tiistai 10. lokakuuta 2017

Tapahtumarikasta aikaa

Pitkästä aikaa täytyy päivitellä lyhyesti kuulumisia tänne. Kesä on ohitse, ja niin paljon on kaikkea tapahtunut.

Muusan agiliitelyt lähtivät sujumaan ja päästiin jopa karsinnoissa sijalle 9, eli lähdettiin edustamaan suomea pm-kisaan ruotsiin. Aika huikea fiilis oli vetää maajoukkuevaatteet niskaan. Ja hauskaa mennä laivalle ja reissuun pikku Muusan kanssa, kun ei tarvii miettiä miten se pärjää hoidossa. Muusa on kyllä kiltein ja helpoin koira ottaa mukaan mihin vaan. Joka radalla tuli ohjaajalta pikku mokat, mutta hienosti me vedettiin tuloksista huolimatta. Siitä asti on Muusa pitänyt taukoa agilitysta ja olen keskittynyt nuorison treenaamiseen.
Hakumetsään ja vähän tottikseen ja tokoon on Muusakin päässyt mukaan. Hakukolmosesta on tehty yksi 2- ja yksi 1-tulos. Vielä keväällä pitäisi yksi tulos tehdä, jos mielitään pk-smiin. On se vaan ihan huikean hieno koira ja olen kyllä niin kiitollinen että mä oon saanut sen.

Malkin on korkannut agiuransa 3xhyl radalla. Osattiin kepit ja kontaktit, mutta radan tekemisessä oli vielä pientä säätöä. Malkin menee jo ihan hienosti välillä, mutta ihan ei ole vielä syttynyt ja mene aina täysillä. Se on hyvin kyllä motivoitunut, mutta tällä hetkellä kovin tehtävä orientoitunut vielä. Ratatreeniä pitäis tehdä enemmän. Tottis sujuu paremmin jo mielentilallisesti, ehkä bh-koetta voisi jo alkaa mietiskelemään.

Etna pieni on omanlaisensa kahjo bordercollien alku. Tai onhan se jo tullut 1.5v, eli iän puolesta aikuinen. Sen kanssa on aika mahtavaa treenata, kun on niin innokas ja nopea oppimaan. Korkea tempperamentti saa sen tekemään kaiken super nopeasti ja tarjoaa myös kaikkea tekemistä aktiivisesti. Röyhkeyttä ja asennetta on enemmän kuin emässään. Agilityssa se on ollut melko haastavakin, kun kaikki pitää tehdä kovempaa mihin kropanhallinta ja taidot riittää. Tuntuu että kaikki mahdollinen pitää purkaa palasiksi ja oikeasti opettaa. Etna ei mieti ja hidasta jos joku menee pieleen, vaan kiihdyttää ja lisää vähän tehoja. Ei ole yhtään saman tuntuinen kuin Muusa, reagoi paljon nopeammin ja kääntyy tiukemmin. On semmoinen tulinen pikku raketti, kun taas Muusa on junamainen ja letkeä.

Moona oli kesän äidillä maalla, ikävähän sitä tuli. Nyt on kotona, ja huomaan ettei asfalttikävelyt ja meidän lenkkitahti ole tehnyt hyvää. Voi paremmin kun saa omaan tahtiin touhuta pihalla. Oon vähän opettanut sille temppuja aktivoinniksi. Virtaa olisi vaikka mihin. Pian on Moonalla 8-synttärit jo.

4 kommenttia:

  1. Etna on siis kuin Totti, mutta pienempi. Totti on myös "tulinen raketti", mutta painaa 25 kiloa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Totti pienessä koossa :D Mutta silti tarpeeksi painava kaataakseen esteitä..

      Poista
  2. Etna kuullostaa bradilta. Siitä ei voi kyllä unissaankaan sanoa että junamainen ja letkeä. :)

    VastaaPoista