Moona




   
Virallisesti: Lapintähti Dolina 
Syntynyt: 24.11.2009
Rotu: Bordercollie
Korkeus: 49.5cm
Paino: 14.5kg
Toko: FiTVA
Agility: Fi AVA, Fi AVA-H
Koiratanssi: HTM: VOI 1x SERT, Freestyle: Kuma AVO-luokasta
Terveys: Lonkat A/A, kyynärät 0/0 Selkä: spondyloosi SP2, ranteissa nivelrikkoa 
Luonnetesti: Hyl 110p. LA

Miksi bordercollie?

Halusin oman koiran. Ihan ikioman uskollisen ystävän, joka seuraa mukana minne ikinä matkani viekään. Koiran jonka voin kouluttaa ihan niinkuin itse haluan, ja jonka epäonnistuneesta koulutuksesta voisin syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Halusin nopean rodun agilityyn, sillä haluan edes teoriassa mahdollisuuden pärjätä myös kolmosissa. Rodun piti olla maxi, ja mielellään paimenkoira. Vaihtoehtoja ei ole paljon, ja päädyinkin miettimään belgin ja bortsun väliltä. Äiti torppasi belgi idean totaalisesti, ja jäljelle jäi bortsu. Bortsu tuntui ihan pöjältä ajatukselta, sillä olen aina inhonnut pitkiä karvoja, eikä ulkonäkö muutenkaan miellyttänyt. En ollut ikinä kuvitellutkaan omistavani bortsua, koko rotu oli melkein lipunut näkymättömänä oshitseni. Hankin kuitenkin paljon tietoa bortsuista, ja se kuulosti aika täydelliseltä rodulta. Tarkoitus oli tavata vielä erilaisia bortsuja, mutta toisin kuitenkin kävi.

Sika säkissä..

..tai ainakin kuva siitä. Jouluna 2009 sain kummallisen paketin lahjaksi äidiltä, jätesäkki teipattuna kiinni. Tuli ihan totaalisena yllärinä, että paketista löytyi koiran peti + paljon muuta koiranpennun roinaa. Sokerina pohjalla paperille printattu kuva pienestä marsusta. Enhän vielä ollut edes saanut lopullista hyväksyntää oman koiran hankkimiselle. Sillä hetkellä olin todella onnellinen, mutta ei kestänyt kauan tajuta, että en saanutkaan itse tarkasti valita pentuani, vaan se oli ostettu jo. Muutama viikko oli pennun hakuun, ja arvelutti kyllä suuresti minkälainen sika sieltä tulee, mutta toki myös iloitsin pennun tulosta. Ensitapaaminen Moonan kanssa oli unohtumaton. Häkin oven auettua Kemin lentokentällä, se suorastaan syöksyi tutkimaan kaikkea. Pieni lentokenttä oli tyhjillään, joten Moona sai hepuloida ympäriinsä. Se ei pelännyt minua ollenkaan, ihan kun olisi jo ennestään tuntenut. Se repi heti lahkeita ja taisteli tulisesti remmistään sen kaulaan saatuaan. Touhailun jälkeen se vaipuikin jo uneen viereeni lentokentän penkille, eikä se lentokoneessakaan itkenyt ollenkaan. Kotona pitkän matkan jälkeen se veti kunnon rallit ja leikki uusilla leluillaan, ei ollut ikävä emon luo. Moona oli todella rohkea ja avoin napero. Jo pienenä se jaksoi touhuta loputtomasti, ja opetella uusia asioita - myös niitä tuhmuuksia. Moona nukkui pentuna todella vähän, mutta vanhemmiten on onneksi rauhoittunut.

Moona arjessa

Moona on perusluonteeltaan melko vilkas tapaus, mutta osaa myös rauhoittua. Kotona se pääasiassa nukkuu, mutta jos telkkari aukeaa, niin se on salamana paikalla. Telkkarin katselua on onneksi saatu kuriin. Junassa tai bussissa Moona matkustaa rauhassa pötkötellen. Autojen paimennus on ollut myös ongelma, mutta sitä saatiin karsittua jo onneksi pentuna. Lenkillä Moonan luonnollinen etäisyys vähintään 50m musta eteenpäin, mutta seurailee kuitenkin haukkana missä kuljen. Ihmisiä kohtaan Moona on todella avoin, ja erityisesti lapset ovat Moonan mieleen. Moona tulee hyvin toimeen tuttujen koirien kanssa, tai yleensä jos saa rauhassa tutustua. Muuten se on toisten koirien kanssa epävarma, ja koska luonteessa on dominanssia, on hyökkäys paras puolustus, vaikka toinen koira tulisi ystävällisestikin tervehtimään. Käytös alkoi jo pentuna, kun Moonan ollessa remmissä hyökkäsi irtokoira sen päälle, siitä ei sitten päästy yli.



Moona harrastuksissa

Moona on moneen lajiin sopiva harrastus kaveri, ja ruutia riittää. Moonalla on hyvä saalisvietti, ja se on melko kiihkeä. Kestää paljon toistoja, eikä kylläänny tekemiseen. Moonan kanssa koulutus etenee parhaiten niin, ettei alkuun lähde hakemalla hakemaan suorituksiin vauhtia.
Tokossa olen alkuun kiinnittänyt huomiota lähinnä tekniseen osaamiseen, ja varmuuden myötä vauhtia on tullut ihan itsestään lisää. Ongelma on ennemminkin liika kuumuminen, ja sitten asenne on se, että komentaa muo, eikä enää kuuntele.
Haussa ja esineruudussa ihan sama juttu, vaikka tehtiin rauhassa hajua hakemalla, ja vauhtia ei aluksi ollut, niin osaamisen myötä se tekee kaiken täysillä. Lähetyksessä pingottuu kuin jousi, ja sitten ampaisee vauhtiin, ja rauhallisten alkuharjoitusten ansiosta käyttää myös hyvin nenää. Hakua ei enää Moonan kanssa harrasteta, koska Moona ei kestä paukkuja. Alkuun se ei reagoinut niihin, mutta pelästyttyään rakettia lenkillä uutta vuotta edellisenä päivänä, tuli alttius esiin. Harmi, koska Moona vaikutti todella lupaavalta hakukoiralta.
Agilityssa Moona oli ihan aluksi helpon tuntuinen, oppi esteet yhdestä kerrasta, ja luki miltei heti hyvin rataa ja irtosi itsestään. Siitä ne ongelmat sitten vasta alkoi, kun Moona syttyi kunnolla touhuun, siitä kuoriutui melkoinen kuumakalle. Se napsi ja puri, kun en osannut ohjata niin nopeaa ja hektistä koiraa, eikä sitten päästy enää eteenpäin. Yksi kouluttaja laittoi kuitenkin Moonan kuriin, ja sitten itsekin tajusin että olen sallinut siltä ihan järkyttävää käytöstä. Moona on luontaisesti hyvin irtoava, ja täysillä tykittävä koira, joka kääntyy ihan ok, muttei siivekkeitä nuollen.
Olen aina tykännyt opettaa Moonalle temppuja, joten aloitettiin sitten kisaaminen myös koiratanssissa. Moona oppii temput nopeasti, ja sen vahvuus on kyllä kauko liikkeet. Moonalle kaukana ohjaajasta tekeminen ei ole ongelma eikä mikään, ja se on kyllä suuri etu freestylessa. Moona rakastaa myös seuraamista, ja sille on ollut helppoa opettaa katkeamaton kontakti.
Paimennus aloitettiin vasta viime kesänä, ja Moona vaikuttaa tykkäävän kovin touhusta. Ei se mikään vahvin paimenkoira ole, mutta sen kanssa pystyy hyvin tekemään, eikä se missään nimessä ole huono, vaikka onkin puolet näyttelylinjaa.



 










1 kommentti: