa. Näillä virheillä 91p. Yhteensä siis 277p. 1-tulos ja HK1.




Ilta sitten lepoa, ja aamu yöstä olikin sitten herätyskello herättämässä kolmelta aamu yöstä, ja auto starttasi kohti Elimäen tokokoetta kotimatkalla. Sää ei suosinut, ja satoi kuin saavista kaatamalla, tuomarina Harri Laisi. Saimme ykköstuloksen pistein 298 ja lisäksi KP. Ensimmäinen liike tunnari sääsittiin, mutta onneksi toi kuitenkin oikean palikan. Luoksetulossa ei menny maahan, mutta ne stopit on muutenkin ihan peet, ja on tarkoituksena rakennella ne ihan uudelleen. Ruudusta kutsuin sen eteentulokäskyllä vahingossa. Seuraamisessa tuli pientä ääntä lopussa, se on ehkä ärsyttävin juttu, mutta toisaalta ei olla moneen viikkoon sitä työstetty, ja nyt pk-treenissä palkannut paljon leluun, niin ei ihme että tää tuli nyt esiin. Tuomari ei varmaan kuullut ollenkaan kun satoi ja ääni oli niin pieni. Kaukot oli hienot ja oli siellä paljon hyvääkin. Mutta nyt täytyy kyllä kovasti treenata, ja ollaankin jo alettu työstämään uutta EVL:ää. Jos talvella sitten kokeisiin. Mutta ei voi kyllä olla tyytyväisempi, että jaksoi ilman ongelmaa reissun ja hakukokeen jälkeen keskittyä ja tehdä vielä ton voi ykkösenkin mulle pois alta :)


Seuraavan viikon torstaina oli sitten lähtö Juhannus-leirille Kotkan Lintukotoon ihan huippu porukassa, ja oli kyllä aivan loisto leiri, ja sai tosi hyvin treenailtua just niitä juttuja mitä tarvitsi treenata, kun sai tehdä eri lajeja. Aksassa otettiin yksi puomitreeni, kun paikalla oli vanhempi pidemmän mallinen puomi, joka on vähän erilainen koiralle suorittaa. Lisäksi otettiin pari treeniä käännöksiä ja niistä palkkaamista, ja vikana päivänä olikin jotenkin paremmin hyppysissä. Haussa ehdittiin kolme maasto treeniä ja yhdet ilmaisut. Tehtiin paljon suoria löytöjä, ja sitten työstettiin rullan luovuttamisen kriteeriä, mistä olen lepsunut. Sain sen selkeytettyä leirillä, jes. Yksi jälki, n. 400-500m ja kuusi keppiä. Oli haasteista, soista maastoa, ojan ylitystä ja loppu hakkuu aukealla. Jana oli huono, mutta jäljesti tarkasti ja nosti kaikki kepit. Kerran rengasti jonkun kohdan, ja putosin suo ojaan lantioon asti, kiva oli rämpiä ylös, kun Musse jo siinä vaiheessa muutaman metrin päästä tulossa takaisin. Seuraavalla kepillä sitten saappaiden tyhjennys :D Esineruutu tehtiin myös, ja kolme esinettä nousi nopeasti, wau. Päätin etten enää treenaa esineruutua, että jää tämä hyvä muisto. Tokoa Muusalle yhtenä päivänä, ja Moona tais tehdä vaan kahtena, ja lisäksi su Moona pääsi tekemään vähän agilitya puolen vuoden tauon jälkeen. Kenttä oli tosi pehmeää hiekkaa, joten ajattelin ettei ranteet siitä liikaa rasitu. Moona osasi niinkuin aina ennenkin, ja vitsit että me nautittiin molemmat. Selvästi sopii hyvin pehmeällä pohjalla treeni, vaikka tehtiin aika rankasti tokoakin, niin ei yhtään kipeytynyt paikat, päinvastoin on ollut nyt tosi loisto kunnossa. Treenien lisäksi saunottiin, uitiin ja grillailtiin. Kroketti ottelut oli myös ihan parhaita. Leirit on niiin kivoja <3

Jatkuu... Kun ehtii kirjoittaa. Vielä olis bortsu leiri, agirotu, meidän lomamatka Kokkolaan klagiin, EK-koe, ylläri lakumalinois pentu Malkin :)

2 kommenttia:

  1. Katoin ton teidän HK1-videon, ei voi muuta sanoo ku waude! Koira on koko ajan tarkkaavainen ja niin innokas. Tuohon ku joskus pääsis oman koiran kanssa.. :)) Aika lailla muuten eroaa pk- ja tokopuolen kehut toisistaan, ts. pk:ssa ei juurikaan edes koiraa kehuta välillä. Ootko huomannut tässä jotain eroa koiran käytöksessä tai oletko jotenkin erikseen opettanut pitkäkestoisempaa suoritusta rauhallisilla kehuilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kehuista :) Muusan kanssa pennusta asti on ollut ykkös prioriteetti rakentaa näyttävä tottis, joten sillä silmällä ollaan tehty, mikä sitten tokossa on tuonut enempi haasteita nyt vireen säätelyyn. Eli tottiksessa kun ei suoritukset ole niin keskittymistä ja näppäryyttä vaativia, ollaan panostettu paljon vireeseen. Olen palkannut lähillä lelulla, ja antanut koiran olla vahva, mutta samalla pitänyt sen kuitenkin avoimena mun suuntaan, eli tärkeintä kuitenkin se yhdessä tekeminen. Näin olen saanut sen korkeaan vireeseen, mutta kuitenkaan en liiaksi orientoitumaan ajattelemaan pelkkää lelua. Tunnetila tekemisessä on erinomainen ja vire korkea, eli kehuja se ei oikeastaan tarvitse tottiksessa, vaan parasta on se, että saa vain tehdä. Tokossa vapauttelen sitä liikkeiden välillä ehdottomasti, että pääsee päästelemään vähän höyryjä, ja sitten voisi taas koota itsensä seuraavaa tehtävää varten, ja virittäytyä oikealle taajuudelle. Paljon hankalampaa se :D

      Poista