sunnuntai 20. syyskuuta 2015

HK1 EK1 JK1 HK2 ja agi3 Lilla Muussen

Väliin tulee aina mieleen, että olispa mukavaa päivitellä kuulumisia tännekin, mutta sitten muistaa että liian paljon on tapahtunut eikä tiedä mistä aloittaa. Eli mennään pikakelauksella, niin voi sitten sen jälkeen taas kirjoitella jostain ja ei mistään. Kesä ja syksy on ollut kiireinen, mutta nyt helpottaa.

Hetki sitten tuntui, ettei Muusa saa tuloksia mistään, ja oli hinku kokeisiin ja kisaamaan. Tehtiin tuloksia, ja jano on nyt tyydytetty hetkeksi, joten voimme keskittyä olennaiseen, eli kehittymiseen.. 

Ensin oli ek-1 koe, aloitimme ryssimällä jäljen. Ekalta kepiltä lähdössä muusa teki hukan, ja ensimmäistä kertaa ei löytänyt jäljelle takaisin, mutta ei suinkaan viimeistä... Janalta ja ekasta kepistä saimme pisteitä. Haku osuus sujui hyvin, samoin esineet ja pudotettu. Tarkkuus oli säätöä, oikein nolotti, mutta onni oli meidän puolella, kun esine löytyi. Tottis oli jopa parempi kuin viimeksi, taattua Musse laatua, mielentilakin oli hyvä, kun alla jo kaikki metsäsuoritukset. Hypyn kiersi paluussa, oli nurmikentällä mutta pari metriä ennen ja jälkeen alusta vaihtui pehmeään hiekkaan, arvasin että hyppy hifisteliä Muusalle ongelma, kun miettii hypyn lähtövauhdin pohjan mukaan. Onneksi saatiin tää käydä lopussa testaamassa, ja sain palkattua kun uudella yrityksellä selvitteli tilanteet. Saatiin 94p tottiksesta, ja taas roimasti positiivista palautetta, mutta Musse on vaan huippu tottiskoira, siinä se loistaa, ja sitä se rakastaa, enkä usko koskaan tekeväni minkään koiran kanssa yhtä hienoa tottista kuin Muusan kanssa. Se on se tunne, ja kun nauttii niin kamalasti tehdä sitä kaaviota, vaikka ilmoittautumiseen asti ei niin huvittaisi kun vähän jännittää. Maastossa taasen on välillä enempi toivomisen varaa :D Nyt siis noiden mokailujen kanssa saatiin se reilu 150 ja just ja just läpi, mutta ihan kelpo 2-tulos ja seuraavaksi sitten kisataan avoimessa tässäkin lajissa.

Jälki jäi vähän kaivelemaan, mutta uskalsin silti ilmoittaa sen jk1-kokeeseen. Koe alkoi tällä kertaa todeilla. Muusa tuntui aamu uniselta, tai sitten olin sitä itse, kun vähän varuiksi sitä nostattelin kentän laidalla. No, tuskin siitä hirveästi haittaakaan oli, kun eiköhän se kuuma olisi ollut noin muutenkin.. Se jotenkin syttyy siitä ilmoittautumiseen menosta, tai mun jännityksestä, ja haluaa näyttää parastaan. Jokunen pieni piipahdus siitä kuului seuruussa, mutta ehkä jopa niin hiljainen, ettei tuomari kuullut. Hymyilytti kuitenkin taas, kun tuntui niin ihanalta ja helpolta tehdä. Saimme 100p. Siitä on suunta vaan alaspäin, mikä hieman pelottaa. On turvallisempaa aina vähän mokata jotain.. No jäljellä mokattiin, ja Muusalta jäi eka keppi, paikka kuhisi siinä aurinkoisena iltapäivänä marjastajia, joten olisko harhojen selvittely vienyt keskittymisen siihen, kun janalle mennessä näin että siitä kohtaa meni 3 marjastajaa. Tai sit se vaan jäi, mutta olin kyllä niin positiivisesti yllättynyt kun ei sekoittunut harhoihin suht kokemattomana jäljestäjänä. Edellisviikolla oltiin väännetty kättä ajetaanko hirveä vai jälkeä, niin hyvin todennäköisesti oli sitten skarpimpana. Oltiin alta 10min maalissa, jossa olikin tuomari metsätiellä lähettämässä seuraavaa koiraa matkaan, ja kyseli innokkaana montako keppiä löytyi, ei sitten päästy etsimään sitä ekaa.. Esine löytyi hienosti. Menetimme vain pisteet siitä kepistä, eli hieno 1-tulos 280p. Olin niin tyytyväinen pikku hikariin :)

Myöhemmin syksyllä kävimme vielä HK-2 kokeen. Ensin tottis, jossa mielentila oli hyvä, mutta estenoudossa meinasi taas palauttaa tuomarille, kunnes tajusi ja sitten hyppy olikin jo liian lähellä, ja kiersi. Eteenmenossa sekosi ihan täysin eikä lähtenyt kunnolla. Onko tokon eteenmeno sekoittanut, vai onko tajunnut ettei kokeessa olekaan lelu siellä. Joka tapauksessa, näitä täytyy nyt vierailla kentillä käydä tekemässä ennen kuin kokeisiin menee. Pisteitä 91. Esineet oli niin bueno kuin voi olla, ja niistä 30. Haussa kääntyi vasemmalla koko ajan väärään suuntaan. Ratkaisin ongelman etenemällä ihan liian vähän, jolloin Muusa vain syvensi pistoa mutta edelleen kääntyi väärin. Pistoja tuli varmaan lähemmäs 20, noloa, mutta ainakin Muusalla työskentelyhalua. Ei yhtään homovolttiakaan. Aika alkoi jo loppumaan kuulemma, mutta onneksi Muusa löysi viimeisenkin ukon. Pisteitä en nyt muista, mutta työskentelystä taaksepäin lähti. Lopputulemana HK-2 ykköstuloksella :) 
On se Muusa vain aika pätevä pk-koira, 4 koularia tällä kaudella, en olisi ikinä uskonut. Kokeissa on ollut mukava ilmapiiri, aivan kuin treeneissä vaan olisi. 

Agilityssa on kisattu sen verta mitä muilta jutuilta on jäänyt aikaa. Agirodussa nousu kolmosiin, ja kolmosista kolme nollaa, 2xSERT-A ja SERT-H. Yksi tuplakin jo tuli. Suurimmaksi osaksi tehdään hyviä ratoja, mutta on niitä hajonneitakin mukana. Uskon että meistä voisi tulla oikeasti hyviä, mutta siitä omasta päänupistahan se pitkälti on kiinni, ja siitä tahdosta. Onko riittävästi halua kisata, en tiedä. Koirana Muusa on kuitenkin kultakimpale, joten siitä se ei jää kiinni.. Paljon ollaan nytkin kisailtu, viitosia on iso kasa, lähinnä rimoja, mutta uskon niiden jäävän kun kropanhallinta siinä kisavauhdissa vielä kehittyy..
Toko muottiin on myös Muusaa väännetty, ja on tuota elukkaa vaan niin hieno työstää. Tykkään kovasti miten se asioita tekee, mutta työmaata riittää. Keväällä aikaisintaan tähtäin kokeeseen, opetellaan rauhassa ja huolella. Kisavuosia on vielä monia jäljellä, ei meillä ole kiire. Lajeja alkaa vaan taas kerääntymään, ja treenattavaa olisi enemmän kuin pystyy kerralla tekemään. Tuntuu että toista noin lahjakasta koiraa ei sama ihminen voi kahta kertaa elämässä saada. Se on se miellyttämisen halu. Vaikka välillä ja jalat vie ja aivot heittää häränpyllyä, niin se oikeasti haluaa tehdä oikein, ja elää sille että olen siihen tyytyväinen, se on se sen juttu. Ei se mikään automaatti ole, mutta oikealle taajuudelle asetettuna tuntuu kuin se lukisi ajatuksia. Väärällä taajuudella ne aivot on hukkunut sinne häränpyllyyn, tai ohjaaja on tyrinyt jotain ja ollut epäselvä...

Malkin on jo iso tyttö, 5kk ja 50cm. Hassu tyyppi se on, ja toimii ihan eri käyttöohjeilla taas, siinä riittää opeteltavaa. Pitää kirjoitella Malkinista erikseen enemmän. Moona on puoli eläkkeellä, ja välillä saa tehdä kunnon tokotreenin. Viime talvi on jättänyt jälkensä, mutta ollaan nyt hyvin löydetty taas yhteistä säveltä ja tasapainoa. Olen oppinut hyväksymään ettei kaiken tarvitse onnistua heti, vaan voidaan miettiä monta päivää ja sitten toteuttaa. Tavoitteita on, mutta tärkein on vain pitää hauskaa. Muo ei oikeasti haittaa, vaikka Moonan karsintakokeet menisi ihan penkin alle, harmittavaa vain jos ei päästäisi mukaan. Se on ehkä vähän huono lähtökohta onnistumiselle, mutta mitä sitten. Huomaan että olen itse rennompi niissä harvoissa treeneissä, ja osaan nauraa epäonnistumisille. Se on kai tärkeintä meidän tilanteessa :)

1 kommentti:

  1. Sulle on haaste :)
    http://jerikonblogi.blogspot.fi/2015/12/liebster-award-haaste.html

    VastaaPoista