lauantai 21. maaliskuuta 2020

Jumppailua

Meidän lauman elo on jo yli kuukauden koostunut vain lenkeistä ja jumppa temppuilusta. Työn sarkaa löytyy ja varsinkin Muusa on kropan hallinnaltaan rapa kunnossa. Ei enää kuntoudu nyt jo 7 vuotiaana yhtä nopeasti kuin nuorempana. Fyssarien ohjeet on kaikilla omansa niin liikuntaan kuin lenkkeilyyn. Välillä meinaa iskeä pahemman luokan turhautuminen, kun kaikille neljällä ne optimi tarpeet on tietenkin erilaiset. Malkinin kanssa pitäis hölkätä remmilenkkejä, Moona ei kestä remmihölkkää ja sitten metsässä mentäessä ei ole tasaista Muusan varpaalle. Etnan lenkit on nyt rajattu rajattu 15min kerrallaan vielä pari viikkoa. Sitten jumppiin kuluu helposti tunti kun kaikkien kanssa tekee. Aina ei olla siis tehty niinkuin se optimaalinen olisi, vaan arjen ja jaksamisen mukaan on ollut pakko tehdä kompromisseja ja tytöt kuntoutuu omaa tahtiaan. Minne meillä kiire olisi, varsinkaan nyt korona aikaan.

Kuva lenkiltä jokin aika sitten, kun pikku Aura kävi viihdyttämässä tylsistyneitä koiruja ♥️ 

Ennen rajoitus suosituksia koirat käyneet sporttiksella muutamasti tokoilemassa. Malkinin kanssa on aloiteltu tokon AVO liikkeitä opettelemaan ja Etna ennen saikkuaan lähinnä pääsi tekemään hallilla tokoa. Etnaa intouduin nyt vasta tosissaan kouluttamaan tottikseen ja aloin työstämään liikkeitä niinkuin oikeasti olisi järkevää, eli kotona ajatuksen kautta ja useita treeni kertoja. Tähän asti Etna treenaillut joskus ja jouluna samoja juttuja mitä jo pentuna oppinut, eikä ikinä edennyt. Mielentila on ollut tosi surkea, koska odotusarvot tiukasti agilityssa. Kotona Etna on aina ollut ihana temppu treenattava, nopea oppimaan ja keskittyvä. Jo ennen saikkua sain opetettua vihdoinkin noudon alkeet ja eteen tulon, ja siihen ei mennyt kuin pari päivää lyhyillä kotitreeneillä. Sitten saikulla ollaan työstetty sivulla oloa taaemmas ja seuraamisen alkeita. Aiemmin Etnan seuraaminen on ollut innokasta, mutta alkanut heti edistää ja korjaus yrityksissä turhautuu ja ääntelee. No ei sitä ole ikinä sen kanssa loogisesti työstettykään ja nyt kun aloin hommiin, niin käsittämättömän nopeasti se muokkaa toimintaansa ja oikeasti yrittää tehdä niinkuin haluan. Tänään toisen kerran tehtiin ulkona niin, että saatiin pidempi pätkä kuin pari askelta. Olipa mukavaa treenata jotakin taas pitkästä aikaa. Ihanasti Etna keskittyy, vaikka on jo saikku ja juoksemattomuus jatkuneet pitkään. Vähän eteentuloakin tehtiin, ja siihen tuli taapero potkimaan palloa, ja Etna ei välittänyt mitään, vaikka pallo meni ihan senttien päästä taapero perässä. Kun tietää mitä tekee niin vilkas Etnakaan ei huomaa kaikkea. Treenin jälkeen kyykistyin vielä vähän rapsuttelemaan Etnaa, niin hän päätti tehdä pentu hyökkäyksen ja onnistui keilamaan mut selälleen ja nuolemaan naaman ihan märäksi. Semmoinen on Etna ilopilleri. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti