perjantai 8. tammikuuta 2016

Kohti uutta vuotta


Tavoitteet Moonan osalta jäi tietysti saavuttamatta. Varmaan ihan ensimmäistä kertaa, ja se on kyllä itselle vähän kova paikka, kun mielelläni taistelen ja onnistun edes jotenkin. Nyt se ei ollut vaihtoehtona. Syksyn myötä pahenivat taas kipuilut ranteissa, ja päätin jättää tokon. Kävimme messarin karsinnoissa vielä fiilistelemässä, kun siellä tykkäämme kumpikin kisata enemmän kuin missään muualla. Moona on sellainen isojen areenoiden koira, mitä enemmän härdelliä sen hurjempi se on. Ja villi se olikin, teki ihanalla raivolla läpi kokeen, ja siellä oli ihan tosi paljon hyviä juttua. Pisteet jäi juuri kakkosen puolelle parin mokan takia, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Moona ylitti osaamisensa jälleen kerran, ja onnistui uusissa liikkeissä, vaikka ollaan treenattu ihan todella vähän, ja oli muutenkin niin kuulolla ja yritti aivan varmasti parhaansa. On se vaan hieno koira, harmi vain että meidän matka kisakentillä päättyi liian lyhyeen. Tosin nyt sen on hyväksynyt jo, niin pystyy paremmin katsomaan mikä on järkevää. Koiratanssissa ehkä kisaamme vielä, ja tavoitteeksi mietin vielä valikoitumista HTM-puolelta.

Muusa saavutti tavoitteet ja ylittikin ne. Hieno vuosi hienon koiran kanssa, olen niin kiitollinen. 9 nollaa agissa, siirto kolmosiin, tupla, 2xsert-A ja sert-h. Tokossa voi-1, haussa hki1 ja hk2, erikoisetsinnästä ek1 ja jäljeltä jk1. Meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä, ja paljon on sitä aikaa vietettyään metsässä ja kentällä, arvostan suuresti, kun on koira joka haluaa treenata janon terve. Ensi vuonna katsotaan mihin päästään. Evl-1 ja taidot sille mallille että se osaa. Ensi talvena olisi halu lähteä kiertämään karsintoja Muusan kanssa. Agilityssä tulosvarmuus on se juttu mihin toivoisi parannusta, sen avulla on helppo saavuttaa ne tavoitteet mihin tähdätään. Suunta on kokoajan eteenpäin, eli oman motivaatio tärkeä, että jaksamme taistella. Pk-puolella voisi ottaa varovaiseksi tavoitteeksi hk3-ykköstuloksella. Jälkeä jos pääsemme kokeeseen, siinähän Muusa on luontaisesti paljon parempi, ja syksyn treenit jäljessä näytti kyllä että siitä olisi jäljessä mihin vain. Muusa olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, mikä voi alkaa ihan koska vain, eli kisailu ja treenitavoitteet on syksylle, jos näin tosiaan tapahtuu.

Pieni Malkin tuli yllärinä elämää ilostuttamaan, ja siitä on kyllä kasvanut varsinainen kultakimpale ja sydämen valloittaja. Voiko noin ihanaluonteista koiraa ollakaan. Se on nyt 7kk Muusan kokoinen, eli ei siitä ihan hirmu isoa tule, mikä on hyvä agilityn kannalta. Malkin on jäljestänyt paljon pellolla, opetellut temppuja, päässyt ehkä 10 hakutreeniä, aloitellut agilityä ja tottistellut sen mitä olen osannut. On se niin erilainen, ja välillä olenkin vähän pulassa, mutta nöyränä eteenpäin opintiellä. Se on ensi vuoden tavoite. Malkinin kanssa ei halua edes kiirehtiä mihinkään, se on vielä ihan pentu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti