keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Talven treenailuja

Syksyllä Etna kävi bh-kokeen ja suoriutui siitä kyllä hienosti. Ennen kentälle menoa ja vielä ilmoittautumisessa oli aika levoton ja tylsistyi odottelusta. Ensin oli makuussa ja sitten liikkeet. Makuulta ylösnousu oli kovin jähmeä ja kuuluukohan kerran liikkeen aloituksessa pieni inahdus. Muuten oli tarkka ja suoritti liikkeet ripeällä tyylillään. Tokon aloon haluaisin sen viedä mahdollisimman pian, kaukojen valmistuminen vain käy kovin hitaasti. Agility kisoissa ehdittiin käydä ennen koronan aiheuttamaa taukoa, ja hyppy-SERT tarttui vikasta kisasta mukaan ja sitä edellisestä hyppynolla ilman sijoitusta. Vitosia tuli aika paljon ja hylsyjä kovin vähän. Eli tulosten valossa edistystä ja Etna olikin kovin kuulolla ja taitava. Keppivirheitä ei tullut juuri ollenkaan. Irtoamista ja itsenäistä tekemistä täytyy Etnalle vahvistaa paljon, on liiankin kilttinä ja aivan liikaa kiinni ohjauksessa, mikä hankaloittaa myös sitten sitä sanallisten vihjeiden kuuntelemista. 

Terveyden kanssa on ollut pientä probleemaa, kun kynsi pienesti murtui juuresta, jolloin se sitten täytyi poistaa. Tästä viikon päästä alkoi kohdusta vuotaa limaa, jolloin sitten sterkattiin se nopealla aikataululla ennenkuin ehtii kehittää tulehdusta. Sterkasta on toipunut mukavasti ja ekoissa kevyissä agi treeneissä sitten pääsi liukastumaan keppien sisäänmenojarrutukseen ja satutti vasenta etujalkaansa sen verran, että ontui kotiin päästyään. Lääkärissä siitä ei mitään selkeää löytynyt onneksi ja karaniossa vielä auottiin paikkoja. Ainakin tuli todettua, että lonkat, selkä, ranteet, kyynärät, etuvarpaat edelleen 5v. rtg:ssä siistit. 

Tokoa/tottista on tehty koko ajan jonkin verran. Kaukot nyt ykkösenä treeni listalla. Tuntui että ne takajalat on mahdotonta saada pysymään paikallaan i-s vaidossa kun jalat harottaa milloin mihinkin suuntaan. Päätin sitten vaihtaa aiemmin hankaliksi todetut etujalkakaukot kuitenkin käyttöön, i-m vaihto vasta alkanut löytymään etujalat paikallaan. Jäävistä seiso alkaa olla valmiina pikkuhiljaa, ja myös sitten ruudussa pystyy alkaa pysäyttämään seisomaan kosketusalustalle. Viimeksi törpön kiertokin yllättäen onnistui järkevästi. Hakua tehtiin paljon ennen lumen tuloa, siinäkin ollut kaikenlaisia haasteita rullan kanssa ja se heijastunut koko etsintätyöskentelyyn. Saatiin kuitenkin hommaa taas toimimaan juuri ennen lumen tuloa, kovasti polttelisi päästä jatkamaan treenejä. En tiedä olisiko liian suuri tavoite päästä syksyllä starttaamaan pk-kokeet, aika näyttää.

Muusa sai ekan ek-3 1-tuloksen. Päästiin vielä toiseenkin kokeeseen, mutta se meni ihan alta riman, koska Muusa ei haistanut kunnolla nenäpunkin takia. Ekaa kertaa jäi ilman tulosta pk-kokeesta. Nenäpunkkia on sitten hoidettu kahdella eri interseptor kuurilla. Toivon kovasti että edelleen haistaa, kun nyt ei olla lumen takia nenää testattu. Paljon tehtiin esineruutua ja hiljalleen hajuaisti palaili edellisen kuurin jälkeen.

Malkin on käynyt pariin otteeseen kotona treeni lomalla ja ollaan tottisteltu ja yhdet ilmaisutreenit käyty. Haukku on kyllä hyvää ja tottikset menee tasaisesti. Oikea olka aiheuttaa välillä kireyksiä, mutta epäpuhtautta liikkeessä en ole huomannut. Jospa Malkiniakin ehtisi viedä hakuilemaan välillä keväällä. Kolmea hakukoiraa haastavaa aikataulullisesti ehtiä treenata.