keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

April, Pila, Silli ja Kura 5vrk

Loppu odotusaika sujui leppoisasti Muusan osalta. Lenkkeilyä ja löhöilyä vain, sekä ihan muutama lyhyt temppujen opettelu. Sain vihdoin vietyä eteenpäin toko eteenmenon eteenpäin fokusointia ja mun rintamasuunnan hahmottamista. Hallikokeita varten opetin myös etujalat seinään, mikä alkoi näyttää jo niin rajulta että jätettiin se siihen tajuamis vaiheeseen. Myös sivulla pomppaus käteen, jolloin etujalat asettuu hyvin, lähinnä kaukoja varten. Nyt on sitten jotain mistä jatkaa tauon jälkeen kaikissa EVL-liikkeissä. Agilitytreeneistäkin alkaa tulla vieroitusoireita, ja hirveä hinku olis päästä treenaamaan kaikkea teknistä osaamista vielä paremmaksi. SM-kisaankin ehditään nyt ihan hyvin, kun alan kuntouttaa vaan Muusaa hyvissä ajoin. Nytkin kyllä juoksentelee useamman kerran päivässä pihalla tarpeillaan, ja onkin mukavaa nähdä kuinka vaivattomasti se taas liikkuu. Mahan kanssa liikehdintä oli kovin mammamaista :)


Musse sai paljon rapsuja ennen urakkaa.


Synnytys käynnistyi vihdoin la 2.4 vrk 63 ekasta astutuksesta. Lämmöt oli olleet alhaalla jo 1.5vrk, eikä nouseet ollenkaan ylös mitä odotettiin merkiksi synnytyksen alkamisesta. Kokonaiset 12 kuumeenmittausta, ja loppua kohden alkoi jo kärsivällisyys rakoilla.. Muusan kasvattajan kanssa soiteltiin sitten la aamusta ja kuulemma emä Kimilläkään ei lämmöt nousseet, ja sitten se synnytys heti käynnistyikin. Synnytysapu Minna ehti paikalle ekojen kunnon supistusten aikaan, ja pian ensimmäinen April olikin jo laatikossa klo 10.29. Muusaa ihmetytti kovasti mikä sieltä putkahti, ja oli hassun huolestunut ilme naamalla. Nopeasti kuitenkin alkoi keräämään sitä mahansa alle, ja pian jo vähän nuolaisikin. Kohta jo kurkkasi seuraava sikiöpussi, mutta kävelytyksestä ja portaiden kiipeämisestä huolimatta katosikin takaisin mahaan. Oltiin jo soittamassa yes:ille voidaanko vielä rauhassa odotella, kunnes puhelun aikana se pullahti ulos kun Muusa seisoi etujalat sängyn päällä. Luuri pois ja kädet alle kiireesti. Sieltä tuli Pila poika klo 12.24, joka meille pilaili, kun olisi halunnut jäädä masuun. Nyt Muusa tiesi heti, että pentu on hänen huollettava ja alkoi hoitamaan. Rauhassa alettiin seuraavaa odotella todeten, että tässä voi kestääkin kauemmin, mutta sitten imettäessä häntä vähän kaartui ja Silli silakka tyttö loiskahti maailmaan klo 12.53. Ehdittiin juuri punnita ja hoitaa hommat, kun näkyi vielä pieni supistus, ja sitten seuraavalla työnnöllä saatiin vielä Kura poika pesueen viimeisenä klo 13.21. Aika pian Muusa rauhoittui lepäämään, niin todettiin että synnytys on ohi ja 2+2 oli oikein kiva jako. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mukavan jännittävä ja helppo, mutta oli todella hyvä että mukana oli kokeneempi kätilö, kun itse en ole ollut ikinä synnytyksessä mukana. Yllättävän kivuttomalta ja vaivattomalta näytti, Muusa oli tyytyväisenä ja pennut vaan aina yht äkkiä plopsahti ulos. 


Pentujen jättäminen yksin jopa pissimisten ajaksi tuotti alkuun tuskaa, mutta nyt malttaa käydä jo pidemmilläkin piha ulkoiluilla. On huomannut että hänen aarteet ei sieltä katoa minnekään ja pärjäävät hetken ilman mammaakin tyytyväisinä. Punnitus oli alkuun myös huolta tuottava toimenpide, mutta nyt on jo oppinut että pikkuinen vain käy vaa'alla ja pääsee sitten takaisin. Hienosti keräilee kaikkinpennut aina tissille ja huolehtii että kaikki saa osansa maitobaarista. Pennut alkaakin olla jo melkoisia tankkereita, kun kaikille on kaksi omaa tissiä. Kysyinkin pentujen viralliselta kasvattajalta Riitalta, että voiko ne syödä liikaa, mutta ilmeisesti ei :) Alla painot syntyessä ja nyt 5vrk ikäisenä.

April 341g < 637g
Pila 356g < 706g
Silli 361g < 690g
Kura 329g < 627g

Kaikki ovat väriltään tosi klassisia bortsuja piirtojen, kauluksien, sukkien ja valkoisten hännänpäiden kera. Helposti ne kuitenkin tunnistaa omanlaisista merkeistään. Kura on selkeä trikki, Sillillä menee ainakin vielä piirto läpi pään, Pilalla on kolmio kaulus ja vähän leveämpi piirto ja Aprililla pieni piirto ja pyöreä kaulus. Pieniä yksilöerojakin huomaa kun monta tuntia istuu pentulaatikolla. Silli on koko ajan meno päällä ja imee tissiä jopa raivokkaasti, saattaa myös vallata muiden tissit ja äänestä kuulee jos kaikki ei ole hyvin. April tykkää kiipeillä muiden päällä ja äitin päällä, rauhoittuu heti käsittelyyn. Kura on kaikista pienin, mutta heti syntyessään oli tosi napakan tuntuinen. Syö kyllä usein, mutta ruokahalu ei ole Pila veljen luokkaa, joka on koko ajan tississä kiinni. Pila imee usein selälleen ja nautiskelee elämästä, nukkuu ja syö usein omia aikojaan. Ihania pötkäleitä ne on kyllä kaikki, ja kovin pirteitä ja elämänhaluisia myös. Ihanaa nähdä mitä niistä tulee, kuinka luonteet kehittyy ja kenen mussukoita niistä sitten tulee kun kasvavat marsusta koiran aluksi.

Silli estejuoksussa

Pila nautiskelee, Kura nukkuu vasemmalla

April kiipeilee





lauantai 27. helmikuuta 2016

Tiine :)

Tuntuu että meille aina sattuu ja tapahtuu, ja eläminen on kuin nuoralla kävelyä. Semmoista se vaan on, kun omistaa itsetuhoisia teinikoiria ja on itsekin vähän sekopää.



Ei siitä ole kauaa, kun Malkin kaivoi vetskarin takaa repusta paketissa olevat särkylääkkeet ja kokeili tulisiko hyvätkin tripit. No ei tullut ei, huono olo ja tärinät vain. Onneksi myös oksu, niin selvisi säikäytyksellä. Ehkä jotain huomionhakua, pamolin maku on meinaan melkoisen kitkerä. Oli ihan pakko maistaa. 

Seuraava ikävän sattumuksen uhri oli valitettavasti Lilla Muussen, jonka astutuksessa oli vajaa viikko. Mussen jalan tielle osui peltiä, ja melkoisen kiire tuli Viikkiin, ettei tyyppi vuoda ihan kuiviin. Ehdittiin ajoissa, ja muutaman tunnin nesteytyksellä saatiin siihen malliin, että nukutus onnistui. Suoni solmuun ja onneksi vain yksi revennyt ojentajajänne, joka ei tule vaikuttamaan toivottavasti mihinkään, eikä Muusa ole askeltakaan ontunut. Kyllä kävi mielessä, että miksi juuri Muusa, mutta ehkäpä siksi, että se todennäköisimmin ei katso yhtään mihin juoksee. Olisi voinut pahemminkin käydä, tai huonommassa vaiheessa tiineyden osalta, eli onni onnettomuudessa. Vai onko se vain joku sanonta, että olisi edes vähän parempi mieli, koska oikeasti onni olisi ollut ettei mitään tuommoista kävisi. Pitää vain muistaa olla onnellinen kaikista niistä hetkistä, kun koira on terve. Ehkä olen nyt vielä onnellisempi siitä, että on Muusanlainen koira agilitykaverina, kun sitä ajatusta agilityn lopettamisesta taas parituntia pyöritteli odotushuoneessa, kun pelkäsi poikkinaisia jänteitä. Ja silloinkin osasi vaan olla iloinen, että se on ylipäätään olemassa. 10 tikkiä ja yöllä pääsi vielä kotiin.



Tämän takia varsinkin on ollut vielä vaikeampaa odottaan tietoa tiineydestä. Useampi veikkaus oli ettei vaikuta kun niin alkuvaiheessa, mutta toisaalta nukutus + verenhukka on aika paha tila elimistölle. Ultran varasin jo päivälle 23 ja tissejä on seurattu, sekä aamupahoinvointia odotettu. Muusa on maannut pari viikkoa ketarat ojossa ilman lenkkiä tai aktivointia ja nälkä on valtava. En tiedä oliko tuo rauhallisuus merkki tiineydestä, mutta ekaa kertaa Muusa ei ole liian luinen ja laiha. Ehkä elimistö kerää rasvaa helpommin, ja tietysti kyljen kääntäminen ei paljoa energiaa kuluta. Ruoka on maistunut jopa ahneemmin kuin ennen, eli ei mitään pahoinvointia, eikä yhtään oksennusta. Tissit muuttuneet punertavaksi ja kai vähän isommiksi, vaikea sanoa kun niitä joka päivä tutkii ;) Päivän 20 tienoilla oli valeraskauoireita, piipaili röhköpossun kanssa ja halusi ottaa sen kainaloon tökkimisen jälkeen, se on vähän aikaista sen yleiseen valeraskauteen verrattuna. Torstaina oli sitten totuuden hetki, ja ell sanoikin heti, että tiineeltä näyttää. Kolme siellä näkyi varmasti, mutta tarkkaa määrää ei tietysti voi tietää, eli voi olla jotakin piilossa. Mitään jätti pentuetta ei kuitenkaan ole tuloillaan. Nyt sitten vain peukut pystyyn, että loppu sujuisi mallikkaasti, ja saisimme pentusia. 

Musse on palannut pentuvaiheeseen ja muistaa taas pöydillä nukkumisen ilon :o

Nyt kun tikit on poistettu on Muusakin päässyt jo kiinni normaalimpaan elämään. Eli nyt saa lenkkeillä ja tokoakin ollaan treenattu. Ekat pari treeniä se oli aika kamala, mutta viimeisimmässä jo melko kiva. Kun sais nyt innostuttua siitä eteenlähetyksestä, koska muuten olisi jo kaikki liikkeet jollain mallilla. Olisi kiva saada asioita muhimaan ennen mammalomaa, niin pääsis sitten kesällä miettimään kokeita :)

Agilityn päätin jättää kokonaan tauolle heti. Sääli pitää taukoa, kun oltiin just parhaimmassa iskussa ikinä. Treenit sujui ihan super hyvin, ja tehtiin yhdessä ja täysillä. Muusa on ihan pirun hyvä, ja mä olin melkein yhtä hyvä kuin Muusa. Sain kaivettua oikean asenteen treeneihin ja myös kisoihin, ja siitä kyllä suuri kiitos meidän koutsille Juhalle. Ollaan viime aikoina tehty ihan hurjasti hyviä ratoja kisoissa, joita mun ei tarvinnut enää arvottaa tuloskeskeisesti. Löysin ehkä oman pään sisältä itselle sopivia palikoita kisaamiseen, ja alkoihan niitä nolliakin sitten tulla. Saimme kasaan arvokisanollat, sertejä on nyt ne mitä voi vastaanottaa ja viime kisoissa mun eka triplanolla. Toivon mukaan ollaan siis mukana mm-karsinnoissa, mutta saa nähdä. Enkä kyllä osaa arvioida kuinka paljon tauko tekee kummankin osaamiseen, mutta pitäisi ihan hyvin ehtiä treenatakin.

Malkin on saanut lempinimen Palikka, koska se vaan on <3 Se on päässyt jonkin verran tekemään agilitya ja tottista, ja hiljalleen ne asiat etenee, kun vaan tekee. Jospa saisi sitä videolle joku päivä, niin näkis itsekin miltä näyttää. Helppoa ei ole kyllä ollut eikä ole vieläkään, sillä Malkinin kanssa saa laittaa itsensä likoon kunnolla, tai se ei anna itsestään oikein mitään. Sitten välillä se taas kehittyy harppaamalla jossakin asiassa kuin vahingossa. Moona on päässyt Saran kanssa treenailemaan toko ja rallytoko juttuja, ja sitä on kyllä niin ilo katsoa kun tekee niin vauhdilla ja täpäkästi kaiken. Sai noutaakin ja murina oikein pääsi. Ranteet välillä vaivaa ja on joutunut antamaan kipulääkettä, eli ihan oikea oli se päätös jättää karsinnat. Moona ja Malkin pääsi pari viikkoa sitten taas mukaan top-team leirille, ja heti valtasivat parhaat nukkumapaikat. On ne niin hauskoja hösääjiä.

Malkin on ainakin oppinut olemaan vetämättä hihnassa ;)



sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Musse ja Riski pentuja?

C : Sara

Tästä blogista tulee toivottavasti reilu parin kuukauden päästä pentublogi. Olen ihan intona tästä projektista, koska on hauskaa päästä kokemaan jotain ihan uutta koirien saralla. Urosvalinta Muusalle on minulle nykyään hyvinkin tuttu koira Tending Icon, eli Sirke Viitasen omistama Riski. Riskiin ihastuin jo kauan sitten, silloin kun Muusaa ei vielä edes ollut. Voimakas ja hyvällä työmoraalilla varustettu koira, jossa vaan on sitä jotain. Mahtava persoona, sanoisin :)

Muusa on mielestäni aina ollut sellainen koira, jonka toivoisin jatkavan sukua. Omasta koirastaan tietysti tykkää aina, mutta Muusassa on kyllä melkein kaikki kohdillaan, ja suurin osa priimaa. Sen kanssa on nykyään aina ilo olla ja harrastaa, ja niin toivoisin että se jättäisi itseään eteenpäin. Jalostusmielessä taisin kysellä Riskistä ensimmäisen kerran kun Muusa oli reilu vuotinen. Tuntui niin selvältä, että tässä olisi luonteellisesti niin hienosti toisiaan täydentävä ja osin samanlainen pari. Suunnitelmat on tietysti eläneet matkalla, ja tuumasta toteutukseen on ollut hyvin pitkä matka. Pentueen kasvattajat tulee olemaan Riitta ja Pekka, eli kennelnimi tulee olemaan Tending. Pennut tulevat kuitenkin syntymään ja kasvamaan minun luona. Kasvattajien sivuille tulee siis enemmän fakta tietoa yhdistelmästä, tämä vain omaksi muistioksi.

Eilen Muusalla oli ensi "treffit" Riskin kanssa, vaikka toki ovat ennestäänkin tavanneet. Muusalla oli päivä 9 menossa juoksusta, mutta vaikka tuntui aikaiselta, niin vuodon väri oli muuttunut vaaleanpunaiseksi ja häntä kääntyi sivuun. Riskin kanssa leikkivät, mutta enimmäkseen pisti pyllyä maahan, eikä pitkään seisonut vaikka häntä kääntyi sivuun. Jos Riski tuli liian tykö, niin pienellä murinalla pyysi antamaan tilaa. Vaikka päivä ei vielä ollut oikea, niin saivat ainakin flirttailla toisilleen ja hengailla. Tänään treffattiin uudestaan, ja pienen leikin jälkeen olivatkin jo hommissa sohvalla. Muusa on aina kovin flirtti oli juoksu tai ei, niin ajattelinkin että antaa varmaan astua ilman ongelmaa kun hetki on otollinen. Riski tiesi myös selvästi heti mitä pitää tehdä, ja varmoin ottein hoiti homman ilman ylimääräistä sähläämistä, vaikka kokemusta ei ole. Niin se vain luonto hoitaa homman. Nalkki vaiheessa siliteltiin kumpaakin, etteivät lähde kävelemään. Ensimmäinen astutus siis tänään päivänä 10. Nyt vain toivotaan, että jatkokin sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla. :)






perjantai 8. tammikuuta 2016

Kohti uutta vuotta


Tavoitteet Moonan osalta jäi tietysti saavuttamatta. Varmaan ihan ensimmäistä kertaa, ja se on kyllä itselle vähän kova paikka, kun mielelläni taistelen ja onnistun edes jotenkin. Nyt se ei ollut vaihtoehtona. Syksyn myötä pahenivat taas kipuilut ranteissa, ja päätin jättää tokon. Kävimme messarin karsinnoissa vielä fiilistelemässä, kun siellä tykkäämme kumpikin kisata enemmän kuin missään muualla. Moona on sellainen isojen areenoiden koira, mitä enemmän härdelliä sen hurjempi se on. Ja villi se olikin, teki ihanalla raivolla läpi kokeen, ja siellä oli ihan tosi paljon hyviä juttua. Pisteet jäi juuri kakkosen puolelle parin mokan takia, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Moona ylitti osaamisensa jälleen kerran, ja onnistui uusissa liikkeissä, vaikka ollaan treenattu ihan todella vähän, ja oli muutenkin niin kuulolla ja yritti aivan varmasti parhaansa. On se vaan hieno koira, harmi vain että meidän matka kisakentillä päättyi liian lyhyeen. Tosin nyt sen on hyväksynyt jo, niin pystyy paremmin katsomaan mikä on järkevää. Koiratanssissa ehkä kisaamme vielä, ja tavoitteeksi mietin vielä valikoitumista HTM-puolelta.

Muusa saavutti tavoitteet ja ylittikin ne. Hieno vuosi hienon koiran kanssa, olen niin kiitollinen. 9 nollaa agissa, siirto kolmosiin, tupla, 2xsert-A ja sert-h. Tokossa voi-1, haussa hki1 ja hk2, erikoisetsinnästä ek1 ja jäljeltä jk1. Meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä, ja paljon on sitä aikaa vietettyään metsässä ja kentällä, arvostan suuresti, kun on koira joka haluaa treenata janon terve. Ensi vuonna katsotaan mihin päästään. Evl-1 ja taidot sille mallille että se osaa. Ensi talvena olisi halu lähteä kiertämään karsintoja Muusan kanssa. Agilityssä tulosvarmuus on se juttu mihin toivoisi parannusta, sen avulla on helppo saavuttaa ne tavoitteet mihin tähdätään. Suunta on kokoajan eteenpäin, eli oman motivaatio tärkeä, että jaksamme taistella. Pk-puolella voisi ottaa varovaiseksi tavoitteeksi hk3-ykköstuloksella. Jälkeä jos pääsemme kokeeseen, siinähän Muusa on luontaisesti paljon parempi, ja syksyn treenit jäljessä näytti kyllä että siitä olisi jäljessä mihin vain. Muusa olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, mikä voi alkaa ihan koska vain, eli kisailu ja treenitavoitteet on syksylle, jos näin tosiaan tapahtuu.

Pieni Malkin tuli yllärinä elämää ilostuttamaan, ja siitä on kyllä kasvanut varsinainen kultakimpale ja sydämen valloittaja. Voiko noin ihanaluonteista koiraa ollakaan. Se on nyt 7kk Muusan kokoinen, eli ei siitä ihan hirmu isoa tule, mikä on hyvä agilityn kannalta. Malkin on jäljestänyt paljon pellolla, opetellut temppuja, päässyt ehkä 10 hakutreeniä, aloitellut agilityä ja tottistellut sen mitä olen osannut. On se niin erilainen, ja välillä olenkin vähän pulassa, mutta nöyränä eteenpäin opintiellä. Se on ensi vuoden tavoite. Malkinin kanssa ei halua edes kiirehtiä mihinkään, se on vielä ihan pentu.