maanantai 16. tammikuuta 2017

Tammikuu 2017

Ja niin se vaan on melkein vuosi vierähtynyt, enkä tätä ole saanut päivitettyä. Nyt ajattelin päivittää kerran kuukaudessa uuden vuoden kunniaksi :)
Mitään kovin jännää harrastusrintamalla ei viime vuoden aikana tapahtunut. Väliin mahtui muutto maalta kerrostaloon kaupunkiin ja mulla alkoi opiskelu.



Tiivistetään tilanne ajantasalle. Muusalle nollia aksasta jokunen, ja ava tulokset. JK2 ja HK3 vahvoin ykköstuloksin. Toko toistaiseksi lopetettu. Muusa toipui pennuista älyttömän nopeasti. Harmittavinta oli sarveiskalvon haava, joka esti doping-karenssin takia meidän osallistumisen karsintoihin. Kerran oltiin nuoren Moonan kanssa karsinnoissa muutama vuosi sitten, ja alkoi jo tuntumaan että aina tulee joku osallistumisen este, ja tuo nyt oli turhin ikinä. Mutta tietysti kiva ettei mitään sen vakavampaa ja muutenkin Muusan fyysinen kunto on ollut ihan loistavaa. Toko selvästi suurin syy Muusan tapaturmille.

Moonalla on tilanne mennyt huonommaksi. Kipulääkettä menee ja jos on koitettu nyt ilman, niin oireet palaa. Anaaleja myös välillä täytyy tyhjentää. Moona ressu. Välillä ei edes halua lähteä mukaan kun olen töihin lähdössä, vaan valitsee jäädä sängylle köllöttelemään ja Saran rapsutettavaksi. Lenkeillä oon sitä pitänyt ihan normaalisti ja välillä päässyt treenaamaankin kevyesti, on kyllä ihan raivopää niinkuin aina ennenkin.

Malkin on ollut välillä ihana ja välillä riesa. Semmoista se teinikoiran kanssa on. On vaatinut keskustelua mm. siitä, tarviiko naapureita haukkailla rapussa ja mitenkä siinä hihnassa kuljetaan. Treenit alkaneet sujumaan ehdottoasti paremmin ja paremmin. Vire kasvaa ja paljon hyviä juttuja. Keskittyy ja tykkää tehdä, mun kanssa. Jälki oli pääosassa kesän ja syksyn. Mullekin uusi laji toi peltojäljestys, ja on kyllä kovin mielenkiintoista. Malkin on kyllä omimmillaan tolaisessa keskittymislajissa missä saa käyttää hajuaistia.

Etna, Eppu, Eemeli, Muusan pentu April jäi kotiin. Etna on enemmänkin Saran oma. Siinä jos jossakin on tulta ja tappuraa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Nyt 9 kuinen kakara ei ole vieläkään sisäsiisti, vaikka muuten alkaa olla suht fiksu kaveri.  Vähän oon mäkin sen kanssa päässyt testaamaan agia, ja on sen kanssa kyllä kivaa puuhata. Hieno ja innokas pikku kiituri.

Tammikuusta tuli tämmöinen vanhan muistelu ja ajantasalle päivittely, sillä kovin hiljaiseksi kuuksi tämä jää. Vuoden alussa ehdittiin yhdet agikisat käydä, ja kaksi yötä niin Muussen yskähti. Kovin lievää oli onneksi tämä kennelyskäversio, saattoi jopa olla noilla kaikilla, kun kaikki ainakin kerran yskäisi. Kukaan ei yskinyt mitään klimppejä tai kunnolla kakonut, joten lähinnä lenkkitauolla ja karenssilla tästä pääsee. Opinnot kiittää treenitauosta. En tiedä mitä karmaa tämä oli, kun juuri olin löytänyt kadonneen motivaation kisata ja nyt 6 starttia jouduin perumaan. Tampereen karsintaan mahdollisesti päästään mukaan.

Ekat kisat meni tavallaan tosi hyvin, vaikka vähän harmitti kun nollia tuli vain yksi ja enemmän oltais tarvittu varsinkin nyt kun tuli tuo yskä. Eka rata oli nätti nolla, oma fiilis oli vähän löysä. Toka hypäri oli mun mielestä magee, koska sain tehtyä omasta mielestä täydelliset linjat. Virhe meni Muusan vahigoksi, kun rämäytti yhden riman päälle epähuomiossa. Kolmas rata taas mun piikkiin, kielto kun pee ohjaus, mutta muutoin hyvä meno. Noi pikkujutut täytyisi vaan saada pois. Ihan sama oli noita edelliset kisat, yksi nolla ja kaksi rataa ihan pikku virhein. Oma tuntuma on, että joku viimeinen oma puristus puuttuu. Eli osaaminen olisi nyt, mutta se joku pikku juttu tarvitaan, jotta kehitytään seuraavalle tasolle. Ehkä se on se halu ja motivaatio. Ehkä me tänä vuonna löydetään se? Ja saan omasta mielestä pois tuon ehkä sanan, ja löydän jotain päättäväisyyttä itsestäni.
Malkinin vuoden aloitus oli eka juoksaripuomi pallolle. Automaatin kanssa ollaan siis tehty. Tästä vois ehkä kirjoittaa joskus enemmänkin ja jakaa meidän kokemuksia. Jännä itsekin nähdä mitä tästä tulee. Keppejä pitäisi kanssa aloitella, mutta se ei vaan jotenkin nyt nappaa. Huomaan että kyllästyttää helposti opettaa samoja asioita uudestaan, jos tietää jo miten se prosessi tulee menemään, eikä ole haastetta. Pääsis jo sinne pellolle taas huomaamaan kuinka avuton on, ja jokaisessa treenissä oppii ja keksii jotain uutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti