maanantai 13. huhtikuuta 2020

Elämää ja odottelua

Huolta on taas aiheuttanut Muusan varvas. Oikean etujalan uloimmasta varpaasta napsahti sivuside poikki ja se sitten leikattiin 4.1. Juuri kun oli kunto palautunut jotenkin pitkästä levosta pääsi se varvas menemään uudestaan. Vein sen sitten jo amputaatio leikkaukseen pikaisesti, mutta tilanne ei ollutkaan niin paha mitä kuvittelin ja varvas sai vielä yhden mahdollisuuden. Enää ei teippailla tai mitään, mutta lenkit 15min kerrallaan. Kurja olo kyllä Muusan puolesta, koska saikkuilu jatkuu ihan liian pitkään. Olisin toivonut jopa vain päästä siitä varpaasta eroon, mutta nyt mennään näin ja taas toivotaan ja mahdollisesti petytään.

Etnan kanssa on treenailtu vähän välillä ja jumpattu melkein joka päivä puolipallot apuna. Vesikävelyt aloitettu koronasta huolimatta, koska nyt on tärkeää seurata jalkaa ja kuntouttaa, jotta tulee mahdollisimman hyvä eikä liikuntaa lisätä liikaa kerrallaan. Nyt mennään puolen tunnin lenkkejä remmissä eikä liikkeessä näy mitään, altaassa näkyy hiukan ennenkuin vertyy. Pahoinvointia ei ole ollut ja muutenkin kaikki mahdolliset oireet voi ihan yhtä hyvin selittää valeraskaus. Välillä tuntuu että on se tiine ja välillä olen ihan varma että ei ole ja nisät pitäisi olla jo enemmän kasvanut. Ei auta kuin odotella viikon päähän ultraan. Etnan seuruu treeniä videolla


Malkin on nyt äidillä etätyö seurana ja Moona meillä sitten ainoa ilman liikuntarajoituksia elelevä. Eilen käytiin parin tunnin metsälenkkiä ja hyvin jaksoi hölkkäillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti